Kaksilahkeiset, nuo vekkulit ystävämme

Insipiroidun Purple Passionin miesten tyyliä koskevasta postauksesta niin, että päätin kirjoittaa aiheesta itsekin. Olen huomannut, että tutkailen miesten tyylejä vuosi vuodelta vain tarkemmin ja kriittisemmin. Nyt sinkkuelämän jälleen alettua pääni pyörii ihmisten ilmoilla kuin hyrrä, kun tsekkailen uteliaana tarjontaa. Onneksi en ole vielä niskojani niksauttanut. :P

Kiinnitän yllättävän paljon huomiota siihen, mitä vastakkaisella sukupuolella on yllään ja kiva tyyli on alkanut selvästi olla yksi tärkeimmistä "mieskriteereistäni". Typerää tai ei, huomaan rankkaavani miehiä pois laskuista vain siksi, että "sillä oli rumat hiukset" tai "noilla kengillä, ei ikinä!" (Siis ikään kuin saisinkin ihan kenet ikinä keksin haluta, ja minulla on varaa tuolla lailla nyrpistellä, hah.) Tavallisemmankin näköisen hepun pisteet nousevat silmissäni heti, jos tyyli on kohdallaan. Sen sijaan komistus saattaa tulla tyrmätyksi vääränlaisen tyylin takia. Loogisesti ajateltuna tyyliä voi tietysti muuttaa, ulkonäköään ei ihan yhtä helposti. Minä kuitenkaan en halua kovasti alkaa ketään aivopestä omien mieltymysteni mukaiseksi, vaan ensisijaisesti haluan tyylin olevan miehen oma.

Eräs erittäin mielenkiintoinen ilmiö on, että ulkomailla olen selvästi vähemmän kriittinen miesten pukeutumisen suhteen. Belgiassa minulla ei ollut mitään ongelmia deittailla poikia, joiden tyyli ei ihan kolahtanut. Tähän voisi tietysti sanoa, että tyylistä oli helppo olla välittämättä, jos kyseessä oli vain harmiton tapailu, joka ei ollut johtamassa mihinkään syvempään. Mutta muutamia mainitakseni, olin ihan kovastikin kiinnostunut muun muassa jazzrumpalista, joka pukeutui reikäisiin villapaitoihin sekä maailmanparantajasta, joka näytti välillä kirjavine vaatteineen suunnilleen sirkuspelleltä (oikeasti, sateenkaaren väreissä hehkuva raitapaita sekä kirkkaankeltaiset housut kuuluivat tämän tyypin perusasuun!). Uskokaa tai älkää, mielestäni etenkin monet miehet pukeutuvat Suomessa paremmin kuin tuolla maailmalla, tai ainakin persoonallisemmin. Belgiassa keskivertopojan pukeutuminen oli jotenkin... mitätöntä. Minusta perusfarkut ja college-paita ilman printtejä eivät edusta kovin omaperäistä ajattelua pukeutumisessa.

Loppujen lopuksi pidän aika monenlaisista tyyleistä miehillä. Yleislinjausta antaakseni en ainakaan ihan suoraan tuomitse rokkareita (tosin glam-rokkarit eivät uppoa tähän tyttöön), skeittareita, sliipattuja joka äidin ihannevävyjä, wannabe-nörttejä, retropoikia, maltillisia hoppareita (, jos kaksi Jenniä mahtuu housuihin, ne ovat liian suuret ja jos koruja on enemmän kuin Jennillä, se on liikaa) tai cooleja kummajaisia. Ehdoton suosikkini on kuitenkin sellainen siisti renttu, sekoitus skeittaria ja rokkaria. Voin sieluni silmillä kuvitella unelmieni miehen talsivan vastaan päällään rennot mutta kapealinjaiset farkut, ajatuksella valittu printtipaita, kulahtanut neuletakki, nahkatakki, paksu kaulahuivi, jalassaan esimerkiksi Converset ja päässään löysä pipo, jonka alta pilkottaa sotkuinen (mahdollisesti hieman kihartuva, hehe) tukka. Valitettavasti tuollaisia ei ole kovin montaa vielä vastaan kävellyt.

Yritin etsiä street style -sivustoilta kuvia esimerkeiksi, millaisista tyyleistä pidän. Olen kuitenkin nähtävästi sittenkin todella kriittinen, koska en tuntunut löytävän oikein mitään, ja aluksi valitsemani kuvat näyttivät kaikki ihan samalta. :D Tässä nyt kuitenkin selailuni saldo:

Kuvat: The Commodifield, Cool People, Hel Looks, Just Glitter Lust, Look at me, Manchester Looks, Street Seen, The Stylescout, Youcatwalk

PS. Mikäli Cheapo-kenkieni kohtalo kiinnostaa, lisäsin postaukseen pienen selonteon siitä, mitä tapahtui, kun otin yhteyttä kenkien valmistajaan.