R.I.P. Raipe
Raipe, rakas ystävä. Niin uskollisesti pysyit rinnallani kaikki nämä vuodet. Toit lämpöä elämääni pimeinä ja yksinäisinä iltoina. Sinuun saatoin aina luottaa - sinä et jättänyt minua koskaan pulaan. Nyt yhteinen taipaleemme on tullut tiensä päähän ja jään kaipaamaan sinua kaihoten. Sinusta muistuttaa enää asunnossani leijaileva, katkera palaneen käry.
Kiitos yhteisistä hetkistä Raipe.
Sinua ikävöiden, Jenni
Oih ja voih! Tässä oli jäähyväispuheeni rakkaalle kaurapussilleni, joka on lämmittänyt minua jo kahden vuoden ajan. Ilmeisesti kauranjyvätkin voivat palaa loppuun, nimittäin eilen illalla nenäni havaitsi näin tapahtuneen. Otettuani kaurapussini mikrosta, koko huoneistoon levisi kammottava katku. Ja kuten kuvasta näkyy, myös kangas kärsi tässä prosessissa vaurioita. :D Ilmeisesti kahden vuoden jokailtainen lämmitys mikrossa oli Raipelle liikaa. (No minä palelen koko ajan!) Nyt ei auttane kuin lähettää Raipe autuaammille maille ja alkaa metsästää sille seuraajaa. Tällä välin minua saavat lämmittää villasukat ja kupponen kuumaa teetä. Omistan villasukkia valtavat määrät, mutta tässä lempparini (kolme paria äitini ja yksi perhetutun tekemiä). Onneksi ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa kohti kesää, ja kohta pärjään ehkä jo omillani! :)
PS. Otin tuon sanavahvistuksen käyttöön kommentointiosiossa, koska viime aikoina on kommenttiboksiin tupsahdellut muutamia spam-kommentteja.
Kiitos yhteisistä hetkistä Raipe.
Sinua ikävöiden, Jenni
Oih ja voih! Tässä oli jäähyväispuheeni rakkaalle kaurapussilleni, joka on lämmittänyt minua jo kahden vuoden ajan. Ilmeisesti kauranjyvätkin voivat palaa loppuun, nimittäin eilen illalla nenäni havaitsi näin tapahtuneen. Otettuani kaurapussini mikrosta, koko huoneistoon levisi kammottava katku. Ja kuten kuvasta näkyy, myös kangas kärsi tässä prosessissa vaurioita. :D Ilmeisesti kahden vuoden jokailtainen lämmitys mikrossa oli Raipelle liikaa. (No minä palelen koko ajan!) Nyt ei auttane kuin lähettää Raipe autuaammille maille ja alkaa metsästää sille seuraajaa. Tällä välin minua saavat lämmittää villasukat ja kupponen kuumaa teetä. Omistan villasukkia valtavat määrät, mutta tässä lempparini (kolme paria äitini ja yksi perhetutun tekemiä). Onneksi ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa kohti kesää, ja kohta pärjään ehkä jo omillani! :)
PS. Otin tuon sanavahvistuksen käyttöön kommentointiosiossa, koska viime aikoina on kommenttiboksiin tupsahdellut muutamia spam-kommentteja.
Tunnisteet: Höpötyksiä
lähettänyt Jenni @ 11.27
7 kommenttia:
Ihanan erilainen postaus! Vaikka toki hieman surullinen, kuten menetykset ovat. :'/
Vehnäpussi toimii mun mielestä jopa kauraaki paremmin. Myytävistä versioista en tosin tiiä (siis minkään viljan), koska meillä on aina tehty pussukat ite omista viljoista. Ai niin, pitäs tehäki yks vehnäversio nyt ku muutan omaan kämppään (edellinen kun jäi eksälle).
Toivottavasti sopiva seuraaja Raipelle löytyy!
Voi Raipe. nyt kerätään adressi ja hankitaan sille seuraaja!:D
Sulle on haaste blogissani! ;)
Ja tsemppiä surutyöhön! Olisko mitenkään mahdollisuutta, että joku muu kaurapussi jonain päivänä voisi täyttää edesmenneen Raipen tehtävän? ;)
ihania sukkia : D
Heititko raipen jo roskiin?
Mun jyvapussille kavi samoin, mutta poistin vaan palaneen kankaan ja ompelin uuden pussin jyville (kolmio muuten mielestani toimii paremmin kuin potkyla).
Hei!
Todella ihanan näköinen blogi, ensimmäistä kertaa tänne eksyn. Ihania vaatteita. :)
Jose: Olin kyllä pettynyt kaurapussini kärähdettyä, ja olen kaivannutkin sitä iltaisin vilusta hytistessäni. Naurattaa kuitenkin vähän tämä aiheeseen liittämäni dramatiikka, joten eiköhän tästä selvitä. :D Kiitos vinkistä! :)
Moumou: No sanopa muuta. Voi Raipe minkä teit! Toistaiseksi villasukat, villatakki ja tee ovat auttaneet, mutta kaipa se on Raipelle seuraaja hankittava ennen pitkää.
Salla: Kiitos haasteesta! Vastailen siihen tämän viikon aikana. :) Ja jättihän Raipe aikamoisen aukon elämääni lähtiessään, mutta ehkä voin vielä jonakin päivänä päästää jonkun toisen kaurapussin lähelleni, kunhan muisto Raipesta ei enää ole liian tuore ja kipeä. ;)
Ronya: Kiitos. :) Niistä kunnia kuuluu äidilleni ja perhetutulle. :)
Saria: Raipe makaa vielä elottomana tuossa lattialla, kun en ole raaskinut heittää sitä roskiin. Luulen, että tässä tapauksessa kankaan parturointi ei auttaisi, sillä taitavat olla ne jyvät siellä sisällä, jotka ovat kärähtäneet. Mutta tuollaisen ompeleminen itse ei kai ole kovin vaikeaa, joten ehkä turvaudun siihen ratkaisuun. :)
Hillah: Mukavaa, että olet tykännyt. Tervetuloa uudelleen! :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu