Runo sukkahousuista

Mainitsin erään FinnFlair-blogin kommenttiosiossa käydyn keskustelun yhteydessä ihan muutama päivä sitten kirjoittaneeni runon sukkahousuista. Keskustelua käytiin taiteellisuudesta ja minä nimenomaan korostin, että vaikka olen kiinnostunut taiteista, omat tuotokseni ovat aika mitäänsanomattomia. :) Sanna kuitenkin kannusti minua julkaisemaan runoni, joten olen päättänyt jakaa sen teidän kanssanne.

En tosiaankaan ole mikään runoilija, mutta eräällä kirjoittamisen kurssilla täällä yliopistossa piti kokeilla erilaisia tekstityylejä, joista yksi oli runo. Arvoimme aiheet pienin lippulappusin ja jokaisen piti kirjoittaa runo lappuunsa kirjoitettua sanaa inspiraationa käyttäen. Minun lapussani luki sukkahousut. :D Innostuin aiheestani heti ja kirjoitin kynä sauhuten. Runoni kertoo siitä tutusta tilanteesta, kun sukkahousut menevät rikki - tällä kertaa puhuja vain näkee tilanteen uudella, oivaltavalla tavalla ärtymyksen sijaan. Täytyy silti myöntää, että kun parinkympin arvoisiin paksuihin puuvillasukkiksiini tuli reikä toissapäivänä, en jaksanut ajatella kovin oivaltavasti. :D Olen suunnitellut runolleni myös kakkososaa, jossa puhuttaisiin siitä, miten sukkahousut valuvat. Mutta pitemmittä puheitta, tässä hengentuotokseni:

Sukkahousut

Kangas venyy, venyy,
rätisee sähköisenä.

Sormet nyrkissä
puikkelehtivat loppuun asti
varovasti, VA-RO-VAS-TI.

Varpaat kurtussa
sujahtavat loppuun asti
varovasti, VA-RO-VASTI.

RITS.

Karheat kantapäät
repivät reiän.

Lanka pakenee
jättäen jonon
pieniä reikiä, pikkiriikkisiä.

Kas, pitsiä.

PS. Ja nyt kaikki naiset kosimaan tänään karkauspäivänä hamekankaan toivossa! Tosin kannattaa kosia harkiten, jokuhan saattaa vaikka suostua! :D

Kuvat täältä ja täältä.

Päivän asu 20, sekä fantastisia uutisia!

Vihjailin tuossa hiljattain, että elämässäni puhaltavat uudet tuulet. Nyt aion paljastaa, mistä oikein on kyse. :) Opiskelen siis Jyväskylän yliopistossa puheviestintää, viidettä vuotta. Tällä hetkellä olen opinnoissani jo loppusuoralla ja tutkinnostani puuttuu enää muutama kurssi, työharjoittelu ja gradu. Tilanne näyttää erittäin hyvältä, sillä kurssit suoritan tämän kevään aikana, gradu on jo tekeillä ja työharjoittelupaikkakin on varmistunut kesäksi. Opintoni sinänsä tuskin kamalasti teitä kiinnostavat, mutta graduni aihe ja työharjoittelupaikkani ehkä sitäkin enemmän. Teen nimittäin graduani muotiblogeista. :) Erikoisalaani puheviestinnällä on teknologiavälitteinen viestintä ja gradussani aion näillä näkymin tarkastella muotiblogien vuorovaikutuskulttuuria. Erityistarkasteluun pääsee negatiivinen kommentointi. Mahdollisesti saatan graduni tiimoilta "ahdistella" teitä jossakin vaiheessa, kunhan aineistonkeruu pääsee vauhtiin. :)

Ja sitten se työharjoittelupaikka... Olen onnistunut nappaamaan itselleni harjoittelupaikan Sanoma Digital Oy:ltä, tarkemmin Tyylitaivas-sivustolta. Jihuu! :) Voinette uskoa, että olen asiasta todella innoissani. :) Vietän siis kesällä kolme kuukautta Tyylitaivaassa työskennellen. Tästä syystä on edessä myös muutto Helsinkiin toukokuun alussa. Eli nyt kaikki ystävälliset sielut huomio: Mikäli silmiisi/korviisi osuu vinkkejä vapautuvista asunnoista (yksiöt) Helsingin kantakaupungissa, älä epäröi infota minua asiasta. :)

Ja sitten päivän asuun, joka itse asiassa oli eilisen päivän asu. Ulkona on ollut niin mukava keli viime päivinä, että olen uskaltanut vihdoin ja viimein kaivaa hameet kaappini perukoilta takaisin käyttöön. Oheisen harmaa-valko-raidallisen söpöliinin löysin H&M:n alerekistä, eikä hintaa jäänyt sille juuri nimeksikään (muistaakseni 6e). Hameeseen kuuluu myös henkselit, mutta ne eivät jotenkin sopineet pitkähihaisen paidan kanssa, joten kätevän nappikiinnityksensä ansiosta ne saivat eilen jäädä kotiin. Vaikka hame itsessään on jo aika pirtsakka ilmestys, koin asuni kaipaavan vielä jotakin lisämaustetta. Niinpä lisäsin paitaani koristamaan ystäväni Maijan minulle tekemän rintakorun, joka herätti myöhemmin huomiota yllättävältä taholta. Graduohjaajani (kolmekymppinen, tietokoneista kiinnostunut mies) ihasteli tapaamisemme päätteeksi graduni teemaan sopivaa asustetta. :D

• musta toppi - H&M
• musta silkkineule - Mexx
• raidallinen hame - H&M
• mustat leggingsit - Vero Moda
• valkoiset saappaat - Vagabond
• rintakoru - ystäväni tekemä

Tämän hetken suosikit, osa 2

Esittelin joulukuussa sen hetken suosikki-asioitani ja nyt on korkea aika tarttua tuoreimpiin suosikkeihini. :)

1. Nahkatakki

Tämän takin löysin Helsingistä UFF:n tasarahapäiviltä muutama viikko sitten. Ruskea takki on kotimaisen Friitalan tekoa ja ohuen toppavuorensa ansiosta juuri sopivan lämpöinen leudon talvisille keleille. Kuva on peräisin Vanilja-nimiseltä sivustolta, jonka juttuun minut bongattiin ostoskierroksellani. :)





2. Huulikiilto

Olen huulikiiltojen suurkuluttaja. Cliniquen tuotteet ovat aina olleet hieman turhan hintavia minun makuuni, mutta en voinut tarjouksen yhteydessä kerta kaikkiaan vastustaa tätä herkullisen väristä huulikiiltoa. Täytyy myös kehua tuotetta hyvästä pysyvyydestä. Laittaessani huulirasvaa alle, vadelmainen sävy pysyy huulillani jopa tunteja.




3. Koru

Löysin hiljattain kätköistäni tämän kauniin medaljongin, jonka äitini on antanut minulle joitakin vuosia sitten. Hän on itse saanut korun omilta vanhemmiltaan vuonna -75, mikä paljastuu kaiverruksista. Medaljongin toiselle puolelle kaiverretut äitini nimikirjaimet antavat kauniin lisäsäväyksen hopeiselle pinnalle. Korun sisältä löytyvät isoäitini ja isoisäni kuvat. Medaljongista on tullut minulle todella rakas ja käytän sitä melkein päivittäin.
















4. Ihonhoitotuote

Talvinen ihoni on rutikuiva ja janoaa kosteutusta. Yövoiteeksi olen napannut aivan tavallisen Doven kosteusvoiteen, joka on koostumukseltaan erittäin paksu ja täyteläinen. Yöllä voiteesta kiiltävä naama ei paljon haittaa ja aamulla iho kiittää. :)




5. Herkku

Olen koukuttanut itseni tällä kertaa terveelliseen herkkuun. :) Uusin ihastukseni on hedelmäinen mysli luonnonjogurtin tai maustamattoman jogurtin kera. En ole aiemmin välittänyt oikein kummastakaan, mutta kuinka ollakaan näiden kahden liitto poikikin herkullisen kombinaation. :) Myslin kuivatut hedelmät ja hunaja tasapainottavat täydellisesti sokerittoman jogurtin happamuutta. Parhaimpina päivinä vetelen herkkuani useammankin kulhollisen.




6. Levy

The Cinematic Orchestran uusin tuotos Ma Fleur on hunajaa korville. Seesteisen kauniit kappaleet rauhoittavat mielen ja jaksavat sykähdyttää kerta toisensa jälkeen. Vierailevat laulajat kuten Lou Rhodes, Fontella Bass sekä Patrick Watson antavat levylle oman lisämausteensa. Levy vaatii muutaman kuuntelukerran avautuakseen kunnolla, mutta itse en ainakaan tunnu saavan siitä tarpeekseni. :) Ehdoton oma suosikkini on kappale Time and Space (linkin päässä lyhennetty versio kappaleesta), jonka solisti Lou Rhodesin uskomaton ääni jaksaa mykistyttää minut aina uudelleen. Myös bändin kotisivuilla sekä MySpace-sivuilla pääsee kuuntelemaan joitakin levyn kappaleista.

Päivän asu 19

Tänä päivänä on helppo hymyillä, monistakin syistä - sen näkee varmaan kuvastakin. :) Ulkona paistaa aurinko ja elämässä ovat asiat muutenkin mallillaan. Kertoilen yksityiskohtia myöhemmin lisää, sillä uskoisin joidenkin elämäni uusista käänteistä kiinnostavan teitäkin, ne nimittäin liittyvät vahvasti blogini aihepiiriin.

Tämän päivän asussa vallitsee punainen väri. Tein viime viikolla mahtavan löydön Helsingissä vieraillessani. Hakaniemen Fidasta löytyi ihastuttava punainen Burberryn villatakki kullan värisillä napeilla varustettuna. Neule maksoi tietysti ihan liikaa, mutta en voinut vastustaa sitä. Jos kyseinen vaate on säilynyt hyvänä jo vuosikymmeniä (villatakista näkee, että se on vanha), eiköhän se kestä käytössä myös tulevina aikoina. :)

• punainen villatakki, Burberry - 2nd hand
• valkoinen t-paita - H&M
• harmaat capri-farkut - H&M (organic)
• punaiset nahkasaappaat - 2nd hand

Ihana kamala minä

Kuva täältä

Tällä kertaa seuraa asiaa itsevarmuudesta, -rakkaudesta ja -kriittisyydestä. Minä en häpeä myöntää, että pidän itsestäni. Voisin jopa sanoa olevani omasta mielestäni aika hyvä tyyppi. Tykkään myös vitsailla omasta erinomaisuudestani. Toisinaan kohtaan ihmisiä, jotka eivät valitettavasti ymmärrä itseironista huumoriani ja todella kuvittelevat minun olevan pahemman kerran täynnä itseäni. Olen kuitenkin todennut sen, että jos toinen ei todella ymmärrä kommenttejani itseironiaksi, ei kyseinen tyyppi ehkä ole minun makuuni muutenkaan. Entisellä poikaystävälläni oli tapana todeta: "Man, you just really love yourself, don't you!" Siihen minä taas tokaisin: "Sure I do. And you would too, if you were me!" ;) HAH.

Ihminen on usein itse oman itsensä ankarin kriitikko ja pahin kilpailija. Minä olen myös mestari syyllistämään itseäni, varsinkin silloin kun kuvittelen, etten ole sellainen kuin minun pitäisi. Huvittavaa sinänsä on se, että luon itse itselleni ne standardit, jotka täyttämällä luulen olevani parempi ihminen. Vastaavasti olen tietysti huonompi, jos en pysty vastaamaan omiin vaatimuksiini. Luonteeltani olen sellainen lepsu perfektionisti, joka tavallaan haluaa tavoitella täydellisyyttä joka asiassa, mutta ei omaa sitä aikaa ja energiaa, että jaksaisi tehdä asioiden eteen kovinkaan paljoa. :D


Oma ulkonäkö on varmasti suurimmalle osalle ihmisistä yksi herkimpiä asioita. Asioita, joista löytää aina jotakin parannettavaa. Olen vuosien varrella oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja pääosin voin sanoa olevani tyytyväinen itseeni. Miksi murehtia asioita, joita ei voi muuttaa? Tai no, plastiikkakirurgiakin on toki yksi vaihtoehto, mutta sille tielle minä en lähtisi. Vaikka pidänkin itsestäni, toisinaan olen äärimmäisen kriittinen itseäni kohtaan. Kaikki tietävät sen tunteen, kun itse näyttää jokaisessa valokuvassa hirveältä ja kaverit aina ihan hyvältä. Ja kaverit taas omasta mielestään näyttävät ihan hirveältä ja sinä hyvältä. Minä olen äärimmäisen itsekriittinen nimenomaan valokuvien suhteen. Milloin on hirveä ilme, naama näyttää liian leveältä tai tukka on huonosti. Hyvin harvassa ovat ne valokuvat, joissa näyttäisin omasta mielestäni hyvältä. Itsekriittisyys on toisinaan myös vain huonon päivän tai ajanjakson syytä. Itse olen huomannut tämän ainakin kaksi kertaa löytäessäni tietokoneeltani vanhoja valokuvia. Tämän postauksen kaksi kuvaa olen aikanaan hylännyt täysin julkaisukelvottomina, sillä ne olivat mielestäni niin huonoja. Olen sattumalta löytänyt kummankin kuvan koneeltani noin neljä kuukautta ottamishetken jälkeen ja hämmentynyt ankaruudestani omaa itseäni kohtaan ja ihmetellyt: "Mitä helvettiä oikein ajattelin silloin?!" :)


Haluan lopuksi vielä jakaa kanssanne muutaman ajatuksen.

• Olen oman elämäni tärkein ihminen.
• Jos en edes itse pidä itsestäni, miksi kukaan muukaan pitäisi?
  
• Suhteen omaan itseen olisi hyvä olla kunnossa, ennen kuin harkitsee sellaista jonkun toisen kanssa.

PS. Ja hitsi miten tuo alempi kuva saikaan minut kaipaamaan pitkää vaaleaa tukkaani! Noh, onneksi se kasvaa nopeasti ja värikin on vain sävyte. :)

What made me happy today

Olen saanut uuden ystävän. :) Tosiystäviä ei kasva puissa ja näin aikuisiällä mukavatkin kohtaamiset tuntuvat jäävän herkästi tuttava-asteelle. Silloin tällöin sattuu kuitenkin onni potkaisemaan, ja ystävyys syttyy heti ensitapaamisella. Minulle kävi näin reilu viikko sitten, kun olin veljeni tupaantuliaisissa. :)

Kun tapasin Maijan, tuntui kuin kaksi sielua olisi kohdannut. Kuin sanattomasta sopimuksesta tiesimme heti, että tämä olisi kauniin ystävyyden alku. Meni melkein viikko ennen kuin juttelimme toisen kerran, mutta kummankin oli vaikea uskoa, että olimme tosiaan keskustelleet vain kerran ennen eilistä. Tulemme todennäköisesti viettämään kesän samassa kaupungissa ja teimme jo villejä suunnitelmia kesäisistä seikkailuista, joihin voisimme yhdessä kirmata.

Tänään sain postia. Eteisen lattialla odotti mainosten ja laskujen seassa kirjekuori. Käsin kirjoitettu ja leimattu Tampereella... "Ei voi olla", ajattelin. Kyllä se oli, Maijalta. En muista, milloin olisin yllättynyt ja ilahtunut yhtä täydellisesti. Kuoressa oli ystävänpäiväkortti, sydämen muotoinen tikkari sekä pieni paketti. Paketista löysin kaksi suloistakin suloisempaa rintaneulaa, Maijan omien kätten tekosia. Arvokkaampaa lahjaa en voisi keksiä. :)

Kiitos Maija.

Kiitos Maijasta. :)

Tee minut kauniiksi

Joku taannoin kyseli kosmetiikka-aiheisen postauksen perään, ja nyt on tullut sen aika. Kerron heti alkuun, etten ole mikään meikkauksen mestari ja oma tekniikkani on syntynyt vain kokeilujen ja harjoituksen tuloksena. En osaa moniakaan meikkauskikkoja, edes niinkään yksinkertaisia kuin esimerkiksi silmien rajaamista, mistä syystä lookkini on aina melko naturelli. :) Asia ei sinänsä haittaa, koska olen luonnollisen tyylin ystävä.

Iho
Herkkä, pintakuivuuteen taipuvainen ja atooppinen mutta samanaikaisesti epäpuhtauksiin taipuvainen ihoni tuottaa toisinaan hankaluuksia, sillä samat tuotteet eivät oikein sovellu sekä atooppiselle että epäpuhtaalle iholle. Epäpuhtaudet saa meikillä kuitenkin piiloon, joten ihon peruskunnon ylläpitäminen ja kosteutus ovat ihonhoidossa minulle etusijalla. Myös hormonit (e-pillerit) ovat auttaneet pääsemään eroon epäpuhtauksista. Päiväsaikaan käytän yleensä Lumenen kosteusvoiteita, joista melkein kaikki olen havainnut hyviksi. Tällä hetkellä käytössä on Hydra Drops. Yöksi sen sijaan valitsen aina melko tuhtejakin voiteita, jotta ihoni saisi mahdollisimman tehokasta kosteutusta. Yövoiteena toimii tällä hetkellä Diaderminen kuivan ihon kosteusvoide (ei taida saada Suomesta, itse olen ostanut Belgiasta).

Ongelmakohdat
Kasvojeni muutamia ongelmakohtia ovat "kroonisesti" erittäin tummat silmänaluset, jotka osittain lienevät perintötekijöiden sekä osittain silmieni muodon ansiota. Suuret ja hieman ulkonevat silmäni nimittäin langettavat vielä ylimääräisen varjon silmän alle, mikä taas tummentaa silmien alustoja entisestään. Toiseksi ongelmakohdaksi voisin nimetä herkän ihon taipumuksen reagoida kaikkeen mahdolliseen punoittamalla. Väri on epätasainen ja meikitön iho punoittaa herkästi pienimmästäkin ärsytyksestä. Kesät talvet vuotava nenäni on myös alituiseen punainen, joten olen tottunut pitämään peitepuikkoa aina laukussa. Kolmantena ongelmana mainittakoon ihoni kalpeus. Kesäisin rusketun kyllä, mutta talvisin olen valkoinen kuin lakana, mikä tietysti korostaa kahta muuta ongelmakohtaa eli tummia silmänalusia sekä ihon punoitusta. Nämä ongelmat yhdistettynä näytän talviseen aikaan ilman meikkiä aneemiselta narkomaanilta, ja voin kertoa, se ei ole viehättävää se. :D Mutta onneksi on meikki! Hauskaa sinänsä, että tarvitsen melkoisen meikkikerroksen luonnollisen ja terveen (!) ulkonäön saavuttamiseksi. :D

Päivän piristykseksi tarjoan teille aamunraikkaan Jennin. :D Welcome to zombieland! (Huomatkaa myös kaunis kampaukseni.)



Meikkipohja
Aloitan meikkauksen Lumenen Cover Paletella, jonka sinistä neutraloivalla voiteella saan normalisoitua silmänalusteni väriä. Tämän jälkeen levitän sienellä meikkivoiteen. Max Factorin Lasting Performance on ollut uskollinen palvelijani jo vuosia, johon palaan aina vain epäonnisten harharetkien jälkeen. Tästä ei meikkivoide parane! Tuote pysyy kasvoilla kiitettävästi iltaan asti, tekee ihon mattapintaiseksi ja peittää erinomaisesti olematta silti raskas.













Olen kauan yrittänyt etsiskellä tarpeeksi vaaleaa, nestemäistä peitepuikkoa. Kaikki peitevoiteet ovat tuntuneet olevan kalpealle iholleni liian tummia tai väärän sävyisiä, jolloin häivytettävä kohta ikävästi vain korostuu peittymisen sijaan. Vihdoin ja viimein löysin kuitenkin pelastuksen: Goshin "Touch up" Concealer. Tämä tuote on niin mahtava, etten aio luopua tästä koskaan! Väri on täydellisen vaalea ja voide peittää todella hyvin. Peiteväri sopii sekä epäpuhtauksien että tummien silmänalusien peittämiseen.



Viimeistelen meikkipohjan irtopuuterilla, jonka väri on aina läpikuultava eli merkistä riippumatta 0. Tämän värin kanssa ei ikinä tule yllätyksiä. :) Irtopuuterista pidän huomattavasti kakkupuutereita enemmän, sillä sen koostumus on hienojakoisempi ja lopputulos näin ollen luonnollisempi. Tällä hetkellä käytössä on ranskalaismerkki Bourjois'n irtopuuteri, joka on palvellut minua jo melkein vuoden (purkista riittää siis pitkäksi aikaa!).

Pelkkä puuteri jättää ihoni kuitenkin yleensä turhan kalpeaksi, enkä välittäisi näyttää haamulta, joten useimmiten turvaudun poskipunaan ja aurinkopuuteriin. Aurinkopuuteri on minulle aivan uusi tuttavuus, sillä hankin sellaisen (Maybelline Terra Sun) vasta kuukausi sitten. Auringon hehkun lisäksi pidän myös pienestä punasta poskillani, joten en ole aurinkopuuterin myötä luopunut täysin poskipunastakaan. Poskipunia minulla on enemmän kuin laki sallii, mutta tällä hetkellä aktiivisimmassa käytössä on L'oréalin Blush Délicieux Mat (sävy 103).

Silmät
Silmämeikkini on yleensä hyvin simppeli. Saatan laittaa luomiväriä, mutta toisinaan jätän senkin pois. Useimmiten luomillani näkyy Lumenen Duo Eyeshadow'n sävy Tyttöperhonen, jonka värit ovat vaalea, melkein ihonvärinen ja tummanruskea. Näillä väreillä saa silmiin hieman syvyyttä, mutta lopputulos näyttää siltä kuin luomiväriä tuskin edes olisi.

Tikkusuorat ripseni eivät näytä oikein miltään ilman kaarevuutta, joten ripsentaivuttaja on tarpeen. Ripsien taivutuksen jälkeen lisään hieman kajalia (iltameikkiin hieman enemmän) ja sen jälkeen ripsiväriä. Kajalina minulla on vain jokin H&M:n halpiskynä, joka on kuitenkin toimittanut virkaansa oikein hyvin. En ole jostain syystä ripsiväreissä onnistunut löytämään mitään ehdotonta suosikkia ylitse muiden. En yleensä pidä Lumenen ripsiväreistä ollenkaan, mutta uusi Blueberry Curl yllätti positiivisesti ja olen nyt käyttänyt sitä.

Huulet
Olen huulirasvan suurkuluttaja. Useimmiten sipaisen huulilleni perus-Labelloa tai vaihtoehtoisesti Vaseliinia, joka antaa huulille mukavan kiillon tahmaamatta niitä. Huulipunaa en osaa käyttää, mutta huulikiiltoja senkin edestä. Minulla tuntuu olevan tapana ostella aina uusia, vaikka en saa edellisiäkään kulutettua loppuun. Tällä hetkellä suosikkini talviseen harmauteen on Yves Rocherin Luminelle Deligloss ja pirtsakan oranssiin vivahtava sävy. Huuleni ovat luonnostaan vaaleat ja joskus kaipaan niihin jotakin väriä esimerkiksi juhliin mennessäni. Tällöin saatan hyvin varovaisesti käyttää jotakin voimakkaan väristä huulikiiltoa. Kirkkaapunaisesta huulikiillostakin saa vain hieman väriä, kun sitä levittää ohuesti.



Tältä näyttää Jenni hieman tuunattuna eli perusmeikkini päivänvalossa. Meikki tekee ihmeitä. :)



PS. Muistathan osallistua Mintun meikkiarvontaan! Aikaa tänään klo 18 asti!

Postauksen lainakuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6

Päivän asu 18

Inspiroiduin Luxurious-blogissa esitellyistä Garance Dorén kuvista niin paljon, että halusin heti kokeilla jotain samantyylistä tämän päivän asussani. Paremminkin tyylin olisi voinut vaatevarastollani toteuttaa, mutta parhaat vaatekappaleet tulivat juuri pesusta ja ovat litimärkiä. Näin ollen jouduin turvautumaan kokonaisuuteen, joka on vain hieman "sinne päin".

Hennesin postimyynnistä saatu ilmaislahja-tunika sai toimia tämän kokonaisuuden pohjana. Yritin maustaa yöpaitamaista kaapua vyötärövyöllä ja tunikan väreihin sopivilla nilkkureilla. Olisin mieluummin valinnut seuraksi mustan neuletakin, sillä harmaa on hieman pliisu. Tylsän väristä kokonaisuutta kirkastamaan lisäsin kuitenkin punaisen huivin sekä tässä kuvassa näkyvän punaisen laukun. Silmälasit olisivat kruunanneet lookin, mutta saan ne vasta viikonvaihteessa.

Muistathan, että kuvan saat suuremmaksi klikkaamalla sitä.

• pashmina-huivi (kashmiria) - tuliainen ulkomailta
• neuletakki - H&M
• tunika - H&M
• vyö - second hand (Episode, Bryssel)
  
• paksut puuvillasukkahousut - joululahja
• nilkkurit - second hand

Tänään soittolistallani soi tämä upeaakin upeampi kappale:
The Cinematic Orchestra feat. Lou Rhodes - Time and Space

Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus

Eli seuraa Pupulandian murheen ja kiukun karkoitusvinkkejä. :) Päätin kirjoittaa aiheesta, kun huomasin miten täydellisesti onnistuin kääntämään huonon tuulen päälaelleen muutamalla pienellä kikalla. Viime viikolla nimittäin heräsin perjantaina todella huonoon päivään... Tiedättehän sen joskus harvoin mielen valtaavan maailman kamalimman tunteen, kun heti silmät avattuaan toivoo, ettei olisi herännyt. "Ei, ei, eiiiii... Miksi elämä on näin hirveää ja maailma niin epäoikeudenmukainen?" Olen useimmiten aamuisin hyväntuulinen, joten kontrasti oli normaaliaamuun verrattuna sitäkin suurempi. Ihmeellistä kyllä, päivästäni tuli kuitenkin loppujen lopuksi yksi elämäni parhaista. :) Nytpä siis jaan kanssanne keinot, joilla murhe muutettiin riemuksi.

1. Liikunta
Olen aina ollut lähempänä sohvaperunaa kuin himoliikkujaa, mutta uuden vuoden kunniaksi aloittamani kuntoprojekti on kummasti tehnyt tehtävänsä ja nykyisin liikun kolmisen kertaa viikossa. Perjantaina menin kunnon lihaskuntorääkki-tunnille ja yllätyksekseni huomasin, että suurin osa pahasta mielestäni haihtui jumppasalilla kiukkuenergian muodossa. Kun raivolla puskin painoja ylöspäin, huomasin sen olevan mainio keino purkaa aggressiota. :D Ja olo oli jumpan jälkeen väsynyt, mutta henkisesti huomattavasti kevyempi.


2. Hauska musiikki
Jumpasta kotiin päästyäni mieleni mustui taas hieman, ja päätin ryhtyä jälleen taisteluun kyyneleitä vastaan. Valitettavasti olen melankolisen musiikin ystävä, eikä se oikein sovi tuohon tehtävään. Löysin kuitenkin soittolistaltani jotakin tilanteeseen sopivaa ja Bob Sinclairin ihanan kamalan renkutuksen World hold on pärähtäessä soimaan itku vaihtui nauruksi. Kyyneleiden puskiessa läpi, laitoin sitkeästi biisin aina uudelleen ja taas nauratti. :D

3. Impulsiiviset tempaukset
Jutustelin netissä veljeni kanssa ja kuulin, että hänen oli tarkoitus pitää tupaantuliaiset uudessa kodissaan juuri tänä perjantaina. Minulle oli kyllä juhlista kerrottu aikaisemminkin, mutta laho pääni piti huolen, että minulla ei ollut asiasta aavistustakaan. Veljeni kuitenkin kehotti minua tulemaan mukaan juhliin, mikäli tahtoisin. Mietin asiaa hetken, ja päätin siltä seisomalta lähteä Tampereelle. :D Jo se, että lähdin melkein parin sadan kilometrin päähän hetken mielijohteesta ja tunnin varoitusajalla, riemastutti minua suuresti. Vaihtoehtona reissu oli myös todennäköisesti paljon parempi kuin itsekseen kotiin jääminen.

4. Kaunis olo
Murheen hetkellä olo ei useinkaan tunnu hehkeältä, mutta se ei tarkoita, etteikö silti voisi näyttää siltä. :) Kerrottuani kaverille päätöksestäni lähteä veljeni kekkereihin, hän automaattisesti sanoi: "Tiedätkö mitä muuten laitat päällesi sinne... no TISSIMEKON TIETYSTI!" Oi, voisiko parempaa olla! Mekko, joka näyttää syntisen hyvältä mutta jota en ole uskaltanut vielä kertaakaan julkisesti pitää! Ja nyt vielä oli tarjolla tilaisuus, johon se sopisi kuin nenä päähän. Niinpä laitoin päälleni ihanan mekkoni ja olin onnellinen. :)

5. Herkullinen ruoka
Huonolla hetkellä ruoka maistuu yleensä hyvältä, joskus liiankin hyvältä. Mutta silloin kun suru on puserossa, on lupakin herkutella. Jollekin se voi tarkoittaa karkkipussia, toiselle herkullista ravintola-ateriaa, kolmannelle valtaisaa jäätelöannosta. Minulle se tarkoitti tällä kertaa grilli-hampurilaista keskellä päivää. :) Mikä sinänsä oli myös mukavan impulsiivinen ratkaisu, sillä perinteisesti grilliaterioiden nautiskelu ajoittuu aamuyön tunneille.

6. Hyvä seura
Yksin märehtiminen ja itsesäälissä kieriskely voivat tuntua houkuttelevammilta ajatuksilta kuin ulos ihmisten ilmoille astuminen. Kuitenkin hyvä seura piristää kummasti. Jos olo on aivan kammottavan kamala, ei tietenkään pidä väkisin pakottaa itseään muiden seuraan. Leffailta kaverin kanssa tai vaikka aiheen vatvominen hyvän ystävän seurassakin on usein parempi idea kuin omaan kotiin itsekseen erakoituminen. Minun päiväni pelasti perjantaina lopulta loistava seura, jota veljeni ja hänen ystävänsä (, joita en muuten ennestään edes tuntenut) tarjosivat. Hieman boolia, kevyttä juttelua, naurua, hyvää musiikkia ja tanssia - ja Jenni hymyili taas! :)

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.