Rakkain koruni

Otsikko kuulostaa enemmänkin ala-asteen äidinkielen aineelta, mutta en ole sellaista kuitenkaan iloksenne vääntämässä. :D Olen joskus aiemminkin kertonut eräästä korustani, joka on minulle erityisen rakas. Joitakin vuosia sitten äitini antoi minulle medaljongin, jonka on itse saanut lahjaksi omilta vanhemmiltaan vuonna -75. Alkuperäisestä antohetkestä on korussa muistuttamassa kaiverrus, jossa on päivämäärä ja äitini silloiset nimikirjaimet. Medaljonki on paitsi hyvin kaunis, myös minulle erityisen rakas, sillä sen sisällä on isoäitini ja isoisäni nuoruudenkuvat. :) Koru muistuttaa minua siis kolmesta rakkaasta ihmisestä: isovanhemmistani ja omasta äidistäni.

Olen käyttänyt medaljonkia paljon, mutta harmitellut usein, että moniin asuihini sopisi pidemmällä ketjulla varustettu koru paremmin. Olen jo miettinyt, että pitäisikö minun ostaa joku kilometrimittainen hopeaketju ihan vain tällaista tarkoitusta varten. Tuli kuitenkin vastaan tilanne, että tarvitsin medaljonkiani asua täydentämään, nimenomaan pitkän ketjun kera, mutta siihen hätään ei enää kauppaan ehditty. Oli keksittävä jotakin muuta. Tajusin, että minulla on kaapit täynnä koruja ja sopiva ketjukin osui heti silmään titiMadamen lintukorusta. Emmin hetken rihkaman ja "oikean" korun yhdistämistä, mutta hätä ei lue lakia. Ja totta puhuen medaljonki on sen jälkeen pysynyt visusti pitkässä ketjussa - ja kaulassa! :) Vanha koru saattaa saada kokonaan uuden elämän noinkin pienellä kikalla, suosittelen kokeilemaan.