Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Gangsterileffojen glamouria

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Gangsterileffojen glamouria


Hassua kyllä, minä oikeasti pidän gangsterielokuvista. Kummisetä-trilogiasta on vielä viimeinen osa näkemättä, mutta ensimmäisen olen nähnyt varmaan ainakin kolme kertaa, enkä vieläkään kyllästy. En oikein tiedä, mikä niissä viehättää, mutta tuossa vanhan ajan glamourissa vain on sitä jotakin. Noissa elokuvissa naiset ovat todella naisia ja miehet miehiä. Tänään katsoin parin ystävän kanssa Johnny Deppin tähdittämän Public Enemies -leffan, jonka naispääosassa loisti ihana Marion Cotillard. Juonenkäänteiden jännittämisen lomassakin ehdin ihastella naisen mieletöntä karismaa ja upeita asuja.


1930-luvun tyylissä minua viehättää juuri asujen naisellisuus ja loppuun asti viety huoliteltu olemus. Hillityt kiharakampaukset ja kauniit mekot ovat ihastuttavalla tavalla naisellisia ilman ylimääräisiä koristuksia tai krumeluureja. Kuten omassakin tyylissäni, arvostan myös entisaikojen glamourissa sitä konstailematonta yksinkertaisuutta. :)


Tunnisteet:

10 kommenttia:

Blogger Kaisa kirjoitti...

Public enemies oli kyllä loisto elokuva :D Alko itkettämäänkin vasta ihan lopussa.. Sinänsä vähän huono juttu kun ei kerkeä peitellä niitä kyyneleitä kun pitää jo kiiruhtaa pois leffasalista.. :D Nykyään ei oikeesti oo semmosta elokuvaa missä ei itkettäis..

Mutta jotenkin tollanen entisaikoihin sijoittuva elokuva antaa oikeesti jotain muutakin kuin sen itse elokuvaelämyksen. Kyllähän siinä aina jotain oppii.. Ja vähän tapahtumaköyhemmätkin kohdat elokuvassa voi käyttää ihastellen vaikka pukuja ja kampauksia.

5. tammikuuta 2010 klo 11.43  
Blogger Sirpa kirjoitti...

Oih, tuon ajan asut <3 Juuri katselin mummolassa heidän nuoruuskuviaan, ihankuin kaikki olisivat olleet silloin kauniita! :D

5. tammikuuta 2010 klo 11.53  
Anonymous janina kirjoitti...

Ooh gangsterit ja gangsterien heilat! 30- ja 40-lukujen tyyli jaksaa kyllä kiehtoa aina vaan.
Public Enemies oli ihana ja Deppin hahmo todella hurmaava :)

5. tammikuuta 2010 klo 12.47  
Anonymous embu kirjoitti...

näyttääpäs muuten todella paljon sinulta tuo nainen!:)

5. tammikuuta 2010 klo 14.50  
Blogger Teresa kirjoitti...

Hitsi kun bloglovin ei päivitä näitä uusia postauksia! Johtuu ilmeisesti siitä, että tuolla on jo indiedays -osoite blogeilla. Arg, pitää kaikki lemppariblogit käydä sitten tälläin itse tsekkailemassa!

5. tammikuuta 2010 klo 20.33  
Blogger sansu kirjoitti...

Tuo viimeisen kuvan nainen näyttää ihan sulta (tai sinä häneltä, miten vain :))! Mites on lenkkeilyt sujuneet?:) Täällä Oulun korkeudella meinaa vähän kylmyys haitata...

5. tammikuuta 2010 klo 22.26  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hah hauska, kun muutkin ovat huomanneet tuon samannäköisyyden! Se tuli heti mieleen, ja ajattelinkin, ovatko muutkin niin tuumineet... Nättejä molemmat :)

-AN

6. tammikuuta 2010 klo 0.26  
Blogger Jenni kirjoitti...

Kaisa: Hyvä leffa oli kyllä, mutta olin niin pettynyt loppuun. :D Jaksoin viimeiseen asti pitää mielessäni yllä mahdollisuutta, että ne kaksi onnistuisivat yhdessä karkaamaan jonnekin Tahitille, haha. Minä taas olen kauhea itkupilli ja itken joka elokuvassa melkein. :D Mutta ihan totta, että näistä elokuvista oppii aina jotakin, esimerkiksi historiasta. :)

Sirpa: Niinpä! Uskon, että sen aikainen tyyli teki ihmisistä kyllä huolitellun ja kauniin näköisiä ihan eri tavoin kuin nykypukeutuminen. :)

Janina: Gangsterit ja gangsterien heilat, todellakin. :) Johnny Deppin hahmo oli kyllä todella karismaattinen. Me tytöt vain huokailimme, että tullainen miehen pitää olla! Tai no, ehkei pankkirosvo mutta muuten. ;)

Embu: No otan tuon suurena kohteliaisuutena. :) Mutta kieltämättä nyt kun sanoit, niin jotain yhtenevää saattaa ollakin.

Teresa: Juu, Blogloviniin on valitettavasti päivitetty jo uusi osoite. Ensi viikon alusta päivityksiä pitäisi pystyä seuraamaan Bloglovininkin kautta normaalisti. :)

Sansu: Lenkkeily ei ole oikein sujunut, koska -15 asteen pakkanen ei ole houkutellut oikein lenkkipolulle. Mutta kyllä tämä tästä, kunhan sää paranee. :) Kiitos imartelevasta vertauksesta. :D

Anonyymi/AN: Hassua sinänsä, en olisi itse tullut ajatelleeksi. :) Olen kyllä otettu vertauksesta ja ehkä elokuvaa katsellessani tunsinkin jotakin kummallista tuttuuden tunnetta, vaikka näin Marion Cotillardin elokuvan nyt ensi kertaa. :)

6. tammikuuta 2010 klo 10.42  
Anonymous Lina kirjoitti...

Mun mielestä taas puvustus oli aika lailla ainoa positiivinen asia tossa elokuvassa (no joo, Depp oli luonnollisesti ihana, niin ihana kuin noin kökön kässärin varassa voi olla). Makuja on monia, mun silmissä Public Enemies on huonoin elokuva jonka läpi olen viime vuonna joutunut kärvistelemään.

6. tammikuuta 2010 klo 11.58  
Blogger Jenni kirjoitti...

Lina: Minusta siinä oli mukava jännitys koko leffan läpi, mutta en tykännyt loppuratkaisusta. Tosin tositarinaanhan tuo taisi perustua, joten lopusta on turha meikäläisen rutista. :D Ei tuo nyt lempileffojeni joukkoon päässyt, mutta varsin viihdyttävä pläjäys omasta mielestäni. :)

6. tammikuuta 2010 klo 12.46  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu