Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Lahjakasta

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Lahjakasta


Minusta on ihana antaa lahjoja läheisilleni, joskus ihan spontaanistikin. :) Vuodessa on kuitenkin joitakin päiviä, jolloin lahjojen antaminen kuuluu asiaan ja sellainen päivä on tänään - poikakaverini syntymäpäivä nimittäin. Oli lahjojen antaminen miten mukavaa tahansa, on ihmisiä, joille on todella vaikea keksiä mitään annettavaa. Poikaystäväni voisi ajatella kuuluvan tähän ihmisryhmään, koska hän ei erityisemmin edes välitä lahjoista. Hän ei yleensä koe tarvitsevansa oikein mitään, eikä myöskään halua mitään turhaa. Saattaisi aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta tällä kertaa keksin aivan loistavan lahjan, joten ei tarvinnut kamalasti stressailla. :) Halusin niin palavasti päästä antamaan lahjat, että odotin tätä synttäripäivää varmaan paljon innokkaammin kuin sankari itse. :D

En itse juo kahvia, enkä omista edes kahvinkeitintä. Poikakaverin ja vieraiden satunnaisia kahvinhimoja varten minulla on sellainen muovinen "kahvisihti", jossa sumpit voi kotikutoisesti tehtailla. Poikakaverini oli hehkuttanut jo kuukausia, kuinka sai elämänsä parhaan makuista kahvia ystäväni luona, jolla on vanha kunnon mutteripannu. Niinpä keksin, että hankin synttärisankarille samanlaisen. :) Ja lahjapaketista paljastuikin tänään kuuden kupin perinteinen Bialetti-pannu ja pussillinen tuoretta, vastajauhettua espresso-kahvia.



Koska lahjominen on kivaa, halusin lisätä pakettiin myös hieman ekstraa. Poikakaverini on joskus puhunut, kuinka mahtavaa olisi omistaa sellainen viilentävä geelinaamio, jonka voi aamulla laittaa turvonneita silmiä rauhoittamaan. Olin laittanut naamion jo valmiiksi jääkaappiin ja aamulla herättelin synttärisankarin hemmottelevan silmänaamion avulla. :D



Viimeisenä synttäriyllätyksenä olin varannut poikakaverilleni rasiallisen lakkoja, sillä ne ovat hänen lempimarjojaan. Hän saa illalla nauttia ne vaniljajäätelön kera - aivan itse koko rasian. :) Kaiken kaikkiaan hankinnat osuivat nappiin, sillä päivänsankari oli tosi onnellinen saamistaan lahjoista. Ja niin ollen minäkin. :)



Tunnisteet: ,

20 kommenttia:

Blogger kirppu kirjoitti...

Oi eiiii! Ihania lahjoja! Sankari on varmasti onnellinen lahjoistaan. :)

6. toukokuuta 2009 klo 17.37  
Blogger Rva Herttainen kirjoitti...

Usein tuntuu että lahjanantaja melkein ilahtuu enemmän kuin saaja, itse ainakin hykertelen onnesta jos olen onnistunut hankkimaan ja antamaan jotain tosi sopivaa. Eikä itse edes haluaisi saada muunlaisia lahjoja ;) Siksi on usein paras kieltäytyä kokonaan lahjoista jos ei voi olla varma että lahjanantaja keksisi mitään oikeasti persoonallista.

6. toukokuuta 2009 klo 17.47  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

heh,mullakin on vähän samanlaista innostusta,omat synttärit on viikon sisällä,mutta odotan enemmän poikaystävän synttäreitä joihin on vielä yli kuukausi:D kerrankin lahjaideoita on jo etukäteen niin paljon,että en malta päästä toteuttamaan niitä:) mutta asiaan,kivoja lahjoja olivat ja selvästi sankaria varten valitut;)

6. toukokuuta 2009 klo 17.50  
Blogger Heini kirjoitti...

Mä oon tosi huono keksimään muille lahjoja ja jos sanon tosi ni todella tarkotan sitä :) Mut sit ku keksii/löytää/ostaa jotain tosi sopivaa ni mä todellaki nautin sen antamisesta!! :)

6. toukokuuta 2009 klo 17.52  
Blogger Heidi kirjoitti...

kyllä se vaan niin on, että mutteripannulla saa aikaan ihan mahtavaa kahvia. Sain yhden kerran itsekin synttärilahjaksi saman pannun + maidonvaahdottimen - ja hauska yhteensattuma, eri paketista paljastuivat espressokupit!
5 vuotta Rovaniemellä asuneena minut koulutettiin vaihtamaan nimitys 'lakka' termiin 'hilla'.Niin monta kertaa sain lähes selkääni ja vihaisen ryöpyn perusteluja "Lakka on hiuslakkaa tai kynsilakkaa tai jotain muuta LAKKAA, mutta marja on hilla!" Kyseinen marja on siis minulle nykyään automaattisesti hilla, joskus käytän sekakielistä nimitystä lakkahilla :D kun en tiedä kumpaa nimitystä juttukaveri käyttää. Mutta marjana aivan ihana silti.

6. toukokuuta 2009 klo 17.53  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

ois kiva nähä kuvia sun poikkiksesta!! paljo se täytti ja miten ootte tutustunu toisiinne?

6. toukokuuta 2009 klo 19.00  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

hahaa mä oon saanut tollasen samanlaisen kortin synttäreinäni :---D

6. toukokuuta 2009 klo 19.04  
Blogger Ambe kirjoitti...

Ihanasti välittyi tunnelma tästä postauksesta, itsekin rakastan lahjojen antamista ja toisten yllättämistä! Minunkin poikaystäväni monesti vähättelee lahjomista, eikä tosiaankaan halua mitään turhaa. Silti on niin ihanaa muistaa häntä merkkipäivinä jotenkin yllättävällä tavalla, ja voi että sitä tunnetta mikä valtaa oman sydämen kun voi toisen kasvoilta lukea totaalisen yllättymisen lisäksi myös onnen ja iloisuuden. :)

6. toukokuuta 2009 klo 19.16  
Anonymous Lotta kirjoitti...

Hei jos on ongelmia keksiä lahjaa niin älä osta sellaista ollenkaan vaan kustanna jokin elämys! :) Vein poikaystäväni viime syntymäpäivillä yllätys-lounaalle Tallinnaan (sellaisella pikaveneellä). Sen jälkeen kävimme kauneushoitolassa, jossa poikaystävälleni kustansin hieronnan ja itse otin manikyyrin. Illalla takaisin tullessa vein hänet vielä Atelje Finneen syömään. Päivä ei tullut maksamaan ihan hirveästi (n.150e sis. molempien kulut) mutta oli silti tosi hauska ja mieleenpainuva, myös minulle! Ja halvemmallakin saa tietysti järjestettyä vaikka mitä. Kaikista parasta oli kun en yhtään etukäteen vihjannut mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan päivä oli sankarille yllätyksiä täynnä :)

Joskus haluaisin vielä viedä puolisoni kuumailmapalloretkelle, mutta sitä varten pitääkin säästää jo vähän enemmän rahaa.

6. toukokuuta 2009 klo 19.45  
Blogger Aliisa kirjoitti...

tuli tosi kiva olo tästä postauksesta, kun ajattelee miten nuo tuntuu sopivan poikaystävälles ja se on varmaa tosi ilonen :--)

6. toukokuuta 2009 klo 20.09  
Blogger fffrida-frida kirjoitti...

voi miten ihania lahjoja! olitpa hirmuisen huomaavainen :)) synttärisankari oli varmasti onnellinen!<3

6. toukokuuta 2009 klo 21.48  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

mun mielestä nuo lakat kruunasi koko lahjan :) muutenkin aivan ihana setti, kyllä sulla on onnekas poikaystävä.

postaus myös hyvin muistutteli, että mun pitäisikin alkaa jo miettiä omalle poikkikselleni lahjaa.. synttärit on vasta heinäkuussa, mutta jos haluan onnistua niin se tosiaan vaatii vähän miettimistä :P

6. toukokuuta 2009 klo 22.00  
Blogger Ninna kirjoitti...

Oi, ihanaa :D Mulla tässä just alkaa stressi nousta päälle mitä lahjaksi miehekkeelle kun 25.pv olis synttärit ja herra kuuluu kastiin 'en halua turhuuksia enkä varsinaisesti mitään tarvitse' Aivan järjettömän hankalaa!

6. toukokuuta 2009 klo 22.27  
Blogger Sini kirjoitti...

Oih :) Ihanat lahjat!

6. toukokuuta 2009 klo 22.34  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihania lahjoja!

Oot muutenkin todella herttainen ja blogisi valoisa ja hehkua täynnä. Mukavaa kevättä!

6. toukokuuta 2009 klo 22.46  
Blogger kullanmuru kirjoitti...

Oi kun kivat lahjat olit onnistunut hankkimaan :D

6. toukokuuta 2009 klo 23.44  
Blogger Christina kirjoitti...

Lahjojen antaminen on ihanaa, kun löytää jotain tosi kivaa lahjan saajalle - ja tosi kivoja juttuja olit tosiaankin löytänyt! :)

7. toukokuuta 2009 klo 0.10  
Blogger Jenni kirjoitti...

Kirppu: Voi miten kiva kuulla, että muutkin ovat tykänneet antamistani lahjoista. :D Sankari oli kyllä tosi onnellinen! :)

Rva Herttainen: No niinpä! :D Inhottavinta on silloin, jos tuntuu että on ostanut lahjan, joka on vain sinne päin. Ainahan sitä haluaisi antaa toiselle jotain sellaista, mistä ilahtuu ihan tosissaan. :) Toisaalta lahjahevosen suuhun ei ole katsomista, mutta kovin moni ei silti halua epämieluisaa tavaraa nurkkiin pyörimään. Lahjakortit ovat ehkä vähän persoonaton mutta toisaalta aika hyvä vaihtoehto, jos on epävarma toisen mausta. :)

Anonyymi1: Onnea sinulle jo etukäteen! Ja poikakaverille myös! ;) Se on kyllä mahtavaa antaa toiselle lahjoja, silloin kun pää pursuilee ideoita. :)

Heini: Tiedän muitakin, joita sama vika vaivaa. Oma poikakaverini valittaa myös, että hän on maailman huonoin ostamaan lahjoja. Mutta huonolle lahjanantajalle voi sitten aina esittää ihan suoria toiveita, jotta ei mentäisi aivan mönkään. ;)

Heidi: Meillä espressoa juotiin ihan tavallisesta mukista. :D Mutta minullakin itse asiassa on kaappieni kätköissä isoäidiltäni saadut espressokupit, jotka ovat kyllä niin vanhat, että muistaakseni isoäitini kutsui niitä nimellä mokkakupit. :) Mutta todella kauniit ovat kyllä ja voisin kaivaa ne esille, nyt kun tässä talossa saa espressoakin. ;) Mitä tuohon hilla/lakka-termistöön tulee, niin sillähän taitaa olla vielä kolmaskin nimi: suomuurain. Tosin en ole ikinä kuullut kenenkään käyttävän tuota nimitystä. :D Vanhempani ovat pohjoisesta itse kotoisin ja kyllä siellä aina puhutaan, että mennään hillasuolle, mutta arkikielessä käytössä ovat sekaisin sekä lakka että hilla. :)

Anonyymi2: Valitettavasti poikakaveriani ei tulla täällä blogissa tämän enempää näkemään. Se on poikaystäväni oma linjaus ja minäkin pidän asiat mieluusti näin. Eli joudutte jatkossakin näkemään vain mainintoja mysteeri-poikakaverista. ;) Tämäkin postaus oli kuulemma aika rajamailla hänen linjaustensa suhteen. :D Mutta sen verran voin toki kertoa, että poikakaveri täytti 23 vuotta ja olemme tavanneet yhteisen tutun tupaantuliaisissa. :)

Anonyymi3: No korttihan on aika mauton ja kamala, mutta juuri siksi sen ostinkin. :D Mutta sanoma oli aika osuva ainakin tälle synttärisankarille. ;)

Ambe: Minusta juuri se hetki, kun näkee toisen kasvoilla sellaisen spontaanin ilahtumisen ja yllättymisen, on kaikkein parhaita hetkiä maailmassa. :) Kaikkein kivointa lahjojen antaminen on kyllä juuri silloin, kun tietää hankkineensa jotakin, mikä on juuri nappiosuma sille lahjan saajalle. :)

Lotta: Elämyslahjat ovat myös mahtavia! :) Oma budjettini ei ehkä noin hienoon tempaukseen tällä hetkellä taipuisi, mutta pienempiin yllätyksiin kyllä. :) Täytyy pitää mielessä, mikäli joskus tulee tilanne, etten keksi mitään konkreettista annettavaa! :)

Aliisa: Voi miten kiva kuulla! :) Poikakaveri oli kyllä tosi iloinen lahjoistaan. Melkein liikutuin, kun hän kotiintullessaan selitti hehkuttaneensa koko päivän kaikille maailman parhaita synttärilahjojaan. :D

Fffrida-frida: No tämä oli niitä harvoja kertoja, kun saatoin olla tosi varma hankkimani lahjan onnistumisesta. :) Poikakaveri oli kyllä ihanan fiiliksissä ja selitti, että tämä oli paras syntymäpäivä ikinä. :D

Anonyymi4: Onneksi äitini pakastimesta löytyy lakkoja runsain määrin - vanhempani viettävät kesäisin varmaan viikkoja hillasoilla mönkien. :D Ja tosiaan, lahjoja on parempi miettiä jo hyvissä ajoin, koska mikään ei ole kamalampaa kuin viimeisenä päivänä paniikissa laukata kaupasta toiseen epätoivon vallassa. :D

Ninna: Tsemppiä lahjan metsästykseen! :) Lotta tuossa ehdotti elämyslahjaa, joten muista että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Ettei anna mitään konkreettista tavaraa, vaan vie toisen vaikkapa konserttiin tai jollekin yllätysretkelle, tms. :) Ja lahjakortti on myös vaihtoehtona ihan toimiva, joskin hiukan persoonaton. :)

Sini: Kiva kuulla. :)

Anonyymi5: Voi kiitos tosi piristävästä kommentista. :)

Kullanmuru: Parasta oli, että lahjojen saaja itse tykkäsi tosi paljon. :)

Christina: Kiitos. :) Lahjojen antaminen on varmaan kivempaa kuin niiden saaminen. :D

7. toukokuuta 2009 klo 8.30  
Anonymous tyyppi kirjoitti...

Onks teidän yhteisolo nyt taas onnellista? Kuis kauan ootte nyt olleet yhdes? Pelottaako, et poikkis haluaa jälleen joskus erilleen...?

10. toukokuuta 2009 klo 15.58  
Blogger Jenni kirjoitti...

Tyyppi: Yhteiselo on oikein onnellista. :) Yhdessä on oltu nyt 7,5kk. Tulevaisuutta on turha liikaa miettiä ja murehtia, päivä kerrallaan on ihan hyvä elellä. :)

11. toukokuuta 2009 klo 15.32  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu