Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Aarre mysteerisalkussa

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Aarre mysteerisalkussa


Viime perjantaina sain tuntea itseni todelliseksi onnentytöksi! Kaverini Johannes oli muuttotohinoiden yhteydessä alkanut penkoa kerrostalon vintiltä löytyviä hylättyjä tavaroita ja ilmoitti Facebook-statuksessaan, että kiinnostuneet voisivat liittyä mukaan penkomaan ja viedä parhaat löydöt mukanaan. Tähän mennessä ullakolta oli löytynyt muun muassa suksipari sekä mystinen, jumalattoman painava salkku. Kaverini epäili mysteerisalkun sisältävän joko kirjoitus- tai ompelukoneen, mikä herätti heti suurta kiinnostusta Facebook-kavereissa. Minä satuin onneksi olemaan tutkalla ja vinkkasin heti Johannekselle, että mikäli mysteerisalkusta paljastuisi ompelukone, minä voisin olla halukas ottamaan sen omakseni. Olen jo kauan haaveillut ompelukoneesta, joten olin onneni kukkuloilla, kun Johannes hetken päästä soitti minulle intoa puhkuen: se oli kuin olikin ikivanha ompelukone!



Menin kaverini luo vielä samana iltana hakemaan onnellisena uutta ompelukonettani, mutta totesimme hyvin nopeasti, että tuota masiinaa ei kyllä julkisilla kulkuvälineillä raahattaisi kaupungin toiselle puolelle mitenkään. Rakkine on nimittäin rautaa ja painaa 21 kiloa (punnitsin äsken). :D Onneksi eräs autoileva ystäväni sattuu asumaan lähellä Johannesta, joten kuljetus saatiin järjestettyä ja tänään sain vihdoin ompelukoneeni kotiin. :) Olen ehtinyt testata konetta jo sen verran, että tiedän sen toimivan. Käyttöohjeiden puuttuessa ja omien ompelutaitojen ollessa melko ruosteessa (vaatimattoman 12 vuoden tauon jälkeen) taidan joutua etsimään vielä käsiini jonkun, joka osaa opastaa minut alkuun. Mutta nyt on kyllä tämä tyttö yhtä hymyä! :)



Tunnisteet:

17 kommenttia:

Blogger veerra kirjoitti...

Tiedän tunteen :) puhuin joskus puoltoista vuotta sitten mummolassa, että olis kiva omistaa ompelukone. Pappani sitten tokaisi, että sellanenhan pitää sitten hankkia, mutten ottanut hänen puheitaan kovin tosissaan, kun hänellä on tapana unohtaa tuollaiset jutut sen siliän tien. Kerran sitten istuin kotona ja pappani soitti: "ootko kotona, täällä olis sulle ompelukone" :P voi juku sitä iloa, kun sain oman kirppiskoneeni <3 ja se surisee surisemistaan ;)

7. syyskuuta 2009 klo 18.44  
Blogger Joy kirjoitti...

Hieno löytö! On muuten upea vanha kone, tuolla hurruuttaa todennäköisesti menemään vaikka farkkua ja nahkaakin!

7. syyskuuta 2009 klo 18.50  
Blogger Jenni kirjoitti...

Veerra: Voi miten ihana pappa sinulla! :) Minunkin pitää nyt kiireen vilkkaa opetella käyttämään tuota, että pääsen surruttelemaan. :)

Joy: Kiitos. :) Ja se on muuten totta, että nämä vanhat kunnon koneet ovat aivan eri maata kuin uudemmat. Järeää tekoa olevalla masiinalla pystyy ompelemaan paksujakin kankaita ja vanhat koneet tuntuvat muutenkin olevan tosi kestäviä. :)

7. syyskuuta 2009 klo 18.52  
Blogger Molly Moll kirjoitti...

Mulla on äitin vanha Husqvarna, jonka se osti itselleen parikymppisenä. Tuo salkku on kutakuinkin juuri saman mallinen ja painoakin riittää niin, että vehkeen juuri ja juuri jaksaa nostaa kaapista pöydälle. :) Mutta yleensä tuollaisissa ei sitten olekaan niin herkästi rikkimeneviä osia eikä elektroniikkaa, joissa bitti voisi mennä vinoon. Onnea uuden koneen omistajalle!

7. syyskuuta 2009 klo 19.33  
Anonymous ellu kirjoitti...

IHANA<3

7. syyskuuta 2009 klo 19.53  
Anonymous Elina kirjoitti...

Voin todeta tuolla ylhäällä olevampaan kommenttiin, että varmasti ompelee niin farkkua, kuin nahkaakin.
Itselläni luultavasti hyvin samaa ikää oleva Tikka kone <3

7. syyskuuta 2009 klo 20.12  
Blogger Rva Herttainen kirjoitti...

Voi juku! Ja tuo tulee kuule kestämään vielä vuosia! Noi koneet tehtiin ennen kestäviksi. Nykyiset muovipäällysteiset ei varmasti kestä yhtä hyvin... Mulla on 5v vanha Pfaff ja aina himoitsen äidin vanhaa Singeriä. Mummun Husqvarna meni muutama vuos sitten reilun 40 v käytön jälkeen rikki. Eiköhän tolla Pfaffillakin vielä vuosia ompele, mutta saa varmasti huollattaa ja ostaa varaosia jne. matkan varrella. Olet siis oikea onnenpekka!

7. syyskuuta 2009 klo 20.16  
Blogger ravenwaves kirjoitti...

Ihana! <3 Itse tein mummulan vintiltä löytöjä kesällä ja löysin muun muassa vanhan Singerin, joka nyt komeilee eteisessä pöytänä ^__^

7. syyskuuta 2009 klo 20.32  
Blogger Helene kirjoitti...

Ihana!

Perustetaan hei ompeluseura. :D Mulla on ompelukone ja kauhea hinku tehdä vaatteita, mutta se on yksin aina aika tylsää... :)

7. syyskuuta 2009 klo 20.57  
Blogger gossip girls kirjoitti...

En kestä! mieletön masiina, menee jo pelkästään sisustuselementtinä! noi vanhat koneet toimiessaan on ihan superhyviä; ompelee vaikka mitä matskuu..

congrats :)

-v

7. syyskuuta 2009 klo 21.00  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mistä tiedätte, että nuo kerrostalon vintille jääneet tavarat oli varmasti hylättyjä? Eihän se, että tavarat ovat olleet varastossa usean vuoden ajan tarkoita, etteikö niitä joku omistaisi. Vai oliko tavarat ystäväsi vuokra-asunnon kopissa?

Hieno löytö joka tapauksessa.

7. syyskuuta 2009 klo 21.05  
Blogger Jenni kirjoitti...

Molly Moll: Kiitos. :) Joo, näissä vanhoissa koneissa parasta on juuri se, että kestävät tosi hyvin ja ompelevat järeämpiäkin matskuja. :)

Ellu: Kiitti. :)

Elina: Jee! Nyt sitten pitää vain virkistää ompelutaidot, jotta pääsen surrailemaan. :)

Rva Herttainen: Olen myös ihan varma, että ne uudemmat koneet eivät ole yhtä kovaa tekoa kuin nämä vanhat. :) Muistan, että koulussakin tykkäsin aina ommella niillä vanhemmilla koneille mieluiten, niissä oli jotenkin parempi tuntuma. :) Saat muuten joku päivä tulla käväisemään täällä, jos osaisit vaikka neuvoa meikäläisen alkuun tuon masiinan kanssa. :D

Ravenwaves: Oijoi, se on varmasti sellainen tooosi vanha. :)

Helene: Haha, käy! Tosin meidän ompeluseurassa sinä saat aina tulla tänne, koska tuota vehjettä ei kukaan täysipäinen lähde raahaamaan mihinkään. :D Pitää sopia joku päivä ensimmäisestä kokoontumisesta! :D

Gossip Girl: Todellakin, upea laite. :) Mutta mahtavaa tuossa on se, että todellakin toimii ja vaikuttaisi olevan erinomaisessa kunnossa. :)

Anonyymi: Ei huolta, asia on kyllä selvitetty. :) Emme toki menisi viemään mitään, jolle saattaisi vielä löytyä omistaja.

7. syyskuuta 2009 klo 21.17  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oijoi komea kone, varsinainen aarre! Itselläni on lähes samanlainen mummolta saatu mintunvihreä husqvarna, joka on myös salkussa ja painaa todella paljon. Ikää tällä kaunottarella on jo varmasti 50 vuotta, mutta toimii edelleen täydellisesti. :)

7. syyskuuta 2009 klo 21.17  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oi, ihana ompelukone! Olin innoissani kun sain lahjaksi ompelukoneen, mutta tuo on kyllä ihan mahdottoman söpö kun on sen verran vanha :)

7. syyskuuta 2009 klo 23.11  
Blogger tipitii kirjoitti...

Aivan älyttömän siisti kone! Voittaa mennen tullen sen alennusmyynnistä vuosia sitten ostamamme rakkineen, joka aina välillä päättää olla toimimatta

7. syyskuuta 2009 klo 23.38  
Blogger Hilla kirjoitti...

Oi ei mikä aarre!ei voi sanoin kuvailla :D

8. syyskuuta 2009 klo 18.44  
Blogger Jenni kirjoitti...

Anonyymi1: Kyllä se vain niin on, että ennen tehtiin kaikki kestämään ihan eri tavoin kuin nykyään. Toivotaan, että minulla on ompelukoneeni kanssa vielä lukuisia onnellisia vuosia edessä. :)

Anonyymi2: Onnea myös sinulle ompelukoneen johdosta. ;) On näissä vanhoissa koneissa sellaista ihanaa tunnelmaa kyllä. :D

Tipitii: Voi ei, se on tosi ärsyttävää jos kone temppuilee. :( Toivottavasti saat vielä jonakin päivänä paremman!

Hilla: Kiitos! :) Olen kyllä tosi onnellinen tästä löydöstä. :)

10. syyskuuta 2009 klo 6.16  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu