Muotibloggaajan vapaapäivä
Jos olisitte eilen nähneet minut lähikauppareissulla, ette varmasti olisi tunnistaneet. :D Synttärijuhlista väsynyt sankari taivalsi nimittäin roskapussi- ja kauppareissulle aivan ennennäkemättömän kamalassa lookissa! Kohmelo ei vaivannut, mutta väsymys sitäkin kovemmin eli meikitön olemukseni paljasti armotta poskilla roikkuvat silmäpussit. :D Liekö 25-vuotissyntymäpäivä tuonut mukanaan rupsahtamisen? Yövyimme juhlayönä poikakaverini isän luona, joka sopivasti asuu vain parinsadan metrin päässä juhlapaikasta. Aamulla yritin hiukan freesailla itseäni peitevärillä ja kajalilla sekä sutaisin takkutukan letille. Poikakaveri katseli touhuani ja kysyi lopulta: "Niin sulla ei tullut se valokynä mukaan?" KIITOS. :D Kyllä se yritti sitten seivailla, että puhui valokynästä ainoastaan siksi, että se on kutakuinkin ainoa meikkiväline, joka on nimeltä tuttu. Haha, joojoo. :D Kotiin päästessä suuntasin ensimmäisenä suihkuun ja sen jälkeen oli aivan turha haaveilla, että jaksaisin meikata väsynyttä koti-iltaa varten. Iltaisella kauppareissulla naamaa oli kuitenkin näkyvissä vain noin viiden sentin kaistale pipon, hupun ja kaulaliinan välistä, joten tuskinpa sillä nyt niin oli väliä.
Mutta ei se naama vaan se asu. :D Kotona lempiasuni ovat pehmeiksi kulahtaneet, jättisuuret miesten ruutukuosiset pyjamahousut - ja niihin olin siis pukeutunut (itse asiassa nytkin, hehe). Housujen kaveriksi olin kiskaissut ylleni raidallisen topin, joka luonnollisesti värimaailmaltaan ei sovi housuihin yhtään. Vilunväristysten yllättäessä oli joukon jatkoksi päässyt vielä ylisuuri neuletakki. Ei puhettakaan, että olisin jo päälläolevasta asustani luopunut, ehei! Pyjamahousuthan ovat erinomainen asu kauppareissulle. :) Halusin kuitenkin 50 metrin matkalle varustautua lämpimästi, joten vaatetta oli lisättävä. Olen saanut joskus 15-vuotiaana (10 vuotta sitten, huhhuh!) tumman oliivinvihreän, pitkänmallisen toppatakin, joka on palvellut minua uskollisesti kaikki nämä vuodet. Takki ei ole mikään kaunotar, mutta se on maailman paras! :D Se lämmittää ihanasti pyllyä ja reisiä, ja alle mahtuu villapaita jos toinenkin. Kokonaisuuden kruunasin punaisilla, talvilenkkareita muistuttavilla Eccoillani. Päähän pipo ja kaulaan huivi, juuri sopivasti niin korkealle kiedottuna, että naamaa ei juurikaan alta näy - ja menoksi. Löysät siniruudulliset pyjaman lahkeet Eccoissa lepattaen ja pitkässä rumassa toppatakissa kuin eskimo, näytin varmaan siltä kuin olisin juuri herännyt lähimmän sillan alta. Poikakaveri väläytteli taas viisauksiaan ja huomautti lookini muistuttavan ehkä hiukan enemmän avohoitopotilasta kuin spurgua. KIITOS, vol. 2. :D
PS. Olin näemmä hiukan sählännyt tuon Huuto.netin huutokaupan sulkeutumisajankohdan suhteen ja se sulkeutuukin vasta tänään. Eli pari tuntia vielä aikaa tavoitella viimeisiä kohteita omakseen ja myöhemmin tällä viikolla tulossa sitten uutta tavaraa myyntiin.
Mutta ei se naama vaan se asu. :D Kotona lempiasuni ovat pehmeiksi kulahtaneet, jättisuuret miesten ruutukuosiset pyjamahousut - ja niihin olin siis pukeutunut (itse asiassa nytkin, hehe). Housujen kaveriksi olin kiskaissut ylleni raidallisen topin, joka luonnollisesti värimaailmaltaan ei sovi housuihin yhtään. Vilunväristysten yllättäessä oli joukon jatkoksi päässyt vielä ylisuuri neuletakki. Ei puhettakaan, että olisin jo päälläolevasta asustani luopunut, ehei! Pyjamahousuthan ovat erinomainen asu kauppareissulle. :) Halusin kuitenkin 50 metrin matkalle varustautua lämpimästi, joten vaatetta oli lisättävä. Olen saanut joskus 15-vuotiaana (10 vuotta sitten, huhhuh!) tumman oliivinvihreän, pitkänmallisen toppatakin, joka on palvellut minua uskollisesti kaikki nämä vuodet. Takki ei ole mikään kaunotar, mutta se on maailman paras! :D Se lämmittää ihanasti pyllyä ja reisiä, ja alle mahtuu villapaita jos toinenkin. Kokonaisuuden kruunasin punaisilla, talvilenkkareita muistuttavilla Eccoillani. Päähän pipo ja kaulaan huivi, juuri sopivasti niin korkealle kiedottuna, että naamaa ei juurikaan alta näy - ja menoksi. Löysät siniruudulliset pyjaman lahkeet Eccoissa lepattaen ja pitkässä rumassa toppatakissa kuin eskimo, näytin varmaan siltä kuin olisin juuri herännyt lähimmän sillan alta. Poikakaveri väläytteli taas viisauksiaan ja huomautti lookini muistuttavan ehkä hiukan enemmän avohoitopotilasta kuin spurgua. KIITOS, vol. 2. :D
Nyt on muotibloggaajan vapaapäivä
Kukaan ei tarvitse minua tänään
Tahdon hengata pyjamahousuissa kuuteen
Vaihtaa tyylin sijaan mukavuuteen
Maata sohvalla
Kukaan ei tarvitse minua tänään
Tahdon hengata pyjamahousuissa kuuteen
Vaihtaa tyylin sijaan mukavuuteen
Maata sohvalla
PS. Olin näemmä hiukan sählännyt tuon Huuto.netin huutokaupan sulkeutumisajankohdan suhteen ja se sulkeutuukin vasta tänään. Eli pari tuntia vielä aikaa tavoitella viimeisiä kohteita omakseen ja myöhemmin tällä viikolla tulossa sitten uutta tavaraa myyntiin.
Tunnisteet: Höpötyksiä, Päivän asut
9 kommenttia:
Hauska merkintä! Voi että jos joku näkisi minut ihanissa pinkeissä froteisissa pyjamahousuissani, joissa on jumalattomat polvipussit ja nukkaa, niin ei varmaankaan tunnistaisi samaksi henkilöksi. :D No, kotona saa olla miten huvittaa. Ei sitä aina jaksa panostaa. ;)
Nuon sellaisia päiviä, kun toivoo sormet ristissä, ettei vastaan tule ketään, joka tunnistaisi! ;)
Jotenkin mystisesti juuri silloin sattuu kuitenkin kaikki tutut, kaverin kaverit, kaverin kummin kaimat jne tulemaan vastaan.
Ihana merkintä, ja toi valokynäkommentti oli kyllä ihan loistava! Pyjamanhousut päällä kauppaan kuuluu välillä myös omaan repertuaariini, silloin pitää olla se kaulahuivi korvissa asti, pelastaa paljon :)
Täällä on tehty niin, että on kiskottu toppahousut niitten pyjamahousujen päälle kauppareissulla. Ei mikään turhan tyylikäs ratkaisu sekään... :P
Eikö sun nykystä poikaystävää häiritse että sun pyjamahousut on sun exän? :D
Anna-Maria: Hahah, en edes osaa kuvitella sinua tuollaisissa housuissa, kun olen nähnyt aina vain sellaisen viileän kaunottaren. ;) Mutta ei todellakaan aina jaksa panostaa, eikä tarvitsekaan!
RagDoll: No nimenomaan! Onneksi oma kauppamatkani on niin lyhyt, että sen varrella harvoin tuttuja tulee vastaan. :)
Patentti: No joo, meinasi kyllä vähän masennus iskeä sillä hetkellä, kun tuntui ettei ehostuksesta ilmeisesti ollut ollut mitään apua. :D Ja kaulahuiviin on hyvä piiloutua. ;)
S: Hahahah, toimii se tuokin! :D
Suklaatyttö: Hys! :D En ole varma, tietääkö se edes. :D Mutta en aio kyllä maailman parhaista housuista luopua! Sitäpaitsi kyseisestä exästä on jo niin kauan aikaa, että hädintuskin muistan housujen olevan alunperin hänen perintöään. :)
Hah! Ja kaikki sinkuthan törmää näillä kauppareissuilla siihen oikeaan ja elävät elämänsä onnellisena loppuun saakka.. :D
Otatko haasteen vastaan? Käyppä kurkkaan mistä on kyse :)
Sandra: Haha! Onneksi en ole sinkku. :D Veikkaan, että tuolla menolla jäisin vanhaksipiiaksi. :D
MyPrecious: Kiitos haasteesta. :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu