Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Viikonlopun kirpparisaalis

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Viikonlopun kirpparisaalis


Päätin pitkästä aikaa viikonloppuna lähteä käymään Valtterin kirpputorilla Vallilassa. Edellinen kerta taisi olla suunnilleen vuosi sitten, joten oli jo aikakin! Olin jokseenkin laiskalla päällä, enkä jaksanut alkaa penkoa pöytiä, ellei silmiin osunut heti ensinäkemällä jotakin kiinnostavaa. Ruuhkaisimpiin pöytiin en edes yrittänyt tunkea, vaikka niistä olisi kenties voinut jotakin mielenkiintoista löytyäkin. Kävin moikkailemassa kierroksen aikana myös Nadjaa, jonka pöytä oli varmaan koko teollisuushallin suosituin sen ympärillä parveilevien neitokaisten määrästä päätellen. :D


Laiskanpulskeasta meiningistä huolimatta mukaan tarttui myös muutama löytö... Bongasin eräästä pöydästä hauskan kenkäkirjan, jota olen joskus aiemminkin selaillut. Omia suosikkeja kirjassa ovat ehdottomasti nuo kaikkein kummallisimmat kengät kuten kirahvi-korkkarit! ;) Onnistuin myös löytämään eurolla tosi kivan nahkalaukun, joka on juuri täydellisen kokoinen. Laukku on juuri sen verran useimpia pikkulaukkuja suurempi, että sinne mahtuu mukavasti A5-kokoinen kalenteri. Minä olen ilman kalenteriani aina aivan hukassa - ei aavistustakaan, mitä piti tehdä tai minne mennä. :D Olen myös siinä mielessä perinteinen typykkä, etten tykkää kännyköiden kalentereista, vaan haluan kirjoittaa menoni ylös näppiksen sijaan kynällä.


Nappasin mukaani myös H&M:n kauniin, puuterinvärisen mekon, jota olen joskus muinoin liikkeessäkin katsellut. Myyjä kertoi mekon olevan täysin käyttämätön, mutta epäröin tuon värin kanssa. Olen niin vaalea, että helposti tuollaiset beigeen taittuvat puuterisävyt saavat minut näyttämään entistäkin valjummalta ja kalpeammalta. Ostin kuitenkin mekon, kun myyjä epäröintini seurauksena tarjosi kolttua omakseni edullisempaan hintaan. Kotona kuitenkin sain todeta epäröintini osuneen oikeaan - ei ole minun mekkoni tuo, vaikka kaunis onkin. Tiedän kuitenkin yhden ystävän, joka tuosta varmasti ilahtuu. :) Ja jos ei, niin Huuto.net kutsuu...

Tunnisteet: ,

9 kommenttia:

Blogger Joa kirjoitti...

Mitäs pahaa valjussa ihon värissä on? Välillä sitä on kiva olla ihan olmin näköinen. ;) Vähän punaista huulipunaa nassuun, niin täydellistä tulee! :)

14. syyskuuta 2009 klo 16.52  
Blogger Nooruska kirjoitti...

Tuon mekon voisi myös värjätä, jos se on jotain luonnonkuitua. Mekko on nimittäin tosi kivannäköinen.

Ja vielä edelliseen postaukseen palaten, treenailuasi on ollut todella inspiroivaa seurata! Lykkyä tykö sunnuntaiksi! Ja muuten oma valmentaja on loisto juttu, poikaystäväni kunnostautuu tässä ja juoksenkin koko ajan pidempiä lenkkejä, on niin voittaja olo.

14. syyskuuta 2009 klo 17.47  
Anonymous Niini kirjoitti...

Moikka!

Vastailen siis tuohon videoasioita koskevaan merkintääsi: joojoojoo! Omasta mielestäni videot voivat sisältää melkein mitä vaan, mutta elävä kuvaa olisi kiva saada tänne. :)

Ja onnea sunnuntaille! :)

14. syyskuuta 2009 klo 18.11  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kun käyt lenkille, juoksetko "mukavuus alueella" vai menetkö niin kovaa että alkaa sattumaan, henkeä kunnolla ahdistamaan tms?

Vanha liikunnan opettajani painotti aina että juoksun ei kuulukkaan tuntua aina kivalta, että se lihaskipu ja keuhkojen polttelu kuuluu asiaan..

Tietysti ymmärrän tämän täysin kilpailu tai testi tilanteessa jossa kuuluukin mennä äärirajalleen,
mutta entä jos on semmoinen sunnuntailenkkeilijä, semmoinen jolla ei ole mitään tavoitteita juoksulleen, muutakuin pysyä terveenä ja saada raitista ilmaa?

Inhoan itse yli kaiken sellaista "verenmakusuussa" urheilua mutta liikkamaikan sanat kaikuvat korvissani aina kun lähden lenkille enkä oikein tiedä mitä ajatella.. :/

Mitä olet mieltä?

14. syyskuuta 2009 klo 18.18  
Anonymous janina kirjoitti...

Haluaisin myös saada tuon kenkäkirjan käsiini, vaikuttaa tosi kiinnostavalta :)

14. syyskuuta 2009 klo 21.54  
Blogger Jenni kirjoitti...

Joa: Ei siinä mitään pahaa ole. ;) Ja tosiaan esimerkiksi punaiseen huulipunaan yhdistettynä nude-look voi olla tosi kivakin. Tämän mekon kohdalla kyse ei ollut vain väristä, mekko ei vain sopinut minulle.

Nooruska: Mietin tuota vaihtoehtoa myös, mutta toisaalta mekko on kuitenkin kaunis myös sellaisenaan, enkä halua ottaa riskiä, että se menisi pilalle. Veikkaan nimittäin, että nuo langat, joilla brodeeraukset on tehty, eivät välttämättä värjäänny. Mekon malli ei myöskään oikein sopinut minulle, niin parempi laittaa kiertoon. :) Ja hei, mahtava kuulla, että juoksupostaukseni inspiroivat muitakin! Valmentaja kyllä motivoi kummasti, sen olen huomannut. :)

Niini: Kiva kuulla, että video-idea otetaan noin positiivisesti vastaan. :) Varmaan piakkoin sitä kokeilenkin!

Anonyymi: En nyt ihan tiedä, mitä tarkoitat tuolla mukavuus-alueella, koska en oikeastaan ikinä nauti juoksemisesta ja hikoilusta mitenkään suunnattomasti. Toki niitä itsensä voittamisen tunteita tulee myös lenkin aikana, mutta kunnolla se hyvä olo tulee vasta lenkin jälkeen. :) Sitä on aika vaikea määrittää, mikä kenellekin on mukavuus-alue, mutta jos puhutaan sykerajoista, niin juoksen yleensä sellaisella sykkeellä, että touhu pysyy aerobisella tasolla. Pidempikestoisena liikuntana vain aerobinen kohottaa kuntoa ja minulla on peruskunnon kohotus ollut tässä juuri tarkoituksena. Jos syke lipsahtaa pidemmäksi aikaa anaerobiselle puolelle, keho alkaa tuottaa maitohappoja, eikä juoksu pidemmän päälle ole siinä vaiheessa enää niin mukavaa.

Kannattaa muistaa, että ei liikunnan ole tarkoitus sattua ja tuntua pahalta. Tottakai keho juostessa rasittuu, mutta minusta paljon palkitsevampaa on se, että jaksan juosta esimerkiksi tunnin putkeen niin, että se tuntuu kohtalaisen hyvältä kuin 400m mahdollisimman nopeasti, jolloin todennäköisesti saa juuri sen verenmaku suussa -ilmiön aikaan. Lyhyempikestoisina harjoituksina on ihan hyödyllistä tehdä joskus kovan sykkeen treeniä, mutta ei harjoitellessa ole tarkoituskaan yrittää juosta kymmentä kilometriä täysillä. :)

Korviini kalskahtaa vähän tuo "sunnuntailenkkeilijä", koska se että lenkkeilee aerobisella sykealueella (joka ei siis ole täysiä juoksemista, vaan omalla kohdallani sellaista 8-10 kilometrin tuntinopeudella juoksemista) ei automaattisesti tarkoita, ettei ole tavoitteita. Yhtälailla tuo mainitsemasi terveenä pysyminen ja kunnon kohotus voivat olla hyviä tavoitteita, mutta nollastahan kaikki aina alkaa. Ei minusta mitään kilpaurheilijaa ole tulossa, joten on järkevää pitää treeni ja tavoitteetkin sen mukaisena. :) Sori tästä megavastauksesta, herätti vain mietiskelemään. :D

Janina: Itse olen tuon muistaakseni löytänyt joskus kirjastostakin. :)

15. syyskuuta 2009 klo 6.47  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihana tuo mekko ja jos menee Huuto.net:tiin, täällä olisi jo yksi ostaja!

15. syyskuuta 2009 klo 7.05  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mukavuusalueella tarkoitin nimenomaan sitä että ei ole se verenmaku suussa :) Että juoksu tuntuu mukavalta, ei lällyltä mutta ei myöskään siltä että naama vääntyy irvistykseen.

Ja sillä sunnuntailenkkeilijä jutulla en tarkoittanutkaan sinua vaan itseäni. Ja se sunnuntailenkkeilijä ei ole mikään alentava vaan kuvaileva sana, että juoksemisen tavoite on se että jaksaa seuraavanakin sunnuntaina juosta. (pysyy terveenä ja elää siihen seuraavaan sunnuntaihin ;D)

16. syyskuuta 2009 klo 11.12  
Blogger Jenni kirjoitti...

Anonyymi1: Hyvä tietää. ;)

Anonyymi2: Tarkennukseksi nyt vielä, että en tosiaankaan loukkaantunut tuosta sunnuntailenkkeily-kommentista, vaan jäin vain pohdiskelemaan, että mitä se sitten tarkoittaa. :D Mutta tämän tarkemman veren maku suussa -juoksemisen määrittelyn kautta uskallan sanoa, että ei, en harrasta sellaista. Paitsi joskus pakotettuna. :D

17. syyskuuta 2009 klo 6.43  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu