Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kauhea tukka on kauhea synti?

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

torstai 12. helmikuuta 2009

Kauhea tukka on kauhea synti?


Sallan postaus kampaamotuotteiden ylenmääräisestä hehkuttamisesta herätti minussa tuohtumusta erään toisen samaan aihepiiriin liittyvän asian tiimoilta. Olen nimittäin huomannut, että toisinaan kampaamoalalla työskenteleviltä ihmisiltä saa aikamoisen nuivaa kohtelua osakseen. Tämä nihkeä suhtautuminen ei välttämättä ilmene kampaajan tuolissa istuessa, vaan kun alan ammattilaiset tuovat työn niin sanotusti kotiin. Olen tosin kuullut ikäviä tarinoita myös kampaajakäynneistä, mutta omalle kohdalle mitään kovin kurjaa ei onneksi ole sattunut. Ja tarkennukseksi nyt vielä, että suurin osa maailman kampaajista on varmasti aivan ihanaa sakkia ja näitä törppöjä on joukossa vain muutama hassu, mutta ikäväkseni olen onnistunut muutamiin heistä törmäämään. :/



Olen joskus esimerkiksi jossain juhlissa sattunut käymään keskustelua hiuksista ja erään kerran täysin amatööritason keskusteluun hypähtikin mukaan osallistuja, joka paljastui kampaamoalan ammattilaiseksi. Olin innostunut, koska ajattelin keskustelun saavan mukavasti asiantuntevaa näkökulmaa. No asiantuntevaa näkökulmaa ehkä saatiinkin mutta ivallisten kommenttien saattelemana. Totesin esimerkiksi hiusteni latvojen olevan aika huonossa kunnossa, koska en ole käynyt kampaajalla todella pitkään aikaan. Vastaukseksi sain vinon hymyn ja kommentin: "No niinpä tosiaan näyttää!" Ja keskustelu jatkoi kutakuinkin samoilla linjoilla ja ammattilainen katseli amatöörejä ylimielisesti nenänvarttaan pitkin. Anteeksi nyt vain, mutta ketä tällaiset kommentit palvelevat? Olenko jotenkin ihmisenä huono, kun en nyt ole käynyt kampaajalla ja pitänyt huolta, ettei päässäni varmastikaan ole yhtään kuivunutta latvaa? No ehkäpä liioittelen, mutta tuollaisista kommenteista tulee vain nolostunut fiilis. Jos nyt varaan ajan kampaajalle, niin nauretaanko minut pihalle sieltä vai ristiinnaulitaanko minut kampaajantuoliin hiuksiani kohtaan tekemieni syntien vuoksi?



En tiedä, miksi juuri tämä kampaaja-aihe sai minut näkemään punaista. Onhan niitä töksäyttelijöitä muissakin ihmisissä. Yleensäkin ihmiset voisivat opetella ilmaisemaan asioita kauniimmin ja ystävällisemmin. Neuvotkin menevät paremmin perille, jos ne annetaan mukavasti, eikä moittien. Ehkä ivalliset kampaajat herättivät minussa suuttumusta siksi, että yleensä kampaajakäynti on monelle sellaista pientä hemmottelua arjessa - kampaajalle mennään rentoutumaan, uudistumaan ja kaunistumaan. Kokemus on aika nopeasti pilalla, jos kampaaja töksäyttelee tuomitsevia kommentteja asiakkaan kuontalosta. Tässä tapauksessa minua alkoi hiukan hävettää jo ennen kuin olen edes varannut ajan: "Kehtaako sinne nyt sitten edes mennä, kun tämä tukka on niin kamala?!" :D

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Tunnisteet: ,

43 kommenttia:

Blogger Ambe kirjoitti...

Tiedän kyllä tämän ihmistyypin, ja valitettavasti heitä on kaikkialla - ei vain kampaamoalalla. Omat hiukset tuntuvat kuitenkin olevan jokseenkin niin henkilökohtainen asia, että tuntuu loukkaavalta kun joku tulee arvostelemaan kutrejasi, vaikka itse olisikin juuri toisen lyttäämistä ennen maininnut omista kaksihaaraisistaan.. mielestäni kyllä tällaisten ihmisten täytyisi opetella sosiaalisia taitoja ihan alusta alkaen. Jos mainitset jossain, että sinusta tuntuu, että olet lihonut vaikka pari kiloa, eihän kukaan tule töksäyttämään siihen väliin, että "no sen kyllä näkee!" ..ainakaan toivottavasti ei :D

Itse olen käynyt jo monta vuotta samalla kampaajalla, eikä minua nykyisin koskaan enää hävetä mennä hänen käsittelyynsä jos olen sattunut itse saksimaan otsatukkaani (vinosti) suoremmaksi, tai jos en ole vähäån aikaan tasoittanut hiuksiani, ja latvoista saattaa löytyä muutama kaksihaarainen. Hän on ammattimainen, hän antaa aina minun puhua ensin, ja tekee tai sanoo vasta sitten. Eikä hän ole koskaan minua nauranut pihalle kampaamosta siksakotsatukkani vuoksi.

Eräällä kerralla kuitenkin, kun soitin kyseiseen kampaamoon varatakseni hiustenleikkuuseen ajan, luottokampaajani olikin lomalla, ja koska minun oli ihan pakko päästä tasoittelemaan otsatukkaani, jouduin varaamaan ajan toiselle kampaajalleni. Hän sitten siinä hiljaisuudessa napsi latvojani, ja lopuksi sanoi aluksi rykien: "kannattaa kyllä tosissaan alkaa käyttämään hiuksiinjätettävää hoitoainetta tai latvasuojaa". (=suomennos: herran jumala miten kuivat latvat!!) Ja ensinäkin, minä käytän hiuksiinjätettävää hoitoainetta, ja toiseksi.. luottokampaajani on aina kehunut hiuksiani siitä, että hoidan niitä hyvin, ja kaksihaaraiset ja kuivat latvat on aina saatu kuriin tasoittamalla :D Enkä kyllä enää ikinä istu toisen kampaajan tuoliin sorsittavaksi.

12. helmikuuta 2009 klo 10.20  
Blogger Herttainen kirjoitti...

Heh, kamalalla tukallahan sinne kampaajalle just pitäs mennä ;)

Mä kävin pari kertaa Kaisaniemessä sellasella Irma Mikkosella, näyttää muuttaneen muualle, joka oli todella paha suustaan. Kävin siellä noinkin usien koska 7. leikkaus olis ollut ilmainen tai puoleen hintaan, ihmeen kauan sitä rääkkiä jaksoin... Tyyppi oli semmonen purkkaa mässyttävä, iskelmäradion tahtiin hyräilevä keski-ikäinen pyylevä nainen, jonka omat hiukset oli laitettu "ihanan" pystyyn ja kuohkeaksi ja joka sitten ylimielisesti katseli asiakasta. "Siis tää on nyt kyllä jo ihan ylikasvanut tää malli." Joo, tiedän, mutta opiskelijana mulla ei ole varaa käydä 2kk välein sitä leikkauttamassa. Yhdelle kaverille oli sanonut että "Sä et sit vissiin käytä ollenkaan hoitoainetta". Ihan karsee tyyppi!

Onneksi nyt on Femme Fatale ja Annika, sinnekin menin kaverin luo häpeillen että kauheesti kakshaarasia jne. jne. ja Annika vaan sano että höpsis, nyt istut siihen tuolille ja leikataan. Ja suositteli juttuja vasta kun olin itse maininnut ongelman, esim. sen kuinka kuiva ja hilseilevä päänahka mulla on. Kerroin että joskus kausittain hilseshampoota ja sain kuulla, että parempaa on valita kosteuttavia tuotteita.

Mutta ärsyttävää jos ihmisten pitää vapaa-ajalla päästä pätemään ja näpäyttämään muita...

12. helmikuuta 2009 klo 10.27  
Blogger llaura kirjoitti...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

12. helmikuuta 2009 klo 10.34  
Blogger llaura kirjoitti...

eeeeih! kirjoitin just kilometrikommentin ja sit... poistin sen ite? argh :--D

no uudestaan. mulla on kans ihan kamalia kokemuksia ivallisista kampaajista, ja sit ne viel ihmettelee miks en käy useammin? huonoista latvoista oon saanu ihan samaa palautetta ja kun oon pyytäny vaik ottaa noin 5 cm pois ni kampaaja on tiuskassu takas et pakko näist enemmän on ottaa kun nää on niin kamalat.. jes! asiakaspalvelutaidot kunniaan, mut pahin on se kun vähän aikaa hiuksiani pyöritellyt kampaaja sanoi että "nää on kyl niin ohuet ettei näist mitään saa..." ja toinen joskus heitti et "etsä tuuhennuksii oo ikin harkinnu? sais sunkin hiukset varmasti näyttää kivoilta!" ei sillä että tota viimestä nyt varmaan loukkauksella ois sanottu, mut haloo, entä jos joku ihminen saattaa vaik ollakin ihan sujut hiustensa ohuuden kanssa?? ja vaikkei oiskaan, niin ois ton nyt vähän kauniimmin voinu muotoilla :D

12. helmikuuta 2009 klo 10.38  
Blogger Maria kirjoitti...

Sama pelko, mutta hammaslääkäreistä. Ihmisestä riippuen toki en tule ristiinnaulituksi, mutta aina se sama saarna hammaslangasta on edessä. Jotkut ilmaisevat sen kannustavammin ja jotkut tuomitsevammin, mutta aina on kamalan syyllinen olo.

Mutjoo, ei kai se auta ku vaa todeta, että idiootteja löytyy maailman sivu.

12. helmikuuta 2009 klo 10.48  
Blogger Jenni kirjoitti...

Ambe: Joillakin sitä ei ole alkeellisimpiakaan asiakaspalvelutaitoja ja voisin kyllä sanoa, että nuiva palvelu karkottaa asiakkaat aika varmasti, vaikka työn jälki olisikin hyvää. Samat ohjeet pätevät tietysti ihan normaaliinkin kanssakäymiseen - tuo esimerkkisi lihomisesta oli hyvä esimerkki!

Minulla oli tosi hyvä kampaaja Jyväskylässä, mutta nyt Helsinkiin muutettuani täytyy etsiä uusi. Olen muutamia vinkkejä hyvistä kampaajista jo saanutkin, mutta en ole vielä uskaltautunut varaamaan aikaa. Tosin pian se on tehtävä, koska rehottava tukka alkaa häiritä jo itseäkin.

Rva Herttainen: Huh, Irma kuulostaa aikamoiselta tädiltä! Leikkasiko se ede kivasti? :D Tai tuskinpa olisit siellä käynyt, jos leikkuujälkikin olisi ollut yhtä kamalaa kuin tädin kielenkäyttö. ;)

Minullakin tällä hetkellä kirpaisee aika paljon se hiustenleikkuun hinta. Opiskelijan tuloilla ei todellakaan laukata kampaajalla parin kuukauden välein. Tosin Jyväskylässä kampaajani oli niin edullinen, että en olisi ajautunut moisesta vararikkoon. Mutta Helsingissä hinnat ovat kyllä vähänkin kivemmissa paikoissa aika yläkanttiin. :/

Llaura: Voi ei. Itselleni kävi noin juuri viimeksi tänään! :D Huh, oletpa tosiaan saanut ikäviä kommentteja. :( Minusta tuntuu, että tuollaiset ihmiset eivät tajua, että asiakas ei taatusti palaa kartuttamaan heidän palkkapussiaan, jos kommentit ovat tuota tasoa. :P

12. helmikuuta 2009 klo 10.52  
Blogger Kate kirjoitti...

Minä olen menossa itseasiassa puolen tunnin päästä kampaajalle, ja vaikka kampaajani on todella ihana, niin panikoin silti hiusten laiton kanssa. Aina ennen kampaajalle menoa on pakko pestä hiukset, föönata ne huolella kuohkeaksi, ja vielä juuri ennen kampaajan ovesta astumista hiukset on pöyhittävä muotoonsa. :D Se tuntuu ihan naurettavalta, koska kampaajakin aina sanoo, ettei ole järkeä laittaa tukkaa ennen hänen luokse tuloa, kun siihen kuitenkin laitetaan heti väriaineet vaikuttamaan. EHkä nämä on näitä naisten outouksia .. :D

12. helmikuuta 2009 klo 10.58  
Blogger M kirjoitti...

Kiintoisaa! Kampaajalla käymiseen tosiaan liittyy itsellänikin hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, vaikka kyseessä pitäisi olla ihana rentoutumistuokio naistenlehtien äärellä. Pahinta on, jos ei ole oikein tyytyväinen tulokseen mutta ei kertakaikkiaan keksi, kuinka voisi asian kampaajalle ilmaista...

Itse oon käynyt nyt muutaman kerran hiusmallina, ja täytyy sanoa, että se on avannut tosi kiintoisan maailman itselleni ihan vieraalle alalle! On ollut mahtavaa seurata alan gurujen ja koulutukseen saapuneiden rivikampaajien keskusteluja asiakkaista, ammattitaidosta ja tietysti uusista trendeistä. On ollut tosi hauskaa olla ikään kuin kärpäsenä katossa. Kuitenkin aina omat toiveeni on otettu hyvin huomioon, ja olen joka kerta lähtenyt kotiin tyytyväisenä, koska kuontalossa on tosiaan jotain muutosta tapahtunut.

(Niin ja ehkä itseään täydennyskouluttavat kampaajat ovat sellaista lajiketta, että he oikeasti haluavat olla ammatissaan hyviä eivätkä ole sosiaalisissa taidoissakaan ihan samanlaisia tölväyttelijöitä kuin sun mainitsemissa esimerkeissä... Karmeeta ylimielisyyttä kyllä.)

Kaiken lisäksi tämä on ihan ilmaista lystiä :) Suosittelen!

12. helmikuuta 2009 klo 11.13  
Blogger Herttainen kirjoitti...

Noi hinnat on yksi syy siihen miksi en vielä raaski leikata takaisin lyhyeksi... Ja kyllä Irman leikkuujälki oli ihan ok, voin seuraavan kerran törmätessämme näyttää mun opiskelijakortin jonka kuvassa oon just tullut kampaajalta ;) Pitihän sitä vähän panostaa kun sitä kuvaa siinä sitten kuitenkin pitkään saa katsella ;D Ja tuo kyseinen kampaaja tuli valittua heti sen jälkeen kun sain uunituoreen ja ihkaekan ylioppilaskalenterini, jossa oli joku mainos.

12. helmikuuta 2009 klo 11.15  
Blogger Noora kirjoitti...

Ehkä toi latva juttu selitää miksi parturi-kampaajat tunnistaa kilometrien päähän graafisine kampauksineen. Ihan aina se "oonpas mä nyt kreisi kun oon yhdistäny mustan ja blondin ja tehny billy idol kampauksen,vaikkei se mun tyyliin istukkaan"- tukka:D En kestä.. Juuri siitä syystä että kivan kampaajan löytäminen on työn ja tuskan takana leikkaan hiukset mielummin itse. Värjäämään menen kampaajalle (tosin vasta 10cm juurikasvun jälkeen..) koska sillon väri on toden näköisemmin se mitä halusin ja ellei ole niin asiasta voi huomauttaa. VS. kotivärjäys.

12. helmikuuta 2009 klo 11.15  
Blogger Jenni kirjoitti...

Ensin pakko sanoa, että tästähän tuli oikea hyvän mielen keskustelu, kun kaikki alkoivat avautua. :D Hihihi.

Idhren: Pitää valitettavasti paikkansa. :P Minullekin mainitaan melkein aina tuosta hammaslangasta, mutta viime kerran jälkeen olen kunnostautunut ja muistanut käyttää sitä melkein joka päivä! ;)

Kate: Tiedän tunteen! Sinne pitää mennä muka aina parhaimmillaan, vaikka parastahan oikeastaan olisi, kun menisi juuri sillä karmealla tukalla ja nauttisi silminnähden tapahtuvasta ihanasta muutoksesta. :D

Mirjami: Kampaajakokemukset tosiaan kirvoittavat keskustelua. Tukka on ihmiselle jotenkin kamalan tärkeä asia ja jos se on huonosti, yleensä ei voi olla täysin tyytyväinen itseensä. En ole onneksi koskaan lähtenyt kampaajan tuolista kauhuissani lopputuloksesta, mutta esimerkiksi äidilleni on joskus niin käynyt.

Olen toisinaan miettinyt, pitäisikö lähteä joskus hiusmalliksi, mutta en ole vielä toistaiseksi uskaltanut, koska pelkään, että sellaista kampausta olisi tosi vaikea pitää hyvännäköisenä sitten ihan arkielämässä. Toisaalta, eihän sitä tiedä ennen kuin kokeilee. :)

Rva Herttainen: Saat luvan näyttää sitten Irman työn jälkeä, kun seuraavan kerran kohdataan. :D Minulla on opiskelijakortissa vain joku ankea lukiokuva. :P

Noora: Onneksi ihan kaikki kampaajat eivät näytä samalta ja vielä niitä 80-luvulle jämähtäneitä peräkylien permanenttihirvityksiäkin löytyy - tosin sellaisen käsittelyyn minua ei saisi kirveelläkään. :D Mutta tosiaan, yleensä kampaajien omat tukat ovat aika viimeisen päälle. :)

12. helmikuuta 2009 klo 11.24  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Irma Mikkonen on kyl kamala tasapuolisesti kaikille. Iskelmäradio. Yök. Itse pahuus!

12. helmikuuta 2009 klo 11.56  
Blogger blandad. kirjoitti...

Oon käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2000, vähän ennen lakkiaisia. Vaikka kampaajallakäynti onkin todella kivaa, turhauduin jossain määrin siihen, että en saanut ikinä mieleisiä hiuksia ja homma oli kallista ja joskus kesti tosi kauan. Äiti opiskeli aikoinaan kyseisen ammatin ja on opettanut minulle leikkaamisen perusteet. Vaikka virhearviointeja niin värjäys- kuin leikkauskokeiluissa on tullut tehtyä, hoidan silti homman nykyisin oikein mielelläni itse. Lopputulos on mukavan kokeileva :D ja edullinen. Myös äiti leikkaa joskus tukkaani.
Minulla on ihana kaveri, joka on kampaaja. Tiedän, että herra on todella lahjakas ja hänen käsittelyynsä voisin joskus haluta. Hän on ihan huippu siinä suhteessa, että EI IKINÄ sano "ai kun toi sun tukka on hirveessä kunnossa". Hänen kommenttinsa yleensä on "emmä jaksa ajatella duunijuttuja vapaa-ajalla".
Kaverilleni kävi kerran niin, että kampaaja oli haukkunut hänet, käskenyt syömään vitamiineja tai menemään lääkäriin, koska hänen tukkansa on ohentunut (kaverini tiedostaa asian ja kärsii siitä kovasti). eli hienotunteisuutta peliin...

12. helmikuuta 2009 klo 12.19  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kävinkin jo kommentoimassa Sallan kirjoitukseen omasta ”hiustenhoidostani”. Kerronpa tänne vielä, että mun hiusten kunnolle on ollut useampikin kampaamoalan ihminen kateellinen! Suuri salaisuus on antaa niiden hiusten olla vaan rauhassa! En ole koskaan törmännyt niin huonokuntoisiin hiuksiin kuin juurikin näillä kampaamoalan ihmisillä useimmiten on! Mua ei kampaajien kommentit jaksa hetkauttaa, ei tarvitse kuin mennä viereen seisomaan ja vertaamaan että kenellä olikaan ne hyväkuntoiset hiukset… :D

12. helmikuuta 2009 klo 12.46  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

kampaajalle mennessä tulee kyllä välillä ajateltua että ai kamala kehtaankö tällä tukalla edes mennä :D en käy kovin usein joten usein hiukset ovat suht huonossa kunnossa, toisaalta eivät kuitenkaan mikään harakanpesä. hyvähän kampaajien on tuhahdella mutta en todellakaan viitsi käydä joka kuukausi kun 130 e kerta maksaa...

sekava kommentti mutta siis, olen havainnut samanlaista menoa kuin sinä :D

12. helmikuuta 2009 klo 13.49  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hmph, olipas tyly kampaaja, varsinainen tunnelmantappaja. Mä en käy enää ku vakituisella kampaajallani, koska se on niin mukava henkilö ja tykkää jutustella eikä tarvii aina kertoo minkälaisen kampauksen haluaa. Aika pitää tosin varata ajoissa koska se on yleensä niin kiireinen.

12. helmikuuta 2009 klo 15.19  
Blogger Mirre kirjoitti...

Hoh, muistan baarissa, kun tervehdin isäni toimesta yhtä hänen kaveriaan, joka on "kampaamoalan huippuja", ja samalla siinä ohessa jutellessa kysyin vinkkiä hiuksiini " Leikata ja tummentaa, ei noille voi oikeen muutakaan enää tehdä". Siinä hymy hyyty aika äkkiä ja kiukustuin mielessäni.
Tosi ylimielinen heppu. :| En haluaisi ikinä joutua sen kampaajatuoliin.

12. helmikuuta 2009 klo 15.44  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tuollaisia ihmisiä on joka ammattikunnassa. Se mikä minua ärsyttää kampaajissa on se, että he usein tekevät oman mielensä mukaan vaikka minä olen maksava asiakas. Sama juttu on usein ompelijoilla, äitini on jotain pukuja ompeluttanut ja minulle tehtiin aikoinaan vanhojen tansseihin hame ompelijalla. Ompelijat eivät halunneet kuunnella asiakasta vaan heillä oli heti joku suuri visio. Minua se ei niin paljoa haitannut, mutta äitini on aika simppeli ja kaipaa mukavaa helppoa perusasua eikä haute couture -luomusta.

12. helmikuuta 2009 klo 16.27  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

"Herttainen" ei ollut kyllä kovin herttainen kun haukkui kampaajaa ihan koko nimeltä.Ihan etunimi tai keksitty nimikin olisi mielestäni asian ajanut.

12. helmikuuta 2009 klo 17.53  
Blogger bambiinas kirjoitti...

itse laittelin kommenttia jo tuonne Sallan postaukseen, mutta laittelen vielä tähän aiheeseen oman mielipiteeni, näin parturi-kampaaja opiskelijana :p

tiedän itsekin, että tällä alalla niitä törppöjä on. se on surku, vaikka onhan niitä joka alalla, koska tämä ala leimataan kyllä todella nopeasti! ymmärrän sen kyllä - ihmisille omat hiukset ovat hyvin henkilökohtainen juttu, ja toivoisi niiden olevan aina hyvin, ja monesti sitä aina selittelee vallitsevaa tyvikasvua tai kuivia latvoja kaikille, että "ei mulla yleensä mut nyt ei oo ehtiny, olin just lomalla niin hiukset vähä kuivu" jnejne. sitten jos joku menee sanomaan jotain loukkaavaan sävyyn, siitä otetaan usein helpommin itseensä kuin esim siitä, että joku arvostelee autoasi tai taloasi.

hiukset on niin iso osa etenkin naisen elämää, ja jokaisella kun ne kuitenkin on, niin jokainenhan toki hoitaa niitä eri tavalla. tietysti sieltä joukosta löytyy niitä jotka eivät leikkaa hiuksiaan koskaan tai käyttävät vain mäntysuopaa hiusten pesuun - silti jokaisella tulisi olla oikeus tehdä kuinka haluaa. tiestysti täytyisi osata neuvoa, mutta mielestäni aina neuvominen - niin meikissä, tyylissä ja missä tahansa - tulisi aina tehdä hienovaraisesti ja kuulijan sietokykyä noudattaen. jos tietää ja tuntee henkilön, ja ymmärtää että tämä ottaa esim. vitsinä heiton, niin sitten tilanne on eri. mutta tuntemattomalle pitäisi aina osata olla fiksu - jota tämä henkilö ei selkeästi ole osannut olla :/

mutta tuosta sinun ajatuksesta, että kehtaako kampaajalle mennä - tietenkin! tässä ammatissa sitä kohtaa niin kaikenlaista (kuten kapan alla runkkaavia miehiä, ihmisiä jotka eivät syystä tai toisesta ole pesseet hiuksiaan esim. 3kk tms, että ei tässä kuule enää todellakaan pienestä hätkähdä (: sitä vain on iloinen, että henkilö on nyt halunnut päästä kampaajalle, ja itse saa olla se joka ne leikkaa siistiksi, ja saa olla se jota asiakas kiittelee kun hiukset tuntuvat parempikuntoisilta (: itselleni ainakin jokainen asiakas on positiivinen haaste, enkä aliarvioi ketään vaikka käyttäisikin sitä mäntysuopaa hiustensa pesuun.

eli kyllä sinne parturiin uskaltaa aina tulla vaikka minkälaisessa kuontalossa :p ja hyvää ja halpaa on usein vaikea saada, mutta usein se että on käynyt koulutuksissa on aika hyvä merkki siitä että jotain osaa ja on jonkinlainen asiakaspalvelu (: ja suositeltava tapa pk-seutulaisille - lähtekää edes pikkasen kauemmas helsingistä parturiin - kun paikkojen vuokrat ja muut kulut eivät ole niin isot, niin hintakin tippuu aika nopeasti (: ja eri oppilaitoksissa on opiskelijoiden asiakaspalvelupäiviä, niitä kannattaa hyödyntää! meilläkin on ollut leikkaus n. 7e, värjäys keskimäärin 25e yms. ja itse ainakin luotan paljon enemmän opiskelijoihin - heillä on uusia visioita, heitä on usein luokassa monta joten joku usein huomaa ja neuvoo jos joku meinaa kämmätä, ja heillä on koko ajan opettaja neuvomassa - perus yhden hengen parturissa on vain yksi henkilö, joka ei voi kysyä neuvoa mistään ja jolle ei ole kukaan huomauttamassa jos jotain menee väärin :p eli ei ne alan opiskelijat ole ollenkaan niin pahoja kuin ajatellaan (:

12. helmikuuta 2009 klo 17.54  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mulle kävi niin, että kivaa oli siihen saakka, kun selvisi, että käytän PIRKAN shampoota ja hoitoainetta. SIIS HERRANENAIKAPIRKKAA!!!! Ja siitä se alamäki sitten lähti. Vaihdoin lopulta parturia, kun joka ainut kerta sain kuulla ensimmäiseksi nälväilyä hiustenhoitotuotteistani. Pirkkaa sen olla pitää, perkele.

12. helmikuuta 2009 klo 22.26  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jotkut kampaajat osaavat olla kyllä tosi ärsyttäviä, kieltämättä! Ehkä heillä on sitten joku tarve päteä tai kokevat ylemmyydentunnetta, kun saavat sanottua jonkun nasevan kommentin, esim. juuri huonokuntoisista hiuksista. Itse kävin monta vuotta eräällä hyvämaineisella kampaajalla ja joka ikinen kerta kyseinen henkilö päivitteli miten ohuet ja huonokuntoiset hiukseni on. Sitten viime syksynä vaihdoin kampaajaa ja hän puolestaan ihmetteli hiusteni PAKSUUTTA ja hyväkuntoisuutta! aikamoinen ero noiden juttujen välillä..
Ehkä niiden kusipääkampaajien jutut pitäisi vain jättää omaan arvoonsa:D

12. helmikuuta 2009 klo 22.40  
Blogger eeva kirjoitti...

Eikä aargh, olen juuri valittanut tästä kavereille :D
Mulla oli ilmeisesti päänahassa/elimistössä joku häiriö, koska ihan muutamassa kuukaudessa tukkani muuttui kamalaksi hampuksi. Pitkitin kampaajakäyntiä ihan vain sen takia, etten kestänyt ajatusta siitä saarnasta mikä sieltä taas tulee kun en ole hoitanut hiuksiani ja kun en siltikään halua ottaa heidän sadan euron öljyhoitojaan jne. Tuntuu myös että jos kampaajalla haluaa pelkän leikkauksen ja värjää mieluummin kotona (oon köyhä!) niin tulee aina samanlaista mulkoilua. Mulle kampaajakäynnit ei oo koskaan olleet mitään rentoutumista vaan pelkkää stressiä siitä mitä mömmöä pitäis seuraavaksi olla ostamassa ja kuinka surkea ihminen olen kun tukassani on kaksihaaraisia tai juurikasvu...
Onneksi löysin sitten ystävän kautta hyvän kampaajan, joka ei saarnaa eikä katso nokanvartta pitkin ihmistä joka nyt yleisesti ottaen laittaa rahaa ja aikaa mieluummin johonkin muuhun kuin hiustenhoitoon :D

12. helmikuuta 2009 klo 22.45  
Blogger kullanmuru kirjoitti...

Kieltämättä olen myös törmännyt pari kertaa tällaisiin, lähinnä kyllä valittelevat yleensä juurikasvusta. Mutta olen huomannut, että he muistavat kehaista, jos on esimerkiksi paksut tai muuten joku hyvä juttu hiuksissa. Mutten ikinä uskaltaisi mennä kampaajalle likaisissa hiuksissa, vaikka ne siellä ne peseekin.
Myöskin tuosta hellittelystä tuli mieleen, kun viimeksi kävin kampaajalla, sain harjottelijan värjäämään hiuksiani ja se oli jotain muuta kuin nautintoa. Tämä ei näköjään osannut käsitellä ohuita hiuksia, kun ensin hän harjasi ne ja värjätessään takutti ne koko ajan ja sitten repi niitä. Aijai, päänahkaani kolotti pari päivää :S

13. helmikuuta 2009 klo 8.03  
Blogger Daeph kirjoitti...

Shoppailulakko ei koske kierrätystavaroita, eihän ;) Törmäsin nimittäin nettikauppaan, jossa oli eettisiltä arvoiltaan minua ja luultavasti myös sinua miellyttäviä tuotteita. Ja vieläpä hienon näköisiä :D

http://www.wwf.fi/osta/globe_hope_40/

13. helmikuuta 2009 klo 8.55  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minä suutuin lopullisesti ja verisesti eräälle nuorelle kampaajanaiselle edellisellä käynnilläni.

Olen ulkonäöstäni erittän tarkkaan huolehtiva nuori nainen ja samoin oli kampaajakin. Jo tullessani liikkeeseen, hän katsoi minua halveksuen päästä varpaisiin! Kasvatan tukkaani ja se on jo melko pitkä (rintsikkapituus). Kun pyysin, että kampaaja van tasoittaisi latvoja, sillä koetan kasvattaa tukkaani, hän töksäytti jotakin täysin ennenkuulumatonta. "Sinuna en kasvattaisi tällaista luirulettiä. Tää on niin ohut, että alkaa nyt jo näyttää rumalle."

??? Olin aivan että ANTEEKSI MITÄ?

Hiukseni ovat normaalipaksuiset, eivät todellakaan mitkään luirut. Ne eivät ole paksut jouhet, vaan hyvinhoidetut ja kiiltävät.

Itkin illalla asialle :D

13. helmikuuta 2009 klo 11.50  
Blogger cliceme kirjoitti...

kävin ite n. pari viikkoa sitten kampaajalla kun edellisestä käymisestä oli kulunut jo kiitettävät puolivuotta.. hiukseni oli kyllä karseassa kunnossa mutta kampaajatäti vaan päivitteli sen tuntisen kuinka kamalassa kunnossa hiukseni olivat just siihen tyyliin kuin se olisi ollut aivan maailmanloppu, kamala asia..

13. helmikuuta 2009 klo 22.47  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tuota noin.. edellisiin kommentteihin poiketen. Jos ilmaisee itse, että latvat on huonossa kunnossa, olisiko kampaajan pitänyt sanoa: "eikä ole... kuvittelet vaan"? Jos kerta on jo itse tiedostanut ongelman, niin miksi loukkaantua, jos ammattilainen on samaa mieltä? Vai oliko tässä vain kyse äänensävystä, joka ei nyt miellyttänyt..

14. helmikuuta 2009 klo 8.41  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Olin aikaisemmin aika ahkera kampaajalla kävijä. Kokeilin monia eri liikkeitä ja halusin aina jotain uutta. En ole kokenut mitn paineita juurikasvuista tai ylikasvaneesta mallista. Kerran sitten menin Tampereelle erääseen aika tunnettuun ja isohkoon liikkeeseen ja siellä nuori kampaajatyttö tokaisi: "väri on tosi kulahtanut ja malli ihan ylikasvanut." Sitten hän luetteli korjaustoimenpiteet. Itse vain naureskelin mielessäni, että niin, tiedän. Sen takiahan siellä kampaajalla käydään, että päästään eroon niistä ongelmista. Vai olisikohan mun pitänyt eka hankkiutua eroon juurikasvusta, jotta arvon maestro olisi päässyt oikeisiin töihin...:D

14. helmikuuta 2009 klo 11.40  
Blogger rouva o kirjoitti...

Aloitetaan jostain kaukaa, kun muuten tulee hirveän sekava juttu :D

Pari kymppisenä löysin kampaajan joka oliaivan täydellinen. Sitten hän lähti opiskelemaan toista alaa ja vaihdoksen myötä jouduin kampaajalle, joka oli painajainen. Pelkkä hiuksien arvosteleminen ei riittänyt, vaan hän puuttui pukeutumiseen ja jopa lapsien kasvattamiseen. Kyllästyin ja päätin kasvattaa pitkät hiukset, jotka värjään itse. Kun kyllästyin pitkiin, päätin muutaman ystävän suosituksesta kokeilla Sokoksen kampaamoa ja siihen olen taas todella tyytyväinen. Siellä toiveitani kuunnellaan ja hiuksiani kehutaan. Vaikka omasa mielestä pää on joskus kuin harakanpesä, he jaksavat lohduttaa, että kampaajallakin on joskus huonoja hiuspäiviä.

14. helmikuuta 2009 klo 18.03  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kehtaan tässä tunnustaa, että kampaamolla käyn 2 kertaa vuodessa, joskus harvemminkin. Ja hiukseni laitan joka ikinen päivä, enkä ole mikään mörökölli. Hiuksiani en ole värjännyt kuin joskus nuorempana jollain shampoovärillä. Johtuu osaksi siitä, että oma väri sen verran vahva, ettei tarvinnut käydä kuin kesällä leikkaamassa lyhyeksi. Noloa.

14. helmikuuta 2009 klo 21.00  
Blogger Gemma kirjoitti...

En tiedä oletko saanut jo infoa, mutta eilisessä Ilta-Sanomassa oli lainaus blogistasi :)

15. helmikuuta 2009 klo 10.57  
Blogger Gemma kirjoitti...

Bloginosto:

"Olen erittäin vahvasti mielialapukeutuja, jonka tyyli vaihtelee laidasta laitaan sen mukaan, millaisella fiiliksellä päivään lähdetään"

Pupulandia

15. helmikuuta 2009 klo 12.15  
Blogger Jenni kirjoitti...

Marsu: Hahah. :D No eipä tarvitse sinne sitten koskaan eksyä!

Heidi: Osaisinpa minäkin itse saksia tukkaani, mutta en vain osaa. Veikkaan kyllä, että siihen tarvitaan myös aika vakaat kädet, ettei tule kauheaa siksakkia. :) Mutta edulliseksi tuo todella tulee, jos ei tarvitse kamalasti oikealla kampaajalla käydä sitten korjailemassa lopputulosta. ;) Olet kyllä ihan oikeassa, että hienotunteisuus on tärkeää, varsinkin on kyseessä jokin niinkin henkilökohtainen asia kuin hiukset.

Melkein kolmekymppinen: Se on kyllä varmasti totta, että mitä vähemmän hiuksiinsa muotoilutuotteita suihkii ja mitä vähemmän käyttää kaikenlaisia kuivattimia ja kähertimiä, sitä paremmassa kunnossa tukka säilyy. Olen itse aika samanlainen hiustenhoidon suhteen kuin sinäkin. Käytän kyllä usein kampaamotuotteita pesuun ja hoitoon, mutta en koskaan föönaa tukkaa (kuin aivan jossain pakottavassa tilanteessa tyyliin ulkona -20 pakkasta ja pitäisi äkkiä ehtiä bussiin). En myöskään käytä suoristusrautoja, kihartimia tai muita sellaisia. Muotoilutuotteita aloin käyttää vasta puolitoista vuotta sitten, mutta olen kyllä ollut ihan tyytyväinen, että aloitin. Sitä ennen tukkani oli niin liukas (ja on usein edelleen), että hyvä jos ponnari pysyy. Muotoilutuotteilla lasimaiseen hiukseen saa hieman karheutta ja niille pystyy tekemäänkin jotakin. En myöskään ole koskaan värjäillyt hiuksiani, vain kaksi kertaa kokeillut kevytsävytettä. Kaikkien näiden asioiden seurauksena hiukseni ovat kyllä tosi hyvässä kunnossa, mitä nyt tällä hetkellä latvat melko kuivat, koska viimeisestä leikkauksesta on vierähtänyt niin kauan.

Ruu: Ihan totta. Jos yhtään haluaa enemmän kuin ihan vain latvojen tasoitusta, niin helposti siitä saa 50-60 euroakin pulittaa. Jos mukaan tulee vielä väriä, niin summa kohoaa nopeasti yli sadan euron. En tiedä tosiaan, kuinka monella sellaisella, joka ei käy vakityössä, on varaa maksaa tuollaisesta joka kuukausi tai edes joka toinen.

Anonyymi1: Niinhän se vähän on. Tietysti tapoja ilmaista asioita on monia, mutta minusta tuollainen tapa ei ole erityisen rakentava tai rohkaiseva. Löytäisinpä itsekin kivan vakikampaajan, niin ei tarvitsisi tuollaisista enää murehtia. :)

Mirette: On tosi ikävää, jos homma nousee tuolla tavoin hattuun. Ylimielisyys ei ole koskaan viehättävää. :(

Ket: Valitettavasti törppöjä löytyy ihan kaikkialta. Olet tosiaan oikeassa siinä, että kampaajan tulisi kuunnella asiakasta. Vaikka kampaus ammattilaisen silmiin näyttäisi hyvältä ja trendikkäältä, lienee tärkeämpää, että asiakas itse tuntee olonsa siinä kotoisaksi ja kauniiksi.

Sori_mutta: Ymmärrän näkökantasi erittäin hyvin. Olisi hienotunteista jättää nimi mainitsematta, mutta toisaalta ihmisellä on oikeus ilmaista mielipiteensä, jos on tyytymätön jonkun ammatinharjoittajan asiakaspalveluun. Koen, että kyse on hiukan samasta asiasta kuin että joku harmittelisi vaikkapa Anttilassa saamaansa huonoa asiakaspalvelua. Tässä tapauksessa kampaamolla ei kuitenkaan ollut ilmeisesti varsinaista nimeä, vaan liike kulkee vain nimellä kampaaja Irma Mikkonen? Ehkäpä tilanne olisi eri, jos kampaamon nimi olisi esimerkiksi Hiussalonki ja Herttainen olisi vain moittinut Hiussalongissa saamaansa asiakaspalvelua. Kommentti kuulosti ehkä rajummalta, kun moitittiin jotakuta henkilöä ihan nimeltä. Ajattelen kuitenkin itse niin, että "niin makaa kuin petaa", eli jos Irma ei osannut hoitaa asiakaspalvelua hyvin, on ihan normaalia, että tyytymätön asiakas purkaa negatiivisia kokemuksiaan. Ikävää sinänsä, mutta yleensä se puskaradio tuppaa olemaan aika tehokas. Toisaalta jos hommansa hoitaa hyvin, myös positiivinen sana kiertää. :)

Bambiinas: Tosi kiinnostava kommentti! Mukava saada keskusteluun myös alanharjoittajan näkemyksiä. Olen varma, että noilla periaatteilla sinusta tulee erinomainen kampaaja, jolta nimenomaan hyvä asiakaspalvelu luonnistuu. Olisivatpa kaikki kampaajaopiskelijat yhtä mukavia. :D Täytyy muuten pistää korvan taakse myös tuo mahdollisuus käydä opiskelijalla - tulisi tosi paljon edullisemmaksi! :)

Maisa: Tuo tuomitseminen saa varmasti niskakarvat kaikkein pahimmin pystyyn. Jos kampaajan mielestä se Pirkka-shampoo sitten on tosi huonoa, niin voihan sitä vaikka nätisti ehdottaa tyyliin "Jos muuten joskus haluat kokeilla ihan näitä kampaamotuotteita, niin esimerkiksi -- shampoo sopisi sinun hiustyypillesi tosi hyvin!" Tuollainen kommentti herättää kiinnostukseen 100% varmemmin ja jättää positiivisen fiiliksen. :)

Anonyymi2: Se taitaa olla niin luonnekysymys. Onhan noita osaamattomia asiakaspalvelijoita monellakin alalla, mutta tuntuu vain niin surkealta, että sellaiset ihmiset hakeutuvat asiakaspalvelutyöhön, joilla ei ole alkeellisimpiakaan ihmissuhdetaitoja. Työskentelin itse vuosikausia asiakaspalvelutyössä ja täytyy kyllä sanoa näin jälkikäteen, että olin aivan hiton hyvä asikaspalvelija. Olen oikeastaan huomannut sen kunnolla vasta ollessani itse asiakkaana ja huomatessani, miten huonoa palvelua usein saan. Tuolloin tulee aina vain mieleen, miten itse olisin hoitanut samanlaisen tilanteen TÄYSIN toisella tavalla.

Kirsikka: Ihan kamalaa, jos kampaajakäynneistä on ollut tuollainen stressi! Onneksi olet kuitenkin löytänyt hyvän kampaajan, eikä tarvitse enää stressailla. :) On kyllä oikeasti lohdullista lukea, miten paljon muillakin on samanlaisia kokemuksia! Tai no, surullistahan se ihan oikeasti on... :/

Kullanmuru: Yhtä monenlaisia kampaajia taitaa olla kuin on ihmisiäkin. Harmi vain, jos alalle päätyy sellaisia tyyppejä, jotka eivät osaa käsitellä asiakkaita. Ja itseänikin vähän jännittää ajatus harjoittelijalle menemisestä, mutta toisaalta, ehkä siinä samalla voi neuvoakin, jos tuntuu, että tyyppi vaikka käsittelee kuontaloa liian kovakouraisesti. :)

Daephley: Kiitos vinkistä! :) Vaikutti kivalta tuo WWF:n ja Globe Hopen yhteistyömallisto. Olen kuitenkin tällä hetkellä aika tiukassa lakossa (nyt alussa vielä pystyy sinnittelemään :D), joten yritän hillitä itseni. ;)

Anonyymi3: Se on oikeasti surullista, miten pahan mielen tuollainen ajattelemattomasti heitetty kommentti voi jättää. Toisinaan kampaajat varmaan onnistuvat aiheuttamaan asiakkaille ihan turhaa murhetta hiusasioista. Jos asiakas on pitänyt tukkaansa ihan normaalipaksuisena kampaajalle mennessään, ja siellä se sitten tuomitaan ohueksi luiruletiksi, niin sitä saattaa nähdä itsensä aivan eri silmin sen jälkeen. :/

Cliceme: Tämä on ehkä vähän rumasti sanottu, mutta ehkä niillä ilkeillä kampaajatädeillä ei ole elämässä oikein mitään muuta asiaa, millä voisivat päteä, niin pitää sitten päivitellä asiakkaiden hiuksia. ;)

Milla: Veikkaan, että useimmissa tapauksissa kyse on nimenomaan äänensävystä ja pienistä sanavalinnoista. Asioita voi ilmaista niin monin tavoin, eivätkä kaikki tietenkään ole sanallisesti niin lahjakkaita, että välttämättä edes osaisivat sanoa asioita aina niin hienotunteisesti. On kuitenkin aika suuri ero siinä, sanooko vaikka "Herrajumala, nää sun latvat on aivan hirveessä kunnossa!" vai "Nipsaistaisko tästä latvoista vaikka viitisen senttiä, niin saadaan nää vähän kuivahtaneet päät pois ja koko hiusten ilme piristyy sitten?" If you know what I mean? :)

Tylli: Nauratti tuo viimeinen lauseesi aika tavalla! :D Tuntuu kyllä älyttömältä, että huonokuntoisessa tukassa ei saisi muka mennä kampaajalle. Mitä varten sinne ylipäänsä mennään, haloo?! ;)

Shandi: Tosi kurjaa, että sinullakin on noin huonoja kokemuksia kampaajalta. Ihmeen kauan ihmiset usein jaksavat käydä sellaisellakin kampaajalla, joka ei edes kohtele kivasti. Onneksi olet nyt löytänyt mieluisan kampaajan! :)

Ansku: Eihän siinä mitään noloa ole. :) Kivahan se vain on, jos tukka pysyy hyvässä kuosissa ilman värjäilyjä ja jatkuvaa kampaajalla laukkaamistakin. Ole onnellinen! ;)

Gemma: Kiitos tiedosta! Minulla ei tosiaan ollut asiasta aavistustakaan. :D

15. helmikuuta 2009 klo 13.05  
Blogger Unknown kirjoitti...

en ole kampaamoissa huomannut mutta muissa yhteyksissä kyllä muunmuassa jossain kela,sosku ja muissa virasto paikoissa, joissain meikki putiikeissa joissa on chanelia ym katotaa nuoria parikymppisiä (no olen 24 mut näytän 16-18v) nenän vartta pitkin ja silleen et sulla ei oo varaa, saan ISON tyydytyksen kun menen tiskille ja ostan sen yves saint laurentin ripsarin everlong jota käytän tai jotai muuta, vilautan kulta sormuksia ja olen tyyni ja iha ku se raha ei ois summa eikä mikää.( vaikka onhan se!!!mut en halua sille tympeelle nartulle sitä näyttää,mut ei voi mitää ku oon mascara hullu,ripset oltava täydelliset) kyl sit se nainenki alko lämmettyä, joskus menen kysymään neuvoja kun olen osto aikeissa, ihan siksikin et ne akat tajuaa en oo mikää idiootti joka menee varastaa tuotteita! räyh!

15. helmikuuta 2009 klo 14.41  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Järkyttävää. Jotkut haluavat ihmiselle joka kuuntelee ja tekee tasan sen mitä asiakas haluaa ja thats it.
Mä olen ammattitaidostani ylpeä ja mun työn toimenkuvaan kuuluu kertoa asiakkaalle hiuksen kunnosta, ongelmista myös. Jos ei tiedosteta ongelmia ei niitä voi korjata. Myös kerron asiakkaalle mitä piirteitä lähtisin korostamaan ja miksi, mikä hänelle sopii. Kerron myös varmasti jos jokin asiakkaan visiossa mättää, eli ei sopisi hänelle tai toimisi hänen laitto ja pesutottumusten kanssa.
Kertoohan se hammaslääkäri juuri sen takia niistä ongelmista että ne voitaisiin korjata tai välttää. Ei se mitään vittuilua ole, sehän on sen ihmisen työ!!!!

15. helmikuuta 2009 klo 15.56  
Blogger Jenni kirjoitti...

Nita-Karoliina: Tuo on muuten ihan kamalaa, kun menee johonkin liikkeeseen ja myyjä katselee nenänvarttaan pitkin juuri sen näköisenä, että "Mitä asiaa sulla muka tähän liikkeeseen on?" Monesti on itselläkin kiusaus yrittää vaikuttaa siltä kuin hinnat olisivat yksi hailee, vaikka eivät oikeasti olisikaan. :)

Anonyymi: Tottakai kampaajan työhön kuuluu antaa ohjeita ja neuvoa asiakasta hiusten ongelmakohdissa. Ja minä ainakin olen ilahtunut, jos saan kampaajaltani hyviä vinkkejä. Pointti tässä tuskin kenelläkään oli se, että neuvoja ei haluttaisi, vaan enemmänkin se, miten niitä annetaan. Jos asiakasta katsotaan nenänvartta pitkin arvostelevasti ja kauhistellaan, miten huonosti hiuksia on hoidettu, päällimmäiseksi asiakkaalle jää paha mieli. Ohjeita voi antaa niin monella tavalla, kuten olen aiemmissakin kommenteissani todennut. Myönteiseen sävyyn annetut neuvot jättävät mukavan fiiliksen ja kannustavat panostamaan kyseisiin seikkoihin. Syyttelyt ja moitteet saavat sen sijaan yleensä enemmänkin aikaan vain pahaa mieltä ja jättävät kampaajastakin huonon maun suuhun. Sinun tapasi toimia kuulostaa kuitenkin sellaiselta, että siitä jäisi hyvä mieli. :)

15. helmikuuta 2009 klo 16.03  
Blogger Camilla kirjoitti...

Noita kyllä löytyy, vähän joka alalta. Asioitakin voi sanoa eri äänensävyillä tai muotoilla eri tavalla. Jos joku sanoo "ihan hirveätä hamppua nämä latvat" se kuulostaa erilaiselta kuin "latvasi ovat hieman kuivat". Sama asia, mutta eri tavalla kerrottuna!

Minulla on ystäviä jotka ovat kampaajia, eivätkä koskaan sanoisi asiakkaalle rumasti. Asiakaspalvelijan tehtävä on auttaa, ei haukkua.

Kun asiakas tulee meille jotain mieleistä etsimään ja tokaisee "näytän niin kauhealta tänään, ettei mikään sovi" niin en todellakaan mene sanomaan, että "niinpäs näkyy".. Se kun ei kuulu työnkuvaan, eikä palkitse ketään..

15. helmikuuta 2009 klo 16.25  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

on taas lukemiset rästissä..
mutta siis minullaon erittäin herkka päänahka, ja tarvitsen sen hoitoon joskus kampaamoista saatavia tuotteita jotka oon havainnut toimiviksi. niiden ostaminen vaan on kovin epämiellyttävää, sillä minulla on itsetehdyt rastat, eikä niistä ihan hirveän positiivisa katseita ikinä saa...
ymmärrän kyllä että tämä pää voi näyttää hiukka epäsiistiltä, mutta sitä on takkupään elämä. jos jaksaa käydä taistoon irtotukkaa vastaan, siitä vaan, miulta ei löydy siihen energiaa :D olkoot omissa oloissaan.

16. helmikuuta 2009 klo 18.46  
Blogger Jenni kirjoitti...

RagDoll: Juuri tuota tällä tekstillä hainkin. :) Omassa tapauksessani kiinnostavaa oli minusta se, etten edes istunut siinä kampaajantuolissa enkä kaivannut kommentilleni erityistä vahvistusta, koska olen hyvin tietoinen latvojen kuivuudesta. Jos ko. kampaajahenkilö välttämättä halusi asiaa kommentoida, sen olisi tietysti voinut tehdä ystävällisemminkin.

Annu: Minusta maksava asiakas on maksava asiakas. Tietysti on mieleisempiä asiakkaita ja sitten taas vähemmän mieleisiä, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa palvelun perustasoon millään tavalla. Niin kauan kun sinä kannat heidän liikkeeseensä rahaa ja käyttäydyt itse asiallisesti ja ystävällisesti, olisi sinunkin syytä saada kohteliasta palvelua.

17. helmikuuta 2009 klo 9.10  
Blogger outi kirjoitti...

Hei, uusi täällä, kiva blogi!

Vuosien itseni tai äidin toimesta tasoitetun heviruoskan pitämisen jälkeen päätin ottaa suuren askeleen kohti aikuisuutta, eli mennä leikkauttamaan tukkani kampaajalle. Avasin uudenkarhean ylioppilaskalenterini ja selasin kohtaan "kampaamot". Ensikokemukseni kampaajalta oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kun näissäkin kommenteissa esiintynyt madame kieltäytyi leikkaamasta toivomaani kampausta, koska se oli hänen mielestään ruma. Seuraavalla kerralla (!) unelmieni kuontalo ”ei kyllä sopisi yhtään tollaselle nuorelle tytölle”. Kärsin edelleen traumoista, mutta minkäs teet kun opiskelijabudjetti oli mitä oli ja Irma leikkasi halvalla. Tiedän kyllä itsekin muille näperrelleenä että ihmisillä on joskus vähän älyttömiä toiveita jos ne eivät ymmärrä mitään asiasta, mutta jotain rajaa :D

17. helmikuuta 2009 klo 15.17  
Blogger Jenni kirjoitti...

Papiervampier: Kiva, kun sinäkin olet löytänyt Pupulandiaan. :) Jestas, tuo täti taitaakin olla kovempi luu kuin arvasinkaan! :D Toki kampaaja voi varovasti esittää ehdotuksia tai toppuutella, jos hänen mielestään asiakkaan toiveilla ollaan menossa täysin metsään, mutta tästä tapauksesta sain kyllä vain sellaisen mielikuvan, että Irman omat tukkamieltymykset taitavat jyrätä aika ärhäkästi siellä kampaajantuolissa. :/

17. helmikuuta 2009 klo 16.07  
Anonymous emmi kirjoitti...

postauksesi osui (taas kerran) todella oikeaan. köyhänä opiskelijana ei ole varaa käydä kampaajalla usein ja kun käy niin olisi mukavaa saada nauttia siitä luksuksesta ilman, että tarvitsee murehtia, mitä kampaaja ajattelee hiuksista. hyvän kampaajan merkki onkin mielestäni se, ettei hän arvostele asiakkaan hiuksia tai niiden laatua vaan yrittää tehdä parhaansa (vaikka hiukset kaksihaaraiset hapsut olisivatkin). jos kampaajan mielestä muutaman sentin tasaus ei ole tarpeeksi kuivien latvojen poissaamiseksi, voisi kampaaja kohteliaasti EHDOTTAA jos olisi mahdollista leikata enemmän
kommenttini loppuun kerron vielä hölmöistäkin hölmöimmän kampaus tempauksen(i)! tälle kaverinitkin ovat nauraneet monesti. asuin vielä kotona ja olin noin 14-15 vuotias. olin varannut läheisestä kampaamosta ajan pesuun ja leikkaukseen. kotona ennen lähtöäni tajusin kuitenkin, että hiukseni olivat aivan puhtaat aamuisen pesun jäljiltä. näppäränä tyttönä hieroin hiuksiini h&m:n kaamelalta haisevaa vartalorasvaa hiuksiini saadakseni rasvaisemman lookin!!!
kampaamotuolissani istuessani vähän punastutti, kun kampaaja sanoi, ettei hiuksia saisi päästää tavallisesti näin likaisiksi, mitä olisin voinut sanoa siihen, keroa vartalorasvasta hiuksissani? päädyin vain mumisemaan jotain. myöhemmin kaverini nauroi kuoliaaksi ja myös valaisi minua, että kyllä se kampaaja pesee ne hiukset jos haluaa, vaikka ne olisivatkin ihan puhtaat!


ps. kommentoin näin vanhoihin postauksiin sillä ihana blogisi on päivän piristys selailla kesken työpäivän töiden puutteessa

25. kesäkuuta 2009 klo 13.24  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu