Kohteliaisuus päivässä pitää mielen virkeänä!
Kummastelin kesällä sitä, miten ihmiset toisinaan kommentoivat toisensa pukeutumista ihmettelevin tai muuten vain oudoin sanakääntein. Tuntemattomilta ihmisiltä tuntuu saavan herkemmin paheksuvaa mutinaa kuin vilpittömiä kohteliaisuuksia. Nyt kuitenkin olen omalta osaltani saanut olla todistamassa, että toisinkin voi käydä. :)
Olin juuri raahautunut kotiin eilen illalla, kun kaverini soitti ja aneli minua lähtemään kanssaan ihanaisen Jenni Vartiaisen keikalle, joka oli siis vielä samana iltana. Alunperin olin aikonutkin mennä kyseiselle keikalle, mutta lumimyrsky ja työilta uuvuttivat minut niin, että luovuin alkuperäisistä suunnitelmistani. En kuitenkaan halunnut jättää kaveria pulaan, joten lupauduin lähtemään seuraksi. Vaihdoin vain päälleni paksut sukkahousut ja trikoomekon. Päälle kiskaisin vielä ulkovaatteet (punaiset saappaat ja laukun, ruskean nahkatakin sekä valkoisen kaulahuivin ja pipon) ja painuin takaisin ulos sään armoille. Laitoin vielä napit korviin ja annoin musiikin nostattaa mielialaani.
Olin nostamassa rahaa pankkiautomaatilta, kun kuulin vaimeata puhetta takaani. Käännähdin, otin napit korvilta ja pyysin takanani seisovaa rouvaa toistamaan. "Oi, miten ihanaa, että joku jaksaa näyttää noin tyylikkäältä tällaisessakin säässä!" rouva ihasteli. Kiitin hämmentyneenä ja selitin, että olen menossa juhliin (no melkein), että siksi olin laittautunut. "Niin nättinä olet!" rouva huikkasi vielä perään. Uskotteko, että rouvan spontaanin kommentin aikaansaama mielihyvä kesti monta tuntia! :) Näin helppoa se on antaa satunnaiselle kulkijalle hyvä mieli.
Minusta on äärimmäisen mukavaa sanoa kohteliaisuuksia - toki vain silloin, kun ne tulevat täydestä sydämestä ja tilanne on kohteliaisuuden lausumiselle jollain tapaa luonteva. On hassua huomata, miten ihmiset häkeltyvät mutta ovat silminnähden hyvillään saamistaan yllättävistä kommenteista. Olen töissä ollessani kehunut erään rouvan kauniita punaisia nahkahansikkaita ja erään toisen hienoja silmälaseja. Kassajonossa ihastelin kerran jonkun tytön komeita kumisaappaita. :) Positiiviset ajatukset on mukava sanoa ääneen, ja mikäs sen mukavampaa, jos toisenkin päivä sillä kirkastuu. Haastankin teidät kaikki sanomaan jonkun kohteliaisuuden läheisellenne tai ihan tuntemattomalle seuraavan viikon aikana!
Kuvitukseksi tähän postaukseen keräsin asuja ja tyylejä, jotka minun mielestäni ovat kohteliaisuuden arvoisia. :)
Kuvat: The Sartorialist, The Style Scout, Stockholm Street Style, Just Glitter Lust & Hel Looks
Olin juuri raahautunut kotiin eilen illalla, kun kaverini soitti ja aneli minua lähtemään kanssaan ihanaisen Jenni Vartiaisen keikalle, joka oli siis vielä samana iltana. Alunperin olin aikonutkin mennä kyseiselle keikalle, mutta lumimyrsky ja työilta uuvuttivat minut niin, että luovuin alkuperäisistä suunnitelmistani. En kuitenkaan halunnut jättää kaveria pulaan, joten lupauduin lähtemään seuraksi. Vaihdoin vain päälleni paksut sukkahousut ja trikoomekon. Päälle kiskaisin vielä ulkovaatteet (punaiset saappaat ja laukun, ruskean nahkatakin sekä valkoisen kaulahuivin ja pipon) ja painuin takaisin ulos sään armoille. Laitoin vielä napit korviin ja annoin musiikin nostattaa mielialaani.
Olin nostamassa rahaa pankkiautomaatilta, kun kuulin vaimeata puhetta takaani. Käännähdin, otin napit korvilta ja pyysin takanani seisovaa rouvaa toistamaan. "Oi, miten ihanaa, että joku jaksaa näyttää noin tyylikkäältä tällaisessakin säässä!" rouva ihasteli. Kiitin hämmentyneenä ja selitin, että olen menossa juhliin (no melkein), että siksi olin laittautunut. "Niin nättinä olet!" rouva huikkasi vielä perään. Uskotteko, että rouvan spontaanin kommentin aikaansaama mielihyvä kesti monta tuntia! :) Näin helppoa se on antaa satunnaiselle kulkijalle hyvä mieli.
Minusta on äärimmäisen mukavaa sanoa kohteliaisuuksia - toki vain silloin, kun ne tulevat täydestä sydämestä ja tilanne on kohteliaisuuden lausumiselle jollain tapaa luonteva. On hassua huomata, miten ihmiset häkeltyvät mutta ovat silminnähden hyvillään saamistaan yllättävistä kommenteista. Olen töissä ollessani kehunut erään rouvan kauniita punaisia nahkahansikkaita ja erään toisen hienoja silmälaseja. Kassajonossa ihastelin kerran jonkun tytön komeita kumisaappaita. :) Positiiviset ajatukset on mukava sanoa ääneen, ja mikäs sen mukavampaa, jos toisenkin päivä sillä kirkastuu. Haastankin teidät kaikki sanomaan jonkun kohteliaisuuden läheisellenne tai ihan tuntemattomalle seuraavan viikon aikana!
Kuvitukseksi tähän postaukseen keräsin asuja ja tyylejä, jotka minun mielestäni ovat kohteliaisuuden arvoisia. :)
Kuvat: The Sartorialist, The Style Scout, Stockholm Street Style, Just Glitter Lust & Hel Looks
Tunnisteet: Höpötyksiä, Inspiraatioita
lähettänyt Jenni @ 21.12
17 kommenttia:
oi, ihanan valoisa postaus! :)
Kohteliaisuudet varsinkin tuntemattomilta kuultuina saavat kyllä hyvälle mielelle moneksi tunniksi:)
On kyllä mahtista, kun ihmiset on positiivisia. Kohteliasuudet ystävien suusta ovat ihan kivoja, mutta kun joku tuiki tuntematon pistää kehuen, niin se vasta lämmittääkin. Voisin kuvitella, että siellä Jyväskylässä tuollainen saattaa olla tavallisempaa kuin täällä Turussa. Hyvä jos joku ohikulkija uskaltaa katsoa päin, saati avata suutaan.
Päähän mua ottaa, tai no ihmetyttää, että kun joku sanoo kohteliaisuuden, pitää vastata "en mä mitään nättinä ole, jotain vaan pistin päälleni" tai vastaavaa. Kehujallekin tulisi parempi mieli kun kiittäisi kommenttia ja sanoisi itsekin pitävänsä vaatteista.
Mulle käy Suomessa aina niin, että jos sanon vieraalle ihmiselle yhdenkin ylimääräisen, ns. tarpeettoman sanan, (oli kyseessä sitten 'kiitos', 'anteeksi' tai 'ihana takki') mua katsotaan kuin vähintäänkin spitaalista lapsentappajaa. En tiedä mikä siinä sitten on niin kamalaa. Sinnikkäästi aion jatkossakin kuitenkin avata suuni kun siltä tuntuu, ja vielä hymyillä päälle. Tiedän kyllä etten se ole minä, joka käyttäytyy idioottimaisesti.
Hieno postaus ja hyvä aihe! Olen huomannut saman, ja ottanut jo muutama vuosi sitten tavaksi kommentoida ihmisille ihan ÄÄNEEN jos huomaan kivan kampauksen, kauniin vaatteen tai upeat saappaat. Kadulla vastaankäveleville tuntemattomille en herkästi kommentoi (okei, poikkeuksena koirat koska söpöjä nelitassuja en todellakaan voi vastustaa), mutta työkavereille, tutuille ja vaikkapa vaatekaupan myyjättärelle. Olen myös muutaman kerran uskaltautunut ihan tuntemattomankin juttusille kun olen halunnut tietää mistä jotkin erityisen upeat saappaat on hankittu, ja poikkeuksetta on saanut ilahtuneen, hyväntuulisen vastauksen :)
Anonyymi: Kiitos. :)
Jonna: Niinhän se menee! Ja usein toisen hyvästä mielestä piristyy omakin mieliala. :)
Ilona: Hahah, se on se Turku. ;) No ei vaan! Minusta tuntuu, että sama ilmiö näkyy myös muualla Suomessa. Rohkeutta vain peliin! :)
Tomikoo: Tuo on muuten todella ikävää. En oikein käsitä ihmisiä, jotka eivät osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Jos nolottaa, niin eihän sitä tarvitse sanoa muuta kuin kiitos. Ihme sakkia!
Sia: Kyllä se sitkeys vielä palkitaan! :) Kyllä minuakin on joskus katsottu oudoksuen, mutta enemmän olen kohteliaisuuksista saanut positiivisia kuin negatiivisia reaktioita. Suomessa tilanne on usein vain niin odottamaton - tässä kulttuurissa kun ei oikein osata tuota small talkia - että ihmiset häkeltyvät ja käyttäytyvät toisinaan sen takia törpösti.
Honey Junkie: Kiitos. :) En minäkään sentään kovin usein kadulla ala huutelemaan. :D Mutta jos tilanne on sellainen luonteva, että seisomme vaikka molemmat kassajonossa tai muuta vastaavaa, niin silloin kohteliaisuuden voi ihan helposti sutkauttaa. Jatkakaamme samaan malliin! :)
Olen huomannut ihan saman - suomalaiset kehuvat asuja todella harvoin. Nyt eri kansallisuuksien kanssa tyoskennellessani olen huomannut, etta saan paljon enemman positiivista kommenttia kuin suomalaisten kanssa. Olen myos huomannut, etta muun maalaiset arvioivat ikani poikkeuksetta todella alakanttiin, eilenkin eras irkkutyokaverini sanoi luulleensa minua noin 20-vuotiaaksi (eika minulla todellakaan ollut mikaan teiniasu paalla, vaan kauluspaitaa ja semmoista). Tsih, heittaa vaan kymmenella vuodella. ;-) Suomalaiset nayttavat kai nuoremmilta verrattuna muun maalaisiin.
Kiitos tästä ihanasta postauksesta!
Esim. tuo vaatteiden kehuminen on kyllä niin jännä juttu. En ymmärrä tätä suomalaista mentaliteettia; jos kehun kovasti jonkun vaatetta ja kysyn onko se uusi, vastaus on yleensä "on, ja tää nyt on vaan tällänen". Miksi kukaan ostaisi vaatetta, josta ei itse pidä? Tuskin kukaan, joten oma vastaukseni onkin yleensä "no eikö olekin, mustakin tää on aivan ihana"! :)
Valoisaa viikonloppua!
Eräs rouva sanoi viime kesänä minulle bussissa jotain tyyliin: todella kaunis kokonaisuus. tmv. Monta seuraavaa päivää olinkin sitten onnellinen saamastani kohteliaisuudesta. Varsinkin kun kohteliaisuus tuli selvästi vilpittömästi ja vieläpä vanhemmalta rouvashenkilöltä. Hänkin muuten pukeutuu erittäin tyylikkäästi ja on usein samassa bussissa. :)
Itsekin yritän lausua kohteliaisuuksia mahdollisimman usein läheisilleni, sillä tiedän kokemuksesta, että ne piristävät päivää kummasti.
Kiitoksia jälleen aivan ihanasta postauksesta. :) Olin itse aikeissa kirjoittaa aivan samasta asiasta pari päivää sitten, mutta hyvä, että joku sai jotain aikaiseksi. :)
Blogissani on sinulle haaste! :)
Ihana postaus! Sai hyvällä tuulelle.
Etenkin ihan ventovieraiden kivat kommentit tosiaan saavat hyvällä mielellä loppupäiväksi. Toki kavereidenkin kommentit kuulostaa kivoilta, mutta silloin tuntee todella onnistuneensa asuvalinnan kanssa, kun tuntematon ihminen rohkaistuu tulla kertomaan, että pitää jostain pukeutumisessani. :)
Varsinkin tuo vihreä mekko on aivan ihana.:) Kiva, että maailmassa on sellaisiakin ihmisiä, jotka jakelevat vielä kohteliaisuuksia.
Mulla tulee aina jotenkin häkeltynyt olo jos tuntematon kehuu :D Mutta silti ihmisten pitäisi kehua ja kertoa positiivisia asioita toisille paljon enemmän :)
Bisquits: Ei ole vaikea uskoa, että ulkomailla tällaisiin asioihin suhtaudutaan luontevasti. Se on oikeastaan osa small talkia, että sanotaan jotakin positiivista toisen olemuksesta. :) Tietysti voisi ajatella, että silloin kun suomalainen rohkaistuu antamaan palautetta, on asukokonaisuus todella onnistunut. :D Ja ole vain onnellinen tuosta ikä-jutusta. ;)
Maria: Kiitos. :) Minä vastaan juuri noin, että "Kiitos! Eikö olekin ihana!" En käsitä sellaista vähättelyä. Siitä tulee kommentoijallekin vain vaivautunut olo. "Ei olisi pitänyt sanoa mitään." Suomalaisten pitäisi opetella suhtautumaan kehuihin paremmin. :) Ja oikein ihanaa viikonloppua myös sinulle!
Marika: Voi miten mukavaa, että sinäkin olet saanut osaksesi kohteliaisuuksia! Kehut tuntuvat itse asiassa kaikkein parhailta juuri tuollaisten kypsempien rouvien suusta, koska heidän sanomanaan niitä oikeastaan kaikkein vähiten odottaa. :)
Xylitol: Kiitos. :) Haaste on otettu vastaan. ;)
Pinja2: Kiitoksia. :) Olet oikeassa! Siksipä minustakin on mukava silloin tällöin kommentoida myös tuntemattomien asuja. :)
Moumou: Mekko on kyllä suloinen. :) Jaelkaamme mekin kohteliaisuuksia, niin ehkä muutkin rohkaistuvat. ;)
Mitu: Toki se tilanne on aina hämmentävä, jos aivan tuntematon käy yllättäen juttusille. :) Mutta jos palaute on positiivista, minä ainakin yllätyksestä toettuani olen vain hyvilläni. :)
Olen töissä Ärrän kassalla ja saan nähdä monta kertaa viikossa ihania vaatekappaleita tai muuten vaan persoonallisia asukokonaisuuksia. Yhtä monta kertaa tekisi mieli kehaista, mutta en kehtaa :D Tuntuu vähän siltä, että siinä tilanteessa menisi roolit sekaisin tai roolit unohtuisivat kokonaan.
Suomen kulttuuriin kuuluu käsittämätön piirre, että haukkua voi minkä kerkeää, mutta on kauhean korkea kynnys kehua toista. Ja sitten jos joku kehuu, niin sekin käännetään negatiiviseksi seikaksi tyyliin: "Mitähän se nyt tuollakin tarkoitti?"
Anna: Minä joskus vielä ollessani kaupassa töissä kehaisin asiakkaiden asuja tai ulkoista olemusta, jos siltä sattui tuntumaan. Olihan se varmasti asiakkaalle hieman omituinen tilanne, mutta minä olen sen verran spontaani ihminen, että kehut tulivat luonnostaan. Enemmän sain osakseni onneksi hymyjä kuin epäluuloisia mulkaisuja. :D
Ja tuo on ihan totta, että Suomessa ihmisille tuntuu olevan jotenkin vaikeaa antaa positiivista palautetta. Kritiikki luonnistuu paljon helpommin. Toisaalta ihailen suomalaisen suoraselkäisyyttä kriittisyytensä kanssa, mutta pitäisi osata antaa risujen ohella myös ruusuja.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu