Viimeinen päivä ilman H&M:n vaatteita

Niin vain se viikko vierähti aivan hurjan nopeasti, enkä yhtenäkään päivänä joutunut "mulla ei oo mitään päällepantavaa" -kriisin kouriin, vaikka H&M olikin kiellettyä riistaa. Voin siis olla ylpeä itsestäni! Toki oli hetkiä, jolloin olisi ollut niin helppoa vain kiskaista joku tuttu ja turvallinen riepu ylle, mutta pysyin tiukkana, enkä suostunut pukemaan edes H&M:n pikkupöksyjä tai kotoisia lököhousuja ylleni kuluneen viikon aikana. Parasta tämän haasteen toteuttamisessa oli juuri se, että koska monet niistä helposta vaihtoehdoista (, joihin liian helposti tulee turvauduttua päivä toisensa jälkeen) olivat kiellettyjä, joten vaatekaappiaan joutui katselemaan hiukan luovemmin ja avoimemmin mielin. Käytin montaa sellaista vaatetta, jota en ollut välttämättä koskaan pukenut päälleni aiemmin.

Haasteen viimeiselle päivälle osui juuri MTV:n The Hills -sarjan puffaus-hengessä järjestetty brunssi, jolla olin ajatellut pistäytyä. Aamulla hiukan kenkutti, että moni mekoistani oli kielletyllä listalla, mutta loppujen lopuksi teinkin aivan mahtavan löydön omasta kaapistani! Äitini lahjoitti minulle joskus viime keväänä ison kasan vanhoja vaatteitaan, joiden joukossa oli myös kaunis puuterinvärinen paita. Muistan paidan lapsuudestani, kun äitini on käyttänyt sitä ja se on minusta aina ollut todella kaunis. Jostain syystä en kuitenkaan ole itse oikein osannut käyttää sitä. Eilen halusin kuitenkin ylleni jotain hiukan siistimpää muttei silti liian hienoa - ja äitini vanha paita oli täydellinen ratkaisu tilanteeseen! Paidan malli on aika väljä, mutta vyö antoi asulle heti mukavasti ryhtiä. Paita on kotimaisen Polan ja sen kangas laskeutuu todella kauniisti. Hauskana yksityiskohtana on käännettävä kaulus ja niskan puolella olevat helmenhohtoiset napit. (Klikkaa kuvat suuremmiksi.)

• paita - Pola (äidin vanha)
• farkkuleggingsit - Pieces (Vila)
• ruskeat nahkasaappaat - Janita/second hand
• ruskea nahkavyö - second hand
• musta neuletakki - Vila
• musta trenssi - EtCetera (Stockmann)
• virkattu huivi - second hand (UFF)
• pipo - Jack & Jones (Jim & Jill)

Paidan todellinen väri näkyy tässä kuvassa paremmin.

Brunssilla pääsimme herkuttelun lomassa katsomaan The Hillsin pian alkavan neljännen tuotantokauden ensimmäisen jakson. Minulle sarja on aivan uusi tuttavuus, vaikka päätähti Lauren Conradin nimi on vilahdellut myös muotiblogeissa. Neitihän on ainakin tuolla rapakon toisella puolen päässyt aikamoiseen tyyli-ikonin asemaan ja nykyään toimii myös muotisuunnittelijana. Uskon, että tähän tosi-tv-sarjaan on todella helppo saada itsensä koukkuun, mutta näin ensikertalaisen silmiin tyttöjen ilmeet ja eleet tuntuivat varsin liioitelluilta, ainakin suomalaisesta näkökulmasta. Dramaattiset silmien pyörittelyt ja suiden auki loksahtamiset näyttivät minusta ehkä hitusen enemmän näyttelemiseltä kuin aidoilta tosielämän reaktioilta, mutta toisaalta voihan se olla, että siellä Jenkkilässä muutenkin noita eleitä ja ilmeitä hieman liioitellaan. Pikkuisen jäin siis miettimään, kuinka suuri osa tästä tosi-tv:stä on todella totta ja kuinka paljon laskelmoitua tai jopa käsikirjoitettua. Oli miten oli, sarja on joka tapauksessa viihdyttävä ja täynnä inspiroivaa pukeutumista. :)



Törmäsin brunssilla myös Polka Dotsista tuttuun Jonnaan, jonka kanssa piti tietysti vähän juoruilla ennen kotiinlähtöä. :) Kiitos Jonna vielä mukavasta juttutuokiosta! En tunnistanut muita paikallaolleita, joten jos olit mukana tilaisuudessa, nyt on mahdollisuus ilmiantaa itsesi! ;) Minulle kävi muuten todella huvittava juttu kotimatkalla... Saimme tilaisuudesta mukaamme kivat pikku-goodiebagit, joista löytyi muun muassa nuoruuteni suosikki Demi-lehti. No olin tietysti aivan haltioissani, kun pääsin vuosien jälkeen tutkailemaan taas Demiä ja bussimatka sujuikin leppoisasti lehteä lueskellessa. Sujui sitten vähän liiankin leppoisasti, nimittäin uppouduin lehteen niin antaumuksella, että kun jossain vaiheessa nostin katseeni ja katsoin bussin ikkunasta ulos, ei minulla ollut aavistustakaan, missä olin. :D Olin siis onnellisena huristellut pysäkkini ohi jo hyvän aikaa sitten ja ympärillä näkyi jotain ankeaa peltomaisemaa, jollaista ei todellakaan ihan tässä Etelä-Haagassa ole. :D No kiireen vilkkaa painoin stoppia, jäin seuraavalla pysäkillä pois ja toivoin, etten ollut ehtinyt jo Vantaan puolelle. Ketuttaisi nimittäin noin typerästä syystä joutua maksamaan seutulipun hinta matkastani. Onneksi tien toisella puolella oli pysäkki toiseen suuntaan meneville busseille ja pääsin näppärästi kotiin (, enkä muuten ollut ehtinyt Vantaalle asti). Tällaista voi sattua vain minulle. Hah. :D