Hyvää ja kaunista
Aina tasaisin väliajoin muotiblogeissa syntyy keskustelua nykypäivän naiskuvasta, kauneusihanteista sekä bloggaajien roolista esikuvana nuorille tytöille. Aihe on ristiriitainen, koska monet bloggaajat on ikään kuin vasten omaa tahtoaan asetettu tuohon esikuvan rooliin, jollaiseen he eivät oman hauskan pikku-harrastuksensa kautta ikinä olisi kuvitelleet joutuvansa tai ajautuvansa. Monesti kuulee ulkopuolisten ihmisten muistuttavan bloggaajia vastuustaan. On hiukan absurdiakin ajatella olevansa vastuussa tuhansien nuorien tyttöjen itsekuvan, asenteiden tai elämänarvojen suunnasta. Se saattaa tuntua aika suurelta taakalta pienen bloggaajan harteilla. :)
Itse olen hyväksynyt roolini ja vaikka kirjoitan blogia omista lähtökohdistani, pyrin muistamaan asemani mahdollisena esikuvana. Tosin en ole sen takia joutunut jättämään mitään kirjoittamatta tai muutenkaan rajoittamaan itseäni, koska olen alusta asti valinnut blogini suhteen aika selkeän linjan. Toisaalta koen, ettei tuo blogin mukanaan tuoma pelottava vastuu ole pelkästään taakka, vaan näen sen myös mahdollisuutena. Minulla on mahdollisuus käyttää blogiani hyvään, tavoittaa tuhansia ihmisiä ja saada ääneni kuuluviin tärkeiksi kokemissani asioissa. :)
Vallitsevat kauneus- ja naisihanteet ovat puhuttaneet muotiblogeissa kovasti - nyt viimeksi Mungolifen postauksen yhteydessä. Lukijat tuntuvat seuraavan tarkasti niin muotibloggajien omaa ulkonäköä ja painoa kuin heidän postaamissaan inspiraatiokuvissa esiintyvien naistenkin olemusta. Varsinkin hoikkuuden suhteen monilla tuntuvat olevan tuntosarvet ojossa kovin ärhäkästi. Olen itse saanut osani kaikenlaisista laihuus-spekulaatioista, olenhan koko elämäni ollut selvästi perus-tallaajaa hoikempi ihan luonnostani. Olen oppinut jo ennakoimaan mahdollisia painokeskusteluita ja kun painoni hiljattain kuumetaudin myötä putosi muutaman kilon, mainitsin asiasta jo postauksessa välttääkseni turhaa laihtumisvouhotusta. Kalabaliikkia syntyy kuitenkin myös esimerkiksi katumuotisivustoilta napatuista kuvista, joissa tytöt usein ovat langanlaihoja. On toki valitettavaa, että niin suuri osa katumuotisivustojen tyyliniekoista on niinkin hoikkia, mutta tuntuisi hölmöltä jättää upea asu esittelemättä sen takia, kenen yllä se on.
Mungolifen postauksen kommenttiosiossa yksi puheenvuoro jäi mieleeni vahvasti positiivisella tavalla. Dolce Far Niente -blogin kirjoittaja nosti esille mielestäni todella tärkeän asian kritisoidessaan ylipäänsä naisten välistä negatiivisuutta:
Musta on hassua eka haukkua kuvien tyttöjä ja sitten väittää välittävänsä nuorten tyttöjen itsetunnosta. Nimenomaan normittaminen ja naisten vartaloihin keskittyvä kielteinen puhe on sitä, joka eniten itsetunto-ongelmia auheuttaa. En voi ymmärtää, miksi kukaan haluaisi haukkua kenenkään vartaloa - vielä ihmeellisemmältä tuntuu, kun tämä kritiikki kohdistuu kuvien upean näköisiin naisiin. Jos he eivät kelpaa, kuka sitten kelpaa?
On tärkeää ymmärtää, että erikokoiset ihmiset voivat olla ja ovat kauniita. Laihojen ihmisten haukkuminen ei kuulu tähän ymmärrykseen. Jos kuvan tytöt olisivatkin pyöreitä ja joku sanoisi haluavansa heidän säärensä, kuinka moni kehtaisi alkaa kauhistelemaan asiaa? Entä mitä tapahtui usein toistetulle ajatukselle siitä, että kauneus on katsojan silmissä? Ymmärrän tarpeen sille, että mediassa näytetään erikokoisia ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että laihoja malleja (ja varsinkaan ihmisiä!) tulisi kauhistella.
Mielestäni myös muiden naisten kehuminen on kiva tapa, eli hyvä, jos joku ottaa siitä esimerkin. Jos ihmiset kehuisivat toisiaan useammin, olisi kenties myös itsetunto-ongelmia vähemmän. "Liian laihojen" säärien kauhistelemisen sijaan postausta voisi lukea vaikka siltä kannalta, miten jokaisesta naisesta on onnistuttu löytämään jotain kaunista ja erityistä.
Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani syömishäiriöistä ja paino-ongelmista, jotka ilman muuta ovat vakava asia. Haluaisin kuitenkin korostaa asioihin puuttumisen olevan tehokkaampaa aina positiivisuuden kautta. Uskon, että juuri negatiivinen palaute ja haukkuminen ovat omalta osaltaan edistämässä vääristyneen minäkuvan ja epäterveiden kauneusihanteiden syntymistä. Miksi emme mieluummin yrittäisi löytää jokaisesta ihmisestä jotakin kaunista, niin itsestämme kuin muistakin? Olen aivan vakuuttunut, että esimerkiksi syömishäiriöstä tai itsetunto-ongelmista kärsivää auttaa paljon enemmän kannustava, myönteinen palaute niistä hyvistä ja kauniista piirteistä kuin vartalon tekopyhä kauhistelu. Välillä tuntuu, että tämä negatiivisuus on jollain tavalla osa nimenomaan suomalaista kulttuuria - ennemmin etsitään kaikesta jotakin huomautettavaa kuin kaunista ja hyvää. Koen itse tuollaisen asenteen hyvin vieraaksi, koska minä nautin siitä, että saan ilahduttaa toista ihmistä kehuilla ja mukavilla kommenteilla. Naisen ei tarvitse olla naiselle susi, vaan mitä jos kokeiltaisiin yhdessä muuttaa tätä maailmaa mukavammaksi paikaksi. Katso ensin peiliin ja etsi itsestäsi kauniita asioita. Sen jälkeen katso ihmisiä ympärilläsi ja tee sama juttu. :)
Tunnisteet: Höpötyksiä, Kauneus
lähettänyt Jenni @ 19.44
57 kommenttia:
Totta. Kirjoitat sydämellä ja hyvän asian puolesta - kiitos siitä todella paljon! Monet lukevat blogiasi ja tässä postauksessa riittää mietittävää.
Vartalotyyppi on hankala asia. Usein unohtuu, että ihmiset ovat uniikkeja niin persoonaltaan kuin myös vartaloltaan; jokaisella on oikeasti se oma hyvinvointipainonsa, jonka vastaisesti voi toki syödä ja liikkua, mutta se vaatii sitten keskittymistä ja vie energiaa. Jos on aikaa ja kiinnostusta pudottaa / nostaa painoaan kehon omasta hyvinvointipainosta, se on kyllä mahdollista, mutta vie oikeasti energiaa, eikä se ole pidemmän päälle terveellistä. (Voi aiheuttaa epätoivoa kun keho ei suhtaudukaan muutoksiin yhtä helposti kun toivoo..)
Itsensä hyväksyminen on ihan todella avain hyvänmakuiseen, onnelliseen elämään. Jokainen on erilainen jo syntyjään, joten miksi tapella omaa yksilöllisyyttänsä vastaan?
Kiitos, Jenni, postauksestasi. Hymyjä ja lämpöä iltaasi! :)
Tuohon Peachin mainitsemaan hyvinvointipainoon on pakko kommentoida. Olen itse ollut pullukka lapsena ja aloitin n. 11-vuotiaana laihduttamisen, jonka seurauksena noin neljäntoista-viidentoista olin pudottanut painoni 60 kilosta 45 kiloon (olen n. 165 cm pitkä). Jonkinasteisesta anoreksiasta kärsin, mutta voin kyllä ihan hyvin. Kuukautiseni kuitenkin jäivät pois, ja niitä sitten lääkkeillä korjattiin. Painoani nostin n. 50 kiloon, jossa kuukautisetkin toimivat normaalisti. Vähän vanhempana aloitin sitten pillereiden syömisen ja söinkin niitä 4,5 vuotta. Nyt meillä on kova vauvakuume, ja jätin vuodenvaihteessa pillerit pois. Painoni oli kuitenkin tippunut jonkin verran reippaan urheilun ja kasvissyönnin seurauksena - tarkoitukseni ei ollut laihduttaa, mutta paino vain tippui. Ja kas kummaa, kuukautiset eivät ole pillereiden lopettamisen jälkeen toimineetkaan. Nyt olen lihottanut itseäni parilla kilolla taas sinne 50 kiloon ja toiveikkaana odottelen kuukautisten palaamista.
Mutta se mikä tässä on ärsyttävää on se, että ilmeisesti minun hyvinvointipainoni on enemmän kuin se, missä tunnen itseni terveeksi, kauniiksi ja hyvinvoivaksi. Ja olen myös kovin kateellinen niille, jotka ovat luonnostaan vielä paljon hoikempia ja joilla kuitenkin kroppa toimii.
Lisäksi tämä tausta aiheuttaa sen, että hyvin herkästi mietin monista laihoista naisista, että "onkohan tuolla syömishäiriö". Jenni kyllä näyttää minusta hyvin terveeltä hoikalta ihmiseltä :) Mutta ymmärrän myös niitä, jotka aina kauhistelevat toisten hoikkuutta, sillä niin kuin Jenni sanot, on se usein tekopyhää, ja ehkä taustalla on kateus. Hoikkuus kuitenkin on se, mitä yleensä pidetään kauniina.
Hassua sinänsä, että pidän kyllä myös monia ei-tikkulaihoja naisia kauniina ja aivan erityisesti tykkään sellaisista lihaksikkaan terveistä vartaloista ja myös pieni pyöreys on usein tosi kaunista. Itseäni en vain osaa nähdä muuta kuin laihana.
Tulipas vuodatus ;)
Hyvä postaus! Juuri tuossa toisten naisten kannustamisessa ja kehumisessa on avain parempaan naiskuvaan ja itsetuntoon. Siinä on monelle varmasti opettelemista.
Yleisellä tasolla ylilaihaa kauneusihannetta voi ja kannattaakin toki kritisoida, sillä kuten itsekin sanoit, epärealistiset kauneuskäsitykset aiheuttavat monille valtavia paineita. Siksi onkin tosiaan hyvä miettiä, laittaako oman bloginsa muotikuviin aina vaan niitä pitkiä ja säärekkäitä naisia katumuotisivustoilta, vai valitseeko erilaisia ja monipuolisia kuvia. :)
Luulin, että toi ensimmäinen kuva on jonkun kuvanmuokkauksen tuotos sinun kuvastasi. :)
Osaat kirjoittaa tavalla, joka saa aikaan asiallista keskustelua, eikä kauheaa tappelua ja hyökkäämistä tai puolustelua asiaa kohtaan.
Hieno teksti ja täyttä asiaa :) Kaikki lähtee siitä, että ihminen itse hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Enpä ole koskaan nähnyt sellaista ihmistä, jossa ei olisi mitään kaunista, ja pienet virheet tekevät ihmisen vain inhimillisen näköiseksi ja siten kauniiksi.
Itse sovit juuri asenteesi vuoksi roolimalliksi, mutta täytyy sanoa sananen tuosta linkittämästäsi blogista, koska sen juuri äskettäin selasin kokonaan läpi. Koin häiritseväksi sen tekopyhyyden jota kirjoittaja osoitti juurikin ulkonäköä käsittelevissä postauksissaan.
Erityisesti mieleen jäi se kun eräässä viestissään hän kovaan ääneen kauhisteli Keira Knightleyn vartaloa, mutta toisessa postauksessa varsin vilpittömän oloisesti ihannoi täsmälleen samanlaista jollain toisella tytöllä (en tiedä kuka oli kyseessä, oletettavasti jonkun kirjoittajan seuraaman tv-sarjan hahmo)... Tuollaista kaksinaismoralismia ei vain jaksaisi käsittää.
Ihana postaus, tällaisia tarvitaan lisää! Itsekin syömishäiriöstä kärsivänä,(mutta kovaa tahtia parantuvana) olen joutunut miettimään näitä asioita paljon, vähän liikakin.
Olen juuri sitä mieltä, että jokaisella on oma henk. koht. hyvinvointipaino, johon keho pyrkii luonnostaankin. Anorektikon ja luonnostaan hoikan ihmisen erottaa kyllä. Esimerkiksi hiukset ja iho ovat minulla selvästi huonommassa kunnossa, kuin silloin ollessani normaalipainoinen.
Muutenkin ruoasta/liikkunasta/terveellisyydestä puhutaan mediassa todella paljon. Ymmärrän tämän, sillä ylipaino on nykypäivänä ongelma. Näitä juttuja lukevat kuitenkin myös nuoret, joilla mitään ongelmaa ei oikeasti ole, mutta jotka ovat epävarmoja itsestään. Tämä altistaa syömishäiriöille.
Myös mallimaailman kauneusihanteet ovat mielestäni todellakin muuta kuin tervettä. Itseäni pyydettiin mallinhommiin, vaikka olen reilusti alipainoinen, painoindeksiltäni vain n. 15-16. En suostunut, sillä en halua omalla aliravitsemuksesta kärsineellä vartalollani luoda kellekkään paineita pyrkiä samaan.
Kokemuksesta voin kertoa anoreksia on yhtä helvettiä.
Hyvä hyvä :) Kunpa kaikki muutkin ajattelisi noin.
"usta on hassua eka haukkua kuvien tyttöjä ja sitten väittää välittävänsä nuorten tyttöjen itsetunnosta."
Oon kyllä aika eri mieltä tästä. Jos joku ei sano ääneen, että useat "kauneusihanteet" ovat itse asiassa sairaan laihoja, jää nuoremmille tytöille aika vääristynyt kuva siitä, mikä on kaunista. Kyllä ne on ihan muut kuin muotiblogien langanlaihat tyttöset, jotka tosielämässä joutuu haukkumista kestämään. En tietenkään menisi päin naamaa anorektikon kroppaa haukkumaan, mutta ei niitä sentään pidä blogeissa alkaa kehuskellakaan, jottei anorektikolle tule paha mieli.
Haluaisin entisenä ja varmaan vähän nykyisenäkin syömishäiriöisenä kommentoida tuota positiivista asioihin puuttumista syömishäiriöiden suhteen.
Totta kai posiitivinen ja kannustava palaute on sinänsä hyvä asia, mutta toisaalta se voi olla syömishäiriöiselle myös erittäin tuhoisaa. Tarkoita sitä, että jos esimerkiksi joku kehuu syömishäiriöistä tyyliin "onpa sulla ihanan hoikat reidet", voi se vain pahentaa tilannetta ja kannustaa laihduttamaan yhä enemmän. Juttuhan on tässä se, että syömnishäiriöisen mieli toimii aivan sairaalla tavalla. Totta kai tällainen kommentti tekee syömishäiriöisen iloiseksi, mutta ei auta sairaudesta eroon pääsemiseen millään tavalla.
Tiedän kyllä, että varmaankin tarkoitit erilaista positiivista ja kannustavaa palautetta esimerkiksi aivan muihin asioihin liittyen, mutta epähuomiossa ihminen voi tällaistakin tuhoa aiheuttaa toisessa ihmisessä - syömishäiriötä kun ei aina näe ulospäin eivätkä lähellekään kaikki syömishäiriöiset ole mitenkään sairaalloisen laihoja.
Surullista mutta niin totta.
Hyvin kirjoitettu teksti.
Särähtää kuitenkin korvaan tuo ilmaisu "hoikka luonnostaan".
Olet siro ja pieniluinen luonnostaan, mutta se että luusi näkyvät noinkin selvästi tarkoittaa vaan sitä ettet saa riittävästi ravintoa päivän aikana.
En väitä, ettäkö tarkoituksella pitäisit itsesi noin "rimpulana" :), mutta et kyllä yritä muuttaakaan asiaa. Eikös ravintoterapeuttikin sanonut, että tarvitset lisää proteiinia ruokavalioosi? Tarkoitan vaan, että terveellisellä tavalla saisit vähän lihaa luidesi ympärille, jos HALUAISIT.
Olisin mieluusti mitoissasi eikä tarkoitukseni ole sanoa että sinun pitäisi lihottaa, mutta olen sitä mieltä, että laihuus on jokaisen tietoinen valinta eikä tule "luonnostaan". Toki on totta, että joidenkin aineenvaihdunta on nopeampi kuin toisten, mutta väitän että jos söisit suositellun 2000kcal/vrk niin olisit ihan "tavallinen".
Toisinsanoen jos minä eläisin samalla ravintomäärällä kuin sinä, olisin myös yhtä laiha. Tietoisia valintoja.
Huh tulipa paljon heittomerkkejä ja toivottavasti en loukannut sinua tällä, sillä se ei ollut lainkaan tarkoitukseni.
Äskeiseen lisäys: Olet valitellut blogissakin kynsiesi kuntoa. Samoin ihosi on kalpeaakin kalpeampi, eloton ja kuiva ja hiuksesi erittäin ohuet. On ilmeistä, että kärsit vitamiinien puutostiloista.
Terveellä tavalla hoikalla ihmisellä ei pitäisi olla näitä ongelmia. Paino ei ole ainoa asia joka viestittää monipuolisen ruokavalion puutteesta.
Jees, komppaan vielä edellistä kirjoittajaa. Itse olen yhtä hoikka kuin sinäkin Jenni, mutta en kyllä yritä hetkeäkään väittää, etten joutuisi vähän katsomaan mitä syön. En missään nimessä olisi tämän kokoinen, jos söisin pelkkää roskaruokaa koko ajan, eikä kyllä kukaan olisi. Pelkät geenit ei ylipainolta suojele vaan kyse on myös elintavoista.
Tämä aihe herättää niin paljon keskustelua ja pitkiä kommentteja, että vastaan mieluiten kaikille yhteisesti. Se lienee keskustelunkin kannalta järkevintä. :) Kiitos kaikille jo tähän mennessä osallistuneille ajatuksistanne.
Peach toi hyvin esille tuon vartalotyypin ongelmallisuuden. Minäkin uskon, että jokaisella on olemassa se "luonteva" paino, jossa olonsa tuntee kotoisaksi ja jonka ylläpito ei vaadi kummempaa ponnistelua suuntaan tai toiseen. Mutta kuten S sen sijaan totesi, tuo luontainen paino ei välttämättä aina vastaa ihmisen omaa käsitystä siitä, millaisena haluaisi itsensä nähdä. Vaikeita juttuja. Ja pyrkiessä siihen omassa päässään olevaan ihannepainoonsa, saattaa helposti ajautua syömishäiriöiden tielle.
Mirka on täysin oikeassa siinä, että epäterveitä kauneusihanteita saa ja pitääkin kritisoida. Itse valitsen kuitenkin blogiini kuvat ensisijaisesti sen mukaan, mitä kuvissa näkyvillä ihmisillä on päällään kuin sen mukaan, minkä painoisia he ovat. Vaikka pitäisin jonkun ihmisen tyylistä, se ei välttämättä tarkoita, että pidän esimerkiksi hyvin laihaa olemusta jotenkin ihannoimisen arvoisena. Tässä kohtaa esittäisin ennemmin kysymyksen, miksi suurin osa katumuotisivustoilla esiintyvistä ihmisistä on niin laihoja? Esittelisin mieluusti katumuoti-inspiraatioitani rehevämpienkin ihmisten yllä, mutta sellaisia kuvia ei näytä oikein mistään löytyvän.
Ja toki on tärkeää nostaa tätä keskustelua kauneusihanteista esille, koska kuten eräs anonyymeistä totesi: jos kukaan ei kerro ihanteiden olevan vääristyneitä, mistäpä nuoret tytöt sen tietäisivät. Se ei silti oikeuta mielestäni osoittelemaan syyttävällä sormella syömishäiriöisiä. Jokainen meistä on viime kädessä vastuussa itsestään, eikä jo valmiiksi ongelmaisten ihmisten syytteleminen taatusti paranna tilannetta mihinkään suuntaan. Sitä voidaan toki miettiä, kuka tuo nuo sairaalloisen laihat tytöt catwalkeille, lehtien sivuille ja muihin medioihin, joista esimerkkiä voidaan poimia. Kuka on keksinyt, että vaatteet näyttävät hyvältä vain langanlaihojen ihmisten yllä? Sekin on mielestäni ihan asiallista palautetta, ettei näitä hyvin laihoja vartaloita tarvitsisi erikseen esimeriksi blogeissa ihannoida. En kuitenkaan allekirjoita, että pelkkä kuvan julkaiseminen automaattisesti tarkoittaisi minun pitävän kuvassa esiintyvää henkilöä jotenkin ihailtavana. Kuten jo edellisessä kappaleessa totesin, postaan ensisijaisesti kuvia asuista.
Mitä tulee tuohon positiivisen palautteen antamiseen... Minusta ihmisen painoa ei tarvitse koskaan kommentoida, ei hyvässä eikä pahassa. Kauniita asioita voi etsiä ihan muualta kuin painosta. Ihmisellä voi olla kauniit silmät, tuuheat hiukset, upeat poskipäät, pehmeät kädet, hieno vaate, mitä vain. Kommenttien ei tarvitse liittyä lihavuuteen/hoikkuuteen/painoon. Minua eivät hoikkuuttani koskevat kehut juurikaan hetkauta, koska olen sellainen kuin olen - oli se sitten hienoa tai ei.
Mitä sen sijaan tulee omaan painooni ja viimeisen anonyymin kommentoijan arvioon siitä, mikä on minulle luonnollinen paino tai tila, haluan sanoa muutaman sanasen. Onkohan käynyt mielessä, että mahdollisesti olen ohjeiden mukaisesti jo muuttanutkin ruokavaliotani? En koe, että laihuus on minulle tietoinen valinta, sillä aineenvaihduntani on todella tehokas ja huomaan ruoan tulevan yksinkertaisesti nopeammin läpi, jos syön enemmän kuin tarvitsen. Minulla on hyvä olla vartalossani ja syön riittävästi päivittäiseen tarpeeseeni nähden. En koe, että minun pitäisi alkaa tankata enemmän ravintoa kuin koen tarvitsevani, vain sopiakseni johonkin yleisesti asetettuun normiin, varsinkaan kun painoni on täysin normaalipainoisen rajoissa. Painan yli 50 kiloa, mikä on tämän mittaiselle ihmiselle ihan sopivasti. Vaikutelma erityisestä hentoudesta johtunee sitten muutoin luustostani ja rakenteestani. Minä syön silloin, kun minulla on nälkä ja monesti muulloinkin, eikö sen pitäisi olla tärkein mittari sille, miten paljon ihminen tarvitsee ravintoa. :)
Uskallan väittää, ettei ole olemassakaan sellaista kuin "tavallinen" tai vaikka olisikin, ei ihmisiä voi tasapäistää niin, että jokainen "oikeanlaisilla" elintavoilla pääsee tuohon tavallisten jaloon ryhmittymään. Olen ollut nuorempana vielä tästä nykyisestä painostani huomattavasti kevyempi ja olin tuolloinkin täysin terve ja hyvinvoiva nuori nainen, jolla kroppa toimi juuri niin kuin pitikin. Olen käynyt myös oma-aloitteisesti lääkärissä tarkistuttamassa nuorempana, että kaikki on kehityksessäni kunnossa, kun olin niin huomattavan laiha. Lääkäri sanoi minulle tuolloin, että se on aivan normaalia, että meitä on eri mallisia ja kokoisia. Hän totesi, että ei näe painossani mitään huolestuttavaa, koska voi jo luustoni perusteella nähdä minun olevan hyvin pieni ja siro rakenteeltani. Olen aina myös ollut tosi hyvä syömään ja syönyt usein huomattavastikin isompia annoksia ruokaa kuin isokokoisemmat ystäväni. Joten en mitenkään voi allekirjoittaa sitä, että kaikista tulisi samalla ruokavaliolla samankokoisia.
En ole missään vaiheessa väittänyt, että söisin ihan mitä sattuu. Olen kertonut pitäväni kiinni normaalin terveistä elämäntavoista, joihin kuuluu liikunta ja tavallinen kotiruoka. Toki joskus herkuttelen roskaruoalla, sipseillä ja karkilla, mutta ne eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavaliooni. Aika syväluotaavia analyyseja täällä kuitenkin jo esitetään ihoni vaaleudesta ja hiusteni paksuudesta. :D Minun hiukseni eivät ole mitenkään erityisen ohuet, ihan normaalit. Ja ihonvärillä ei välttämättä ole mitään tekemistä elintapojen kanssa, vaan ennemminkin perityn pigmentin.
Haluaisin kuitenkin nyt tässä vielä sanoa, että on ikävää, jos tämän postauksen kommenttiosiosta tehdään foorumi minun painoni tai elintapojeni ruotimiselle. Olen siitä aidosti ja oikeasti pahoillani, koska siinä vaiheessa ollaan jo aika kaukana siitä, mihin tällä kirjoituksella pyrin. Todella ikävää, en voi muuta sanoa.
Pakko vielä lisätä, että minusta on oikeasti aika kauhistuttavaa, että juuri tämän kyseisen postauksen kommenttiosiossa keskustelu menee tällaiseksi - minun elintapojeni ja painoni ruotimiseksi. Koko postaushan nimenomaan peräänkuuluttaa täysin päinvastaista. Tulee olo, että muutamat kommentoijat eivät ole lainkaan ymmärtäneet lukemaansa, mikäli tämän postauksen siis ovat lukeneet.
"..mutta olen sitä mieltä, että laihuus on jokaisen tietoinen valinta eikä tule "luonnostaan". "
Mutta kun se tulee luonnostaan, eikä kyse ole mielipideasiasta!
Jokaisella ihmisellä on oma biologinen tavoitepainonsa, johon paino nousee helposti ja jossa se sitten pysyy. Esimerkiksi normaalisti nälkäänsä syövällä aikuisella paino pysyy vuodesta toiseen lähes samana - joka tuntuu aika hurjalta kun ajattelee, että vuodessa tulee syötyä noin 800 000 kaloria, ja jo 7000 kalorin ylimäärä kulutukseen nähden nostaa painoa yhdellä kilolla. Ihmiskeho kerää tietoa rasvamäärästään biokemiallisten signaalien, mm. leptiinien avulla, ja rasvamäärän ollessa tavoitepainoa alhaisempi/korkeampi vaikuttaa siihen lisäämällä/pienentämällä ruokahalua. Luonnostaan laihoilla tämä optimirasvamäärä on pienempi, ja heidän voi ajatella tulevan kylläiseksi siitä ruokamäärästä, joka jättäisi luonnostaan lihavamman vielä nälkäiseksi.
Kaikki kyllä lihoisivat tai laihtuisivat yhtä paljon, jos olisivat yhtä paljon plussa- tai vajekaloreilla.
Laihana ihmisenä tuntuu pahalta, kun ihmiset eivät ymmärrä tätä. Enkä ymmärrä, miten te jotkut kehtaatte hyökätä Jennin kimppuun tässä asiassa.
Täällä on myös 27-vuotias "luonnostaan hoikka" tyttö. En ole eläissäni harrastanut liikuntaa(jos ei mukaan lasketa hyötyliikuntaa ja pienen koiran päivittäistä kävelylenkkiä). Syön ihan tavattoman paljon ns. roskaruokaa(hampurilaisaterioita, pizzoja, kebabia) sekä leivonnaisia, sipsejä, kolajuomia ja karkkia. Käytän alkoholia, en tupakoi, en juo kahvia. Lääkärin mukaan aineenvaihduntani on huomattavan nopea, meidänlaisia on n.10-15% maapallon väestöstä, joten ei tässä mitään kummajaisia suinkaan olla. Painoni on koko aikuisikäni ollut sama, vaikka olen yrittänyt itseäni myös "lihottaa", siinä onnistumatta. Toivon usein, että olisin ehkä vähän painavampi, mutta se on asia johon en vain voi vaikuttaa. Olen kyllä tietoinen, että ahkeralla liikunnalla saisin lisää lihasmassaa ja sitä kautta painoni korkeammalle, mutta olen vain niin laiska ja kiireinen harrastamaan liikuntaa, että se on jäänyt. Järkytyin kun nuorempana minulle ensimmäistä kertaa selvisi se, että niin moni ihminen joutuu oikeasti taistelemaan makeanhimojaan vastaan. Huomasin ihmisten tarkkailevan kaloreita ja säännöstelevän syömisiään - en itse voinut käsittää miksi ihmeessä, koska luulin että kaikkien keho toimii samalla tavalla kuin minun (syöminen ei johda lihomiseen). Olenkin todella iloinen ja kiitollinen geeneistäni ja siitä, että minulla on niin paljon vapauksia syömiseni suhteen. Minua kuitenkin niin vihastuttaa ja loukkaa täällä lukemani kommentit, jotka väittävät että kaikki muka voivat halutessaaan nostaa painoa ja hoikka ihminen joutuu takuuvarmasti säätelemään syömistään, hoikkuus ei ole luonnollista. Se ei kuitenkaan ole totta, minä olen siitä elävä esimerkki ja tunnen useita muitakin "kaltaisiani".
Kiitos Jenni hyvästä jutusta! Näitäkin asioita on joskus tärkeää tuoda esille.
Jakaisin oman mielipiteeni asiasta, mutta koska tälläiset keskustelut voisivat jatkua loputtomiin, niin jään miettimään asiaa oman pään sisällä. :-)
-Piepu
p.s. vähänkö on ihana pisamainen tuo ensimmäinen kuva <3 tosi söpö!!
Oispa mullakin pisamia :-)
-Piepu
Musta on jotenkin outoa, että Jenni joutuu puolustelemaan painoaan ja kokoaan. Mä olen kanssa luontasesti hoikka. En yhtä hoikka kuin Jenni, mutta hoikka silti. Paino on pysynyt samana jo yli viisi vuotta, vaikka hoikkuuteni eteen en tee tasan mitään. Syön hirveesti "lihottavaa" ruokaa ja herkkuja, enkä edes tiedä itse asiassa mikä lihottaa. Mulle on esim. ihan normiruokaa joku pihvi plus kermaperunat ja jälkkäriks suklaajäätelöä. Eikä se tunnu ees mitenkään lihottavalta ruoalta.
Ja tähän on kenenkään turha inistä mitään, tiedän tasan tarkkaan lihovani joskus 25-27 vuoden tienoilla. Mulla on siitä äärimmäisen hyä esihistoria tiedossa. Isäni mahtui senikäisenä naisten S-kokoisiin paitoihin ja äitiltä kysyttiin jatkuvasti miehen anoreksiasta.. Ja needless to say, isäni söi kuin hevonen. 30 jälkeen iski ukkoutuminen, ja nyt 45-vuotiaana isillä on ihan äijä-kroppa.
13-vuotias siskoni on ihan oma tarinansa. Muksu tulee kotiin ja vetäsee huiviin puolet pullapitkosta, ihan noin normiruoan päälle. Siskoni syö todella hyvin, kasvava nuori kun on. Ja koulusta lähetettiin viime vuonna rumasävyinen lappu, "syötättekö lastanne ollenkaan, kun hän on näin laiha?"
Meillä on aina kotona syöty terveellistä ruokaa, itse kokattua, ei mitään valmisruokaa. Ja vaikka ruokaa on syöty aina paljon, sen terveellisyys ei ole päästänyt lihoomaan. Valmisruoat lihottaa paljon enemmän kuin rasvainen/kermainen kotiruoka. Ja kun koko lapsuus on syöty näin, on siitä vaikutuksia myös aikuisiällä.
Ainiin joo, kokeilin 14-vuotiaana äitini lentoemäntäuniformua, jota hän käytti minun synnyttämiseni jälkeen. 65-senttinen vyötäröni ei mahtunut siihen ja hartioista jakku oli aaaivan liian nafti. Jos on hoikat geenit (kuten minulla) on myös helppo pysyä hoikkana.
Tämä koko juttu on kuitenkin pois asian ytimestä. Jos tässä nyt keskusteltas ylipainoisista ihmisistä, niin tää koko keskustelu menis erisävysenä. Heti alettas puolustelee, eikä kukaan uskaltais mitenkään heittää esim. Jennille "kyllä sun jenkkakahvoista näkyy, että suklaa on maistunu liianki hyvin..."
Luulen, että Jenninkin pointti tässä oli se, että huolimatta siitä, onko aihetta pitää toista "liian jotakin"-lokeroon kuuluvana, ei siitä ole oikeutta puhua. Ketään ei saa sanoa läskiksi on opetettu jo ala-asteella.. Mutta, mihin ne käytöstavat on kadonnu hoikkia kohtaan? Olen kuullut elämässäni satoja kertoja luuviulu-henkari -palautteita.
Musta on hauskaa kun puhutaan jatkuvasti siitä vääristyneestä kauneusihanteesta, mikä ihmisillä on. Ihannoidaan liian laihoja jnejne. Mun mielestä ihmisillä on myös hyvin vääristynyt käsitys normaalista/hyvästä. Normaalina pidetään normaalipainon yläpuolella olemista. Me ollaan jo hyvin lähellä Jenkkejä ja Brittejä lihavuustilastoissa, ja tuntuu, että vuosi vuodelta on hyväksyttävämpää ja hyväksyttävämpää olla ylipainoinen. Lisäksi se on normaalimpaa ja normaalimpaa. Koot kasvaa kaupoissa koko ajan, jos ennen käytti M-kokoa, niin nyt mahtunee melkein XS-kokoon.
Mitä isompia ihmisiä pidetään normaalina, sitä huonompina hoikkia pidetään. Mun painoindeksi on 19,7, kuulun siis normaalialueelle, ja silti joka kerta kuulen olevani liian laiha.
Jotenkin tuntuu, että nykyään syyllistetään hoikkia ihmisiä, ja laitetaan heidän puolustautumaan jatkuvasti, ja suljetaan silmät siltä, että Suomessa kuolee vuosittain hirveä määrä ihmisiä ylipainon aiheuttamiin ongelmiin. Tähän rinnastaen alipainoon kuolevien määrä on vielä hyvin pieni. Koko meininki on jotenki hirveen tekopyhää, kun ei haluta kohdata omia ongelmia, ja sitten syyllistetään muita. Tämä siis koko yhteiskunnan ilmiönä. Myös normaalipainoiset syyllistävät hoikkia jatkuvasti.
Mitä tulee bloggaajan vastuun, niin mulla on tähän hyvin jyrkkä kanta. Bloggaaja ei voi olla vastuullinen jonkun nuoren tytön anoreksiasta. Ongelman lähteitä pitää lähteä hakemaan kotoota, sieltä tulee malli lapsen elämään. Ja jos lapsi lukee blogeja, pitää vanhempien olla kärryillä ja hieman kertoa tosiasioita sille lapselle. Lapsen kasvatus kuuluu vanhemmille, ei koululle/kirkolle/lehdistölle/bloggaajille/muulle maailmalle. Jokainen voisi ottaa vastuun omista lapsistaan ja lakata syyttelemästä muita.
Ja en kuolemaksenikaan edelleenkään ymmärrä, mikä niissä mun postaamissa kuvissa oli liian laihaa? Kaikki kyseiset naiset olivat malleja, eli he ovat kaikki about 180-senttisiä, ja kyllä, he ovat kaikki hoikkia, mutta eivät missään nimessä ylilaihoja. He ovat timmejä ja selkeesti hyvässä kunnossa, jokainen tuon tason malli pitää huolta ruokailuistaan ja kuntoilustaan. Moni heistä elää huomattavasti terveempää elämää kuin moni heidän painostaan nipottava.
dannelle terkkuja: Get your facts right!;) Mun oma kauneusihanne on hippasen rehevämpi ku se Keiran todella laiha olemus aikoja sitten, ja en ole kyllä varmasti ikinä tätä vastaan puhuvaa tekstiä julkaissut.
Jos tällaisen aiheen ottaa esille, ei voi välttyä joutumasta itsekin hieman tulilinjalle. Erityisesti päivän asu -poseerauskuvat tuovat esille langan laihat käsivartesi. Näyttäähän ne hyviltä, mutta onko ihan tervettä, en tiedä..
Anna, sinä oletkin luontaisesti hoikka, kuitenkin terveennäköinen, etkä lainkaan aliravitun. Sulla on esim. äärimmäisen kapeat koivet, mutta silti sulla ei törrötä luut mistään ja oot elinvoimaisen näköinen. Ja ei ole epäilystäkään siitä, ettetkö söisi kunnolla.
Todella hyvä kirjoitus Jenni! Olen jo kauan lukenut blogiasi ja täytyy ihailla sinun asennettasi elämää, itseäsi, ystäviäsi, ympäristöäsi ja bloginpitoasi kohtaan. On hienoa, että tiedät ja tunnustat, että voit vaikuttaa/vaikutat positiivisesti myös muihin näillä kirjoituksillasi.
Ajattelen tästä ulkonäköasiasta ilmeisen samalla tavoin kuin sinäkin. On ihanaa huomata, että "meitä toisinajattelijoita" (joskus todellakin tuntuu siltä) on, ja toivottavasti tuli nyt tämän kirjoituksesi jälkeen vielä usea lisää! :)
Mungolifen Anna lähestyy mielestäni tätä keskustelua hieman eri näkökulmasta minä, mutta hyviä pointteja on hänelläkin tuossa yläpuolella. Tosin, olen hieman hämmentynyt siitä, kuinka Anna kieltää totaalisesti asemansa esikuvana ja sitä kautta vastuunkantajana. Tottakai tämä kieltäminen helpottaa omaatuntoa ja helpottaa sillä tavalla omaa elämää (ja blogin pitämistä), mutta minusta tosiasiat olisi pystyttävä ottamaan tosiasioina. Mutta tästä hämmennyksestäni huolimatta luulen ymmärtäväni myös Annan näkökulman ytimen, joten hän tehköön miten parhaakseen katsoo.
Ja Jenni, ihania kuvia olit löytänyt tuohon kirjoitukseesi mukaan. Niin kauniita kaikki! :)
Pirkko: Minä en kiellä omaa vastuutani, kiellän sen, että joku muu yrittäisi ylettää oman vastuunsa minuun. Kyllä mulla on selkeä linja sen suhteen mitä blogissa on ja ei ole, mutta se on minun linjani. Jos esim. päätän, että tupakan kuvia ei blogissa näy, koska blogia lukee monet nuoret, niin se on oma ratkaisuni. Jos joku syyttää mua tupakan ihannoimisesta ja keuhkosyövän mahdollistamisesta nuorille tytöille, niin se on jonkun muun ratkaisu. Pointtini on siis se, että jokaisella bloggaajalla pitäisi olla oikeus vetää se oman vastuun raja siihen, minkä näkee oikeaksi. Mutta, kovin moni ihminen hakee syntipukkia bloggaajista ja sitä kautta tavallaan "vapautuu" omasta vastuusta. Pienten tyttöjen vanhempien on helppo tulla moralisoimaan, koska jos joskus joku menee päin sitä kuuluisaa, on helppoa näyttää syyttävällä sormella bloggaajaa kuin katsoa, mitä on itse tehnyt väärin.
Bloggaajilla on vastuu, se, jonka he itse asettavat. Me ollaan kaikki yksityisiä henkilöitä, jotka tekevät tätä omilla ehdoilla. Muiden ehtoja ei tähän voi vetää, ellei laittomuksiin mennä.
En tiedä selvensikö tämä näkemystäni.
Mielestäni anonyymi, joka väittää termin "hoikka luonnostaan" olevan väärä on itse aivan hakoteillä.
Itse olen luonnostani hoikka, tulen siinä selvästi isäni puolen sukuun, jossa kaikki ovat hoikkia. Isäni syö paljon ja on silti laiha. Mä olen monia kausia oikein laskemalla laskenut että syön vähintään 2000 kaloria päivässä ja urheilupäivinä yli tuon, koska olen joskus hoikkuuttani muiden ihmisten ilkeämielisten kommenttien takia stressannut. En milloinkaan ole miettinyt kaloreita negatiivisessa valossa, en kieltäydy ihanasta rasvaa tirisevästä pizzasta tai suklaajälkiruuasta.
Ikää minullakin on 24, eli en mikään kasvava teini enää ole. Arvostan todella kehoani ja sitä, että minun ei tarvitse rajoittaa syömisiäni.
Tunnen useamman, jotka lihovat pelkästä ruuan näkemisestä. Yksikin tuttavani urheilee 5 kertaa viikossa ja elää nälkädieetillä, mutta ei silti ole hoikka koska hänellä on lievää kilpisrauhasen vajaatoimintaa. Syön kaloreita paljon enemmän kuin moni pulleampi kaverini, silti olen heitä pienempi. Minun kalorimäärälläni he lihoisivat entisestään.
Jennille iso kiitos tällaisten aiheiden esiin ottamisesta. Jättäkää kommentoijat nyt ainakin Jennin paino jo rauhaan, hän on aivan normaali hoikka ihminen, ei liian laiha.
Kiitos, Jenni, tästä postauksesta. Tosi hyvin sanottu asiat, kuten moni on jo todennut.
Täytyy myöntää, että ainakin mua loukkaavat bloggaajien saamat kommentit esim. painosta. Alan juurikin ajatella niin, että jollei superupea bloggaajakaan kelpaa, kuinka voisin itse pullonpohjalaseineni, kyömynenineni ja isoine takamuksineni ikinä kelvata.. Suureen ääneen kuulutetaan bloggaajien vastuuta esim. esikuvana nuorille tytöille, mutta mielestäni meillä kommentoijilla on vähintään yhtä suuri vastuu!
Mainoksiin verrattunahan blogeissa on juuri se hyvä puoli, että bloggaajat ovat tavallisia ihmisiä, joihin samastuu usein helpommin. Uskon, että blogeilla voisi pidemmällä tähtäimellä ollakin vaikutusta kauneusihanteisiin, jos niiden vaikutuksesta mainoksiinkin otettaisiin enemmän erilaisia, tavallisia ihmisiä. Mutta ei, kun anonyymit kommentoijat etsivät suurennuslasilla pieniäkin "epätäydellisyyksiä", ja jolleivat niitä löydä, keksivät sellaisia.
Tuo Doven kampanja on tosi hyvä, mutta siinäkin on vielä pitkä matka sellaisiin mainoksiin, jossa muodokkaampi vartalo, rypyt tai pisamat eivät olisi mainoksessa "se juttu", joka nostetaan esiin, vaan mainoskasvolla nyt vaan sattuisi olemaan paljon pisamia ja hän mainostaisi esim. kosmetiikkaa silti siinä missä kuka tahansa.
Jos väittää, että ihminen voi syödä mitä tahansa kuinka paljon tahansa lihomatta, ei ole kyllä mitään tietoja perusbiokemiasta ja fysiologiasta. Kyllä, energiankulutus vaihtelee jonkin verran ihmisestä toiseen, mutta ei niin paljon, että joku kuluttaisi rajattoman määrän energiaa eikä koskaan lihoisi.
Hieno postaus, täysin totta.
Täällä on taas ikävästi annettu ohjeita, kritiikkiä ja arvosteltu Jennin painoa ja hoikkia ihmisiä. Ja kaikki tämä "syö enemmän jotta et näytä niin hentoiselta" menee asian vierestä ja - taas kerran!- ja on suunnattoman epäasiallista. Palautetta ei tarvitse antaa hoikista käsivarsista, uumasta ym. ei niin hyvässä eikä pahassa. Mitä jos seuraavan kerran vedetään syvään henkeä ja annetaan palautetta jutun sisällöstä, kehutaan toisen luonnetta, onnistumisia ja pidetään nämä epäasialliset kommentit itsellään.
Jokaiselle on määritelty oma ihannepaino. Joillakin se on luonnostaan muita alhaisempi ja toisilla hieman korkeampi. Kukaan ulkopuolinen ei voi lähteä antamaan ohjeita kehonsa huoltoon. Monet syövät hyvin ja samalla liikkuvat monipuolisesti, ovat terveitä ja kunnossa. Hoikkuus ei tarkoita aina sairautta.
Jotkut taas liikkuvat miten sattuu ja syövät mitä haluavat,ja pysyvät hoikkina. tämäkin on mahdollista. Jotkut tuntuvat saavan heti lisäkiloja jos edes katsovat jälkiruokiinpäin. Jokainen keho on uniikki ja sen ahtaminen muottiin, mihinkään muottiin, ei välttämättä ole tarpeen.
Ja mitä tulee hoikkien mallien esittelemiin vaatteisiin...kyseessä on muotiblogit! Täällä esitellään muotia, niin se vain on, että mallit ovat hoikkia ja niitä kuvia on näytettävä jos ne vaatteet haluaa kuviin kauniisti esille. Bloggaajilla ei ole vastuuta toisten tekemisistä ja siitä miten ihmiset näkevät ne kuvat. Ja onhan huomattu, että täälläkin on yhtämonta mielipidettä kuin ihmistä, jokainen näkee kuvan omalla tavallaan. Yksi voi miettiä, että en pidä tuosta kokonaisuudesta, yksi provosoituu mallin painosta ja kolmas rakastaa kuvassa olevia kenkiä!
Kiitos Jenni taas kivasta jutusta ja pirteästä blogista! :)
Kiitos kaikille asiallisesta ja erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta! Erityiskiitos Dixillusions, kun toit tähän keskusteluun myös lääketieteellisesti asiantuntevaa näkökulmaa. Minusta on aika pelottavaa, että ihmiset tekevät näistä jutuista mielipideasioita, vaikka kyse on ensisijaisesti biologiasta. Vaikka moni luonnostaan hoikka ihminen kertoo syövänsä paljon, kyse lienee ensisijaisesti siitä, ettei heidän tarvitse laskea kaloreita tai miettiä kovinkaan paljon, mitä suuhunsa laittavat. Luonnostaan hoikka ihminen kenties tulee kylläiseksi pienemmästä määrästä kuin luonnostaan lihavampi, jolloin kokonaisuudessaan syödyt määrät ehkä ovat pienempiä.
Uskon kuitenkin aivan täysin tähän luonnostaan hoikkuuteen, koska kuten Dixillusions totesi, ihmisen paino yleensä aikuisiällä vakiintuu johonkin ja pysyy vuosikausia sitten samana ilman kummempaa ponnistelua mihinkään suuntaan. Minun painoni on viimeiset 5 vuotta ollut muutaman kilon haarukassa täysin sama. Minun ei tarvitse tarkkailla syömisiäni, vaan syön ihan normaalisti tarpeeni mukaan. En ole väittänyt syöväni mitä sattuu, mättäväni roskaruokaa päivittäin tai mitään muutakaan - toki tuollainen näkyisi ihan kenen tahansa vartalossa. Kuten jo aiemmassa kommentissani totesin, elintapani ja ruokailutottumukseni ovat ihan tavalliset ja syön pääosin normaalia kotiruokaa. Perintötekijöiden merkityksen voi nähdä yksinkertaisuudessaan vilkaisemalla äitiäni, joka viisikymppisenä on yhä samoissa, hyvin hoikissa mitoissaan kuin 30 vuotta sittenkin.
Minusta on ikävää, että täällä keskustelussa näkyy niitä asenteita, joiden mukaan kaikki pitäisi survoa samaan muottiin. On myös hyvin loukkaavaa, että joku tulee kertomaan minulle olevani liian laiha tai epäilee hoikkuuteni olevan sairaalloista tai epäterveiden elämäntapojen seurausta. Kukaan teistä kommentoijista ei ole seuraamassa päivittäistä elämääni, eikä näe mitä suuhuni laitan tai millaista elämää muuten vietän. On siis aika kohtuutonta hyökätä minua kohtaan tuollaisin syytöksin, varsinkin kun edelleen voisin korostaa sitä tosiasiaa, että olen koko elämäni ollut huomattavasti keskimääräistä hoikempi ja syönyt aina todella hyvin. Painooni ei olla koskaan puututtu minkään asiantuntevamman tahon puolesta, pikemminkin minua on aina kannustettu, että kaikki on hyvin ja tämä on ihan normaalia. Siksi tuntuu aivan käsittämättömältä, että minua kenties koskaan edes luonnossa näkemättömät ihmiset tekevät täällä kuvien perusteella syväanalyyseja ruokailutottumuksistani, mahdollisista puutostiloistani sekä hiusteni paksuudesta ja ihoni elottomuudesta. Mielestäni en kyllä ole mitenkään kovin sairaalloisen näköinen. :D
Kuten Anna totesi, niin on aika surullista, että terveetkin hoikat ihmiset joutuvat jatkuvasti puolustelemaan omaa olemustaan ja elintapojaan. Ei sen pitäisi kuulua kenellekään muulle kuin minulle itselleni. Tuntuu nöyryyttävältä joutua turhaan kaikenlaisten syytösten kohteeksi ja joutua puolustelemaan itseään täysin tuntemattomille ihmisille, joille henkilökohtaiset asiani eivät millään tavalla kuulu.
Palatakseni tähän roolimalli-asiaan... Olen itse Annan kanssa samoilla linjoilla siinä, että ensisijaisestihan vastuu on aina lasten kasvattajilla. Vastuuta ei voi mitenkään sysätä ulkopuolisille tahoille ja jos lapsi on pienestä pitäen kasvatettu kriittiseksi vallitsevia kauneusihanteita kohtaan sekä opetettu arvostamaan omaa itseään ja ainutlaatuisuuttaan, en usko että muutama kuva voi tuota vankalle pohjalle rakennettua itsetuntoa murentaa. Toki koen bloggaajana ja sitä kautta jonkinlaisena esikuvana olevani vastuussa siitä, millaista esimerkkiä näytän, kun kuitenkin tiedostan, että blogillani on paljon nuoria ja vaikutuksille alttiita lukijoita. Olen kuitenkin yksityinen ihminen ja ennen kaikkea IHMINEN, enkä millään tavalla velvoitettu sopimaan johonkin tiettyyn "esimerkilliseen muottiin" vain ollakseni ihanteellinen malli terveistä elämäntavoista, oikeaoppisista kulutusarvoista tai mistä ikinä nyt blogeissa yleensä napistaankin.
Mitä tuohon Doven kampanjaan tulee, niin Annu on ihan oikeassa. Ollaan vielä kaukana siitä, että tuotteita oikeasti mainostaisivat tavalliset ihmiset, joiden rypyt/pisamat/paino ei ole se mainoksen koko pointti. Mutta olen myös siinä mielessä realisti, etten usko sellaisten piirteiden tulevan osaksi mainontaa kovin heti tulevaisuudessakaan. Totuushan on, että mainoksilla pyritään luomaan mielikuvia, useimmiten sellaisia, jotka "tavallisten ihmisten" puolelta koetaan tavoittelun arvoisiksi. Mainoksissa halutaan siis käyttää ihmisiä, jotka mahdollisimman moni kokee miellyttävän näköisiksi. Täysin tavallisten ihmisten käyttäminen malleina vaatisi niin ratkaisevanlaatuista muutosta koko yhteiskunnan kauneuskäsityksissä ja ihanteissa, etten valitettavasti pidä sitä realistisena ainakaan pitkään aikaan, vaikka se toki ihanteellista ehkä olisikin.
Haluaisin vielä sanoa sen verran näille minun painoani ruotiville, että juuri teidänlaistenne ihmisten takia tällainen postaus on tarpeellinen. Olette osoittaneet niin todeksi tuon, että joillekin tuntuu olevan täysin mahdotonta etsiä toisista ihmisistä jotakin hyvää ja kaunista, ainaisen ikävän huomauttelun sijaan. Vaikka olisinkin jonkun mielestä jotenkin liian laiha (mitä en siis ole itseni tai kenenkään lääketieteestä ymmärtäväkään mielestä), tämän postauksen viesti oli selkeydessään juuri se, että miksi tuon spekuloinnin ja huomauttelun sijaan ette yrittäisi etsiä minustakin jotakin kaunista ja hyvää. En uskoisi sen olevan mahdoton tehtävä. Ikäväkseni joudun toteamaan, että vaikka naisen ei tarvitse olla naiselle susi, aika moni silti on. :(
"Olisin mieluusti mitoissasi eikä tarkoitukseni ole sanoa että sinun pitäisi lihottaa.."
Ei täällä kukaan ole sanonut sinua liian laihaksi eikä mielestäni edes hyökännyt sinua vastaan.
Kyse oli siitä, ettet tekstissä antanut juurikaan arvoa terveellisille elintavoillesi suhteessa painoon. Korjasit sen kommenttiboksivastauksissasi kyllä.
Jenni, kiitos linkityksestä blogiini ja loistavasta postauksestasi. Tämä aihe on tärkeä, ja on hyvä, että se herättää keskustelua.
Kommenttiani lainanneelle anonyymille: Kauneusihanteiden kritisointi yleisellä tasolla on aivan eri asia, kuin tietyn tytön haukkuminen tai tämän "heikkouksien" osoittaminen. Minunkin mielestäni olisi kivaa, että lehdissä näkyisi erinäköisiä, -kokoisia ja erityisesti eri-ikäisiä ihmisiä nykyistä enemmän. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan saavuteta sillä, että väitetään nykyisten mallien olevan rumia tai esikuviksi sopimattomia, vaan osoittamalla, että myös muunlaiset vartalot ovat kauniita. Ajatus siitä, että MYÖS muotikuvissa näkyvät mallit olisivat kauniita, ei myöskään mielestäni ole vääristynyt. Jos jou ei pidä heitä kauniina, joku toinen varmasti pitää.
Tässäkin postauksessa on saanut huomata sen, että myös "muotiblogien langanlaihat tyttöset" saavat kuulla sitä haukkumista. Ja edelleenkin minun on vaikea käsittää sitä, miksi joku haluaa haukkua tai arvostella toisen vartaloa negatiiviseen sävyyn. Keskustelu kauneusihanteista on, kuten yllä jo sanoin, tärkeä, mutta kenenkään haukkuminen tai syyllistäminen ei siihen mielestäni kuulu.
Anonyymi: Olet varmasti oikeassa, mutta kun postauksessa ei käsitelty minun hoikkuuttani tai elintapojani. Enhän oikeastaan sanonut elintavoistani tekstissä yhtään mitään. Totesin ainoastaan, että olen itse joutunut kuuntelemaan painoani koskevia spekulaatioita koko ikäni. Terveelliset elämäntavat eivät kuuluneet tämän postauksen aiheeseen millään tavalla, vaan vasta kommenttiosion täysin aiheen vierestä menevässä keskustelussa ne on nostettu esille. Koin nuo painospekulaatiot loukkaaviksi erityisesti siksi, etteivät ne tuntuneet minusta liittyvän oikein millään tavalla postauksessa esille nostettuun aiheeseen. Olin siis kovin hämmentynyt siitä, että keskustelu ohjautui tuollaisille urille ja hyvin kauas itse postauksen aiheesta.
Dolce far niente: Tosi mukavaa, että sinäkin tulit kommentoimaan aihetta. :) Allekirjoitan täysin kaiken kirjoittamasi ja haluan vielä kiittää Mungolifeen jättämästäsi, ajatuksia herättävästä kommentista, joka toimi tämän postauksen inspiraationlähteenä. :)
"Tätä tavoitetta ei kuitenkaan saavuteta sillä, että väitetään nykyisten mallien olevan rumia tai esikuviksi sopimattomia, vaan osoittamalla, että myös muunlaiset vartalot ovat kauniita. Ajatus siitä, että MYÖS muotikuvissa näkyvät mallit olisivat kauniita, ei myöskään mielestäni ole vääristynyt."
No tämähän riippuu mallista. Itse en pidä koskaan hyväksyttävänä, että selkeästi anorektisen laihoja malleja ihannoidaan blogeissa (ja onneksi tätä nyt ei pahemmin näy), vaikka samaan syssyyn todettaisiin, että myös normaalipainoinen voi olla kaunis. Jokainen tietysti määrittelee itse etiikkansa, mutta kritiikkiin voi kyllä sitten varautua.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jenni: :) Tosi hauskaa, että joku ajattelee tästä asiasta samalla lailla ja vielä uskaltaa tuoda mielipiteensä esiin!
Anonyymi: En puolustanut selkeästi anorektisten mallien ihannointia, vaan vastustin mallien - ja kaikkien muidenkin! - haukkumista. Kuten sanoin, keskustelu aiheesta on tervetullutta, mutta sitä tulisi käydä asiallisesti, pyrkien välttämään kenenkään loukkaamista.
Anna, kiitos kun selvensit vielä kantaasi tähän vastuu -asiaan. Arvelinkin, että ajatuksesi ydin olisi juurikin tuo mitä kerroit.
Ja todella mukava kuulla, ettei kantasi ole niin totaalinen kuin olin antanut itseni ymmärtää. Hieman eri näkökulmista kun lähestytään tätä asiaa, niin sitä "särähtää korvaan" sellainenkin asia, joka toisesta suunnasta katsottuna on ihan järkevästi perusteltua ja ymmärrettävää.
hieno postaus, kiitos tärkeän aiheen käsittelystä.
minäkin olen miettinyt bloggaajan- tai kenen tahansa yksittäisen ihmisen roolia vääristyneiden kauneusihanteiden maailmassa ja tullut samaan johtopäätökseen kuin sinä: Esikuvana oleminen ei ole pelkästään vastuuta vaan mahdollisuus. Netin myötä jokaisella pienellä ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa emmekä ole kaupallisten lehtien, tv:n ym. armoilla.
"Monipuolisen kauneuden" (kuten pakollisten läski- ja ryppykuvien) esittely blogissa pelkästä velvollisuudesta on usein teennäistä jeesustelua ja "tee kuten minä sanon eikä kuten minä teen"-tyylistä valistusta ja taustalla näkyy selvästi että bloggaaja on samojen vääristyneiden ihanteiden uhri kuin lukijansakin, eikä itsekään usko omia juttujaan. (en nyt viittaa sinuun:-))
mutta aidosti itsensä hyväksyvä, kauneusvirheistä huolimatta rohkea ja itsevarma nainen toimii postiivisena esikuvana ihan vain olemalla oma itsensä.
on helppo sysätä vastuu ison pahan median tai ah-niin-kauhean länsimaisen kulttuurin niskaan, tai kotikasvatuksen tai koulun jne. mutta tosiasiassa maailma ja kultturi muodostuu meistä yksittäisistä ihmisistä.
Voisi ajatella että yhden ihmisen mielipiteillä/blogilla ei ole merkitystä mutta päinvastoin, tiedän tasan tarkkaan yksittäisiä ihmisiä ja blogeja jotka ovat muuttaneet koko ajatusmaailmaani ja esim. lieventäneet vanhenemispelkoani sekä saaneet minut näkemään muutamat kauneusvirheeni kauniina erityispiirteinä. On ihana ajatus että voisin itse vaikuttaa samalla tavalla johonkin toiseen.:-)
Kirjoitit todella hyvin aiheesta. Postaus antaa ajattelemisen aihetta.
Itsekin olen aina ollut hentoinen ja pienikokoinen, pienenä minulla epäiltiinkin anoreksiaa, vaikka sitä ei ollut. Nyt kun siirryin lukioon, jouduin painontarkkailuun. Se ärsyttää minua suunnattomasti, sillä syön aivan normaalisti, ja haluaisin olla isokokoisempi kuin nyt. Saan myös säännöllisesti kuulla käsistäni ja jaloistani ikäviä kommentteja, ja ne masentavat. Olen yrittänyt syödä enemmän ja terveellisesti, mutta se ei näy missään.
Usein näkee mm. blogeissa kehuja blogin pitäjän laihuudesta, tyyliin "voi olisinpa minäkin yhtä laiha.." ja "ihanan ohuet reidet sinulla". Mutta kuitenkin oikeassa elämässä, esimerkiksi koulussa ainakin itse saan ikäviä kommentteja ja katseita; "tuolla on varmaan anoreksia kun on niin laiha, hyi". Itse en voi sanoa ymmärtäväni tällaista.
Tämän uusimman postauksen luettuani luin myös sinun kaikki aiemmat urheilupostaukset, ja tajusin olevani samantapainen kuin itse olit tässä iässä. Nyt sain intoa alkamaan liikkua enemmän. :) Haluaisin lihaksikkaammat kädet ja jalat, ettei tarvitsisi kuulla kommentteja ja katseita kun käytän liikuntatunnilla t-paitaa. Taidan etsiä netistä jonkun liikuntaohjelman ja alkaa toteuttaa sitä. Iso ja lämmin kiitos sinulle liikkumisen innoituksesta sekä mahtavasta blogista!
"dannelle terkkuja: Get your facts right!;) Mun oma kauneusihanne on hippasen rehevämpi ku se Keiran todella laiha olemus aikoja sitten, ja en ole kyllä varmasti ikinä tätä vastaan puhuvaa tekstiä julkaissut."
Anna dear, I have my facts right ;) Mulla ei ole tapana puhua asioista joista en tiedä, ja muistan selkeästi kyseisen kuvan positiivisine teksteineen blogistasi lukeneeni. En siihen kuitenkaan voi linkittää, koska kuten sanottu, en muista tytön nimeä enkä sitä muutenkaan pikaselailulla löytänyt.
Mulla ei kyllä ole vain yhtä kauneusihannetta, vaan pidän hyvinkin erilaisia ihmisiä kauniina. Eihän se että pitää tietynlaista ihmistä kauniina poissulje erilaisia tapoja olla kaunis? Ikään, painoon ja muihin eroavaisuuksiin katsomatta.
Kiitos loistavasta postauksesta :) Olen samaa mieltä.
danne: Taitaa sitten harittaa... Mä en ikinäikinä näkis kauniina sellaista kroppaa kuin Keiralla oli siinä yhdessä kuvassa, nimenomaanhan aikanani nostin sen huonoksi esimerkiksi... Jos en pysty näkemään moista kauniina, miksi korostaisin ko. kroppaa omaavaa kauniiksi? Jätän ehkä kertomatta mielipiteeni tietyn ihmisen kropasta ja muuten vaan korostan tietyn ihmisen kauneutta tai upeutta. Ei se liity siihen kroppaan. On blogissani näkynyt laihoja naisia, mutta heissä on kaikissa mielestäni jotakin todella kaunista, ei välttämättä se ruumiinrakenne. Jännää, että olet blogiani niin tarkkaan lukenut, että olet pannut merkille, miten pidän jonkun ihmisen todella laihasta vartalosta, muttet kuitenkaan löydä tästä todisteita... Jännä juttu:D
Anna... No niin, en tarkoittanut loukata - vaikka en tietenkään voikaan reaktioitasi määrätä. En missään vaiheessa sanonut lukeneeni blogiasi tarkkaan, vaan selanneeni läpi. Olen siis katsellut kuvat ja lukenut tekstiä sieltä täältä, huomattuani etteivät ajatuksemme kulje samoja uria ja turhaan rasitan itseäni tekstiosilla.
En löytänyt kuvaa, niin, olet varmaan itsekin tietoinen paljonko vaivaa olisi nyt selata koko blogisi läpi sitä etsimällä ja minulla on ajalleni parempaakin käyttöä.
Tämän keskustelun jatkaminen tältä osin on mielestäni turhaa, eikä Jennin blogin kommenttiosio ole siihen muutenkaan oikea paikka. Voisimme siis sopia vain olevamme eri mieltä =)
Jenni, sä oot tosi kaunis enkä tarkoita tällä pelkkää ulkokurta. Sulla on selvästi sydämensivistystä, ja sellainen tekee ihmisestä todella kauniin.
Tää oli hyvä kirjoitus, ei meidän tarvitse huolehtia muuta kuin siitä että itse tunnemme olomme hyväksi (fyysisesti ja henkisesti) omassa kropassa. Miksi käyttää energiaa toisten ikäväsävyiseen arvosteluun? Se kai taisi olla pointtisi, johon yhdyn täysin.
"-- voi olla vastuullinen jonkun nuoren tytön anoreksiasta. Ongelman lähteitä pitää lähteä hakemaan kotoota, sielä tulee malli lapsen elämään--jokainen voisi ottaa vastuun omista lapsistaan ja lakata syyttelemästä muita."
Toivon todella,ettei Anna tällä kommentillaan tarkoittanut että anoreksian syyt ovat aina lähtöisin kotioloista.Minulla ja siskoillani on ollut mitä paras lapsuus ja onnelliset olot, ja vanhempamme ovat aina olleet rakastavia ja sanoneet meidän olevan juuri hyviä ja ihania sellaisena kuin olemme. Silti jo pienestä asti vähän pyöreämpi siskoni sairastui anoreksiaan teini-iässä.Ala-asteella hän oli saanut kuulla jotain ilkeitä kommentteja ja hänen paras kaverinsa on aina ollut hyvin pitkä ja hoikka.Myös ympäröivällä kulttuurilla on varmasti jotain tekemistä asian kanssa
Joten syynä siis ilmeisesti kasvatus,aivan..
Anonyymi: Eieieiiii.. En tarkoittanut tuota noin. Tarkoitin, että jos päätetään, että anoreksiaan on syynä bloggaajan kuvat tai muut sellaiset vaikutteet, voidaan hieman miettiä, mitä kotona on tehty puuttuakseen siihen anoreksiaan ja millaista kauneusihannetta kotona on tarjottu. Ainahan voi keksiä syyksi koulun, kaverit, median jne., mutta lapsen minäkuva rakentuu paljon hänen perhe-elämäänsä, ja jos kotona on asiat hyvin, niin varmasti vanhemmat osaa nähdä hälyttävät merkit aikaisin ja jo ennen sairauden ilmestymistä osaavat hieman ohjata nuoren ajatuksia oikeille urille. Ja tämä kaikki liittyy enemmänkin sellaisiin nuoriin teineihin, about 13-16 -vuotiaisiin:)
En siis missään nimessä sano, että vanhemmat ovat syypäitä lastensa anoreksiaan, mutta jos jostain pitää alkaa lähteä purkamaan ongelmaa, niin kannattaa katsoa millainen perhetausta on. Eihän sen tarvitse edes olla niin, että perheessä on ihannoitu laihuutta. Esim. mahdollista on, että lapsi ei ole saanut tarpeeksi rakkautta ja tuntee olevansa huono. Sitten hän eksuu varhaisteininä blogiin, jossa on hoikkien tyttöjen kuvia, ja päättää hänkin olla kaunis ja upea laihduttamalla. Kyllä, se hoikan tytön kuva antaa sytykkeen, mutta se nuotio on rakennettu epävarmuuksilla itsestään. Tätä siis lähinnä tarkoitan, blogit toimivat inspiraation lähteenä, toisille laihuuteen, toisille vaatekaapin uusimiseen. Se ratkaisu, jonka kukin tekee, on hänen oman historiansa ja luonteensa mukainen..
Jennillä on aikaisemminkin ollut hyviä kommentteja tästä ulkonäkö- ja painoasiasta. Nämä jutut ovat sydäntäni lähellä, koska hoikkana ihmisenä olen saanut monenlaista syömishäiriöepäilyä osakseni, aivan aiheetta. Olen tästä "luonnostaan laiha" -jutusta sitä mieltä, että harvalla ihmisellä on kyse mistään ylivilkkaasta aineenvaihdunnasta, mutta ennemminkin siitä että elimistö tunnistaa nälän ja kylläisyyden tunteen ja ihmisen tekee mieli syödä vain sen verran että paino säilyy samana. Itse olen huomannut, että syödessäni siskoni kanssa, joka epätoivoisesti yrittää laihduttaa, niin minä olen se joka syö vähemmän herkkuja. Kyse ei ole siitä, että minulla olisi parempi itsekuri, mutta minun ei vain tee mieli syödä enempää ja toisaalta kun en kiellä itseltäni mitään niin nälän ja kylläisyyden tunnetta ei sekota muut tunteet.
Toinen juttu on se, että ihmisillä on nykyään outo käsitys siitä, mikä on tavallista ja normaalia. Olen painoindeksiltäni pikkuisen yli 20 ja perheeni ainoa normaalipainoinen henkilö osan huidellessa yli 30 painoindeksissä. Muu perhe on sitä mieltä, että aineenvaihdunnassani on jokin häiriö kun olen niin hoikka. Tämä on mielestäni todella outoa, että he pitävät itseään normaaleina ja minussa on jotain vikaa. Lisättäköön vielä, että olen koko porukan tervein ja luultavasti monipuolisimmin syövä henkilö.
Tulipa vuodatus, mutta pointtina: Reilu alipaino ei ole tervettä eikä normaalia, mutta hoikkuus on. JA kiitos fiksusta blogista!
Blogien pitäjien tulisi nyt vaan käsittää, että he ovat nyt osa mediaa. Etenkin kaikki suosituimmat blogit. Ja mediahan se suurimmaksi osin vaikuttaa anoreksian yms syömishäiriöiden syntyyn. En tarkoita että bloggajien pitäisi olla esimerkillisiä roolimalleja, mutta kyllä sieltäkin vaikutteita imetään. Miksi muuten esimerkiksi jokin tietty vaatekappale loppuisi kaupasta kun joku bloggaaja on sen esitellyt? (esimerkki vähän asian vierestä mutta...
Pointtini oli se, että me ihmiset ollaan niin totuttu näihin tosi laihoihin malleihin mainoskuvissa/katumuotisivustoilla,että kun sekaan tulee yksi normaalipainoinen, ajatellaan hänen olevan "vähän pullea". Ja heti kommenttilaatikossa haukutaan läskiksi yms. Esimerkkinä vaikkapa never stop the music-blogin noora, joka oli bloggailun aloittaessaan aivan normaalipainoinen, mutta nykyisin hän kärsii anoreksiasta ja käy terapiassa. Juuri ne läskikommentit ovat saattaneet laukaista anoreksian, vaikka ne eivät syvin syy siihen olisikaan.
Omasta mielestäni liian laihoja ei tarvitse kehua, eikä myöskään liian lihavia. Kumpikaan ei ole terveellistä. tarkoitan nyt siis ulkomuotoa ja painoa.
"Olen tästä "luonnostaan laiha" -jutusta sitä mieltä, että harvalla ihmisellä on kyse mistään ylivilkkaasta aineenvaihdunnasta, mutta ennemminkin siitä että elimistö tunnistaa nälän ja kylläisyyden tunteen ja ihmisen tekee mieli syödä vain sen verran että paino säilyy samana. Itse olen huomannut, että syödessäni siskoni kanssa, joka epätoivoisesti yrittää laihduttaa, niin minä olen se joka syö vähemmän herkkuja. Kyse ei ole siitä, että minulla olisi parempi itsekuri, mutta minun ei vain tee mieli syödä enempää ja toisaalta kun en kiellä itseltäni mitään niin nälän ja kylläisyyden tunnetta ei sekota muut tunteet."
Mahtavan hyvin kirjoitettu! Uskon että näin se menee. Kun ei tee syömisestä ongelmaa vaan syö esim. herkkuja silloin, mutta vain silloin kun oikeasti tekee mieli, ja nauttii rauhassa eikä hotkien sekä satsaa laatuun eikä määrään, niin ei tule mitään dieetti-mässäys-kierrettä. Ruoka-aikana ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi jos ei jaksa, nälkään ei kannata hotkia makeita herkkuja vaan kunnon ruokaa jne jne... Itsellänikin on BMI vähän alle 20 ja nimenomaan tämän asenteen vuoksi, ei minkään megatehokkaan aineenvaihdunnan (koska sellaista ei ole olemassakaan).
No täällä taas yksi luonnostaan hoikka joka on saanut pienestä asti kuulla kommentteja ja kylillä huutelua laihuuden takia. Olen pettynyt siihen että vielä aikuisenakin saa kuulla kaikenlaisia typeriä kommentteja tyyliin "oletko koskaan syönyt mitään?" tai "onko sulla joku lapamato?", sillä eivätkö kaikki ihmiset pelkää hieman sitä että joutuu porukassa jonkinlaisen negatiivisen huomion kohteeksi. Olen ujo ja kärsin pienimuotoisesta sosiaalisesta pelosta joten harmittaa että joutuu illanvietoissa sun muissa vähänkin tuntemattomien ihmisten kanssa pelkäämään sitä että tarttuuko joku taas tähän painooni, ja usein ajattelemattomat ihmiset tarttuvatkin.
Teininä kärsin hyvin vaikeista itsetunto-ongelmista ja kehitinkin jonkinlaisen pakkomielteen siitä että pitäisi muuttua normaalipainoiseksi, mutta painoani en pystynyt yrityksistä huolimatta nostamaan millään lailla. Tai minun normaalipainoni tarkoittaa sitä että olen melko anorektisen näköinen. Lukioiässä meni muutama muukausi niinkin etten pystynyt ollenkaan katsomaan peiliin, vaan esimerkiksi sammutin valot jos jouduin menemään peilin ääreen (esim. pesemään hampaat ym.).
Olenkin siis sitä mieltä että on hyvä keskustella kauneusihanteista yhteiskunnallisella tasolla, mutta kenenkään lapsen, teinitytön, tai naisen painon kommentointi ei ole yhtään kenenkään asia. Piste. Muutenkaan yksittäiset ulkonäön piirteet eivät ole "se juttu" mikä tekee jonkin ihmisen kiinnostavaksi. Itse olen ainakin tajunnut että ihmiset ovat viehättäviä silloin kun he esimerkiksi nauravat vapautuneesti, ovat hyvällä tuulella tai tekevät jotain mistä he suuresti nauttivat. Se, jos mikä, vetää puoleensa. Joten miksi tehdä niin suuri numero painosta, kun viehättävyydessäkin on enemmän kyse yleisestä hyvinvoinnista.
"Itsellänikin on BMI vähän alle 20 ja nimenomaan tämän asenteen vuoksi, ei minkään megatehokkaan aineenvaihdunnan (koska sellaista ei ole olemassakaan)."
Vaikket itse sellaista omaisi tai edes henkilökohtaisesti tuntisi ihmistä jolla on todella vilkas aineenvaihdunta, on aika lapsekasta väittää ettei sitä sitten voi olla olemassakaan. Oma painoindeksini on suunnilleen 17 (enkä tosiaan ole epäterveen hoikka tai riutunut, tukka ja kynnet ovat vahvat jne) mutta eräs kaverini on selvästi silti laihempi, vaikka syö kuin hevonen. Ja on tosi hyväkuntoinen ja terve, että se siitä urbaanista myytistä ;)
Mutta moniko tajuaa että todella usea ylipainoinen on aliravittu? Kiitos länsimaisen ruokakulttuurin... Ja tämä on se asia joka mielellään unohdetaan, kun osoitellaan sormella laihojen ihmisten ruokatottumuksia.
olen 25 vuotias, 165 cm pitkä ja syön kuin hevonen (olen koko ikäni syönyt!), paheenani päivittäinen karkinsyönti, liikuntaharrastukset ovat taas jääneet... ja silti olen LUONNOLLISESTI "langanlaiha". elimistöni toimii normaalisti enkä sairastele lähes tulkoon koskaan. pieniluisia ihmisiä on olemassa LUONNOSTAAN, ei luulisi tämän olevan tähtitiedettä.
Linkitin muuten tämän postauksen ihan vain mainintana omaan tekstiini, kun kirjoitin photoshoppauksesta :).
Sä olet Jenni viisas ihminen. Tuleva opettaja kiittää työstäsi. :)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu