Liian hienona arjessa?
Liekö syynä vaatimaton ja koreilematon suomalainen kansanluonne, mutta olen huomannut, että ihmiset kummastelevat keskivertoa huolitellumpaa olemusta yllättävän usein. Ikään kuin olisi hienostelua laittautua kauniiksi tavallisena arkipäivänä ilman erityistä syytä. Kommentit eivät välttämättä ole varsinaisesti töykeitä tai negatiivissävytteisiä, mutta jopa viimeisin päivän asuni herätti ystävässäni ihmetystä, olinko matkalla jonnekin (kenties juhliin), kun olin pukeutunut niin "hienosti". Minulla oli päälläni trikoomekko ja leggingsit, hyvänen aika! Minun mielestäni tuo nyt ei ole asuna kovinkaan juhlava tai hieno, vaikka toki se poikkeaa perinteisestä farkut ja toppi -linjasta jonkin verran.
Tuntuu, että Suomessa on hyväksytympää olla hieman ali- kuin ylipukeutunut. Verkkarit ja tuulipukuhan ovat lähestulkoon suomalaisten kansallisasu, eikä kukaan kiinnitä huomiota lenkki/remontti-lookiin ruokakaupassa tai kadulla. Sen sijaan kaunista ulkoasua mulkoillaan epäluuloisen paheksuvasti: "Mitä tuokin oiken luulee olevansa?" Minusta se on hieman nurinkurista. Enkä tarkoita kauniiksi pukeutumisella iltapukuja, vaan ihan arkisia mekkoja ja hameita ja yläosia, jotka ovat muutakin kuin t-paitoja tai trikootoppeja. Ympäristön reaktiot saavat joskus miettimään, olenko todella jotenkin ylipukeutunut, vaikka en annakaan niiden vaikuttaa vaatevalintoihini. Lähinnä minua vain harmittaa, että huoliteltua pukeutumista katsotaan toisinaan kieroon - loogisesti ajateltuna tilanteen kuuluisi minusta olla päinvastoin.
Tässä muutamia minun mielestäni ihastuttavan huoliteltuja ihmisiä ja asuja Hel Looksin sivuilta.
Tuntuu, että Suomessa on hyväksytympää olla hieman ali- kuin ylipukeutunut. Verkkarit ja tuulipukuhan ovat lähestulkoon suomalaisten kansallisasu, eikä kukaan kiinnitä huomiota lenkki/remontti-lookiin ruokakaupassa tai kadulla. Sen sijaan kaunista ulkoasua mulkoillaan epäluuloisen paheksuvasti: "Mitä tuokin oiken luulee olevansa?" Minusta se on hieman nurinkurista. Enkä tarkoita kauniiksi pukeutumisella iltapukuja, vaan ihan arkisia mekkoja ja hameita ja yläosia, jotka ovat muutakin kuin t-paitoja tai trikootoppeja. Ympäristön reaktiot saavat joskus miettimään, olenko todella jotenkin ylipukeutunut, vaikka en annakaan niiden vaikuttaa vaatevalintoihini. Lähinnä minua vain harmittaa, että huoliteltua pukeutumista katsotaan toisinaan kieroon - loogisesti ajateltuna tilanteen kuuluisi minusta olla päinvastoin.
Tässä muutamia minun mielestäni ihastuttavan huoliteltuja ihmisiä ja asuja Hel Looksin sivuilta.
PS. Minulla taitaa olla pieni fiksaatio punaisiin kenkiin, sillä neljässä kuvassa kuudesta on punaiset kengät. :D
Tunnisteet: Höpötyksiä
lähettänyt Jenni @ 10.36
16 kommenttia:
No niinpä! Minulla ainakin on tapana olla mielummin hieman yli kuin alipukeutunut. Jos vaikka laittaa korkokengät jalkaan tavallisena arkipäivänä ei mulkoilulta voi välttyä. Varsinkin, kun asuu näin pienessä kaupungissa.
Se taitaa olla aivan totta, että hyvin huoliteltu olemus kiinnittää enemmän huomiota kuin suttuinen. Tuulipukua ei ehkä enää niin usein näe, mutta se on vaihtunut johonkin vielä huomaamattomampaan ja neutraalimpaan ja "sallitumpaan".
Onko se sitten tässä suomalaisessa ajattelutavassa, en tiedä. Itsekin pyrin viimeiseen asti siihen etten nykyisin enää tee ylilyöntejä mihinkään suuntaan ja lopputulos on valitettavan usein silloin tylsä.
Tuo viimeisin päivän asusi on mielestäni kiva ja aika rento kuitenkin, eikä kyllä täytä ylipukeutumisen kriteerejä edes suomalaisessa mittakaavassa. :) Kiva ja söpö asukokonaisuus.
Yleensä jo nuoressa iässä opitaan, että farkut ovat tosi jees ja mekko on vain juhliin. Tämä ajattelutapa säilyy vanhempaan ikään ja siksi tätä tuulipukukansaa tai farkku-tpaita-yhdistelmää näkee useimmiten.
Itse kuljen 80% ajasta himassa verkkareissa ja myös lähikauppaan lähden näin. Mutta lähtiessäni kunnolla ulos ihmisten ilmoille yritän ainakin olla hieman persoonallinen ja AINA siisti. Harvemmin minut näkee tavisyhdistelmässä (hih, toivottavasti päivän asuissani nyt ei ole sellaista:D).
Päivän asusi on kiva tuossa edellisessä postauksessa, eikä mielestäni enemmän kuin arkiasu (ja tätä en tarkoita pahalla). Hassua miten erilaisesti ihmiset miettivät vaatteita.
Salla: Minä myös pukeudun mieluummin yli kuin ali, vaikka toki tylsän tavallisiakin asuja tulee harrastettua. Korkkarit ovat todellakin erittäin varma mulkoilun aihe. Itse olen vähän huono kävelemään koroilla ja suosin enimmäkseen matalia kenkiä. Pitäisin mielelläni kuitenkin korkkareita arkenakin useammin, mutta ne todellakin tuntuvat herättävän erityisen paljon huomiota.
Mailinn: Tuulipuku taitaa tosiaan olla siirtymässä sivuun muiden tylsän tavallisten asukokonaisuuksien tieltä, jotka eivät nekään taida olla entistä huolitellumpia juurikaan.
Ylilyöntejä tunnutaan paheksuvan, eikä ihmisten tuijotuksen kohteena oleminen houkuttele juuri ketään. Varsinkaan jos tuijotus on enemmän tuomitsevaa kuin ihailevaa. Luulen, että osa ihmisistä pukeutuu siksi sillä tavoin, ettei erotu liikaa joukosta.
Itsekään en pidä viimeisintä päivän asuani liian hienona. Tiedostin silti, että olen jo tuossa asussa hieman keskivertoa huolitellumpi ja onnistuin heti herättämään huomiota. Pahennusta asuni tuskin kenessäkään herätti, mutta paljon kertoo sekin, että kaverini heti kysyi, olenko pukeutunut noin jotakin erityistä syytä varten. Niin ja kiitos kivasta kommentista vielä. :)
Lis: Minä olin pienenä varsinainen prinsessa ja ainakin kotioloissa vietin aikaa hienoissakin mekoissa. Hienostelut karsiutuivat kuitenkin iän myötä. En usko, että pukeutumistani on suuresti rajoitettu pienenäkään ja muistankin, miten olen joskus luonut asukokonaisuuksia, jotka ovat omasta mielestäni olleet huipputyylikkäitä. :D Mietin vain, mitäköhän äitini on niistä mahtanut ajatella...
Itsekin hengailen kotonani nykyisin trikoohousuissa ja topeissa ja hyvinkin saatan käydä lähikaupassa siten pukeutuneena. Minun mielestäni ihmisen ei tarvitse olla arkena huoliteltu, mutta minua hämmästyttää, että yleisellä tasolla kauniiksi laittautuneita ihmisiä ennemmin paheksutaan kuin ihaillaan. Tai ylipäänsä se, että kauniisiin vaatteisiin kiinnitetään niin paljon huomiota.
Ja kuten tuossa Mailinnille antamassani kommentissa totesinkin, myös minä tiedostin edellisen päivän asuni olevan hieman keskivertoa "hienompi". Jo kotoa ulos astuessa mietin, mahdanko herättää huomiota. Kyllä siis minussakin on sisäänrakennettuna tietoisuus siitä, mikä on suomalaisesta näkökulmasta tavallista. :)
Olen aivan samaa mieltä! Alipukeutumisen kaipuu on tosi syvässä - juhliinkaan ei isäni aina suostu laittamaan puku, vaikka hyvä, kallis ja istuva on ostettuna. Minun pelastukseni on ollut kesätyöpaikka, johon saa pukeutua juuri niin muodollisesti kuin haluaa: korkokenkiä ja hameita ei katsota pitkään. Farkkuja olen käyttänyt kesän aikana tasan kaksi kertaa.
Uskon, että suomalaisiin on jotenkin niin syvälle juurtunut vanhanaikainen tapa ajatella, että ihmisen kuuluu olla vaatimaton ja turha koreilu on jätettävä sikseen. Erityisesti vanhemmat ihmiset voivat ajatella näin, sillä mielestäni suunnilleen oman ikäisissäni harvemmin katsotaan pitkään ja halveksien vähän "ylipukeutuneita" ihmisiä. Ennemminkin sellaiset keski-iän ylittäneet henkilöt ihmettelevät nuorempien "hienompaa" pukeutumista. He kun ovat eläneet nuoruuttaan aikakaudella, jolloin pukeutuminen on ollut vain yksi rutiini syömisen ohella.
Esimerkkinä oma äitini, joka jaksaa aina tietyin aikavälein ihmetellä, että "pitääkö sitä noin paljon laittautua" tai "noinko hienona pitää mennä kouluun", jos päälläni on ihan vaan vaikka farkut, joku paita ja korkokengät :D.
Lina: On mielenkiintoista, miten hienosti pukeutumista ikään kuin häpeillään ja pelätään enemmän sitä, että oltaisiin ylipukeutuneita kuin sitä että asu ei olisikaan riittävän juhlava. Sinulla on hyvä "tekosyy" saada laittautua, mutta olen toisinaan miettinyt, etten varmasti itse jaksaisi joka päivä näyttää huolitellulta. Joskus pitää saada olla kulahtaneissa college-housuissa ja t-paidassa ilman meikkiä. :)
Kiki: Luulen, että ikäpolvien välisillä eroilla saattaa olla vaikutusta asiaan. Toisaalta, kun mietin esimerkiksi 50-luvun muotia, kyllä silloin pukeuduttiin huolitellusti. Tyyli oli naisellinen korkokenkineen ja A-linjaisine mekkoineen ja takkeineen. Pukeutuminen arkipäiväistyi 70-90 -lukujen aikana ja nyt esimerkiksi mekkoja ja korkokenkiä arkikäytössä helposti kummeksutaan.
Luulen, että nimenomaan "suuret ikäluokat" (eli juuri vanhempiemme ikäiset ihmiset) vierastavat huoliteltua arkipukeutumista, kun sen sijaan vanhempi väki (isovanhempiemme sukupolvi, joka on viettänyt nuoruutensa juuri tuolloin 50-luvun aikoihin) on taas tottunut pukeutumaan asiallisesti tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tämänhän näkee ihan katukuvassakin. Vanhemmat rouvat ovat usein hyvin huoliteltuja ja tyyliin kuuluvat esimerkiksi laitetut hiukset, korut ja korkokengät (tai naiselliset avokkaat).
jenni, tuo on kyllä totta, ajattelin nyt vähän yksipuolisesti. Ja onneksi löytyy niitä poikkeuksiakin joka sukupolvesta, eivätkä kaikki ajattele samalla tavalla :D.
En jaksa nyt kirjoittaa mitään raamatun pituista kommenttia kuten kaikki muut ovat tehneet, mutta viikonlopun matkallani (matkustin pohjoiseen päin, pääosin olin Pohjanmaalla) huomasin ihmisten tuijottavan siellä päin paljon enemmän kuin etelässä. Tai siis jos oli vähänkin enemmän laittautunut, pojat ja tytöt tuijottivat ihan herkeämättä (toki isot kaupungit ovat asia erikseen). Etelässä en ole tuollaiseen törmännyt vaikka pienessä kunnassa asunkin.
En haluaisi yleistää, mutta tuollaisen huomasin...
Oon kans kuullut noita "Mistä oot tulossa?" ja "Ootko menossa jonnekin" kommentteja. Kun menen käymään isälläni pienessä kaupungissa/kylässä ihmiset katsovat oudoksuen. Hmm.. Helsingissä on onneksi niin paljon erilaisia ihmisiä, että täällä sulaudun massaan vaikka olisi minkälaiset vaatteet.
Mäkin tykkään punaisista kengistä <3.
Minulle sanotaan myös usein että "kylläpäs oot hienona", vaikka aivan tavallisesti oisin pukeutunut. Verkkareissakohan sitä pitäis alkaa kulkeen (muuallakin kuin lenkillä).. Tuo oli hyvä huomio, että suuret ikäluokat eivät ole ehkä tottuneet siihen, että arkenakin voi pukeutua vähän hienommin.
Rakastan Italiaa myös sen vuoksi, että siellä osataaan antaa arvoa siistille pukeutumiselle, nainen saa olla naisellinen rauhassa.
Mailinn tuolla ensimmäisten kommentoijien joukossa kiteytti mun ajatukset aiheesta aika hyvin. Mun mielestä tämän päivän pukeutumista tuntuu pitkälle sanelevan tiettyjen vaateketjujen käsitykset siitä, mikä nyt on pinnalla. Toivottavasti en sohaise ampiaispesään kun väitän, että nykyinen tuulipuku nuorten aikuisten keskuudessa tuntuu olevan erinäisten kohtuuhintaisten käyttövaateketjujen katalogeista repäisty univormu.
Työni vuoksi joudun kiertämään milloin missäkin ja harmikseni täytyy sanoa, että juuri täällä Suomessa katukuva täyttyy erinäisten vaateketjujen katalogikuvista (kärjistys ja yleistys, mutta tajunnette pointterin). Meillä ei siis ilmeisesti oikein ole rohkeutta astua niistä katalogien ehdotelmista ulos, eikä meillä ole itsevarmuutta yhdistellä asuja toisin kuin muodin ja tyylin auktoriteetit ehdottavat. En siis missään nimessä väitä, että esmes Henkan, Zaran, Mangon tai vaikkapa Vero Modan vaatteet olisivat jotenkin mauttomia ja tyylittömiä itsessään, mutta siinä vaiheessa kun olet nähnyt Henkan syyskatalogin sivun 40 tytöt kymmeniin otteisiin Mannerheimintietä tampatessasi, muuttuu sinänsä kauniit asukokonaisuudet harmaaksi massaksi.
Onneksi jotkin suomalaiset nk. muoti- ja tyyliblogit osoittavat, että vielä löytyy kiinnostavia ja rohkeita pukeutujia.
AB & Minella: Tosiaan kommentit ovat tähän postaukseen olleet aika pitkiä, mutta kukin tyylillään. :) Minä uskoisin, että tuo etelä-pohjoinen -ilmiö on myös verrattavissa suurten ja pienten kaupunkien välillä vallitseviin eroihin. Kuten tuolla pukeutumisen persoonallisuutta käsittelevässä postauksessa tulikin jo esille, suurissa kaupungeissa poikkeavampaa pukeutumista esiintyy enemmän. Siihen on myös totuttu ja se hukkuu joukkoon, koska väkeä on paljon enemmän. Pohjoisessa ja maaseudulla ollaan kenties maanläheisempiä ja muut asiat ovat tyyliä tärkeämpiä (, vaikka varmasti muoti- ja tyyliasioista kiinnostuneita löytyy kaikkialta).
La Dolce Vita: Älä piittaa muiden kummastelevista kommenteista. Kyllä ne pian huomaavat, että näytät aina siltä, eivätkä jaksa enää kummastella. :D Minä myös pidän etelän naisten tavasta olla avoimen naisellisia, mutta onhan kulttuurikin tosin siellä erilainen (macho-miehet ja naiselliset naiset). Myös Suomen sääolot vaikeuttavat joskus naisellista pukeutumista.
Sanna: Minä olen kanssasi täysin samoilla linjoilla. Kovin moni vähänkin pukeutumiseensa panostava näyttää loppujen lopuksi ihan samalta kuin kaikki muutkin.
En tiedä olenko itsekään loppujen lopuksi asuvalinnoissani kovin persoonallinen, ja taatusti suurin osa vaatteistani on perus-ketjuvaate-kamaa. Saan itse kuitenkin eniten iloa, jos löydän jotakin erilaista, jotakin sellaista mitä en usko kovin monella muulla olevan (oli se sitten kirpputorilöytö tai jotakin muuta). Vaikka koenkin pukeutuvani loppujen lopuksi melko tavallisesti, luulen että jollain tavalla poikkean ainakin oman kotikaupunkini keskivertotallaajasta. Näin uskallan väittää jo saamieni kommenttien ja kohtaamani tuijotuksen perusteella. :D
Mielenkiintoinen keskustelu! Tungen nyt vielä lusikkaani soppaan, vaikka aihe on jo parin päivän takaa.
Itselleni päänvaivaa aiheuttavat avoanoppini ja toisaalta äitini. Anoppi ei nimittäin satsaa pukeutumiseensa, eikä ulkonäköönsä yleensäkään, yhtään. Hän kulkee kotona miehensä vanhoissa kalsareissa ja kaupassa ikivanhoissa farkuissa ja t-paidassa! Jos menemme sinne niin, että minulla on päällä muuta kuin verkkarit, tunnen oloni hankalaksi. Jos olemme yötä miehen kotona ja meikkaan aamulla (minkä teen vain, jos olemme lähdössä jonnekin ihmisten ilmoille), tunnen olevani pinnallinen, sillä anoppi ei meikkaa. Monissa juhlissa, joissa olen ollut heidän kanssa, olen tuntenut itseni ylipukeutuneeksi, vaikka kaiken järjen mukaan en ole ollut mitään sinne päinkään. Ei hän ole koskaan sanonut mitään, mutta minusta vaan tuntuu hankalalta, kun minua sitten pitää odotella, kun "tälläydyn". Avokki suhtautuu tälläytymiseeni kyllä ihan hyvin, mutta avopista ja avoapesta en ole niinkään varma.
Toinen aivan päinvastainen ongelma on sitten äitini. Hän satsaa pukeutumiseensa välillä vähän liikaakin. Tai no ei liikaa, mutta joskus hieman tympii, jos itse lähden kaupungille ihan perusfarkuissa ja -paidoissa, mutta äiti vetäisee kaapista siistin jakkupuvun ja kaapistaan korkokengät. Sehän on toki äitini peruspukeutumista ja ihan hyvännäköistä, mutta saa oman oloni tuntumaan hänen seurassaan nuhjuiselta. Minulla kun ei ole varaa hankkia vastaavia vaatteita eikä aina viitseliäisyyttä kipitellä hameessa ja korkokengissä tai meikata ja laittaa tukkaa siistimmän vaatetuksen vaatimalla tavalla.
Että tällaisiakin ongelmia sitä ihmiselle siunautuu :)
Jabadaba: Tuo onkin mielenkiintoinen tilanne, kun lähipiiriin kuuluu molempia koulukuntia, tälläytyjiä ja luonnonlapsia. Minun äitini ei meikkaa koskaan ja pukeutuu melko arkisesti, vaikkakin siististi. En ole kuitenkaan teinivuosieni jälkeen kuullut mitään napinoita tälläytymisestäni. Toki arkipukeutumiseni sopii "tavallisuuden rajoihin", mutta meikkaan kyllä miltei joka päivä. Tunnen myös itseni jotenkin epäsiistiksi ja nuhjuiseksi, jos kasvoillani ei ole meikkiä.
Et varsinaisesti kysynyt neuvoa tilanteeseesi, mutta jäin silti pohdiskelemaan kahden erilaisen porukan välimaastossa tasapainottelua. Minusta sinun pitää pyrkiä vain olemaan oma itsesi. Jos sinulla on tapana meikata vaikka päivittäin, niin minun mielestäni sitä ei kannata kainostella sen takia, että muut toimivat toisin. On silti varmaan jotenkin kiusallista, jos ei täysin tunne ulkoasunsa puolesta sopivansa joukkoon. Yleisesti ottaen minusta on aina kuitenkin parempi olla hieman yli- kuin alipukeutunut.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu