Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Puolimaraton takana, mitäs nyt?

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Puolimaraton takana, mitäs nyt?



Olen tänä aamuna kokenut jännittäviä hetkiä, koska päätin lähteä ensimmäistä kertaa juoksemaan puolimaratonin jälkeen. Pari viikkoa meni ansaitun tauon parissa lepäillen laakereillani ja syöden hyvin, mutta tiesin tämän päivän häämöttävän lähitulevaisuudessa. Ja kyllä se jännitti ja hiukan pelottikin lähteä uudelleen lenkkipolulle tuon välietapin jälkeen - onko elämää (tai liikuntaa) puolimaratonin jälkeen?

Olen kuullut ja nähnyt varoittavia esimerkkejä siitä, miten tuollaisen tavoitteen saavuttamisen jälkeen ihmisen valtaakin tyhjyyden tunne. Siinäkö se nyt sitten oli? Mitä sitten? Osasin onneksi varautua potentiaaliseen motivaatiopulaan puolimaratonista selviydyttyäni, joten se helpotti asennoitumistani tilanteeseen. Lepo treenin ja kovan koitoksen jälkeen teki hyvää, mutta tiedostin kyllä, että tauon ei saa antaa venähtää liian pitkäksi. Aluksi olin ajatellut jatkavani liikkumista viikon tauon jälkeen, mutta eipä vain huvittanut, kun ennalta suunniteltu päivä koitti. Sitten päätin, että no jatkan liikkumista kahden viikon tauon jälkeen ja eilen alkoi SE viikko. Miten vaikealta tuntuikaan ajatus juoksemisesta... Päätinkin lähteä liikkeelle kevyellä linjalla ja kävin eilen iltapuhteiksi reippaalla kävelylenkillä. Ja lupasin itselleni, että tänään juoksisin.


Heräsin aamulla liian lyhyiden yöunien jälkeen ja ensimmäinen ajatus päässäni oli lupaamani juoksulenkki. Muistin ajatuksissani jonkun lukijan joskus mainitseman vinkin: laita lenkkivaatteet jo valmiiksi päälle, koska ei niitä sitten viitsi enää poiskaan ottaa ja sitä kautta tulee lähdettyä. Niin tein ja se toimi! :) Kummasti fiilis koheni, kun istua kökötin puoli tuntia lenkkivaatteissa tietokoneen ääressä. Huomasin ajattelevani, että johan sitä kohta voisi lähteä, kun kamppeetkin ovat jo yllä. Ja niin astelin ovesta ulos ja lähdin juoksemaan. Ja hyvinhän se meni. :) Juoksin 40 minuuttia ja olo oli lenkin jälkeen hyvä, ja on vieläkin.

On hassua, miten monta ihmistä olen omalla esimerkilläni innostanut juoksemisen ja lenkkeilyn pariin. Se on kannustavaa ja innostavaa, että pystyn oman harrastukseni avulla rohkaisemaan muitakin lenkkipoluille. Mutta puolimaratonin jälkeen se osoittautui oikeasti tärkeäksi henkiseksi voimavaraksi. Jos muut ovat tunteneet rinnallani "huonommuutta" siitä, etteivät itse harrasta mitään liikuntaa ja ovat lopulta päättäneet tehdä asialle jotakin minun esimerkkini ohjaamana, homma toimii myös toisinpäin. Nyt kun minulla oli itselläni sellainen heikko hetki, jolloin lenkille lähteminen tuntui vaikealta, katsoin vain läheisiäni, joista moni juoksee nykyään. Siinä vaiheessa, kun juoksua ennen vihannut tuttuni kertoi käyneensä jo kolmannella 8 kilometrin lenkillä viikon sisään, tunsin että minunkin on ryhdistäydyttävä. :D Kyllä se vertaistuki on ihmeellinen asia. ;)


Juoksevat puput täältä, täältä ja täältä.

Tunnisteet:

11 kommenttia:

Blogger getpalmd kirjoitti...

Harmittaa ihan älyttömästi, ettei ole sitä kuria juosta. Innostus kestää ehkä viikon, ja sitten se laantuu. Olisi helppoa liikuntaa :-/

6. lokakuuta 2009 klo 13.47  
Blogger Sini kirjoitti...

Miä haluisin juosta, mutta koko alkukesän juostuani meni ylikunnon puolelle, eli syke nousi naurettavan pienestä ponnistelusta aivan hirveisiin lukemiin. Miten siis sinä aloitit, miten hitaasti osasit mennä, kun ei taida sykevyötäkään olla? oon siis tyytynyt kävelemään.

6. lokakuuta 2009 klo 14.11  
Blogger Saraseeeni kirjoitti...

En voi kuin ihailla jaksamistasi.
Mutta ehkä toisaalta liikkuminen tuokin uutta energiaa..

Voi kun itsellä olisi tuollainen itsekuri. Aloin keväällä juoksimaan ja heräsinkin aamutuimaan linnunlaulua kuunnellen juoksemaan, mutta kun elämä heitti kärrynpyörää, niin juokseminenkin jäi.. ja nyt en voi edes motivoida itseäni kauniilla säällä ja linnun laululla..

6. lokakuuta 2009 klo 15.18  
Blogger Jenni kirjoitti...

Getpalmd: No kyllä se minultakin paljon vaatii. Mutta kun pääsee alkuun, niin se on aina sitten seuraavalla kerralla vähän helpompaa. Ja tuollaiset pienet jutut auttavat kummasti, kuten tänään nyt se lenkkivaatteiden päälle pukeminen jo etukäteen. Sekin voi auttaa, jos kirjoittaa vaikka kalenteriin jollekin päivälle valmiiksi, että juoksulenkki. Minua aina tympäisee, jos joudun tuollaisia merkintöjä viivaamaan yli. :D

Sini: Minä en ole mikään asiantuntija, joten en uskalla kovin paljon ryhtyä neuvomaan. Oma vinkkini on kuitenkin se, että juokse rauhallisesti ja pidä tarvittaessa taukoja, jos syke nousee liian kovaksi. Nykyäänhän minullakin on sykevyö, mutta monta kuukautta treenasin ilman. Omalla kohdalla juju oli vain juosta tarpeeksi hitaasti ja tarvittaessa kävellä pieniä pätkiä välissä. Vähitellen kunto sitten kasvoi ja jaksoin yhdellä kertaa juosta yhä enemmän. Mutta ei se kävely kesken juoksulenkin mikään synti ole! :) Jos tuntuu, että syke kiihtyy liiaksi niin hidasta vauhtia tai kävele vähän matkaa. Lenkkeillessä ei onneksi tarvitse kilpailla kelloa vastaan. ;)

Saraseeni: No totta puhuen kyllä se minulakin välillä on tiukassa saada itseni raahattua sinne lenkille. Oma itsekurini on loppujen lopuksi aika surkea, mutta pienillä kikoilla (joita mainitsin ensimmäisessä kommentissa) sitä saa itseensä puhtia. Ja tuo vertaistuki auttaa myös. :) Minusta sinun kannattaisi kokeilla juoksua nyt syksylläkin! Tarpeeksi vain vaatetta ylle ja sinne ihastelemaan ruskan värejä ja punertavaa aamuaurinkoa. :) Joskus pieni tihkusadekin tuntuu juostessa vain mukavalta!

6. lokakuuta 2009 klo 15.26  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kokopitkälle maratonille vaan!

6. lokakuuta 2009 klo 15.47  
Blogger Sara kirjoitti...

Mä en ymmärrä, miten joku voi juosta edes kilometrin putkeen.... huoh

6. lokakuuta 2009 klo 17.47  
Blogger Jenni kirjoitti...

Anonyymi: Enpä tiedä... :D Se tuntuu vähän liian pitkältä kyllä. :D

Sara: Kokeilepa joskus, ei se niin mahdotonta ole. :) Rauhallinen juoksuvauhti pitää huolen siitä, että voimat eivät lopu kesken. :)

7. lokakuuta 2009 klo 7.02  
Anonymous n. kirjoitti...

hyvä jos mun vinkistä on ollut apua :D tänään ei kyllä tuu puettua mitään muuta kuin villasukat valmiiksi, kun on tommonen keli, hyrr.

7. lokakuuta 2009 klo 12.11  
Blogger sansu kirjoitti...

mulla on vähän sama homma, kesän juoksukisojen ja ahkeran juoksuharjoittelun jälkeen syksyllä motivaation löytäminen voi olla hankalaa. päädyinkin sit pitämään kuukauden mittaisen ajanjakson, jolloin keskityn vähän muuhun kuin juoksuun. käyn paljon salilla ja kivoilla jumppa- ja tanssitunneilla:) kannattaa kokeilla noita, mukavaa vaihtelua! ja sit voin myös suositella tekemään erilaisia juoksuharjoitteita. tee vaikka vetoja, loikkia tai etukäteen mietitty kovempi treeni. aika kuluu ihan eri tavalla, kun keskityt pohtimaan treeniä! tsemppiä harjoitteluun:)

7. lokakuuta 2009 klo 13.19  
Blogger Jenni kirjoitti...

N.: Oli siitä, kiitos vain. ;) En minäkään kyllä sadesäällä viitsisi, mutta eilen aamulla paistoi aurinko. :)

Sansu: Totta kyllä, että noiden talvikelien koittaessa voi juoksuinto hiipua vielä entisestään. Olen kyllä miettinyt muitakin vaihtoehtoja juoksun rinnalle ja uinti on ainakin yksi. Kiitos vinkeistä ja pidän ne mielessä, kun suunnittelen talven treenijuttuja! :)

7. lokakuuta 2009 klo 21.05  
Blogger mari kirjoitti...

Mä ajattelin nyt talven aikana kokeilla saleilua ja ryhmäliikuntatunteja enemmän.. ja jos ei huvita mennä lenkille ollenkaan ni sit en mee, mutta viimestään helmi-maaliskuussa palaan lenkkipoluille.

9. lokakuuta 2009 klo 19.26  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu