Syleile kalpeutta!
Kohtaan yleensä kesän tullen aina tietynlaisen haikeuden tunteen, kun katselen ympärilläni kauniisti ruskettuneita ihmisiä. Olen kyllä viime vuosina oppinut nauttimaan kuulaan kalpeasta ihostani, mutta kesäisin haikailen yleensä pienen päivetyksen perään. Minäkin kyllä rusketun, jos vain olen auringossa tarpeeksi. Olisin varmasti ihan eri värinen, jos asuisin jossain, missä aurinko paistaa jatkuvasti, mutta Suomen kesässä tällainen kalpeanaama ei ehdi juuri päivettyä, kun niitä aurinkoisia päiviä on ehkä viisi.
Mutta narinat sikseen, nythän se kesä nimittäin tuli - ainakin hetkeksi taas! :) Toisin sanoen on se aika, kun tämä tyttö uhmaa jälleen vallitsevia kauneuskäsityksiä ja kirmaa ulos mustelmaisine kanankoipineen. Paljaat sääreni ehkä häikäisevät muiden silmiä, mutta yritänpähän napata nyt edes ne pari jaossa olevaa auringonsädettä. Kaverini lähetti eilen tekstiviestin, että lähteekö valkoinen valas rannalle, eikä jäänyt epäselväksi, keneen tuolla valkoisella valaalla viitattiin. :D
Olen monesti miettinyt, että kesällä vaaleus näyttää huomattavasti silmiinpistävämmältä (ainakin omasta näkövinkkelistä) kuin talvella. Talvella kaikilla on lupa olla kalpeita, mutta kesällä vitivalkoiset sääret loistavat ruskettuneiden kinttujen seassa. Bongasin kuitenkin The Sartorialistin sivuilta pari kuvaa, joiden naiset osaavat selvästi syleillä kalpeuttaan kesälläkin. Miten kauniilta voikaan vaalea iho näyttää, kun siitä osaa ottaa ilon irti. Lumikki-look kääntää taatusti katseet kesälläkin, hyvässä hengessä! :)
Mutta narinat sikseen, nythän se kesä nimittäin tuli - ainakin hetkeksi taas! :) Toisin sanoen on se aika, kun tämä tyttö uhmaa jälleen vallitsevia kauneuskäsityksiä ja kirmaa ulos mustelmaisine kanankoipineen. Paljaat sääreni ehkä häikäisevät muiden silmiä, mutta yritänpähän napata nyt edes ne pari jaossa olevaa auringonsädettä. Kaverini lähetti eilen tekstiviestin, että lähteekö valkoinen valas rannalle, eikä jäänyt epäselväksi, keneen tuolla valkoisella valaalla viitattiin. :D
Olen monesti miettinyt, että kesällä vaaleus näyttää huomattavasti silmiinpistävämmältä (ainakin omasta näkövinkkelistä) kuin talvella. Talvella kaikilla on lupa olla kalpeita, mutta kesällä vitivalkoiset sääret loistavat ruskettuneiden kinttujen seassa. Bongasin kuitenkin The Sartorialistin sivuilta pari kuvaa, joiden naiset osaavat selvästi syleillä kalpeuttaan kesälläkin. Miten kauniilta voikaan vaalea iho näyttää, kun siitä osaa ottaa ilon irti. Lumikki-look kääntää taatusti katseet kesälläkin, hyvässä hengessä! :)
Tunnisteet: Inspiraatioita, Kauneus
lähettänyt Jenni @ 7.39
21 kommenttia:
Hehe, enkö just eilen illalla myöhään kirjotellu kalpeudestä minäki :D Se on tää aurinko.. ;)
Terveisin toinen kalpeustykkäilijä
Itse yritin teini-ikäisenä ottaa kovasti aurinkoa. Onneksi jossain vaiheessa tajusin, että ihmisten ihot ovat erilaisia, ja kehno ruskettumiseni johtuikin ihostani eikä laiskuudestani kavereihin verrattuna :D Sen jälkeen opettelin tykkäämään kalpeasta ihosta ja nykyään olen jopa ihan mieltynyt omaani. Se on tosin totta, että kesällä kalpeus pistää silmään! Talvisin en edes juuri tajua olevani kalpea, kesällä sen huomaa aina, kun astuu ovesta ulos. Kevyet itseruskettavat toimivat tosin ihan kivasti ja olenkin niiden avulla saanut elämäni ainoat "Ooh, ihoni on hieman ruskeahko" -kokemukset, mutta toisaalta en millään jaksa läträtä niiden kanssa koko ajan. Tyydyn siis mukavan vaivattomaan kalpeuteeni! :)
Ja kalpea nainenhan on erikoisuus! Kyllähän näin kesäaikaan on paljon persoonallisempaa olla vähäsen kalpea kuin tavanomaisen ruskettunut :D
Täällä kanssa yks kenen sääret häikäisevät muiden silmiä :)
Sama myös minulla kalpeuden suhteen. Jalkani ovat aina niin valkoiset, että muut ihmiset haukkovat jo henkeään. Ja muutenkin kuulemma näytän sairaan kalpealta. Joten yritänkin ahmia itteeni kaiken mahdollisen auringon mitä saan.
Ja kesällä ollaan niin vähä pukeisia, että sen vaaleuden huomaa selkeämmin. Ja juurikin kun suurin osa on jo ehtinyt hyvin ruskettua :)
Minäkin olen luovuttanut rusketuksen suhteen. Palan todella helposti ja saan vaan rumia pisamia. Niinpä boikotoin auringonottosessioita, joita kaverini harmillisesti rakastavat. Olen ilmeisesti tuomittu rumiin rusketusraitoihin, jotka säilyvät ensi talveen asti. :-D
Itsekin rusketun melko huonosti eli olen ympäri vuoden kohtuullisen kalpea. Siitäkin huolimatta kuljen kalpeine säärineni kaduilla enkä ole koskaan ajatellut, että se "haittaisi" jotakuta. En myöskään kiinnitä huomiota ihmisiin sillä perusteella, että onpas siinä kalpea ihminen. Ihmisillä kun nyt vain sattuu olemaan erivärisiä ihoja. Sitä paitsi muistelen juuri lukeneeni uutisen, että ihosyöpien määrä Suomessa on kasvussa. En siis tule jatkossakaan itseäni tietoisesti grillaamaan. Jos joku siis kalpeista sääristäni häikäistyy, niin aurinkolasit varmasti auttavat asiaa :)
Yks valkonaama/jalka täälläkin, moi o/ Naaman vaaleuden kans oon oppinu elämään vuosien mittaan, mutta tosiaankin nää kesät on jalkojen suhteen vähän ongelmalliset. Ei tuu paljon hameita käytettyä ellei legginsit oo turvana :v Eli siis ei haittaa vaikka Suomessa ei ookkaan niin hellettä koko kesää.
Nojoo, voisin kuitenkin tästä sun postauksesta rohkaistuneena uskaltautua paljain kintuin tonne pihalle. I can do it !
Voi ei, ollaan niin samassa veneessä ! Samaa olen manannut omassa blogissanikin, ihan kyllästymiseen saakka. Ollaan ylpeitä meidän kintuista, ja niistä mustelmista.
ps. aurinko vanhentaa ;)
-piret
Mäkin olen yleensä ympäri vuoden ihan kalpea ja vielä kun omaan tummat hiuksetkin niin Lumikki-ihosta sun muusta saa kuulla ihmeellisen usein! Ei siihen kiinnitä kukaan talvella huomiota, mutta kesällä munkin valkoiset koivet ja vitivalkoinen naama ilmeisesti iskevät ihmisten silmiin liiankin rajusti. :D Huolestuttavaa on kyllä se, että vaikka mulla on bikinirajat, mitään rusketusta ei kuitenkaan ole... Valkoista rajaa valkoisella, just näin! :D
Mulla taas on just ongelmia yliruskettumisessa...Talvella oon aika vaalee, mut sit ku tulee kesä ni auta armias kaikki jaksaa aina ihmetellä et oonko hommannu 24/7 jossain solariumissa ku oon nii ruskee, mut mulla vaan on sellaset geenit :D.
Mä olen ratkaissut vitivalkoiset koivet -probleeman läträämällä niihin Doven kevytitseruskettavaa silloin tällöin. Kalpeat ne on sen jälkeenkin, mutta eivät sentään enää häikäise mua peilistä, ja sitten on kivempi esitellä niitä ;) Muun kropan annan olla luonollisessa tilassa kun esim käsivarrat kuitenkin nappaavat muutaman aurinkonsäteen enemmän ja eivät näytä suorastaan kuolemansairailta.
Olen aina pitänyt kalpeudesta, mutta kädet kuitenkin jonkin verran ruskettuvat, joten laitan yleensä vähän sääriin Dr Hauschkan pigmenttinestettä kosteusvoiteen kanssa, etteivät ne pomppaa niin silmiin.
itsekin olen luonnostani hyvin vaaleaihoinen, mutta en koe sitä mitenkään ongelmallisena =)
iho on kaunis vaaleana tai tummana, punaisena ei niinkään... rusketusraitoja sen sijaan en missään tapauksessa haluaisi, ja koska tästä tuskin nudistirannalle lähdetään, kalpeana pysynkin ;D
Minä(kin) tykkään vaaleasta ihostani. Se ei hirveämmin rusketu eikä pala ja ruskettuessaan muuttuu kellertävämmäksi. Tosin on yksi kesä elämässäni, jolloin olin todella ruskea ja se oli se kesä, kun olin 4 viikkoa Yhdysvalloissa. Siellä ei voinut välttyä rusketukselta, etenkin kun olin leirillä jossa 80% ajasta oltiin ulkona ja lämpötilaennätys oli +47. :D
Sittemmin olen ollut kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni, kuten äiti sanoo. :)
Itse olen joka kesä palvonut aurinkoa päivittyneen ihon toivossa, mutta viime jouluisen Thaimaan matkan jälkeen tulin siihen tulokseen, että tykkään lopulta eniten omasta kalpeasta ihostani - myös kesällä. Siksi säästän tänä kesänä ihoani suosiolla ja jätän auringonpalvonnan suosiolla muiden puuhaksi. :)
Minullakin rusketusboikotti tänä kesänä. Ihonvärini muistuttaa maitoa ja kosmetiikkaosastoilla myyjät naureskelevat puuteria kysellessäni ja ajattelevat takuulla "Tuolla tuota talkkia olisi..hihihi" Mutta mitäs pienistä!
Päätin että en viitsi edes yrittää ruskettua. Melanooma ei himota ja olen jo tässä parinkymmenen vuoden aikana tottunut omaan ihooni. Se on todella hyväkuntoinen, sileä ja heleä. Ihan ylpeänä hyppelen kesähameessa, kalpea ihoni on jo melkein tunnusmerkkini. "Olen se maidonvalkoinen siellä ruskettuneiden joukossa" toimii yllättävän hyvin ;)
Onneksi olen luonnonblondi, sillä tummatukkaisena saisin kuulla kommenttia enemmän. Nykyään kalpeus on jo oikeastaan muotia, ainakin Euroopassa :D
kyllä kalpea hyväkuntoinen iho on aina kauniimpi kuin epäluonnollisen ruskea. :) ja on terveellisempääkin.
Itse en jostain syystä rusketu naamasta, mutta käsivarret on ympärivuoden melko ruskeat. Jalkani ruskettuvat aika nopeasti, mutta ei niihin mitenkään hirveästi sitä väriä tartu ja sekin vähä säilyy vaan hetken. Talvella siis näytän aika kummalliselta kun jalat ja kasvot on valkoiset mutta kädet kauniin ruskeat. :D No ehkä vähän liioittelin, ei se väriero nyt niiin huomattava ole. :D
Lumikki-lookiin kalpeus tosiaan sopii. Itselleni ottaisin mieluusti hiukan edes väriä pintaan, täällä nimittäin kans yksi valkoinen valas...:) Vaan minkäs teet, pisamat naamassa vaan riehaantuu, muuten pysyn vaaleana läpi Suomen (liian) lyhyen kesän.
Meitä kalpeudesta kärsiviä Suomessa riittää! Asustelen itse vielä hetken täällä Brysselissä, ja täällä olen koko ajan ollut se ainoa valkoinen lakana :D Mutta nyt suht aurinkoisten parin kuukauden ja ahkeran puistoissa istuskelun jälkeen mä voin jopa sanoa olevani ruskettunut, ruskettuneempi kuin vielä koskaan elämässäni olen ollut! Ja siis toihan kuulostaa hienolta -- jos sanon tuon jollekin ääneen, kuulen aika räkäiset naurut, että ai SINÄKÖ ruskettunut?! :D Mutta mä voin kertoa, että rajat jo näkyy = rusketus! :D
Ihanaa, kohtalotovereita siis löytyy! :D Kaikkein pahinta on tosiaan se, että jos ne valkoiset koivet ovat vielä täynnä mustelmia ja naarmuja ja kaikkea muutakin epämääräistä, mutta tosiaan lohdullista, etten ole ruhmuisine säärineni yksin. ;) Tuo oli muuten hyvä vinkki, että jalkoihin voisi laittaa jotakin kevyesti sävyttävää voidetta, jotta eivät olisi niin kalvakat.
Suomessa onneksi harvoin tarvitsee loistaa valkoisena yksin, koska vaaleita on täällä muitakin. Mutta kyllä se on silti enemmänkin asennekysymys - jos itse tykkää vaaleasta ihostaan ja korostaa sitä esimerkiksi pukeutumisella, niin lopputulos on monesti paljon tyylikkäämpi kuin tunkkainen, väkisin käristetty iho.
Itse tykkäisin, jos saisin ihooni edes pikkuisen väriä kesällä, koska yksinkertaisesti näytän terveemmältä, kun en ole ihan valkoinen. Mutta tuskin jaksan silti lähteä rannalle tuntikausiksi makaamaan. Mutta onhan se tosiaan niin, että turha on itseään grillata, jos se rusketus ei tule luonnostaan. Ja muistetaan ne aurinkovoiteet myös! ;)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu