Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Motivaatio liikuntaan hukassa

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Motivaatio liikuntaan hukassa


Moni on kysellyt lenkkikuulumisteni perään ja olen niitä ollut aikeissa kirjoittaa jo moneen otteeseen. Liikunta-aihe on kuitenkin aina saanut väistyä muiden juttujen tieltä - mikä kuvastaa ehkä yleiselläkin tasolla tämän hetkistä suhtautumistani liikuntaan hyvin. Kummasti se liikunta nimittäin on saanut väistyä kaiken muun tieltä, eikä pelkästään postauksissa. Vaikka kuinka yritin vältellä sitä puolimaratonin jälkeistä motivaatiotaantumaa, se pääsi silti kummasti yllättämään takavasemmalta. Kuvittelin kiertäväni tämän sudenkuopan ihan vain jo siksi, että tiedostin vaaran olemassaolon. Kun välietappi on saavutettu, on helppo "unohtaa", miksi sitä alun perin ryhtyikään treenaamaan. Muistan sen toki kirkkaasti yhä, jos ihan tosissaan ollaan, mutta johonkin se motivaatio kuitenkin katosi.

Tällaisiin suvantokausiin on varmasti monenlaisia syitä. Omalla kohdallani tuo välietapin saavuttaminen oli jo itsessään suuri voitto, mutta ei tämän kuntoiluprojektin idea ollut pystyä yhteen hienoon tulokseen, vaan tehdä liikunnasta pysyvä tapa, jonka kautta voisin päästä hyvään kuntoon ja saada sen haikailemani kiinteän pyllyn. ;) Elämän yleiset heittelyt vaikuttavat luonnollisesti myös liikunnalliseen innostukseen. Jos motivaatio on yleisestikin kadoksissa, sitä voi olla vaikea löytää liikuntaharrastukseenkaan. Myös jatkuva kiire syö motivaatiota liikkua. Jos päivässä on vain rajallinen aika vapaata, monesti tuntuu, ettei huvittaisi käyttää sitä lenkkipolulla hikoillen. Tähän kaikkeen, kun lisätään vielä Suomen syyssäät ja sen mukanaan tuomat flunssataudit, ei ole Jenniä kyllä lenkkipoluilla juurikaan viime aikoina nähty.

Olen siis käynyt puolimaratonin jälkeen yhteensä 4 kertaa lenkillä ja yhden kerran uimassa. Haluaisin kovasti löytää intoni uudelleen ja ajatuksissa on, että olisi kiva pyrkiä liikkumaan vähintään 3-4 kertaa viikossa. Lenkkeily ei noissa karmeissa räntäsateissa oikein houkuttele, mutta en ole keksinyt mitään yhtä taloudellista vaihtoehtoa juoksuharrastuksellekaan. Uiminen ja salitreeni saavat ehdottomasti tulla osaksi tätä treeniohjelmaa, entiseen tapaan. :) Kaipaankin nyt teiltä vastavuoroisesti vinkkejä, miten löytäisin motivaationi taas. Kaikkia muitakin liikkumiseen liittyviä vinkkejä otetaan vastaan! :)

Tunnisteet:

19 kommenttia:

Blogger Tiia kirjoitti...

Mulla itselläni ei ole kertaakaan ikinä elämässäni tullut motivaatiopuutetta liikuntaan, se nyt kun kuitenkin on mulle elämäntapa, mutta on mulla joitain vinkkejä!

Entä jos kokeilisit jotain uutta lajia? Ryhmäliikuntatunteja, tanssia, kuntonyrkkeilyä, spinningiä, luistelua, hiihtoa, pilatesta, ihan mitä vaan! :D Sieltä voi löytyä joku ihan yllättäväkin laji, joka tuntuukin yhtäkkiä mahtavalta ja motivaatio alkaisi pikkuhiljaa palaamaan.

Tai sitten yrität vaan pakertaa itsesi pari kertaa vaikka sinne salille ja pistä vaikka joku unelmapeppukuva seinälle! :D Tai sitten hankit itsellesi jotain palkkioita aina yhdestä treenistä, jotain ihan pikkusta ja kivaa, ja sitten voi olla että motivaatio hiljalleen palaa ennalleen!

Tai sitten hankit lisää tavoitteita, kuten sen itse suuren pelottavan maratonin! ;)

Toivottavasti löydät motivaation liikuntaan uudelleen, koska se on niin ihana juttu, kun siihen on kunnolla motivoitunut ja intoa riittää! Sitä paitsi sait kyllä niin upean alun puolimaratoneine päiviin, joten olisi sääli jos kaikki jäisi vaan tähän. :) Tsemppiä!!

6. marraskuuta 2009 klo 19.19  
Blogger Tiia kirjoitti...

*päivineen :D Oli pakko korjata, jäi häiritsemään.

6. marraskuuta 2009 klo 19.20  
Blogger Rva Herttainen kirjoitti...

Mites olis sauvakävelylenkki ens keskiviikkona illalla? Oli sää mikä tahansa, jälkikäteen kuitenkin pääsee saunaan ;)

6. marraskuuta 2009 klo 19.29  
Blogger yummy kirjoitti...

Huoh, täällä on kyllä ihan samanlaiset fiilikset liikunnan suhteen tällä hetkellä. Kun erinäisten syiden vuoksi tuli kahden viikon tauko jo hyvin alkaneeseen jumppa/salikauteen, tuntuu ihan tavattoman vastenmieliseltä lähteä liikkeelle.

Eilen pääsin sentään salille asti, lämmittelin urheasti kuntopyörällä ja kun sen jälkeen sitten siirryin HUR-salin puolelle (se on kyllä mahtava keksintö), siellä olikin kaikki paikat varattuna. Kunnon jumppapupu kai olisi mennyt vielä vähäksi aikaa lämmittelemään ja odottelemaan, mutta mitäs minä tein - no, käännyin kannoillani ja lähdin kotiin.

Kyllä hävetti kotona kertoa miehelle millaisen "salitreenin" kävin tekemässä. :D

Voi kun sais itekin nyt kunnon vinkkejä, että miten sen innon saa taas päälle..

6. marraskuuta 2009 klo 19.35  
Blogger Riikka kirjoitti...

Mulla on myös vähän motivaation puutetta liikunnan suhteen.. Tentteihin lukemisten takia tuli vähän taukoa, ja nyt on kauhea kynnys jatkaa treenausta! Haluaisin mennä esim. body pumpiin, mutta aina joku "hyvä" syy estää.. Pakko kai yrittää tsempata!

6. marraskuuta 2009 klo 19.46  
Blogger Joa kirjoitti...

Minullakin on syysloman jälkeen liikuntamotivaatio laskenut kuin lehmänhäntä. Olenkin lihonnut tässä viime kuukauden aikana, joten pitäisi nyt yrittää jaksaa lenkkeillä, ettei suunta jää pysyvästi ylöspäin! On vain ollut hirveästi iltamenoja eikä sitten kahdeksan aikaan huvita enää yhtään..

Mutta olen kyllä huomannut sellaisen jutun, että kun tarpeeksi kauan on vähäisellä liikunnalla, niin jossain vaiheessa on PAKKO päästä liikkumaan kunnolla. Sitä odotellessa siis. ;)

6. marraskuuta 2009 klo 20.41  
Anonymous M kirjoitti...

Itseni saan vain "liikkeelle" kun menen suoraan koulusta/töistä jumppaan. Kotona jos miettii lähtöä, usein sohva vetää puoleensa, varsinkin tässä säässä!
Kannattaa seurailla tarjouksia, esim. motivuksella on hyviä. Ostin itselleni vuoden kortin 6kk hinnalla, joten kk-erä jää aika pieneksi.
Eikä ole enää tekosyitä, ettei ole kertoja kortilla tms.. Ja jos laiskottaa, niin venyttely tms kevyt on myös urheilua:)

6. marraskuuta 2009 klo 21.00  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Suunnittele kalenteriin ainakin ensi viikko. Varaa aikaa lenkille ja uimassa käymiseen (tai mitä ikinä nyt haluatkin tehdä). Jos olet merkinnyt kalenteriin, että olet uimassa tiistaina klo 18-19, niin silloin olet. Asennoidu näihin kalenterimerkintöihin aivan kuin muihinkin sovittuihin juttuihin. Ne perutaan vain, jos on aivan pakko.

Itsekin suunnittelen kalenteriin etukäteen, milloin menen treeneihin ja milloin urheilen mitäkin. Motivaatio-ongelmaa ei mulla ole, mutta kalenteriin on vain raivattava sitä aikaa. Hieman suunnittelua, niin kyllä sitä aikaa saa järjestettyä.

6. marraskuuta 2009 klo 22.02  
Blogger sansu kirjoitti...

Musta ei ehkä kannata heti asettaa uutta tavoitetta, ettei sit joskus käy samalla tavalla, et motivaatio katoaa. Ehkä sellainen ilo, rentous ja paineettomuus olisi tärkeintä saada ensin takaisin:) Kun mulla on ollu juoksumotivaatio hukassa, oon käynyt jumppailemassa. Varmaan teilläkin on laaja tarjonta yliopistojumppia? Käy aina kokeilemassa eri tunteja, josko sieltä löytyisi joku omalta tuntuva juttu:) Jos rahaa löytyy enemmän, niin voihan sitä aloittaa vaikka kokonaan uuden harrastuksen tai ostaa salikortin tms! Tsemppiä, kyllä se into vielä palaa! Anna itsellesi aikaa:)

6. marraskuuta 2009 klo 23.22  
Anonymous henna kirjoitti...

Pyydä jotain kaveriasi opettamaan sinulle jotain uutta lajia. Semmoista joka eroaa täysin juoksusta/salitreenistä. Ja sitten vastavuoroisesti sä opetat sun juttuas sitten tälle kaverille :) kivaa yhteistä tekemistä ja vaihtelua treeniin. Sana opettaa on ehkä hieman väärä tässä, mut u got the point :)

7. marraskuuta 2009 klo 8.16  
Anonymous Riina kirjoitti...

Laita jääkaapin oveen se Jessica Alban peban kuva! hahahah :)

Mun mielestä ainakin se toimii että suunnittelee etukäteen minä päivinä käy urheilemassa ja mihin aikaan niin sitä tulee sellainen olo ettei voi luistaa!

7. marraskuuta 2009 klo 8.25  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Pitemmällä tähtäimellä ei auta mikään muu kuin löytää laji jota OIKEASTI rakastaa ja jonka treenejä odottaa innolla joka kerta! Jos treeneissä unohtaa sellaisen "nyt mä olen täyttämässä viikottaista liikuntakiintiötä"-ajatuksen ollaan oikeilla poluilla! ;)

Harrastan useampaa lajia, yksi niistä on lenkkeily ja se on ihan yhtä hauskaa valoisana kesäiltana kuin räntäsateessa. Kylmä ei tule koska juostessa lämpö tulee omasta kropastasi sisältäpäin. Lenkin jälkeen voi laittaa märät kamat kuivumaan, sujahtaa lämpimään suikuun ja fiilis on semmonen että AVOT!

Yhtä tärkeää on mielestäni se että viihtyy treeniporukassa, joten kannattaa etsiä sellainen seura jossa pyörii samanhenkistä porukkaa kuin itse on. Vaarana on tietenkin se että alkaa viihtyä treenikavereiden kanssa myös muulla ajalla ja seuraa vielä syvempi hurahdus urheiluun ;)

Toisaalta, jos jatkuvasti tuntuu siltä että ei jaksa, oli laji mikä hyvänsä ja kynnys lähteä liikkumaan on kertakaikkiaan liian suuri, on vika luultavasti muualla kuin liikkumismotivaatiossa. Nykyinen työelämäkulttuuri ei ole ihmisiä varten, ja vaikka Suomalaisessa kulttuurissa duunimarttyyrit ovatkin mukamas "kovia jätkiä" kannattaa miettiä onko se todella sitä mitä haluaa. Hyvä juttu on myös laskea kuinka monta tuntia vuorokaudesta tekee sitä mitä IHAN oikeasti itse haluaa; jos vastaus on alle 16h, voi tehdä jotain toisin. Kuutentoista tuntiin sopii kyllä yhdet treenit :)

Hirveästi tsemppiä sinulle Jenni (ja muillekin), toivottavasti löydät sen oman kipinän! Blogisi on tosi symppis ja täällä käynti on aina yksi päivän piristys, kiitos siitä!

7. marraskuuta 2009 klo 8.27  
Blogger sansu kirjoitti...

"Pitemmällä tähtäimellä ei auta mikään muu kuin löytää laji jota OIKEASTI rakastaa ja jonka treenejä odottaa innolla joka kerta! Jos treeneissä unohtaa sellaisen "nyt mä olen täyttämässä viikottaista liikuntakiintiötä"-ajatuksen ollaan oikeilla poluilla! ;)"

Tuo on kyllä niin totta! Oon monesti miettinyt, kun jotkut tutut sanovat, että esimerkiksi juoksu ilman mp3-soitinta on yhtä helvettiä tai että eivät voi juosta lenkkiä katsoen aikaa kellosta (haluavat siis kiertää jonkun tietyn reitin), että tykkäävätkö nämä ihmiset oikeasti juoksusta ainakaan niin paljon kuin väittävät? Totta kai joskus on motivaatio itse kullakin hukassa ja kyllä muakin musiikki joskus kannustaa, varsinkin kovilla treeneillä, mutta jotenkin oudolta kuulostaa.

7. marraskuuta 2009 klo 9.38  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Moi.
Mä rakastan kesällä juoksemista kuin hullu puuroa. Mikään ei ole parempi alku päivälle kuin vetää kevyet vaatteet niskaan ja lähteä juoksemaan (satoi tai paistoi se on kesällä yhtä mukavaa). Syksyllä ja talvella taas mulla ei riitä motivaatio ei sitten millään. Ensinnäkin, aamulla on niin pimeää että on hankala nousta silloin kun pitää, saati sitten tuntia sitä ennen lenkin takia. Toiseksi syytän vaatteita, epämukavuudem huipentuma vuorautua kauheisiin kerrroksiin ja sitten pitäisi muka vielä juosta?!

Sen takia kävelenkin talvella. Sitä voin tehdä myös iltapäivisin/iltaisin (kun jostain syystä en yhtään tykkää juosta muulloin kuin aamulla) ja siinä talvikamppeet ei ole tiellä. Tosin se ei minusta tunnu tarpeeksi urheilulliselta juoksuun verrattuna.

-Taija

7. marraskuuta 2009 klo 10.02  
Blogger Sunshe kirjoitti...

Kannattaa myös muistaa, että on ihan tervettä pitää taukoa liikunnasta. Monesti arkiaskareet, vaikkapa kävelyt ja pyöräilyt ajavat ihan samaa terveyden kannalta riittävän liikkumisen. Eikä liikunnasta kannata tehdä pakkopullaa tai stressiä. Itse opiskelen liikunta-alaa ja ohjailen jumppia ja välillä tuntuu, että koko liikunta pursuaa korvista. Silloin yritän muistaa, että pienetkin arkiliikunnat on tärkeitä ja liika on liikaa, tässäkin asiassa.

En toki sitä sano, että sinä liikkuisit liikaa, 3-4 kertaa viikossa lienee ihan hyvä määrä, jos muistaa myös levätä ja huoltaa kehoa eikä liikunta tunnu inhottavalta. Ehkä sä kaipaat nyt jotain uutta haastetta, kun puolimaraton oli se liikunnan sytyttäjä ja eräs tavoite? Haastehan voi olla vaikkapa se, että sopii kaverin kanssa viikottaisen uinti/kävelyreissun tai ilmoittautuu jollekin liikuntakurssille, joka on säännöllinen.

Sun blogi on ihanan monipuolinen. Mukavaa alkutalvea ja tsemppiä muttei stressiä liikkumisista!:)

7. marraskuuta 2009 klo 10.26  
Blogger Aino kirjoitti...

Mulla on ihan sama vaiva. Tosin motivaation puutteeseen vaikuttaa tällä hetkellä ensin ollut sairastelukierre ja sen jälkeen tapahtunut selän loukkaaminen. Toivottavasti ensi viikolla pääsen taas liikunnan makuun ja eiköhän se ajatus siitä taas lähde.

Olen muuten samaa mieltä muiden kanssa, että pitää vaan löytää ne lajit, joista itse pitää ja kokeilla kaikkia erilaisuuksiakin. Itse menin esim. ekalle step-aerobic tunnille pari kymppisenä ja tällä hetkellä se on mun lemppari aerobisista sisäjumpista.

7. marraskuuta 2009 klo 20.14  
Blogger Laura kirjoitti...

Mulle ei kans oikein lenkkeily maistu, ehkä just sen takia että se on niin itsenäinen laji. Pitäisi itse kiskoa itsensä väkisin lenkkipolulle ja itse pitää vauhti sopivana. Niinpä mä tykkäänkin enemmän joukkuelajeista tai lajeista, joihin mennään valmentajan valvovan silmän alle. Kun on vaikka joka tiistai kello seitsemän treenit, niin ne sit kans on sillon ja sinne mennään, oli motivaatio mikä tahansa. Sit kuitenkin sen jälkeen on mahtava olo! :)

7. marraskuuta 2009 klo 21.18  
Blogger Jenni kirjoitti...

Kaikille valtavat kiitokset näistä jaetuista ajatuksista ja vinkeistä. :)

Muutama puhui siitä liikkumisen ilosta, joka on kaikkein olennaisinta motivaation säilyttämisessä. Oma ongelmani lienee hyvin pitkälti siitä, että en suoranaisesti vieläkään voi sanoa nauttivani liikunnasta. Nautin siitä, millainen olo siitä tulee ja nautin siitä, kun huomaan pystyväni entistä parempiin suorituksiin. Toisinaan myös itse liikuntasuorituksen aikana on hetkiä, jolloin homma rullaa kuin unelma ja tällöin tunnen iloa. Totuus kuitenkin on, että en voi sanoa rakastavani itseni rasittamista fyysisesti. Olen kamalan mukavuudenhaluinen ihminen, joka mieluummin makaa sohvalla kuin juoksee hiki päässä. On varmasti lajeja, joita tehdessä se liikunnan "rasittavuus" ikään kuin unohtuu, mutta minä en ole vielä sellaista löytänyt, vaikka olen kokeillut monenlaista. Uskon, että tässä on kyse myös ihan persoonakohtaisesta asiasta ja tottumuksesta. Minä en ole lapsena tottunut harrastamaan liikuntaa, enkä ole siis "kasvanut siihen sisälle".

Aion varmasti tulevaisuudessa kokeilla vielä uusiakin lajeja, mutta minulle juoksu ja uinti ovat olleet mukavia ja sopivia juttuja. En oikein ole joukkueurheilun ystävä, vaan pidän enemmän yksilösuorittamisesta. Ryhmässä tekeminen on kivaa esimerkiksi tanssin tai jonkun muun sen tyyppisen lajin kautta, mutta mieluiten liikun yksin tai parin kanssa kaksin.

Huomasin itse kesällä, että tärkeintä on juuri sen ajan raivaaminen liikunnalle kalenterista ihan suunnitellusti. Teen itse paljon sitä, että kirjoitan esimerkiksi jonkun aamun kohdalle kalenteriin vain LENKILLE ja sitten kiltisti menen, koska en viitsi viivata sitä ylikään. :D Yksi asia, mikä auttaa pitämään liikunnasta kiinni, on myös rutiini. Kun ottaa liikkumisen tavaksi, lähteminen sujuu aina vähän helpommin. :)

Aion nyt varmaankin vain yrittää väkisin tunkea muutamia liikuntakertoja viikko-ohjelman sekaan, jotta totun taas säännölliseen liikuntaan. Juoksulenkit aion kyllä silti yrittää ajoittaa päiville, jolloin ei tule räntää taivaan täydeltä. ;)

8. marraskuuta 2009 klo 16.35  
Blogger mari kirjoitti...

Minä oon superlaiska ihminen ja nyt ku oon alkanu käymään salilla ni on tullu pari kertaa niitä iltoja, että "no emmä jaksa lähteä".. esim. nyt perjantaina oli just tällanen olo, mutta olin sopinu kaverini kans et salilla nähään ni oli pakko mennä, koska tiiän, että Sari ei hyväksy peruuttamisia eikä tekosyitä ;) Eli, voisitko sinäkin sopia jonkun kaverisi kanssa reffit lenkille/salille ja sillon on pakko mennä? :)

8. marraskuuta 2009 klo 16.42  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu