Blogi on tulevaisuuden tosi-tv?
Törmäsin pariin mielenkiintoiseen kommenttiin Lauran blogin kommenttiosiossa ja jäin pohdiskelemaan niissä esitettyjä kysymyksiä ja ajatuksia. Tässä on otteita kommenteista, joiden aiheesta haluan itse mainita muutaman sanan:
"Niin kuin sinä kutakuinkin kirjoitit jossain postauksessasi: "Miksi pidän tätä blogia? - No siksi, että rakastan vaatteita ja muotia ja se siitä.". Mutta miksi ei voi rakastaa ns. oman päänsä sisällä, tuomatta kaikkea ja kaikkia näitä rakastamiaan asioita julki? Tai sitten vaikkapa asioita itsestään ja elämästään? Onko siis kyse pohjimmiltaan siitä, että haluaa vain ihmisten olevan kiinnostuneita itsestään? Leikkiä olevansa kuin mikäkin "pikkujulkkis"? Antaako se voimia kun tietää, että tuntemattomat on kiinnostuneita juuri Sinusta ja odottaa aina jotain uutta palaa sinusta itselleen? Onko se sen arvoista ns. tarjota itsensä sadoille, jopa tuhansille tuntemattomille, ja vähemmän tuntemattomille?
Ne ihmiset jotka on kiinnostuneita sinusta, vaatteistasi ja elämästäsi; oletko sinä kiinnostunut juuri sellaisista ihmisistä, että haluat näin sitten "antaa" itsesi, ja palan elämästäsi heille?"
"Nykyajan julkisuudenkipeys ulottuu mielestäni blogeihin saakka. Kertoohan se mielestäni ihmisestä paljon, joka haluaa esitellä itseään/vaatteitaan/elämäänsä julkisesti netissä. Todella moni haluaa olla suosittu, nostaa ja mahdollisesti myös pönkittää omaa statustaan ja arvoaan sillä, että niin moni on kiinnostunut ja niin moni tuntee. Nykyaikana ihannoidaan julkkiksia ja halutaan olla esillä. Pahimmillaan tämä ilmenee narsismina, joka on aikamme vitsaus.
En tiedä bloggareiden motiiveja bloggaamiseen, mutta uskoisin, että kaikki ovat tietoisia blogin tuomasta julkisuudesta. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, jokainen päättäkööt sen itse."
Kommentit jättivät minut miettimään, mitä itse vastaisin noihin kysymyksiin. Minä koen, ettei muotibloggaajia voi tässä asiassa niputtaa yhteen ja samaan joukkoon, jolla on yhteiset motiivit blogin kirjoittamiselle. Uskon, että eri ihmisillä syyt bloggaamiseen voivat olla hyvinkin erilaiset, vaikka varmasti yhtäläisyyksiäkin löytyy. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö monella suomalaisella olisi valtaisa kaipuu julkisuuteen ja suosioon - sen voi itse todeta vilkaisemalla Seiskaa tai avaamalla telkkarin esimerkiksi arki-iltaisin siinä kymmenen aikaan. En epäile hetkeäkään, etteikö olisi siis myös bloggaajia, joita tällaiset motiivit ajavat eteenpäin blogin kirjoittamisessa. Tiedostan kyllä, että blogini kautta ajatuksistani ja elämästäni tulee jollakin tasolla julkista, mutta olen itse kokenut sen ennemminkin harrastukseni väistämättömäksi seuraukseksi kuin päätarkoitukseksi.
Olen tästä varmasti maininnut aiemminkin, mutta kun aloitin blogini 2,5 vuotta sitten, minulla ei ollut aavistustakaan, millaiseksi tämä koko juttu olisi muotoutunut ja paisunut parin vuoden päästä. En ollut itse aloittaessani seurannut yhtäkään ruotsalaista muotiblogia (enkä kyllä seuraa vieläkään), enkä tiennyt, että kukaan olisi noussut moisella harmittomalla harrastuksella julkisuuteen. Minulle blogi oli ensisijaisesti kanava, jonka kautta pääsin höpöttelemään itseäni kiinnostavista kevyistä aiheista ja jonka kautta löysin samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa yhteinen intressi. Olen myös aina tykännyt kirjoittaa ja blogissa pääsin toteuttamaan itseäni silläkin saralla. Tietenkin voisin "rakastaa näitä asioita oman pääni sisällä", mutta silloin jäisin vaille kaikkia niitä kontakteja samanhenkisiin ihmisiin, joita olen blogini kautta tavannut. Olen nimittäin huomannut, että ystävieni kesken olen usein höpinöineni hiukan yksin. Oman elämän esille tuominen blogissa on sitten ihan toinen juttu, mutta toisaalta sitäkin on 2,5 vuoden aikana vaikea välttää. Itse pidän tarinat omasta elämästäni blogissani sellaisina melko pintapuolisina, enkä raota verhoa yksityisiin juttuihini pintaraapaisua enempää jos sitäkään.
Minä en halua ihmisten olevan ensisijaisesti kiinnostuneita minusta, vaan nautin siitä keskustelusta, joita blogissani syntyy ja niistä ajatuksista joita kanssani blogin kommenttiosiossa jaetaan. Blogeja on kuitenkin erilaisia ja ehkäpä omani on hedelmällinen ympäristö nimenomaan keskustelulle - jonkun muun blogin kohdalla kommenttien sisältö on hyvin toisenlaista. En osaa ajatella itseäni minkään tason julkkiksena, enkä usko sitä olevanikaan. Tiedostan toki, että blogiani lukee suuri joukko ihmisiä, mutta eipä se juuri arkipäivässäni mitenkään näy. Minua ei tuijoteta kadulla tai muutakaan, joten olen itse siinä uskossa, että julkisuusarvoni on hyvin vähäinen. :D Ja hyvä niin.
Saan toki hyvää mieltä kivoista kommenteista ja siitä, että juttuni kiinnostavat monia, mutta ei se minusta narsistia tee. Mitä narsismiin tulee noin yleensäkin, niin eiköhän jokaisen ihmisen sisällä asu pienenpieni narsisti - miksi muuten omistaisimme esimerkiksi peilin? ;) Tai ostaisimme kivoja vaatteita, joissa näytämme omasta mielestämme hyvältä. On ihan OK tykätä itsestään. :D Mutta jos blogin pitämisen päätarkoitus on juuri kerätä huomiota ja tehdä kirjoittajastaan suosittu, aletaan kyllä liikkua samoilla linjoilla kuin tosi-tv-kulttuurissa.
Olen saanut blogini kautta paljon kivoja juttuja, joita en varmasti saisi ilman blogiani ja sen lukijoita. Ehkä minusta on tullut jonkin tason julkinen hahmo pienen marginaaliryhmän sisällä, mutta julkisuutta en tavoittele. Muistan tunteneeni jossain vaiheessa aikamoista ahdistustakin siitä, kun muotiblogi-ilmiön kasvun myötä huomasin, että minut joskus tunnistetaan jossakin. Mutta vuosien varrella siihen on tottunut ja siihen mitättömän pieneen "julkisuuteen" on ikään kuin kasvanut sisälle, koska olen ollut mukana tässä suomalaisessa "muotiblogi-skenessä" sen noususta lähtien. Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla, millaisia ajatuksia muilla on tästä aiheesta? Kehtaako kukaan avoimesti myöntää hakevansa blogillaan suosiota ja julkisuutta? Onko kukaan lopettanut omaa blogiaan koettuaan, että siitä on tullut liian iso ja julkinen? Kehotan siis: keskustelkaa ihmiset!
Tunnisteet: Höpötyksiä
lähettänyt Jenni @ 8.16
38 kommenttia:
Jostain syystä tää narsismikortti nakataan keskusteluun yleensä sellaisen ihmisen toimesta, joka ei itse bloggaa ja jolla muutenkin on muotiblogigenrestä tosi suppea käsitys. (Ja se käsitys jostain syystä liippaa aina jotain ihme galtsuteinimeininkiä, jossa postaillaan itsestä töröhuulikuvia nettiin ja kalastellaan kehuja...) Joskus myös tuntuu, että blogi yleensäkin on peruskäsitteenä ihmisille vieras.
Blogi on osa verkkomediaa. Verkossa pelataan pääasiassa kuvien ja tekstien avulla. Jos käsittelee niinkin visuaalista asiaa kuin muoti, on suhteellisen "pakko" käyttää merkinnöissä virikkeenä myös kuvia. Itse en ainakaan pääasiassa halua ottaa netistä jonkun muun kuvia (tekijänoikeudetkin tulee vastaan), vaan tahdon tuottaa uutta sisältöä. Ja koska tuottamani teksti on subjektiivista (blog, weblog = verkkopäiväkirja), on luonnollista tuoda itseään esiin myös kuvien avulla.
Sopii kysyä, että miten henkilökohtaista muotiblogia edes pidetään olematta hiukan narsisti? Tai blogia ylipäänsä? Tai miksi kukaan yleensäkään sanoo netissä yhtään mitään, kun voisi mennä sen sijaan puhumaan vaikka naapurille :D?
(Meni varmaan taas ihan aiheen vierestä... nooh.)
Niin miksiköhän samoista asiosta kiinnostuneet ihmiset yleensä muodostavat ryhmiä, joissa he harrastavat yhdessä erilaisia asioita, kuten urheilevat, tekevät käsitöitä jne.jne. miksi sitä täytyy heti sanoa "narsismiksi", jos se tapahtuu internetissä? On olemassa tervettä narsismia, jota jokaisella terveellä ihmisellä pitäisi olla, ja sairasta narsismia ja minua raivostuttaa kun monet nimittävät suurin piirtein kaikkea internetissä "omista asioista kertomista" narsismiksi, jos he eivät itse satu siitä pitämään. Enpä koe, että jos kertoo yksityiskohtaisesi jostakin kirppariostoksistaan tai yleisesti päivän tunnelmista julkisesti olisi merkki pelkästään julkisuuden kipeydestä. Sitä paitsi julkkikseksi on kai paljon helpompia ja nopeampiakin teitä nykyään, siitähän meillä on runsaasti esimerkkejä. Sietäisi miettiä myös sitä, mikä mielihalu saa ihmiset sitten seuraamaan kaikenmaailman julkkisten ja "julkkisten" elämää.
Olen toki iloinen jos itse tuotan huvia ja mielenkiintoista sisältöä jollekin ja olen erittäin iloinen, että on olemassa monia mielenkiintoisia blogeja, joissa on minua itseäni kiinnostavaa sisältöä ja keskusteluja. Näin lyhyesti ilmaistuna se mitä halusin sanoa.
Olen aikalailla samaa mieltä useimmista asioista, minulla ainakaan ei ollut hajuakaan blogiani aloittaessani siitä millaiseen julkisuuteen ne voivat viedä, motiivini olivat lähestulkoon samat kuin sinulla. Onneksi oma blogini on säästynyt suuremmalta julkisuudelta :) Mutta se on välillä saanut harkitsemaan uudemman kerran koko bloggausta, haluanko todella tuoda itseäni tällä tavalla julki, niin että kuka tahansa voi sen lukea?
Blogin sisällön tuottaminen on kuitenkin luontevinta henkilökohtaiselta tasolta, omista näkökulmista tarkastellen, ainakin minulle. En ole toimittaja enkä näe järkeä kirjoittaa/kuvata aiheita jotka ei millään tavalla kosketa minua, vaikkei ne suoraan minuun itseeni liittyisikään.
Toki sitä voisi ihailla ja miettiä vaatteita ihan omassa päässäänkin, mutta kommunikaatio ja sosiaalisuus on kuitenkin ihmisen perustarpeita, ja siihen tämäkin harrastus osittain perustuu, itsensä ilmaisun lisäksi. Parasta on juuri se että löytää samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa voi vaihtaa mielipiteitä - välillä vaatteista, välillä ihan muusta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Mielenkiintoinen postaus! Olen melko lailla samoilla linjoilla Midinetin kanssa. Moni bloggaaja harrastaa tätä erityisesti sosiaalisuuden takia.
Haluaisin kuitenkin nostaa esille vielä erään kysymyksen, jota olen itse miettinyt tähän aiheeseen liittyen. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi monet (muoti)bloggaajat suostuvat säännöllisiin radio- ja televisioesiintymisiin. Nykyäänhän moni ei enää pysyttäydy netissä bloggaamassa. Liittyvätkö nämä esiintymiset jonkinlaiseen julkisuuden tavoitteluun? Vai onko kyse rahasta?
En tiedä tähän vastausta, siksi mietin asiaa.
Ihan täyttä asiaa, mielenkiintoista sellaista. Postaukses pisti kyllä ihan miettimään että niin, miksi sen omankin blogin pisti sitten pystyyn. Itse aloitin ihan siskon innoittamana. Olen lapsesta pitäen rakastanut myös kirjoittamista joten blogissa pääsen todellakin sitä toteuttamaan. Ystäviä en ole saanut blogini kautta, vielä, mutta blogin kautta saa itsevarmuutta tosiaan noiden positiivisten kommenttien perusteella. Vähän sama kun joku bussissa kehuisi takkiasi tai kaupan kassatäti hiuksiasi, se on melkein sama asia.
Kyllä sitä myös huomaa pitävänsä julkisuudesta. Joskus huomaan alentuvani lukijoiden kalasteluun ja muuhun vastaavaan, mutta yleensä siihen sitten herää ajoissa ja ajattelee että "hyi minua!" :D Tietyllä tapaa en voi väittää etten pitäisi julkisuudesta, tosin en ole sellaista vielä saanut blogini kautta, sen verran "pienimuotoinen" blogini vielä on lukijakunnaltaan ja muutenkin.
Blogiani lukee lähes pelkästään serkut ja sukulaiset sekä kaverit, mikä on sinänsä huono juttu koska enää ei kuule kysyttävän "mitä kuuluu" vaan että "Luin blogistasi...". Se on kyllä blogin huono puoli ehdottomasti!
On jännää nähdä mihin oma blogi ja bloggaaminen yleensäkin yltää ja vie. Onhan blogi myös hyvä keino saada mielipiteitään kuuluville, ihan yhteiskunnallisessa mielessä, jos sen kaltaisen blogin haluaa tehdä!
Nykyaikana ihannoidaan julkkiksia ja halutaan olla esillä. Pahimmillaan tämä ilmenee narsismina, joka on aikamme vitsaus.
Vaikka puhuin tässä kommentissani narsismista, en kuitenkaan tarkoittanut, että jokainen bloggaaja olisi automaattisesti narsisti tai haluaisi julkisuutta. Narsismi on vakava persoonallisuushäiriö, enkä minä voi diagnosoida ketään täällä sellaiseksi. Narsismi ilmiönä vain tuli mieleeni, kun aihetta pohdiskelin.
Kiitos Jenni tekstistäsi, se avasi minulle uutta näkökulmaa bloggaamiseen ja sen motiiveihin. Kaikilla on varmasti omat syynsä ja niin saa ollakin, oli se syy mikä tahansa. Halusin vain pohtia tätä julkisuus teemaa, kun se aiheena on kuitenkin on herkullinen. Hyvä teksti sinulta, näitä lisää, että saadaan keskustelua aikaiseksi!
Jännä juttu, että esimerkiksi urheiluharrastuksen kautta tuleva tv-julkisuus luetaan suurimmilta osin hyväksyttäväksi ja positiiviseksi asiaksi. Mietitään vaikka yleisurheilua, jossa naiset esiintyvät kameroiden edessä suht vähäpukeisina ties minkälaisissa asennoissa (mm. pituushypyssä, korkeushypyssä, pikajuoksujen lähdöissä jne.). Tämmöinen puolialaston pyllistely telkkarissa on siis ihan ok.
Noh, mites sitten muotibloggaajat (ja tietenkin muut bloggaajat)? Mitä minä olen näitä blogeja tässä jonkin aikaa lueskellut, niin yleensä bloggaajat tuovat itsensä "esiin" seisokselemalla kameran edessä niissä vaatteissa, joissa on sinä päivänä kulkenut. Ja tämä on sitten lueataan narsismiksi?
Ja vaikka tämä yleisurheiluesimerkki ja sen vertaus blogin pitäjiin saattaa tuntua kaukaa haetulta, niin kyseessä on kuitenkin ihan sama ilmiö: harrastaminen. Yleisurheilijat harrastaa vaikka sitä pituushyppyä ja tekee suorituksen kisoissa, jotka kuvataan telkkariin. Blogin pitäjät harrastaa kirjoittamista omista intresseistään (ja niiden kuvaamista yms) ja kirjoitukset julkaistaan internetissä. Ja minkä takia sitten urheilijoita palvotaan ja ihaillaan ja bloggaajat saavat narsistin leiman otsaansa, kun kummatkin toimivat samojen kaavojen mukaan?
Ja itse en todellakaan mollaa tällä tekstilläni yleisurheilijoita (tai muita urheilijoita) millään tavalla, sillä silloin pilkka napsahtaisi omaan nilkkaan, niin että tuntuu ;).
-Ihmettelijä
Hyvä kantaanottava ja pohdiskelava kirjoitus.
Mie tässä vaan mietin, että entä esimerkiksi leivontablogien pitäjät? Ovatko he muka hakenee julkisuutta alkamalla leipoa upeita kakkuja ja vinkkamalla niistä nettiin blongisa kautta? Olen nimittäin ollut huomaavinani, että juuri leivontablogit ovat nyt kuumassa huudossa mediassa..
Se on jänttä tekijä tuo kateus.. Miten onkaan paljon helpompi syyttää narsistiseksi ja huomionkipeäksi kuin myöntää, että haluaisi itse olla kiinnostavan blogin pitäjä.
Ja niin, bloginsa pitäjä aina itse rajaa kuinka paljon antaa itsestään lukijoilleen. Lukijat näkevät vain yhden puolen, mutta luulevat tietävänsä kaiken.
Mulle lukijana blogit ovat kenties jonkin sorttinen voyeurismin toteuttamisen tapa - en voi sietää tosi-tv:tä ja muutenkin televisiota tulee katsottua hirmu vähän. Itselle tuntemattomien ihmisten seuraaminen on erinomaista eskapismia, mutta nautin myös ystävieni blogien lukemisesta - eri syistä tosin.
Uskon, että joillekin bloggareille lukijoiden määrällä ja julkisuudella on merkitystä. Olen huvikseni lukenut jo pidempään verkossa olleiden blogien ensimmäisiä postauksia - niistä saa mun mielestä hyvän käsityksen siitä, millä motiivilla blogin pitäjä on liikkeellä.
Mun mielestä yksi motiivi ei ole kuitenkaan toista parempi. Omaa blogiani kirjoitan lähinnä kauempana asuvien ystävieni iloksi, kun arkea ei voida muuten jakaa. Kirjoitan sitä kuitenkin pitäen mielessä sen avoimuuden ja julkisuuden: arkaluontoisemmista asioista lähetän mieluummin sähköpostia. Blogit säilykööt kevyenä luettavana.
Mun mielestä on erikoista, että nämä anonyymit kommentoijat a. seuraavat blogeja b. lukevat tekstit ilmeisen tarkkaan ja c. jaksavat vielä vaivautua kommentoimaan niitä pitkästi ja kärkkäästi. Se vie mielestäni pohjaa heidän kritiikiltään. Mun mielestä blogi"julkkiksia" ja ns. Seiska-julkkiksia ei voi kuitenkaan mitenkään verrata. Joidenkin mielestä ilmeisesti voi, jolloin ongelmaksi muodostuu bloggaajien helppo kritisoitavuus: kuka tahansa voi sanoa heille mitä tahansa, kun taas "oikeita" julkkiksia on vaikeampi tavoittaa.
Luulisi, että jos johonkin bloggaajaan suhtautuu noin halveksuvasti, lopettaisi blogin lukemisen kokonaan. Jos lukeminen nimettömine kommentteineen jatkuu, olisi syytä mennä oman pään sisään ja miettiä bloggaajan motiivien sijaan omiaan: miksi luen tätä blogia, mitä tästä saan.
Olipas sekavaa ajatuksenvirtaa!
Mua on aina kiinnostanut ihmiset ja heidän tarinansa.
Kun olimme pieniä leikimme usein parhaan ystäväni kanssa "Baby Sitter's Club"ia. Tämä tarkoitti sitä, että luimme tuon nimisiä kirjoja ja valitsimme itsellemme roolit, keitä haluisimme olla kirjasta ja leikimme kirjan kohtauksia.
Se mikä oli koko jutussa kiinnostavinta oli ne ihmiset ja niiden tarinat. Mistä ne piti ja mitä ne inhosi. Miten ne pukeutui ja mitä ne ajatteli.
Mun mielestä on hirmuisan hauskaa kysyä ihmisiltä miten ne on tavannu niiden elämänsä rakkauden :) Tarinat ovat vaan kivoja.
Blogit ovat samaa tarinaa, tarinaa jostakin ihmisestä. Mitä se ihminen ajattelee tänään, miten pukeutuu, mitä tekee ja kenet tapaa. Ihmisten tarinat vaan kiinnostavat. Eikä mulla ole väliä onko se bloggaaja muodikas vai tyttö vai nuori vai mikä, jotkut tarinat vaan ovat kiinnostavia :)
No, siksi minäkin bloggaan. Kerron omaa tarinaani. Ei sen takia, että haluaisin olla esillä, narsisti ja julkkis, vaan sen takia että kaikki tarinat ovat kiehtovia.
Voi samaistua. Verrata. Ihastua ja ällöstyä. Ja se on kiva harrastus!
Tosi hyvä aihe ja postaus :) Itse olen tällainen hiljainen seurailija muiden blogeissa ja omaani höpöttelen lähinnä parin tutun vuoksi. Jossain vaiheessa vuoden alussa mulle tuli jopa muutama lukija, jotka nyt ovat jo tippuneet pois. Ensin olin aivan innoissani, että joku seurailee mun jutteluja mutta lopulta ahdistuin ajatuksesta enkä ole vieläkään päässyt siitä yli.
Rakastan kirjoittamista, mutta en ole vielä löytänyt oikeaa aihetta josta puhella ilman että paljastan itsestäni liikaa.
Haluan kuitenkin tutustua uusiin ihmisiin netin välityksellä enkä siksi halua laittaa blogiani salasanalliseksi niitä muutamaa ihmistä varten.
Seuraan blogeja suoraansanottuna juuri siksi, että rakastan ihmisten tarinoita. Minusta kaikkien elämässä on erilaisia ihania asioita ja minusta on ihanaa kun ihmiset haluavat jakaa oman maailmankuvansa muiden kanssa. Pinnallinen suhtautuminen tyyli/muotiblogeissa tuo iloa elämään niiden vaatteiden yms puolesta ja esim eläinblogeja seuratessa päivä parantuu kun näkee elämästään nauttivan eläimen. Useat kertovat blogeissaan iloisista asioista ja sellaisia minä haluan lukea.
Ja se narsismi; se on jees ;)
Motiiveja bloggaukseen löytyy varmasti yhtä monta kuin bloggaajiakin. Oma blogini syntyi turhautumisesta. En työni puolesta pääse riittäävästi keskittymään niihin asioihin, joita rakastan: kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen. Sen takia pistin pystyyn oman blogin. Nyt saan kirjoitella ja kuvailla niin paljon kun sielu sietää!
Aivan ihana tuo valkoinen mekko!Mistä olet kuvat napannut?
"Olen tästä varmasti maininnut aiemminkin, mutta kun aloitin blogini 2,5 vuotta sitten, minulla ei ollut aavistustakaan, millaiseksi tämä koko juttu olisi muotoutunut ja paisunut parin vuoden päästä. En ollut itse aloittaessani seurannut yhtäkään ruotsalaista muotiblogia (enkä kyllä seuraa vieläkään), enkä tiennyt, että kukaan olisi noussut moisella harmittomalla harrastuksella julkisuuteen. Minulle blogi oli ensisijaisesti kanava, jonka kautta pääsin höpöttelemään itseäni kiinnostavista kevyistä aiheista ja jonka kautta löysin samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa yhteinen intressi. Olen myös aina tykännyt kirjoittaa ja blogissa pääsin toteuttamaan itseäni silläkin saralla."
Jenni, veit sanat suustani.:)
Joo, ei kyllä käynyt pienessä mielessäkään vuonna 2007, että blogi keräisi enemmän kuin kymmenen lukijaa.
Itse bloggaan sen takia, että saan keskustella muiden samanhenkisten kanssa minua kiinnostavista aiheista ja vastapuoli jopa kuuntelee (no seuraa) höpötyksiäni. Ei mun poikaystävää tai perhettä kiinnosta, mitkä jutut on muotia tai mitä mulla on päällä.
Tosin olen itsekin havainnut, että muutaman bloggaajan kohdalla motiivit saattavat olla ihan toiset. Mutta nekin tyypit taitaa olla laskettavissa yhden käden sormilla.. Kai? :D
Aihe on mulle siinä mielessä ajankohtainen, että aloitin oman blogin pitämisen parisen viikkoa sitten. Olen lukenut muotiblogeja varmaan sen kaksi vuotta ja haaveillut oman perustamisesta reilun vuoden ajan, mutta nyt vasta uskallauduin tarttumaan härkää sarvista.
Mä en todellakaan havittele mitään julkisuutta tai mitään vastaavaa. Tosin tästä ei ole pelkoa, sillä blogillani ei varmaan ole vielä yhtään lukijaa :D Toki toivon lukijoita, mutta toisaalta taas toivon säilyttäväni jonkinlaisen anonymiteetin, jotta minua ei leimata tms. blogini vuoksi.
Aloitin bloggailun ensisijaisesti siksi, että haluaisin tutustua uusiin ja samanhenkisiin ihmisiin. Haluaisin laajentaa sosiaalisia ympyröitäni, ja usein olen muoti- ym. höpinöineni kanssa aika yksin opiskelukavereideni kanssa jutellessa. Toisekseen, olen aina rakastanut kirjoittamista ja päiväkirjaa olen pitänyt 7-vuotiaasta saakka, joten blogi on siinäkin mielessä mukava harrastus. On todella kehittävää, kun joutuu eri tavalla miettimään, mitä kirjoittaa, kun kirjoittaa periaatteessa jolle kulle muulle kuin itselle.
Joku täällä mainitsi tarinankerronnasta. Kun pitää omaa blogiaan, sitä ikään kuin kertoo omaa tarinaa, tekee omasta pienestä elämästään merkityksellisempää. Kokemuksia käsittelee ja elämää reflektoi jotenkin eri tavalla... Uskon sen olevan hyödyllistä.
Joidenkin blogien kohdalla olen alkanut miettiä, havitteleeko kirjoittaja julkisuutta. Toisaalta, onhan se hyvä ottaa hyöty irti harrastuksesta eri mainoskampanjoihin, haastetteluihin ym. osallistumalla, en tiedä...
Kyllä blogin pitäminen on hieman narsistista. Miksi muuten laittaisi kuvia itsestään esille tai kertoisi elämästään, perheestään ja harrastuksistaan julkisesti, ellei nimenomaan haluaisi kehuja ja hyväksyntää? Ja jos vastauslaatikkoon tuleekin kriittinen tai negatiivinen kommentti, bloggari tai bloggarin fanit loukkaantuvat. Se siitä virikkeellisestä keskustelusta sitten. Ei tietenkään voi yleistää, että kuvio menisi aina näin, mutta aika usein kuitenkin. Ja ennenkuin joku suuttuu tästä kommentista, niin tähdentäisin vielä, että blogien lukeminen on mitä mainioin tapa kuluttaa luppoaikaa. En siis mitenkään vihaan näitä :)
Itse en pidä blogia ja tarkastelenkin blogiskeneä lähinnä lukijan silmin.
Syy miksi luen muotiblogeja on erilaisten näkökulmien etsiminen muotiin, tyyliin ja ilmiöihin. Luen myös valtavasti muotilehtiä, ja mielestäni blogit täydentävät mukavasti lehtien kiiltävää ja ideaalia maailmaa. Blogit ikäänkuin antavat käsityksen siitä, miten trendit ovat sovellettavissa käytännön arkipäivään.
Bloggereiden parhaimmisto on mielestäni verrattavissa muotitoimittajiin, ja itse rinnastan parhaat blogit sähköisiin muotilehtiin. Korkealaatuisessa bloggaamisessa ei mielestäni ole missään tapauksessa kyse itsensä esille tuomisesta narsistisessa mielessä, vaan aidosta tarpeesta kommentoida ilmiöitä ja keskustella niistä.
Kieltämättä joskus kuitenkin törmää blogeihin, joiden ainoa tavoite näyttää olevan "Sä oot ihqu" palautteen saaminen ja itsensä esitteleminen. Lisäksi on häiritsevää, jos kirjoittaja kertoo itsestään ja elämästään liian yksityiskohtaisesti.
Lukijana en ole kiinnostunut bloggaajien yksityiselämästä, vaan pelkästään heidän ajatuksistaan blogin aihepiiriin kuuluvista asioista. Luenhan paperisenakin mielummin Vogueta kuin seiskaa.
Toistan nyt samaa, mitä täällä on jo aiemmin sanottu, eri sanoi vaan ;)) Eli eiköhän blogien kanssa ole ihan sama kuin minkä tahansa harrastuksen: on niitä, jotka harrastavat sitä koska vilpittömästi nauttivat siitä, on niitä jotka harrastavat sitä lajitovereiden takia, yhdessä on aina hauskempaa ja sitten on niitä, jotka harrastavat verenmaku suussa tavoitteena jättää muut kauas taakseen.
Esiin nostamassasi kommentissa puhuttiin myös siitä, että eikö vaatteita voi rakastaa päänsä sisällä. Toki voi. Mutta miksi kukaan haluaisi pelata yksin jalkapalloa?
Hyvä postaus ja vielä parempaa keskustelua herättänyt! Ymmärrän kyllä toisaalta kritiikin muotiblogeja kohtaan, sillä aika moni "huippusuosittu" muotiblogi on vain pelkkää kuvien avulla tehtyä dokumentaatiota ja teksti on "kävin töissä, sit tulin kotiin, tehtiin ruokaa ja nyt telkkarii!"
En suoraan sanottuna jaksa tuollaista seurata, vaan minua kiinnostaa nimenomaan kirjoittavat ihmiset, jotka osaavat miettiä asioita itsestään ja elämästään. Olen antropologi joten olen nyt noin yleensäkin kiinnostunut siitä miksi ihmiset tekevät sitä mitä tekevät. Sinun blogiasi luen puhtaasti itsekkäistä syistä: siitä tulee hyvä mieli. Joten olepas siinä sitten narsistisena tyytyväisenä itseesi hee hee! :D
Itse bloggaan sosiaalisuuden vuoksi. Olen myös aina pitänyt jonkinlaista päiväkirjaa, joten 60% siitä on itselleni. Voin myöhemmin käydä läpi asioita, muistella ja miettiä miksi olen nyt siinä missä olen. Laitan blogiini myös asioita "muistiin" siinä mielessä että en välttis aina muista senjasen kirpparin/kaupan/tms nimeä, jolloin voin käydä nopsaan kurkkaamassa sen omasta blogistani. Muistilista, ns.
"Kyllä blogin pitäminen on hieman narsistista. Miksi muuten laittaisi kuvia itsestään esille tai kertoisi elämästään, perheestään ja harrastuksistaan julkisesti, ellei nimenomaan haluaisi kehuja ja hyväksyntää? Ja jos vastauslaatikkoon tuleekin kriittinen tai negatiivinen kommentti, bloggari tai bloggarin fanit loukkaantuvat".
Niin ja miksi sitten omistaisimme vaikka peilin tai miksi ylipäätään kertoisimme yhtään kenellekään itsestämme? Narsismi on sairaus, tota termiä käytetään ihan liikaa tänä päivänä ja kuvitellaan, että kaikki itserakkaat ja kehuja kerjäävät muotibloggaat ovat narsisteja. Blogi on virtuaalinen päiväkirja, keskustelukanava ja joillekin jopa tulonlähde. Jos vaikka sen takia lätkisi niitä kuviansa nettiin..
Sori, kaivan just kohta noi meloonit sieraimistani, mutta nyt paloi vähän käpy.
Aivan mieletöntä, että tänne on syntynyt näin hienoa keskustelua! :) Hyvä te! Yritän vastata jokaiselle omalla kommentilla, vaikka tässä meneekin varmaan tovi. :D
Midinetti: Kieltämättä nämä narsismiin viittaajat tuntuvat olevan sellaisia, jotka eivät itse kirjoita omaa blogia. Toisaalta, ehkäpä juuri siitä vinkkelistä bloggaamisen motiiveja onkin vaikea tarkastella ja sen takia näitä arvauksia ja analyyseja heitellään? Se on totta, että nuo narsismi-jutut eivät oikein sovi suureen osaan muotiblogeista, mutta jokainen tietysti tarkastelee ilmiötä oman kokemuspohjansa kautta. Koen itse myös, että tämän tyyppinen aihepiiri edellyttää blogilta visuaalisuutta. Olisi aika kummallista selittää vain vaatteista näyttämättä kuvin, millaisia ne ovat. ;)
Mitä vielä tulee tuohon narsismiin, niin eiköhän sitä jokaiselta bloggaajalta vaadita hitusen verran - oli kyse sitten mistä aihepiiristä tahansa. :)
Hilja: Tuossa tuli minusta esille tosi hyvä pointti. Itse ajattelen internetiä lähinnä kanavana, joka tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia ja jonka kautta koko maailma on ikään kuin avoinna. Sen kautta tavoitan myös valtavasti ihmisiä, joihin en ilman tätä kanavaa saisi yhteyttä. Kuten totesitkin, niin jos nimenomaan julkisuus on haaveena, niin siihen todella on helpompia ja suorempiakin teitä kuin bloggaaminen. :) Ja myös näitä kriittisiä kommentteja jättäneet voisivat itse kysyä itseltään, miksi lukevat näitä blogeja?
Sarakissa: Voisin sanoa niin, että minua ei nykyään haittaa blogini julkisuus, mutta en erityisesti tavoittelekaan sitä. Koska minua ei erityisemmin tuo saavutettu vähäpätöinen julkisuus häiritse, en ole sen takia myöskään harkinnut esimerkiksi bloggaamisen lopettamista. Allekirjoitan ajatuksesi siitä, että blogissa asioita käsitellään nimenomaan sen omakohtaisen näkökulman kautta ja se tekee blogeista elämänmakuisempaa ja monesti kiinnostavampaakin luettavaa kuin esimerkiksi toimittajien tuottamat tekstit muotilehdissä.
Bisquits: Teen myös itse tätä ensisijaisesti sosiaalisista syistä kuten postauksessakin taisin jo todeta. :) Esille nostamasi kysymys tv- ja radiohaastatteluista on aika kiinnostava. Minusta on silti hassua ajatella, että kaiken takana olisi joku tarkkaan harkittu motiivi, että kaikella toiminnalla tietoisesti pyrittäisiin johonkin. Itse suostuin esimerkiksi YLE:n uutisten haastattelupyyntöön ihan vain siksi, että minua nyt satuttiin pyytämään. :D Ei minulla ollut erityistä syytä kieltäytyä, joten lähdin mukaan. Kuten tuossa yhdessä aiemmassa kommentissa totesin, niin minulla ei ole mitään tarvetta hakeutua julkisuuteen, mutta jos sinne satunnaisesti päädyn tällaisten juttujen yhteydessä, se ei minua millään tavalla haittaakaan. Jos nyt oikein mietin jotakin motiivia, jonka kautta ajatellen julkisuudesta voisi olla jotakin hyötyä, niin ehkä työelämä voisi olla sellainen. Blogit liippaavat läheltä myös opiskelualaani, joten tämän aihepiirin jonkinasteisena asiantuntijana näkyvyys mediassa voisi tuoda oman alan töitä. :)
Alice: Uskon, että monella blogi palvelee juuri sitä tarkoitusta, että sen kautta saa vahvistusta omalle tyylille ja ehkä itsetunnollekin, jos se nyt kaipaa jonkinlaista vahvistusta. :) Ihanaa muuten, että joku myöntää pitävänsä julkisuudesta. :) En ehkä niinkään sanoisi pitäväni itse julkisuudesta, mutta monista sen mukanaantuomista asioista kyllä. Ja se on totta, että nykyään blogin kautta voi hyvinkin saada äänensä kuuluviin - johan se on nähty noiden blogipostauksista syntyneiden oikeusjuttujen myötä. ;)
Nenna: Kiva, että sinäkin eksyit tänne kommentoimaan. :) Itse erottaisin vielä terveen narsismin selvästi siitä sairaasta narsismista. Periaatteessa narsismihan tarkoittaa itserakkautta ja jokaisen on ihan hyvä rakastaa itseään tiettyyn pisteeseen asti. :) Kiitos itsellesi kommentista, joka toimi loistavana keskustelunavauksena. ;)
Anonyymi1/Ihmettelijä: Tuossa tuli esille erittäin hyvä pointti. :) Ehkä urheilua ei lähtökohtaisesti pidetä yhtä pinnallisena harrastuksena kuin muotia. Urheilussa pääasia on kuitenkin se urheilusuoritus, kun taas muodissa liikutaan vahvasti visuaalisella linjalla. Erinomainen kysymys silti, että miksi julkisuus urheilun myötä on jotenkin "hyväksyttävämpi" asia kuin esimerkiksi muotiblogin. :D Totuus kuitenkin on, että kyllä jokainen urheilija myös tietää saavansa julkisuutta, jos menestyy. Ei ole tavallaan edes mahdollista urheilla huipputasolla olematta jollain tavalla julkinen hahmo. Samalla tavalla voisi periaatteessa nähdä bloggaamisharrastuksen. :)
Saraseeni: Minusta on kyllä hassua, että juuri muotiblogien pitäjät on leimattu julkisuushakuisiksi tyrkyiksi, kun ihmisiä ponnahtelee julkisuuteen kuitenkin milloin mitäkin kautta. Vaikkapa sitten noiden mainitsemiesi leivontablogien kautta voi yhtä hyvin nousta esiin seuraava julkkiskokki. :D En usko, että kaikkien kriittisiä kommentteja laukovien taustalla on kateutta. Mutta kyllähän se silti hassulta tuntuu, että nämä ankarat kriitikot silti seuraavat ilmiötä niin tarkkaan, että pystyvät esittämään tällaisia havaintoja. Tiivistit mielestäni tuohon viimeiseen lauseeseen erittäin osuvasti jotakin hyvin olennaista blogimaailmasta. Thumbs up!
Kiksu: Minusta tuo oli tärkeä huomio, ettei yksi motiivi välttämättä ole toista parempi. Ihmiset tekevät asioita erilaisista syistä, muttei sen tarvitse automaattisesti asettaa heitä arvojärjestykseen. Jos motiivi on kovin yksipuolisesti julkisuushakuinen, se tietysti voi pidemmän päälle näkyä blogin sisällössä ja laadussa, mutta lähtökohtaisesti julkisuushakuinen ei mielestäni ole yhtä kuin huono. Kommenttisi nosti esille myös sen hyvän pointin, että miksi ihmeessä nämä "kriitikot" lukevat näitä blogeja, jos kerran halveksuvat tällaista narsistiseksi katsomaansa hapatusta niin kovasti...? ;)
Saara: Olipa kivasti ilmaistu tuo ihmiset ja heidän tarinansa. :) Uskon, että moni tekee tätä ihan samasta syystä. :)
Ninna: Tässä juuri nähdään, että meitä on niin moneen junaan. :) Jotkut hakemalla hakevat julkisuutta, toiset eivät siitä oikeastaan välitä ja kolmannet jopa ahdistuvat koko ajatuksesta. ;)
May: Omalla kohdallani juuri sosiaalisuus ja keskutelu tekee bloggaamisesta mielekästä, joten en usko, että pitäisin omassa blogissani järkevänä tuollaista kokeilua. Tiedän kokeilemattakin, että yksi motivaatioistani on juuri samanhenkisten ihmisten kanssa käyty keskustelu ja vuorovaikutus. :) Siinä olet oikeassa kyllä, että ilman kommentteja blogistakin voisi muodostua paljon aikakauslehtimäisempi.
KatriK.: Uskon, että jokainen blogia pitävä täyttää sillä jotakin aukkoa elämässään. Minä kaipasin kanavaa, jonka kautta voisin harrastaa kirjoittamista ja tyyliasioita sekä ihmisiä, joiden kanssa voisin näistä aiheista keskustella. :)
Anonyymi2: Tyttö ja mekko on bongattu Lookbook.nu-sivustolta. :)
MouMou: Uskon, että moni varsinkin pidempään blogannut on aika samoilla linjoilla. :)
Salla: Juuri tänään lueskelin pitkästä aikaa ihan ensimmäisiä postauksiani ja hymyilytti, kun esimerkiksi sinä olit käynyt siellä kommentoimassa. :D
Sansu: Uskon, että moni blogia pitävä kamppailee sen ristiriidan kanssa, että lukijoita toivotaan mutta blogista ei kuitenkaan tahdottaisi liian julkista. Varmasti meitä on monenlaisia, toisille tärkeintä on tarinankerronta, samanhenkiset ihmiset ja toisille blogin kautta saavutetut hyödyt ja mahdollinen julkisuus. Jos julkisuushakuisuus näkyy blogista liikaa läpi, bloggaaja vain saattaa menettää uskottavuuttaan.
Pohdintaa: En täysin allekirjoita näkemystäsi siitä, että nimenomaan muotiblogin pitäminen olisi erityisen narsistista. Kyllähän ihmiset hakeutuvat esimerkiksi ammatteihin, joissa saavat olla paljon esillä (uutistenlukijat, poliitikot, radiojuontajat, opettajat), eikä heitä silti automaattisesti leimata narsisteiksi. Kuten itse postauksessakin jo totesin: jokainen meistä on jollakin tasolla itserakas, miksi kukaan muuten omistaisi edes peiliä? :) Mitä tulee negatiiviseen kommentointiin tai kritiikkiin, niin sanoisin että useimmiten ne kommentit, joista se kuuluisa herne menee nenään, ovat kaikkea muuta kuin asiallista ja kehittävää kritiikkiä. Sinun kommenttisi kaltainen kyseenalaistava kriittisyys sen sijaan on asia aivan erikseen. Tästä aiheesta on helppo käydä mielenkiintoista keskustelua, toisin kuin esimerkiksi siitä, onko bloggaajan nenä iso vai ei. :D
Linda: Mukava saada tänne keskusteluun myös lukijan näkökulmaa! Kommenttisi tiivisti erittäin hyvin omatkin ajatukseni muotiblogeista, kiitos. :) Koen itse myös häiritseväksi, jos bloggaaja tilittää yksityisiä asioitaan blogissa liian avoimesti.
Juliahelmiina: Aivan, juuri näin. :) Tuo jalkapallovertaus oli suorastaan nerokas! ;)
Hauwerine: Omaan lukemistooni ei juurikaan kuulu näitä "kävin kaupassa, ostin maitoa" -blogeja, koska ne eivät kiinnosta myöskään minua. Kiva kuulla, että minun blogistani tulee hyvä mieli. Narsisti minussa myhäilee. ;) Haha. Oma blogini palvelee paitsi sosiaalisten tarpeiden täyttäjänä, myös lisäksi tuollaisena muistilistana. :)
Salla: Hahah, ihan iisisti siellä. :) Mutta hyviä pointteja kyllä!
hurraa jenni !!!
"Minulle blogi oli ensisijaisesti kanava, jonka kautta pääsin höpöttelemään itseäni kiinnostavista kevyistä aiheista ja jonka kautta löysin samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa yhteinen intressi. (...) Minä en halua ihmisten olevan ensisijaisesti kiinnostuneita minusta, vaan nautin siitä keskustelusta, joita blogissani syntyy ja niistä ajatuksista joita kanssani blogin kommenttiosiossa jaetaan."
ja juuri tämän takia luenkin sinun blogiasi. näin.
"Miksi muuten laittaisi kuvia itsestään esille tai kertoisi elämästään, perheestään ja harrastuksistaan julkisesti, ellei nimenomaan haluaisi kehuja ja hyväksyntää?"
hmmm... josko vaikka siksi että voi jutella samanhenkisten ihmisten kanssa, tutustua harrastuspiiriinsä ja ylipäänsä kokea jotain hauskaa. Aika itsetuhoinen yritys olisi koittaa kerätä hyväksyntää bloginsa kautta, suomalainen kommentointikulttuuri ei varsinaisesti loista sitä kannustusta ja kivoja asioita.
Itse koen saaneeni blogin kautta mahtavia uusia kavereita, kivan nettiharrastuskerhon ja toimivan muotivinkkiringin. Ja tietysti mahtavia kokemuksi ylipäänsä, varmasti ilman blogia ei oltais Jenniseni höyrysaunottu japanilaisessa kylpylässä :D
Ja jos minulle olisi kerrottu blogia perustettaessa että näin tulee käymään, ei olisi ollut naurulla rajoja, kirjoitin blogia ystävilleni, en osannut odottaa että kukaan muu sitä löytää tai vielä vähemmän jäisi vakilukijaksi.
ihana todeta jälleen että olet kaunis niin sisältä kuin ulkoakin! :D
Itsekin olen miettinyt tätä viime aikoina, kun perustimme uusimman blogimme. Aiemmin olen pitänyt blogin muodossa vain matkapäiväkirjaa jne. ystäville ja perheelle tarkoitettuja juttuja.
Asiaa tarkkaan pohdittuani tulin siihen johtopäätökseen, että "hömppäblogien" lukemiseen (ja kirjoittamiseen) itselläni motivaation luojana ei pidä väheksyä sitä, kuinka blogeista saa inspiraatioita.
Itselleni pukeutuminen on tärkeä itseilmaisun kanava. Ja sekin kanava voi mennä tukkoon, jos tuntuu siltä että on ainoa ihminen maailmassa jolle asia näin on. Toki tän kanavan tukkeutumiselle voi olla muitakin syitä. :) Silloin onkin just niin kiva selailla blogeja, inspiroitua, ja tajuta ettei ole ihan yksin kiinostunut näistä asioista!
Ja kyllähän sitä inspiraatiota tarvitaan paljon muuhunkin kun muotiin ja hömppään liittyvissä asioissa. Jos se, että joku bloggaaja on lähtenyt lenkille (esimerkkinä vaikka sinä kaimaseni :) tai keksinyt hyvän piirakkareseptin, saa ihmiset viettämään hyviä hetkiä omassakin elämässään vaikka siellä lenkkipolulla tai hellan ääressä niin,
jestas,
eikös blogit silloin ole ihan potentiaalisesti suositeltavaa mediaa? Suodattimet saa jokainen itse laittaa päälle niin halutessaan.
Kiitos ajatuksia nosattavasta postauksesta! :)
Tästä narsismikortista on tullut muotiblogien natsikortti, sitä on aina hyvä heiluttaa. Narsismin käsite (ihan ilmankin että nipottais jostain kliinisestä taudin määrittelystä) on kuitenkin vähän muutakin kuin hyväksynnän ja ihailun halu ja tarve (johon kai näissä enemmänkin viitataan). Narsisteilla ehkä olennaisempaa ja se piittaamattomuus muiden tunteista, kyvyttömyys empatiaan ym. ominaisuudet, ja en nyt ihan hiffaa miten nää muka näkyis muotiblogeissa.
Ihan hassua että narsismi on nyt muotitauti jota muut kuin lääkärit diagnosoi kaikille ihmisille, jotka nyt vähän uskaltavat netissä viitata omaan terveeseen itsetuntoonsa.
Nonniin, ei siinä ole mitään narsistista, jos omaa hyvän itsetunnon ja uskaltaa sen sanoa, tai taivas varjele ilahtuu kehuista!
Ennemmin näkisin muoti/ tai tyyliblogien funktion samanlaisena kuin musiikin jakelukanavan muutokset. Bear with me...
Julkisuus nykyään jakautuu samoin kuin musiikki. Entisaikaan levykaupasta sai vain top ten levyjä, mutta nyt netistä saa tilattua vanhoja aarteitakin.
Eli muotiblogit mahdollistavat hajallaan asuvien samanlaisten tyyliin omaavien ihmisten keskustelun yhteisestä kapeasta kiinnostusalasta (esim. filippa K friikit). Eli eri tyylien blogeista voi lähes jokainen löytää sen oman, joka eniten muistuttaa sitä omaa tyyliä, ja keskustella oman tyylin asioista. Blogit ovat siis tuoneet merkittävän muutoksen! Enää ei siis tarvitse tyytyä valtavirrran valintoihin ja keskustella vain sillä hetkellä valtakunnan suurimmassa muotilehdessä olevista vaatteista, vaan marginaalivaatteet ja blogin pitäjän 10v. vanhat vaatteet voivat tarjota inspistä yleisölle.
Kylläpäs paasaan. Muotiblogit siis eivät ole narsistiareena, vaan areena joka antaa yleisölle valinnanmahdollisuuden.
Hilja sanoi: "Niin miksiköhän samoista asiosta kiinnostuneet ihmiset yleensä muodostavat ryhmiä, joissa he harrastavat yhdessä erilaisia asioita, kuten urheilevat, tekevät käsitöitä jne.jne. miksi sitä täytyy heti sanoa "narsismiksi", jos se tapahtuu internetissä?"
On aika kaukaa haettu rinnastus verrata netissä bloggaamista ja vapaa-ajan harrastuspiirejä keskenään. Molemmissa on tietty yhteisöllisyyden elementti, mutta siihen se kyllä sitten jääkin. Bloggaamalla tuotat itsestäsi koko ajan tallennettavaa ja milloin tahansa uudelleen esiin nostettavaa tekstiä ja kuvaa. Ihmisille, joita et tunne.
Käsityöpiirissä tai urheiluporukassa osanottajamäärä on rajattu ja tiedossa, eikä tälläisissä tapahtumissa kenelläkään ole tapana pitää pitkiä yksinpuheluita omasta elämästään/vaatetukesta/päivän asusta. Tai joillakin harvoilla on, ja heitä pidetään itsekeskeisinä friikkeinä. :-)
Älkää ymmärtäkö väärin, minusta on mukava lukea näitä blogeja töissä kun haluan pitää taukoa. Ja Jennin blogi on varsin mainio ja hyvin luonnollisen ja aidon oloinen. En menisi itsekään kutsumaan kaikkia bloggaajia narsisteiksi tai edes itsekeskeisiksi ja julkisuudenkipeiksi. Motiiveja löytyy varmasti monia, ja yleistäminen on siksi turhaa. Kyllä sen ennemmin tai myöhemmin huomaa, jos bloggaajalla on kova pätemisen tarve ja blogi kovin itsetietoinen. Ja sekin on minusta ok, hyvää viihdettä! :-) Viihteestähän tässä ei-bloggaaville lukijoille on useimmiten kyse. Eli tosi-tv rinnastus ei ole todellakaan ole kaukaa haettu.
Kaikilla meillä on jonkinlainen tarve tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Joillakin se tarve tulee täytetyksi omassa perhepiirissä, joillakin siihen tarvitaan enemmän. Mitä sitäkin häpeämään vaikka haluaisikin olla julkkis ja tuntemattomien ihailema? Pahempiakin luonteenvikoja löytyy (katkeruus, kateus, mustasukkaisuus). Pieni itsekeskeisyys ei nyt pitäisi ketään haitata! :-)
Mahtavaa keskustelua.
^Komppaan SPL:ää siinä, miten huolettomasti narsismi-termiä viljellään. Sitä ei pitäisi sekoittaa terveeseen itsetuntoon, ovat kaksi täysin eri asiaa.
Yllä eri kommenteissa esitettyjen syiden lisäksi on pakko vielä lisätä se ulkonäkö-näkökulma. Nyt sattuu olemaan niin, että nykykulttuurimme on valtavan visuaalinen, jolloin suurin osa ihmisistä on kiinnostuneita omasta ulkonäöstään (tämä ei varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä :D). Ja miksi ei olisi? Ihmisellä on tarve/joskus jopa paine sopeutua ympäröivään kulttuuriin ja yhteiskuntaan, useimmiten miettimättä sitä sen enempää. Visuaalisuus johtaa myös siihen, että monet ilmaisevat itseään visuaalisten kanavien kautta: pukeutumisen, valokuvien tms. avulla. Tässäkin mielessä blogiskene on erittäin mielenkiintoinen ilmiö - kulttuurin tuote.
Mikä itseäni joskus tässä häiritsee ja yllättää, on se, miten nimenomaan netin kautta toisen ulkonäön ja vaatteiden haukkuminen ja julmakin kritisointi on niin yleistä.
Koska tällaisen aiheen "akateeminen" ja teoreettinen käsittely ei anna koko kuvaa aiheesta, päätin perustaa oman blogin jokin aika sitten. Ja täytyy myöntää, että on yllättävän hankalaa löytää se "oma tapa" asioiden esittämiseen ilman, että paljastaa kaikkea itsestään tai että kuulostaa kolmetoistavuotiaalta Kesälomani-aineen kirjoittajalta. Tuo yllä esitetty tarinan kertominen -näkökulma kuulostaa myös tutulta.
Itselleni blogit ovat myös viihdettä kaiken muun lisäksi (ja ei, en tarkoita nyt Seiska-tyyppistä viihdettä). Hyvä vaihtoehto muotilehdille, joita ei opiskelijabudjetilla joka päivä osteta. :)
Tulipas sekavaa mietintää... :D On se vaan niin hienoa, kun ihmiset miettivät asioita hieman syvemmältä.
Ja yllättäen yksi vähän negatiivisempi kommentti sai porukan hermostumaan... niinpä niin..
Itse aloitin oman blogini vähän aikaa sitten. Syynä oli halu löytää samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa jutella itseäni kiinnostavista asioista. Kaveripiirissäni ei nimittäin ole kovin monta jotka ymmärtäisivät intoni vaatteita kohtaan. Halusin myös päästä kehittämään valokuvaus ja kirjoitus taitojani. Välillä on myös kiva päästä esittämään omia mielipiteitä.
Tietenkin olen iloinen, jos saan uusia lukioita ja paljon kommentteja. Sillohan juuri saan niitä ihmisiä joiden kanssa puhua muodista ja vaatteista. Voihan tässä olla jotain narsismiakin takana. Onhan se imartelevaa, jos monet pitävät tyylistäni, kirjoituksistani ja valokuvistani. Toisaalta minun kohdallani tässä on enemmänkin kyse siitä, että tunnen kehittyneeni valokuvaajana tai kirjoittajana. Vähän sama asia kuin saadessaan kokeesta hyvän numeron.
En missään nimessä ole hakemassa julkisuutta blogini kautta. Yritän keskittyä blogini aiheeseen eli tyyliini ja muotiin. Kyllä siinä välillä jotain yksityiselämästään tule mainittua, mutta vain pintapuolisesti.
Olen myös huomannut puhetta siitä, miten nettiin laitetaan vain edustavia ja usein photoshopattuja kuvia. En ymmärrä mitä väärää tässä on. En minä ainakaan halua levitellä edes tuttaville rumia kuvia itsestäni. Miksi sitten nettiin koko maailman nähtäville?
Itse miellän nämä blogit eräänlaiseksi taiteeksi, ainakin omaa silmääni miellyttää katsella kauniita vaatekuvia ja omaperäisiä asuyhdistelmiä. Minä en halua minkäänlaista julkisuutta, mutta jos itse alkaisin blogia kirjoittamaan haluaisin jakaa omat taiteelliset visioni muiden kanssa. Lisäksi näistä saan inspiraatiota omaan pukeutumiseeni ja uskallan yhdistellä erilaisia vaatteita paljon aikaisempaa rohkeammin!
-AM
Minusta nämä muotiblogit ovat kyllä pahimmillaan seiskatasoista tosi-tv:tä, ja melko lapsellista touhua. Toiset räikeämpiä kuin toiset. (Tämä on jälkimmäistä laatua, siksi ehkä ajattelenkin ettet hernettä nenään liian syvälle vedä tästä.)Itselleni näiden seuraaminen on sellaista "aivot narikkaan"- systeemiä, vähän kauhunsekaisin ajatuksin aina välillä tosin. Ja välillä naurattaa kovasti.
En pysty kuvittelemaan, että itse olisin ikinä eli 15 v. sitten ollessani teidän ikäinen, tällaiseen pystynyt. Mutta maailma muuttuu ja tämän päivän standardi on bloggaus ja elämän "revittely".
Ja jotenkin tuntuu siltä, että pohjimmiltaan melkein kaikissa (muoti)blogeissa on kyse nuorten naisten itsensä etsimisestä muiden hyväksynnän kautta. Mikähän lienee 15-30-vuotiaiden naisten osuus kaikista blogin pitäjistä?
Olen itse siis niin vanha (37 v), että jotenkin väkisin tätä katselee vain teidän kaikkien bloggarien elämän ohimenevänä ilmiönä, enpä oikein usko, että monikaan jaksaa 30+ iässä mahdollisesti kahden lapsen äitinä työpäivän jälkeen ihan päivittäin päivitellä. Saattaa joitain jopa hiukan hävettää, valtava itsekeskeisyys ja loputon kuluttaminen. Aika aikaa kutakin. Tosin itsensä korostamista, hyväksynnän hakua ja narsismia löytyy leipojista ja raw-food-bloggaajista kanssa, ei pelkästään muotibloggareista.
Itselläni on tytär kohta tulossa blogi-ikään ja kun olen aiheeseen viime aikoina hieman tutustunut niin olen ainakin vähän kartalla. Joten siksi tämä kommentti. Ymmärrän, jos joku pahastuu, mutta pahaa en tarkoita.
Ehkä toivoisin lisää sitä peiliin katsomista, mutta toisella tavalla. Ja tietty maailmanrauhaa ja sitä, ettei ydinvoimaloita enää rakennettaisi ja että rakennekynnet kiellettäisiin lailla. :)
t. täti-ihminen
Lena: Jee, kiva kuulla. :)
Nelliina: Näinhän se useimpien kohdalla on. Luulen, että tällaisista asioista kiinnostumattoman tai muotia tällä tavalla harrastamattoman on ehkä vaikea ymmärtää bloggaamista. Tällainen mielikuva minulle ainakin välittyy monien kommenttien perusteella. Mutta tosiaan, kuten olen monessa kohtaa jo todennutkin, niin sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen puoli on ehdottomasti itselleni se kaikkein kiinnostavin asia bloggaamisessa. Ja niinpä hyvinkin, tuskin olisimme lilluneet samassa altaassa vuosi sitten kylpylässä ilman tätä yhteistä harrastusta. Kiitos hyvästä seurasta. ;) Haha.
Heddi: Voi kiitos! On ilo kuulla, että ajattelet noin. :)
Jenni: Kiitos myös ajatuksia herättäneestä kommentista. :) Inspiraatiota voi tosiaan tarjota muissakin kuin vain pukeutumisasioissa ja itse käytän blogiani mieluusti ihmisten innostamiseen myös muilla elämän osa-alueilla, vaikkapa nyt sitten ruoan tai liikunnan suhteen. :) Mainiota, että sinä olet myös innostunut!
SPL: Niinpä hyvinkin. Itse en kuitenkaan miellä tuota narsismia pelkästään kamalaksi sairaudeksi, vaan käsitttääkseni sanalla voidaan tarkoittaa myös itserakkautta, jolloin se voi ilmetä ihan terveelläkin tasolla. Sairautena narsismi on toki vakava, eikä sillä ole mitään tekemistä blogien tai bloggaajien (tai ainakaan suurimman osan heistä) kanssa. Kiitos siis hyvästä termin määrittelystä tuon sairaalloisen narsismin osalta. :) Minusta tiivistit kommentissasi erinomaisesti sen, mitä muotiblogit tarjoavat esimerkiksi muotilehtien ohelle - vaihtoehtoja, esimerkkejä tavallisen ihmisen elämästä ja inspiraatiota myös viimeisimpien trendien ulkopuolelta. :)
Anonyymi1: Minusta tuo rinnastus ei ole ollenkaan niin kaukaa haettu. Käsittääkseni ei ole olemassa mitään muotipiirejä tai pukeutumiseen liittyviä harrastusryhmiä, joissa tällaisia intressejä voisi yhdessä muiden kanssa puida ja harrastaa. ;) Koska mitään valmista "muoti-joukkuetta" tai pukeutumiskerhoa ei ole, muotiblogit tarjoavat erinomaisen areenan tästä aiheesta kiinnostuneiden keskinäiselle vuorovaikutukselle. Kommenteista voi ilmiselvästi lukea rivien välistä ihmisten erilaisia arvostuksia - toiset ovat ylipäänsä yksityisempiä luonteeltaan kuin toiset. Se ei kuitenkaan tee mielestäni kenestäkään jotenkin toista huonompaa. Joku kertoo bussissa tuntemattomalle vieruskaverilleen huoliaan ja toinen ei kerro niitä edes läheisimmilleen. Meitä on moneen junaan, enkä ihan ymmärrä, miksi sen pitäisi häiritä, jos joku haluaa jakaa asioitaan netissä tuntemattomien kanssa. Ja kuten totesit, ei senkään pitäisi olla niin kauhean kamala asia myöntää, jos haluaa suosiota tai julkisuutta. Eiköhän meistä jokainen halua ainakin jollakin tasolla olla suosittu - se vain usein tekee elämästä helpompaa ja mukavampaa. :)
Audrey: Se on totta, että terve itserakkaus tulisi selvästi erottaa sairaasta narsismista, kun näitä termejä viljellään. Pelkästä narsismista puhuminen antaa usein mielikuvan, että tarkoitetaan juuri tätä sairaalloista laatua olevaa narsismia. Mutta mennäkseni kommenttisi varsinaiseen pointtiin, niin yhteiskunta ja kulttuuri todella muuttuvat ja niiden muutoksiin on tavalla tai toisella sopeuduttava. Visuaalisuus on osa tämän päivän kulttuuria ja ennenkaikkea internet-kulttuuria, joten olisi minusta aika tarpeetonta tai outoa yrittää sovittaa tämän vuorovaikutuskanavan ominaispiirteitä muihin, perinteisempiin vuorovaikutuksen tapoihin sopivaksi. :)
Anonyymi2: Voimakkaita näkemyksiä ja mielipiteitä kärkkäästi esitettäessä usein ihmiset tuppaavat hiiltymään aika helposti. :D Itse yritän pitää keskustelun neutraalilla ja rauhanomaisella tasolla. :)
Emma: Kiinnostavaa pohdiskelua oman bloggaamisen motiiveista, kiitos. :) Olet ihan oikeassa siinä, että kyllähän ihmiset oikeassakin elämässä useimmiten haluavat näyttää oman mittakaavansa mukaisesti niin hyvältä kuin voivat. Miksi siis valokuvat olisivat jokin poikkeus?
Anonyymi3/AM: Ihastuttavan omanlainen näkemys. Jos joskus päätät perustaa blogin, haluan kyllä tulla vilkaisemaan. :D
Anonyymi4/Täti-ihminen: Hauska saada mukaan myös hiukan erilaisesta näkövinkkelistä heitettyjä mielipiteitä ja näkemyksiä. :) Uskon, että tämän muotiblogi-ilmiön osalta ihmisten ajattelutapaa leimaa hyvin paljon myös se, mitä sukupolvea kukin edustaa. Sosiaalisen median ja internet-kulttuurin aikakaudella syntyneet ja varttuneet suhtautuvat näihin asioihin aivan eri tavoin kuin ne, jotka ovat tutustuneet näihin ilmiöihin vasta aikuisiällä. Muotiblogi-ilmiö heijastelee tämän päivän kulttuuria ja on mielestäni siinä suhteessa aivan luontainen ja ymmärrettävä kiinnostus nuorten naisten keskuudessa. Ei kaikki uusi ja erilainen ole aina välttämättä pahaa - tällaisen harrastuksen kauttahan ihminen voi esimerkiksi oppia ja viisastua paljonkin. :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu