Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Persoonallinen tyyli

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2007

Persoonallinen tyyli

Tässä tulee blogini 50. postaus. Onpas tänne siis tullut jonkin verran kirjoitettua... :) Vilkaisin eilen blogilistan info-sivuani ja häkellyin huomatessani, että blogillani on jo reilusti yli 50 tilaajaa! Tässähän päästään juhlimaan oikein pyöreitä numeroita. Valtavat kiitokset kaikille lukijoilleni! Mikään ei inspiroi paremmin jatkamaan kuin te. :) Toivottavasti viihdytte blogini parissa jatkossakin.

Tällä kertaa puhutaan persoonallisuudesta. Olen aina tehnyt hyvin pitkälti oman mieleni mukaan, mutta vaatetuksen suhteen tulee toisinaan mietittyä liikaa, mitä muut ajattelevat. "Onkohan tää nyt kuitenkin vähän liikaa? Tuijottaakohan ihmiset jos nyt laitan tällaisen? Uskallanko lähteä tämän näköisenä ulos?" Varsinkin tällaisessa ei-niin-suuressa kaupungissa ihmiset saattavat todella vaikka tuijottaakin. Suurkaupungin vilinässä sen sijaan ollaan usein totuttu näkemään niin monenlaista, että yksi yksittäinen pukeutuja hukkuu muiden kummajaisten joukkoon. Ei sillä, että mitään kovin hurjaa päälleni laittaisin. :)

Nyt kuitenkin huomaan, että asenteeni on hieman muuttunut. Luulen, että se johtuu jollain tapaa ulkomailla viettämästäni ajasta, vaikka en tiedäkään oikein miten. Muutos on silti selvästi tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana, joten liitän sen automaattisesti Brysselissä vietettyyn aikaan. Olen jotenkin vapautunut. Minua yksinkertaisesti ei liikuta enää, mitä muut ajattelevat ja näytänkö tyhmältä muiden mielestä. Jos näytän omasta mielestäni hyvältä, ei millään muulla pitäisi olla väliä. Uskon kuitenkin, että minulla on sen verran tyylitajua, etten pukeudu mihinkään totaalisiin hirvityksiin.

Huomasin itsessäni tapahtuneen muutoksen kaikista konkreettisimmin viime viikonloppuna, kun olin veljeni kanssa ulkona. Pukeuduin persoonallisesti ja hulluttelin koko illan veljeni kanssa välittämättä kenestäkään muusta. Ja totta puhuen minulla oli hauskempaa kuin koskaan ennen. Taatusti herätimme käytöksellämme hieman huomiotakin, mutta se ei vaivannut minua, sillä tunsin olevani todella oma itseni. Ja voin kertoa, että tuo vapautuminen tuntuu todella hyvältä. Vapautukaa ihmiset! ;)

Luulisin, että ainakin muotibloggaajat ovat aika vahvasti omien pukeutumisnäkemystensä takana, mutta en usko että itsevarminkaan ihminen välttyy ohikiitävältä ajatukselta siitä, miten muut mahtavat suhtautua. Kuinka paljon huoli muiden ihmisten ajatuksista vaikuttaa sinun pukeutumiseesi?


Tässä muutama hauska ja persoonallinen tyyli maailmalta. Omat suosikkini ovat kuvien 4. ja 5. tytöt, joista toisella on hauska "lävistyksellä" varustettu baskeri ja toinen näyttää ihan Pikku Myyltä. :)























































Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6

Tunnisteet: ,

9 kommenttia:

Blogger Lise kirjoitti...

Kiva aihe :) Itse en jaksa ikinä miettiä mitä muut ajattelevat. Menin tässä muutama päivä sitten ulos pelkissä legginseissä ja t-paidassa (pitkässä) ja heti sain kuulla mutinoita bussissa joltain mummolta siitä ettei minulla ollut housuja. Se oli ennemminkin hauskaa kuin kamalaa :D Tykkään aiheuttaa pitkiä katseita tai kuiskailua vaatteideni avulla jos ne ovat omasta mielestäni tyylikkäät (en siis menisi ulos pukeutuneena pelleksi vain aiheuttaakseni hämminkiä). Pieni kohu tarkoittaa vain, että asu on persoonallinen ja voi katsojan mielestä olla hirveä, mutta myös ihana :)

25. heinäkuuta 2007 klo 12.23  
Blogger Jenni kirjoitti...

Lis: Kiitoksia. :) Minuakin enemmän huvittaa, jos mummelit katsovat asiakseen kommentoida ventovieraiden pukeutumista ääneen. Olen vähän samoilla linjoilla tuon huomion herättämisen suhteen, tosin en koe suurta tarvetta kohahduttaa. :) En silti pelkää, jos niin tapahtuisi. :)

25. heinäkuuta 2007 klo 16.36  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minullakin on jossain vaiheessa jäänyt mitähän-muut-ajattelee -vaihde pois vaihdelaatikostani. Lampsin eräs päivä mielettömänkokoisissa lappuhaalareissa kauppaan, enkä kokenut sitä sen kummallisemmaksi, kuin "asiallisissa" releissäkään kulkemista (vaikka kassaneiti protestoi vinolla hymyllään, vai kuvittelinko vaan?) Oot ihan oikeassa siinä, että kun todennäköisesti iän myötä tulee tarpeeksi itsevarmaksi ilmaistakseen itseään (laske i-alkuiset sanat, mähän runoilen!) niin muutama huolenaihe katoaa harteilta. Mukava postaus, oli ilo lukea :)

27. heinäkuuta 2007 klo 0.45  
Blogger Jenni kirjoitti...

IA: Kiitos kivasta kommentista. :) Taidat olla oikeassa siinä, että tämä huolettomuus ja varmuus liittyvät jollain tapaa ikään. Teininä kaikki nolottaa niin pirusti. :D Miksiköhän niinkin on?

27. heinäkuuta 2007 klo 9.11  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minä huolehdin tosissani toisten mielepiteistä tämän asian suhteen viimeksi yläasteella. Peruskoulussa toisten mielipidettä tuli murehdittua lähinnä sen takia, ettei tulisi kiusatuksi tai joutuisi muiden silmätikuksi.

Yläasteelta jatkoin kuitenkin Kallion ilmaisutaidon lukioon, jonka käytävillä taivalsi aivan kaikkea teatterinörteistä viherhippeihin. Suuri osa ihmisistä tuntui pukeutuvan miltei korostetun yksilöllisesti. Tässä vaiheessa minäkin vapauduin ja rupesin pukeutumaan täysin oman mieleni mukaan.

Nykyisin toisten mielipiteitä ajattelee vain oikeastaan "virallisempien" tilaisuuksien kohdalla. Joihinkin perhejuhliin, häihin tai hautajaisiin on ihan kohteliasta pukeutua hieman normaalia hillitymmin.

27. heinäkuuta 2007 klo 22.24  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Itse mietin ehkä ostaessani vaatteita, mitä muut ajattelevat. Sitten kun vaate on minulla, en enää stressaa. Harkitsen nimittäin jonkun verran ostoksiani, ja ostan vain, jos oikeasti pidän niistä.

28. heinäkuuta 2007 klo 9.40  
Blogger Jenni kirjoitti...

Ranna: On varmasti totta, että ympäristö vaikuttaa näihin ulkonäköpaineisiin aika paljon. Tuollaisessa boheemissa taiteilijajoukossa on hyväksytympää näyttää omanlaiseltaan. :) Olet ihan oikeassa myös siinä, että tiettyjä sääntöjä on kohteliasta noudattaa pukeutumisessaan yleisissä tilaisuuksissa.

Ann: Minä olen itse aika nopeiden ostopäätösten tekijä, mutta harvemmin silti tulee tehtyä sellaisia heräteostoksia, joita jälkikäteen katuisin. Joskus jonkun erikoisemman vaatteen kohdalla on silti tullut ajatelleeksi muiden mielipidettä. Mutta kuten postauksessani sanoinkin, huomaan muuttuneeni tuossa asiassa todella radikaalisti, enkä selvästikään enää piittaa muiden ajatuksista samoin kuin ennen.

29. heinäkuuta 2007 klo 11.43  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Heihei, mistä nuo kuvat on peräisin? Kivoja :)

5. elokuuta 2007 klo 21.37  
Blogger Jenni kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos vain. :) Kuvien lähteet löytyvät numeroittain postauksen lopusta.

6. elokuuta 2007 klo 9.43  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu