Kaksilahkeiset, nuo vekkulit ystävämme

Insipiroidun Purple Passionin miesten tyyliä koskevasta postauksesta niin, että päätin kirjoittaa aiheesta itsekin. Olen huomannut, että tutkailen miesten tyylejä vuosi vuodelta vain tarkemmin ja kriittisemmin. Nyt sinkkuelämän jälleen alettua pääni pyörii ihmisten ilmoilla kuin hyrrä, kun tsekkailen uteliaana tarjontaa. Onneksi en ole vielä niskojani niksauttanut. :P

Kiinnitän yllättävän paljon huomiota siihen, mitä vastakkaisella sukupuolella on yllään ja kiva tyyli on alkanut selvästi olla yksi tärkeimmistä "mieskriteereistäni". Typerää tai ei, huomaan rankkaavani miehiä pois laskuista vain siksi, että "sillä oli rumat hiukset" tai "noilla kengillä, ei ikinä!" (Siis ikään kuin saisinkin ihan kenet ikinä keksin haluta, ja minulla on varaa tuolla lailla nyrpistellä, hah.) Tavallisemmankin näköisen hepun pisteet nousevat silmissäni heti, jos tyyli on kohdallaan. Sen sijaan komistus saattaa tulla tyrmätyksi vääränlaisen tyylin takia. Loogisesti ajateltuna tyyliä voi tietysti muuttaa, ulkonäköään ei ihan yhtä helposti. Minä kuitenkaan en halua kovasti alkaa ketään aivopestä omien mieltymysteni mukaiseksi, vaan ensisijaisesti haluan tyylin olevan miehen oma.

Eräs erittäin mielenkiintoinen ilmiö on, että ulkomailla olen selvästi vähemmän kriittinen miesten pukeutumisen suhteen. Belgiassa minulla ei ollut mitään ongelmia deittailla poikia, joiden tyyli ei ihan kolahtanut. Tähän voisi tietysti sanoa, että tyylistä oli helppo olla välittämättä, jos kyseessä oli vain harmiton tapailu, joka ei ollut johtamassa mihinkään syvempään. Mutta muutamia mainitakseni, olin ihan kovastikin kiinnostunut muun muassa jazzrumpalista, joka pukeutui reikäisiin villapaitoihin sekä maailmanparantajasta, joka näytti välillä kirjavine vaatteineen suunnilleen sirkuspelleltä (oikeasti, sateenkaaren väreissä hehkuva raitapaita sekä kirkkaankeltaiset housut kuuluivat tämän tyypin perusasuun!). Uskokaa tai älkää, mielestäni etenkin monet miehet pukeutuvat Suomessa paremmin kuin tuolla maailmalla, tai ainakin persoonallisemmin. Belgiassa keskivertopojan pukeutuminen oli jotenkin... mitätöntä. Minusta perusfarkut ja college-paita ilman printtejä eivät edusta kovin omaperäistä ajattelua pukeutumisessa.

Loppujen lopuksi pidän aika monenlaisista tyyleistä miehillä. Yleislinjausta antaakseni en ainakaan ihan suoraan tuomitse rokkareita (tosin glam-rokkarit eivät uppoa tähän tyttöön), skeittareita, sliipattuja joka äidin ihannevävyjä, wannabe-nörttejä, retropoikia, maltillisia hoppareita (, jos kaksi Jenniä mahtuu housuihin, ne ovat liian suuret ja jos koruja on enemmän kuin Jennillä, se on liikaa) tai cooleja kummajaisia. Ehdoton suosikkini on kuitenkin sellainen siisti renttu, sekoitus skeittaria ja rokkaria. Voin sieluni silmillä kuvitella unelmieni miehen talsivan vastaan päällään rennot mutta kapealinjaiset farkut, ajatuksella valittu printtipaita, kulahtanut neuletakki, nahkatakki, paksu kaulahuivi, jalassaan esimerkiksi Converset ja päässään löysä pipo, jonka alta pilkottaa sotkuinen (mahdollisesti hieman kihartuva, hehe) tukka. Valitettavasti tuollaisia ei ole kovin montaa vielä vastaan kävellyt.

Yritin etsiä street style -sivustoilta kuvia esimerkeiksi, millaisista tyyleistä pidän. Olen kuitenkin nähtävästi sittenkin todella kriittinen, koska en tuntunut löytävän oikein mitään, ja aluksi valitsemani kuvat näyttivät kaikki ihan samalta. :D Tässä nyt kuitenkin selailuni saldo:

Kuvat: The Commodifield, Cool People, Hel Looks, Just Glitter Lust, Look at me, Manchester Looks, Street Seen, The Stylescout, Youcatwalk

PS. Mikäli Cheapo-kenkieni kohtalo kiinnostaa, lisäsin postaukseen pienen selonteon siitä, mitä tapahtui, kun otin yhteyttä kenkien valmistajaan.

Unholaan jäänyt meemi

Unohdin tyystin, että Helmiä ja timantteja sekä Jabadaba haastoivat minut jo aikaa sitten tällaiseen pukeutumismeemiin mukaan. No "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" kuuluu mottoni, joten tässä tulee. :)

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Viime päivinä on ollut vaikea pukeutua sopivasti, sillä lämpötilat ovat olleet yllättävän korkeat (jopa + 17 astetta), mutta tuulenpuuskan yllättäesssä tai auringon mennessä pilveen, sää on tuntunut välittömästi kylmemmältä. Olen siis pukeutunut mieluummin yli kuin ali, sillä ainahan ylimääräisiä voi ottaa pois.

Tänään asuni näytti tältä:

• ruskea t-paita - JC
• musta villasilkkineule - Stella McCartney for H&M
• harmaat vajaamittaiset farkut - H&M (organic)
• mustat polvisukat - Lindex
  
• musta nahkatakki - H&M (M by Madonna)
• ruskeat nahka-avokkaat - Ecco (second hand)
• ruskea nahkalaukku - matkamuisto Egyptistä
• valkoinen neulehuivi - second hand
• pipo - Jack&Jones
  

Taidan jättää haasteet väliin tällä kertaa, sillä veikkaan niin monen jo ehtineen tehdä tämän. :)

Nyt soi: Bonobo - Pick up

Pohjanoteeraus

Esittelin teille muinoin ihanaiset Cheapon Ninja-kenkäni, jotka tuntuivatkin herättävän suurta ihastusta. En käyttänyt kenkiä kesällä lainkaan, vaan otin ne käyttöön vasta nyt syksymmällä. Suureksi pettymyksekseni olen kuitenkin heti joutunut toteamaan kenkien olevan todella huonolaatuiset. Olin jo aiemmin kuullut ei-niin-mairittelevia tarinoita Cheapon kenkien laadusta, tai pikemminkin sen puutteesta. Päätin kuitenkin ottaa riskin, koska Ninjat olivat ulkoisesti niin täydelliset.

Nyt noin kuukauden käytön jälkeen kengät ovat jo todella huonossa kunnossa. Huomasin jo muutaman viikon jälkeen kenkien pohjissa pieniä halkeamia, jotka ovat sittemmin vain syventyneet. Tällä hetkellä molempien kenkien pohjassa on päkiän kohdalla niin syvä halkeama, että maan ollessa märkä, kosteus tulee suoraan pohjan läpi kastellen sukat. Myös varren sisäsivussa on selvästi huomattavissa värin haalistumista. Miten huonolaatuiset voivat kengät olla, jos ne ajautuvat tällaiseen kuntoon noin kuukauden käytöllä?! Pidän yleisesti ottaen kengistäni hyvää huolta, joten vian ei pitäisi olla käyttäjässä.


Minua suututtaa, että tuollaisia kenkiä edes valmistetaan. On selvää, että pohjien materiaali on tarkoitukseensa täysin sopimatonta, jos se ei edes tuon vertaa kestä. Voin taata, että Cheapon kenkiä en enää osta, vaikka näyttäisivät miten houkuttelevilta. Kaiken huippu on, että noidenkin kenkien hinnalla jonkinlaista tasoa sopisi odottaa. Ninjani maksoivat kuitenkin miltei 60 euroa. Olen viime aikoina nähnyt Andiamossa "halpakopioita" Cheapon Ninja-mallista ja luulen, että kyseiset halpakopiotkin todennäköisesti ovat alkuperäistä laadukkaampia. Shame on you, Cheapo!

Cheapon tuottamasta pettymyksestä huolimatta minua piristää seuraava kappale. :)

India Arie - I am not my hair

EDIT: Päätin laittaa palautetta kengistä Cheapolle teidän kommenttienne rohkaisemana. Oli aika työn ja tuskan takana löytää firman yhteystiedot, mutta onnistuin saamaan käsiini kyseisen lafkan johtajan sähköpostiosoitteen ja lähetin hänelle mailin aiheesta. Selostin tilanteen ja lähetin mukana vielä oheisen valokuvankin havainnollistaakseni kenkien kuntoa. Mietin, mahtaisiko johtaja vaivautua vastaamaan tällaisen pienen kuluttajan nurinoihin... Mutta vielä mitä! Vastaus tuli 13 minuutissa mailin lähettämisestä! Herra pahoitteli syvästi aiheutunutta vaivaa ja kertoi kenkien rikkoutumisen johtuvan kumiseoksen valmistuksessa tapahtuneesta virheestä. Hänen mukaansa Suomessa ei valitettavasti ole yhtään virallista Cheapon jälleenmyyjää, mutta hän kuulemma mielellään tarjoaa minulle uudet, priimakunnossa olevat kengät Cheapon liikkeestä Tukholmassa milloin vain seuraavan kerran olen siellä päin liikenteessä. Olen erittäin mielissäni hyvästä asiakaspalvelusta. Minulla ei ole valitettavasti asiaa Tukholmaan ihan lähiaikoina, mutta aion tulostaa sähköpostin ja ottaa sen mukaani ensi kerralla, kun suuntaan Ruotsiin.

Kuumaa, kuumaa...

Viime viikonloppuna sattui jotakin kerrassaan erikoista. Asuintalossani, muutama kerros ylempänä, oli tulipalo perjantain ja lauantain välisenä yönä. Heräsin keskeltä täyttä unta siihen, kun joku hakkasi ulko-oveani nyrkillä. Arvelin, että joku känniläinen oli vain erehtynyt ovesta, mutta hetken päästä hakkaaminen jatkui, ja tällä kertaa joku huusi kovaan ääneen: "Avatkaa ovi, täällä on Pelastuslaitos!" Tietysti säikähdin kovasti ja säntäsin ovelle. Oven avattuani, mietin olinko yhä unessa, sillä sen takana seisoi Maailman Komein Palomies. Oli luonnollisesti tullut pelastamaan minua. ;) No palomies selitti tilanteen ja sanoi, että mahdollisesti koko talo jouduttaisiin evakuoimaan. Hän kuitenkin sanoi tulevansa kohta uudestaan selvitettyään tilannetta paremmin ja käski minut takaisin sisälle.

Tämähän oli kuin parhaastakin fantasiaunesta, jossa seuraavaksi heittäytyisin palomiehen vahvoille käsivarsille ja pyytäisin häntä kantamaan minut turvaan. :D Palasin kuitenkin pian maanpinnalle, eikä se ollut kaunista. Nukun yleensä pelkissä alushousuissa, mutta tällä kertaa olin ilmeisesti palellut illalla, koska olin laittanut yöpaidan ja sattumalta vielä varmaan sen kaikista rumimman mahdollisen! Tuo kammottava kaapu on äitini vanha, peruja jostain 80-luvulta. Se on koristeltu lapsekkailla kuvilla kissoista ja lisäksi puoleen reiteen ulottuvassa helmassa on hyvin paksu, hieman muuta helmaa kireämpi resori. Ah, seksikästä kerrassaan! No tähän kammotukseen olin pukeutunut Maailman Komeimman Palomiehen sattuessa ovelleni. Kertoessani tätä tarinaa äidilleni puhelimessa, hän meinasi kuolla nauruun ja kysyi, että kai nyt heti tässä välissä kävin vaihtamassa jotakin muuta päälleni. No EN! Olin unesta sekaisin, ja tulipalosta peloissani. Hetken päästä palomies palasi ja kertoi tilanteen olevan hallinnassa ja muiden asuntojen turvassa, joten voisin mennä takaisin nukkumaan. Ei siis kantanut minua turvaan, hitto.

Kuvan palomies ei liity juttuun (, vaan löytyi täältä).

Mitä opin tästä... Menen tästä lähtien nukkumaan vain kauniissa yöasuissa. :P Tosin turhaa lienee, sillä tunnetustihan salama ei iske samaan paikkaan kahdesti. Veikkaan myös, että palomiehellä oli varmastikin hieman muuta mielessä kyseisellä hetkellä kuin tämän tyttölapsen yöllinen pukeutuminen. Millainen on sinun yöasusi?

Elämän sisältönä kengät

Vihdoin minulla on jälleen aikaa ja energiaa blogilleni. Vaikka olen voinut ihan hyvin, huomaan kyllä noiden ihmissuhdemurheiden vaikuttavan yleiseen mielialaani ja intooni tehdä asioita. Jostain syystä blogikirjoittelu ei ole ollut listallani viime päivinä ykkösenä, vaikka se varmasti veisikin ajatuksia muualle. Toivon siis ymmärrystä, jos postauksia ei synny ihan niin tiuhaa tahtia kuin sopisi odottaa. Kyllä tämä tästä lähtee taas. :)

Blogini on viime aikoina ollut hieman kenkäpainotteinen ja samoilla linjoilla jatketaan edelleen. Olen yksinkertaisesti vain tehnyt niin mahtavia kirppislöytöjä, ettei näitä voi olla esittelemättä! Kuten blogistani on jo aiemmin kenties käynyt esille, minulla on jonkinlainen pakkomielle punaisiin kenkiin ja olen salaa haaveillut punaisista nahkasaappaista. Sopivia ei ole kuitenkaan osunut vastaan, kunnes märkä uneni toteutui viime perjantaina. Kävin serkkuni kanssa hieman kauempana suuremmalla kirpputorilla ja mitä löysinkään! Punaiset nahkasaappaat! Uskomaton tuurini ei tunnu loppuvan lainkaan. Kengät ovat käyttämättömät, aitoa nahkaa ja kotimaiset (valmistaja Janita). Saappaissa on karvavuori, joten ne sopivat hyvin viileämmille keleille. Hintaa näillä kaunokaisilla oli peräti 26,95 euroa, mutta ovathan ne toki täysin uudet. Kengissä oli myös nilkan kohdalla nahkasta ja metallista tehty 80-lukua henkivä remmiviritelmä, joka oli irroitettavissa, ja minähän sen irroitin. ;) Mutta jos haluan kullanväriset metallihärpäkkeet takaisin, se onnistuu kyllä helposti.



Mukaan tarttuivat samalta reissulta myös nämä mustat nahkaiset peruskorkkarit, jotka olivat hinnaltaan varsin vaatimattomat - vain 50 senttiä. Lisäksi löysin pidemmän verkkihameen pallokuvioilla varustettuna, josta aion viritellä itselleni mekon. Sen esittelen kuitenkin vasta sitten, kun se on tuunattu sopivaksi. :)

Kohtalokas shoppailulakko

Ihan ensialkuun on sanottava, että olette kirjoitelleet blogeihinne niin ahkerasti reissuni aikana, että vie kyllä aikansa päästä taas kärryille. :) Jos siis kommentointini on hieman jäljessä, älkää ihmetelkö!

On kummallinen tunne, kun nyt yhtäkkiä minun ei tarvitsekaan säästää yhtään mihinkään. Parisuhteeni aikana elin jatkuvalla säästöliekillä, koska puhelinlaskuni olivat lähes tähtitieteellisiä ja rahaa piti säästää lentolippuja varten. Nuo asiat olivat osasyy kesäkuussa alkaneeseen shoppailulakkooni kotiinpaluun lähestyessä. Nyt kuitenkin huomaan, että lakko on ikään kuin "jäänyt päälle" (, mikä sinänsä ei liene mikään huono asia).

En osaa enää shoppailla. Mennessäni vaatekauppaan, suhtaudun kaikkeen äärimmäisen kriittisesti ja minun on vaikea nähdä ympärilläni mitään kiinnostavaa. Jos ensisilmäyksellä ei näköpiiriin osu mitään mielenkiintoista, en ala penkoa rekkejä, vaan kävelen tyynesti kaupasta ulos. Silloinkin, kun satun löytämään jotakin, tutkin tuotteen tarkkaan ennen kuin edes harkitsen ostamista. Etenkin materiaali painaa vaakakupissani paljon ja tekokuidut jäävät auttamatta kaupan hyllylle. Sen sijaan olen jäänyt kirpputorikoukkuun. :) Se on oikeastaan tehnyt tavallisesta shoppailusta tylsää. Ei ole ollenkaan niin nautinnollista poimia vaaterekistä omaa kokoa oleva vaate kymmenien samanlaisten joukosta kuin löytää kirpputorilta jotakin sellaista, mitä varmasti ei ole kellään muulla.

Tästä pääsenkin oivan aasinsillan kautta aiheeseen, josta sekä minä että moni muu on kirjoittanut jo aiemminkin: kirpputorien nouseva hintataso. Aihetta on siis käsitelty ennenkin, mutta törmään tähän ilmiöön jatkuvasti, joten koen tarvetta jakaa turhautumiseni teidän kanssanne. Jokainen saa toki pyytää vanhoista rytkyistään juuri niin kovaa hintaa kuin itse haluaa, mutta tähän ahneeseen kilpailuun ovat lähteneet mukaan myös erilaisten organisaatioiden kirpputorit, jotka useimmiten vieläpä saavat kaikki myytävät vaatteet ja tavarat lahjoituksina. Eräänäkin päivänä löysin todella hyvin istuvat ja mukavat H&M:n housut, mutta katsottuani hintalappua, en edes periaatteesta viitsinyt ostaa niitä. Hinnaksi oli merkitty 7 euroa! Käytetyistä halpaketjun housuista en todellakaan aio pulittaa moista summaa, varsinkaan kun hyvällä tuurilla vastaavat pökät löytää uutena suunnilleen samaan hintaan. En aio nyt paasata aiheesta tämän enempää, mutta ei mahdu minun käsityskykyyni tuollainen hinnoittelu.

Tästä jupinasta huolimatta kirpputorikierrokseni ei osoittautunut ihan turhaksi. Löysin kivan tweed-tyylisen syyshameen sekä kerrassaan upeat korolliset nilkkurit. Tämäntyylisiä olen nähnyt uusina lähes joka kaupassa viime aikoina. Minun nilkkurini ovat kuitenkin selvästi vanhat, sillä ne ovat kotimaista tekoa ja firma vaikuttaa sellaiselta, ettei sitä ole enää olemassakaan. Kengät ovat vaaleanharmaata nahkaa ja erittäin hyvässä kunnossa. Pohjien perusteella niitä ei ole käytetty kuin muutaman kerran. Tämän kaiken lisäksi, kengät ovat todella mukavat jalassa ja niissä oli valmiiksi sisällä uudet ja pehmeät lämpöpohjalliset. :)

PS. Olen aika tottumaton korollisten kenkien käyttäjä ja olen tehnyt kummia havaintoja nuo nilkkurit jaloissani. Katselen maailmaa yhtäkkiä ihan eri perspektiivistä kuin ennen, vaikka korkoa ei olekaan viittä senttiä enempää. Normaalisti olen suunnilleen samanpituinen kuin keskimittainen nainen, mutta yhtäkkiä olenkin selvästi useimpia vastaantulijoita korkeammalla. Tunnen itseni amatsooniksi, hurjaa! :D

Baby's got a new pair of shoes

Olen vihdoin palannut Suomeen ja päässyt kotiin parin viikon reissuni jälkeen. Ikäväkseni joudun kuitenkin kertomaan, että lomani ei mennyt suunnitelmien mukaan sitten ollenkaan. Koska viime postauksessa vein blogiani hieman henkilökohtaisemmalle asteelle mainitessani parisuhteeni, lienee syytä myös kertoa reissuni kulusta jotakin (, veikkaan nimittäin että ainakin joku rohkea siitä kuitenkin kysyisi). Päällimmäinen asia matkan tiimoilta on se, että erosimme poikaystäväni kanssa. Kyseessä oli melkoisen yllättävä käänne, jota en todellakaan osannut odottaa. Olen asiasta todella pahoillani, mutta voin tilanteeseen nähden aika hyvin. Ehdin käsitellä asiaa paljon jo poissa ollessani, joten pahin taitaa olla ohi. Paluu kotiin oli suorastaan helpotus sen kaiken jälkeen ja elämä jatkuu.

Jotta blogini ei jatkuisi tällaisissa tuomiopäivän tunnelmissa, aion esitellä teille ”lohdutus-kenkäni”. Sydänsurujen runtelemana päätin ansaitsevani uudet kengät, heh. Mieli piristyi kummasti, kun löysin eräästä second hand -putiikista nämä klassisen tyylikkäät kaunokaiset. Kengät ovat vanhat mutta täysin käyttämättömät, todennäköisesti jonkun kauan sitten lopettaneen liikkeen varastoista pelastetut. Mitään muuta en koko reissun aikana sitten ostanutkaan.



Vitsailinkin kenkäostokseni jälkeen antaumuksella tyyliin: ”So I lost a boyfriend – who cares. I’ve got a new pair of shoes!” Viljelin näitä kommentteja oikein innoissani ja täräytin exälleni ostosreissulta palattuani pilke silmäkulmassa: ”Yeah, maybe I lost a boyfriend here, but I’ll walk away with something so much better!” ;) No se oli kaunista niin kauan kuin sitä kesti, niin tähän on asennoiduttava.

Pause.

Täten ilmoitan teille, että Pupulandia jää nyt pienelle parin viikon mittaiselle paussille. Syynä tähän on ulkomaanmatka, jonka aikana tuskin pystyn tai ehdin bloggailemaan. Luulen, että tuleva matkani on myös ollut osasyy tämän viikon laiskuuteen postaustiheydessä, sillä odotan matkaani niin malttamattomana, että keskittymiskykyni on täysin nollassa. :)

Matkani suuntautuu takaisin vanhoille kotikonnuilleni Brysseliin, jossa blogini alun perin aloitinkin. On toki mukavaa nähdä entisiä kotikulmiani parin kuukauden tauon jälkeen, mutta päällimmäinen syy reissulleni on rakkaus, joka jäi Belgiaan. En ole nähnyt poikaystävääni yli kahteen kuukauteen, joten voinette uskoa, että ikävä on valtaisa. Ja into lähteä reissuun sitäkin valtaisampi.

Parin viikon lemmenloman jälkeen on hyvä palata blogosfääriin entistä ehompana. ;) Toivotan siis kaikille ihanaa syyskuun alkua ja nähdään muutaman viikon kuluttua! :)

Robert Doisneau - Le baiser de l'Hotel de ville, Paris