Uusi koti on löytynyt! <3
Kerrottakoon nyt heti ensimmäiseksi Suuret Uutiset - minulla on Koti Helsingissä! Eli löysin vihdoin asunnon. :) Olen asiasta aivan haltioissani, sillä nyt vapaudun heti yhdestä stressitekijästä, kun asuntoasia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Asunnon kanssa minulla kävi todella hyvä tuuri, sillä onnistuin löytämään asunnon ystäväni kautta ilman välikäsiä ja kilpailijoita. Asunto on kaikin puolin ihana, suuri, mukavalla paikalla ja Helsingin mittakaavassa jopa edullinenkin. Pääsette kurkistamaan uuteen kotiini toukokuussa, kunhan saan asetuttua aloilleni ja järjesteltyä paikat. :)
Koti-teemaan sopivatkin hyvin sisustus-höpinät, joten jatkan niillä. Toissaviikkoisella kirpparikierroksellani törmäsin maailman suloisimpaan pieneen peilipöytään Fidassa. En saanut silmiäni irti siitä, ja soitin välittömästi äidilleni. (Tietysti tällaisessa asiassa tarvitaan konsultointia ja kukapa sen homman taitaisi paremmin kuin Äiti! Nimimerkillä Olen 24-vuotias, enkä osaa tehdä päätöksiä ilman äidin mielipidettä, haha.) Äitini käski minua välittömästi luopumaan ajatuksesta, sillä hintaa pöydällä oli yli sata euroa. Hän muistutti, etten edes vielä tiennyt, millaiseen asuntoon olisin muuttaamassa ja mitä sinne mahtuisi. Kyllä äiti. Pöytä jäi kauppaan.
En kuitenkaan saanut tuota ihanuutta mielestäni koko yönä. Kieriskelin sängyssäni tuskan hikikarpalot otsalla: "Olisikohan se vielä huomenna aamulla siellä..." Aamulla herättyäni päätin, että minun oli saatava se! Mikäli pöytä vielä iltapäivällä olisi siellä, se olisi tarkoitettu minulle. Puolijuoksua säntäsin Fidaan, ja siellähän se vielä oli. Onnistuin tinkaamaan hinnasta hieman, mutta maksoi se silti yhä päälle sata euroa. Siitä viis, ostin suloisen pöydän itselleni ja kävin hakemassa sen viime viikolla kotiin. Enkä ole hetkeäkään katunut. :)
Pöydänhakureissulla eksyin myös Hemtexiin, jossa oli hurja alennusmyynti. No eipä sieltäkään tyhjin käsin ulos päästy. Olen pidemmän aikaa jo etsiskellyt kivoja koristetyynyjä sohvalleni, sillä siinä ei ole päätyjä ja rentouttava makoilu edellyttää melkoista tyynyvuorta. Ennestään minulla oli kaksi punaista tyynyä ja nyt ostin ison kasan mustavalkoisia tyynyjä. Nappasin matkaan myös harmaan villaviltin vanhan samanlaisen kaveriksi.
En kuitenkaan saanut tuota ihanuutta mielestäni koko yönä. Kieriskelin sängyssäni tuskan hikikarpalot otsalla: "Olisikohan se vielä huomenna aamulla siellä..." Aamulla herättyäni päätin, että minun oli saatava se! Mikäli pöytä vielä iltapäivällä olisi siellä, se olisi tarkoitettu minulle. Puolijuoksua säntäsin Fidaan, ja siellähän se vielä oli. Onnistuin tinkaamaan hinnasta hieman, mutta maksoi se silti yhä päälle sata euroa. Siitä viis, ostin suloisen pöydän itselleni ja kävin hakemassa sen viime viikolla kotiin. Enkä ole hetkeäkään katunut. :)
Pöydänhakureissulla eksyin myös Hemtexiin, jossa oli hurja alennusmyynti. No eipä sieltäkään tyhjin käsin ulos päästy. Olen pidemmän aikaa jo etsiskellyt kivoja koristetyynyjä sohvalleni, sillä siinä ei ole päätyjä ja rentouttava makoilu edellyttää melkoista tyynyvuorta. Ennestään minulla oli kaksi punaista tyynyä ja nyt ostin ison kasan mustavalkoisia tyynyjä. Nappasin matkaan myös harmaan villaviltin vanhan samanlaisen kaveriksi.
Tunnisteet: Höpötyksiä, Shoppailut ja löydöt, Sisustus
lähettänyt Jenni @ 23.14
21 kommenttia:
Myöhästyn kohta luennolta kun istua kökötän m tuota pöytää:)Aivan mieletön!
oho, osa tekstistä katosi. siis ihailemassa oli puutttuva ydinsana edellisestä:)
Voi, on kyllä ihana pöytä!:O Tarvitsisin itsekin tuollaisen, mutta eipä ole tilaa... Tai rahaa.:)
upea pöytä! tuon ottaisin itsellenikin.:)
Olen kuolannut paikallisella kirpparilla 50-lukulaista kampauspöytää, mutta siippani toppuuttelee tismalleen samasta syystä kuin äitisi. Järki-ihmiset! Olemme hakemassa uutta asuntoa, emmekä vielä tiedä, mihin tästä päädymme. Siippani ei täten halua meidän hankkivan mitään uutta, ennen kuin kuviot ovat selvät.
Tuo peilipöytäsi on aivan ihana. Rakastan erityisesti noita peilien koristepuhalluksia. Pidä pöydästäsi hyvää huolta, se on todella kaunis. :)
Upea pöytä! Olen salaa haaveillut tuollaiseststa kun jossain lehdessä esiteltiin jonkun toimittajan koti ja siellä oli juuri tuollainen peilipöytä. Pitää mennä stalkkailemaan mummin vintille josko sieltä sittenkin hyppäisi esiin jotakin samantapaista..
Mielestäni jokaisella naisella tulisi olla tuollainen peilipöytä!
Mun mummilla on samanlainen pöytä, mutta valkoisena. Oon himoinnut sitä jo pitkään. Nyt se ehkä on käyttämättömänä kellarissa, kun mummini muutti pienempään asuntoon, mutta en silti ole varma, kehtaanko kysyä, voisinko ostaa sen kohtuulliseen hintaan itselleni...
onnea uudesta kodista!
mihin päin helsingiä muutat?:)
Ja aivan ihana tuo uusi pöytä, niin soma<3
Jonna: Hahaa, toivottavasti ehdit luennollesi. :D Itse meinasin eilen myöhästyä töistä blogisurffailuni takia. :)
Moumou: Kiitos. :) Toivon, että saan pöytäni ahdettua jonnekin uudessa kodissani! Kannattaa kyllä kierrellä kirppareita "sillä silmällä", sillä huonekalulöytöjä voi hyvinkin tehdä ainakin suuremmilta kirppiksiltä.
_ainoo: Kiitos. :)
Sanna: Hitsin järki-ihmiset! Itse elän tunteella joka hetki - ei kyllä ehkä aina se paras vaihtoehto. :) Mutta minkäs teet, kun olen tällainen hömppä. Ja kiitos, lupaan pitää pöydästä erinomaista huolta. :)
Lily: Kiitos. :) Ehdottomasti kannattaa tonkia kaikki suvun vintit ja kellarit. Ja jos ei vielä tärppää niin sitten kierrätyskeskukset ja kirpparit. :)
Ee: Todellakin! :D Amen!
Pinja2: Itse asiassa, mummisi pöytä saattaa olla täsmälleen samanlainen, koska omani on alunperin kuulemma ollut valkoinen. Itse asiassa puunvärinen pinta on bluffia, koska se on todellisuudessa vain taitavan maalarin kätten työtä. Se ei kuitenkaan minua haittaa, sillä pöytä on kaunis kuin mikä. Nyt siis kipin kapin mummisi kätköjä tonkimaan!
Anonyymi: Kiitos kovasti. :) Uusi koti löytyi mukavalta paikalta Etelä-Haagasta. :)
Superihana pöytä! Ihan uskomattoman mahtava löytö kyllä. Oih voih! <3
Rakastan tuota sun sohvaa, namm! Sitten joskus (ehkä 5 v päästä) kun muutan omaan asuntoon, haluan kyllä tommosen samanlaisen sohvan. Ja pöytäkin on aivan tosisöpö, ei sillä. :)
PS. Olen koukkuuntunut blogiisi, se on ihanan pirteästi kirjoitettu jaja tosi hyvä kaikinpuolin.
Minulla on mamman peruja samanlainen 50-luvun peilipöytä, mutta se on myös valkoinen.
Jäin miettimään että miten ihmeessä tuo pinta on peilipöydässäsi toteutettu. Se näyttää paljon paremmalta kuin valkoinen, ja sopisi sitä paitsi kalusteisiimme paremmin :)
50-luvun kalusteet ovat kaikin puolin viehättäviä.
Aivan ihana peilipöytä! Muutto edessä reilun viikon kuluttua mullakin ja oon yrittänyt välttää uuden kaman hankkimista ennen sitä!
Upea löytö! Olen himoinnut samankaltaista pöytää ja löysinkin jo, mutta tosiasia on, että tämä asunto on nyt aivan tapissa huonekalujen suhteen. Joten sinne jäi. Mutta parempi niin -tällä kertaa. :)
Äääh, kampauspöytä kelpaisi tällekin tytölle :D Tädilläni tuollainen valkoinen olikin, mutta se siirtyi serkulleni, jolla oli sille paremmin tilaa kuin minulla.
AAA, oon niin kateellinen tosta sohvasta.
(Vitsit sen kaveriks sopis tommonen Ikean punainen tv-taso ;D)
Onnea uuteen kotiin ja onnea myös vielä sen harjoittelun johdosta! ;)
Olen tulossa Helsinkiin lauantaina, mutta en ole keksinyt mitään hyvää baaria tms. johon mennä. Ideoita? :D
U: Voi kiitos. :)
Anonyymi 2: Kiitos tosi kivasta kommentista! :) Sohva on muuten myös maailman näppärin vuodesohva, sillä selkänojan voi tarvittaessa kaataa alas.
Jabadaba: Minäkin itse asiassa luulin tuota pöytää tyylinsä puolesta 50-luvun kalusteeksi, mutta Fidasta osattiin kertoa, että se onkin oikeasti peräisin 70-luvulta. Pinta on siis toteutettu niin, että joku taitava maalari on maalannut sen näyttämään puupinnalta, vaikka alunperin se on ollut valkoinen. Eräänlainen taideteos siis itsessään. :)
Unicorns Have Whiskers: Ihan fiksu päätös. Muutossa on tarpeeksi hommaa vähemmälläkin tavaramäärällä. :D
Maria: No voi harmi, että pöytä ei mahdu residenssiinne. Ehkä seuraavaan sitten! :)
Anonyymi 3: No voihan... Nyt sinun täytyy vain tsekkailla kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia sillä silmällä, jos vastaavanlaisia osuisi kohdalle. :)
Diina: Hahaa, sohva oli Iskusta tai Askosta (en kuollaksenikaan muista kummasta! :D), joten käyhän kurkkaamassa vieläkö niitä on. Ikean punainen tv-taso ei ole tuttu, mutta pitänee käydä tutkailemassa nettisivuja. Tällä hetkellä minulla on vanha, tummaa puuta oleva taso, ja sekin on kyllä varsin mukava. :)
Fluxor: Kiitos! :) Itse en ole vielä Helsingissä, muutto kun on edessä vasta huhtikuun lopulla. Pääkaupunkimme yöelämänkään kanssa en ole päässyt vielä ihan tutuksi, mutta tsekkaapas 2nd:in menovinkit osoitteesta http://actuallyfirst.blogspot.com/
Luulen, että sieltä voisi löytyä paikkoja sinun makuusi. ;)
70-luvulta?! Oh-hoh! Minulle 70-luku on aina ollut kamalia kolhoja kalusteita ja kirkuvia oransseja värejä, eikä mitään tuollaista siroa ja kaunista.
Toisaalta tuo selittää sen, miksi peilipöydän jakkara on verhoiltu kirkuvan keltaisella kankaalla. Olen aina luullut, että se on myöhemmän verhoilun tulosta, mutta ilmeisesti kuitenkin ihan alkuperäinen. Harmi kun isoäiti ei enää ole hengissä, enkä voi kysyä tarkemmin peilipöydän taustoja. Mutta tämäkin valaisi jo lisää, kiitos siis informaatiosta.
Hui yli 100e tuosta peilipöydästä! Itse omistan täsmälleen samanlaisen mutta mustan<3 Enkä maksanut siitä penniäkään, koska isi tekaisi sen. Mallina oli mummun samanlainen valkoinen, mikä tuntuu löytyvän aika monen mummun kotoa :D
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu