Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Rakkain koruni

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Rakkain koruni


Otsikko kuulostaa enemmänkin ala-asteen äidinkielen aineelta, mutta en ole sellaista kuitenkaan iloksenne vääntämässä. :D Olen joskus aiemminkin kertonut eräästä korustani, joka on minulle erityisen rakas. Joitakin vuosia sitten äitini antoi minulle medaljongin, jonka on itse saanut lahjaksi omilta vanhemmiltaan vuonna -75. Alkuperäisestä antohetkestä on korussa muistuttamassa kaiverrus, jossa on päivämäärä ja äitini silloiset nimikirjaimet. Medaljonki on paitsi hyvin kaunis, myös minulle erityisen rakas, sillä sen sisällä on isoäitini ja isoisäni nuoruudenkuvat. :) Koru muistuttaa minua siis kolmesta rakkaasta ihmisestä: isovanhemmistani ja omasta äidistäni.


Olen käyttänyt medaljonkia paljon, mutta harmitellut usein, että moniin asuihini sopisi pidemmällä ketjulla varustettu koru paremmin. Olen jo miettinyt, että pitäisikö minun ostaa joku kilometrimittainen hopeaketju ihan vain tällaista tarkoitusta varten. Tuli kuitenkin vastaan tilanne, että tarvitsin medaljonkiani asua täydentämään, nimenomaan pitkän ketjun kera, mutta siihen hätään ei enää kauppaan ehditty. Oli keksittävä jotakin muuta. Tajusin, että minulla on kaapit täynnä koruja ja sopiva ketjukin osui heti silmään titiMadamen lintukorusta. Emmin hetken rihkaman ja "oikean" korun yhdistämistä, mutta hätä ei lue lakia. Ja totta puhuen medaljonki on sen jälkeen pysynyt visusti pitkässä ketjussa - ja kaulassa! :) Vanha koru saattaa saada kokonaan uuden elämän noinkin pienellä kikalla, suosittelen kokeilemaan.

Tunnisteet: ,

9 kommenttia:

Blogger Miira kirjoitti...

Ihana, parhaat korut ovatkin niitä, joilla on jotain muutakin kuin pelkkä kauneusarvo!

4. marraskuuta 2009 klo 10.41  
Blogger buttercup kirjoitti...

Yhdyn edelliseen. On upeaa, kun korulla on tarina ja tunnearvoa.

4. marraskuuta 2009 klo 11.02  
Blogger Christina kirjoitti...

Komppailen edellisiä - tunnearvoa sisältävät korut tuntuvat ehdottomasti arvokkaimmilta kuin rahassa tai ulkonäössä mitattavat korut.

Ja tuo medaljonki on tosi upea tapaus! :)

4. marraskuuta 2009 klo 11.58  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin tommonen lavuaarin tulpan ketju ei tee ehkä oikeutta noin kauniille korulle. Itse ehkä ostaisin hopeisen pidemmän mallisen ketjun, enkä raiskaisi sitä rihkamalla. Mutta tosi nätti medaljonki, itsekin jotain tuollaista haluaisin. :)

4. marraskuuta 2009 klo 12.36  
Blogger Jose kirjoitti...

Tarinalliset korut ovat ihan parhaita! Harmi vaan, että esim. nyt jo edesmenneiltä isovanhemmilta vajaa 25 vuotta sitten lahjaksi saamaani kultaista sydänkaulakorua en uskalla pahemmin käyttää, sillä se on jo kerran kadonnut (ja löytynyt kuin ihmeen kaupalla). Medaljonkikin olisi, mutta siinä on se lukitussysteemi ollut vuosia rikki. Milloinkohan sitä saisi aikaiseksi korjata/korjauttaa korun?

4. marraskuuta 2009 klo 14.02  
Blogger Joa kirjoitti...

Minulla on ihan samantyylinen medaljonki omilla nimikirjaimillani ja syntymäpäivälläni! Kaiverrukset ovat juuri tuollaisia koukeroisia. :) Pidän omastani kovin; se henkii sellaista vanhaa aikaa, vaikkei kovin vanha olekaan.

4. marraskuuta 2009 klo 16.47  
Blogger Sarita kirjoitti...

Medaljongit on kyllä <3 Itse olen etsinyt sitä oikeaa jo useamman vuoden mutta ei ole tärpännyt :(

-Sikurin-

4. marraskuuta 2009 klo 17.45  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

mäkin oon saanu medaljongin mun äidiltä jonka se on saanu sen vanhemmilta ja jossa on sen vanhempien kuvat :D

4. marraskuuta 2009 klo 17.57  
Blogger Jenni kirjoitti...

Miira: Todellakin. :) Vaikka on minulla paljon suosikkikoruja, joihin ei sen kummempia muistoja tai tarinoita edes liity. :)

Buttercup: Kyllähän koruun liittyy aivan erilainen suhde, jos sillä on tunnearvoa. Totta. :)

Christina: No se pitää kyllä paikkansa, että rahassa mitattuna koru ei varmaankaan ole mikään super-arvokas, mutta tunnearvo on sitäkin suurempi. :)

Anonyymi1: No pitää paikkansa. Tuo ketju oli vähän hätävara-ratkaisu, kun piti nopeasti jostakin keksiä pitkä ketju korulle. Toisaalta tykkään myös tuosta selkeästä kontrastista, joka korun ja ketjun välille syntyy. Mutta enköhän jossain vaiheessa hanki korulle ihan kunnon ketjunkin. :)

Jose: Voi harmi. Toisaalta, ei siitä korusta ole paljon iloa jossakin korulaatikon pohjalla happanemassa. Ymmärrän kyllä, että se on arvokas, etkä halua ottaa riskejä. Mutta entäpä jos ostaisit vain kunnon, jämäkällä lukolla varustetun ketjun? :)

Joa: Hauskaa. :) Voit sitten joskus antaa sen omalle tyttärellesi ja silloin silläkin on ihan erilainen merkitys kuin sinulle itsellesi. :)

Sarita/Sikurina: Aijaa. No onnea unlemiesi medaljongin metsästykseen! :)

Anonyymi2: Onpa hauska sattuma. :) Harmi, ettei tällaisia perinteitä nykyään harrasteta niin paljon.

4. marraskuuta 2009 klo 19.52  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu