Puolimaraton takana, mitäs nyt?

Olen tänä aamuna kokenut jännittäviä hetkiä, koska päätin lähteä ensimmäistä kertaa juoksemaan puolimaratonin jälkeen. Pari viikkoa meni ansaitun tauon parissa lepäillen laakereillani ja syöden hyvin, mutta tiesin tämän päivän häämöttävän lähitulevaisuudessa. Ja kyllä se jännitti ja hiukan pelottikin lähteä uudelleen lenkkipolulle tuon välietapin jälkeen - onko elämää (tai liikuntaa) puolimaratonin jälkeen?

Olen kuullut ja nähnyt varoittavia esimerkkejä siitä, miten tuollaisen tavoitteen saavuttamisen jälkeen ihmisen valtaakin tyhjyyden tunne. Siinäkö se nyt sitten oli? Mitä sitten? Osasin onneksi varautua potentiaaliseen motivaatiopulaan puolimaratonista selviydyttyäni, joten se helpotti asennoitumistani tilanteeseen. Lepo treenin ja kovan koitoksen jälkeen teki hyvää, mutta tiedostin kyllä, että tauon ei saa antaa venähtää liian pitkäksi. Aluksi olin ajatellut jatkavani liikkumista viikon tauon jälkeen, mutta eipä vain huvittanut, kun ennalta suunniteltu päivä koitti. Sitten päätin, että no jatkan liikkumista kahden viikon tauon jälkeen ja eilen alkoi SE viikko. Miten vaikealta tuntuikaan ajatus juoksemisesta... Päätinkin lähteä liikkeelle kevyellä linjalla ja kävin eilen iltapuhteiksi reippaalla kävelylenkillä. Ja lupasin itselleni, että tänään juoksisin.

Heräsin aamulla liian lyhyiden yöunien jälkeen ja ensimmäinen ajatus päässäni oli lupaamani juoksulenkki. Muistin ajatuksissani jonkun lukijan joskus mainitseman vinkin: laita lenkkivaatteet jo valmiiksi päälle, koska ei niitä sitten viitsi enää poiskaan ottaa ja sitä kautta tulee lähdettyä. Niin tein ja se toimi! :) Kummasti fiilis koheni, kun istua kökötin puoli tuntia lenkkivaatteissa tietokoneen ääressä. Huomasin ajattelevani, että johan sitä kohta voisi lähteä, kun kamppeetkin ovat jo yllä. Ja niin astelin ovesta ulos ja lähdin juoksemaan. Ja hyvinhän se meni. :) Juoksin 40 minuuttia ja olo oli lenkin jälkeen hyvä, ja on vieläkin.

On hassua, miten monta ihmistä olen omalla esimerkilläni innostanut juoksemisen ja lenkkeilyn pariin. Se on kannustavaa ja innostavaa, että pystyn oman harrastukseni avulla rohkaisemaan muitakin lenkkipoluille. Mutta puolimaratonin jälkeen se osoittautui oikeasti tärkeäksi henkiseksi voimavaraksi. Jos muut ovat tunteneet rinnallani "huonommuutta" siitä, etteivät itse harrasta mitään liikuntaa ja ovat lopulta päättäneet tehdä asialle jotakin minun esimerkkini ohjaamana, homma toimii myös toisinpäin. Nyt kun minulla oli itselläni sellainen heikko hetki, jolloin lenkille lähteminen tuntui vaikealta, katsoin vain läheisiäni, joista moni juoksee nykyään. Siinä vaiheessa, kun juoksua ennen vihannut tuttuni kertoi käyneensä jo kolmannella 8 kilometrin lenkillä viikon sisään, tunsin että minunkin on ryhdistäydyttävä. :D Kyllä se vertaistuki on ihmeellinen asia. ;)

Juoksevat puput täältä, täältä ja täältä.