Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ylös, ulos ja lenkille!

Pupulandia

25-vuotiaan tyttösen pohdintoja tyylistä, muodista, kauneudesta ja sen sellaisesta.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Ylös, ulos ja lenkille!


Valittelin jo kuukausi sitten, että liikuntainnostus on ollut täysin kadoksissa, eikä se ole totta puhuen oikein löytynyt vieläkään. Olen huomannut, että omalla kohdallani liikuntaharrastuksen ylläpidon kannalta hyvin olennaista on säännöllisyys ja rutiini. Kun hyvän rytmin päästää kerran repsahtamaan ja tottuu täyttämään ne aiemmin liikkumiseen käytetyt hetket muilla asioilla, tuntuukin yhtäkkiä vaikealta jälleen uhrata aikaa lenkkipolulla tai kuntosalilla hikoilemiseen.

Muistan hyvin ensimmäisen käyntini personal trainerilla viime kesänä - olin kauhuissani, kun suositukseksi annettiin 4-5 liikuntakertaa viikossa. Mistä ihmeestä repisin tuon ylimääräisen ajan? Loppujen lopuksi ajankäyttö osoittautui ainoastaan asennekysymykseksi ja aikaa liikkumiseen oli ihan helppo löytää, jos vain halusi. Nyt kun liikunta ei taas viime aikoina ole kuulunut arkirutiineihini, aikaa ei muka tunnu löytyvän edes yhteen kertaan viikossa. Tosiasiassahan kyse on asenteen lisäksi ihan yksinkertaisuudessaan organisointikyvystä. Minulla ainakin kuluu päivässä tolkuttomasti aikaa epämääräiseen haahuiluun ja tuon kaiken "hukatun" ajan voisi pienellä järjestelemisellä käyttää kyllä paljon paremminkin.

Eilen raahasin itseni lenkille ensimmäistä kertaa kuukauteen. Tauon jälkeen lähteminen on aina vaikeaa, eikä olisi kyllä huvittanut eilenkään. Olen kuitenkin huomannut, että liikunta selvästi auttaa jaksamaan myös henkisesti, joten huonoina päivinä saatan tehdä juoksupyrähdyksen ihan vain mielen piristykseksi. Olen toisinaan onnistunut löytämään lenkkipolulta motivaation tai kadonneen inspiraation, joskus taas sekavat ajatukset selkiytyvät lenkillä aivan uuteen uskoon. Juoksu on myös auttanut stressin laukaisemisessa, ahdistuksessa, epämääräisessä löllö-fiiliksessä sekä masentuneisuudessa. Eilen lenkki ei onnistunut viemään kaikkia ahdistuksia mennessään, mutta rentoutti oloa silti. Mieltä nostatti kuitenkin hiukan illan istuskelutuokio ihanien tyttöjen seurassa. Ehkäpä kruunaan viikon vielä tänään viinilasillisella - luulisi tämän kombon auttavan. :)

Kuvat: 1 & 2

Tunnisteet:

11 kommenttia:

Blogger satu kirjoitti...

se on muuten yllättävän vaikeaa ja välillä ihan vastenmielistäkin lähteä liikekannalle. itse jekutan itseni aina siihen, että tiedän, että siellä jumpassa on sitten ihan mukavaa niin anti heittää vaan ja yleensä olenkin tyytyväinen lähdöstäni. :)

11. joulukuuta 2009 klo 9.22  
Blogger mari kirjoitti...

Minä pidin lenkkeilystä taukoa melkeen 2 kk, mutta käytin sen ajan salilla käymiseen ja muutamaan ryhmäliikuntatuntiin. Näin löyty taas motivaatio lenkkeillä :)

Viime viikolla tuli käytyä lenkillä 4 kertaa ja 2 kertaa salilla :) Tällä viikolla ei aivan yhtä hyvä saldo, mutta salilla ja lenkillä on kuitenkin tullut käytyä :)

Keväällä varmaan käy vielä helpommaks lähteä, kun päivät taas pitenee :)

11. joulukuuta 2009 klo 9.42  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mä aina pitkän lenkkitauon jälkeen ekoilla parilla kerralla teen niin, et juoksen 2 min ja kävelen 1 min. Sillon ei pääse väsähdyttämään itseään heti ensimmäisen 10 min jälkeen ja lenkin jälkeen jää sellanen fiilis, et "kyllähän mä sittenkin jaksoin" ja seuraavalla kerralla on taas helpomi lähtee liikkeelle :).

Tämä vinkkinä myös niille, jotka kauhistelevat juoksun alottamista :).

11. joulukuuta 2009 klo 10.56  
Blogger Tiia kirjoitti...

Mä suosittelen ettii jotain lajeja, joihin tekee mieli lähteä. Jos juoksu ei maistu niin ei sitä kannata väkisin tehdä. :D Kannattaa kokeilla eri juttuja niin löytää sen omansa, josta pitää ja siinä tapauksessa yleensä se motivaatiokin pysyy paremmin.

11. joulukuuta 2009 klo 11.00  
Blogger Jenni kirjoitti...

Satu: Totta. Kyllä minullakin on aina jälkikäteen hyvä fiilis, kun olen saanut tehtyä jotakin. :)

Mari: Minulla tauko venähti myös pitkäksi, enkä tehnyt tuona aikana oikein mitään. Lähteminen se on vaikeinta ja alkuun päästyä homma helpottuu huomattavasti. Ja kevään tullen luonnollisesti. :)

Anonyymi: Minulla juoksu onneksi sujui ihan hyvin ja askel rullasi, ei tarvinnut kävellä ollenkaan. :) Pidemmillä lenkeillä voi tietysti ottaa välillä rauhallisemminkin.

Tiia: Kyllä se juoksu on meikäläisen laji. :) Mutta ei ole liikkuminen ylipäänsäkään huvittanut. Ja arvostan niin paljon juoksemisen etuja (helppous, ajansäästö ja ilmaisuus sekä raikas ulkoilma), että harva muu laji pystyy pääsemään samaan. ;)

11. joulukuuta 2009 klo 11.07  
Blogger Saraseeeni kirjoitti...

Jaksoin kesällä herätä seitsemältä aamulla ennen töihin menoa parin kilsan lenkille, oli aurinkoista, vielä sopivan viileää ja linnut lauloivat minkä ehtivät. Sen jälkeen tuli suurta elämänmuutosta, syksy ja pimeä ja innostus haihtui.. uutta kevättä odotellessa..

11. joulukuuta 2009 klo 11.14  
Blogger Sirpa kirjoitti...

Hahhah. Toi kuva.:) Itse menen joka aamu ma-to ennen töitä klo 7:00 jumppaan, spinnuun tai salille. Näin ei tarvitse sitten enää töiden jälkeen funtsia. :)Sunnuntaisin sitten jumppailen kotona tai käyn kävelemässä.:)

Koetan pitää huole
n, että ma-to tulisia aina 30-45 minuuttia hikistä aerobista liikuntaa + 30-45min sitten painojen nostelua.

11. joulukuuta 2009 klo 13.28  
Blogger Sarita kirjoitti...

Itelläni on puhjennut rakkaus keilaamiseen! Syksystä saakka olen käynyt kerran viikossa, ja se on liikunta harrastuksistani ainoa jota oikeasti ODOTAN, ja josta iloitsen! Ja kyllä yksin keilatessa saa hienkin pintaan, itse asiassa paremmin kuin joissain jumpissa!

11. joulukuuta 2009 klo 15.55  
Blogger Riikka kirjoitti...

Mun pitäisi löytää kadonnut motivaatio jostain! Entisenä joukkueurheilijana yksin vaan ei tule lähdettyä minnekään jumppiin. Onneksi koiran kanssa pitää säännöllisesti kävellä! Ja onneksi hyvä kaveri tulee vaihdosta pian, joten joulun jälkeen on taas jumppaseuraa :)

11. joulukuuta 2009 klo 16.45  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tämä juoksuharrastusprojekti oli ihana - positiivinen esimerkki meille kaikille, jotka eivät usko ikinä pystyvänsä juoksemaan viittä kilometriä enempää! Tsemppiä harrastuksen jatkamiseen. Tai vaikka uuden lajin kokeiluun.

Postaustoive! Saitko sen ihanan joulukalenterin? Mitä siitä on paljastunut? :)

13. joulukuuta 2009 klo 12.29  
Blogger Jenni kirjoitti...

Saraseeeni: Oijoi, oletpas ollut reipas. Minäkin odotan kevättä, josko sitä sitten piristyisi! :D

Sirpa: Minullekin sopisi varmasti aamuliikunta parhaiten, koska en todellakaan usko jaksavani töiden jälkeen enää raahautua minnekään. Toisaalta aamuherätyksetkin ovat vaikeita, aijai! Mitenköhän tästä selviytyy. :D

Sarita: Keilaaminen on kyllä kivaa. Itse en siitä varmaan ihan harrastusta osaisi itselleni ottaa, mutta tykkään kyllä silloin tällöin käydä. :)

Riikka: Kaverin kanssa tulee kyllä helpommin lähdettyä. Nyt ei vain oikein asu ketään liikuntaintoista kaveria ihan lähistöllä, joten aikataulujen yhteensovittaminen on aina pieni haaste.

Anonyymi: Kiitos tosi kivasta kommentista. :) Tällä hetkellä en ole mikään paras esimerkki, mutta hiljaisia kausia lienee itse kullakin aina joskus! Mutta tsemppaus auttaa kyllä heti! Ja joulukalenteri-juttutoive pääsi toteutukseen eilen. :)

15. joulukuuta 2009 klo 13.58  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu