Toiveajattelua, vol. 2
Olen ehkä aloittanut uuden harrastuksen. Lauseessa on paino sanalla ehkä, koska tunnen itseni ja tiedän, miten huono olen ylläpitämään minkäänlaisia harrastuksia, varsinkaan urheilu-sellaisia. Joulun perään haikailevissa tunnelmissani joudun tänään myöntämään itselleni, etten usko Joulupukin koskaan tuovan minulle lahjaksi kiinteämpää pyllyä, vaikka sitä kuinka pyytäisin. Sietämätöntä, mutta kiinteämpää perää haikailevan on ilmeisesti ihan oikeasti tehtäväkin jotain asian eteen. Pahus! :P
Viime viikolla poikakaverini ehdotti, että menisimme yhdessä lenkille. Olen pari kertaa aloittanut lenkkeilyn intoa puhkuen ja lopettanut sen lähes yhtä nopeasti. Lenkkeily yksinään nyt vain on ihan kamalan tylsää, vaikka sitä rytmittäisikin musiikin pauhu mp3-soittimesta. Päätin kuitenkin antaa lenkkeilylle jälleen kerran uuden mahdollisuuden ja kirmasin poikaystäväni kanssa metsikköön. Ja täytyy sanoa, että kyllä se kahdestaan olikin paljon hauskempaa!
Homma lähti liikkeelle ihan hyvin ja maisemat vilahtelivat (no hyvä on, ehkä enemmänkin matelivat, mutta vaihtuivat kuitenkin!) silmissäni. Kunnes alkoi väsyttää. Toiveikkaana kysyin poikaystävältäni, mitenköhän kauan olimme jo juosseet. Palasin aika nopeasti urheilullisista tunnelmistani maan pinnalle, kun hän vastasi, että ehkä noin kymmenen minuuttia. Olin varma, että takana olisi ollut jo ainakin 20 minuutin juoksu - miten masentavaa. Lopputulos oli, että sinnittelin ehkä vielä viitisen minuuttia, jonka jälkeen vaihdoin reippaaseen kävelyyn poikakaverin hölkätessä kevyesti koko vajaan tunnin mittaisen lenkin.
Lenkkiin kuului myös pieni lihaskunto- ja venyttelytuokio kotona. Tämä tuokio kului lähinnä niin, että poikakaveri antoi ohjeita minun kiukutellessa siitä, miten typeriä ja hankalia liikkeitä hän pakotti minut tekemään. "Toi sattuu mua polveen, en voi tehdä. Ja aijaijai, mun kylki!" Saimme kuitenkin kuntotuokion kunnialla loppuun, vaikka Neiti Nurisijaa kenkuttikin. Miesparka!
Kohta olisi tarkoitus mennä sitten uudelleen lenkille - juuri sopivasti näyttäisi sadekin olevan tulossa. :P En usko, että juoksukestävyyteni siitä kymmenestä minuutista on viikossa paljoakaan kohentunut, mutta ehkäpä tämä tästä pikkuhiljaa. Minulla on sitäpaitsi juoksu-idolikin! Ihana Hanna treenaa tällä hetkellä maratonille ja on kieltämättä onnistunut kylvämään pienen motivaationpoikasen myös meikäläiseen. Ei sentään maratonille asti, mutta jos nyt siihen pyllyn kiinteytykseen. :D
Jos nyt saisin oikeasti aloitettua tämän uuden harrastukseni ihan kunnolla, niin voisin harkita palkitsevani itseni esimerkiksi uusilla lenkkareilla. Nuo vanhat ovat nimittäin peräisin vuodelta 1998. :D Eivät ehkä ihan priimakunnossa, mutta ovatpa ne asiansa ihan kohtalaisesti ajaneet. Mikäköhän siinä muuten on, että lenkkarit ovat aina niin rumia? Missä ovat yksiväriset, tyylikkäät juoksukengät? Minä olen vain nähnyt kauppojen hyllyillä tuollaisia riemunkirjavia ja kukertavia töppösiä. Lenkkariostosten jälkeen voisin sitten suunnata vaikka sinne Adidaksen Stella McCartney-osastolle... Kyllähän varusteiden pitää kunnossa olla! ;)
Kuvissa Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelemia urheiluvaatteita.
Tunnisteet: Inspiraatioita, Treenikassi
lähettänyt Jenni @ 17.44
27 kommenttia:
Heh, itse innostun juoksemisesta aina keväisin, mutta juoksuharrastukseni tuppaa kaavoittumaan siten, että joka toinen viikko intoilen juoksusta melkein joka päivä kun taas seuraavana viikkona lenkkipolku ei houkuta tippaakaan.. :D
Meillä on kuitenkin ollut poikaystäväni kanssa tapana lenkkeillä aika paljon, mutta nyt hänen armeija-aikanaan lenkkeily yhdessä on luonnollisestikin jäänyt vähemmälle.
Totuus on kuitenkin se, että yhdessä liikkuminen on paljon mukavampaa kuin yksin. Meillä on muun muassa ollut tapana käydä pitkiä kävelylenkkejä ja ottaa aina välillä pieniä juoksuspurtteja (tehokkaampaa kuin lyhyt juoksulenkki) sekä rullaluistelu on ihan mahtavaa kesällä yhdessä! Hiki tulee muttei se edes liiemmin tunnu kuntoilulta.. :)
ja lopuksi, ihan naurattaa sanoa, olemme myös innostuneet toisinaan sauvakävelystä! Perinteiseen kävelylenkkiin saa huimasti lisää puhtia kun ottaa sauvat apuvälineiksi, ihan mahdottoman tehokasta ja hauskaa ja hiki ainakin irtoaa :D tosin on pakko myöntää että yhdessä sauvakävelylle lähtö hävetti aluksi (varsinkin kun molemma oli samanväriset tuulitakit) mutta moiset fiilikset unohtuvat kun pääsee kuntoilun makuun ;) siinä voi vain tuntoa pepun ja käsivarsien kiinteytyvän silmissä! ..ainakin melkein.
Jotenkin tykkään hirveesti tosta kuvasta, jossa tuo tyttö istuu sinisissä legginsseissään. Jos meilläpäin olisi tuollaisia maisemia niin varmasti innostuisin lenkille!
Tällä hetkellä ei kuitenkaan innosta tuo pururata, varsinkin kun koulun liikuntatunnilla rasitin itseni maastojuoksussa kauheeseen kuntoon ja lapsena todettu astma ilmoitteli itsestään pitkästä aikaa.. Ehkä kesällä sitten :--)
Kannattaa kokeilla kilometri juoksua-minuutti kävelyä -tyylillä, eli jokaisen juostun kilometrin jälkeen kävelet minuutin. Tai vaikka 5min juoksua, minuutti kävelyä. Kuulostaa heti paljon helpommalta eikö?
Juoksu on kyllä ehdottomasti paras laji saada tiukat persukset! Muista juosta myös mäkiä, sekä ylös että alas! Tsemppiä :)
Odotan vähemmän innokkaana, kun meilläkin alkaa yhteinen lenkkeily poikaystävän kanssa. Epäilen jolkottavani perässä ja murisevani, että loppuis jo... Tehokasta se kuulemma on ja kiva tietää, että kaksin mukavampaa.
Tyylikkäitä lenkkareita saa kyllä hakea, omissa valkoisissani on limen väriset vauhtiraidat, näyttää tosi sporttiselta. Poikaystävä myös väitti, ettei lenkkipolulle mennä vaatteilla koreilemaan. Pah ;-).
Mun piti jo viime keväänä aloittaa kunnon juoksuharjoittelu, mutta se jotenkin jäi kun oli kesä ja loma ja... no mutta nyt olen kuitenkin taas (hetkellisesti?) innostunut tuosta lenkkeilystä, vaikka kunto ei kovin railakkaisiin juoksusuorituksiin ainekaan vielä riitä.
minulla on omasta mielestäni aika viisaan näköiset juoksutossuiksi. ne on valkoiset ja niissä on jotain vaaleanvihreääkin jossain, ja ihan vähän harmaata. rumiahan lenkkarit on, siitä ei pääse mihinkään. semmosia järkyttäviä koslia!
Mä oon kironnu tota samaista lenkkariongelmaa! En yksinkertaisesti ole VOINUT ostaa uusia lenkkareita, ku kaikki on niin RUMIA! Argh. Mistä ne lenkkarisuunnittelijat on saanu päähänsä, että mä haluan hopeiset kengät neonvärisillä vauhtiraidoilla?! Mustatkin kelpais, mut nekin on kaikki järjestäen kävelylenkkareita tai aerobictossuja. Pistää todellakin vihaks!
Hehhe, munkin lenkkarit on vuodelta 1998, miehelle aina kehun kuin hyvin ne on kestäneet ja se kuittaa takas että ei oo sit vissiin paljon käytettykään. No ei niin :D Tykkäsin juosta Perkkaalla asuessani kun pääsi maastoon, tosin ihan maksimissaan joku 15 min ja loppumatka kävelyä. En vaan kestä. Miehen kanssa lenkille lähtö olis melkein pahinta, koska sen seurassa kehtaan ruikuttaa ja valittaa. Skotlannissa vaihdossa kävin kapuamassa vuoria tuntemattomien ihmisten kanssa ilman ongelmaa, en vaan kehannut sanoa että oli ihan paska fiilis enkä jaksanut enää ;)
Itse olen harrastanut hölkkää päivttäin vasta 2 kk (syöden ihan samaten kuin aian ennenkin, eli karkkia ym. kuluu). 30-70 min lenkki per päivä. Ja perä on kutistunut yhdellä tuumakoolla 26:sta 25:en! Selluliitti katosi taivaan tuuliin ja peppu todella on kiinteä. Reisistä tullu piukeet myös. Suosittelen siis ehdottomasti! Sinä olet niin hoikka, että saat takuulla yhtä nopsaa tuloksia kuin minäkin.
täällä on toinen, joka yrittää potkia itsensä liikkumaan. yritän saada itseni kuntosalille ja joogaan, vielä en oo onnistunut kylläkään. välillä oon ihan täysillä menossa, mut sit iskee epävarmuus. enhän mä sinne kehtaa mennä kun oon tällaisessa kunnossa.. typerää.
tää aloittaminen on pahinta, kunhan sais jonkinlaisen rytmin siihen niin varmasti innostuisin hommasta vielä enemmän. ainakin kunhan saan sopivan lajin valittua, kun rikkinäinen kroppa rajoittaa sitä; ihan kaikkeen en pysty vaikka haluaisin. toi juokseminen olisi just se mitä haluaisin tehdä, en kuitenkaan lenkkipoluilla vaan nurmikolla pallon perässä ;)
tsemppiä sulle toivottavasti saavutat tavoitteesi. :)
Harrastin juoksemista melkein vuoden kunnes sain kumpaakin jalkaan pahat rasitusvammat. Siihen se juokseminen jäi sitten viime toukokuusssa. :/
Meinasin nyt aloittaa uudestaan. Juosta pelkästään kesän, koska talvisin en pakkasen takia aina pystykään. :)
Olen varmaan outo tässäkin suhteessa, koska minun mielestäni yksin juokseminen on kivaa. :D
Tsemppiä juoksuharjoitteluun!
Alku on hankalaa, mutta kunto kehittyy tosi nopeasti kun vaan malttaa mennä tarpeeksi rauhallisesti eikä juokse itseään hajalle. Ja ne lenkkarit kannattaa (oikeasti!) valita muiden kuin ulkonäköominaisuuksien perusteella. :)
Itsekin olen jo jonkin aikaa juoksennellut, tosin jalkapalloharrastuksen takia pitää käydä lenkillä ja treenailla, mutta silti. Nyt on tosin vähän jäänyt kun on ollut kaikkea muuta (seliseli) mutta ehkä se vielä kevään (kesän?) mittaan :D
Mulle myös kelpaisi nuo Stella McCartneyn urheiluvaatteet! :)
Ääääh, mulla on niin huono omatunto kun en ole käynyt kolmeen viikkoon salilla ja jotenkin olen onnistunut sluibaamaan lenkkeilystäkin tosi lahjakkaasti.. Mitä ihmettä, kuukausi sitten liikuin joka päivä sillä lailla oikeasti ..:D:
Mulla on kevätväsy.
Mä tiedän mistä saa mustia lenkkareita, näytän sulle huomenna..
Meinasin itse hairahtaa noihin Stellan tossuihin, mut ne ei kulemma ole tehty juoksuun vaan hienosteluun. Noh, jos olisi 150 euroa ihan ylimääräistä, niin hienostelisin niillä ihan varmasti.
Juokseminen on niin siistii, tuu hei joskun mun ja Christianin kaa lenkille! Ens viikolla? ;)
Oon harrastanut juoksua kolmisen vuotta ja juossut neljä maratonia. Puolen vuoden päästä seuraava Amsterdamissa! Hyvännäköisiä juoksukenkiä en kuitenkaan ole löytänyt, en isoistakaan urheilukaupoista, enkä maraton expoistakaan. Cross trainereita ja aerobic-kenkiä kyllä saa mustina ja valkoisina, mutta rakenteeltaan hyviä juosukenkiä ei. Jostain syystä juoksijanaiselle oletetaan kelpaavan rumat, miesmäiset jalkineet. nikeid.nike.com:ssa pystyis tilaamaan kustomoidut kendät, mutta ovat aika hintavia ja mun jalalle Asicsit on paremmat. Kestävätkin kauemmin.
Toivon sinulle pitkäjännittelisyyttä juoksuharrastuksen suhteen. Kun juoksuun pääsee sisälle, se on mahtava kuntoilumuoto ja hyvän mielen tuoja!
Itse alotin myös lenkkeilyn monta kertaa ja aina jäi. Jos haluaa laihduttaa tai kiinteytyä on varmaankin tärkeää löytää laji josta pitää :) oma lajini on... sauvakävely :) noloa ehkä pikkuisen mutta ainahan voi kävellä lippis syvällä päässä tai arskat silmillä :D ja väliäkö tuolla :D sauvakävely kiinteyttää tehokkaasti kun reippaalla kävelyllä syke pysyy rasvanpolttolukemissa eikä siis nouse "liian korkealle" (siis kiinteytymistarkoituksessa) ja lisäksi sauvakävelyä jaksaa tehdä pitkäkestoisemmin (rasvanpolttohan alkaa vasta 30 minsan treenauksen jälkeen ja on huipussaan vasta 60 min kuluttua eli pitkäkestoisuus on tärkeää kiinteytyksessä) :) eli suosittelen kokeilemaan :D
sauvan ei paljoa maksa :)
tehdään sauvakävelystä muodikasta ;D
Tsekkaa Karhun juoksukengät, www.karhu.com! Aika rumiahan noi edelleen on, mutta ei näytä ihan niiltä valkoisilta junttilenkkareilta kuitenkaan.
Anu, 4Runners Erottajalla myy Asicsin mustia tossuja. Ne valittiin vuoden parhaiksi jossain alan testissä. Itse siirryin Addusta Asicsiin ja olen ollut ihan älyttömän tyytyväinen.
Ambe: Minulla on ollut vähän samaa meininkiä ilmassa. Aloitin esimerkiksi vuoden 2008 alussa lenkkeilyn ja jaksoin aika sitkeästi käydäkin, kunnes räntäkelit veivät innon. Usein myös käy niin, että juuri tulosten saavuttamisen kynnyksellä iskee joku kamala flunssapöpö, joka pilaa treenauksen viikkokausiksi. Ja sen jälkeen ei sitten huvitakaan enää lähteä, kun rutiini on lässähtänyt. :/
En usko, että poikakaverini suostuisi kirveelläkään lähtemään sauvakävelylle. :D Sauvajuokseminen metsässä kuulemma kävisi, mutta kävelyyn herra ei taivu. Harmi sinänsä. Kenties minun pitää hommata kävelysauvat ja joku toinen treenikaveri sauvakävelyille. Mutta liikunta on tosiaan yhdessä paljon mukavampaa!
Aliisa: Minustakin se kuva on ihana. :) Tai no, kaikissa noissa kuvissa on tosi kiva tunnelma. Toivottavasti rasitusvammat paranevat ja pääset taas pian liikunnan pariin! :)
Yksi hurahtanut: Tuollaista tekniikkaa olen kokeillut joskus aiemmin ja se toimi kyllä aika hyvin. :) Kehityksen huomasin myös nopeasti, kun lopulta kävelypätkiä ei tarvinnut pitää oikeastaan ollenkaan. Minulle myös juoksukaveri toimii hyvänä motivaattorina, koska yritän pysyä tietysti kaverin tahdissa mukana. Yksinään juostessa tulee helposti laiskoteltua heti, kun alkaa väsyttää. Kiitos hurjasti vinkeistä ja tsemppauksesta! :)
Nooruska: No minullakin on joskus tapana vikistä, jos väsyttää. Viime lauantain pyörälenkillä ylämäet tuntuivat välillä aivan ylivoimaisilta, mutta onneksi poikakaverilla on vahvat käsivarret ja sain työntöapua (kyllä!) mäissä. :D Ja ei ne miehet ymmärrä näiden naisten hömpötysten päälle. Mutta voin itse sanoa, että jos on joku tosi ihana jumppavaate, niin jo se motivoi liikkumaan, kun haluaa pukea sen päälleen. :D
Anonyymi1: Minunkin innostukseni on yleensä ollut varsin hetkellistä. Mutta kannattaa kokeilla lenkkeilyä jonkun kaverin kanssa, koska huomasin itse että touhu on oikeasti aika mukavaa seurassa, kun voi jutella samalla ja saa tarvittaessa tsemppausta ja kannustusta. :) Mitä tuohon lenkkari-asiaan tulee, niin tässäpä olisikin hyvä markkinarako: tyylikkäitä lenkkareita tyylitietoisille. ;)
Sirk-sirk: No minustakin on kyllä omituista, että lenkkarivalmistajat eivät ole vielä keksineet tätä markkinarakoa. Samaakin lenkkarimallia voisi hyvin olla vaikka parissa eri värissä. Riemunkirjavan ystävät voisivat ostaa kukertavat lenkkarinsa ja rauhallisemmasta värityksestä tykkääville olisi yksivärisiä malleja. Herätys, lenkkarivalmistajat! ;)
Rva Herttainen: Veikkaan, että omien kenkieni hyvä kunto johtuu täsmälleen samasta syystä. :D Jonkun puolitutun kanssa lenkkeily olisi varmaan hyvä idea juuri siksi, ettei oikein kehtaa valittaa. :D Mutta minäpä lenkkeilin eilen niin, etten nurissut kertaakaan! ;)
Anonyymi2: Ihan päivittäiseen hölkkälenkkiin minulla ei taida olla puhtia, mutta ehkä on hyväkin aloittaa tällä tavalla rauhallisemmin, kun kunto on aika kehno vielä toistaiseksi. :) Kiitos aivan ihanan kannustavasta ja motivoivasta kommentista muuten!
Junja: Alkuvuodesta kävin itse Elixialla aika ahkerasti, kun liityin tarjouksen perässä pariksi kuukaudeksi sinne. Normaalihinnoin jäsenyys on kuitenkin niin kallis, etten pystyisi maksamaan siitä tässä elämäntilanteessa. Elixia-homman loputtua olen kuitenkin ollut varsinainen laiskamato, enkä ole tehnyt mitään. Onneksi poikakaveri on tuollainen urheiluhullu ja jaksaa kannustaa minuakin mukaan liikkumaan. Yhdessä tällainen kotiliikuntakin on ihan mukavaa. :) Yksin en kyllä ikinä jaksaisi ruveta tekemään täällä mitään kuntopiiriä. :D Mutta tsemppiä myös sinulle liikuntaharrastuksen aloittamiseen!
Emmanuelle: Tiedän kyllä muitakin ihmisiä, jotka nauttivat yksin juoksemisesta. :) Se on monille hyvä nollauskeino ja mahdollisuus olla hetki rauhassa omien ajatustensa kanssa. Minä olen vähän liian lusmuilija, että yksinäni saisin aikaiseksi oikein mitään. :D Mutta toivottavasti saat ne rasitusvammat kuntoon ja pääset taas pian lenkkipoluille!
Kaisa: Kiitos neuvoista ja tsemppauksesta. :) Onneksi en sentään niin turhamainen ole vielä, että ottaisin huonot lenkkarit vain ulkonäön takia. :D Mutta saisivat ne kyllä tehdä kauniimpia lenkkareitakin - kysyntää ihan varmasti olisi. :)
Lumikki: Minullakin aina kummasti se liikuntaharrastus alkaa tosi hyvin, mutta sitten tulee aina kaikkea sellaista seli-seli -estettä. :D Toivotaan nyt, että tuo poikakaveri saisi minua piiskattua lenkkipolulle säännöllisesti. :)
Semma: No minusta ei ihan joka päivä tarvitsekaan liikkua. :) Joku 3-4 kertaa viikossa on jo tosi hyvin. Ja turha piiskata itseään kohtuuttomasti, yksikin kerta viikkoon on parempi kuin nolla. :)
Hanna: No ehkä en tarvitse hienostelulenkkareita, vaan ihan kunnolliset. :D Mutta noita vaatteita voisin ostaa ihan vaikka vain hienostellakseni. ;) Ja hei, rauhoitutaanpa nyt vähän siellä! Katsotaan sitä yhteislenkkiä sitten, kun jaksan hölkötellä edes sen puoli tuntia yhteen putkeen. :D
Anu: Asicsin kengistä olen kuullut hyvää muiltakin ja muun muassa veljeni taitaa vannoa sen merkin nimeen. :) Kiitos kovasti motivoivasta ja kannustavasta viestistä! Hanna vinkkailikin tuossa, että mustia juoksukenkiä on myös saatavilla, Erottajalla 4runnersista. :)
Opettajatar: Yksi parhaita puolia lenkkeilyssä on minusta juuri se, että se on ilmaista! :) Tosin tällaiselle kauniita treenivaatteita himoitsevalle se ei ehkä tule ihan ilmaiseksi. :D Sauvakävely näyttää vähän pöljältä, mutta niin moni sitä on kyllä kehunut tehokkaaksi, että kaipa sitä on joku kerta pakko kokeilla! Poikakaveria en kyllä siihen touhuun saa seuraksi, se on varma. Täytynee siis hommata joku sauvakävelykaveri erikseen. ;)
Anonyymi3: Karhulla on kyllä yleisesti ottaen aika kivoja kenkiä. :) Täytyy käydä tsekkaamassa!
Jos liikuntaharrastukset tuppaa jäämään aloittamisen tasolle paras vinkki on ryhmäpaine. Itselläni omaehtoinen liikkuminenn ei onnistu vaan tarvitsen ryhmän jolle jokaisen paikallaolo on välttämätön. Ei voi lintsata!
Eli siis suosittelen joukkuelajeja tai vaikka kilpatanssia jolloin olet parillesi tilivelvollinen poisjäänneistäsi. Tai vaikka etukäteen sovittuja lenkkejä kavereitten kanssa joista ei aina kehtaa lintsata.
1) Etsi joku juoksuohjelma, esim. KuntoPlussan, jos haluat kohentaa kuntoa ilman verenmakua suussa.
2) Osta kunnolliset lenkkarit NYT. Itse sain rasitusmurtuman jalkaani kun aloin juoksemaan, ja osasyynä olivat huonot kengät.
Voidaan joskus tehdä sauvakävelytreffit Keskuspuistoon, eikös teidänkin suunnalta pääse siihen aika näpsäkästi?
Jos (ja kun!) keksit hyviä itsesi motivointikeinoja lisää, niin jaa ne ihmeessä blogissa. =) Mulla on ongelmana aina se, että kyllästyn. Seura olis kieltämättä tosi pop juoksulenkeillä. Tenniskin on kiva yhteislaji. =) Isä osti mulle markka-aikaan törkeen nätit rullaluistimet, joilla en sitten koskaan luistellut, koska suutuin kun ekan kerran horjuin ja kaaduin sitten.. Jospa nöyrtyisin kaikkien vuosien jälkeen ja sanoisin, että ok, voisithan sie taas yrittää opettaa.. :D
Mulla juoksemisessa on se ongelma, että tiedostan koko ajan kuljetun matkan. Tyhmää, kun täällä on vaan tiettyjä reittejä, jotka ovat jo käyneet ylitutuiksi.
Liikuntaharrastuksessa tärkeintä on kyllä se mieleinen laji. Mä aloitan aina intoa puhkuen tanssimaan, mutta kyllästyn pian. Rakastan tanssimista ja haluaisin oppia sen kunnolla, mutta joka viikko aikataulun mukaan samaan kellonaikaan paikalle raahautuminen on mulle mahdotonta. Jumppakortteja tullut myös hankittua, mutta jotenkin ryhmäliikunta ei innosta.
Olenkin todennut että yksin juoksentelu on mulle se mieluisin... ja samoin rullaluistelu ja pyöräily. Saa mennä omaan tahtiin ja sen verran kuin haluaa. Vinkki-vinkkinä: hyvä musiikki kuulokkeissa piristää ja auttaa jaksamaan! :) Tuohon juoksenteluun muuten jää ihan koukkuun, kunhan pääsee alkuun, tulee tosi lusmu olo jos jättää jonkun lenkin väliin. Tosin sitten kun taas jättää useamman lenkin väliin ja pääsee siinä lusmuilussa vauhtiin, on vaikea taas aloittaa uudelleen.
-Taija
!! Jo monta vuotta olen tuskaillut lenkkareiden suunnittelua. Pakkohan niissä on olla hopeaa ja sinistä ja neonkeltaista ja verkkokangasta jne. Toki kaikki pitävät kyseisistä väreistä ja yhdistettynä se on vielä parempi! ;)
Mun juoksuharrastuksen tiellä on ollut ylitaipuvien polvien lisäksi kotipaikka. Täällä Salpausselän sylissä on vaikea löytää suht inhimillistä (lue: tasaista) lenkkiä. Yliliikkuvat polvet ja alamäet eivät sovi yhteen :( En tiedä pahempaa tuskaa kun polvi taipuu VÄÄRÄÄN suuntaan ja reilusti, jos sattuu juostessaan tallaamaan jonkun kiven yms päälle.
Motivaatiota ylläpitää parhaiten ryhmäpaine. Jos juokseminen on sosiaalinen pakko, siitä tulee osa viikkorytmiä. Samoin kuin pääsykoekirjojen lukemisesta osa päivärytmiä ;)
Anonymi1: Tuo ryhmäpaine on todella yksi toimivimmista motivoijista. En itse oikein tykkää mistään joukkuelajeista, mutta kaikenlaiset kaksinpelit ja lajit, joissa voi urheilla yhdessä jonkun kanssa, sopivat minulle mainiosti. :)
Elisa: Olen onneksi saanut ihan hyviä vinkkejä tuon juoksuharrastuksen aloittamiseen, joten eiköhän tämä tästä lähde ihan hyvin käyntiin, kunhan vain jaksan sitkeästi jatkaa. :) Mutta lenkkarit pitäisi kyllä ostaa! Harmi, että tuo finanssipuoli ei ole oikein hehkeimmillään juuri nyt. Mutta kengät ovat ehdottomasti ostoslistallani, kunhan taloudellinen tilanne kohenee. :)
Rouva Herttainen: En ainakaan vielä omista sauvoja, mutta heti kun saan sellaiset jostain hankittua tai lainaksi, niin lähdetään! :)
Elaine: Olipa hyvä postausidea! :) Tuo laitetaan ehdottomasti korvan taakse. :) Ja nyt neiti vanhat kaunat romukoppaan ja rullaluistimet jalkaan! ;)
Anonyymi2/Taija: Tuossa olet ihan oikeassa! Tuntui kuin olisin lukenut omia ajatuksiani. Olen myös aina tuntenut vetoa juuri tanssiharrastukseen, mutta homma on tyssännyt omalta osaltani samoista syistä kuin sinullakin. Olen kyllä kokeillut myös juoksua itsekseni, mutta hyvästä musiikista huolimatta en oikein viihdy lenkkipolulla yksin. Onneksi poikakaverista on seuraksi, niin on helpompi lähteä liikkumaan. :) Mutta tosiaan, jos noita taukoja tulee, niin sitten on aina helpompi luistaa toisenkin kerran. Pitäisi vain sitkeästi mennä, vaikka aina ei huvitakaan. :P
Eiida: No sanopa muuta. Kävin eilen yhdessä juoksijoille tarkoitetussa kaupassa tutkimassa tarjontaa. Tarjolla oli ihan kivoja hillitymmän värisiä Karhun lenkkareita sekä yhdet mustat Asicsit (, joissa niissäkin tosin oli jotain kimalluksia ja yksityiskohtia) eli siedettävämpiäkin vaihtoehtoja löytyy! Mutta unelmieni lenkkarit taitavat silti olla vielä suunnittelematta. :P
Nuo ylitaipuisat nivelet kuulostavat tosi huonolta. :/ Ehkä joku tukiside auttaisi? Ja joo, onneksi löytyy tuo oma "personal trainer" täältä kotoa ja potkii minua persuksille, kun pitäisi lähteä lenkille. :D
Mitä veikkaatte: auttaako se, jos vaikka joka toinen päivä juoksee (okei, HÖLKKÄÄ) kahden kilometrin lenksun?
T: hoikkuudesta haaveileva
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu