Karhunpoika sairastaa...

... häntä hellii KÄÄRME. Tai niin ainakin minä pienenä luulin. :D Sanat ovat siis vanhasta lastenlaulusta, jonka kuulin (ja jota sitten myös lauloin) hieman väärin. Todellisuudessahan laulun sanoissa ei todellakaan ole mitään käärmeitä, vaan kyseinen kohta kuuluu "häntä hellikäämme", mikäli joku nyt ei tunne kappaletta. Ja sairaanakin on siis karhunpojan sijaan minä itse. Juhannuksen juhlinta sujui melko rauhallisesti, mutta ilmeisesti vilustuin sateisessa ja koleassa säässä - ja nyt minulla on kammottava flunssa. Kuumetta ei onneksi ole, mutta tukkoinen ja vuotava nenä, karhea kurkku, yskä, lukossa olevat korvat ja vetiset silmät tekevät olostani sen verran surkean, että katsoin parhaaksi tulla takaisin kotiin kesken työpäivän. Veikkaan, että työkaverinikin olivat niiskutusta ja köhimistäni katseltuaan ihan kiitollisia, etten jäänyt paikalle tartuttamaan heitä. :)

On muuten aivan kamalaa pukea päälle normaalit työvaatteet aamuna, jona tuntuu tällaiselta. Mieluiten kääntäisi vain kylkeään sen sijaan, että joutuu ahtautumaan tiukkoihin farkkuihin. Ensin viluttaa, mutta kun olet saanut kiskaistua kupillisen kuumaa nassuun, niin sitten on tukala hiki. Iho on hiestä nahkea ja sekä silmät että nenä vuotavat kuin niagara - ja sitten pitäisi vielä meikata, jotta muistuttaisi edes etäisesti ihmistä. Eikä mikään peitevoiteen määrä kykene piilottamaan sitä punaisena helottavaa nenää, joka loistaa entistäkin kirkkaammin parin niiston jälkeen. :D Voin kertoa, että meikkaaminen ei ole ehkä koskaan tuntunut yhtä vastenmieliseltä (ja turhalta) kuin tänä aamuna. Parina viime päivänä siis kauneus ei ole ollut ykkösasia mielessäni. Viihdykkeeksi teille vielä asu, jossa poden kotona:

• valkoinen vaarinpaita - Carlings
• miesten pyjamahousut - entisen poikaystävän vanhat
• kaulahuivi - H&M
• villasukat - äidin tekemät

Mukana menossa myös panda-nalleni, joka ei kylläkään ole osa asua. :D Nallen olen saanut 3-vuotiaana joulupukilta ja se nukkuu vieressäni vieläkin uskollisesti joka yö. :)