Life is what you make it
Huippuja asioita tänään:
- ulkona sataa räntää, mutta minulla on uudet Hai-saappaat
- kadonneeksi luulemani rusettisormus löytyikin ystävän luota
- hyväntuulisten mummojen rupattelu uimahallin pukuhuoneessa
- jaksoin herätä jo puoli seitsemältä aamulla
- hyviä mandariineja/satsumoita/klementiinejä/whatever on taas kaupoissa
- vanha ystävä soitti yllättäen puolentoista vuoden tauon jälkeen, kertoi olevansa Helsingissä sattumalta käymässä ja päädyimme kahvin äärelle juttelemaan moneksi tunniksi
- bussikuski pysäytti bussin ja odotti minua, kun juosten huidoin sille merkiksi, että haluaisin kyytiin, vaikka en ollut edes pysäkillä vielä
- samainen bussikuski tervehti iloisesti jokaista matkustajaa (ne jotka asuvat Helsingissä, tietävät että tätä ei voi pitää itsestäänselvyytenä :D )
- tein mahtavia löytöjä omien vaatteideni joukosta, kun hain talvivaatesäkin vintiltä
- puhuin äidin, isän ja pikkuveljen kanssa Skypessä puoli tuntia :D
Tunnisteet: Höpötyksiä
lähettänyt Jenni @ 22.11
13 kommenttia:
Ne on satsumia. :)
Terv. kauppias
Ihania pieniä iloisia asioita :)
Tällaista postausta juuri kaipasinkin. Yleensä sitä iloitsee aina ihan pienistä suurista jutuista, mutta tänään ei sitten millään. Mieliala on sattuneesta syystä aika matala. Ajattelin heti tulla sun blogiin, kun arvelin löytäväni jotain piristävää. Ja niin löysinkin. Siksi tämä on paras blogi ikinä. Kiitos sulle ihan hirmuisesti, että pidät tätä!
Minua yksi bussikuski kuljetti kerran pienen ylimääräisen matkan, kun olin vieraassa paikassa ja näki, etten oikein tiennyt mihin olin menossa :) Ja tosiaan Helsingissä!
olen alkanut tekemään samanlaisia listoja itsekin, huomio hauskoihin pieniin asioihin ja harmaa syksykin tuntuu aika kivalta. se on kumma kuinka toimii!
ja onko jo satsumia??? (joulu!) kiva, pitääkin suunnistaa kauppaan...
Tämä sun blogi on Jenni niin ihana... :) :)
Krisuli: Haha, kiitos tiedosta. :D Mistä sen tietää, ovatko noiden kaudet jotenkin eri aikoihin vuodesta?
Marjaisa: Niinpä! Kyllä niitä löytyy kurjimmastakin päivästä, kun jaksaa vähän kaivella. :)
Latte: Voi, ihana kuulla! :) Valtavasti tsemppiä ja halauksia sinne suunnalle. Tule aina käymään, jos masentaa! Ja muista Pupulandian masennuksen karkoitusvinkit jostakin vajaan parin vuoden takaa:
http://pupulandia.blogspot.com/2008/02/elmn-tarkoitus-on-ikvn-karkoitus.html
S: Voii, kiltti bussikuski! Ihanaa, että tuollaisiakin tyyppejä löytyy ratin takaa. :)
Lena: Todellakin! Siihen viittasin tuolla otsikollakin, että kummasti omalla asenteella ja toiminnalla saa elämänlaatua paremmaksi. :) Ja joo, olen nähnyt satsumia nyt useammassa kaupassa mynnissä!
A-M: Kiitos! Ihana kommentti. :)
Voi olet tosi herttainen. Kiitos ihan hirveästi vinkeistä! Tuli jo parempi mieli ja hymyilin tuota postausta lukiessani, se oli tosi ihanasti kirjoitettu.
Aivan ihana postaus, oikein hävettää kun eilen itse kiukuttelin kun oli kamala sää, ja joku osaa ottaa räntäsateen noin positiivisesti :)
Latte: Loistavaa! :) Olen iloinen, että mielesi piristyi edes hetkeksi. Muistan, että tuota postausta kirjoittaessani kärsin sydänsuruista ja olin aika romuna, mutta olin itse selättänyt pahan mielen juuri mainitsemillani konsteilla yhtenä päivänä. :) Kyllä se elämä aina lopulta hymyilee, vaikka välillä olisi vähän kuoppia matkalla!
Winda: No en minäkään voi myöntää siitä räntäsateesta nauttineeni. :D Mutta pienistä jutuista voi löytää iloa huonollakin hetkellä. :)
Mun mielestä ennemminkin yllättää jos matkustaja moikkaa kuskia, vähän sama kuin jos istuisi kaupan kassalla - miksi moikata jos kukaan ei moikkaa takaisin. Ei siis yleisesti ottaen kuskin vaan matkustajan syy!
Kiitos kivasta blogista, luen toista vuotta uskollisesti! :) Vielä kaipaisin lisää treenijuttuja, toimit nimittäin mulle inspiraation lähteenä itse aloittaessani hieman sun jälkeen juoksemisen ja kuntoilun. Etenkin se motivaatio puhuttaa varmasti muitakin!
...vaikka se kuinka työtä olisikin moikata matkustajaa/asiakasta, niin kyllä ihmisiltä puuttuu kunnioitus esim just bussikuskeja ja kaupankassoja kohtaan, puhumattakaan yleisistä käytöstavoista! Sori paatos :-)
Anneli: Varmasti myöskin näin päin! Itse aina moikkailen reippaasti niin bussikuskeja kuin myyjiäkin. :) Olen itse työskennellyt asiakaspalvelualalla ja kyllä niitä aasiakkaita tosiaan on runsain määrin, mutta pyrin silti omalla käytökselläni olemaan ystävällinen, oli vastassa millainen mölli tahansa. ;)
Monet bussikuskithan eivät reagoi tervehdykseen millään tavalla, vaikka ystävällisesti moikkaisikin bussiin noustessaan, ja siksi tämä postauksen esimerkki ilahdutti minua suuresti. Minusta moukka on se, joka ei vastaa tervehdykseen. Sinänsä moukkamaista on kyllä jo alun perin tervehtimättä jättäminen. Mutta tosiaan, siinä asiakaspalvelutyössä kyllä sai todeta, miten heikolla tolalla ihan perus-käytöstavat useilla ovat. Surullista oikeastaan. :P
Ja juu, treenijuttuja on tulossa jatkossakin, mutta ne ovat blogissa vähän sellainen sivujuonne, ettei ehkä ihan yhtä usein kuin muuta sisältöä. :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu