Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Hiushistoriikki

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Hiushistoriikki

Olen jo kauan suunnitellut tekeväni jutun kuontaloni menneistä vaiheista, mutta nyt inspiroiduin Een ansiosta oikein toden teolla. Olen teiniaikojen päätyttyä tehnyt tukkani kanssa toisinaan aika rohkeitakin ratkaisuja, mutta aloittakaamme ihan alusta. Ihan pikkuisena tyttönä haaveilin palavasti pitkistä, tummista ja hieman taipuisista kutreista. Mutta ehei, oma tukkani oli miltei valkoinen, lyhyt ja suora. :D Tietenkin! Näytänpä tuossa kuvassa melkein pojalta legoilla ja pikkuautoilla leikkiessäni. :)



Kun tukkani tuosta hieman kasvoi, vakiokampaukseni oli olkamittainen polkka otsatukalla. Sama tyyli pysyi oikeastaan tarhaikäisestä ala-asteen lopulle asti - hiusten pituus vain vaihteli korvan alta olkapäille. Olisin ehkä halunnutkin kasvattaa hieman pidemmät hiukset, mutta äitini mielestä polkka oli niin helppo ja näppärä, että asiasta ei koskaan sen kummemmin keskusteltu. Alle kouluikäisenä rakastin saparoita yli kaiken, ja muutaman vuoden ajan minulla on kenties joka valokuvassa saparot noilla punaisilla puupampuloilla sidottuna. :D



Ala-asteen lopulla kasvatin otsatukan lopulta pois, mutta hiusten pituus pysyi kutakuinkin olkamittaisena edelleen. Ylä-aste- ja lukioajoilta minusta ei juurikaan ole valokuvia, sillä angstinen teini ei viihtynyt kameran edessä. Eipä hiuksissani kyllä mitään näkemistä niinä aikoina ollutkaan, koska kampaukseni olivat äärimmäisen tylsiä. Suorat, värjäämättömät hiukset roikkuivat yleensä olkapäillä tai poninhännällä.

Kunnolla rohkaistuin muuttamaan hiustyyliäni vasta yliopiston ensimmäisenä vuonna. Muutos alkoi varovaisella leikkauksella, joka jätti otsaa kehystämään hieman lyhyempiä suortuvia, joita silloinen kämppäkaverini (miespuolinen) kutsui pornohiuksiksi. :D Toisen yliopistovuoden syksyllä räväytin kuitenkin kunnolla ja leikkautin vahvasti rikotun mallin otsatukalla (, jota minulla ei ollut ollut sitten ala-asteen). Tästä alkoikin oikeastaan kokeilullinen kauteni, ja vettä myllyyn lisäsi kampaajani, joka oli oikea aarre. Kävinkin koko Jyväskylässä asumani ajan samalla kampaajalla, joten kaikki seuraavat tyylit ovat saman ihmisen aikaansaannosta ja ideoimia.

Rikottua leikkausta seurasi suora, paksu otsatukka, jolle pysyin uskollisena melko kauan varioiden sitä vain hiukan. Otsatukka ehti usein venähtää hyvinkin pitkäksi ennen kuin sain aikaiseksi leikkauttaa sitä uudelleen.



Toisen opiskeluvuoden keväällä räväytin jälleen ja annoin kampaajani leikkauttaa minulle hassunkurisen, 70-lukua henkivän "kypärä-kampauksen" (, lienee tarpeetonta mainita, että tämä kampaus näkyy kuvassa, jossa minulla on päässäni aurinkolasit). Sain graafisesta ja rohkeasta leikkauksesta todella paljon kehuja, mutta myös melko kriittisiäkin kommentteja.



Graafinen kypäräni kasvoi nopeasti ja kesällä olin tilanteessa, jossa minulla oli über-khuuli ylipitkä otsis, joka valitettavasti lämpimällä kesäsäällä hiosti aivan toivottomasti. Tukka oli sellaisenaan sietämätön, mutta juuri hieman liian lyhyt vedettäväksi sivuun tai pinneillä taakse. Marssin kampaajani pakeille neuvottomana, joka sitten radikaalina ratkaisuna ongelmaani leikkasi koko otsatukan pois. Kummallinen ratkaisu poiki yhden kaikkien aikojen suosikkikampauksistani.















Seuraavat 1,5 vuotta pysyttelin jo tutuksi tulleilla linjoilla, kunnes kaipasin muutosta. Vuoden 2007 alussa päätin palata ala-aste-aikojen tunnelmiin ja leikkautin polkan otsatukalla. Takaa hieman lyhyempi polkka sai todella paljon kehuja kanssaihmisiltä. Kampaus todella muistutti vahvasti lapsuusajoista, sillä äitini huudahti sen ensimmäisen kerran nähtyään: "Pikkutyttöni on tullut takaisin!" :) Tukka sai kasvaa kohisten seuraavan vuoden ja nautin pitkistä hiuksistani, jotka taisivat parhaimmillaan olla pidemmät kuin koskaan ennen.



Lopulta viime joulukuussa oli hiustenleikkuun aika. Harvinaista kyllä, tällä kertaa tiesin jo kampaajalle mennessäni, minkä tyylistä kampausta lähdettäisiin hakemaan. Usein nimittäin menen kampaajalle asenteella "tee mitä haluat". Nyt kuitenkin oli tavoitteena rokkitukka, jonka todella sain. Pian rokkitukan leikkauttamisen jälkeen tein myös jotain ennenkuulumatonta eli sävytin hiukseni, jotka olivat aina siihen asti olleet luonnollisen väriset. Olin kauan haaveillut hieman tummemmasta väristä ja vihdoin uskaltauduin kokeilemaan kevytväriä.



Nyt väri on haalistunut ja tukka taas kasvanut ulos mallistaan - tämän hetkisen tilanteen näkee blogin viimeaikaisista kuvistani. Pitäisi varmaan piakkoin mennä taas kampaajalle, mutta Helsinkiin muuton myötä pitäisi etsiä uusi kampaaja ja se on pelottavaa, jos mikä!

Tunnisteet: , , ,

23 kommenttia:

Blogger Elina kirjoitti...

Minusta sinun "ylikasvanut" eli nykyinen tukkasi on hieno, hienompi entä alkuperäinen versio :)

16. kesäkuuta 2008 klo 23.55  
Blogger Honey Junkie kirjoitti...

Oh, kauniita kampauksia! Tuo jossa otsis on juuri leikattu napsnaps pois on todella rock.

Olen itse valmistelemassa juuri samanlaista juttua, tosin ei ihan niin laajalta ajanjaksolta - samalla luvassa loistava kampaajavinkki Helsingistä, olin itse pari vuotta sitten samaisessa karmeassa tilanteessa etsimässä itselleni uutta kampaajaa ja vain yhden harha-askeleen kautta löysin tämän nykyisen Sen Oikean. Jos tarpeesi on akuutti, vinkki on saatavilla myös sähköpostitse ;)

17. kesäkuuta 2008 klo 0.19  
Blogger Bren kirjoitti...

Vau sulla on ollut vaikka miten monta erilaista otsista ja kaikki tosi nättejä! Terv. Eräs vannoutunut otsatukkien ystävä 8)

17. kesäkuuta 2008 klo 0.20  
Blogger Herttainen kirjoitti...

Mä en ole vuosikausiin käynyt kampaajalla... Sisko aina tasoitellut. Kun joskus 3-4v sitten pidin lyhyttä mallia tuli käytyä useammin mutta ihan karseessa paikassa, kunhan nyt mainostivat ylioppilaskalenterissa opiskelija-alennusta... Mutta ihan kamalaa palvelua siis ja sama kokemus poikaystävällä ja parilla kaverilla...

Nyt kasvattelen tukkaa tai lähinnä annan pysyä niin pitkänä kuin se on hääkampausta varten mutta odotan innolla että voin taas leikata lyhyeksi ja kokeilla ehkä jotain muuta. Aina kuitenkin jännittää että mitäs jos ei tykkää. Siksi olis kiva nyt ulkomailla ollu leikauttaa jotain kokeiluja kun ei oo se tuttu lähipiiri sitten heti kauhistelemassa :D Se minkä ainakin tahdon on otsis parin vuoden tauon jälkeen!

17. kesäkuuta 2008 klo 0.25  
Blogger Idhren kirjoitti...

Hehe, ollaan sit kirjoteltu samasta aiheesta täsmälleen samalla otsikolla :D Meinaan oma postaukseni http://heijastuspinta.blogspot.com/2008/05/hiushistoriikki.html
Joskin sulla on kyllä kivempia hiustyylejä ollut ;D Itse tarvitsen myös kipeästi kampaaja-aikaa, paikka on tiedossa, vielä puuttuu inspiraatio, että mitäpä sitä tekisi tukalleen.

17. kesäkuuta 2008 klo 2.03  
Blogger MouMou kirjoitti...

Ihania tyylejä! Ihastuin noihin pitkiin.:) Mutta rocktyyli kyllä pukee sinua.<3

17. kesäkuuta 2008 klo 4.52  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oletpa kaunis! :)

17. kesäkuuta 2008 klo 9.44  
Blogger eimie kirjoitti...

toi rokkitukka on ihan mieletön. tosi ihana

17. kesäkuuta 2008 klo 10.10  
Blogger Nelliina kirjoitti...

Sulla on niin nätit kasvot että saat jopa tuon pelottavan "kypäräkampauksen" näyttämään suloiselta... on nimittäin tosi harvoja tapauksia kenellä ne näyttää hyvältä :) Tuo ripsitty vaalea tukka oli aivan ihana, jos lyhyempää harkitsisin niin joku tuollainen saisi olla.

17. kesäkuuta 2008 klo 10.58  
Anonymous sing kirjoitti...

hurjan hienoja hiusmuotoja!
tahtoisitko paljastaa tuon mestarikampaajasi?
itse jyväskyläläisenä olen suosinut napsia, ja sen näppärää henkilökuntaa. toisinaan kuitenkin vapaitten käsien jälki ei ole ollut ehkä tarpeeksi uudistavaa minun makuuni.
toisaalta kampaajan entisenä kämppiksenä tiiän, kuinka väsyttävältä voi tuntua luoda liukuhihnalta aina jotain uutta ja erityistä :D

17. kesäkuuta 2008 klo 12.28  
Blogger Ee kirjoitti...

Paksu otsis on minun suosikkini, mistäköhän johtuu... Otsisrakkauteni ei ole vielä osoittanut haalistumisen merkkejä. Hienoja hiuksia sinullakin on ollut!

17. kesäkuuta 2008 klo 13.02  
Blogger A.K. kirjoitti...

Hienoja kampauksia sulla on ollu :) Ja kaikki on vielä sopineetkin sulle :) Itsekkin oon varsinkin sillon teininä kokeillu jos minkä näköstä kampausta ja väriä :) Nyt oon saanu kovalla vaivalla kasvatettua kivan pituset hiukset, mutta tekiskin mieli leikata taas reilusti lyhyemmäksi, en vaan tiedä raaskinko enää kun niin kauan sain niitä kasvattaa :)

17. kesäkuuta 2008 klo 13.06  
Blogger Salla kirjoitti...

Musta tuo graafinen kypärä on ihan törkeän hieno! :) Ja näytät muuten niiiin itseltäsi tuossa tokassa lapsuuskuvaassa. :D Piirteet on säilyneet ihan samoina! Mun lapsuuskuvista kun ei aina erota, kuka siinä kuvassa on :D

17. kesäkuuta 2008 klo 15.27  
Blogger Dolce Vita kirjoitti...

Aivan mahtava tuo 70- luvun mallisi :) Olen itsekkin pohtinut tekeväni samantyylisen koosteen hiusteni vaiheista, niissä kun ei sama väri tahdo pysyä vuotta kauempaa...

17. kesäkuuta 2008 klo 18.27  
Blogger Jenni kirjoitti...

Elina: Kiitos. :) Tukka näyttää kyllä sinänsä ihan kivalta tällä hetkellä, mutta välillä sitä alkaa olla hieman vaikea saada asettumaan mitenkään järkevästi, kun mitään mallia ei ole. :D

Honey Junkie: Voi kiitos. :) Se oli tosiaan yksi lempparikampauksistani ikinä! Sain siitä tosi paljon hyvää palautetta - tosin exäni uhkasi juosta karkuun, jos leikkauttaisin sellaisen uudelleen. Onneksi on nykyään ex! ;) Haha.

Odotan innolla hiuspostaustasi. :) Ja kiitos kampaaja-avusta jo etukäteen! Hätä ei ole onneksi vielä niin akuutti, joten maltan odottaa hiukan. ;)

Bren: Kiitos. :) Yleensä minulla on vähintäänkin joitain haituvia otsani peittona. Tällä hetkellä tällainen sivuun vedetty otsis, mutta eiköhän se kunnon otsatukkakin tee vielä paluun joskus. ;)

Herttainen: Ajatella, mitä kaikkea sitä häidenkin takia joutuu tekemään. ;) Nauti nyt pitkistä hiuksistasi ja morsiustouhujen jälkeen voit revitellä! :)

Idhren: Voi miten hauska sattuma. :D Sukulaissielu kenties? ;) Minulla tosiaan ennen oli sellainen kampaaja, että usein menin "mitään tietämättömänä" hänen pakeilleni ja tämä postaus on esimerkki tuloksista. :)

Moumou: Kiitos. :) Minäkin kyllä pidin noista pitkistä ihan vain siksi, että niihin sai hieman kiharaa laitettua ja ne tekivät naisellisen olon. :) Mutta rokki toimii aina myös! ;)

Anonyymi: Voi kiitos. :)

Eimie: Kiitoksia! Se oli ainakin aika villi ratkaisu. :D Vaikka tykkäsinkin, niin silti kesti hetken totutella tuon pitkän ja naisellisen tukan jälkeen.

Nelliina: Kiitos ihanasta kommentista. :) Kypäräkampaus on kieltämättä aika vaativa ja siitä eivät koskaan kaikki pidä, mutta ihan hauska se oli tuollaisena kokeiluna.

Sing: Kiitos! Ja oikein mielelläni paljastan kampaajani nimen. :) Hän on siis Heidi ja toimii nykyään HiusFriikki-nimisessä kampaamossa Kilpisenkadulla. Heidin käsialaa on siis leikkauksista ihan jokainen. Hän on osannut mielestäni ihailtavalla tavalla keksiä aina jotakin uutta ja rohkeaa - siitäkin huolimatta, etten ole koskaan vaihtanut hiusteni väriä tai ottanut kiharaa, tms. :)

Ee: Kiitos. :) Otsis tekee varmasti vielä paluun joku kaunis päivä, koska se on vain niin ihanan helppo ja aina hyvännäköinen.

A.K.: Se on kyllä aina aikamoinen urakkaa, se hiusten kasvatus. Omani kasvavat aika nopeasti, mutta minulla ei siltikään ole koskaan ollut kovin pitkää tukkaa. Tuohon rinnan kohdalle on pisimmillään ulottunut. Mutta rohkeasti vain muutosta peliin, jos siltä tuntuu. Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara! :)

Salla: Kiitti! :) Kivaa, että pidät vähän erilaisesta! Ja joo, minulle on tuosta kuvasta monesti sanottu, etten ole muuttunut vuosien aikana yhtään. :D Pilkut ja pallotkin ovat vielä messissä!

Dolce Vita: Odotan innolla sinun koostettasi. :) Minusta tällaisia postauksia on hurjan hauska lukea. :)

17. kesäkuuta 2008 klo 18.51  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Heippa!

Hävettää jo etukäteen millaista kehumista tämä kommentti tulee sisältämään, mutta ajattelin nyt sanoa kaiken mitä minun pienessä mielessäni sinun blogistasi sanottavaa on. :) Törmäsin muutama päivä sitten blogiisi ja oli pakko lukea alusta loppuun saakka läpi. Aivan mahtava blogi, ei voi muuta sanoa! Tekstisi ovat pohdiskelevia, ja kuitenkin läpi paistaa positiivinen persoonasi ja värikkyytesi. Kuvia sekä päivän asuista että muualta internetistä lisättyjä on juttujen seassa sopivasti piristeenä. Ulkoasu on miellyttävä ja selkeä jne jne. Tämän jälkeen kun luin taas muita blogeja joita olen lueskellut viikoittain, ne tuntuivat kovin lapsellisilta ja itserakkailta. Nytpä siis harmittelen vain blogisi hitaampaa päivitystahtia ja odottelen uusia postauksia innolla. :)

t. Olivia

PS. Uusin postauksesi inspiroi minua kovasti ja innostuin leikkaamaan hiuksiani. Kiitos siis inspiraatiosta(kin)! =D

17. kesäkuuta 2008 klo 19.15  
Blogger kirsikka kirjoitti...

Vaude, olet siinä mielessä onnekas että sulle sopii kaikenlaiset mallit!
Tuollainen superlyhyt tai superpitkä ja paksu otsis on mielestäni upea, mutta ei minun laatikkopäälle :D

17. kesäkuuta 2008 klo 20.39  
Blogger Ann kirjoitti...

Vau, tuo 70-lukumainen kampaus on tosi rohkea ja siisti!

17. kesäkuuta 2008 klo 21.24  
Anonymous Pitsiverho kirjoitti...

Olet ihanan näköinen noissa kuvissa, erityisesti tuossa mustavalkosessa, jossa sulla on pitkä otsis :) Isot simmut sulla! Kivoja kampauksia!

18. kesäkuuta 2008 klo 8.47  
Anonymous piste kirjoitti...

ihania hiuksia! kaikki!

mulla oin ihan kaamea himo päästä kampaajalle, mutta oon koko kesän vaan töissä, töissä ja töissä sellaisessa paikassa, jossa on yks paskanhailee miltä siellä näyttää. Toki se piristäisi itseäni, jos saisin jotain uutta ilmettä tähän pehkoon. Harmittaisi vaan tuhlata se sata euroa hienoon tukkaan, jota kukaan ei näe kuitenkaan. Olen nyt vähän niin kuin kahden tulen välissä. Mutta viimeistään syksyllä ennen koulun penkille palaamista aion kyllä repäistä! tästä hiushistoriikistä sainkin jo muutamia idoita tulevana tukkaani..:)

18. kesäkuuta 2008 klo 12.45  
Blogger Suna kirjoitti...

Söpöjä kampauksia, mutta tuo 2007 polkka otsiksella on suosikkini!

18. kesäkuuta 2008 klo 23.13  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kiitos siitä hurjasta inspiraatiomäärästä jonka sain kun katselin kaikkia hiusmallejasi! Todella harvoin enää näkee hienosti leikattuja värjäämättömiä(ainakin osassa kuvista, jos oikein käsitin) tai vain kevyesti värjättyjä hiuksia,osa hiusmalleista kun tuntuu jotenkin kaipaavan väriä tuekseen että näyttää hyvältä.

t. Jenni:)

19. kesäkuuta 2008 klo 8.56  
Blogger Jenni kirjoitti...

Anonyymi/Olivia: Voi kiitos kertakaikkisen ihanasta kommentista. :) Tuollainen saa todella hymyn huulille! Postaustahtini on kenties hitaampi kuin monilla muilla, mutta pyrin siihen, etten tee juurikaan sellaisia pakollisia "täyte-postauksia", vaan kirjoitan vain silloin, kun on oikeasti jotakin kirjoitettavaa, jotta bloggailu säilyy mielekkäänä. :) Postauksia minulta voi odotella ehkä noin paria-kolmea viikossa. Ja mukava kuulla, että kirjoitukseni inspiroi! Millaiset hiukset leikkautit? :)

Kirsikka: Kiitos. :) Ei minullekaan nyt ihan mikä tahansa malli sovi, mutta kampaajani on aina osannut tehdä sellaisia leikkauksia, jotka sopivat. Kasvoni ovat melko leveät/pyöreät (, vaikka eivät ehkä kuvissa niin siltä näytäkään), joten se täytyy ottaa aina huomioon uutta kampausta miettiessä. Tykkään tuosta syystä (sekä somasti höröttävien korvieni takia, hehe) jättää aina hieman lyhyempiä suortuvia kasvoja reunustamaan, jotta kasvojen leveys ei korostuisi (ja korvat loistaisi). Hiusten ollessa ponnarilla minusta on myös kiva, että kasvoja kehystävät muutamat suortuvat, kuten kuvistakin näkyy.

Ann: Kiitos. :) Olen positiivisesti yllättynyt, että minulla on näin ennakkoluulottomia lukijoita, sillä kuvittelin, että tuosta kampauksesta ei välttämättä niin tykättäisi!

Pitsiverho: Kiitos. :) Itsekin muuten pidän siitä kuvasta. Mustavalkokuvissa on aina omanlaisensa tunnelma.

Piste: Kiitos. :D Minä suosittelen, että menet vain sinne kampaajalle, vaikka kökitkin suurimman osan ajasta jossakin työpaikalla. Saat siitä itsellesi niin paljon hyvää mieltä! Ja jos kukaan ei todella näe sinua uuden tukkasi kera, niin voitpahan ottaa valokuvia ja näyttää niitä ihmisille aina sanoen "Niin, tuo oli se kesä, kun minulla oli maailman hienoin tukka..." :D

Suna: Kiitos. :)

Anonyymi/Jenni: Heippa kaima! :) On tosi mukavaa kuulla inspiroivansa muita. Ja tukkani todella on aivan luonnollisen värinen kaikissa muissa, paitsi viimeisessä kuvassa, sillä olen vain kerran elämässäni sävyttänyt hiuksiani. Kaikkein realistisimman kuvan tukan todellisesta väristä antavat viimeiset kunnon kameralla otetut kuvat, sillä kamerakännykkäräpsyt saavat kuontaloni näyttämään kutakuinkin harmaalta. :D Mitä se ei siis ole!

19. kesäkuuta 2008 klo 10.30  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu