Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Levyjen ostamisen hienoudesta

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Levyjen ostamisen hienoudesta


Olen huomannut, että nykyään tulee ostettua kamalan vähän musiikkia. On mp3, Youtube, Spotify ja MySpace - loppujen lopuksi niitä olemassaolevia cd-levyjä kuuntelee vain harvoin. On kätevämpää ladata omistamansa levyt vaikka tietokoneelle ja koota kaikista yhteinen soittolista kuin vaihdella levyä 45 minuutin välein. Puhumattakaan siitä, jos haluaisi kuunnella kultakin albumilta vain yhden biisin. Itse olen jotenkin sen verran old school -tyyppi, että en silti osaa vielä ostaa musiikkiani mp3-muodossa, vaan jotenkin cd on se "oikea" tapa hankkia albumi omakseen. Vasta cd-kotelon kansilehtistä hipelöidessäni tunnen, että levy on oikeasti nyt minun omani. Vaikka tiedostan, että muutaman vuoden päästä cd-levyt ovat varmaankin antiikkia ja musiikki myydään pääosin aivan muussa muodossa, minulla on tarve omistaa rakastamani musiikki formaatissa, joka on jotenkin "käsinkosketeltavissa".



Ostan levyjä loppujen lopuksi todella harvoin, vaikka levyostoslistani lienee tätä nykyä jo kilometrin mittainen. Se on aina hirvittävän juhlallinen hetki, kun joku albumi on päässyt arvoasteikossani siihen pisteeseen, että päätän hankkia sen omakseni cd:nä. Hiukan ylpeyttä itsestäni tuntien astelen levykaupan kassalle ja ajattelen sen hetken olevan pienen ihmisen kunnianosoitus artistia ja tämän elämäntyötä kohtaan. Siitä on varmaankin melkein vuosi, kun viimeksi koin tuon hetken ennen eilistä. Eilen mukaan tarttunut The XX:n esikoisalbumi on kiitokseni ja kumarrukseni Lontoon suuntaan. Thank you for the music.

Tunnisteet:

23 kommenttia:

Blogger Bisquits kirjoitti...

Minustakin on ihanaa saada jotain käsinkosketeltavaa, ja siksi suosin ihan ''oikeita'' levyjä Spotifyn ym. sijasta. Nykyään cd-levyjä pystyy saamaan vielä aika halvalla, ainakin täällä Hollannissa. Pitää vaan odotella vähän aikaa, niin uudetkin levyt on jo alessa.

11. lokakuuta 2009 klo 11.42  
Blogger Saara kirjoitti...

Toi on niin totta! Mulla on myös sama ilmiö elokuvien suhteen, kun niitä voi nykyään katsella netin välityksellä vaikka mistä.

Kivan näköinen toi cd-kotelo :)

11. lokakuuta 2009 klo 11.51  
Blogger Unknown kirjoitti...

Mun mielestä on kans ihanaa saada levy ihan hyllylle asti. Tietokone voi aina kaatua tai kovalevy joudutaan tyhjentämään, jolloin kaikki tiedostot katoo. Mieluummin ottaa varman päälle ja hankkii musan sillä aidolla ja oikealla tyylillä ;) Itse olen aika vähän levyjä ostanut, mutta nyt taas alan hankkimaan kun tulee rahaa :)

11. lokakuuta 2009 klo 12.03  
Anonymous emmi kirjoitti...

Minä kun katsoin, että miten Antti Asplund liittyy levyostoksiisi, tuo kun näytti ihan hänen ristiltään tuo levynkansi!! :D

11. lokakuuta 2009 klo 12.11  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kun on vielä muitakin levyjen kannattajia! Välillä tutut katsovat pitkään kun en suostu lataamaan mitään netistä vaan painelen aina levykauppaan :D

11. lokakuuta 2009 klo 12.16  
Blogger tannttu kirjoitti...

Ostaisin levyjä, jos eivät olisi niin kalliita :>
Ei oo pelkoo, että koneella olevat levyt häviää ku on siirtänyt ne myös ulkoiselle kovalevylle ;)

11. lokakuuta 2009 klo 12.16  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

se on IHAN eri asia omistaa cd tai älppäri ku vaan mp3-tiedostot!

11. lokakuuta 2009 klo 14.41  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minäkin kuuluun siihen ryhmään joka haluaa ostaa musiikkinsa levyina ei tiedostoina. =)

11. lokakuuta 2009 klo 15.53  
Blogger Sara kirjoitti...

Mä taas en ole moniin vuosiin ymmärtänyt, miksi ostaa musiikkia/elokuvia (edes netistä), kun ne kaikki saa netistä ilmaiseksi :D Enkä myöskään ole ymmärtänyt, miksi odottaa kuukausia että tv-ohjelmat tulee Suomen telkkariin, kun nekin voi ladata netistä niin helposti :D
Sitä paitsi cd:t ja dvd-kotelot vie hirveästi tilaa.

11. lokakuuta 2009 klo 16.19  
Blogger tipitii kirjoitti...

Mä tykkään myös paljon enemmän cd-levyistä, vaikka Spotify soi nykyään useammin kuin ne oikeat levyt. Suru puserossa odotan tuota levyjen siirtymistä historian lehdille, on ne vaan paljon kivompia kuin jotkut sieluttomat musiikkitiedostot koneella :/

11. lokakuuta 2009 klo 19.29  
Anonymous annika kirjoitti...

Spotifyn myötä levyjen ostaminen on kyllä jäänyt... Toisaalta köyhällä opiskelijalla on rahareikiä muitakin, joten ihan hyväkin ehkä.

On muuten loistava tuo XX:n levy. Aivan huippu fiilistely-levy syysiltoihin :)

11. lokakuuta 2009 klo 19.47  
Blogger Paperisade kirjoitti...

ite en lataa musaa netistä muutamia yksittäisiä biisejä lukuunottamatta. rakastan vaan yksinkertaisesti levykauppoja, levyjä ja sitä levyriviä mikä hyllyssä sitten pienen uurastuksen jälkeen komeilee. vasta nyt tänä kesänä ymmärsin täydellisesti levyshoppailun hienouden. ja nyt vielä saan kaverilta levysoittimen, vinyylien osto alkakoon! en usko että levyt/vinyylit katoo ikinä, aina on joku joka vastustaa tota älytöntä kaiken nykyaikaistamista kuten minä !
toi levy on muuten täydellisin :)

11. lokakuuta 2009 klo 20.49  
Anonymous Laura kirjoitti...

En tiedä onko maailmassa mitään hienompaa kuin se fiilis levynostamisen jälkeen? =D Oikeesti se on ihan törkeen siisti tunne, just niinku sanoit, että pienen ihmisen kunnioitus artistia kohtaan - toi oikeesti tiivistää kaiken oleellisen!
Oleskelen Briteissä nyt vuoden verran ja mulla on ollu pikkasen vaikeuksia hillitä mun ostoshimoa (ihan kaiken suhteen), mutta tänään sorruin oikein pahemman kerran levykaupassa: lähdin sieltä jumalattoman kassin kanssa, mutta se on kyllä painonsa arvosta kultaa.<3

Kiitos kivasta postauksesta ja tästä supersymppiksestä blogista. :) Nautinnollista syksyä!

11. lokakuuta 2009 klo 21.32  
Blogger Jenni / North and South kirjoitti...

Asiaa puhut! Ja hei, puhumattakaan siitä, miten tärkeetä cd- levyjen on ihan vaan olla asunnossa, sisustuselementtinäkin. Ei koskaan pidä luottaa ihmiseen jonka asunnosta ei löydy levyjä ja kirjoja. :D Ja pääseepähän näyttämään kaikille kyläilijöille, millainen musiikkimaku on - se kun omasta mielestäni kertoo ihmisestä usein enemmän kuin esim. se, millaisilla väreillä kotinsa on sisustanut. :)

11. lokakuuta 2009 klo 21.50  
Blogger Andy kirjoitti...

Minäkään en usko että levyt ainakaan tosi pitkään aikaan katoavat minnekään, kun edelleen löytyy vielä niitäkin hulluja, kuten minä, jotka hankkivat osan musiikistaan vinyylinä (toki cd-levyjä on munkin hyllyssä enemmän). Se vaan on "oikeampi" tuote kun se on fyysisesti olemassa, joten parhaat suosikit pitää ostaa levyinä.

12. lokakuuta 2009 klo 4.03  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mulla on sama juttu! Luulin olevani yksin tän asian kanssa, tuntuu että kukaan ystävistä tai tutuista ei halua enään ostaa levyjä, varsinkaan sen jälkeen kun spotify ilmestyi.
Parasta on kun saa sen levyn käsiinsä ja tietää että se ei voi kadota jonnekkin bittiavaruuteen!

Harmikseni voin kyllä myös todeta että harvemmin niitä levyjä tulee nykyään oikeasti kuunneltua. Mutta ehkä ne on tästä eteenpäin jotain pientä luksusta ja nautintoa, kun haluaa jättää tietokoneen nurkkaan ja kuunnella musiikkia oldschool-tapaan! :-)
Tältä se varmaan tuntui silloin kun cd jyräsi kasettien ohi!

-piepu

12. lokakuuta 2009 klo 4.26  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

mikä on spotify?

t.tietämätön :)

12. lokakuuta 2009 klo 11.34  
Blogger Lulu Pigeon kirjoitti...

Tykkään tästä tekstistä! Itse ostan kaikkein mieluiten levyni vinyylinä, huolimatta tilanpuutteesta, ei kai se yksi vinyyli tai cd yli enää yli 3000 levyn taloudessa mitään vaikuta... ;) Ja Spotify on inhottavin keksintö sitten wareverkkojen, käytän ennakkokuunteluunkin ennemmin joko levykauppojen palveluita tai sitten Myspacea! :D

12. lokakuuta 2009 klo 11.58  
Anonymous anni kirjoitti...

ihan totta. en ymmärrä miten jollekkin voi riittää pelkästään se, että levy on koneella. sehän on vähän niinkuin vaatetta saisi vain katsella. levyihin kuuluu se että niitä hiplataan, plärätään kansilehtistä ja ah se tunne kun levyn avaa ensimmäistä kertaa ja se keskiosa napsahtaa. uusien levyjen lehtisten paperin karheus tuntuu hyvältä sormissa. levyt ja niiden kotelot voi olla taidetta siinä missä niiden sisältämä musiikkikin.
tähän loppuun voisin vielä lisätä, että tuo the XX:n levy on ihan mahtava. en ole vielä ostanut fyysisessä formaatissa tuota, mutta pakko on kyllä. on niin tylsä kuunnella vaan spotifysta ja toi pakkauskin on niin upea. hyvä ostos.

12. lokakuuta 2009 klo 19.01  
Anonymous Anna kirjoitti...

Tuo on muuten aivan mahtava levy. Ollut jo monta viikkoa kestosoitossa itselläni. Yksi tämän vuoden parhaita.

12. lokakuuta 2009 klo 20.39  
Blogger Jenni kirjoitti...

On hauska huomata, että melkein kaikki muutkin ovat vielä tämän perinteisen cd-formaatin (ja muutama jopa vinyylien) kannattajia. :) Vaikka cd:kin voi mennä rikki, tuntuu tuollainen konkreettisen kosketeltavissa oleva esine jotenkin "varmemmalta" tavalta tallentaa musiikki kuin epämääräinen bittivirta tietokoneella. Käytän kyllä sujuvasti myös näitä bittivirtoja, mutta haluan omistaa oikeasti rakastamieni artistien ja bändien musiikkia myös levyinä. Vaikka nautiskelen mieluusti musiikista myös ilmaiseksi esimerkiksi Spotifyn kautta, niin haluan silti kannattaa rahallisesti etenkin pienempiä suosikkiartistejani.

Ja se on oikeasti tosi hieno hetki ostaa levy, siinä on vain jotain juhlallista. :) Vinkiksi vielä kaikille, että tuo The XX:n esikoisalbumi on aivan loistava, suosittelen kaikille. ;)

Niin ja sille, joka kyseli Spotifysta... Spotify on sellainen verkkopalvelu, jonka kautta voi kuunnella musiikkia ilmaiseksi. Vähän kuin nettiradio, mutta musavalikoima on todella laaja (melkein mitä tahansa löytää sieltä) ja palvelussa voi luoda omia soittolistoja ja itse valita, mitä kuuntelee. Tällä hetkellä ilmaiskäyttäjäksi pääsee vain kutsulla.

12. lokakuuta 2009 klo 22.28  
Blogger Anna kirjoitti...

Miten joku voi oikeasti miettiä "mitä järkeä on ostaa levy kun ilmasella saa netistä" tms. Kuinka tyhmä voi ihminen olla? Ei siis millään pahalla, mutta ei kyllä millään hyvälläkään.

Mitä järkeä ostaa vaatteita kun ne voi varastaa? Mitä järkeä ostaa edes ruokaa, kun kyllähän kaupasta pienellä ranneliikkeellä saa helposti napsastua melkeinpä mitä vaan? Miksipä maksaa kampaajalle, joka leikkaa hiuksesi? Siis eihän saamastaan palvelusta/tavarasta tarvitse maksaa yhtään mitään, eihän siinä ole mitään järkeä. :)

14. lokakuuta 2009 klo 15.36  
Blogger Jenni kirjoitti...

Anna: Olen kyllä vähän samoilla linjoilla. Netti on tässä suhteessa vähän kuin villi länsi, mutta helposta saatavuudesta huolimatta kannatan mieluusti roposillani todellisten lempiartistieni toimeentuloa ja kunnioitan heidän työtään. :)

16. lokakuuta 2009 klo 9.36  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu