Välineurheilua, ainakin vähän

Juoksu ei ole välineurheilua, mutta kuten aiemmin tekemässäni motivaatio-postauksessa totesin, on hemmetin paljon kivempi lähteä lenkkipolulle kauniissa urheiluvaatteissa kuin vanhassa, rähjäisessä mainos-t-paidassa - tai näin ainakin minulla. Uusien juoksukenkien ostaminen ei tosin ole turhamaisuutta, koska hyvät kengät ovat hommassa hyvin pitkälti kaiken A ja O. Hyvät sukat ovat muuten myös aika tärkeä juttu, jotta vältyttäisiin pahimmilta rakoilta ja hiertymiltä. Mitä sitten tulee näihin muihin varusteisiin, jokainen voi itse päättää, tarvitseeko välttämättä sen hengittävän juoksutopin tai sadetta pitävän takin. Minä ainaki tarvitsen. ;)



Olen liikuntaharrastukseni alusta asti kuolannut himoiten kauniita urheiluasuja - etenkin Adidaksen Stella McCartney -mallistoa. Itsehillintäni piti siihen asti, kunnes ehkä noin kuukausi sitten vierailin vanhempieni kotipaikkakunnalla pienessä urheiluliikkeessä, jossa pikkuveljeni sattuu olemaan kesätöissä. No kun veikka oli myyjänä, niin pitihän sitä sitten vähän saada sovitella. Ja eihän siinä hyvin käynyt, ainakaan lompakkoni kannalta. :D Suuntasin heti määrätietoisesti juoksuvaaterekille ja kasasin käsivarrelleni järjettömän röykkiön toinen toistaan ihanamman näköisiä ja värisiä riepuja.



Ensimmäisenä kiskoin jalkaani upean virtaviivaiset juoksutrikoot, ja yllättäen näytin niissä itsekin jopa melko virtaviivaiselta. :D Pinkein yksityiskohdin koristellut trikoot olivat jalkoja imartelevan ilmeensä lisäksi vieläpä järjettömän mukavat päällä. Koska olisin voinut muuttaa housuihin melkeinpä asumaan, totesin, että niiden oli lähdettävä mukaan. Seuraavana sovitusvuorossa oli aivan mahtava neonkeltainen juoksutoppi - mikä upea väri! :D Kuvat eivät valitettavasti kyllä todellakaan tee oikeutta tuolle jalolle värille, mutta sanotaan niin, että autot eivät varmasti aja päälle, kun kirmaan katujen varsilla tuossa paidassa! Topissa ehkä parasta (värin lisäksi siis) olivat sisäänrakennetut urheiluliivit sekä se, että selkäpuoli on melkein kokonaan ohutta verkkomateriaalia, joten se hengittää mukavasti hikoillessa. Bongasinpa kaupasta vielä samanvärisen ohuen juoksutakinkin. No olisihan sille takille nyt tullut paha mieli, jos olisin ottanut vain topin. Ja kas, yhtäkkiä seisoin kassalla juoksutrikoot, -toppi ja -takki kainalossani.



Vaikka maksun hetkellä ostokset hiukan kirpaisivat, en ole ehkä ikinä ollut mistään ostoksestani niin innoissani kuin näistä urheiluvarusteista. :D Hengailin lähes koko seuraavan vuorokauden vain virtaviivaisissa trikoissani ja neonvärisessä topissani! ;) Juoksutrikoita en ole vielä ehtinyt testailemaan, koska sää on ollut niille vähän turhan lämmin, mutta toppi ja takki ovat olleet jo ahkerassa käytössä. Urheiluvarustehankintani huipentuivat juhannuksen tienoilla, kun alusvaatemerkki Change ilmoitti ystävällisesti halunsa sponsoroida liikuntaharrastustani urheiluliivien ja -alushousujen muodossa. Olenkin jo pidemmän aikaa ollut aikeissa hankkia ihan kunnon urheiluliivit, joten tarjous ei olisi voinut sattua paljon parempaan saumaan. :) Onnekkaasti liivit istuvat minulle kuin hanska ja pöksytkin pysyvät paljon paremmin paikoillaan kuin tavalliset pikkuhousut. Ja täytyy sanoa, että eron kunnollisten urheiluliivien ja vähän-niin-kuin-urheiluliivien välillä (, jollaiset minulla oli ennestään) huomaa kyllä välittömästi. On aika jännä tunne, kun hyppiessä ja pomppiessa ympäriinsä, tissit eivät hievahdakaan mihinkään suuntaan. :D



Mielenkiintoisinta on oikeastaan se, että liikuntaharrastuksen myötä olen tosissani alkanut himoita kaikenlaisia teknisiä urheiluvaatteita, joista en ole aiemmin ollut pätkääkään kiinnostunut. Minulle tuottaa huomattavasti vähemmän tuskaa kuluttaa rahaa esimerkiksi juoksutoppiin kuin ihan vain tavalliseen toppiin - siitäkin huolimatta, että ensimmäinen on taatusti yleensä kalliimpi. Mietin jo innolla, mitä seuraavaksi hankkisin... Tai no, annetaan tuon lompakkoni levätä nyt hetki. ;)