Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Elämän suuria mysteerejä

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

lauantai 28. helmikuuta 2009

Elämän suuria mysteerejä


Oletko joskus onnistunut mystisesti hukkaamaan vaatteitasi? Minä olen! Omituista kyllä, olen onnistunut tässä ensimmäistä kertaa vasta viime vuoden aikana, mutta otin heti lentävän lähdön, sillä hukkasin puolen vuoden sisään kaksi vaatekappaletta. Olen oikeasti aika hämmentynyt, koska kumpaakaan vaatetta en ole ottanut päältäni kotini ulkopuolella, vaan tuntuu kuin maa olisi ne nielaissut.

Perinteinen hukkailun kohde ovat sukat, mutta minulla sukat ovat pysyneet aika hyvin tallessa. Sen sijaan olen kadottanut kaksi toppia, mustan perustopin sekä valkoisen, pitsikoristellun topin. Jälkimmäisen mystinen katoaminen harmittaa todella, koska kyseessä oli yksi lempitopeistani. Muistan viimeksi käyttäneeni sitä ensitreffeillä poikakaverini kanssa puolisen vuotta sitten ja sen jälkeen en ole nähnyt topista jälkeäkään.

Mihin ne kadonneet vaatteet oikein menevät? Hotkiiko pyykkikoneeni niitä välipalaksi? Ehkäpä karkulaiset löytyvät sitten joskus, kun esimerkiksi muutan ja koko kämppä tulee myllättyä lattiasta kattoon. Jos eivät, niin ihmettelen. Isäni housut löytyivät kerran kuukausien etsintöjen jälkeen arkkupakastimen ja seinän välistä - tuntemattomat ovat kadonneiden vaatteiden tiet. :D

Kuva täältä.

Tunnisteet:

24 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa ehottomasti lukia Cecelia Ahernin Ihmemaa, se käsittelee juuri tätä aihetta. ;> Mihin ne kaikki tavarat katoaakaan..

28. helmikuuta 2009 klo 10.53  
Blogger Milli kirjoitti...

Mulla on kans viimisen vuoden aikana kadonnut takki ja mekko. :D Ihmettelin monta kuukautta, että mihin hittoon kukaan voi takin kadottaa, mutta lopulta se löytyi veljen vaatekaapista. Ja ihan itse olin sen sinne laittanut kun kyläilemässä kävin... Mekko taas löytyi vähän aika sitten omasta vaatekaapistani henkarilta toisen mekon alta. :P
Pienempiä asusteita taas on joskus kadonnut pussilakanan sisään, jos niitä on samaan aikaan pesukoneessa pyöritellyt.

28. helmikuuta 2009 klo 11.04  
Blogger Ocean kirjoitti...

Voi kuule, kysy vaan miten paljon olen hukannut. :)

28. helmikuuta 2009 klo 11.15  
Blogger Anna-Maria kirjoitti...

Olen ihan armoton tavaroiden hukkaaja! Minulta on kadonnut tähän mennessä poikaystävältä lahjaksi saatu aivan ihana villapitsihuivi (merkkituote) sekä Ruotsista muutama vuosi sitten ostamani Ida Sjöstedtin paita. Vieläkin harmittaa ihan hulluna ja etsinnät jatkuu...

28. helmikuuta 2009 klo 11.32  
Blogger anni-ina kirjoitti...

Pitsitopit on pahimpia, olen kadottanut kummatkin jotka olen omistanut! Vieläpä samalla kertaa katosivat, ikävä epäilys että joko minä tai sitten niitä lainannut ystäväni jätti ne junaan tai jotain vastaavaa. Jotain vaatteiden määrästä kertoo se, että huomasin niiden katoamisen vasta parin kuukauden päästä tapahtuneesta :p

28. helmikuuta 2009 klo 11.32  
Blogger Sara kirjoitti...

Tuttu tunne, sitä ei vaan tajua mihin ihmeeseen ne vaatteet voi kadota :D

28. helmikuuta 2009 klo 11.46  
Blogger Minea kirjoitti...

Hmm, minäkin löysin juuri pari kuukautta kadoksissa olleen kirjastokorttini alusvaatteiden pyykkikorista. Harmi vaan, että olin ehtinyt jo hankkimaan uuden kortin :D.

28. helmikuuta 2009 klo 11.51  
Blogger Tikkari kirjoitti...

Musta huivi, kahdet housut, paita... Vaatteita on kadonnut jonnekkin maan alle ihan hirveät määrät. Ja arva vaan montako kertaa on talo pengottu ympäri varsinkin housuja etsiessä -.-

28. helmikuuta 2009 klo 11.53  
Anonymous nana kirjoitti...

maailman hienoin musta pääkallopaita on kolmatta vuotta pitämässä bileitään jossakin paikassa x. ketuttaa rankasti.

28. helmikuuta 2009 klo 12.54  
Blogger Anna kirjoitti...

Mä en kans tajuu tätä.. mulla on kaks vaatetta nyt hukassa, ja oon ettiny niitä joku kuukauden tauotta. Mä en vaan tajuu, yks kadonneista on musta asiallinen jakku, ja mä vähän niinku tarttisin sen takasin....

28. helmikuuta 2009 klo 13.35  
Anonymous annu kirjoitti...

kadonneiden vaatteiden tarinat ovat kyllä mielenkiintoisia.. varsinkin jos ne joskus sattuvat löytymään!vähemmän kokemusta tuosta puolesta.
miulta on hävinnyt nyt vuoden sisään kolitsi-lökö-olo-housuni jotka oli niiiiiin mukavat,kaks tee-paitaa jotka todella ärsyttää;kyseessä olivat lostprophetsin megalolz!!!-paita + mcr-paita, jotka on tilattu briteistä! toivon todella että ne vielä löytyy, en tajua missä ne voisivat olla 8( kaikki paikat pengottu läpi.
kaikki vasta ostetut sukkani ovat myös hakoteillä,samoin olen kadottanut alusvaatteita ihan kelpo määrän.. plus kaikkea muuta sälää! ei kiva.

28. helmikuuta 2009 klo 15.49  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Varmasti poikkiksesi on ottanut sen topin itselleen muistoksi ;D

28. helmikuuta 2009 klo 18.11  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Heh, mullakin kävi mielessä tuo sama, että poikakaverisi on vienyt topin muistona treffeistänne.

Itsellänikin vaatteet ja myös kengät tuntuvat hukkuvan mystisesti. Toisaalta sillä, että olen alle vuoden aikana muuttanut kolmesti voi olla jotain tekemistä tämän asian kanssa. Mutta jossain varmasti on se paikka, jonne paitsi kaikki parittomat sukat mutta myös muut katoavat vaatekappaleet muuttavat. Sinne ois joskus kiva päästä vierailulle :D

28. helmikuuta 2009 klo 18.18  
Blogger Café noir kirjoitti...

Kannattaa katsoa pussilakanoiden sisään pesun jälkeen, olen huomannut että jostain sinne pyrkii porukkaa. Samoin jo mainittu "piilo" on henkarilla toisen tai useamman vaatteen alla... unohtuneena ja yksin !

28. helmikuuta 2009 klo 18.19  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mullakin yks kiva toppi on ollu kateissa melkein vuoden. 8(

28. helmikuuta 2009 klo 19.47  
Anonymous pikku-Liisa Ihmemaassa kirjoitti...

Yleensä olen todella tarkka omaisuuteni suhteen... Mutta onnistuin Bloc Partyn keikalla hukkaamaan piponi. Se oli taskussani ja oli sitten pudonnut sieltä. Huomasin aika pian ja kävin kyselemässä pääovien vieressä sijaitsevasta "kadonneiden tavaroiden pisteestä"... Järjestysmies antoi Jäähallin puhelinnumeron ja käski soittamaan seuraavana päivänä, todennäköisesti löytyisi myöhemmin. Hallille soitettu, muttei pipoa ollut löytynyt. Harmittaa niin vietävästi. New Yorkista ostettu, maailman pehmeintä kashmirvillaa... Mutta eniten harmittaa ihmisten epärehellisyys, kuka ottaa toisen pipon eikä palauta sitä?!

28. helmikuuta 2009 klo 20.36  
Blogger winda kirjoitti...

Hukkasin yläasteella mun sen hetkisen lempparihupparin, ei siis mitään hajua minne se hävis, mutta kaipaan sitä vieläkin.. Nyyh.

28. helmikuuta 2009 klo 21.02  
Blogger Regina kirjoitti...

Ha, täällä on vaatteet kadonneet usein mystisesti pesuun mennessään. Ne joo menevät pyykkikoriin, mutta eivät koskaan palaa kuivausrummusta ;) Olen vielä nykyäänkin ihan varma, että mutsi heitti pahmipina ernu-aikoinani ne sen kaikken eniten häpeämät vaatteet suoraan pyykkikorista roskikseen :------DDD

28. helmikuuta 2009 klo 23.59  
Anonymous S kirjoitti...

Minne ne tosiaan häviää? Mä oon sellanen, että jo tavallisen kynän katoaminen harmittaa, niin entäs sitten vaatekappaleen?
Varsinkin ihmetyttää kun toinen jo toista vuotta hukassa olevista vaatteista on rintsikat! Siis en tasan oo lähtenyt mistään kotiin ilman liivejä..

1. maaliskuuta 2009 klo 11.47  
Blogger Jenni kirjoitti...

Anonyymi1: Olenkin kuullut tuosta kirjasta, mutten muistanut nimeä tai kirjailijaa! Kiitos vinkistä. :)

Milli: Nuo ovat varmasti aika tyypillisiä tarinoita siitä, mihin ne kadonneet vaatteet ovat sitten lopulta joutuneet. Pitäisi vain myllätä koko vaatekaappi aivan täysin, jos vaikka kadonneet topit putkahtaisivat esille jostakin. Tuo pussilakanajuttu on myös aika tavallinen, mutta kadonneet vaatteet löytyvät kyllä yleensä viimeistään lakanoita viikatessa, kun kulmissa on epämääräisiä möykkyjä. :D

Ocean: Haha, hyvä etten ole ainoa. :D

Anna-Maria: Voi ei. :/ Sitten kyllä oikeasti ihmettelen, jos vaatteet eivät todella löydy mistään kotoa, koska harvoinpa vaatteita tulee riisuttua kodin ulkopuolella.

Anni-ina: Nojuu, minullakin on vaatteita niin paljon, että meni varmaan kuukausi ennen kuin huomasin esimerkiksi tuon valkoisen topin katoamisen. On kyllä harmittanut kovasti. :/

Sara: No niinpä!

Minea: Haha, se on kyllä huvittavaa miten oudoista paikoista tavarat joskus putkahtelevat esille. :D

Tikkari: Jonkun sukan katoamisen ehkä vielä juuri ja juuri ymmärtää, koska se on niin pieni. Mutta että kokonaiset housut! En tajua... :D

Nana: Höh. :/ Ehkä se sitten tulee takaisin, kun bileet ovat ohi... :P

Anna: Juuri tuollaisten isojen vaatekappaleiden häviäminen ihmetyttää eniten! Toivottavasti jakku löytyy! :)

Annu: Jotkut ihmiset ovat kyllä alttiimpia hukkailemaan tavaroitaan kuin toiset. Itse pidän yleensä tosi hyvää huolta omaisuudestani, joten senkin takia ihmetyttää, mihin ihmeessä olen voinut hukata toppeja! Sukat ovat niin pieniä, että ei kai se niin ihme ole, jos sellainen jää jonnekin piiloon ja hukkaan. :D

Anonyymi2: Hahah, vahvasti epäilen. :D Mutta pitää varmaan kuulustella vielä!

Anonyymi3: En olisi kyllä itse tullut moista ajatelleeksi, mutta mikäli näin olisi, todennäköisesti se paljastuisi pian, koska olemme muuttamassa yhteen. :D Mutta täytyy sanoa, että kenkien hukkaaminen on jo aika taitavaa! :D

Café Noir: Pesen yleensä lakanapyykin erikseen, joten lakanoiden sisään harvoin jää pikkupyykkiä. :) Olen kuitenkin kerran löytänyt vaatteen ihan käytössä olleen pussilakanan sisältä. :D Se vasta olikin outoa!

Anonyymi4: Harmi. :/ Toivottavasti löytyy vielä!

Pikku-Liisa Ihmemaassa: Voihan harmi. Minä en kyllä myöskään tajua, miten ihmiset ottavat tuolla tavoin toisten omaisuutta. Minulle ei tulisi mieleenkään ottaa jotain löytämääni vaatetta, jo ihan jostain hygieniasyistä. :D

Winda: Minäkin menetin joskus pienenä lempihupparini, mutta se katosi niinkin ikävästi kuin siten, että joku varasti pyykkimme pyykkinarulta. :(

Regina: Hahaha. :D Aikamoista! Tässä taloudessa ei kyllä ole mitään välikäsiä, jotka voisivat sensuroida vaatevarastoani. :D

S: Niinpä! Minä hukkasin viime viikolla juuri kännykkäpussini ja sekin kyllä harmitti kovasti. :/ Pussukka oli jo vanha ja räjähtänyt, mutta olin käyttänyt sitä yli 4 vuotta! :(

1. maaliskuuta 2009 klo 13.28  
Blogger RagDoll kirjoitti...

Muutossa katoaa eniten tavaraa, vaikka ne pakkaisi kuinka hyvin! Pari kertaa kadonnut kokonainen muuttolaatikkokin. =D Ei tainnut olla mitään elämää tärkeämpää, koska olen ilmankin pärjännyt.

1. maaliskuuta 2009 klo 17.47  
Blogger Jenni kirjoitti...

RagDoll: Minä olen selvinnyt muutoista (valitettavasti?) hukkaamatta mitään, mutta sitä mukaa kun tavaran määrä kasvaa, niin ehkä sitä menee helpommin hukkaankin. :D

2. maaliskuuta 2009 klo 9.48  
Blogger Lilou kirjoitti...

Tääääälllllä vielä yksi hukkailija ilmoittautuu. Esimerkkinä, omituisin olinpaikka hukkuneelle ja sittemmin löytyneelle sukalle on ollut lämpöpatterin välissä... Miten se ikinä sinne onkaan päätynyt, lemmikkieläimiä tai muuta selittävää kun ei löydy :)

Eksyin blogiisi ekaa kertaa, aloitin juuri omani, ja surffailin katselemassa, mitä muut miettivät -Blogisi on supersuloinen, iiihanan piristävää luettavaa! Tämä pääsee heti suosikkieni joukkoon :)

2. maaliskuuta 2009 klo 22.22  
Blogger Jenni kirjoitti...

Lilou: No helpostihan se sukka sinne patterin väliin heilahtaa. ;) Haha. Kiitos ihanasta kommentista ja toivottavasti pysyt matkassa jatkossakin. :)

3. maaliskuuta 2009 klo 16.12  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu