Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kadonnutta motivaatiota metsästämässä

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Kadonnutta motivaatiota metsästämässä



Olen mennyt hukkaamaan jotakin varsin tärkeää, enkä meinaa löytää sitä oikein mistään - motivaatiotani nimittäin. Kuten olette varmaankin huomanneet, blogini suhteen motivaatio voi erittäin hyvin, mutta miksi gradun kirjoittaminen ei ole ollenkaan niin hauskaa kuin blogin? Gradun osalta motivaatio on melko ailahtelevaista sorttia: joinakin päivinä syntyy sivutolkulla tekstiä ja toisina en saa aikaseksi riviäkään. Välillä siis visusti tallessa ja toisinaan kadoksissa, ja nyt olen hukannut sen kehvelin jälleen.

Voitteko uskoa, että olen metsästänyt sitä jo kaikkialta! Ei ollut sängyn alla, ei sipsipussissa, ei kahvilassa eikä liioin Style.comissa. Viimeksi mainitusta etsin todella huolellisesti, mutta ei vain löytynyt! Alan jo epäillä, olenkohan unohtanut sen yliopistolle... Ei tässä varmaankaan auta muu kuin lähteä etsimään sieltä. Tuolla hiljaisuuden ja rauhallisuuden tyyssijassa en voi eksyä edes tiedon valtatielle, koska nettiyhteyskin on käyttäjätunnuksen takana (jollaista minulla ei harmikseni/onnekseni ole). Mutta siis, jos näette, niin käskekää tulla kotiin!

EDIT: Nyt voin oikein kuulla motivaation juoksevan häijysti nauraen karkuun, kun postiluukusta tupsahtivat sekä uusin Trendi että Olivia. :D


Tunnisteet: ,

14 kommenttia:

Blogger Saara kirjoitti...

hahahah :) tulin lukemaan blogiasi kun ajattelin pitää pienen tauon dippatyöni teossa, että keksisin sitten kirjoittaa jotakin :) miten sopiva olikaan aiheesi :)

Aina välillä löydän aiheeseen liittyvää materiaalia ja saan innostusta, että hei, totahan en olekaan miettinyt ja saan tekstiä paperiin ja adrenaliinia virtaamaan. Välillä ei vaan aukee ja tökkii ja uskon, että kaikilla on aika sama ongelma.

Mua auttaa proffan kanssa jutteleminen. Sanon rehellisesti, että tökkii ja oliskos ideoita ja yleensä mun proffa keksii aika kivoja juttuja luettavaksi...

21. lokakuuta 2009 klo 9.56  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mulla auttoi kovasti se, kun graduohjaaja aikoinaan sanoi että "joo no tän pitäis olla valmiina mun pöydällä Xkuun loppuun mennessä" - silloin siihen deadlineen oli aikaa 1,5 kk ja mulla kasassa n. 25 sivua.. Sit vaan hihat heilumaan ja tosiaan Xkuun loppuun mennessä proffan pöydällä oli 80 sivua tekstiä ja vieläpä ranskaksi. Eikä arvosanassakaan valittamista :) Muhun toimii kaikissa asioissa vaan tommoset pakko-deadlinet, muuten mä...noh, surffaan esimerkiks ;)

21. lokakuuta 2009 klo 10.04  
Blogger Sara kirjoitti...

Mulla on vähän aina motivaatio koulujuttuihin hukassa. Esim kun olin ysillä ja piti tehdä äidinkielen lopputyö, siihen annettiin yli puoli vuotta aikaa. Aiheeni oli vielä tosi mieluinen, kirjoitin suomalaisesta muodista. Koko talven ja kevään yritin aloittaa sen tekemistä, kunnes eräs kaunis päivä huomasin että ei vtu, sen pitäisi olla huomenna valmis. Tein koko 20-sivuisen pläjäyksen sitten yhdessä yössä. :p

21. lokakuuta 2009 klo 10.27  
Blogger hanska kirjoitti...

voi mun motivaatio hävisi jo joskus pari vuotta sitten eikä ole sittemmin näyttäytynyt. välillä olen luullut näkeväni siitä pienen vilahduksen mutta silmänräpäyksessä se taas on kadonnut. tiedä sitten, olenko jotenkin verisesti häntä loukannut, ja josko hän joskus voisi anteeksi antaa. sitä odotellessa :D

21. lokakuuta 2009 klo 10.55  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin yksi gradulainen kadonneen motivaation perään huutelemassa. Mä en myöskään saa mitään aikaiseksi ellei deadline ole viikon päästä ja nyt se on vuoden lopussa, joten lakkailen täällä vaan kynsiäni. Toisaalta oon täyspäiväsesti koulussa marraskuun alusta vuoden loppuun, joten ois ehkä ihan jees saada nyt jotain upeeta ja mahtavaa paperille, mut ei...

Ja kun proffa on niiiin vaativa ja niiiin pelottava, niin jotenkin en ees uskalla kirjottaa mitään, koska kaikista naputelluista sanoista tulee hirveet paineet, että kelpaakohan tämä nyt mr professorille. Iiks, ehkä mä vaan oksennan jotain tekstiä ja kuuntelen korvat punaset sen miekkosen kiukuttelua :).

Mut onnea motivaation etsimiseen! Vinkkaa tänne päin, jos satut törmäämään :).

21. lokakuuta 2009 klo 11.01  
Blogger Jenni kirjoitti...

Voi teitä ihania kohtalotovereita. Sydäntäni ja sieluani oikein lämmittivät nuo kommenttinne! <3

Saara: Oi sinä ahkera ihminen, kävisinpä minäkin täällä vain tauoilla. :D Omalla kohdalla voisi enemmänkin kutsua tauoiksi blogisurffailusta niitä hetkiä, kun tartun graduun. ;) Hah. Minua auttaa myös kyllä graduohjaajan kanssa jutustelu, viime viikolla pääsin jo henkisesti eteenpäin. Mutta kun vielä saisin itsestäni irti ryhtyä ajatuksista tekoihin. :P

Anonyymi1: No minuakin varmaan joku ehdoton deadline auttaisi. Nyt olen vain itse asettanut itselleni deadlineksi, että vuoden loppuun mennessä gradu on esitarkastuksessa. Selvästikin siihen päivään on vielä ihan liikaa aikaa, kun en tunne riittävästi painetta ryhtyäkseni hommiin. :D

Sara: Olen itse juuri samanlainen, että kaikki hommat tulee tehtyä aina ihan viime tipassa. Gradun kanssa ongelmallisinta on vain se, että kukaan ei oikeastaan ole kovin pahasti hönkimässä niskaan, vaan vastuu työstä ja sen valmistumisesta on täysin itsellä. Itsekuria tämä vaatii, argh.

Hanska: Tuon kommenttisi kohdalla repesin kyllä nauruun. :D Aloin miettiä, olenko itsekin ehkä loukannut motivaatiotani jotenkin, kun hän on minut näin kylmästi jättänyt. :D Mikäli näin on, niin pyydän vilpittömästi anteeksi ja toivon, että tulet kotiin!

Anonyymi2: Minun graduohjaajani on onneksi ihana ja lempeä, joten se ei ole kynnyksenä työssä etenemiselle. Voin siis syyttää vain itseäni (tai sitten karkuteillä viihtyvää motivaatiota)! Oma tavoite-deadline on myös minulla tämän vuoden loppu. Mutta sinulle antaisin neuvoksi vain sen, että älä liikaa pelkää ohjaajaasi. Tämä on nimenomaan oppimisprosessi ja hänen tehtävänsä on auttaa sinua siinä. Ei meistä gradulaisista kenenkään oleteta olevan täydellinen. Uskalla tehdä virheitä ja oppia niistä! :) Ja tsemppiä motivaation metsästykseen, huikkaan jos näen! :D

21. lokakuuta 2009 klo 11.20  
Anonymous Annika kirjoitti...

onpa huojentavaa huomata, etten ole ainoa jonka motivaatio on ottanut hatkat.

itse tuskailen myös graduni kanssa ja kaikkeen muuhun näyttäisi kyllä löytyvän innostusta paitsi tuon gradun kirjoittamiseen.

minulle voi myös vinkata mikäli motivaatiotani näkyy jossain, olisi kiva jos se tulisi takaisin kotiin...*huokaus*

21. lokakuuta 2009 klo 11.58  
Blogger Saraseeeni kirjoitti...

Heh : D

Tsemppiä motivaation hakuun!

Miunkin pitäisi jostain repiä motivaatiota lukea tuo tenttikirja tänään loppuun.. huomenna tentti.. jee : D

21. lokakuuta 2009 klo 12.06  
Blogger Irene kirjoitti...

hei! käydään joskus kahvilla ja tsempataan toisiamme gradun teossa, munkin pitäis aloittaa pikapuoliin!

21. lokakuuta 2009 klo 12.47  
Blogger Irene kirjoitti...

ja hei mun blogin suosikkilistasta löytyy gradublogi mistä voi olla apua?

21. lokakuuta 2009 klo 12.48  
Blogger Bisquits kirjoitti...

Auttaisiko sellainen, että alkaisit tehdä ihan konkreettisia valmistumisen jälkeisiä kivoja suunnitelmia? Sitten tavoittelisit niitä, mutta niiden toteutumiseen tarvittaisiin gradun valmistuminen. Toivottavasti ymmärsit, en osaa nyt paremmin selittää. :-D

21. lokakuuta 2009 klo 13.14  
Blogger Laurakaisa kirjoitti...

Voi, miten tutulta kuulostaa... Oman graduni valmistumiseen meni kolmisen vuotta ja se itse valmistuminen edellytti surullisenkuuluisan v-käyrän nousua niin korkealle että lopulta vaan parin viikon palkattomilla vapailla kirjoitin sen tekeleen yötäpäivää-tyyliin valmiiksi. EN suosittele samaa sinulle :)

Itseäni auttoi eniten se, että sain gradulle tehtyä sisällysluettelon eli ikään kuin "luurangon". Sitä oli sitten helppo alkaa luku kerrallaan lihottamaan - koko gradun käsitteleminen yhtenä möhkäleenä oli siis ainakin omalle sietokyvylleni ihan liikaa.

21. lokakuuta 2009 klo 14.24  
Blogger suklaasydän kirjoitti...

Motivaatio ei auta noissa gradunkirjoituksissa valitettavasti :) Pitää vaan kirjoittaa vaikkei huvittaisikaan, eikä mitään järkevää syntyisikään että pääsee eteenpäin. Mulle paras motivoija oli (tosin kandintyössä) deadline jota ei voinut siirtää ja jonka missatessani olisin reputtanut koko kurssin. Ilman mitään toista mahdollisuutta. Sain valmiiksi ajoissa!

21. lokakuuta 2009 klo 15.34  
Blogger Joa kirjoitti...

Jos löydät sen paikan, jonne motivaatiot karkaavat, niin vetäisetkö hihasta myös minun yo-opiskelu-motivaatiota? Se hengailee luultavasti kemian kirjan muodossa tai suoltaa psykologisia teorioita muille motivaatioille!

21. lokakuuta 2009 klo 15.38  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu