Toisen romu on toisen aarre

Piipahdin tänään Eettisen kuluttamisen viikkojen kunniaksi järjestetyssä tapahtumassa Miltton Showroomissa. Tapahtumapaikalla järjestettiin pienet myyjäiset, joissa oli tarjolla toinen toistaan hienompia kierrätysmateriaaleista väsättyjä tekeleitä. Ei voi kuin ihastella ihmisten luovuutta ja kykyä luoda roskasta upeita luomuksia. Vai mitä sanotte esimerkiksi näistä limutölkkien avaus-ööö-nippeleistä tehdyistä laukuista!


Tapahtumassa järjestettiin myös Eco Stylist -kilpailu, jossa kilpailijoiden oli määrä koota myytävänä olleista tuotteista ekologinen ja eettinen asukokonaisuus. Asun stailaamiseen aikaa oli vain kymmenen minuuttia, jonka jälkeen kokonaisuudet esiteltiin yleisölle. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että olin niin uppoutunut erääseen toiseen asiaan, että missasin oikeastaan koko kilpailun - en siis osaa tähän hätään kertoa teille edes voittajan nimeä. :D

No mikä sitten sai minut niin täydellisesti pauloihinsa, etten ehtinyt edes tuota jännittävää kisaa seurata... Paikalla järjestettiin myös pienimuotoinen Secco Shopin design-työpaja, jossa oli mahdollisuus askarrella itse ilmaiseksi kierrätysmateriaaleista jotakin kivaa. Minä olin suunnannut tapahtumaan ensisijaisesti tätä työpajaa silmälläpitäen ja olinkin yllättynyt, kun työpajassa ei ollut minun ja avecikseni lähteneen Herttaisen lisäksi ketään! No ei se mitään, me Herttaisen kanssa näpertelimme aikamoisia luomuksia. ;)



Tarjolla oli monenlaisia materiaaleja, mutta meitä houkutti ehdottomasti eniten suuri lasipurkki, joka oli täynnä kaikenlaista tosi epämääräistä roinaa kuten irronneita action-figuurien jalkoja ja käsiä, Barbien hiusharjoja, pullonkorkkeja, rikkinäisiä koruja ja mitä nyt ikinä vain kuvitella saattaa. Kunnon harakkana iskin heti silmäni kaikkiin hopean ja kullan värisiin killuttimiin ja aloin haalia niitä kasaksi eteeni.



Olin aluksi huolissani, riittäisikö luovuuteni ja osaisinko tehdä romuista yhtikäs mitään. Kummasti visioita kuitenkin tulvi päähäni sellaista tahtia, että huoleni osoittautui nopeasti turhaksi. Ensin tehtailin kaikenlaisista epämääräisistä killuttimista (suurimmasta osasta en edes tiedä, mitä ne ovat, mutta joukossa on esimerkiksi kulkunen, kellon rannekkeen osia, rikkinäisiä koruja, nepparin osa sekä paljon muuta) ja metallivaijerin pätkästä itselleni rannekorun, josta tuli itse asiassa aika hieno! Seccon edustaja jopa kyseli, voisiko korun saada myyntiin liikkeeseen. En raaskinut luopua aarteestani, mutta lupasin, että ideaa saisi kyllä vapaasti lainata. :D Lisäksi tein vanhasta avaimesta rintakorun ja hassuista pikku-trumpeteista (, joita ihan sattumalta olikin kaksi) korvakorut! :) Mitäs tykkäätte romu-koruistani? ;)



Halusin tietysti heti laittaa uudet, komeat korvikseni korviini, kun lähdin tilaisuudesta kotiin. Käväisin vielä ruokakaupassa, kun kauhukseni yhtäkkiä huomasin, että toinen korvakoru ei ollutkaan enää korvassa. Olin aivan surkeana, koska en ehtinyt käyttää superhienoja diy-korviksiani kuin korkeintaan puoli tuntia. Laukkasin keskustassa toiveikkaana edes takaisin reittiä, jota olin kävellyt, mutta trumpettikorviksesta ei näkynyt jälkeäkään. Olin jo täysin luopunut toivosta, kun työkaverini soitti minulle. Hän saapui tapahtumaan juuri, kun olin lähdössä ja oli nyt löytäny kadonneen korvakoruni lattialta! Näköjään ihmeitä tapahtuu. :)