Kauneutta yllättävissä paikoissa
Olen monta kertaa blogitaipaleellani maininnut olevani esteetikko. Nautin kauneudesta ja arvostan sitä, niin pinnallisena kuin sitä saatetaankin pitää. Pidän kuitenkin myös itseni haastamisesta ja toisinaan on mukava etsiä ja löytää kauneutta sellaisista asioista, joihin tuota käsitettä ei heti liittäisi.
Kävin sunnuntaina pienellä iltapäiväkävelyllä, kun aurinko oli jo pikkuhiljaa laskemassa. Säkenöivän kirkas taivas ja laskevan auringon valo saivat ympäristön näyttämään likaisen lumenkin keskellä uusia, kauniita puoliaan. En ole koskaan kiinnittänyt sähkötolppiin ja muihin vastaaviin metallihäkkyröihin sen suurempaa huomiota, tai jos olenkin, ne ovat näyttäneet silmissäni vain rumilta. Yllättäen nuo samaiset metallihäkkyrät näyttivätkin kaunista sinistä valoa vasten niin uljailta, että kaivoin kameran taskustani. Enpä ollut koskaan ennen tullut ajatelleeksi, miten kauniita graafisia kuvioita noiden metallipylväiden millintarkkaan mitoitetut palkit muodostavat. :)
Kävin sunnuntaina pienellä iltapäiväkävelyllä, kun aurinko oli jo pikkuhiljaa laskemassa. Säkenöivän kirkas taivas ja laskevan auringon valo saivat ympäristön näyttämään likaisen lumenkin keskellä uusia, kauniita puoliaan. En ole koskaan kiinnittänyt sähkötolppiin ja muihin vastaaviin metallihäkkyröihin sen suurempaa huomiota, tai jos olenkin, ne ovat näyttäneet silmissäni vain rumilta. Yllättäen nuo samaiset metallihäkkyrät näyttivätkin kaunista sinistä valoa vasten niin uljailta, että kaivoin kameran taskustani. Enpä ollut koskaan ennen tullut ajatelleeksi, miten kauniita graafisia kuvioita noiden metallipylväiden millintarkkaan mitoitetut palkit muodostavat. :)
Tunnisteet: Höpötyksiä
13 kommenttia:
vautsi, noi kuvat on kyl upeita!
Kaikenlaista sitä voikin lähimaastosta löytää, kun vain jaksaa pitää silmät auki! Mahtavia kuvia.
Niinhän sitä Eiffel-torniakin pidettiin valmistumisaikanaan aivan tolkuttoman rumana häkkyränä.
Muistaakseni joku nuori sisustussuunnittelija teki sähkötolpan kuvasta printin verhokankaaseen (harmaanmusta tolppa, keltainen tausta). Ystävieni entisestä asunnosta tuo verhokangas löytyi. Nyt kun muistaisi vaan mistä sitä sai...
On kyllä todella kauniita nuo kuvat! Voi kun asuisikin jossain, josta löytyisi noita tuon näköisiä tolppia, minun mielestäni ne ovat olleet aina todella kauniita jollain tapaa. Täältä kun ei löydy muuta kuin rumia vihreitä puutolppia. :(
Riina: Kiitos. :) Pitäisi ottaa kävelyille useamminkin kamera mukaan, koska monesti tulee bongailtua kaikenlaista kuvaamisen arvoista.
Nana Q.: Sanopa muuta! Ajattelin, ettei lähimaastossa varmaankaan, mitää kuvaamisen arvoista olisi, mutta toisin kävi. :) Minusta on ihastuttavaa, miten kauneutta voi löytää vaikka mistä, kun vain pitää silmät auki ja mielen avoimena!
Anna-Maria: Joku muukin on siis huomannut sähköpylväiden uljaat muodot. ;)
Retsu: Kiitos. :) Tuo valokin toki tekee paljon - eivät välttämättä näyttäisi pylväät ihan yhtä komeilta tylsän harmaata taivasta vasten. Minäpä otan missioksi, jos saisin joskus vielä nätin kuvan semmoisesta puutolpastakin. :D
Tosi upeita kuvia! Tykkäsin varsinkin tuosta ensimmäisestä, kivasti rajattu.
Onpa kauniita kuvia!
Aivan ihania kuvia! Totta on, että yhtäkkiä vaan tajuaa joidenkin ihan ennalta-arvaamattomien asioiden kauneuden ja se on sitten menoa. :)
Tylli: Kiitos. :) Olen täysin amatööri valokuvauksen suhteen, mutta kiva kuulla, että olen onnistunut! :D
Tuuli: Kiitos. :)
Tiia: Niinpä. :) Aion yrittää jatkossakin bongailla lisää tämäntyyppisiä juttuja. :)
luin joskus jostain mikrobitistä/valokuvalehdestä ihmisestä, jonka harrastus oli bongata erilaisia sähkötolppia...sen harrastuksen taso oli vähän eri, tietty, mut kait sekin niissä kauneutta näki. Ei mitään hajua mistä sen nettisivut löytäisin, mut joku innokas voi ne kaivaa esiin. :)
Mä yritän pitää silmät auki kaupungissakin, missä ihmiset yleensä kävelee/juoksee laput silmillä. Vanhoissa taloissa on yleensä hienoja detaljeja. Kalevankadulla oon bongannut EF:n toimiston kohdilta pienen koivun, joka kasvaa 1.kerroksen ikkunalaudalta. Se on juurtunut siihen. Hyvä muistutus siitä, kuinka sitkeetä elämä on. :)
Santeri: Hahaa, sähkötolpat kiehtovat siis muitakin. Itse en niistä nyt mitään intohimoa ole itselleni kehitellyt, mutta satuinpahan vain huomaamaan niiden hienouden. ;)
Minäkin bongailen usein vaikka mitä kiinnostavaa ympäristöstä, mutta olen maailman huonoin kantamaan kameraa mukana. Pitäisi varmaan useammin ottaa se mukaan, niin tulisi ikuistettua kaikkea pientä. :)
Mäkin kävelin samoihin aikoihin tona sunnuntaina ulkona ja mä olin ihan hämmentyny, kun taivas oli niin kauniin värinen. Just toi tietty turkoosi. Se oli niin erikoinen, että mä vaan seisoin ulkona monta minuuttia ja katoin taivasta.
Anonyymi: Siistiä! :) Siniset hetket ovat aivan liian aliarvostettuja. ;)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu