Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Motivaatiovinkkejä aloittelevalle liikkujalle

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Motivaatiovinkkejä aloittelevalle liikkujalle


Liikuntaharrastuksen alussa usein se kaikkein haastavin asia on saada itsensä ylipäänsä piiskattua tekemään jotakin. Olen monta kertaa aloittanut liikuntaharrastuksen ja toisinaan se on tyssännyt heti alkutaipaleelle, toisinaan taas vasta hiukan myöhemmin. Tähän asti se on aina kuitenkin tyssännyt johonkin. Ihan alussa suurin ongelma on saada itsensä liikkeelle, sen jälkeen ongelmaksi muodostuu se, miten saisi pidettyä itsensä liikkeellä. Kun vihdoin saa jotakin aikaiseksi, syntyy helposti sellainen alkuinnostus, kun on ylpeä itsestään ja ryhdistäytymisestään. Alkuinnostus kuitenkin usein lopahtaa aika nopeasti. Ulkona on huono sää, lihakset ovat kipeät, on kiire, väsyttää, ei huvita - syitä sohvan pohjalle jäämiseen on lukemattomia. Aloitin itse pari kuukautta sitten liikuntaharrastuksen jälleen kerran ja ensimmäistä kertaa elämässäni uskon oikeasti pystyväni pysyvään elämänmuutokseen. :)



Millä keinoin olen sitten saanut itseni vihdoin ja viimein motivoitua tähän mielentilaan? Minä tarvitsen porkkanoita erityisesti lenkkipolulle lähtiessä, mutta näitä vinkkejä voi soveltaa erinomaisesti muidenkin lajien suhteen. :)


Tavoite

Uskon, että selkeiden tavoitteiden puute on ollut yksi syistä, joiden takia en aiemmin ole saanut pidettyä liikuntaharrastuksesta kiinni. Urheileminen on ollut jokseenkin päätöntä poukkoilua. Nyt kun kerrankin pysähdyin miettimään, mitä oikeasti haluan liikunnalla saavuttaa, on mieleeni syntynyt lista tavoitteista, joihin aion kuntoilulla pyrkiä. On jotenkin helpompi motivoida itsensä vaikka lenkkipolulle, kun voi aina muistuttaa itseään siitä "palkinnosta", joka tulosten muodossa häämöttää jossakin tulevaisuudessa. Omia yleisluontoisia tavoitteitani ovat parempi kunto ja tiukka pylly (eli kropan kiinteytys), mutta näiden melko abstraktien ja tulkinnanvaraisten tavoitteiden lisäksi on hyvä olla joku konkreettinenkin tavoite. Minun tapauksessani se on nyt tällä hetkellä puolimaratonin juokseminen syyskuussa. Koska olen jo ilmoittautunut ja maksanut osallistumismaksun sekä toitottanut asiasta jokaisessa mahdollisessa paikassa, nyt ei auta muu kuin raahata pyllynsä lenkkipolulle! :D Mieti siis, mitä haluat liikunnalla saavuttaa ja millaisia tavoitteita voisit asettaa itsellesi. Tavoite voi olla oikeastaan mikä vain, esimerkiksi naisten kympin juokseminen, joku tietty tulos Cooperin testissä tai mikä ikinä sinua auttaakin! :)


Seura

Olen itse huono liikkumaan yksin - lenkkeily on minusta vain niin kertakaikkisen tylsää. Mutta kun mukana on seuraa, juoksu sujuu kuin huomaamatta siinä rupatellessa. Muita etuja yhdessä liikkumisessa on se, että vauhti pysyy jutellessa sopivan rauhallisena sekä tulee vietettyä aikaa kavereiden kanssa mukavissa merkeissä. Yksi liikuntatreffien parhaista puolista on myös niiden sitovuus - jonkun toisen kanssa sovitusta tapaamisesta tulee pidettyä paremmin kiinni, kun vain itselle tehdyistä lupauksista on helpompi lipsua. Kaverin kanssa yhdessä tekeminen kannustaa myös kovempiin suorituksiin, koska vierellä on toinen koko ajan kirittämässä. :) Jos taas tykkää mieluiten juosta yksin, kannattaa varata mukaan vaikkapa mp3-soitin, jotta matkalla on edes jotakin virikettä.


Rauhallinen aloitus

Liikuntaharrastuksen alkuvaiheessa haaveet ovat usein korkealla ja ainakin minä teen monesti alussa vähän turhan kunnianhimoisia suunnitelmia. Kannattaa antaa itselleen aikaa ja aloittaa touhu varovasti ja pikkuhiljaa lisätä liikuntakertojen määrää ja kestoa. Alussa palautumiseenkin menee enemmän aikaa, kun kroppa ei ole vielä tottunut liikunnan aiheuttamaan rasitukseen. Itse aloitin yhdellä lenkillä viikossa ja tällä hetkellä liikuntakertoja tulee viikossa täyteen 4-5 (2 salitreeniä sekä 2-3 kertaa aerobista treeniä). Juoksussa kannattaa myös muistaa tarpeeksi hidas vauhti, sillä kuten sanotaan "ei se matka tapa, vaan liian kova vauhti". Vauhtia voi lisätä sitten, kun peruskestävyys on kunnossa. :)


Rutiinit ja aikataulut

Minä olen aina tykännyt suunnitella asioita ja tehdä aikatauluja - sama pätee myös liikuntaan. On helpompi pitää kiinni treenauksesta, kun kalenteriin on etukäteen merkattu, että tänään on lenkin vuoro. Jos liikuntakertoja haluaa sisällyttää viikkoon vaikkapa sen 4-5, olen huomannut, että aikataulujen tekeminen on ihan hyödyllistä, koska muuten viikossa tuppaavat päivät loppumaan kesken. "Onko se tosiaan jo perjantai? Ja en ole ehtinyt käydä tällä viikolla kuin kerran lenkillä!" Ainakin pari-kolme treenikertaa pyrin päättämään aina jo etukäteen, jotta en huomaamattani lepsuilisi. Myös sen takia säännöllisestä treenauksesta kannattaa yrittää pitää kiinni, että tauon jälkeen uudelleen aloittaminen on aina vaikeampaa. Olen myös omalla kohdallani huomannut suuria eroja vireystilassani vuorokauden eri aikoina. Minulle sopii selvästi treenaaminen aamuisin, koska olen silloin pirteimmilläni ja juoksulenkki on minusta loistava aloitus päivälle. Jotkut taas inhoavat ajatusta liikkumisesta aamulla. Kokeile siis eri vaihtoehtoja ja kuulostele, mikä sopii juuri sinulle parhaiten!


Ravinto ja lepopäivät

Liikunnan myötä on tärkeää muistaa syödä hyvin ja levätä tarpeeksi. Keho tarvitsee monipuolista ravintoa jaksaakseen ja voidakseen kehittyä. Omaan ruokavaliooni yritän sisällyttää päivittäin reilusti hedelmiä ja vihanneksia, täysjyvätuotteita, hyviä rasvoja sekä proteiinia. Nälkäisenä väsyttää vain itsensä nopeasti, joten ravintopuolesta on tärkeä huolehtia hyvin. Myös lepo on tärkeää ja kannattaakin pitää pari-kolme lepopäivää viikossa, jotta ei aja itseään heti alussa ihan piippuun. Lihasten palautuminen saattaa kovan treenin jälkeen viedä aikaa, joten kuuntele kehoasi, äläkä ole itsellesi liian ankara.



Kehittyminen ja tulokset

Olen huomannut, että yksi parhaista motivaationlähteistä on yksinkertaisuudessaan se, kun huomaa olevansa koko ajan vähän parempi. Kehitystä odotellessa kannattaa kuitenkin olla kärsivällinen, sillä kukaan ei pysty huippusuorituksiin heti alussa. Tykkään itse seurailla lenkkien pituuksia ja kestoa, jotta näen konkreettisemmin, kun kehitystä tapahtuu. On aika mahtava tunne, kun jaksaa koko ajan juosta pidempiä matkoja ja voi haastaa itsensä yhä kovempiin suorituksiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kehitys on kuin nousevaa aaltoliikettä - väliin mahtuu huonoja päiviä, jolloin ei kertakaikkiaan suju, mutta pidemmällä tähtäimellä suunta on kuitenkin koko ajan ylöspäin. :) Ei pidä lannistua yhdestä epäonnistuneesta lenkistä, koska seuraava on todennäköisesti jo parempi. Lihakset saattavat alussa kipeytyä kovastikin ja palautuminen vie aikaa, mutta venyttely auttaa. Olen itse ottanut tavaksi venytellä katsellessani telkkaria, koska kun keskittyy johonkin muuhun, venytyksetkään eivät tunnu niin ikäviltä.


Hyvät vaatteet ja varusteet

Juoksu ei ole välineurheilua, mutta kannatan silti kunnollisten, omaan jalkaan sopivien juoksukenkien hankkimista. Huonoilla kengillä juokseminen voi turhaan aiheuttaa jalkojen kipeytymistä tai muita ikäviä vaivoja. Vaatteilla nyt ei sinänsä ole juostessa kamalasti väliä, mutta naisilla tukevat urheilurintsikat ovat olennainen hankinta. Vaikka lenkille voi hyvin lähteä kulahtaneessa t-paidassakin, olen huomannut omalla kohdallani, että kauniit ja tarkoitukseensa sopivat treenivaatteet lisäävät motivaatiota ja treenifiilistä kummasti. :) Uskomatonta kyllä, välillä tekee melkein mennä liikkumaan ihan vain siksi, että voisi laittaa sen ihanan, hengittävän urheilutopin jälleen päälle. :D


Asiantuntijan apu

Jos tuntuu, että liikuntaharrastusta aloittaessa menee sormi täysin suuhun, kannattaa kysyä neuvoa joltakin. Monelta löytyy lähipiiristäkin osaavia ihmisiä, jotka voivat auttaa esimerkiksi saliohjelman laatimisessa tai antaa vinkkejä lenkkipolulle. Jos tällaisia tyyppejä ei tuttujen joukossa kuitenkaan ole, voi tarvittaessa kääntyä ammattilaisen puoleen. Monilla saleilla on omia ohjaajia tai personal trainereita, joilta voi kysyä neuvoa. Minäkin olen löytänyt salitreenauksen ilon, kun olen saanut tavoitteisiini ja kropalleni sopivan ohjelman, enkä poukkoile enää salilla pallo hukassa epämääräisesti sinne tänne. :) Minua myös monesti auttaa se, että silloin tällöin mukana on joku ns. auktoriteetti, joka pakottaa minut suorituksissa äärirajoilleni. Itsekseen treenatessa tulee helposti luovutettua heti, kun alkaa tuntua vähänkin epämukavalta. Ammattilainen voi myös tarkistaa, että liikkeet ja harjoitukset tulee tehtyä oikein.


Endorfiinit, hyvä olo ja liikunnan ilo

Vaikka minusta aluksi tuntui, että liikunta on kammottavaa itsensä rääkkäämistä (ja tuntuu joskus vieläkin), olen vihdoin päässyt kokemaan ne kuuluisat endorfiinit. Kun alkuvaiheen pahin tuska on ohitettu, olen oppinut nauttimaan liikunnasta. Aamulenkin jälkeen puhkun lähes aina energiaa ja siksi se onkin minusta niin hyvä tapa aloittaa päivä. Jokaisen urheilusuorituksen jälkeen minulle tulee pieni voittajafiilis, ylpeys itsestäni ja todella aikaansaava olo. Liikkumaan on kiva lähteä, kun tietää miten hyvä olo siitä tulee jälkeenpäin. Harvoin liikkumisesta voi kuitenkaan nauttia, jos inhoaa suorittamaansa lajia. Kannattaa siis pyrkiä kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja etsiä sitä juttua, joka itsestä tuntuu kaikkein omimmalta ja mukavimmalta. Toisaalta ei kuitenkaan kannata tyrmätä joitakin vaihtoehtoja heti kättelyssä, koska itse esimerkiksi ajattelin aina inhoavani syvästi juoksemista ja lenkkeilyä - kunnes aloitin juoksemisen. :D Okei, aluksi se olikin ihan kamalaa, mutta hyvin nopeasti huomasin, että juoksusta tulee oikeasti aika hyvä olo. Se on todella tehokasta, ilmaista ja vie paljon vähemmän aikaa kuin esimerkiksi jossain jumppatunneilla käyminen. Lisäksi tulokset ja oman kehityksen huomaa nopeasti. :) Juoksun parissa olen tuntenut valtavia itseni voittamisen tunteita, kun olen vähitellen huomannut, ettei se olekaan niin kamalaa ja yhtäkkiä juoksu kulkeekin aika hyvin ja hengästyn koko ajan vähemmän. :)




PS. Tässä tuli paljon vinkkejä ja moni varmasti unohtui joukostakin, mutta täydennellään tätä sitten, kun täydennettävää tulee mieleen. :) Jakakaa ihmeessä myös omia motivointikikkojanne kommenttiosiossa! :)


EDIT: Keksin yhden vinkin lisää. :) En oikeastaan tajua, miten tämä jäi joukosta, koska tämä on ollut selvästi kaikkein tärkein motivaationlähde minulle.


Esikuva

Olen aina aikaisemmin vain kaukaa ihaillut ihmisiä, jotka ovat harrastaneet liikuntaa koko elämänsä. Vaikka ihailen noiden ihmisten elämäntapoja ja vartaloita, samaan aikaan olen tuntenut pientä lannistumisen tunnetta, koska onhan se nyt selvää, että vannoutunut sohvaperuna ei mitenkään voi olla samalla viivalla kuin koko ikänsä liikkunut ihminen. Jos noilla ihmisillä on mennyt kutakuinkin koko elämä unelmakropan saavuttamiseen, niin pelkkä ajatus siitä työmäärästä, jonka minä joutuisin vastaavan tavoitteen eteen raatamaan, lannistaa. Sitten tapasin Hannan. :) Hän on aloittanut treenaamisen kutakuinkin nollatilanteesta viime kesänä ja sitkeän harjoittelun tuloksena hän juoksi toukokuun lopussa Tukholman maratonin. Ja on siinä sivussa onnistunut saavuttamaan jumalaisen timmin vartalon. Voisiko MIKÄÄN inspiroida ja motivoida paremmin! "Jos tuo pystyy siihen, niin kyllä kai jumankauta minäkin!" Kun lähellä on joku elävä esimerkki siitä, että tulosten saavuttaminen ei vie loppujen lopuksi edes kamalan kauaa, motivaatio nousee aivan uusiin sfääreihin. Vähän kuin seuraisi vierestä kohtalotoveria, joka on kehityksen myötä saavuttanut jonkinlaisen mentorin aseman. ;) Kannattaa siis pyrkiä etsimään joku realistinen ja vähän omasta tilanteesta muistuttava esimerkki kannustimeksi urheiluharrastuksen aloittamisvaiheessa! Olen havainnut, että monelle lukijalle nämä minun treenipostaukseni ovat toimineet samankaltaisena motivaattorina ja olen siitä todella iloinen. Myös teidän kommenttinne kannustavat minua eteenpäin, joten homma toimii molemminpuolisesti! :)

Kuvat: 1, 2, 3 & 4

Tunnisteet:

22 kommenttia:

Blogger MouMou kirjoitti...

Aamuliikunta on parasta!:) Se tekee koko päivästä upean ja energisen. Yksi plussa on myös se, ettei tarvitse koko päivää vilkuilla kelloa, että koskas se cycling alkoikaan.

2. heinäkuuta 2009 klo 18.41  
Blogger RagDoll kirjoitti...

Kiitos hyvistä vinkeistä! Niin usein aamuisin tekee mieli jäädä sängyn pohjalle, vaikka pitäisi nostaa takapuolensa pedistä ja lähteä lenkille. Ehkä pitäisi asettaa itselleen kunnon tavoitteet, tai palkinnot, jotta saisi itseensä lisää puhtia. ;)

2. heinäkuuta 2009 klo 18.45  
Blogger bubble kirjoitti...

Mä taas en voi sietää aamuliikuntaa :D Sykkeet huitelee silloin aivan liian korkealla ja lisäksi tunnen loppupäivän itseni väsyneeksi. Tänäänkin taidan lähteä lenkille tossa joskus kahdeksan jälkeen. Vireystila on silloin parhaimmillaan, ja ulkona vallitseva hellekin on kenties hieman hiipunut :)

Kaverit, tavoitteet ja vastaavat on kyllä mainioita motivaattoreita. Itsellä hetkellinen motivaatio saattaa tulla myös jotain ns. läskidokumenttia katsoessa. Esim 4D'n 'laatudokkarit' käsittelevät monesti ylipainoisia teinejä tai vastaavia. Niistä saattaa monesti tulla olo, että ei enää ikinä sipsiä, vaan heti huomenna lenkille.. Ehkä ilkeästi sanottu, mutta hyvä kai se on, jos edes yksi ihminen saadaan motivoitua taistelemaan kansantautejamme vastaan :)

Juoksu on kyllä haasteellisin kaikista liikuntamuodoista mielestäni, näin niinkun taitolajeja lukuunottamatta. Juoksusta on tukea monelle eri lajille, mutta itse juoksua ei voi harjoitella, kuin juoksemalla! Se on aerobisesti rankkaa, ja kaiken lisäksi monen mielestä tylsää. Ryhmäliikunnassa ainakin itsellä se ryhmän paine aiheuttaa sen, että tekee täysillä, eikä todellakaan jätä treenejä väliin. Riippuu toki lajista - itse harrastan tanssia joukkueen kanssa, ja toimimme tiiminä. Yhden poissaolo vaikuttaa koreografiaa harjoiteltaessa kaikkien suoritukseen.

Juoksin puolimaratonin kesällä 2006 hyvin minimaalisen harjoittelun jälkeen. Tsemppiä sulle, ootan innolla raporttia sitten syksyllä! :)

2. heinäkuuta 2009 klo 18.56  
Blogger Juliana kirjoitti...

Kivoja vinkkejä! Mulla on kanssa vähän sama probleemi ollut ennen, että tuo liikunnan aloitus on ollut aina sellaista sekasortoista pomppimista ja yrittämistä, joka on loppunut ennen kuin kunnolla pääsi vauhtiinkaan. Tuo tavoitteellisuus on tosi hyvä juttu ja motivoi kyllä osaltaan, mutta jäin miettimään omaa liikuntainnostustani, joka myös on nyt kevään mittaan virinnyt - enkä keksi mikä tällä kertaa on erilaista, paitsi että "tää tuntuu nyt pysyvältä", kun ennen ei. Mutta just niin kuin sanoit, se on loistava fiilis kun ensimmäistä kertaa elämässään kokee, että se pysyvä elämänmuutos voi oikeasti olla munkin kohdalla totta :) Tsemppiä treeniin!

2. heinäkuuta 2009 klo 19.45  
Blogger papaija kirjoitti...

Itselläni on tavoitteena pystyä polkemaan syksyllä 75 minuutin spinning kuolematta:)

Hyväksi motivaattoriksi olen myös havainnut ihan puhtaasti rahan (tai lähinnä sen menettämisen pelon). Eli kallis kuntosalijäsenyys kummasti motivoi lähtemään tunneille, kun sillä menemättömyydellä on lompakossa tuntuva seuraus:D
Toki kaikilla tämä ei tehoa ja rahat menevät ihan hukkaan, mutta minua se kummasti kannustaa. Toki muutkin kuten energinen fiilis yms., mutta raha on se viimeinen pakkokeino kun muuten ei millään jaksaisi.

2. heinäkuuta 2009 klo 21.06  
Blogger Sofia kirjoitti...

Mulle motivaationa toimi sun postaus, sillä olin puntaroinut lähteäkö lenkille vai eikö lähteä hetkeä ennen kuin klikkailin itseni tänne Pupulandiaan. Siirsin lenkin tosin aamuun, mutta nyt kun siitä täällä mainitsen, en voi enää luistaa ;)

2. heinäkuuta 2009 klo 21.51  
Anonymous z kirjoitti...

Sovittiin kesän alussa kaveriporukan kanssa, että kaksi kertaa viikossa käydään potkimassa palloa. Ihmeen hyvin on pitäydytty suunnitelmassa, parhaimmillaan kentältä on löytynyt tusinan verran tuttuja naamoja! Liikunnan lisäksi tulee sitten höpistyä uusimmat juorut joka tiistai ja torstai :D Kun on yhteisesti sovitut treenipäivät ja -ajat, tulee helpommin pidettyä edes niistä parista liikuntapäivästä viikossa kiinni. Ei oikein kehtaa jäädä katsomaan Salkkareita sohvalle, jos tietää kavereiden huhkivan kentällä...

2. heinäkuuta 2009 klo 22.05  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tosi hyvistä vinkeistä. Itselläni olisi tarkoitus aloittaa säännöllinen liikunta ja saada tiputettua muutamia kiloja painosta samalla.

Haluaisinkin kysyä, että onko sulla tippunut yhtään painoa nyt kun olet aloittanut tuon harrastuksen? En voi sille mitään, mutta muiden liikunta ja painonpudotusvinkit motivoivat itseäni todella paljon :)

2. heinäkuuta 2009 klo 23.24  
Anonymous eiida kirjoitti...

Huuh, tekstistä ja kuvista innostuneena taidankin painua aamulla taas salille, kun sinne on vuosikortti hankittu.

Aamulla treenaamisessa on myös se hyvä puoli että ainakin omalla salillani lihaksia pullistelevat ääliö(miehe)t käyvät illemmalla salilla, joten aamulla siellä on minä ja muutama hauska pappa :)

Tulen muuten suoraan liikkumasta, kävin ihanalla iltauinnilla. Ja ihan oikeaa kuntouintia salaisella loistorannalla, ihanaa kun olen vihdoinkin taas löytänyt uinnin. Sitä voin suositella muillekin, joille lenkkeily on vaikeaa. Etenkin polvivammaisille se jatkuva asvaltin hakkaus ei tee hyvää :( Ja itsensä näkeminen uikkarissa saattaa motivoida yllättävällä tavalla...

3. heinäkuuta 2009 klo 0.10  
Anonymous anna kirjoitti...

Hyvä postaus! Sai taas lisää puhtia herätellä juoksuharrastusta uudelleen henkiin. :) Olen ollut parin vuoden aikana kunnon on-off -liikunnanharrastaja, mutta nyt on vakaana päätöksenä pitää liikunta kuvioissa koko ajan. Huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se, että hetken aikaa liikkuu innostuksissaan liikaa, kyllästyy koko touhuun ja pitää pitkän tauon.

Omina motivaattoreinani toimivat lähinnä koira ja musiikki. Koiraa parempaa lenkkiseuraa saa kyllä hakea! Se on aina valmis lenkille (kelloon katsomatta) ja pakolliset ulkoilutusreissut motivoivat itseäkin liikkumaan. Oma koirani pysyy hyvin vapaana, joten juoksemiseen voi keskittyä täysillä, kun ei tarvi hihna kädessä painella menemään.

Mp3-soitin on myös aina lenkeillä mukana, juoksemisesta ei tulisi yhtään mitään ilman sitä! Pitäisikin ostaa uudet kuulokkeet, kun nykyiset eivät pysy kaikessa vauhdissa paikallaan...

3. heinäkuuta 2009 klo 9.04  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Heippa!

Kiitos loistavasta blogistasi, jota olen seuraillut jo jonkin aikaa.

Olen itse työni puolesta tutkinut jonkin verran liikuntaan motivoitumista ja noin yleisesti tärkein asia, mikä motivoi ihmisiä jatkamaan liikuntaharrastusta on se, että itse tekeminen on mukavaa. Yleensä liikunnan aloittaminen onnistuu ulkoisilla motivaatiotekijöillä (terveys, painonpudotus, juoksutavoite tms.) mutta jotta harrastus jatkuisi, täytyy siitä itse liikuntahetkestä löytyä ilo, jonka vuoksi salille jaksaa raahustaa vielä sittenkin kun paino ei ole pudonnut ja juoksutapahtuma meni flunssan kourissa kotona. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että löytäisi "sen oman lajin", joka on niin hauskaa, että motivoi jo itsessään.

Voisikohan tässä olla syytä siihen miksi sinunkin liikuntaharrastukset ovat tyssänneet ennen aikojaan?

Kovasti tsemppiä ja ennen kaikkea - liikunnan iloa :)

3. heinäkuuta 2009 klo 9.19  
Blogger Peach kirjoitti...

Kiitos motivoivasta postauksesta! Olen juossut säännöllisen epäsäännöllisesti pari vuotta, ja aloittanut säännöllisemmin n. 2-3 krt. viikossa vasta kevään mittaan. Nyt pelottaa hieman polvien kunto, sillä viime juoksulenkin jälkeen kumpikin polvi oli kipeänä ensimmäisen kerran ikinä. :/

Olin ennen täysin iltaliikkuja, mutta kuten MouMoukin sanoi, päivä on jotenkin mukavampi rytmittää kun "liikunta-annos" on hoidettu alta pois. Varsinkin kun ei käy ohjatuilla tunneilla, vaan juoksulenkin ajankohta on täysin omissa kätösissä. :-)

3. heinäkuuta 2009 klo 9.43  
Blogger Jenni kirjoitti...

MouMou: Minäkin tykkään tosiaan liikkua aamulla, koska koen myös, että siitä saa niin energisen alun päivälle. :) Ja minulla on myös tapana "stressata" kovin aikataulutetuista liikuntasuorituksista ja helposti menee esimerkiksi jumppaa edeltävä tunti vain miettiessä, että "kohta pitää lähteä". On myös kiva tunne, kun päivän liikunta-annos on ikään kuin hoidettu pois alta jo aamulla ja loppupäivän voi käyttää miten haluaa. :)

RagDoll: Kiva juttu, jos vinkeistä oli iloa. :) Kannattaa ainakin kokeilla tavoitteiden asettamista, niin se saattaa innostaa liikunnan pariin ihan uudella tavalla. :)

Bubble: Tässä taas huomataan, miten erilaisia ihmiset ovat. :D Minä taas tunnen itseni iltapäivisin ja iltaisin monesti liian väsyneeksi juoksemaan. Ja mitä tulee muuten tuohon juoksun haastavuuteen, niin olet kyllä oikeassa. Se on juuri sellainen laji, joka on varsinkin alussa aivan kammottavan rankkaa, mutta olen todennut, että pidemmän päälle juoksu on myös aivan todella palkitseva laji. :) Jos alussa jaksoin juosta kymmenisen minuuttia putkeen, niin nyt menee kevyesti joku kuuden kilometrin lenkki ja sitä pidennetään nyt koko ajan. :) Tuo ryhmäpaine varmasti toimii myös erinomaisena paineena, koska oma suoritus vaikuttaa myös muihin. Itse en koskaan ole ollut joukkue-henkinen ihminen, joten yksin tai parin kanssa liikkuminen sopii minulle paremmin. :)

Juliana: Toivottavasti vinkeistä oli iloa. :) Minulla on itselläni vähän sama juttu, että nyt tunnen ensimmäistä kertaa, että tämä harrastus voisi jäädä pysyväksi osaksi elämää. En tiedä, mistä se johtuu, mutta uskoisin, että aika vain oli kypsä. Lisäksi nuo konkreettiset tavoitteet, ympäristön kannustava asenne ja esikuva ovat auttaneet asiassa todella paljon. :) Tsemppiä treenaukseen myös sinulle!

Papaija: No tuo on juuri sellainen hyvä konkreettinen tavoite. :) Ja on mielettömän palkitsevaa aina, kun pääsee edes himpun verran lähemmäs tavoitettaan. :) Uskon, että monella juuri tuo rahakin vaikuttaa motivoivasti. Minulla ei ole kallista kuntoklubi-jäsenyyttä, mutta ostin kertaheitolla neljän kuukauden kausikortin kuntosalille, jotta tulisi varmasti käytyä. ;)

Sofia: Aivan mahtava kuulla! :) On todella ihanaa huomata olevansa itse se motivaationlähde monelle lukijalle. Tsemppiä treenaukseen, jatka samaan malliin! ;)

3. heinäkuuta 2009 klo 10.05  
Blogger Jenni kirjoitti...

Z: Tuo ryhmäpaine toimii kyllä tosi hyvin. :) Jos on tuollainen kaveriporukka, niin mikäs sen mukavampaa kuin liikkua joukolla! Jo yhdenkin kaverin kanssa sovittu tapaaminen liikunnan merkeissä auttaa asiaa, mutta vielä vaikeampi on lusmuilla, jos tietää, että kokonainen joukkue treenaa siellä ilman minua. :)

Anonyymi1: Mahtavaa, että olet innostunut liikuntaharrastuksen aloittamisesta! :) Nyt on kuitenkin sanottava, että tämä painonpudotus-asia ei ole minulle sinänsä tuttu tai ajankohtainen, koska minun ei tarvitse pudottaa painoa. Olen valmiiksi jo sen verran hoikka, että pyrkimyksenä on vain parantaa kuntoa, kiinteytyä ja saada lisää lihasmassaa. Itse asiassa painoni tulee todennäköisesti ajan myötä nousemaan, koska lihas painaa enemmän kuin läski. Ja kun saan treenin myötä lisää lihaksia, painokin varmasti nousee. Ei siis kannata liiaksi tuijotella vaa'an lukemia! :) Lähde vain reippaasti liikkumaan, niin siinä kyllä palaa ylimääräinen rasva ihan itsestään ja lihakset kasvavat siinä sivussa. :) Tsemppiä treeniin!

Eiida: Hyvä tyttö! ;) Ja joo, olen huomannut saman! Aamupäivisin salilla saa olla aika rauhassa, kun siellä on paljon vähemmän väkeä. :) Olen tosin iltaisin kohdannut salilla jonkun vanhemman miehen, joka on aivan ihana. :D Tuo mies varmaankin tajuaa, että olen vielä salitreenauksessa aika noviisi ja hymyilee aina minulle tosi kannustavasti, jos näen hänet siellä. Juuri sillä lailla, että "Hyvä tyttö, on ylpeä susta, että oot tullut tänne salille!" :D Ja toden totta... bikinit ja uikkarit päällä motivoituu kummasti tekemään kropalleen jotakin. ;)

Anna: Hieno päätös, toivottavasti saat pidettyä kiinni siitä. :) Minun liikkumiseni on ennen tätä kesää ollut juuri samanlaista soutamista ja huopaamista kuin sinullakin. Mutta kun tästä tekee rutiinin, niin kummasti sitä on nyt liikuttu jo kaksi kuukautta suht ahkerasti eikä into ole lopahtanut yhtään. :) Koira on varmasti kyllä kiva lenkkikaveri! Minulla kun ei haukkua ole, niin kaverit toimittavat mainiosti saman asian. ;)

Anonyymi2: Olet kyllä ihan oikeassa! :) Meinasin aluksi laittaakin tuon kohdan tekstin joukkoon, mutta jostain syystä jätin sen pois. Nyt lisäsin sen sinne myös, koska tuo sinun pointtisi oli tosi hyvä. Tavoitteiden lisäksi liikunnasta pitää saada jonkinlaista iloa - ei sitä muuten jaksa pitää yllä. Aluksi se on tietysti aina kamalaa, kun on rapakunnossa, mutta hyvin nopeasti ihan se oma kehitys motivoi jatkamaan. Hauskaa sinänsä, että en olisi ikinä oikein voinut kuvitella harrastavani lenkkeilyä, mutta kuinka ollakaan, tässä sitä ollaan ja vieläpä tykkään siitä. :D Kiitos kivasta kommentista ja mieltä lämmittävästä palautteesta! :)

Peach: Nuo vaivat ovat kyllä inhottavia, koska rajoittavat sitten liikkumista aika tavalla. Pitää toivoa, että itselle ei tule mitään rasitusvammoja, jotka estäisivät harjoittelun. Ehkä sinun kannattaisi kokeilla vaihteeksi jotakin muutakin lajia, joka olisi polville vähän hellempi? Vaikkapa uinti on nyt kesällä kiva ja tehokas laji! Jos polvet vielä kipeytyvät jatkossa, niin varmasti kannattaa käydä lääkärillä tarkistuttamassa tilanne! Ja joo, ehdottomasti on kiva käydä aamulla liikkumassa, kun sitten on vähän kuin "vapaata" koko loppupäivä. :D

3. heinäkuuta 2009 klo 10.05  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

mun täytyy kyllä sanoa, että mä vähän vierastan tuota tavoite -motivaatiota. tai siis, monet aloittelevat juoksijat (esimerkiksi) asettavat heti itselleen tavoitteeksi tyyliin maratonin, ja alkavat harjoitella. ok, onhan se mukavampi liikkua, kun on konkreettinen tavoite edessä. mutta mitä sitten maratonin jälkeen? entä jos juoksu ei olekaan se sopivin laji kropalle, ja paikat hajoaa? mistä sitten löytää motivaation liikuntaan uudelleen?

musta on ihan oikeasti hyvä koettaa oppia löytämään se liikunnan ilo ihan ensin, ennen kuin tavoitteita asettaa - niin kuin sinä jenni käsittääkseni teit. tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat maksaneet kalliin juoksukoulun, treenanneet puoli vuotta, juosseet maratonin ja pahimmassa tapauksessa rikkoneet paikkansa, ja harrastus on jäänyt siihen. totta kai onhan se parempi harrastaa edes puoli vuotta elämästään liikuntaa kuin ei ollenkaan.

tarkoitus ei ole kuulostaa liian tylyltä, mutta jotenkin aina välillä turhauttaa, että tavallisesta kuntourheilustakin on tullut jotenkin "liian" tavoitteellista. jotta urheilu jää pysyväksi elämäntavaksi, on tärkeää kuunnella kroppaansa, aloittaa rauhallisesti ja ennen kaikkea löytää oma ja itselle sopiva laji!:)

3. heinäkuuta 2009 klo 17.09  
Anonymous n. kirjoitti...

monesti, kun ei jaksaisi lähteä lenkille, oon ajatellut että "puen ainakin lenkkivaatteet ylle ja jos sitten ei huvita, niin en lähde". kertaakaan en oo riisunu niitä heti :D

kymmeniä lajeja kokeilleena jaksan uskoa, että jokaiselle on oikeasti olemassa joku laji, jonne lähtee enemmän kuin mielellään. on myös kivaa, että on kamat useampaan kuin yhteen vaihtoehtoon. jos ei jaksa juoksemaan, ehkä jaksaa uimaan jne.

+ aamuliikunta rules! tietyt lajit toimii aamulla sikahyvin, oma suosikki on jooga. "voiko ihanammin päivä enää alkaa" ;)

3. heinäkuuta 2009 klo 19.16  
Blogger Mju kirjoitti...

Noissa liikuntakuvissa on aina ärsyttävän fressejä ihmisiä. Ei hikipisaraakaan näkyvissä, saati edes punaisia poskia. :D Joo, ehkä juttu ei olisi yhtä houkutteleva, jos malleilla olisi takana parin tunnin lenkki. x)

3. heinäkuuta 2009 klo 20.52  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Pitää kommentoida tuohon kuntoilun uudestaan ja uudestaan aloittamiseen. Moni ihminen on itselleen vähän turhan ankara siinä, että kolme neljä kertaa viikossa on pakko liikkua hamaan hautaan asti. Tarkottaen että ajan kanssa se motivaatio voi hukkua ja sen jälkeen tunteekin itsensä luuseriksi, kun ei jaksanut pitää kiinni liikunnalisesta elämästään.

Itseasissa siinä ei ole mitään pahaa vaikka silloin tällöin tulisi pidempiä taukoja ettei treenaa. Sillä keholla on "treenivuoden" aikana huippupaikkansa ja lepokautensa. Näin ne urheilijatkin tekevät. Toki tavallisen kuntolenkkeilijän ei tarvitse tavoitella samaa kuin urheilijan, mutta on hyvä muistaa ettei ole mitään pahaa antaa kehon välillä levätä. :)

Joten kaikki ne, jotka surkuttelevat liikuntaharrastuksen jäämistä, ei muuta kun lenkkarit/verkkarit jalkaan ja yrittämään uudestaan. Kyllä se keho sieltä palautuu pikkuhiljaa. :)

3. heinäkuuta 2009 klo 22.59  
Anonymous meikkis kirjoitti...

Näin sut Korjaamolla keskiviikkona, olit vielä kauniimpi kuin kuvissa!

4. heinäkuuta 2009 klo 2.39  
Blogger Jenni kirjoitti...

Anonyymi1: Kommentissasi on kyllä pointti. Kaikille tuollainen tavoitehakuinen treenaus ei varmastikaan sovi, mutta minä itse koen sen motivoivaksi. En ole koskaan ollut mitenkään kilpailuhenkinen ihminen ja todella moneen urheilulajiin olen tympääntynyt heti alussa, kun mukana on niin usein se tietynlainen "pakko" voittaa ja olla paras kaikessa. Minulle nämä tavoitteet tarkoittavat kilpailemista vain itseni kanssa. En halua olla paras tai voittaa ketään muuta kuin itseni, ja siitähän sen parhaan fiiliksen juuri saakin - kun pystyy johonkin, mihin ei olisi uskonut pystyvänsä. :)

Se on totta, että tavoitteen saavutettua voi tulla tyhjä fiilis, kun ei olekaan enää mitään erityistä maalia, johon pyrkiä. Voi olla, että minullekin käy niin tuon puolimaratonin jälkeen. Tällä hetkellä se kuitenkin toimii erinomaisena kannustimena ja osittain sen ansiosta saan raahattua itseni lenkille sitkeästi joka viikko, koska tiedän että ilman harjoittelua en siitä puolimaratonista selviydy. Murehdin tulevia tavoitteita vasta sitten, kun tämä nykyinen on saavutettu. Ehkäpä seuraava tavoite voisi sitten olla vaikkapa naisten kymppi johonkin kohtalaisen hyvään aikaan juostuna tai puolimaraton vähän kovempaa, tai Cooperin testissä joku hyvä aika, tms. :)

Tietysti jokaisen pitää etsiä se oma lajinsa. Minulle juoksu on tuntunut hyvältä ja sopivalta lajilta, mutta ei se välttämättä sovi kaikille. Se nyt on tässä esimerkkinä siksi, että minä olen itse löytänyt vastoin odotuksiani juuri lenkkeilystä sen liikunnan ilon. :) Ja tosiaan, tärkeintä on kuunnella sitä omaa kroppaa, että mikä tuntuu itselle sopivalta. Ei pidä väkisin yrittää tehdä itsestään juoksijaa jos polvet sanovat riks, raks ja poks. ;)

N: Tuo kuulostikin hyvältä vinkiltä. ;) Pitää joskus kokeilla, kun tympäisee! :D Ja siis se on totta, että jokaiselle varmasti on jokin laji, joka tuntuu omanlaiselta ja mukavammalta kuin muut. Tai niitä voi olla useampiakin. Itse olen tehnyt pari kertaa juuri niin, että jos on tuntunut että lenkki ei huvita tai puhti ei riitä, niin olenkin vaihtoehtona mennyt uimaan tai pyöräilemään. :) Olen muuten myös kokeillut joskus aamujoogaa ja se oli aika mainio tapa aloittaa päivä!

Mju: Totta! :D Jos minusta otettaisiin kuva lenkin jälkeen, niin moni ei varmaankaan tunnistaisi. Olen aivan järjettömän hikinen ja sellainen punaisenlaikukas naamasta! :D Not pretty, I can tell you! :D

Anonyymi2: Se on ihan totta muuten, että liikunnassa voi ja pitääkin olla välillä myös kevyempiä jaksoja. Olen minä jo tässä tämän "treenikauteni" aikana pitänyt viikkoja, jolloin en ole liikkunut kuin kerran. Eikä sillä mitään katastrofaalisia seurauksia ole ollut. :D Mutta tällä hetkellä, kun kunto on vielä aika surkea ja haluan tuloksia, niin treenikertoja on oltava tietty määrä, jotta tuloksia saavutetaan. :)

Mutta pienikin määrä liikuntaa on parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan! Ja siinä olen ihan samaa mieltä, että vaikka treeniharrastus olisi joskus jäänyt, niin mikään ei estä aloittamasta uudelleen! Alku on aina hankalaa, mutta siitä ei kannata lannistua. Jo parin kolmen kerran jälkeen huomaa yleensä alussa kehitystä, ja se jos mikä motivoi! :)

Meikkis: Voi kiitos. :) Tuosta kommentista tuli tosi hyvä mieli! Olin keskiviikkona vielä aika alamaissa ja vaisuna, joten ihana kuulla tuollaista. :)

4. heinäkuuta 2009 klo 9.37  
Anonymous M kirjoitti...

Ihanaa ihanaa!!!!
löysin blogisi vasta ja olen niin koukussa jo!! Ihania treeni postauksia olet tehnyt!!=) Toivottavasti niitä saa lukea paljon lisää <3

4. heinäkuuta 2009 klo 13.55  
Blogger Marika kirjoitti...

Todella hyvä postaus! Urheilupostauksesi varmasti auttavat monia lukijoitasi motivoitumaan liikuntaan. Hienoa, että olet ottanut näinkin tärkeän asian osaksi blogiasi. :)
Itse olen harrastanut liikuntaa polvenkorkuisesta eri muodoissa, mutta lenkkeilystä en ole koskaan oikein innostunut. Olen tosin huomannut, ettei mikään aloita päivää paremmin kuin herättelevä aamulenkki auringonpaisteessa. Harmi vain, ettei se aurinko paista turhan usein Suomessa..

4. heinäkuuta 2009 klo 23.05  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu