Uusi vuosi, uudet kujeet
Niin hurahtivat joulu ja vuodenvaihde vauhdilla ohi ja Pupulandiakin jäi pienelle, suunnittelemattomalle joululomalle. Oma joululomani ei juurikaan lomailua ollut, sillä opiskelija pakersi töiden parissa sekä joulua edeltävän ajan että välipäivät. Vuoden vaihtuminen antoi kuitenkin myös minulle puhtia, vaikka loma jäikin lyhyeksi. Toivotan vielä näin jälkikäteen kaikille ihanaa joulua ja entistä parempaa uutta vuotta 2008! :)
Joulu sujui rauhaisasti perheen parissa, vaikka joululomani olikin vain säälittävä kolmen päivän mittainen tynkä. Parasta joululomassa olivat ehdottomasti lautapelisessiot ja elokuvien katselu. Katsoin muun muassa Audrey Hepburnin ja Gregory Peckin tähdittämän Loma Roomassa. :) Onnistuin tänä vuonna myös välttymään tolkuttomalta ylensyönniltä - kyllä, se on mahdollista. En tainnut santsata yhdelläkään aterialla, mutta ensimmäistä annosta lastatessani kirosin kyllä ahkerasti lautasten pienuutta. :D
Olin mitä ilmeisimmin ollut kamalan kiltti, koska lahjavuori hämmensi minua kertakaikkiaan (, toisaalta on myös mahdollista, että vanhempani ovat vain joulun alla hurahtavia höppänöitä ja tämä selittää lahjojen määrää realistisemmin kuin oletettu kiltteyteni). Esiteltäköön siis muutamia saamistani lahjoista. Tänä vuonna säästyin konvehtirasioilta kokonaan, mikä on pelkästään positiivinen asia, sillä poikkeuksellisesti en erityisemmin välitä suklaasta. Sen sijaan sain muun muassa paksuja sukkahousuja, joita olin toivonutkin. Kunnolliset, talvikäyttöön sopivat sukkahousut kun tuppaavat maksamaan maltaita, enkä itse usein raaski maksaa paria kymppiäkään sukkahousuista. Toivomieni seinäkalenterin (vanhojen italialaisten elokuvien julisteilla kuvitetun) ja vedenkeittimen lisäksi sain myös lukuisia ihania yllätyslahjoja. :)
Tänä jouluna koin yllätyksiä toisensa jälkeen. Mieluisimpia yllätyksiä taisivat olla kaunis Festinan rannekello ja Valentinon suunnittelemia asuja esittelevä kirja. Rannekello oli senkin takia erityisen mieluisa yllätys, sillä olin jo jonkin aikaa mietiskellyt uuden kellon hankkimista. Aina eivät vanhempien mieltymykset kohtaa omiani, mutta tällä kertaa valinta osui nappiin. Kauniin yksinkertaisessa, metallirannekkeisessa kellossa on jopa turkoosi tausta, ja turkoosihan on toinen lempiväreistäni. :)
Lahjasatoni oli myös melko käsityöpainotteinen (kiitos monitaituri-äitini) ja sain lahjaksi äitini kutoman punaisen maton, huovuttamat lapaset sekä heijastimen. Vaatteita ei tänä vuonna paketeista löytynyt Risto-Matti Ratian pitkää raidallista yöpaitaa lukuunottamatta. Musiikkilahjana sain Rajattoman Out of Bounds -levyn, sekä 80-luvun hupikokoelman. Vanhempani harrastavat myös kotitekoisia lahjakortteja milloin mitäkin rahoittaakseen. Tänä vuonna sain lahjakortin muodossa tukea kodin hankintoihin (, jota taidan hyödyntää ainakin seinäkelloa hankkiessani) sekä jumppakenkien ostoa varten (, jollaisia olinkin toivonut).
Jumppakengistä pääsenkin oivan aasinsillan kautta uuden vuoden lupauksiin, joita en kylläkään harrasta. Olen kuitenkin nyt asettanut itselleni jonkinlaisia tavoitteita uudelle vuodelle. Sohvaperunan elämä saa nyt päättyä ja aion ryhdistäytyä. Toivon, että uudet jumppakengät (, jotka kyllä vielä toistaiseksi ovat kaupan hyllyllä) motivoivat minua, sillä eihän hienoja uusia kenkiä tohdi jättää käyttämättä. :) Olen kyllä haalinut itselleni melko paljon kaikenlaista muutakin projektia kevääksi, ja mietin kauhulla miten tulen selviämään kaikesta. Aloitan nyt tammikuussa graduni tekemisen (siitä aion kertoa myöhemmin lisää, sillä aihe kiinnostaa taatusti teitäkin), ja sen lisäksi teen töitä ja muita opintoja samaan aikaan. Työharjoittelu ja valmistuminenkin häämöttävät jossakin hamassa tulevaisuudessa vuonna 2008. Lisäksi haaveissani siintävät harrastukset kuten jo mainitsemani liikunta, käsityöt sekä blogini. :) Tekemisen puutteesta tulen tuskin tänä vuonna kärsimään!
Joulu sujui rauhaisasti perheen parissa, vaikka joululomani olikin vain säälittävä kolmen päivän mittainen tynkä. Parasta joululomassa olivat ehdottomasti lautapelisessiot ja elokuvien katselu. Katsoin muun muassa Audrey Hepburnin ja Gregory Peckin tähdittämän Loma Roomassa. :) Onnistuin tänä vuonna myös välttymään tolkuttomalta ylensyönniltä - kyllä, se on mahdollista. En tainnut santsata yhdelläkään aterialla, mutta ensimmäistä annosta lastatessani kirosin kyllä ahkerasti lautasten pienuutta. :D
Olin mitä ilmeisimmin ollut kamalan kiltti, koska lahjavuori hämmensi minua kertakaikkiaan (, toisaalta on myös mahdollista, että vanhempani ovat vain joulun alla hurahtavia höppänöitä ja tämä selittää lahjojen määrää realistisemmin kuin oletettu kiltteyteni). Esiteltäköön siis muutamia saamistani lahjoista. Tänä vuonna säästyin konvehtirasioilta kokonaan, mikä on pelkästään positiivinen asia, sillä poikkeuksellisesti en erityisemmin välitä suklaasta. Sen sijaan sain muun muassa paksuja sukkahousuja, joita olin toivonutkin. Kunnolliset, talvikäyttöön sopivat sukkahousut kun tuppaavat maksamaan maltaita, enkä itse usein raaski maksaa paria kymppiäkään sukkahousuista. Toivomieni seinäkalenterin (vanhojen italialaisten elokuvien julisteilla kuvitetun) ja vedenkeittimen lisäksi sain myös lukuisia ihania yllätyslahjoja. :)
Tänä jouluna koin yllätyksiä toisensa jälkeen. Mieluisimpia yllätyksiä taisivat olla kaunis Festinan rannekello ja Valentinon suunnittelemia asuja esittelevä kirja. Rannekello oli senkin takia erityisen mieluisa yllätys, sillä olin jo jonkin aikaa mietiskellyt uuden kellon hankkimista. Aina eivät vanhempien mieltymykset kohtaa omiani, mutta tällä kertaa valinta osui nappiin. Kauniin yksinkertaisessa, metallirannekkeisessa kellossa on jopa turkoosi tausta, ja turkoosihan on toinen lempiväreistäni. :)
Lahjasatoni oli myös melko käsityöpainotteinen (kiitos monitaituri-äitini) ja sain lahjaksi äitini kutoman punaisen maton, huovuttamat lapaset sekä heijastimen. Vaatteita ei tänä vuonna paketeista löytynyt Risto-Matti Ratian pitkää raidallista yöpaitaa lukuunottamatta. Musiikkilahjana sain Rajattoman Out of Bounds -levyn, sekä 80-luvun hupikokoelman. Vanhempani harrastavat myös kotitekoisia lahjakortteja milloin mitäkin rahoittaakseen. Tänä vuonna sain lahjakortin muodossa tukea kodin hankintoihin (, jota taidan hyödyntää ainakin seinäkelloa hankkiessani) sekä jumppakenkien ostoa varten (, jollaisia olinkin toivonut).
Jumppakengistä pääsenkin oivan aasinsillan kautta uuden vuoden lupauksiin, joita en kylläkään harrasta. Olen kuitenkin nyt asettanut itselleni jonkinlaisia tavoitteita uudelle vuodelle. Sohvaperunan elämä saa nyt päättyä ja aion ryhdistäytyä. Toivon, että uudet jumppakengät (, jotka kyllä vielä toistaiseksi ovat kaupan hyllyllä) motivoivat minua, sillä eihän hienoja uusia kenkiä tohdi jättää käyttämättä. :) Olen kyllä haalinut itselleni melko paljon kaikenlaista muutakin projektia kevääksi, ja mietin kauhulla miten tulen selviämään kaikesta. Aloitan nyt tammikuussa graduni tekemisen (siitä aion kertoa myöhemmin lisää, sillä aihe kiinnostaa taatusti teitäkin), ja sen lisäksi teen töitä ja muita opintoja samaan aikaan. Työharjoittelu ja valmistuminenkin häämöttävät jossakin hamassa tulevaisuudessa vuonna 2008. Lisäksi haaveissani siintävät harrastukset kuten jo mainitsemani liikunta, käsityöt sekä blogini. :) Tekemisen puutteesta tulen tuskin tänä vuonna kärsimään!
Tunnisteet: Höpötyksiä
lähettänyt Jenni @ 11.56
8 kommenttia:
Tuo yöpaita näyttää aivan ihanalta :)
aivan ihanat nuo huovutetut lapaset!
Oi ihania lahjoja. Varsinkin toi matto ja kello! :) Muutenkin tykkään sun blogistas, teksti on ihanan selkeää. Mitä alaa muuten opiskelet?
Nätti tuo äitisi kutoma matto! Kivoja lahjoja olet saanut. Tuollaiset kotitekoiset lahjakortit ovat kivoja ja varmasti käytännöllisiä opiskelijan kohdalla.
Muuten minäkään en koskaan raaski tuhlata sitä kahtakymppiäkään sukkiksiin ja siksi sainkin parit paksut villasukkikset joululahjaksi! :)
Voi kun omassa lähipiirissä olisi joku käsityötaitoinen! Olisin ottanut joululahjaksi mielihyvin vastaan omatekoisia villasukkia, lapasia, pipoja ja säärystimiä yms.
Suosittelen sinulle kyllä lämpimästi yliopistoliikunnan tarjontaa, jos et ole vielä kokeillut. Paitsi että asut lähellä liikuntaa, yo-liikunnan hinta-laatu-suhde on ylivoimainen kaikkiin kuntokeskuksiin verrattuna. Suosittelen kokeilemaan esim. etnobiciä.
Voih, kaipaan niin kovasti yliopistoliikuntaa! Täällä korvessa kun ei ole muita urheilumahdollisuuksia kuin ulkoilu ja kuntosali.
Chic: Kiitos! :) En yleensä pidä yöpaitoja, mutta tuota on kyllä nyt heti tullut käytettyä. Nilkkoihin asti ulottuva kaapu lämmittää ihanasti kylminä öinä. :)
Piste: Lapaset olivat tänä aamuna lenkkipolulla (kuntoprojektini on siis lähtenyt ihan kunniakkaasti liikkeelle!) ensimmäistä kertaa kädessä, ja kyllä muuten lämmittivät! Huovutettu materiaali on senkin takia loistava, että siitä ei pääse tuuli lävitse.
Anonyymi: Kiitos. :) Sekä matto että kello ovatkin jo päässeet käyttöön. On muuten mielenkiintoista, miten pelkästään maton vaihtaminen eri väriseen muuttaa koko huoneen ilmettä! Opiskelen puheviestintää. :)
Pinja: Kiitoksia. :) Kotitekoiset lahjakortit ovat erinomaisia ja usein myös mukavan joustavia summan suhteen. ;) Sinäkin olet osannut siis fiksusti toivoa lahjaksi sellaista, mitä ei itse tulisi ostettua!
Jabadaba: Olen kyllä onnekas, kun äitini on niin näppärä käsistään. Hän on nimittäin väsäillyt nykyiseenkin asuntooni yhtä sun toista, kuten mm. päällystänyt kierrätyskeskusesta löytämäni nojatuolin uudelleen. :) Olen itse asiassa yliopistoliikunnalla aina silloin tällöin käynytkin ja tarra on kyllä ollut ostettuna joka vuosi. Syksyn osalta käynnit jäivät muutamaan hassuun kertaan, jolloin kävin muuten juurikin tuolla etnobicissä, joka oli kerrassaan hurmaava uusi tuttavuus. Nyt kevätkaudella aion olla kyllä paljon ahkerampi. Kuten tuossa Pisteelle kirjoittamassa kommentissani mainitsinkin, kuntoprojekti on lähtenyt mukavasti käyntiin, sillä olen tällä viikolla jo kaksi kertaa käynyt pienellä aamulenkillä. :)
Minäkin hurahdin aivan täysin etnobiciin - se on niin hauskaa!
Ja todella mukavaa vaihtelua circuiteihin, bodyihin ym. perusjuttuihin. Tai no tällä hetkellä kaikki ohjattu liikunta oli tervetullutta vaihtelua.
En ole kovin hyvä kuntosalin käyttäjä, sillä pitkästyn yksinäni ahertamiseen ja tarvitsisin jonkun komentamaan minua tekemään vielä 20 (ja vielä 20, ja vielä 20...) vatsalihasliikettä :)
Lisäksi salilta puuttuu musiikki, mikä on todella tärkeä osa ainakin minun treeniäni.
Nauti sinä yliopistoliikunnasta vielä kun voit! Sitä halpaa mutta hyvää herkkua ei ole opiskeluajan jälkeen tarjolla.
(nimimerkillä Kaiholla muisteleva)
Jabadaba: Toden totta etnobic oli hauskaa. Ihan erilainen tunnelma kuin muilla aerobic-tunneilla! :) Minäkään en ole salitreenaaja - toisaalta en ole kyllä koskaan oikein kokeillutkaan. En osaa käyttää laitteita, enkä usko että jaksaisin puurtaa itsekseni. Mp3-soittimellahan voi tuoda musiikin myös salille, mutta ilman sitä voi kyllä olla ankeaa. Minullakin lähti juuri viimeinen opiskeluvuosi käyntiin, joten täytyy ottaa ilo irti yliopistoliikunnasta. :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu