Päivän asu 32

Flunssan pahin kärki on nyt selätetty! :) Ehdin hieman kuumeillakin, mutta sen jälkeen olo on onneksi ollut paranemaan päin. Kiitos vielä kaikille mukavista toivotuksista! Esittelin neuletakkimekkoni jo aikoja sitten, kun ostin sen. Sittemmin olen huomannut, että mekko selvästi jakaa mielipiteet - lähinnä sukupuolen mukaan. Tytöt tuntuvat pitävän mekkoani kerrassaan ihastuttavana ja olen saanut siitä paljon positiivista palautetta. Muutama miesväen edustaja sen sijaan on ilmaissut mekon olevan heidän mielestään kammottava, ei-minkään-värinen, mummomainen kaapu, joka peittää kaikki vähäisetkin naisellisuuden rippeet. :D Jostain syystä en edes hämmenny tai ylläty tästä, sillä olen aiemminkin huomannut, että naisten ja miesten käsitykset vaatetuksesta voivat erota toisistaan hyvinkin paljon. Entinen poikaystäväni esimerkiksi inhosi A-linjaisia, kellohelmaisia toppeja syvästi ja nimitti niitä raskausmekoiksi. :D Samainen heppu kieltäytyi astumasta ovesta ulos kanssani, jos aioin laittaa jalkaani teräväkärkiset korkokengät. Ei liene vaikea arvata, kuka nämä taistot lopulta voitti. ;) Ex sai vihata vaatekappaleita sydämensä pohjasta, mutta ei taatusti pystynyt estämään minua käyttämästä niitä.

Jotenkin arvasin että neuletakkimekkoni ei välttämättä miellyttäisi vastakkaisen sukupuolen silmää ja ohimennen, pilke silmäkulmassa mainitsin jotakin hieman hassusta mekostani. Rohkaistuani toista osapuolta, hän uskaltautui tunnustamaan, ettei kyllä oikein tykännyt siitä ja hetken päästä jopa murjaisi aikoneensa kysyä, olinko kenties lainannut sen naapurin mummolta. :D Nooh, minä pidän mekostani ja aion pitää sitä, sanoivat muut mitä tahansa. :)



Juhannuksen alla haksahdin aivan pienenpieneen shoppailuun, kun ostoskeskuksen läpi kävellessäni huomasin, että Vila oli auki. Itse asiassa olin jo jonkin aikaa metsästänyt denim-leggingsejä, joita kaverini oli hehkuttanut maasta taivaaseen. Marssin liikkeeseen ja ostin pöksyt omakseni ja on kyllä myönnettävä, että ostos on yksi parhaista koskaan tekemistäni! Denim-leggingseissä parasta on se, että ne itse asiassa todella näyttävät vain hyvin, hyvin tiukoilta pillifarkuilta, mutta istuvat täydellisesti ja ovat yhtä mukavat päällä kuin trikooleggingsit. Pukeminenkaan ei ole kovin työlästä, sillä housut joustavat hyvin. Niitä voi pitää joko tavallisten leggingsien tapaan mekkojen ja hameiden kanssa tai ihan sellaisenaan housuina, sillä farkkua muistuttava kangas ei jätä vaikutelmaa, että jotain olisi unohtunut kotiin. Siis kaikki pillifarkkujen ja/tai leggingsien ystävät huomio - näitä voin suositella todella lämpimästi! :) Samalla reissulla mukaan tarttuivat alehyllystä ruskeat puuhelmet, jotka pääsivät myös mukaan tämän päivän asuun.

Vitsaillen kutsuin tämän päivän lookkia "kuvaamataidon opettajaksi". Kaapumainen takki, puuhelmet ja leggingsit jotenkin herättivät kenties assosiaatiot jostakin omasta entisestä opettajastani. :D

• neuletakkimekko - H&M Trend
• musta perustoppi - H&M
• denim-leggingsit - Pieces (Vila)
• puuhelmet - Pieces
• ruskeat nahkaballerinat - Carrou (Anttila)
  

PS. Toivottavasti ette kovin järkyty tuosta pyllykuvasta. :D Halusin vain näyttää, miten edullisesti denim-leggingsien leikkaus korostaa takalistoa! Tässä jälleen kyseisten pöksyjen yksi erittäin hyvä puoli! ;)

PPS. Vielä on muutama päivä aikaa osallistua Vali. Vali. -blogin arvontaan! :)

Ale-angstia

Alennusmyynnit lienevät muotiblogien kuumin puheenaihe tällä hetkellä. Alevouhotuksen lomassa olen ollut havaitsevinani muutamassa blogissa myös hieman kriittisempiä ja jopa kyllästyneitä kannanottoja. Mitä omiin mielipiteisiini tulee, olen jokseenkin ajatusten ristitulessa. Alennusmyynnit kyllä houkuttaisivat, mutta muutama päivä sitten tekemäni hyvin nopea vilkaisu pariin kauppaan osoitti, että ainakin noissa kaupoissa ainakin ale oli yhtä kuin paljon melua tyhjästä. Alennustuotteita oli loppujen lopuksi melko vähän, eivätkä alennukset juurikaan päätä huimanneet. Muutaman rytkyn hintaa oli alennettu jopa 50%, mutta suurimman osan hintalappua korosti (minun mielestäni melko vaatimaton) -30%-tarra. Ehkä käsitykseni asiasta on jotenkin vääristynyt, mutta kun minä lähden alennusmyynteihin, odotan alennusten olevan enemmänkin jotakin haarukassa 50-70%. No kyllähän nuokin alennukset tuosta paranevat loppua kohden, mutta silloin harvemmin on enää mitään kovin kiinnostavaa tarjolla.

Eniten alennusmyyntien osalta minua kiinnostavat pienemmät yksittäiset putiikit kuten esimerkiksi Helsinki 10, Lux ja Beamhill, joissa normaali hintataso on omalle budjetilleni korkea. H&M:n ja Gina Tricot'n hinnat ovat normaaleinakin sellaiset, että niihin sijoittaminen ei vie minua vararikkoon. Jostain syystä silti ajaudun aina kiertelemään juuri noita kauppoja, joiden alennuksilla ei oikeasti ole loppupeleissä kamalasti väliä ja unohdan juuri kriittisellä hetkellä ne, joihin minun tulisi suunnata! Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että minulla ei yksinkertaisesti ole rahaa. Minulla ei vain ole varaa tuhlailla alennusmyynneissä! Näin ollen on viisainta pysyä kaupoista kaukana, jotta en joutuisi kiusaukseen ostaa jotakin, mitä en aivan välttämättä tarvitsisi, mutta silti ah-niin-kovasti haluaisin. Naurettavaa tässä on se, että tunnen jonkin asteista ahdistusta siitä, että minun on pysyttävä poissa mahdollisten aarteiden ääreltä. Jostain syystä nimittäin joku mieleni typerämpi osa kuvittelee, että saatan jäädä paitsi jostakin Elämääkin Suuremmasta, jos en pääse penkomaan alelumppuja. Olisihan se viisaampaa tehdä niitä "parempia" hankintoja ennemmin alennusmyynneistä kuin normaalihinnoin, mutta tällä hetkellä budjetti ei nyt siihen veny - tyydyn siis kärvistelemään.

Karhunpoika sairastaa...

... häntä hellii KÄÄRME. Tai niin ainakin minä pienenä luulin. :D Sanat ovat siis vanhasta lastenlaulusta, jonka kuulin (ja jota sitten myös lauloin) hieman väärin. Todellisuudessahan laulun sanoissa ei todellakaan ole mitään käärmeitä, vaan kyseinen kohta kuuluu "häntä hellikäämme", mikäli joku nyt ei tunne kappaletta. Ja sairaanakin on siis karhunpojan sijaan minä itse. Juhannuksen juhlinta sujui melko rauhallisesti, mutta ilmeisesti vilustuin sateisessa ja koleassa säässä - ja nyt minulla on kammottava flunssa. Kuumetta ei onneksi ole, mutta tukkoinen ja vuotava nenä, karhea kurkku, yskä, lukossa olevat korvat ja vetiset silmät tekevät olostani sen verran surkean, että katsoin parhaaksi tulla takaisin kotiin kesken työpäivän. Veikkaan, että työkaverinikin olivat niiskutusta ja köhimistäni katseltuaan ihan kiitollisia, etten jäänyt paikalle tartuttamaan heitä. :)

On muuten aivan kamalaa pukea päälle normaalit työvaatteet aamuna, jona tuntuu tällaiselta. Mieluiten kääntäisi vain kylkeään sen sijaan, että joutuu ahtautumaan tiukkoihin farkkuihin. Ensin viluttaa, mutta kun olet saanut kiskaistua kupillisen kuumaa nassuun, niin sitten on tukala hiki. Iho on hiestä nahkea ja sekä silmät että nenä vuotavat kuin niagara - ja sitten pitäisi vielä meikata, jotta muistuttaisi edes etäisesti ihmistä. Eikä mikään peitevoiteen määrä kykene piilottamaan sitä punaisena helottavaa nenää, joka loistaa entistäkin kirkkaammin parin niiston jälkeen. :D Voin kertoa, että meikkaaminen ei ole ehkä koskaan tuntunut yhtä vastenmieliseltä (ja turhalta) kuin tänä aamuna. Parina viime päivänä siis kauneus ei ole ollut ykkösasia mielessäni. Viihdykkeeksi teille vielä asu, jossa poden kotona:

• valkoinen vaarinpaita - Carlings
• miesten pyjamahousut - entisen poikaystävän vanhat
• kaulahuivi - H&M
• villasukat - äidin tekemät

Mukana menossa myös panda-nalleni, joka ei kylläkään ole osa asua. :D Nallen olen saanut 3-vuotiaana joulupukilta ja se nukkuu vieressäni vieläkin uskollisesti joka yö. :)

Kesä, vaan ei lomaa

Minulla ei vuosiin ole ollut kesälomaa, joten asiassa nyt sinänsä ei ole mitään uutta. Opiskelijoille nimittäin harvoin kuuluu tuo herkku, jota lomailuksikin kutsutaan. Ihmetyttää kuitenkin, miten olen onnistunut tekemään itsestäni näin kiireisen! Päivät hurahtavat ohi kuin huomaamatta ja kun katson kalenteriani, viikonloputkin on täyteen buukattu jonnekin heinäkuun lopulle. Ei tämä ole minun tapaistani! Minä olen juuri se, joka ei halua liikaa suunnitella etukäteen, jotta hommassa säilyy rentouden tuntu. Siis tykkään toki suunnitella, mutta en pidä siitä, jos jokaikiselle viikonlopulle on etukäteen tiedossa jotakin ohjelmaa - täytyy jättää tilaa spontaaniudelle!

Lomaahan minulla ei siis työharjoittelusta kesällä ole, mutta onnistuin neuvottelemaan itselleni pidennetyn viikonlopun heinäkuulle, jotta voisin kerran lähteä vaikka jonnekin hieman kauemmas. Asiasta keskustellessa mahdollisen matkan määränpää ei ollut vielä selvillä, mutta onneksi osasin ennakoida. Yhtäkkiä sopiva matkakohde nimittäin ilmaantui kuin taikaiskusta! Sen kummempia kamalasti pohdiskelematta surffasin Finnairin sivuille ja ostin itselleni lennot. :D Tämä on juuri nyt sitä spontaaniutta!

Mitään äkkilähtöä en sentään ottanut, vaan matka on vasta ensi kuussa (noin 3 viikon päästä). Lennot ovat siis Kööpenhaminaan, mutta varsinainen matkan pää on Malmö. Saatatte ihmetellä kohdevalintaani, mutta siihen on kyllä aivan erityinen syy. Malmössä nimittäin majailee eräs, jonka haluan nähdä niin kovasti, että lähden nyt sitten sinne. :)

Nytpä sitten kuulutankin kaikkia kokeneita Malmön kävijöitä (, mikäli sellaisia on) paljastamaan kaikki paikan parhaat shoppailukohteet (, mikäli sellaisia on)! :D Rahaa tuskin on kamalan paljon tuhlattavaksi, mutta ehkä sieltä jotakin pientä voi tarttua mukaan.

Jotta postaus ei menisi pelkäksi lörpöttelyksi, lisätäänpä mukaan vielä kuva tuoreimmasta T-postista, joka juuri sopivasti äsken kolahti postiluukustani. :) Tykkään kovasti paidan kesäisestä väristä ja räyhäkkäästä printistä.



Tämä tyttö lähtee tänään nyt sitten juhannuksen viettoon, joten nähdään seuraavan kerran ensi viikolla! Ihanaa juhannusta kaikille! :)

Hiushistoriikki

Olen jo kauan suunnitellut tekeväni jutun kuontaloni menneistä vaiheista, mutta nyt inspiroiduin Een ansiosta oikein toden teolla. Olen teiniaikojen päätyttyä tehnyt tukkani kanssa toisinaan aika rohkeitakin ratkaisuja, mutta aloittakaamme ihan alusta. Ihan pikkuisena tyttönä haaveilin palavasti pitkistä, tummista ja hieman taipuisista kutreista. Mutta ehei, oma tukkani oli miltei valkoinen, lyhyt ja suora. :D Tietenkin! Näytänpä tuossa kuvassa melkein pojalta legoilla ja pikkuautoilla leikkiessäni. :)



Kun tukkani tuosta hieman kasvoi, vakiokampaukseni oli olkamittainen polkka otsatukalla. Sama tyyli pysyi oikeastaan tarhaikäisestä ala-asteen lopulle asti - hiusten pituus vain vaihteli korvan alta olkapäille. Olisin ehkä halunnutkin kasvattaa hieman pidemmät hiukset, mutta äitini mielestä polkka oli niin helppo ja näppärä, että asiasta ei koskaan sen kummemmin keskusteltu. Alle kouluikäisenä rakastin saparoita yli kaiken, ja muutaman vuoden ajan minulla on kenties joka valokuvassa saparot noilla punaisilla puupampuloilla sidottuna. :D



Ala-asteen lopulla kasvatin otsatukan lopulta pois, mutta hiusten pituus pysyi kutakuinkin olkamittaisena edelleen. Ylä-aste- ja lukioajoilta minusta ei juurikaan ole valokuvia, sillä angstinen teini ei viihtynyt kameran edessä. Eipä hiuksissani kyllä mitään näkemistä niinä aikoina ollutkaan, koska kampaukseni olivat äärimmäisen tylsiä. Suorat, värjäämättömät hiukset roikkuivat yleensä olkapäillä tai poninhännällä.

Kunnolla rohkaistuin muuttamaan hiustyyliäni vasta yliopiston ensimmäisenä vuonna. Muutos alkoi varovaisella leikkauksella, joka jätti otsaa kehystämään hieman lyhyempiä suortuvia, joita silloinen kämppäkaverini (miespuolinen) kutsui pornohiuksiksi. :D Toisen yliopistovuoden syksyllä räväytin kuitenkin kunnolla ja leikkautin vahvasti rikotun mallin otsatukalla (, jota minulla ei ollut ollut sitten ala-asteen). Tästä alkoikin oikeastaan kokeilullinen kauteni, ja vettä myllyyn lisäsi kampaajani, joka oli oikea aarre. Kävinkin koko Jyväskylässä asumani ajan samalla kampaajalla, joten kaikki seuraavat tyylit ovat saman ihmisen aikaansaannosta ja ideoimia.

Rikottua leikkausta seurasi suora, paksu otsatukka, jolle pysyin uskollisena melko kauan varioiden sitä vain hiukan. Otsatukka ehti usein venähtää hyvinkin pitkäksi ennen kuin sain aikaiseksi leikkauttaa sitä uudelleen.



Toisen opiskeluvuoden keväällä räväytin jälleen ja annoin kampaajani leikkauttaa minulle hassunkurisen, 70-lukua henkivän "kypärä-kampauksen" (, lienee tarpeetonta mainita, että tämä kampaus näkyy kuvassa, jossa minulla on päässäni aurinkolasit). Sain graafisesta ja rohkeasta leikkauksesta todella paljon kehuja, mutta myös melko kriittisiäkin kommentteja.



Graafinen kypäräni kasvoi nopeasti ja kesällä olin tilanteessa, jossa minulla oli über-khuuli ylipitkä otsis, joka valitettavasti lämpimällä kesäsäällä hiosti aivan toivottomasti. Tukka oli sellaisenaan sietämätön, mutta juuri hieman liian lyhyt vedettäväksi sivuun tai pinneillä taakse. Marssin kampaajani pakeille neuvottomana, joka sitten radikaalina ratkaisuna ongelmaani leikkasi koko otsatukan pois. Kummallinen ratkaisu poiki yhden kaikkien aikojen suosikkikampauksistani.















Seuraavat 1,5 vuotta pysyttelin jo tutuksi tulleilla linjoilla, kunnes kaipasin muutosta. Vuoden 2007 alussa päätin palata ala-aste-aikojen tunnelmiin ja leikkautin polkan otsatukalla. Takaa hieman lyhyempi polkka sai todella paljon kehuja kanssaihmisiltä. Kampaus todella muistutti vahvasti lapsuusajoista, sillä äitini huudahti sen ensimmäisen kerran nähtyään: "Pikkutyttöni on tullut takaisin!" :) Tukka sai kasvaa kohisten seuraavan vuoden ja nautin pitkistä hiuksistani, jotka taisivat parhaimmillaan olla pidemmät kuin koskaan ennen.



Lopulta viime joulukuussa oli hiustenleikkuun aika. Harvinaista kyllä, tällä kertaa tiesin jo kampaajalle mennessäni, minkä tyylistä kampausta lähdettäisiin hakemaan. Usein nimittäin menen kampaajalle asenteella "tee mitä haluat". Nyt kuitenkin oli tavoitteena rokkitukka, jonka todella sain. Pian rokkitukan leikkauttamisen jälkeen tein myös jotain ennenkuulumatonta eli sävytin hiukseni, jotka olivat aina siihen asti olleet luonnollisen väriset. Olin kauan haaveillut hieman tummemmasta väristä ja vihdoin uskaltauduin kokeilemaan kevytväriä.



Nyt väri on haalistunut ja tukka taas kasvanut ulos mallistaan - tämän hetkisen tilanteen näkee blogin viimeaikaisista kuvistani. Pitäisi varmaan piakkoin mennä taas kampaajalle, mutta Helsinkiin muuton myötä pitäisi etsiä uusi kampaaja ja se on pelottavaa, jos mikä!

Päivän asu 31

Olen viime aikoina pukeutunut oikein super-tyttömäisesti. Olen käyttänyt jo muutaman viikon lähes yksinomaan söpöjä mekkoja ja liihottanut aurinkoisessa säässä helmat hulmuten. Mekko-look todennäköisesti nuorentaa ulkonäköäni entisestään, mutta siitä viis - tyttöily on kivaa! :) Lisäksi olen innostunut kynsilakoista aivan ennennäkemättömällä tavalla, joten kynsiäni koristaa jatkuvasti joku väri. Tällä hetkellä se on hieman synkähkö musta.

Ruudullisen mekon löysin viime viikolla Jim&Jillin alennusrekistä. Alennus nyt ei ollut mitenkään huima, mutta söpöläinen vei sydämeni. Vaaleanharmaa väri sopii mukavasti sekä kesäpäiviin, että esimerkiksi farkkujen kanssa viileämpiinkin säihin. Etumusta koristavat reunapitsit eivät valitettavasti näy kunnolla kuvassa. Tämän hetken suosikkikoruni sopii mielestäni todella kivasti mekkoon. Makeanveden helmistä tehtyyn rannekoruun luo suloista huolettomuutta helmien epäsymmetrinen muoto. "Täydellinen" helminauha olisi kenties arkikäyttöön turhan juhlava.

• ruutumekko - Only (Jim&Jill)
• leggingsit - H&M
• nahkaiset remmiballerinat - Halonen
• musta bambukahvainen laukku - H&M
• helmirannekoru - Sokos

Ugh, sanoo kalpeanaama

Minä haluan rusketuksen! Haluan väriä!

Minulla on siinä mielessä kummallinen iho, että en juurikaan pala, mutten myöskään rusketu kovin helposti. Ihooni tarttuu kyllä väriä, jos jaksan oikeasti oleilla auringossa paljon - useimmiten en jaksa. Tällä hetkellä istun arkipäivät sisätiloissa toimistossa, joten tehokkain auringonottoaika menee auttamatta aina ohi. Töiden jälkeenkin suuntana on puiston sijaan yleensä ensimmäiseksi koti, sillä haluan aina hetken rentoutua omassa rauhassa työpäivän päätteeksi. Ja usein jämähdän sitten tänne, enkä oikein ehdi enää nauttia ulkoilmasta.



Minusta sekä kalpea, että ruskettunut iho voivat näyttää kauniilta (ja puhun nyt siis vaaleaihoisista - tumma ihohan on upea kesät talvet). Kalpeat kaunottaret kuten Dita von Teese ja Nicole Kidman näyttävät todella eleganteilta vaaleassa hipiässään, mutta itse haikailen kevyen ja terveen päivetyksen perään. Näytän todella nimittäin terveemmältä hieman ruskettuneena kuin kalpeana. Rusketus myös antaa ihanasti anteeksi ihon pieniä virheitä: epäpuhtaudet, epätasainen väri ja tummat silmänaluset eivät korostu ruskettuneessa ihossa ollenkaan niin ikävästi kuin hyvin vaaleassa.

Tänään on kuitenkin vapaapäivä ja suuntana puisto - jospa edes hitunen väriä tarttuisi. :) Kumpi on enemmän sinun mieleesi: kalpea vai ruskettunut iho?

Kuvat täältä ja täältä.

Päivän asu 30

On aina mahtavaa, kun tekee löytöjä omasta vaatekaapistaan. Minä en varsinaisesti tehnyt löytöjä, mutta keksin yhdistää jo olemassaolevia vaatteitani uudella kivalla tavalla. Olen tänään menossa Redrumin Misf*ts-klubille ja jotakin sopivaa päällepantavaa oli löydettävä. Halusin tälle illalle rennon ja simppelin asun, joka olisi mukava päällä. Lisäksi ehtona olivat raikkaat, kesäiset värit. Mielestäni onnistuin tavoitteissani aika hyvin, kun katson lopputulosta. :)

Ostin jättisuuren Gina Tricot'n luomupuuvillaisen t-paidan jo viikkoja sitten, mutta en ollut ehtinyt vielä käyttää sitä. Luulen, että paita tulee olemaan yksi kesän suosikeistani raikkaan värinsä ja mukavan mallinsa vuoksi. Vaikka tähän asuun leggingsit sopivatkin hyvin, harmittaa hieman, että joudun käyttämään niitä miltei koko ajan mustelmaisten (ja nyt myös ötököiden puremia täynnä olevien) koipieni takia. Yhyy. Jalkani pysyvät tätä menoa koko kesän valkoisina kuin kanankoivet. :(

• keltainen jättipaita - Gina Tricot (organic)
• leggingsit - H&M
• musta paljettihuivi (vyönä) - JC
• laukku - Wilma (Aleksi 13)
• valkoiset reikäkuvioidut buutsit - second hand (Belgia)
• valkoiset salama-korvikset - Tokyo22zakka

Yksi punainen nahkatakki, kiitos!

Olen metsästänyt punaista nahkatakkia kirpputoreilta jo hyvän aikaa. Punaisia rotseja on kyllä tullut vastaan useampikin, mutta aina joko jättimäisen kokoisia tai aivan käsittämättömän mallisia - tiedättehän ne 80-luvun helmet, jotka saavat hennon tyttösenkin näyttämään amerikkalaiselta jalkapallonpelaajalta. Tänään onneni kuitenkin kääntyi! Piipahdin töiden jälkeen UFF:lle ohi kulkiessani ja mikä siellä minua odottikaan... Kutakuinkin täydellinen nahkatakki! Punainen! Sopiva! :D Hintaa takilla oli melkein 50 euroa, mutta maksoin sen mukisematta mietiskeltyäni, mitä joutuisin samanlaisesta uutena maksamaan. Jotenkin arvostan myös vanhojen vaatteiden ainutlaatuisuutta ja takki on sitäpaitsi melkein uuden veroinen.






















Mukaan lähti samalla reissulla muutakin... H&M:n kukkakuosilla varustettu, hieman läpikuultava paita osui heti silmiini. Sovitin paitaa uhmakkaana, vaikka lappu näytti kokoa 42. No, tässä taas nähdään, miten kohdallaan H&M koot ovat! Jos koko 42 on sopiva minulle, jonka normaali koko yläosissa on 34-36, niin minusta kokoluokituksessa on H&M:llä jotain pielessä. :P Voihan toki olla, että paita on tarkoitettu makkarankuoreksi, mutta itse pidän siitä enemmän tuollaisena hieman väljänä.



Part Twon mustavalkoinen pilkkumekko on sekin kokoa 40, mutta väljyys tekee siitä mielestäni vain mukavan helposti muunneltavan. Mekkoa voi pitää joko sellaisenaan, vyötärövyön kanssa tai rennon lantiovyön kanssa, jolloin se on enemmän tunikamainen.






















Ihastuttavat kiilakorolliset sandaalit ovat kuin unelma jalassa. Kenkien merkki herätti minussa hihityksiä: Lady askel. :D Tummansini-valkoiset sandaalit pysyvät jalassakin erinomaisesti nilkkaremmin ansiosta.

She's a lady - NOT!

Minä aina silloin tällöin mietiskelen, että miten ihmeessä jotkut osaavat aina näyttää niin hienostuneilta ja tyylikkäiltä. Tarkoitan nyt sellaista hillittyä arvokkuutta, jota jotkut vain huokuvat - ja minä en! Tällaisilla ihmisillä on aina upea iho, kevyt rusketus, virheetön meikki ja raikkaan näköiset kasvot. Heidän paksut, taipuisat hiuksensa näyttävät jotenkin yhtä aikaa sekä huolettomilta että huolitelluilta. Näiden ihmisten vaatteet istuvat täydellisesti, eivätkä ole koskaan rypyssä. He eivät kompastele tai sähellä, vaan viilettävät coolisti mokailematta tilanteessa kuin tilanteessa. Missä niitä tehdään? Tai miten sellaiseksi tullaan?!

Minä olen jotakin ihan muuta. Olen homssuinen tytönheitukka, jonka jalat ovat jollakin käsittämättömällä tavalla vielä 24-vuotiaanakin mustelmilla, aina! Minä kompastelen ja törmäilen, säädän ja höpötän. Minä hikoilen ja naamani kiiltää. Minulla on finnejä, meikkini suttaantuu päivän mittaan ja hampaitteni väliin jää syödessä aina jotakin. Kynteni liuskoittuvat ja kynsilakkani lohkeilee. Hento ja liukas, kutakuinkin maantien värinen tukkani ei asetu hyvin ja vaikka asettuisikin, viimeistään parin pienen tuulenpuuskan jälkeen se on kuin harakanpesä tai muuten vain rumasti. Vaatteeni rypistyvät bussimatkalla ja sukkahousuihini tulee reikiä ja nyppyjä. Huomaan kaupan näyteikkunan heijastuksesta kuinka alushousujeni rajat kuultavat mekkoni läpi - shit! Kenkäni hiertävät ja onnistun omalla laukullani pamauttamaan jalkaani mustelman juuri silloin, kun olen paljain säärin (siinä toivossa, että kanankoipeni saisivat edes ripauksen väriä auringosta). Nenäni vuotaa vähän väliä ja niistäessäni se hankautuu punaiseksi. Anteeksi nyt vain, mutta missä on oikeudenmukaisuus tässä maailmassa? Minä vain kysyn! :D



Kuva täältä.


PS. Vielä ehtii tämän päivän ajan osallistua Paras aika vuodesta -blogin mahtavaan kesäkisaan! :)

Kotini on pilvilinnani

Nyt on viikonloppu takana ja tuleva edessä... Käväisin viikonloppuna Tampereella ja piipahdin reissulla pikkuveljeni kevätjuhlissa ja Fluxorin tupaantuliaiskemuissa (, joista kyllä jälkimmäiset olivat hiukkasen menevämmät kekkerit). :) Minttu haastoi minut viime viikolla pohdiskelemaan unelmiani. Olenkin aikamoinen haaveilija, joten eiköhän unelmia riitä teillekin kerrottavaksi. Tällä hetkellä elämäni on tosin aika mukavasti mallillaan, joten mitään kovin akuutteja toiveita minulla ei ole, mutta sellaisia pidemmän tähtäimen juttuja ja hömppäunelmia nyt tietysti aina on vähintään muutama. Haaveet eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, vaan tajunnanvirta-tekniikalla mennään.

1. Oma huone vaatteille ja kengille
Jossakin kaukana haaveissani siintää suuri asunto, jossa olisi aivan oma kokonainen huone vaatevarastolleni ja kenkäkokoelmalleni. Vaatehuone saisi mielellään olla korkeilla huoneilla ja kattoterassilla varustetussa ullakkohuoneistossa. ;)



2. Valmistuminen
Tämä haave alkaa olla jo aika lähellä toteutumistaan, sillä tutkintoni on työharjoittelua (, jota suoritan parhaillaan) ja gradua vaille valmis. Edessä on kuitenkin erityisesti gradun osalta vielä melkoista ponnistelua, joten toistaiseksi valmistuminen häämöttää vielä unelmana tulevaisuudessa.

3. Kiva työpaikka
Olen nyt Tyylitaivaassa harjoittelua suorittaessani saanut maistaa, miten mukavaa työnteko voi olla. Asiat saisivat puolestani jatkua tulevaisuudessa samaan malliin! Ihanteellisinta olisi, jos pääsisin työssäni yhdistämään kiinnostukseni sekä teknologiavälitteistä viestintää että muotia kohtaan (kuten tällä hetkellä). Joudun myös työharjoittelun päätyttyä hankkimaan itselleni jonkin osa-aikaisen työn, koska opintotuella ei valitettavasti elä edes unelmissaan. (Siinä olisi tietysti yksi haaveilun aihe lisää, mutta koska opintoni ovat jo loppusuoralla, keskitän ajatukseni jo tuleviin palkkoihin suurempien opintotukien sijaan.)

4. Matka jonnekin lämpimään
Vaikka kesä on jo täällä, haaveilen silti matkasta jonnekin lämpimään ja eksoottiseen kohteeseen - ehkä osittain siksi, etten ole koskaan oikein päässyt kunnolla matkustelemaan. Vaikka en olekaan mikään erityisen intohimoinen reissunainen, olisi mukava viettää rentouttava loma jossakin lämpimässä kohteessa palmujen huojuessa taustalla. Valitettavasti tällaisen haaveen toteutuminen ei näytä ollenkaan todennäköiseltä pitkiin aikoihin.



5. Rakkaus
Kukapa ei haaveilisi löytävänsä Sen Oikean - ja samaa sakkia olen minäkin. Elo sinkkutyttönä on ihan leppoisaa, mutta olisihan se mukava löytää joku maailman ihanin tuohon kainaloon. Vink, vink, te KAIKKI (tuhannet!) komeat ja hurmaavat sinkkumiehet, jotka täällä muotiblogeissa pyöritte! :D Nooh, leikki leikkinä. :)



On yllättävän vaikea keksiä mitään tällaisia konkreettisia haaveita näin äkkiseltään, joten taidan loppujen lopuksi olla aika tyytyväinen siihen, miten asiat ovat jo tällä hetkellä. :) Ihan varmasti mieleen tulee vielä jotakin, mutta täydentelenpä sitten vaikka kommenttiosioon!

Kuvat täältä, täältä ja täältä.