Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ylpeä kummitäti esittäytyy

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

torstai 20. elokuuta 2009

Ylpeä kummitäti esittäytyy


Voin ylpeänä kertoa, että minusta on tullut kummitäti! :) Kummilapseni on sellainen pieni, karvainen ja tuhiseva pötkylä nimeltään Kerttu. Kävin eilen ensimmäistä kertaa katsomassa ystäväni perheen uusinta tulokasta ja se valloitti sydämeni heti. Kertun perheeseen kuuluu myös isosisko Lumipallo, jonka kanssa ne ovat hyviä ystävyksiä.



Kertun suosikkiasioita ovat monen koiravauvan tapaan leikkiminen ja nukkuminen. Parin tunnin leikki päättyy yleensä kolmen tunnin nokosiin, jonka jälkeen on taas voimia jatkaa touhuamista. Tällä hetkellä suosikkijuttuja tuntuivat olevan ihmisten jaloissa olevat sukat - ai että kun niitä olisi tehnyt mieli vähän nakerrella. :D Alla olevissa kuvissa Kerttu on toisen suosikkijuttunsa pauloissa, pahvilaatikon ja parin raa'an perunan. Ei niitä näköjään kovin kummoisia leluja tarvita! :D




Ei kyllä ole maailmassa montaa yhtä suloista asiaa kuin koiranpennut. :) Voin kuvitella, että vaikka ihmisellä olisi miten surkea päivä, leikkihetki Kertun kanssa muuttaisi sen välittömästi hiukan paremmaksi. Veikkaan, että aion olla todella tunnollinen ja huolehtiva kummitäti ja käydä katsomassa nakinmallisen suojattini vointia mahdollisimman usein. ;)



Tunnisteet:

32 kommenttia:

Blogger MouMou kirjoitti...

Oi, aika söpö!<3 Ottaisin silti mieluummin tuon kisun...

T. eräs, joka ahdisteli jälleen lenkillä erästä kissanomistajaa:D

20. elokuuta 2009 klo 8.57  
Anonymous Stella kirjoitti...

UIH, onko Kerttu pitkäkarvainen mäykkyläinen vai näyttääkö vain siltä? Ihana jokatapauksessa! Aaaaa!!! Ei mulle saa näyttää koiranpentuja! Ei tule mitään enää tästä päivästä.

20. elokuuta 2009 klo 9.58  
Blogger Lic kirjoitti...

Ei ei ei ei :D julmaa läväyttää aamu-unisen ihmisen silmille tämmöistä söpöyttä. Pakko saada oma!

20. elokuuta 2009 klo 10.22  
Blogger Selma kirjoitti...

Oijoi! Nyt iskee taas kauhee koiranpentu/kissanpentu -kuume! :D Harmikseni vaan oon vähän allerginen kissoille, niin täytyy vaan tyytyä ihailemaan, mutta kyllähän tuo söpöus ja hellyyttävyys noista kuvistakin välittyy. :)

20. elokuuta 2009 klo 10.42  
Blogger i'm lacking kirjoitti...

Voi miten söpö :>
Iskee todellakin koirakuume taas.

20. elokuuta 2009 klo 10.56  
Blogger Mona kirjoitti...

Nööööyyyy!!!! Kerttu on kerrassaan ihan liian suloinen<3 <3 Ihana postaus<3 koiravauvoista tulee aina niin hyvä mieli.

20. elokuuta 2009 klo 11.09  
Blogger More To Love! - Peppi kirjoitti...

Awwww. Kerttu-rakkaus no syttynyt. Aivan supersuloinen. Sitä ei pysty tajuumaan, miten piristäviä koiranpennut on. Niistä saa ihan hirveesti imettyä hyvää energiaa huonoon päivään. :)

20. elokuuta 2009 klo 11.29  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

En ole lainkaan koiraihmisiä, mutta tuo vika kuvaa... Voiko olla suloisempaa!!

20. elokuuta 2009 klo 11.53  
Blogger Sari kirjoitti...

Yksi sana: IHANA! <3

20. elokuuta 2009 klo 12.13  
Blogger Sirpa kirjoitti...

Oi ihanuutta!

juliet xxx

20. elokuuta 2009 klo 12.25  
Blogger aye kirjoitti...

Hih, henkilökunta kokee tärkeäksi ilmoittaa että ONHAN hänelle ties mitä oikeaa lelua hankittu, muttakun ne sukat ja perunat vaan kiinnostaa mäyräkoiramaiseen tyyliin.. Isännän skeittipopot ja emännän ihanat korkkarit on jo käyneet suussa maisteltavana, ja ne on nyt visusti tallessa.

Kerttu heittää yläfemmat ja toivoo näkevänsä kummitädin taas pian uudestaan!

20. elokuuta 2009 klo 12.40  
Blogger Jenni kirjoitti...

MouMou: Minä olen enemmän koira-ihmisiä ja kissoille allerginenkin. :( Mutta molemmat ovat kyllä tosi suloisia tyyppejä! ;)

Stella: Haha, jotenkin arvasin, että teikäläiseltä tulisi vielä huomiota tälle postaukselle. :D Pitää joskus järjestää play-deitit, kunhan Kerttu tuosta vähän kasvaa. :D

Lic: Haha, olen pahoillani. ;)

Selma: Minäkin olen vähän allerginen, joten ainakin tässä vaiheessa kummitädin vastuullinen pesti täyttää karvapallon kaipuuni aika hyvin. :)

I'm lacking: Jooo, söpö kuin mikä! :)

Mona: Melkein kaikista eläinvauvoista tulee kyllä hyvä mieli. :D Ja ihmisvauvoistakin kyllä. :D

More to Love!-Peppi: Täytyy siis antaa kummitytön vierailla blogissa useamminkin. ;) Ja todella, koiravauvat ovat mieletöntä hyvän mielen seuraa!

Anonyymi: Joo, Kerttu väsähti kesken leikkien päiväunille. :D

Sari: Todellakin. :)

Sirpa/Juliet xxx: Joo, Kerttu on kyllä aikamoinen hurmaaja. ;)

Aye: Joo, se lienee selvää. :D Mutta niinhän se aina menee, että lasten mielestä kaikki mitä omituisimmat jutut ovat niitä kiinnostavimpia. Pitäkäähän kengät turvassa! :D Ja lupaan tulla pian taas visiitille. Suukkoja sekä Kertulle, Lumipallolle että isäntäväelle tasapuolisesti. ;)

20. elokuuta 2009 klo 12.56  
Anonymous Mirka kirjoitti...

Ihana! Suloinen! Sydämeni pakahtuu! <3

Nimim. Eräs, jolla on kova lemmikkikuume

20. elokuuta 2009 klo 13.00  
Blogger Womppis kirjoitti...

Oijoi, itku meinasi päästä kun näin nää, ihan vain siksi että toinen on niin uskomattoman söpö. <3
Ja koirien terapeuttinen vaikutus on ihan ehdoton, mulla oli vähän aikaa sitten poikaystävän vanhempien spanieli hoidossa ja harvoin on mun kotona ollut niin rauhallinen ja onnellinen tunnelma kuin silloin, kun se luppakorva kömpi sohvalle viereen nukkumaan... sitä olisi voinut vain tuijotella varmaan tuntikausia. :'D

Mitähän tällaisen koirakummitädin TEHTÄVIIN sit oikein mahtaa kuulua? ;)

20. elokuuta 2009 klo 13.14  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oiii, ihana Kerttu!<3 Kisukin on söpö, mutta oon enemmän koiraihmisiä. Ottaisin vaikka heti tuollaisen pötkylän meidän vanhalle koirarouvalle kaveriksi. ;)

-mansikka-

20. elokuuta 2009 klo 15.17  
Blogger Tuulia kirjoitti...

Onpa söpö! <3

20. elokuuta 2009 klo 16.23  
Blogger Andy kirjoitti...

Oi, tuo viimeinen kuva! Kiitos kovasti, tuollaisen kuvan jälkeen lähtee päivä ehdottomasti hyvin käyntiin. :)

20. elokuuta 2009 klo 18.01  
Blogger Lotta kirjoitti...

Vooi kun toinen on suloinen :) Muistuttaa huomattavasti omaa edesmennyttä mäyristäni.

20. elokuuta 2009 klo 18.17  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Onnea tuoreelle kummitädille ;) Itse olen ollut erään karvakorvan kummitäti jo vuosia <3

20. elokuuta 2009 klo 18.30  
Anonymous maija kirjoitti...

Tuo viimeinen kuva sai melkeinpä kyyneleet silmiin, miten toinen voikaan olla noin suloinen! :)

20. elokuuta 2009 klo 18.32  
Anonymous johanna kirjoitti...

nimet sattuis yhteen, eli onko vuffe millan?

20. elokuuta 2009 klo 21.26  
Anonymous fashionable kirjoitti...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

21. elokuuta 2009 klo 4.24  
Anonymous Lena* kirjoitti...

Voih, oma kummikoirani (veljeni mäykkypentulainen) on tosi paljon Kertun näköinen, ikää tosin on jo nelisen kuukautta.
Odotahan vaan kun hampaat vielä kasvavat - samaa tahtia käsienjyrsimisvimman kanssa ;) Silti, mikään ei piristä niin mäykyn rajaton rakkaus!

21. elokuuta 2009 klo 9.58  
Blogger Christina kirjoitti...

Voi miten suloinen tapaus! Koiravauvat ovat kyllä sydämen sulattavia ihanuuksia - ihme, etten lässyttele pikku-Kertulle täällä ääneen. :D

21. elokuuta 2009 klo 13.11  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi ei...ihana!!! <3

21. elokuuta 2009 klo 19.29  
Blogger Jenni kirjoitti...

Mirka: Hihi, se on vakava tauti se lemmikkikuume. ;)

Womppis: Se on kyllä totta, että tuollainen hauveli välittää ympärilleen valtavan paljon hyvää mieltä ja mielenrauhaa. :) Mitä kummitädin tehtäviin kuuluu, niin siitä en ole itse asiassa ihan varma. :D Varmaankin säännöllisiä visiittejä kummihauvan luona, paljon leikkimistä, satunnaista koiranvahtina toimimista sekä emännän kanssa juoruilua. :D Haha.

Anonyymi1/Mansikka: Minäkin olen enemmän koiraihmisiä. Lisäksi olen kissoille allerginen. :/

Tuulia: Niin on! :)

Andy: Loistavaa! :) Kerttu oli kyllä todella suloinen näky päiväunillaan. :)

Lotta: Voiii, toivottavasti tuli enemmän suloisia kuin haikeita muistoja. :)

Anonyymi2: Kiitos, kiitos. :) Tämä onkin elämäni ensimmäinen kummitädin pesti. ;)

Maija: No niinpä. :)

Johanna: Kyllä vain. :) Hyvin bongattu! :D

Lena*: Kerttu oli ihmeen kiltti tuon jyrsimisvimmansa kanssa, mutta se voi tosiaan olla että into vielä yltyy. :D

Christina: Joo, minusta tuntuu, että sitä lässytystä on tuossa seurassa melkein mahdotonta välttää. :D

Anonyymi3: Niinpä! <3

23. elokuuta 2009 klo 8.54  
Anonymous Laureate kirjoitti...

Voii, ihanaa kun joku muukin ottaa kummitätejä eläinlapsosilleen. Kaneillani on kummallakin kolme haltiakummia :D

23. elokuuta 2009 klo 19.26  
Blogger Anni kirjoitti...

Ihan mielettömän suloinen pikku-Kerttu :) koirakuume vaan kasvaa täälläkin!

23. elokuuta 2009 klo 20.25  
Blogger Jenni kirjoitti...

Laureate: Mainiota. :) Pitäähän eläinvauvoillakin olla joku erikoistäti/setä! :D

Anni: Koirakuume on kyllä kavala vaiva. Kärsin siitä vakavasti koko ala-asteen, nyt vasta on hiukan helpottanut. :D Tosin Kertun kohtaaminen saa aina lämmön hivenen nousemaan. ;)

24. elokuuta 2009 klo 10.40  
Blogger Outi kirjoitti...

Voi ei, ihanaa että näkee tuollaisia pentuja <3 Onko hän pitkäkarvainen mäyris? ja onko normi vai kääpiö?

Tuli kovin surullinen olo samalla, koska oma rakas pitkäkarvainen kääpiömme lopetettiin lauantaina, vaikka hän oli elämänsä kunnossa vielä perjantai aamulla :'( näin elämä heittelee...

24. elokuuta 2009 klo 15.00  
Blogger Jenni kirjoitti...

Outi: Voi ei, osanottoni suuren surun johdosta. :( Tämän veitikan vanhemmat ovat pitkäkarvaisia kaniinimäyräkoiria, jotka ovat vielä kääpiömäyriksestäkin pienempiä. :) Mutta aika näyttää hujahtaako Kerttu kääpiömäyrikseksi vai jääkö vanhempiensa tavoin kaniini-mittoihin. :)

24. elokuuta 2009 klo 15.41  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

awwwwws, niin söpö !<3 tekis mieli vaa pusutella ja halia tollasia pikkusia :)))

20. marraskuuta 2009 klo 11.34  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu