Taistelua syys-apatiaa vastaan
En tiedä mikä lie syys-apatia minut on vallannut, mutta veto tuntuu olevan jotenkin ihan täysin poissa. Koko päivä vierähti kokonaisvaltaisen löysissä tunnelmissa - apatia on vallannut niin mielen kuin kehonkin. Tätä näyttää olevan ilmassa, koska moni muukin on valitellut ankeita tunnelmiaan. Omalla kohdalla löllö-olo näkyy motivaation ja innon puutteena, eikä oikein mikään huvita. Kaikkein vähiten huvittavat pakolliset velvollisuudet ja olenkin laiminlyönyt muun muassa graduani kadehdittavan ahkerasti. Nyt tosin olen sopinut huomiseksi gradutreffit, joten ainakin niiden myötä tulee tehtyä jotakin.
Yritin tänään miettiä, miten löytäisin taas aktiivisuuden itsestäni ja saisin jotakin aikaiseksi. Ystäväni ehdotti minulle, että menisin lenkille. Ehkä mikään ei olisi tuntunut vastenmielisemmältä ajatukselta kuin lähteä puuskuttamaan lenkkipolulle, mutta pienen kiukuttelun jälkeen päätin silti lähteä. Kävin ihan pienellä reilun 5 kilometrin juoksulenkillä, mutta kotiin palatessani olin kuin uusi ihminen. :) En tiedä, miten kauan tämä hyvä olo kestää, mutta ajattelin yrittää samaa kikkaa toistekin. Ehkäpä saan tätä kautta liikunnastakin uuden otteen jälleen. :) Millaisia vinkkejä teillä muilla on syysmasiksen selättämiseksi?
Tunnisteet: Höpötyksiä, Treenikassi
lähettänyt Jenni @ 23.31
15 kommenttia:
Vinkit kelpaisivat tännekin :D Vuorokausi aikaa kirjoittaa viiden sivun essee... Viime tipassa vain usein valitettavasti toimii tehokkaimmin :(
Jo edesmennyt ystäväni rakasti marraskuuta. Hän sanoi aina, että hämärästäkin pitää nauttia. Itse olen yrittänyt noudattaa tätä neuvoa mm. sytyttämällä kynttilöitä ja sammuttamalla valot. Sitten vaan kuuma glögilasi kouraa ja musiikkia taustalla. Parhaimmillaa tällaiset illat vietetään hyvässä ja leppoisessa seurassa. Tosin omat hiljaiset hetketkin voivat virkistää.
Into ja elämänilo puuttuu täältäkin. Ei vain jaksa yhtään mitään ja vaikka koko ajan väsyttää, niin ei saa yöllä untakaan. :/ Ehkä se on tämä marraskuu, vaikka en ole syysmasentuja -tyyppiä vaan enemmänkin "jee on pimeää". Mistä sitten nyt kiikastaa? Who knows, minä en.
Marbin kommentti oli kiva. On ihan totta, että pimeästä ajastakin osaisi kai nauttia, kun ottaisi oikean asenteen.
Minäkin kipaisin eilen hyvin laiskan päivän päätteeksi juoksulenkille, ja huh, se ihan todella piristi! Kunhan vaan saa ittensä raahattua ensin liikkeelle...
Ainakin Espoossa sataa lunta! :D Se piristää kummasti kun ei ole ihan niin harmaata ja pimeää.
Samaa innottomuutta on ollut mullakin, mutta optimistisesti uskon lumen poistavan kaikki huolet!
hei hon, tule rapsuttaan kerttua niin katoaa kaikki pahuus maailmasta!
we miss u!
Muakin auttaa urheilu. Vaikka onhan se syysmasentuneena isompi askel oikeasti raahautua jonnekin, mutta kyllä sen jälkeen on aina pirteämpi olo ja seuraavana päivänä helpompi herätä. Jos ulkona on loskaa lähden uimahalliin treenaamaan ja uimahallissa on muutenkin ihanaa käydä saunomassa treenin päätteeksi :)
Toinen asia, joka auttaa on hedelmät ja marjat. Syön joka aamu 4 kpl pakastettua tyrnimarjaa ja vedän siten yliannostuksen c-vitamiinia joka päivä :)
Ja kun sitten iskee sellanen "ei jaksa kiinnostaa" vaihe jonkun työn kanssa yritän työskennellä mukavassa ympäristössä ja tehdä asioita intervalleittain. Esim. Luen nyt tän artikkelin, sitten saan bloggailla. Tai jos nyt saan kirjotettua sivullisen tekstiä, voin sitten katsoa jakson The Hillsiä jne :)
Tuntuu sitä, että alakuloisuus on todella yleistä näin syystalvella. Täytyy myöntää, etten itsekään tykkää kun on pimeää, enkä varsinaisesti nauti loskassa kahlaamisestakaan, mutta jostain syystä en oikeastaan koskaan joudu varsinaisen apatian valtaan. Ulkoilu piristää aina, vaikka lähteminen on vaikeaa. Toisaalta on oikeastaan kivakin ulkoilla sellaisella säällä, kun muut ei uskaltaudu ulos. Saa olla ihan rauhassa ja nautiskella hiljaisuudesta jopa keskustassa.
On muuten tutkittu fakta, että käsillä tekeminen saa ihmisen onnellisemmaksi. Eli jotain käsitöitä tai palapelejä vain kehiin, niin johan piristyy. Ihmiset on kuulemma vieraantuneet normaalista käsillä tekemisestä, kun nykyään koneet tekee kaiken ja porukka vain istuu toimistossa nököttämässä. Käsien motoriikalle on kuitenkin varattu aivoista suhteessa muihin osa-alueisiin todella suuri osa.
Kunnon 1000 palan palapeli on mun talvisuosikki. Se vaan vie tilaa ihan älyttömästi, mutta sitä on niin kiva nyhertää. Varsinkin yhteistyönä.
Toivottavasti joku sai tästä jotain inspiraatiota ja piristystä!
Hanki kirkasvalolamppu.
Itse olen kaaosmasentuja ja tajusin vasta tänä syksynä hankkia oman lampun. Olen ollut vähän skeptinen näiden vehkeiden suhteen aiemmin, mutta nyt olen täysin ihastunut.
Kun lampun kanssa syö aamiaista joka päivä, ei aamuisin herääminen ole niin tuskaista, päivisin pysyy elämänhalu ja työvire tallella ja iltaisinkin - en oikein ymmärää miksi, mutta who cares niin kauan kuin toimii - nukahtaa paljon helpommin.
Nyt ollaan toki vasta marraskuussa, ja se tosipaikkahan tulee vasta kuukauden päästä kun tulee se kaikkein pimein aika, mutta toistaiseksi olen kyllä ihan myyty. Parhaiten käyttämäni 130e ikinä.
Minun ainut vinkkini on se urheilu! Vaikka sinne lenkkipolulle tai kuntosalille tai uimahallille onkin niin tuhottoman vaikeaa raahautua, niin sieltä palatessa olo on kerrassaan mahtava. Itse jaksan syksyn juuri sen olon voimalla, vaikka oikeasti tuo toiminnan aloittaminen on aina uskomattoman vaikeaa... :) Itselleni muuten parhaiten toimivat ohjatut jumppatunnit, ohjaajien energisyydestä saa jotain itsekin! Ja plussana on tietenkin tosiaan joku, joka PAKOTTAA sinut tekemään täysillä.
Kannattaa kokeilla D -vitamiinia! Itse aloitin jokun aika sitten niiden syömisen, ja tuntuu jo vähän pirteämmältä... Kun tavallinen suomalainenhan ei mitenkään voi saada tarpeeksi D -vitamiinia tänä pimeänä aikana.
Toinen asia mikä piristää, on käsityöt ja lenkkeily. :)
Itse tykkään tavallaan pimeästä koska silloin saa hyvällä syyllä käyttää isoja villapaitoja ja kauratyynyä (joka oli ehkä vuoden paras ostos !!). Glögin suurkulutus kuuluu myös asiaan kynttilät mukaanlukien.
Musta marraskuun pointti on yrittää ottaa mahdollisimman rennosti aina silloin kun saa hetken hengähdystauon, rauhoittua ennen nukkumaanmenoa glögin, kynttilänvalon ja vaikka kirjan kanssa ja seuraavana päivänä jaksaa taas yllättävänkin paljon asioita kunhan vaan pistää itsensä liikkeelle ja tietää, että illalla saa ottaa taas rennosti!
hyvät ihmiset, asiat saavat aina suuria mittasuhteita. myönnän itsekin että olen kuulunut näihin "kaamos-valittajiin". iloitkaa olemassa olevista asioista, kuten terveydestä ja ystävistä! kaikilla niitä ei ole ja terveyttäkin osaa arvostaa kun sen menettää... esim jos töihinmeno ei innosta niin ajatelkaa että saatte sentään käydä töissä tai teillä on työpaikka :) tiedän.. jälkikäteen sitä vasta "viisastuu", mutta kiitti kivasta blogista, en tajuu miten en oo sitä aikasemmin löytänyt:) sul on kiva tyyli!
Kiitos kaikille kaamoksen selätys-vinkeistä. Viimeinen anonyymi nosti esille hyvän pointin, että kannattaa yrittää nauttia niistä hyvistä ja iloisista asioista, joita elämässä on. Olen itse perusluonteeltani ikuinen optimisti ja katson aina elämää positiivisin silmin. Joskus kuitenkin positiivisinkin ihminen saa olla väsynyt ja allapäin - se on ihan sallittua. :) Alakulon hetkinäkin osaan toki nauttia pienistä iloista, mutta jos yleisvire on apea, sitä on vaikeampi kääntää pikkujutuilla voitoksi.
Mistään vakavasta ei tosiaankaan ole kyse, vaan pienestä alavireydestä vain. Täällä tulikin ihania vinkkejä kaamos-synkkyyden voittamiseksi. Itse saan iloa päiviini ja iltoihini villasukista, ystävien seurasta, hyvästä musiikista, glögistä, kynttilöistä, liikunnasta, kaurapussista (!), aikakauslehdistä, hyvistä kirjoista, Frasier-sarjasta sekä hyvästä ruoasta. :) Pitäisi varmaankin kokeilla sitä kirkasvalolamppuakin, jos se vaikka auttaisi. :) Valtavasti aurinkoa ja lämpöä kaikkien alkutalveen!
Miten siellä voi enää juosta kun on kaikki polut ihan jäässä? Mun tuurilla mä palaisin kahta pahemmalla tuulella nyrjäytettyäni nilkat ja polvet ja muut maholliset :'>
Tän kommentin pointtihan oli siis se, että mun oli vaan pakko kysyä että mistä ihmeen paikasta sä näitä kuvia revit? Tällä kertaa nice gsus -sivusto!
Ja siis tää ei ollut millään muotoa ilkeämielinen huomautus, aloin vaan itsekseen hihittelemään kun kuvittelin sua selailemaan kys. sivustoa :''D
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu