Pukeutumisen vaikeus
Huomasin eilen kehittäneeni itselleni paineita pukeutumisesta. Ennen blogiakin tunsin oloni epämiellyttäväksi, jos huomasin kesken päivän asuvalintani epäonnistuneen tai jos asu tuntui aivan liian tylsältä. Blogini ei ole ainakaan tehnyt asiasta yhtään helpompaa.
En ollut eilen tyytyväinen päivän asuun ja se varmaan huokui myös postauksen rivien välistä. Asu oli tylsä, värit hiukan tunkkaiset ja fiilis asun suhteen kutakuinkin "no eihän tämä nyt hyvä ole, mutta ehkä voin elää asian kanssa". Jostain syystä silti tein tuon postauksen - jälkikäteen melkein kadutti, että päästin kuvamateriaalia tuollaisesta asusta tänne netin syövereihin.
Mutta mitä väliä sillä oikeastaan on? Se oli vain yksi päivä ja yksi asu satojen joukossa, ensi viikolla se on jo unohtunut. Miksi sitten mietin asiaa näin paljon? Olen jonkin sortin perfektionisti, ja vaikka en murehtisikaan siitä, mitä muut ajattelevat, on minun vaikea sietää itseltäni suorituksia, joihin en ole täysin tyytyväinen.
Kun surffailee päivät pitkät muotiblogeissa, saattaa helposti ajautua siihen illuusioon, että kaikki muut ympärillä onnistuvat päivä päivältä pukeutumaan luovemmin ja fantastisemmin. En harrasta juurikaan itseni vertailua muihin, mutta oman inspiraation puute tai kykenemättömyys toteuttaa sitä tyydyttävällä tavalla, kaihertaa varsinaisten tyylikuningatarten seurassa kovemmin. Mistäs sitä sitten keksii blogilleen täytettä, jos on hengannut koko viikon vanhoissa kalsareissa ja kulahtaneessa topissa?
Koska työskentelen ja opiskelen kotoa käsin, on paljon sellaisia päiviä, etten välttämättä edes poistu kotoani minnekään ihmisten ilmoille koko päivänä. Vaikka pynttäydyn pääosin itseäni varten, yksin kotona vietetyt päivät vierähtävät silti melko usein esimerkiksi niinkin tyylikkäästi kuin kylpytakissa. Sitä haluaisi olla jatkuvasti mahdollisimman inspiroiva ja ilahduttaa sekä itseä että muita luovilla oivalluksillaan, mutta jos siihen pitäisi pystyä joka päivä, se on aika paljon vaadittu. ;) Kaikki asukuvat täällä netin syövereissä ovat yksittäisten päivien tuotoksia. Harva näyttää yhtä luovalta ja tuoreelta joka päivä, puhumattakaan street style -sivustojen tyylitaitureista, joten eiköhän muillakin ole päiviä, jolloin inspiraatio on hukassa. Sen kun muistaisi...
Kuvat aina niin inspiroivalta lookbook.nu -sivustolta.
En ollut eilen tyytyväinen päivän asuun ja se varmaan huokui myös postauksen rivien välistä. Asu oli tylsä, värit hiukan tunkkaiset ja fiilis asun suhteen kutakuinkin "no eihän tämä nyt hyvä ole, mutta ehkä voin elää asian kanssa". Jostain syystä silti tein tuon postauksen - jälkikäteen melkein kadutti, että päästin kuvamateriaalia tuollaisesta asusta tänne netin syövereihin.
Mutta mitä väliä sillä oikeastaan on? Se oli vain yksi päivä ja yksi asu satojen joukossa, ensi viikolla se on jo unohtunut. Miksi sitten mietin asiaa näin paljon? Olen jonkin sortin perfektionisti, ja vaikka en murehtisikaan siitä, mitä muut ajattelevat, on minun vaikea sietää itseltäni suorituksia, joihin en ole täysin tyytyväinen.
Kun surffailee päivät pitkät muotiblogeissa, saattaa helposti ajautua siihen illuusioon, että kaikki muut ympärillä onnistuvat päivä päivältä pukeutumaan luovemmin ja fantastisemmin. En harrasta juurikaan itseni vertailua muihin, mutta oman inspiraation puute tai kykenemättömyys toteuttaa sitä tyydyttävällä tavalla, kaihertaa varsinaisten tyylikuningatarten seurassa kovemmin. Mistäs sitä sitten keksii blogilleen täytettä, jos on hengannut koko viikon vanhoissa kalsareissa ja kulahtaneessa topissa?
Koska työskentelen ja opiskelen kotoa käsin, on paljon sellaisia päiviä, etten välttämättä edes poistu kotoani minnekään ihmisten ilmoille koko päivänä. Vaikka pynttäydyn pääosin itseäni varten, yksin kotona vietetyt päivät vierähtävät silti melko usein esimerkiksi niinkin tyylikkäästi kuin kylpytakissa. Sitä haluaisi olla jatkuvasti mahdollisimman inspiroiva ja ilahduttaa sekä itseä että muita luovilla oivalluksillaan, mutta jos siihen pitäisi pystyä joka päivä, se on aika paljon vaadittu. ;) Kaikki asukuvat täällä netin syövereissä ovat yksittäisten päivien tuotoksia. Harva näyttää yhtä luovalta ja tuoreelta joka päivä, puhumattakaan street style -sivustojen tyylitaitureista, joten eiköhän muillakin ole päiviä, jolloin inspiraatio on hukassa. Sen kun muistaisi...
Kuvat aina niin inspiroivalta lookbook.nu -sivustolta.
Tunnisteet: Höpötyksiä, Inspiraatioita
lähettänyt Jenni @ 9.14
22 kommenttia:
olen miettinyt ihan samaa ja jopa poistanut blogista vanhoja postauksia joissa jo kuvan ottamisvaiheella vihasin kaikkea siinä. Blogi ehdottomasti luo paineita, ainakin minun osallani, ja vertaaankin päivän asujani liian usein streetstyle ja lookbook sivujen asukuviin, mikä nyt on naurettavaa, sillä nehän eivät ole mitään joka päivä nähtäviä asupostauksia. Varmasti heilläkin on kylpytakki (minun tapauksessa yöpuku) painotteisia päiviä, tai sitten he ovat robotteja:D
No mitä pienistä, ja minusta ainakin edellinen asu oli ihan pirtsakka ja toimiva. ;)
Olisin muuten kysynyt siitä sinun Madonnan nahkatakista, että mitä materiaalia siinä on vuori? Olen yrittänyt itselleni metsästää, mm. Ebaysta tuota takkia.
Samalla tulin miettineeksi, kun se täydellinen nahkatakki on hakusessa, ja yksi eräs oikein täydellinen yksilö tuli vastaan (ainoa ongelma on hinta, heheh... :D ) Niin muistaakseni jossain sanoit että otit koon isomman? Että sinne mahtuu sitten kaikki villavaatteet ja muut kun alkaa vilu hiipimään :D. Mietin että kannattaisiko minunkin ottaa? Toisaalta pelkään, että jos se onkin sellainen "kaapu" päällä, kun netistä pitäisi tilata ja etukäteen ei oikein pääse sovittelemaan. Hmmm...
Ihana tuon viimeisen kuvan tytön tyyli :) Asu on yksinkertainen ja värit neutraalit, mutta näyttää silti raikkaalta kevättyyliltä.
Kirjoititpa asiaa!
Valokuvissa asut näyttävät usein tylsiltä, vaikka päällä ne tuntuisivat "tosi makeilta". Bloggaaminen auttaa osaltaan tässä asiassa (positiivinen torstai menossa:D) - simppeliin tyyliini voin yrittää lisätä joskus jotain härpäkettä sinne tänne, ja huomata että hei, tämähän näyttää hyvältä! Omalta mukavuusalueelta poistuminen kun on ainakin minulle usein hankalaa..
Minulla nuo tuntemukset riippuvat ihan mielettömästi seurasta ja ympäristöstä.
Koululla liikun aina ihan hyvillä mielin siinä ensimmäisessä sängyn alta aamulla löytyneessä koltussa ja tukka sekaisin, mutta sitten taas tiettyjen ihmisten seurassa itsensä tuntee aina tylsäksi ja ruokkoamattomaksi, vaikka olisi kuinka yrittänyt panostaa.
Tilannetta ei koskaan helpota se, että nämä samaiset tyylijumalattaret valittelevat samalla näyttävänsä typeriltä ja sotkuisilta, koska aamulla ei ollut aikaa panostaa ulkonäköön. :)
Tuttu tunne, nimimerkillä kolme tuntia koulusta myöhässä ja mietin vaatteita silti puoli tuntia. Eikä meidän koululla kyllä kukaan jaksa pukeutua kouluun erikoisemmin, vaikka vaatetusalaa opiskellaankin :D Jumitusvaatteissa päivät pitkät siellä haahuillaan ja tunnetaan itsemme tyylikkäiks siinä vaiheessa kun joku kävelee raksahaalareissa vastaan.
Mä tykkäsin siitä sun edellisen postauksen asusta, ne punaiset kengät tekivät kokonaisuudesta ihanan pirtsakan ja koru sopi tyyliin mitä parhaiten! :)
Niin tuttua! Monesti tuntuu, että omat vaatteet ei näytä juuri miltään muulta kuin tylsiltä esim. katumuotisivustojen taitureiden rinnalla. Kouluun en jaksa kovin ihmeellisesti pukeutua ja oikeastaan vain viikonloppuisin tulee laittauduttua enemmän. Mikään ei ole muuten ärsyttävämpää kuin havatua kesken päivän siihen, että päällä on asu, josta ei tykkää yhtään.
Mua rasittaa lisäksi nämä paukkupakkaset, kun ei -10 asteen pakkasessa oikein viitsi lähteä ulos sukkiksissa ja mekossa, vaan on pakko vetää päälle tavalliset farkut.
Musta tuo edellisen postauksen asu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein tyylikäs, ja koru vielä varmisti että kokonaisuus on kaikkea muuta kuin tylsä. Olet oikein kaunis ja mukavan oloinen ja blogiasi on ilo lukea. Ole ylpeä itsestäsi äläkä murehdi!
Erittäin tuttu tunne!Itsekin työskentelen pääosin kotona, ja jotenkin mulla on nyt todella tylsä (omiin silmiini) pukeutumiskausi. Toisaalta sää rajoittaa - turha mun on kerrostaa päällystakin alle kaikkea jännää, kun ei kukaan kuitenkaan näe (tosin muistan, että ihan yhtä tylsä pukeutumisvaihe mulla on kesäisin - tulee vaan kuuma, jos yrittää...), nilkkureilla ei tarkene, musta tuntuu tunkkaiselta valon lisäännyttyä, jne jne.
Sun eilisessä asussa ei todellakaan ole mitään vikaa, mutta oman pään sisäisiähän nämä lähinnä ovat.
Tietäisitkin miten voin samastua tuohon postaukseen. :)
kylla varmaan jokaisella on niita ei inspista paivia, mula sillo yleesa farkut tai jotkut kivat legginsit ja minnetonkat ja ruutupaita, safe choice;
Ärsyttävintä on juuri se, kun tuntee pukeutuvansa blogia varten: pitää lisätä nyt vielä ainakin joku PIENI knoppi tai rytätä teeppari jollekin ihmeelliselle kierteelle, että siinä asussa olisi edes jotain erikoista. Ja niinä päivinä, kun kesken kuvanlatauksen herää paniikkiin, eihän-tää-nyt-ole-ollenkaan-mua, tuntee epäonnistuneensa pukeutujana, bloggarina, ihmisenä.
Mielenkiintoinen pointti, jota on itsekin tullut joskus mietittyä. Omana pyrkimyksenäni on ollut, että jokaisen asukuvani ei todellakaan tarvitse olla inspiroivia ja viimeisen päälle "stailattuja".
Joskus laitan blogiini ihan tavallisia perusasujanikin (farkkuja ja ei mitään sen kummallisempaa). Aina ei jaksa pukeutua viimeisen päälle, ja minusta on melkeinpä mukavampaa nähdä lisää realistisuutta asukuvissa.
Kamalinta on se, kun inspiraatiota ei yksinkertaisesti ole ja kaikki vaatteet näyttävät niin tylsiltä ja tavallisilta, ja siitä johtuen olokin on epämukava. Joskus saatan koko päivän vaikka koulussa tai töissä odottaa vain sitä hetkeä, jolloin pääsee kotiin ja saa ne typerät vaatteet pois päältä.
Samaa asiaa on pohdittu täällä. Eihän joka päivä vain voi onnistua löytämään kaapista uutta, hienoa ja erikoista asua. Luulen, että vaikka olisi rajattomasti rahaa, niin kiinnostus loppuisi kesken.
Tuo eilisen asu oli mun mielestä ihan jees. Tuo pensseli tai se huivi kuitenkin toi siihen sitä jotain. Ei se nyt ehkä suoraan mistän katumuotisivulta ollut, mutta so what.
Ihmisiähän tässä ollaan. :)
Minuakin ärsyttää, kun pukeutuminen on päivästä päivään tylsää ja tietenkin sitä vertailee itseään muiden blogien pitäjiin, jotka ovat aina niin hehkeitä ja viihtyvät hameissa. Olen päättänyt vain tyytyä siihen ja postaan asuja silloin kun olen hieman huolellisemmin pukeutunut (eli nykyään todella harvoin). En jaksa stressata asiasta, hyväksyn sen, ettei tyyli taida olla intohimon number one. :)
itse olen myös sellainen, että vaikka enimmäkseen ei niin kiinnostakaan mitä muut ajattelevat (joskus tietenkin kiinnostaa), niin epäonnistumiset asiassa kuin asiassa ärsyttävät itseä :D
Mullaki on aina ihan plääh olo jos asu on sattunut vähän epäonnistumaan. Ja mäki hengaan aika usein kotona kylpytakissa. :D Usein pidän sitä ihan tavallisten vaatteiden päällä ku oon niin vilukissa. :< Mut musta toi eilinen asu näytti kivalta, ja jos ihan rehellisiä ollaan niin oon nähny sulla paljon tylsempiäkin asuja.
Hauska sattuma muuten, mäkin lakkasin kynnet just pari päivää sit tollasel ihan samallaisel sähkönsinisel! :o
Tiedän tunteen. Minäkin saatan yhtäkkiä kesken päivän tuntea oloni tosi epämukavaksi kyseisen päivän asussa, vaikka lähtiessä se olisi tuntunut vielä oikein hyvältä vaihtoehdolta. Olen jotenkin niin ailahteleva ihminen, että mieleni tuntuu muuttuvan myös asujen suhteen pitkin päivää. :D
Se on kyllä aika inhottava olo, kun yhtäkkiä tuntee itsensä jotenkin erityisen tylsäksi tai huonosti pukeutuneeksi. Varsinkin kun se tunne iskee yleensä silloin, kun ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä kotiin vaihtamaan. :D
Mutta onneksi sitten on taas niitä päiviä, kun asuvalinta tuntuu ihan nappisuoritukselta - vaikkei se olisi yhtään sen erikoisempi kuin se edellispäivän "tylsä ja tyylitön".
Noora: Minä en ole sentään ryhtynyt poistelemaan vanhoja postauksia, mutta joskus jälkikäteen on tullut harmiteltua joitakin postauksia, joihin ei ole ollut ihan tyytyväinen. Ja on ihan totta, että harva oikeasti joka päivä näyttää siltä kuin tarkoin valikoiduissa lookbookin otoksissa tai katumuotisivustoille bongatuissa kuvissa.
Suklaatyttö: No kiitos. :D Minusta sen Madonna-malliston takin vuori on ihan sellaista perus-vuorikangasta (viskoosia ja polyesteria). Takki on kokoa 36, mikä yleensä on normaalikokoni muutenkin. En nyt muista tuota kokoon liittyvää pohdiskelua, mutta voi siis olla, että koko 34 olisi ollut myös sopiva, mutta valitsin isomman siksi, että sen allekin mahtuisi jotain. Ei tuonne alle nyt mitään kovin ihmeellistä mahdu, mutta tarvittaessa joku villapaita kuitenkin. :) Kannattaa silti miettiä sitä kokoa tarkkaan, koska tuollaisessa tyköistuvaksi leikatussa vaatteessa liian iso koko ei sitten välttämättä istukaan olkapäistä, tms.
Invisible Inkie: Minustakin tuo tyyli on tosi onnistunut. Tykkään älyttömästi noista käärityistä lahkeista ja siitä, miten periaatteessa "tavallisista" vaatteista saa koottua noin kivan kokonaisuuden vain sopivasti yhdistelemällä.
Milla: On kiva huomata, etten ole yksin paineineni. ;) Minusta taas tuntuu, että tarvitsisin vaatekaappiini lisää joitakin näyttäviä asusteita tai koruja, jotta yksinkertaiseenkin asuun saisi sellaisella sitten jotain ekstraa.
Toisaalta olen miettinyt juuri tuota omalta mukavuusalueelta poistumista. Liian usein sitä turvautuu sellaisiin helppoihin ratkaisuihin. Pyrin kuitenkin pukeutumisessani kokeilemaan uutta ja ihan aina ne kokeilut eivät sitten olekaan toimivia. On vaikea sietää itseltään epäonnistumisia ja vaikka tuollaisten asioiden miettiminen tässä määrin on ehkä typerää, postaus epäonnistuneesta asusta jää ikään kuin muistutukseksi itselle ja muille. Jos siitä ei olisi kuvia täällä, sen vain unohtaisi eikä kokeilisi samaa yhdistelmää enää toiste. ;)
Ranna: Tuokin kyllä on ihan totta. Monesti sitä on niissä tylsissäkin vaatteissaan ihan tyylikäs oikeassa seurassa. Mutta jos paikalla on muita pukeutumisesta erityisesti kiinnostuneita, tuntuu että asussa pitäisi olla jotakin erityisen mahtavaa, jotta tuntisi olonsa kotoisaksi.
Anni-ina: Minäkin olen ollut tuossa tilanteessa. Koulusta nyt voikin olla myöhässä, mutta töistä ei oikein. :D Mutta olen joskus jopa jättänyt menemättä luennolle, kun en siinä aamutuimaan löytänyt sopivia housuja. :D Ja kiitos kommentistasi tuohon toissapäivän asuun viitaten. Itse en siitä oikein innostunut, joten en varmaan pue sitä toisten, mutta hei, kokeilujahan nämä ovat. ;)
Pinja: Tämä sää vaikuttaa ihan järjettömän paljon pukeutumiseen ainakin minun kohdallani, koska palelen niin herkästi, ettei tulisi kuuloonkaan kekkuloida esimerkiksi joissain leggingseissä tuolla pakkassäässä. :/ Ja usein sitä katsoo niitä katumuotisivustojen tyylikkäitä ihmisiä, että miten ne voivat aina näyttää noin hyvältä. Mutta hei, kun eivät nekään varmasti aina näytä niin hyvältä! :D Suurin osa ihmisistä päätyy katumuotisivustolle ehkä tuurilla sen yhden kerran elämässään. ;)
Anna: No kiitos ihanan rohkaisevasta kommentista. :) Ehkä sillä ei edes loppujen lopuksi ole niin väliä, vaikka muut pitäisivät asusta, jos itse ei tunne oloaan siinä mukavaksi. En usko, että pukeutuisin eiliseen asuun uudelleen, vaikka se olisi saanut valtaisan kommenttitulvankin, koska en oikein itse tykännyt siitä. :D
Sugar Kane: Miten lohdullista! :) Tuossa juuri pari kommenttia aiemmin totesin myös, että sää rajoittaa täällä pohjoisessa pukeutumista tosi paljon ja tekee siitä minun kohdallani myös toisinaan aika tylsää, kun vaihtoehdot ovat kertakaikkiaan niin vähissä, mikäli ei halua paleltua. :/ Ja tuon mainitsemani asun kohdalla oli kyse juuri siitä, että itse tunsin oloni siinä epämukavaksi ja tyytymättömäksi, joten täysin päänsisäisiä juttujahan ne ovat. :)
Emily: Kohtalotoveri. ;)
Nita-Karoliina: Nuo turvavaatteet ovat kyllä ihania olla olemassa. Toisinaan sitä kuitenkin haluaa kokeilla uutta, mutta epäonnistuu yrityksessä. Silloin saattaa vähän kaivella, että siitä epäonnistumisesta on oikein kuvamateriaalia muistutuksena. :D
Lotta: Luin kommenttisi rivien välistä aika vahvaa ironiaa. :) Mutta ihan tottahan tuo on! Huomaan itse tekeväni samaa. Tavallinen asu on vain liian tavallinen ja jokaisessa blogiin päätyvässä asussa pitäisi olla juuri joku sellainen erityinen juttu. :)
Bisquits: No eivätpä nämä minunkaan asuni varmasti mitään inspiraation huippuja ole. :) Mutta jotenkin sellaisten tylsien arkiasujen esittely blogissa tuntuu minusta jokseenkin turhalta. Tai siis niitä on kyllä ihan mukava nähdä muiden blogeissa, mutta jotenkin sitä on aina itselleen niin ankara. :D
Anonyymi1: Joo, tiedän tunteen. Mutta toisaalta, riskien ottamisessa on juuri se mahdollisuus, että keksii jotakin tosi kivaa uutta tai sitten se, että jokainen valinta ei ihan osukaan nappiin. Ja minä aion myös jatkossa ottaa riskejä epäonnistumisten uhallakin. ;)
Ouna: Tuo raha-pointti on todella kiinnostava. Olen itsekin joskus miettinyt, että jos olisi loputtomasti rahaa ja voisi ostaa kaiken, minkä perään ikinä haikailee, olisiko sitä sitten tyylikkäämpi. No se nyt on ihan fakta, että rahalla ei osteta tyyliä, mutta jos jonkinlaisen tyylitajun omaa, niin auttaisiko se asiaa, jos voisi hankkia ihan kaiken mahdollisen. Uskon samoin kuin sinä, että jossain vaiheessa kiinnostus lopahtaisi. Tällä hetkellä osa homman viehätystä on juuri se, että joutuu käyttämään luovuutta ja keksimään vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa joku juttu, mihin itsellä ei välttämättä ole varaa. :) Veikkaan, että loputtomat rahavirrat saattaisivat kuihduttaa juuri sitä luovuutta, joka minusta muotiblogeissa on se inspiroivin anti. :)
Joa: Harvemmin itsensä muihin vertailusta seuraa mitään hyvää, mutta jokainenhan sitä salaa ainakin joskus tekee. Sitä myös herkästi täällä muotiblogeissa pyöriessään tulee ikään kuin sokeaksi tämän oman viiteryhmän puitteissa. Koska kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat kohtalaisen tyylikkäitä, sitä erehtyy luulemaan, että ihan kaikki ihmiset ovat tyylikkäitä. Kuitenkin huomaa usein sitten kotoa ulos astuessaan, että ehkä sitä ainakin silloin tällöin taitaa olla aika paljon keskivertoihmistä paremmin pukeutunut - mikä siis toki on subjektiivinen käsitys. :)
Ruu: Minun kohdallani kyse on enemmänkin juuri tuosta, että epäonnistumiset ärsyttävät nimenomaan itseä. Tuskin kukaan jälkikäteen muistelee erityisemmin muiden ihmisten epäonnistuneita asuja, mutta jos niistä omista on oikein kuvien kanssa muistutus, niin kyllähän se ärsyttää. :D
Anette: Kuten tässä on monelle tullutkin jo kommentoitua, niin se on juuri se oma tuntemus asun tylsyydestä tai epäonnistumisesta, mikä oikeastaan loppupeleissä merkkaa. Varmasti eri ihmiset pitävät ihan eri asuja kivoina tai tylsinä, mutta viime kädessä se on todennäköisesti silti se oma kokemus, joka ratkaisee, pukeeko sen asun uudelleen päälleen. :)
Christina: Tuo on tosiaan mystistä, miten se aamulla kivalta näyttänyt asu voi iltapäivällä tuntua ihan kammottavalta. :D Mutta tosiaan, se oma tuntemushan on kaikkein tärkein. Jos asusta on itsellä hyvä fiilis, eivät muiden kommentit juurikaan lannista. Jos taas oma fiilis asusta on lattea, eivät muiden kommentit useinkaan muuta sitä tunnetta.
Myönnän itsekin välillä ottavani paineita pukeutumisesta, varsinkin jos blogi on viettänyt pari päivää hiljaiseloa ja hengaan neljättä päivää yökkärissä. :) Onneksi noi kaudet menee yleensä aika nopsaan ohi :)
Winda: Onneksi nama ovat vain kausittaisia juttuja. Eikohan se inspis sielta pian taas loydy. :) Poikakaverin koneelta puuttuu suomalaiset kirjaimet, siksi omituista tekstia. :D
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu