Uudet rumat lenkkarit! <3

Varoitan teitä jo etukäteen, ette tule nyt vähään aikaa pääsemään eroon näistä treenihöpötyksistäni! Olen melkoisen tohkeissani tästä uudesta alusta ja päätin, että tällä kertaa se tehdään kunnolla. Tähän asti lenkkikenkinäni ovat toimineet vuonna 1998 (kyllä!) ostetut lenkkarit, jotka vähäisen käytön takia vieläkin varsin hyvässä kunnossa. Hah. :D Mutta siitä huolimatta tulin lopputulokseen, että ehkä olisi syytä panostaa kunnon kenkiin, jos aikoo juoksennella yhtään enemmän. On sitä rahaa paljon turhempaankin tässä elämän varrella ehditty kuluttaa.



Eilen sitten marssin määrätietoisena urheiluliikkeeseen selkeä tavoite mielessäni: aioin tulla sieltä ulos juoksukengät kainalossa. Olin jo hyväksynyt valmiiksi sen tosiasian, että lenkkarit vain ovat rumia - sille ei kertakaikkiaan voi mitään. Päätin, että ostan mieluummin hyvät kuin nätit juoksukengät. Mikäli nuo kaksi asiaa sattumalta tulisivat samassa paketissa, se olisi hienoa, mutta ensisijaisesti halusin hyvät kengät. Astuin onneksi asiantuntevaan liikkeeseen, koska lenkkareiden ostaminen olikin paljon monimutkaisempaa puuhaa kuin kuvittelin. Sen lisäksi, että kengissä on erilaisia ominaisuuksia (ja värejä, hihi), on myös olennaista millainen jalka ja askellus juoksijalla on. No minulla ei luonnollisesti ollut hajuakaan askelluksestani, mutta onneksi liikkeessä oli sellainen laite, jolla asia pystyttiin selvittämään. Nyt minulla on sitten virallista tietoa, jonka mukaan askellukseni on alipronatoiva eli supinoiva, joka ilmeisesti on askellustyypeistä harvinaisin. Tämä tarkoittaa siis kansankielellä sitä, että jalkateräni on juostessa taipuvainen kääntymään ulospäin ja kengän tulee olla sellainen, että se estää tätä tapahtumasta. Kannattaa muuten oikeasti selvittää se oma askellus ennen kuin ostaa yhtään mitään!



Sitten alkoi sovittelu. Kaikilta tarjolla olevilta merkeiltä (Adidas, Nike ja Asics) löytyi kaksi jalalleni sopivaa mallia, edullisempi ja kalliimpi. Opiskelijabudjetin puittessa tyydyin tutkailemaan lähinnä niitä edullisempia. Oman haasteensa juoksukenkien ostolle asetti se, että minijalkaani ei löytynyt kaikilta merkeiltä tarpeeksi pientä kokoa. Näin ollen Asics rajautui suoraan pois ja valinta tapahtui Adidaksen ja Niken välillä. Adidaksen kenkä istui minun jalkaani jotenkin paremmin, joten valinta oli lopulta aika helppo. Eivätkä nämä nyt edes ihan kaupan rumimmatkaan olleet. Sain vielä hintaa vähän tingattua alaspäin vanhana kunnon kaupantekijänä. ;)



Kotiin päästessäni olin niin tohkeissani uusista juoksukengistäni, että lenkille oli heti päästävä. Minua suorastaan jännitti! Olin juuri käyttänyt paljon rahaa hienoihin kenkiin - mitä jos ne olisivatkin ihan paskat? :D No eivät ne olleet, ne olivat oikein hyvät. Mutta miten masentavaa, että oma juoksuvireeni oli sitten aivan täysin hakusessa. Uudet kengät ja kaikkea, eikä juoksu kulkenut ollenkaan, mahaan sattui ja jouduin pari kertaa vaihtamaan kävelyyn, kun tuntui vain niin huonolta. No mutta eihän tämä voi pelkkää kehitystä olla, välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Eilinen oli nyt sitten se huono.



PS. Näihin treenijuttuihin liittyen on loppuviikosta tulossa jotakin aika jännää... :)