Ruoho on vihreämpää...
Miten ihmeessä ne siellä Ruotsissa vaan osaavat?! Niillä on Cheap Monday, Filippa K, Acne, Tiger of Sweden, Monki, Nudie ja Whyred. Myös Vagabond, H&M, Lindex, KappAhl sekä JC-vaateliikkeet ovat ruotsalaista alkuperää, puhumattakaan DinSkosta tai Gina Tricot'sta. Voi olla, että moni merkki joukosta unohtuikin, mutta eiköhän pointti tullut selväksi: Ruotsista tulee erittäin monta menestynyttä vaatemerkkiä ja -ketjua.
Olen miettinyt, mistä naapurimaan menestys johtuu... Vaikuttavan trendivainun lisäksi Ruotsissa osataan markkinoida! On seksikästä olla ruotsalainen ja ruotsalaiset merkit ovat kieltämättä ainakin täällä Suomessa kovasti haluttuja. Esimerkiksi Cheap Monday, Acne, Monki ja Whyred ovat mystisellä tavalla cooleja, jollaiseen vain harva kotimainen merkki yltää.
Halpaketjut ymmärrettävistä syistä poislukien ruotsalaiseen laatuun voi myös yleensä luottaa. Laadukkaista tuotteista huolimatta hinta pystytään useimmissa merkeissä silti pitämään niin kohtuullisella tasolla, ettei tarvitse olla erityisen varakas voidakseen olla cool. Esimerkiksi Cheap Monday ja Monki ovat erittäin kuluttajaystävällisiä hinnoiltaan, mutta eivät niiden hiukan kalliimpienkaan merkkien hinnat aivan tähtitieteellisissä summissa pyöri (, vaikkakin sen verran korkealla kuitenkin, että minun kaltaiseni köyhän opiskelijan on hiukan kituutettava, jos jotakin noilta merkeiltä omakseni haikailen).
Samaan sakkiin edellämainittujen kanssa voisi lukea uusimman ihastukseni, ruotsalaismerkki Velourin. Olen jo pitkän aikaa kuolaillut Beamhillissä Velourin vaatteita, mutta toistaiseksi jättänyt ne suosiolla rekkeihin roikkumaan vilkaistuani hintalappua. :/ Postauksen kuvituksessa on kuitenkin näytillä pientä maistiaispalaa siitä, millaista valikoimaa Velourin viime syksyn mallistosta löytyy. Minuun vaikutuksen teki erityisesti pliseerattu neule. :)
En halua antaa vaikutelmaa, etten uskoisi suomalaiseen suunnitteluun, sillä osataanhan meilläkin! Toki Suomessakin on merkkejä, joista voimme hyvällä omallatunnolla olla ylpeitä. CTRL, Minna Parikka, Hanna Sarén, IVANAhelsinki ja Tiia Vanhatapio tulevat itselleni ensimmäisten joukossa mieleen. Jos kuitenkin ollaan ihan rehellisiä, niin käsi ylös kaikki, jotka omistavat yhdenkin tuotteen Parikalta, Sarénilta, Vanhatapiolta tai IVANAhelsingiltä? Uskallan veikata, että kovin moni käsi ei noussut. CTRL on hintatasoltaan oikeastaan ainoa, johon minulla itselläni on yleensä varaa. Aiemmin mainittuja ruotsalaisia kaapeissani on kuitenkin ainakin Cheap Mondayta, Monkia sekä Tiger of Swedeniä. Veikkaan, että aika monen käsi nousi myös Filippa K:n, Whyredin, Acnen sekä Nudien kohdalla.
Kaikki mainitut kotimaiset ovat loppujen lopuksi aika pieniä toimijoita, joilla on täällä Suomessakin vain yksi liike, jos sitäkään. Varsinaisia vaateketjuja Suomessa ei oikein edes ole. Onko kyse sitten markkinoista? Panostavatko ruotsalaiset pukeutumiseen niin paljon enemmän, että naapurissa on helpompi menestyä? Minkä sinä arvelet olevan syynä ruotsalaiseen menestykseen? Vai ovatko ruotsalaiset edes mielestäsi menestyneempiä muodin saralla kuin suomalaiset?
EDIT: Tuli muuten mieleen, että Jim&Jill- sekä Spirit Store -liikkeet taitavat olla suomalaisia, joten kyllä ruotsalaiselle JC-ketjulle siinä mielessä on vastusta myös Suomessa. :) Ja korjatkaa, jos käsitykseni noiden ketjujen alkuperämaasta on väärä!
Tunnisteet: Höpötyksiä
lähettänyt Jenni @ 11.01
39 kommenttia:
Ehkä Suomessa ei koeta tärkeäksi perustaa vastaavia yrityksiä ja ketjuja kun tarjontaa on naapurissa jo valmiiksi niin runsaasti. Kunhan niitä juttuja olisi tarjolla Suomessakin, jos olen oikein ymmärtänyt esim. Monki ja Cheap Monday ei ole Suomessa?
Käsi pystyssä ;) Mulla on Ivanaa, mutta ostin jostain mallikappalemyynnistä ja toppi maksoi parikymppiä. Ne tilaisuudet pitää käyttää hyväkseen ;) Ja yks Ivanan kangas on ja mielikuva siitä millainen mekko siitä pitäisi syntyä, pitäisi vain alkaa synnytyshommiin. Tai ehkä ensin siitoshommiin :D
Noh, onhan meitä täällä suomessa paljon vähemmänkin, mutta tuskin se selittää asiaa kokonaan :)mutta tosiaan, vaateketjun perustaminen ei ole helppoa ja vaatii paljon rahaa, ja kun noita kansainvälisiä ketjujakin täältä suomesta löytyy niin runsain mitoin, aiheuttaa se varmasti tietynlaista arkuutta. mutta hei, onhan meillä sentään yksi suomalainen perusvaateketju; Seppälä!! :D Ja mainitsematta jäi myös Marimekko ja Nanso, joihin ainakin itse törmäsin hyvin paljon Pohjoismaissa liikkuessani- Göteborgissa Marimekon kassit vilahtelivat yhden jos toisenkin olalla ja Kööpenhaminan keskustasta löytyi Nanson liike :)
Rva Herttainen: Se voi olla, että kun muualta tarjontaa on niin runsaasti, niin vastaavien ketjujen perustamiselle ei Suomessa koeta tarvetta. Monkia ei myydä Suomessa, mutta Cheap Mondayta saa esimerkiksi Helsinki 10:stä sekä Jim&Jilleistä.
Ja todellakin tuollaiset alet kannattaa hyödyntää! Viimeksi Ivanan ale sattui vain juuri sellaiseen aikaan, kun budjettini oli extratiukilla. :/ Ja hei, minä haluan sitten nähdä lopputuloksen, kun mekko on valmis!
Stargirl: Marimekko ja Nanso ovat toki suomalaisen vaatesuunnittelun lippulaivoja, mutta jotenkin koen ne aika perinteisiksi merkeiksi. Tarkoitan siis, että vaikka kyseisillä merkeillä onkin mallistoissa myös varsin trendikkäitä vaatteita nykyään, ne eivät varsinaisesti ole ehkä sitä kaikkein cooleinta osastoa, jos puhutaan 20-30 -vuotiaiden pukeutumisesta. Tekstissä mainitut merkit ovat käsittääkseni kaikki suhteellisen nuoria, mutta silti onnistuneet saavuttamaan vakaan jalansijan vaatetusmarkkinoilla.
Mitä Seppälään tulee, niin olet tosiaan oikeassa. En edes muistanut kotoisaa Seppäläämme tekstiä kirjoittaessani, mutta ehkä juuri se kertoo tilanteesta paljonkin... Vaikka Seppälä on taatusti kokenut pienen imagon kohennuksen Hanna Sarénin kanssa yhteistyönä toteutetun malliston myötä, ei Seppälän nimi silti nouse ihmisten huulille trendikkäistä vaateliikkeistä puhuttaessa. Ja eron jutun ruotsalaisiin kanssasisariin voi aika helposti todeta ihan piipahtamalla Seppälässä, ja sen jälkeen vaikkapa Hennesillä. :) Mutta ei minulla Seppälästä mitään pahaa sanottavaa ole - juurihan löysin uusimmat synttärilahjakenkäni heidän valikoimistaan. En vain koe, että Seppälä painisi millään tavalla samassa sarjassa esimerkiksi H&M:n tai JC:n kanssa.
Totta. Ruotsalaisen osaavat paremmin mainonnan, markkinoinnin ja brändäyksen. Lisäksi mielestäni ruotsissa ollaan myötämielisempiä kokeilemaan uutta ja uskotaan enemmän uusiin juttuihin. Lisäksi muistan lukeneeni muutamankin jutun siitä, miten ruotsissa oikeasti tuetaan vaateteollisuutta, kun Suomessa vieläkin haikaillaan kulta-ajoille 1960-1970-luvuille ja mietitään että pitäiskö asialle tehdä jotain.
Itselläni on vaatekaapissa kaksi Ivanan mekkoa ja kaksi laukkua, kolmas on saatu lahjaksi. Lahjaksi sain myös marimekon takin. Minna Parikan kengätkin löytyy, tosin taidan myydä ne koska ne eivät vaan sovi omiin jalkoihin :( Ivanalta on myös kankaita joista olen tehnyt itse juttuja. Kaikki itsehankitut ovat ystävämyynneistä ja aleista.
Hintaan vaikuttaa valmistus, käsittääkseni CTRL:n tuotanto ei ole suomessa..? Löytyyhän suomesta paljon "suunnittelua", ihan peruskauppaketjuista, mutta kun suurin osa siitä suunnittelusta on muiden kopiointia. toki tätä harrastetaan myös Ruotsissakin, mutta kun ruotsalaiset osaavat vaan paremmin senkin asian :)
oih, anteeksi kirjoitusvirheet :(
Olen ihan samaa mieltä. Jotenkin myös tulee mieleen, että suomalaiset merkit lähtevät heti tavoittelemaan jotain liian vaikeaa, eivätkö pyri olemaan käyttövaatteita.
Omat arjen käyttövaatteet tulevat juuri Filippa K:lta, Acnelta, Tigerilta ja tietysti Vagabondilta (JA hennesiltä :D). Ei suomalaiset tekijät vain kykene vastaamaan samaan, käytännöllistä tyyliä, eikä hintalapussa ole viittä numeroa.
Heidi: Veikkaan, että yksi avainsanoista on juuri tuo brändäys. Suomessa oikeasti melkein ainoa vahva brändi on Marimekko, jolla on ollut aikaa luoda imagoaan jo vuosikymmenten ajan. Ja nimenomaan tunnutaan haikailevan juuri sinne Marimekon kulta-ajoille 60-70 -luvuille sen sijaan, että keskityttäisiin nykyhetkeen. Marimekko on nykyään ihanteellisella tavalla kyllä sekä uudistanut ja nuorentanut ilmettään, mutta säilyttänyt silti perinteisyytensä. Minusta on erityisen kivaa Marimekon kohdalla se, että tarjolla on sekä vanhoja ja perinteisiä vaatteita (kuten Iloinen takki) että nuorten suunnittelijoiden trendikkäitä vaatteita (esimerkiksi Samu-Jussi Kosken tuotanto).
Tuo tuotanto-asia varmasti vaikuttaa aika paljon jo hintoihin. On hienoa, jos tuotanto pyritään säilyttämään Suomessa, mutta se näkyy sitten välittömästi hinnoissa. Peruskauppaketjujen vaatteet taas eivät kyllä anna kovin aurinkoista kuvaa Suomen vaatesuunnittelijoista, koska yleensä Halpahallit ja muut marketit myyvät aika onnettomia kopioita (ja auttamatta myöhässä) menestyneempien vaatteista. Itse katson, että suomalaisilta puuttuu juuri sitä uskallusta kokeilla rohkeasti uutta mutta myös oikeanlaiselle yleisölle kohdistetut myyntipaikat. Vaikka suomalaista suunnittelua löytyisikin marketeista, eivät muodista kiinnostuneet kansalaiset vaatteitaan sieltä etsi. :)
Patentti: Olen aika samaa mieltä kanssasi. Tiivistit erinomaisesti sen, mitä ehkä halusin tekstilläni sanoa! Täältä puuttuu nimenomaan se makeiden käyttövaatteiden tuotanto kokonaan. Kohtuuhintaisia ja kivoja vaatteita ei oikein tehdä suomalaisvoimin. Upeaa suunnittelua löytyy toki myös Suomesta, mutta eivät nuo Vanhatapion ja Sarénin luomukset monet oikein arkikäyttöön taivu (jo hintansakaan puolesta).
Kirjoitit hyvän jutun, ja olen tosiaan samoilla linjoilla! Pakko kuitenkin mainita yksi suomalainen - vaikkakin pariisilaistunut - vaatesuunnittelija, Jasmin Santanen. Upeita töitä!
Käsi nousee Parikan kohdalla :) Molemmatkin kädet itseasiassa ;)
Mutta siis Suomalaiset merkit ovat pääsääntöisesti niin järkyttävän kalliita, että monella ei tosiaankaan ole varaa tehdä hankintoja vaikka haluaisikin.
Tänne pitäisi saada Monkin tyylinen liike, vaikka sitten ketjumeiningillä, veikkaan että olisi kysyntää :)
nyt täytyy kyllä liittyä sinuun (varsinkin) tässä asiassa...
joskus ärsyttää, kun ei pääse ratikalla esim. cheap mondayhin:) ja siellä käyntiä varten pitää varata laiva matka..
Kannattaa etsiä käsiin loka-tai syyskuun Image, jossa selvitettiin pitkässä jutussa ruotsin muotiteollisuutta (joka on ollut iso toimija jo pitkään) ja muutenkin ilmiötä, josta puhut!
Jutun haastateltujen mukaan iso osa ruotsalaisbrandien menestyksestä on perua H&M:stä, joka on toisaalta opettanut kuluttajat trendinnälkäisiksi ja ostamaan vaatteita, toisaalta tarjoaa vaatesuunnittelijoille usein ensimmäisen työpaikan. Muodista kiinnostuneet markkinat ovat siellä jo vanhastaan isommat kuin meillä, ja merkit osaavat myydä itseään ulkomaillekin. Vähän kuten musiikki, muoti on Ruotsissa iso elinkeinoelämän haara, johon myös valtio panostaa (toisin kuin meillä!).
Ruotsissa todellakin osataan markkinointi, ja ymmärretään sen arvo. Ruotsalaismerkit kuten Acne ovat kovassa huudossa myös muualla.
Vaikka tämä ilmiö on meille "uusi", juuret ovat vanhemmat. Suomessahan vaateteollisuus romahti parinkymmentä vuotta sitten, koska se oli suuntautunut itään, ja kunnolla jaloillen se ei ole päässyt sittenkään. Harmi. Pelkällä suomalaisuudensuosimisargumentilla kun ei voi kehnosti valmistettuja tai ankeasti suunniteltuja kalliita riepuja myydä, ainakaan mulle. Yksittäisiä kivoja juttuja ja suunitelijoita toki on (niinkuin just CTRL), mutta peruskamaa tarjoavat ovat niin peruskamaa.
Itsestänikin tuntuu, että Ruotsista löytyy jatkuvasti sekä laadukasta ja tyylikästä perusmeininkiä, että jännempiä edelläkävijöitä, joilta haluisin ihan kaiken :)
Hei kyllä multa löytyy yksi IVANAhelsingin kukkaro! (....)
En ole tiennyt, että nämä kaikki ovat kotoisin ruotsista.H&M on tilastojen kärkipaikoilla kaikkein eniten myyvien vaateketjujen listalla. Veljeni oli syyslomalla Barselonassa ja kappas vaan! Hennes & Maurizhan se siellä! Myös Saksaan ja Italiaan on H&M onnistunut ujuttautumaan. Mikäköhän mättää, kun ei suomalaiset vaateketjut pysty samaan?
ehkä semmosta asennekasvatusta tarvittaisiin siinäkin että trendikkyys ja "viileys" ei ole aina negatiivinen itsensäkorostamista peräänkuuluttava ilmiö.
eikä myöskään mitenkään turhamainen harrastus tai turhamaisuuden osoitus.
ja että ei ole mitään väärää siinä, että haluaa näyttää, tietoisesti, näyttää hyvältä!
tässä nähdään esim kommenttien ero suomalaisissa ja ruotsalaisissa muotiblogeissa.
suomessa kun aloitti muotiblogin pitämisen n. pari vuotta sitten niin oli kommentoijien silmissä itseään täynnä oleva kakkapää. "ai luuletko olevas jotenkin erityinen???" -kommentteja yms.
jotenkin suomalaiset ovat siltikin vielä vähän tuulipukukansaa ja vaatteilla ei haluta "pröystäillä"...
toivottavasti nyt pointti tuli jotenkin selväksi mutta en osaa selittää oikein nyt mitä ajan takaa.
luulen että esim monkillekin suomi nähdään liian pienenä markkina-alueena. varsinkin kun +30 naiset päätyvät shoppailemaan niin helposti seppälään ja kappahliin & lindexiin. etenkin helsingin ulkopuolella. ja helsingin ulkopuolella nuoremmatkin.
en oikein jaksa uskoa snne-iihen, että tilanne muuttuisi tuomalla kyseisten merkkien liikkeitä suomeen. pitäisi lähteä jostain populaarimmasta kuten vaikka top shopista, jolla kuitenkin on myös "särmää" omaavia vaatteita.
jee joo spirit storee :)))
Olen aina ollut todella suuri Ruotsi-fani, en vain muodissa vaan etenkin mm. musiikissa. Faniudesta on tullut jo niin suuri, etten enää kehtaa kirjoittaa siitä blogiini. :D
On aikamoinen klisee, että ruotsalaiset pukeutuvat kaikki samalla tavalla, mutta niin se usein vain on. Muutama poikkeava väriläiskä lisää ei olisi pahitteeksi.
Jotenki miusta tuntuu että suurin ongelma on just markkinoinnissa, meiltä valmistuu paljon nuoria suunnittelijoita, joilla on oikeesti lahjoja mutta vaan harva pääsee suuren yleisön tietoisuuteen. Ruotsalaiset taas handlaa brändäyksen niin hyvin että maailman maineeseen on "helpompi" päästä. Ja toisekseen harva vastavalmistunut suunnittelija on heti ensimmäisenä valmis perustamaan oman yrityksen, joten niitä ketjuja ois ihan mukava olla niin pääsis vähän "harjottelemaanki" ja luomaan nimeä. Ja aika moni lahjakas suunnittelija lähtee myös työn perässä ulkomaille, mikä on toki hyvä asia (kannustan ihan jokaista piipahtamaan rajojen ulkopuolella:D), mutta syy siihen on Suomen markkinat, ei mikään muu. Ehkäpä siihen liittyy vähän laadun arvostuski, mutta muotiblogien perusteella näyttäis siltä että parempaan suuntaan ollaan menossa;D
Ja jimijillistä ja spiritistä vielä sen verran, että nehän on ennemminki sisäänostaja (mikä on se oikee sana?!) ketjuja, joilla ei oo samalla tavalla omaa mallistoa kun Monkilla tai vaikka Gina Tricotilla, eli tuotanto ei oo omaa.. Harmi sinänsä koska rahkeita ois vaikka mihin, mutta tuo Stargirlin mainitsema rahotuskin saattaa olla ongelma..
Nyt kun lukasin nuo muutkin kommentit, niin tosi hyviä pointteja! Kunpa joku nuori suunnittelija kävis tän kommenttilootan lukemassa, sais rahotuksen ja perustais trenditietoisen vaateliikkeen nuorille aikuisille!:D
Hmm, enpä ole tullut pohtineeksi asiaa tältä kantilta. =) Mutta eiköhän noiden ruotsalaisten ketjujen menestys ole aika pitkälti halvan hinnan ansiota - toki hyvin markkinoituna. Made in Bangladesh (hah, kirjoitin aivan varmasti väärin, mutten nyt jaksa tarkistaa) takaa halvan hinnan ja halvat hinnat suuren asiakaskunnan. Ruotsalaisista suunnittelijoista/merkeistä en sen kummemmin osaa sanoa, kun en yleensä shoppaile merkin perusteella, halpa hinta ja silmää miellyttävä vaate kun on opiskelijalle ne ratkaisevat ostopäätöstä tehdessä... =)
-Maija
Olen piakkoin valmistumassa vaatesuunnittelijaksi ja tämä keskustelun aihe on äärimmäisen tuttu. Paljon hyviä pointteja on tullut esiin.
Ruotsissa on paitsi brändiosaamista ja rohkeutta niin myös visioita. Siellä tehtiin määrätietoista työtä silloinkin kun Suomen vaateteollisuus lepäili laakereilla helpon Venäjän kaupansa kanssa. Työn tulos nähdään nyt.
Suomessa on paljon lahjakkaita suunnittelijoita, mutta oman malliston tekeminen (ja sen kannattava jatkaminen!) kaatuu vaan aina rahoituksen puutteeseen. Jäädään tekemään nappikauppaa, kun varat ei riitä. Tuotantovolyymeja ei saada ylös, joten hinnatkin jäävät korkeiksi. Työnsä jo tehneiden ruotsalaisten kanssa on vaikeaa kilpailla. Ostajat eivät löydä tuotteita.
Työharjoitteluiden kautta olen katsellut useampaakin suomalaista vaatetusalan yritystä. En tietenkään tunne niiden yritystoimintaa läpikotaisin, mutta olen vaan jatkuvasti ihmetellyt miksei uskalleta? Suunnittelijoilla on varmasti taitoa ja luovuutta (ainakin upeiden koulutöiden perusteella), mutta työssä aletaan tekemään tylsää ja tavallista, mitäänsanomatonta. Välillä tuntuu ihan että kuluttajia aliarvioidaan. Että ei ne uudet, erilaiset ideat kuitenkaan mene läpi (tuotepäällikölle, myynnille, kuluttajille). Myyntimiehet haluaa aina sitä, mikä meni hyvin kaupaksi viime vuonna. Turvallista kyllä, mutta ei kehittävää.
Pohjimmiltaan menestyminen on kuitenkin asennekysymys. Ainakin Paola Suhosella ja Daniel Palillolla sitä tuntuu olevan.
hei tuo velour on kyllä ihan mahtava! itsellekin uusi tuttavuus, ostin juuri beamhillista semmoisen sinipunaruskean ison ruutupaidan johon rakastuin päätä pahkaa. ihmettelin myyjällekin että MIKSI ne kaikki hyvät merkit on ruotsalaisia.
italialaisia farkkuja ja sekalaista kenkä- ja takkikokoelmaa sekä useaa fred perry asiaa lukuunottamatta vaatekaapistani taitaa löytyä lähes pelkästään ruotsalaista. on encorea, wescia, jenny hellströmiä (eikö se ollut ruotsalainen) cheap mondayta, ginaa myös bilejuttujen puolla. paitsi että tajusin juuri että kengistäkin hyvä prosentti on rizzosta...
Oh, pidin todella Velourista, nimenomaan nuo pliseeratut asiat miellyttivät minunkin silmääni.
Mielenkiintoista keskustelua täällä kommenteissa tosiaan onkin, kiva kun on tällaisia juttuja jotka keskustelua herättävät! Itse uskon suomalaiseen muotoiluun kyllä vakaasti ja minun mielipiteeni onkin että yksi suuri (joskus varmasti jopa ainoa) syy on rahoituksen saamisen vaikeus. Ikävä kyllä.
Mainitsemistasi suomalaisista merkeistä CTRL:n tuotanto ei tapahdu Euroopassa, joten hinnat olevat edullisempia. Ainakin IVANAhelsingin ja Tiia Vanhatapion vaatteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa, joka on minusta tukemisen arvoinen asia. Tottakai se näkyy hinnassa.
Itseäni hieman harmittaa tuo tuotannon siirtäminen "halvan tuotannon maihin", eihän se välttämättä heti tarkoita sitä että laatu on huonoa, mutta aina kun mahdollista haluaisin itse nimenomaan tukea suomalaista suunnittelua ja tuotantoa eli työpaikkoja Suomessa. Kaikkea osaamista Suomesta ei tietenkään löydy, eikä Suomi-versio välttämättä kaikissa tapauksissa ole juuri "se oikea" mallinsa tai näkönsä puolesta.
Pupupaita: Jasmin Santanen on kyllä hieno suunnittelija, mutta jälleen way out of my budget. :/
Nelliina: Juuri jotakin Monkin kaltaista minäkin tänne Suomeen kaipaisin. Harmittaa, ettei Suomella ole tarjota mitään vastaavaa, koska olisi kiva tukea kotimaista.
Ginger: Niinpä. Suomessa ei Cheap Mondaylta taida olla myynnissä kuin farkkuja, ja niitäkin aika valikoidusti ja harvoissa paikoissa. Helsinki 10:stä ja Jim&Jillistä kuitenkin saa ainakin joitakin malleja. :)
Sugar Kane: No hitsiläinen, kun Imagen tilaukseni alkoi vasta tässä vuoden vaihteessa! Pitää kaivella se vanhempi numero jostakin ja tutustua aiheeseen tarkemmin. :) Veikkaan, että suurimmat ongelmat ovatkin juuri tuossa rahoituksessa ja vaateteollisuuden tukemisessa. Jos valtiolta ei apua heru, on aika vaikea lähteä yksin tavoittelemaan kuuta taivaalta. Toki myös brändäys ja markkinointi ovat Suomessa vielä Ruotsiin verrattuna lapsenkengissä. Suomessa jyrää yhä ja aina vain Marimekko, jota vastaan minulla siis ei ole mitään. Mutta soisin nuorille ja tuoreille yrittäjille mieluusti enemmän mahdollisuuksia tässä maassa.
Anonyymi1: Jee! :D Se taitaa kuitenkin olla sieltä edullisimmasta päästä IVANAhelsingin tuotteita. :)
Viekku: H&M on taitanut ujuttautua jo ihan kaikkialle. Itse asiassa se on tainnut saada aika hyvin jalansijaa jo jenkkimarkkinoillakin. Mutta luulenpa tosiaan, että moni ei edes tiennyt tekstissä mainittujen merkkien olevan ruotsalaista alkuperää - tosin varmasti moni merkki jäi noista esimerkeistä vielä puuttumaankin. :)
Ellu: Veikkaan, että tuo tuulipukukansan kirous häilyy vielä jossain suomalaisten yllä, mutta viime vuosina muutos on todella selkeästi ollut nähtävissä. Tällä hetkellä parikymppisten sukupolvi on pukeutumisessan todella paljon tiedostavampaa ja siihen enemmän panostavaa väkeä kuin suuret ikäluokat ja edellisen lamakauden kokeneet. Muutos on varmasti jo tapahtumassa, mutta hidastahan tämä on. Ja pahoin pelkään, että vaatetusmarkkinoilla muutos näkyy vasta parin vuosikymmenen päästä, jos sittenkään.
Anonyymi2: Joku Spiritin myyjäkö siellä huutelee? :D
Matti: No tuo pitää kyllä paikkansa. Ruotsalaiset ovat aivan eri tavoin massaeläimiä kuin suomalaiset. Suomessa yksilöllisyys ja omaperäisyys on tärkeämpää, ja se on pelkästään hyvä juttu. :)
Anonyymi3/Maija: Niinhän se tuppaa menemään. :( Nuoret ovat tällä hetkellä se eniten pukeutumiseen panostava väestönosa, mutta heillä taas ei ole käytössään samalla tavalla rahaa kuin vakityössä käyvillä. Se taas ajaa väkisin halpatuotannon pariin. :/
Anonyymi4: Todella mielenkiintoista saada keskusteluun myös alalle valmistuvan näkökulmaa! On varmasti ihan totta, että kunnianhimoisimmat karkaavat ulkomaille, kun Suomen markkinat eivät tarjoa tarpeeksi kiinnostavia ja haastavia mahdollisuuksia tai työpaikkoja. Vaikuttaa siltä, että suomalaista vaateteollisuutta pitäisi hiukan ravistella, jotta muutosta saataisiin aikaan. Uudenlaisia, rohkeitä näkökulmia ja ideoita sekä uskallusta niiden toteuttamiseen selkeästi tarvitaan! Toisaalta myös rahoituspuoli yskii, kun valtio ei osaa nähdä vaateteollisuuden mahdollisuuksia. :(
Ruu: Niinpä juuri. WESC ja Rizzokin tosiaan ovat ruotsalaisia - ruotsalaisia brändejä tuntuu putkahtelevan koko ajan vain enemmän esiin!
Joy: On tosi kiinnostavaa kyllä lukea ja pohdiskella täällä herännyttä keskustelua. :) Osoittautui jopa hedelmällisemmäksi aiheeksi kuin uskalsin toivoakaan! Uskon myös, että tuo rahoituspuoli on yksi suomalaisen vaateteollisuuden suurimmista kompastuskivistä.
Marsu: Valmistuksen siirtäminen ulkomaille on varmasti tosiaan suurin syy hintojen edullisuuteen. Mielelläni tukisin suomalaista tuotantoa, mutta huomaan vain, että omalla kohdallani moni suomalainen merkki ei vain ole kilpailukykyinen ruotsalaisten rinnalla juuri hintansa takia. Opiskelijana rahaa on käytettävissä niin rajallisesti, että hinta painaa vaakakupissa paljon ostopäätöstä tehdessä. Se on ikävä tosiasia, mutta kotimaassa valmistetuilla vaatteilla on vaikea kilpailla halpateollisuuden jyräämillä markkinoilla, kun kustannukset nousevat väkisin kotimaisen valmistuksen seurauksena. Tämä kuitenkin on ajan henki ja jos haluaa menestyä, on joissakin tapauksissa pakko tinkiä jossain asioissa. :/
Toinen juttu on myös se, että mielestäni suomalaisilla merkeillä ei useimmiten yksinkertaisesti ole tarjota yhtä houkuttelevia tuotteita kuin ruotsalaisilla kanssasisarillaan. Kuten keskustelussa aiemmin on jo todettu, nuoresta suomalaisesta vaatetuotannosta tuntuvat puuttuvan melkein kokonaan sellaiset järkevän hintaiset arkivaatteet, joissa olisi kuitenkin jotakin särmää. Tuntuu siltä, että tällä hetkellä vaihtoehdot suomalaisvalmisteisten vaatteiden kohdalla ovat joko a) ostaa tosi hienoa, ei niinkään arkeen sopivaa tosi kalliilla tai b) ostaa tosi arkista eli tylsää kohtuuhintaan. Eniten peräänkuulutan siis sitä, että edes jollain tasolla kilpakykyisin hinnoin tarjottaisiin kiinnostavia, luovia ja käytännöllisiä vaatteita, jotka eivät näytä markettikamalta vaan siltä, että niitä voi muodista kiinnostunutkin ylpeänä kantaa. :)
oin luoja toi viimenen mekko on saatava! samoin toi neulemekkotunikajuttu oli ihan mahtava
Joku juju niillä ruotsalaisilla tuntuu vaan olevan :D Lisäten tähän vielä, että vaatteiden ja muodin lisäksi he ovat iskeneet laajemmallekin alueelle! Älkää unohtako Ikeaa, Biltemaa jne.
Syy, miksi minä en osta suomalaisilta suunnittelijoilta: He eivät tee mielestäni kauniita vaatteita. Ymmärrän, että jotkut saattavat pitää IVANAsta, mutta minun tyyliäni camp, karheat kankaat ja isot printit eivät ole laisinkaan.
Lempivaatteeni löytyvät usein ruotsalaisilta Acnelta ja myös Filipalta ja niiden lisäksi mennäänkin sitten jo pohjoismaiden ulkopuolelle. Ainoat minua vähääkään kiinnostavat suomalaiset suunnittelijat ovat Laitinen ja pupupaidan aikaisemmin mainitsema Jasmin Santanen.
Muihin kommentteihin yhtyen, syynä on siis markkinointi, tarkemmin sanottuna markkinoinnin neljän p:n tärkeä osa-alue, eli itse tuote. Harvoin markkinointiviestintä ja brändäys onnistuu, jos itse tuote ei vetoa. Suomeksi sanottuna, en ostaisi IVANAn vaatteita, vaikka markkinointiviestintä ja brändäys olisi upeaa ja kansainvälisellä tasolla, jos itse tuotetta ei olisi suunniteltu paremmin.
Ruotsalaiset ovat niin paljon parempia myös musiikin ja elokuvien tekemisessä sekä heillä on myös parempi huumorintaju. Oikeastaan tällä hetkelle en keksi yhtään asiaa missä suomalaiset päihittäisivät ruotsalaiset.
Suomella on Marimekko - that's it ;). Ja onhan Suomelta eri aluilla menestyneitä merkkejä esim. Iittala, joka ainakin täällä Hollannissa on melko näkyvästi esillä.
Ainainen ruotsalaisiin vertailaminen kyllästyttää. Otettaisiinko joskus kohteeksi joku toinen maa. Mitä merkkejä esim. tulee Norjasta - vauraasta pohjoismaasta ja yhtälailla Suomen naapurimaa? Eipä nouse ainakaan minun mieleeni yhtäkään.
Suurimmalla osalla suomalaisista tuntuu olevan ihmeellinen kateus-kilpailu-suhde Ruotsiin, aina pitää olla vertailemassa ja yleensä sitten vielä tullaan siihen tulokseen, ettei me vaan osata.. Olisi mielenkiintoista tietää tapahtuuko tällaista vertailemista muissa maissa, esim. jo siellä mainitsemassani Norjassa. :)
Kotimainen on myös Luhtasen perheen Luhta/Ois/Icepeak/Aleksi 13 -ketju.
Luhta oli kova sana vielä 80-luvulla. Mutta nyt tää uusi yrittäminen ei oikein iske. Oisilla on kivoja laukkuja ja kenkiä. Osa tuotteista ihan samoja kuin DinSkolla ja Skopunktenilla. Kuka lie suunnittelija.
Kotimainen on myös Moda-ketju, joka myy mm. Santarellia. Joka on taas samaa kamaa kuin ruotsalainen Alexandra (lähinnä nahka/turkiskamaa).
Sen verran olen ollut töissä kotimaisissa vaateliikkeissä, että olen huomannut kaikkia vaivaavan saman ongelman: tavara kiertää erittäin hitaasti ruotsalaisiin verrattuna. Edellissesongin tuotteita tyrkytetään uudelleen ja uudelleen ilman sanottavia aleprosentteja. Luulen, että asiat muuttuu, kunhan noi kotimaisten "muoti"firmojen eläkeikää lähestyvät johtajat siirtyy eläkkeelle haaveilemaan itäviennin kultaisista vuosista ja ruoriin pääsee ne, jotka jotain ehkä voi 2000-luvun bisneksestä ehkä ymmärtääkin. Toivottavasti.
Suhkurille oli näemmä unohtunut viimeisten kommenttien lomassa vastata, joten tässä tulee... :)
Suhkur: Veikkaan, että monet tekijät karkaavat täältä juuri ulkomaille ja parhaat jäävät sinne. Jos kotimaassa olisi houkuttelevampia työpaikkoja tarjolla, niin suunnittelijat voisivat viihtyä täällä paremmin ja arvokas panos tulisi ulkomaisten suurbrändien sijaan kotimaisille tekijöille.
Jim&Jillistä ja Spirit Storesta vielä sen verran, että niitähän vertasinkin juuri JC:hen, joka myy muutaman oman merkkinsä lisäksi esimerkiksi Dieselin ja Levi'sin vaatteita. :)
Tara: Tell me about it! Onneksi (?) ei ole rahaa. :P
Anonyymi1: Itse asiassa puhuimme juuri eilen poikakaverini kanssa siitä, että Ruotsi on tosiaan onnistunut monella alalla - ja itse asiassa aika samoin eväin. Ikea tarjoaa ihan ok-laatuista, mutta ennen kaikkea hyvännäköistä ja trendikästä kamaa edullisin hinnoin. Tarjonta vaihtuu tarpeeksi tiheään ja ihmisten mielenkiinto pysyy yllä.
Reetta: Minullakin tuo on monessa tapauksessa juuri se syy, miksi ruotsalainen vaate päihittää suomalaisen kilpailussa. Jos itse tuotteet eivät ole yhtä houkuttelevia kuin kilpailijan, niin kotimaisuus ei taatusti ole syy ostaa yhtään mitään, varsinkaan kilpailijaa kalliimmalla hinnalla.
Anonyymi2: En nyt ihan tuolle linjalle sentään lähtisi. :) Ei niitä ruotsalaisia ole tarvetta mitenkään ylenmäärin ihannoida. Varmasti on paljon asioita, joissa suomalaiset menestyvät yhtä hyvin tai jopa paremmin. :)
Zeista: Toki vertailu ruotsalaisiin on tympäännyttävää, koska siinä ei ole mitään uutta. Mutta tässä kyseisessä aiheessa on aika vaikea verrata esimerkiksi Norjaan, koska en nyt keksi oikeastaan mitään kiinnostavaa, joka tulisi Norjasta. :D Carlings-ketju on norjalaista alkuperää, mutta fakta vain on, että Pohjoismaissa Ruotsi jyrää vaatemarkkinoilla. Tanska lienee kakkosena, mutta tässä tapauksessa Ruotsi ylivoimaisena ykkösenä on luonnollinen vertailukohta. Ilmeisesti myös Norja ja Ruotsi ovat keskenään aika kilpailuhenkisiä, joten ehkäpä siellä Norjassa myös käydään tämänsuuntaisia keskusteluita. :D
Anonyymi3/Bruce: Kiitos jälleen hiukan asiantuntevammasta kannanotosta. :) Kommentissasi tulivatkin aika hyvin esille ne avainkohdat, jotka vaateteollisuuden tämänhetkiseen tilanteeseen vaikuttavat: markkinat, rahoitus sekä se, vastaako tarjonta kysyntää. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siinä, että jos kotimaisella valmistuksella ei kyetä tarjoamaan kilpailukykyistä hintaa, on vaikea menestyä. Vaikka tuotantoa siirrettäisiinkin halvemman työvoiman perässä muualle, ei sen tosiaan tarvitse välttämättä tarkoittaa, että työ tehdään kamalissa olosuhteissa ankeissa hikipajoissa. Kuten sanoit, Suomen päässä voidaan keskittyä ihan ensimmäiseksi suunnittelemaan sellaista kampetta, joka kiinnostaa kuluttajia, ja sen jälkeen panostaa markkinointiin. Ja kiitos hei kiinnostavasta linkkivinkistä! Kävin jo vilkaisemassa sivuja ja moni tuote näytti kiinnostavalta. :) Voisin jopa tehdä projektista juttua joskus, jos kiinnostaa.
Anonyymi4: Olen kiinnittänyt huomiota ihan samaan, että tavara kiertää Suomessa kovin hitaasti. Ruotsalaisten menestysketjujen ideahan piilee usein juuri siinä, että tuotteiden vaihtuvuus on vilkasta ja näin ollen tarjonta on koko ajan "ajan hermolla". Toivotaan, että sukupolvenvaihdos vaatebisneksessä tuo muutosta myös tuohon asiaan.
Hmm, no itse en kaipaa yhtään enempää ketjuja joissa vaihtuvuus on vilkas ja "joka viikko löytää jotain uutta, johon sinulla on varaa". Jätevuoreenhan ne ryysyt piankin päätyvät.
Monet ruotsalaismerkitkin ovat kyllä laatuisia ja ekologisia ja niitä tukisin mieluusti, saatavuus nyt ei oo aivan huippuluokkaa vaan. Paitsi nyt ehkä Filippa K:n. Yleensä laatua ja ekologisuutta vaan ei saa halvalla, tuli se sitten Ruotsista tai Suomesta.
Ruotsalaiset (sekä myös esim. tanskalaiset) ostavat enemmän vaatteita kuin suomalaiset, ja ovat varmaan valmiita käyttämään enemmän rahaakin niihin. Siitä voi sitten olla kahta eri mieltä, onko jatkuva uusien vaatteiden ostaminen hyvä vai huono. Tämän ansiosta kuitenkin esim. Tanskassa myös pienemmissä kaupungeissa on paremmat vaatekauppavalikoimat kuin Suomessa. Tämä asia muuttunee, sillä nuoristo Suomessa näyttäisi kuluttavan enemmän kuin vanha kansa.
Samalla on myös hyvä muistaa, että Ruotsilla on pidemmät perinteet ja heillä on ollut rahaa tukea vaatebisnestä. Sinne menivät meidänkin rahamme 1800-luvun alkuun asti. Suomi on kuitenkin valtiona aika nuori eikä sitä ole rakennettu niin pitkään kuin Ruotsia. Viime lamastakaan ei ole kovin pitkä aika, eikä nyt juuri ole varmaan paras aika perustaa yritystä kun seuraava on alla.
Tietyllä tavalla nämä ovat tietysti "tekosyitä", mutta onhan helppo myöhemmin sanoa "olisitte silloin 50-luvulla...". Varmasti ihmiset ovat tehneet, minkä parhaaksi ovat nähneet. Itse uskon, että tämäkin asia muuttuu kun sukupolvi vaihtuu vaatealallakin.
Sitten tietysti voi myös miettiä, onko tarpeellista, että Suomella on omaa vaateteollisuutta, kun sitä kerran löytyy niinkin läheltä kuin Ruotsista. Meillä on kuitenkin esim. teknologiaa, josta valtio varmaan saa jo aika hyvin tuloja.
Vasiliisa: Monenlaisille firmoille on kysyntää. Minäkään en erityisen mieluusti kasvata jätevuorta kertakäyttömuodilla, mutta ei Suomessa ole kovin montaa varteenotettavaa kilpailijaa noille laadukkaammillekaan ruotsalaismerkeille. Aiemmissa kommenteissani olenkin erityisesti peräänkuuluttanut kotimaisia, laadukkaita arkivaatteita, jotka olisivat kuitenkin kiinnostavia. Ikävä tosiasia taitaa kuitenkin olla, että juuri se kertakäyttökulttuuri myy parhaiten. :/
Ket: Noita historiallisia seikkoja onkin tullut jo keskustelussa esiin ja niiden merkitys on varmasti suuri. On kuitenkin turha osoitella syyttävällä sormella menneisyyteen, kun huomion pitäisi olla nykypäivässä. Mitä nyt voisi tai pitäisi tehdä toisin, mikäli vaatetusmarkkinoilla halutaan menestyä? Se on tietysti subjektiivista, onko Suomen tarpeellista kehittää vaateteollisuuttaan, mutta kuten tämä keskustelu osoittaa, kysyntää ainakin on. :)
Mulla on IvanaHelsingin laukku, mutta sainkin sen osittain lahjaksi.
Cheap Mondayn teeppareita ja kenkiä on ollut myynnissä ainakin Lahden Saint Louise Storessa joskus.
Anonyymi1: Olisi kyllä kiva saada lahjaksi tuollaisia juttuja, mihin itsellä ei ole varaa. :)
Anonyymi2: Kiitos vinkistä! Toivottavasti lahtelaiset löytävät vinkin täältä!
Käsi pystyssä, itseltäni löytyy IVANAhelsingiltä kaksi paitaa, hame ja laukku, ja Parikalta kahdet kengät. Inhottavan kalliita ovat, mutta minulla kun ei vielä kulu rahaa mihinkään, niin voin niitä itselleni ostella.
Oonko ainut joka ei pysty näkemään noissa kuvissa mitään muuta kuin jalat jotka huutaa apua? :D
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu