Äkkiä ennen pimeää...

Niin otetaan valokuvat nykyään... Teen töitä kotoa käsin, joten toisinaan saattaa vierähtää pitkälle iltapäivään, ennen kuin puen mitään kunnollista päälleni. Ja se on todella ongelma kuvien ottamisen kannalta, koska pimeä tulee nykyään parhaimmillaan jo kahden jälkeen! Jos päivä on muuten harmaa, voi olla että valo ei riitä aamupäivälläkään valokuvien ottamiseen ilman salamaa. Joskus taas lähden aamulla jonnekin ja kotiin tullessa on aivan turha enää haaveillakaan luonnonvalosta. Pah! En tykkää pimeydestä.

Tänään kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olin kotona pukeissa sellaiseen aikaan, että valo oli suotuisa. (Näen jo, miten vastakkaisten talojen seiniin kajastava aurinko alkaa vähitellen muuttua yhä punertavammaksi.) Päivän asun lähtökohtana toimivat tänään ihanat korkonilkkurini, jotka löysin reilu vuosi sitten kirpparilta. Harmaat nahkanilkkurit olivat viime vuonna yhdet suosikkikengistäni, mutta tänä syksynä niiden kohtaloksi koitui odottaa muovipussin pohjalla suutarikäyntiä. Korkolaput kaipasivat kipeästi vaihtoa ja vihdoin ja viimein sain aikaiseksi viedä kengät kunnostettaviksi viime viikolla. Oi, miten tyytyväinen olenkaan, kun sain kiskaista kaunokaiset tänään jälleen jalkaani! Huomasin, että sen jälkeen, kun kengät ovat viimeksi olleet jalassani, on vaatekaappini karttunut ainakin parilla-kolmella harmaalla mekolla, jotka sopivat nilkkureiden kanssa yhteen kuin nenä päähän! Loistavaa! Valitsin mekoista sen, joka on roikkunut kaapissa hylättynä kaikkein pisimpään ja nappasin korurasiasta kaulaani vielä asun väreihin sopivan hopeisen medaljongin.

• mekko - H&M
• jättineuletakki - second hand (Levi's Blue)
• farkkuleggingsit - Pieces (Vila)
• korkonilkkurit - second hand
• medaljonki - äitini vanha