Some like it ROCK

Tänään koitti se pelätty ja odotettu päivä, jolloin marssin kampaajan pakeille ensimmäistä kertaa miltei vuoteen. Kävin ennen kampaajakäyntiä tulostamassa paperille muutaman inspiraatiokuvistani, jotta voisin helpommin havainnollistaa mitä haluan. Ilmaisin vienosti, etten ehkä halua ihan yhtä rokkia kampausta, mutta melkoisen rokki tästä taisi silti lopulta tulla. :D Nyt todella näkee, että olen käynyt leikkauttamassa hiuksiani, ei varmasti jää siis huomaamatta keneltäkään! Tässä siis lopputulos leikkauksen jälkeen (ja ennen-kuva on nähtävissä täällä).


Piipahdin siis nyt melko uudessa kampaamossa nimeltä Hiusfriikki (, jossa luottokampaajani nykyisin työskentelee) ja täytyy myöntää, että tämänpäiväinen oli ehkä nautinnollisin kampaajakokemukseni koskaan (myöskin kallein). Heti ensimmäiseksi minut ohjattiin hiustenpesupaikalle, jossa sain superkosteuttavan hiushoidon ja rentouttavan päähieronnan. Kokemuksen kruunasi tuoli, joka antoi minulle shiatsu-hierontaa koko operaation ajan. :D Hiustenpesun jälkeen kampaaja kysyi, tahtoisinko esimerkiksi glögiä. Yllätyin kovasti tällaisesta palvelusta ja hämmentyneenä otin glögimukin vastaan. Glögin lisäksi minulle tarjottiin suklaata sekä uusimpia muoti- ja hiuslehtiä luettavaksi. Mainiota. :)


Keskustelin kampaajan kanssa myös värjäyshaaveistani. Hän oli sitä mieltä, että minun kannattaisi ehdottomasti ensin kokeilla kevytsävytettä tai raitoja, jotta ero nykyiseen väriin ei tulisi liian rajuna. Lähtiessä minulle tarjottiinkin erittäin mielenkiintoista uutta tuotetta, sävyttävää hoitoainetta, jonka päädyin ostamaan. Hauskoilla tarroilla varustetut lasipurnukat näyttivät todella houkuttelevilta, joten jo niiden ulkonäkö kiinnitti huomioni. Tuote toimii siis kuten tavallinen hoitoaine, mutta siihen on lisätty väripigmenttiä. Hiusten sävyttymistä voi säädellä käyttötiheyden ja vaikutusajan avulla. Katsotaan siis minkäväriseen lopputulokseen tällä päästään, kunhan uskallan kokeilla! :)

Fantastic Four

Minttu haastoi minut. :)

Tehtävänanto: Vastaa neljään bloggaamiseen liittyvään kysymykseen ja haasta meemiin neljä muuta blogia.

1. Miten valitsit blogisi nimen ja nimimerkkisi?
Tähän liittyy oikeastaan aika pitkäkin tarina, tai nuo pupu-jutut juontavat juurensa varhaiseen teini-ikään. :D Noin kymmenen vuotta sitten ystäväni alkoi kirjoittaa sähköposteihin allekirjoitukseksi nimensä perään the Duck. Keksin sitten itselleni vastaavan nimen ja the Bunny rimmasi hyvin etunimeni kanssa. Myöhemmin Pupu alkoi elää aivan omaa elämäänsä ja siitä tuli muun muassa uskollinen naamiaisasu. Se on siis ikään kuin jokin humoristinen alter ego, joka on kulkenut mukana paikasta toiseen jo kymmenen vuoden ajan. Blogin nimeä miettiessäni Pupulandia tuntui vain jotenkin luontevalta ja persoonalliselta vaihtoehdolta. Nimimerkkinäni käytän vain etunimeäni, koska en muutenkaan välitä keksiä internetissä keinotekoisia nimiä.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?
Asuin kevään 2007 ulkomailla (Belgiassa) ja kaipasin valtavasti suomenkielistä lukemista. Sitä ei painetussa muodossa ollut tarjolla, joten lueskelin netistä milloin mitäkin. Loppukeväästä löysin muotiblogien ihmeellisen maailman aivan sattumalta ja paluuta ei ollut. Koukutin itseni muutamassa päivässä muotiblogeihin aivan täysin ja ahmin kaikki löytämäni blogit alusta loppuun heti kerralla. Olin haltioissani ja tunsin löytäneeni jotain Juuri Minua varten. :) Kypsyttelin ideaa omasta blogista ehkä noin viikon tai parin verran ja sitten uskaltauduin aloittamaan, sillä pääni pursuili potentiaalisia postaus-ideoita.

3. Mikä on ollut parasta, mitä tähän mennessä olet kokenut bloggaamisen kautta? Entä ikävintä?
Parasta on saada höpöttää omista turhamaisista kiinnostuksenkohteistani ilman, että muut ovat heti tuomitsemassa pinnalliseksi, ja samanhenkisten ihmisten löytäminen. On kiinnostavaa saavuttaa tietynlainen yhteenkuuluvuuden tunne muiden muotibloggaajien kanssa. Jotkut tuntuvat melkein kuin ystäviltä, vaikka en edes tiedä, miltä suurin osa ihmisistä näiden blogien takana näyttää. Ja vaikka pidän blogiani omaksi ilokseni, on todella mukava huomata, että löpinäni kiinnostavat muitakin. On hienoa onnistua herättämään keskustelua ja saada positiivista palautetta. Kaikkein upeimmalta tuntuu tietysti se, jos joku kertoo blogini olevan yksi hänen suosikeistaan. :)

Ikäviä asioita en juurikaan ole bloggaamisen kautta joutunut kokemaan - osittain ehkä siksi, että olen säästynyt negatiivisilta kommenteilta. Ainoa ikävämpi asia on ehkä se, että aina ei mitenkään riitä aikaa tai energiaa blogille arkielämän kiireiden takia. Samaan aikaan kohtalaisen suuri lukijakunta tuntuu omassa mielessäni jo melkoisen painavalta syyltä raivata aikaa bloggaamiselle. Vaikka blogini on minulle harrastus, se ei ole enää vain minun juttuni ja tunnen jollain tasolla myös velvollisuutta lukijoitani kohtaan. Siksi kehittelen itselleni helposti syyllisyydentuntoja, jos blogini välillä jää sivuun. :)

4. Mitä uskot blogillesi tapahtuvan vuonna 2008?
Uskon blogini jatkuvan entiseen malliin, välillä aktiivisempana ja välillä hiljaisempana, riippuen henkilökohtaisista elämäntilanteistani. Alkuaikoina blogini sisälsi enemmän pohdiskelevia aiheita kuin nykyään ja haluaisin ehkä palata siihen suuntaan hieman enemmän. Mielessäni pyörii ideoita myös muiden mielenkiinnonkohteideni liittämisestä mausteeksi blogiini silloin tällöin. Elämässäni on vuoden 2008 aikana todennäköisesti edessä melko suuria muutoksia kuten valmistuminen ja muuto toiselle paikkakunnalle, joten saa nähdä miten ne tulevat vaikuttamaan blogiini. :)


Haastan edelleen FinnFlairin Sannan, Vendetan, Mangolisan sekä Desthean. :)

Joulustressi!

Olen aiempina vuosina ollut kaukaa viisas ja pitänyt joulun sekä tulevat syntymäpäivät mielessäni aina alennusmyynneissä kierrellessäni. Taktiikkani on toiminut erinomaisesti, sillä olen välttynyt stressiltä lahjojen suhteen, kun olen tarjouksista nappaillut aarteita talteen pitkin vuotta ja suurin osa lahjoista onkin ollut hankittuna jo hyvissä ajoin ennen joulua. Löytöni ovat usein olleet varsin edullisia, joten taktiikkani on ollut kaiken lisäksi taloudellinen. Kieltämättä on ollut näppärää, kun esimerkiksi pikkuveljen syntymäpäivän koittaessa olen voinut vain valita sopivan merkkipaidan kaappieni kätköistä. Kenties olen oppinut tämän taktiikan äidiltäni, joka hamstraa joulun jälkeisissä alennusmyynneissä löytöjä jo seuraava joulu mielessään. Vinkiksi siis muillekin, että joulu ja merkkipäivät kannattaa pitää mielessä pitkin vuotta! :)

Tänä vuonna taktiikkani kuitenkin petti! Tai en tajunnut käyttää sitä. Olin niin shoppailulakkoni syövereissä, että kiersin loppukesän alennusmyynnit kaukaa, enkä ole muutenkaan juuri kaupoissa tänä syksynä tullut käyneeksi. Ja nyt yhtäkkiä tajusin, että jouluun on alle kaksi viikkoa, eikä ostettuna ole vielä lahjan lahjaa! Ideatkin lahjojen suhteen tuntuvat olevan vähissä, mutta onneksi minulla ei ole kovin montaa ihmistä, joille tarvitsisi jotain keksiä. Päätin tänään töiden jälkeen käydä vähän kiertelemässä kaupungilla ja hakemassa inspiraatiota. Huomasin vasta nyt, miten pitkään aikaan en ole käynyt shoppailemassa, koska kaupat tuntuivat olevan pullollaan vaatteita, jollaisista minulla ei ole ollut hajuakaan. Kuinka ollakaan tunnuin löytävän potentiaalisia lahjoja vaikka kuinka - ITSELLENI. :P Onneksi kaupunkikierros herätti inspiraationi ja löysin lahjat pikkuveljilleni sekä sain ideoita muihinkin lahjoihin. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta ja ostin lopulta jotain myös itselleni. Kuvassa näkyvä CTRL:n huppari oli rakkautta ensisilmäyksellä. :) Villit kuviot ja värit hurmasivat minut heti. On myös mukava kannattaa kotimaista - tosin pettymyksekseni huomasin, että tämäkin paita on tehty Intiassa.



PS. Edelliseen hiuksia käsittelevään postaukseeni liittyen... Ylläolevassa kuvassa näkyy otsatukkani, joka alkaa olla jo lyhyen polkan mitoissa. Olen miettinyt yhtenä vaihtoehtona myös tuollaista lyhyttä polkka-mallia, ilman otsatukkaa. Veikkailen, että se sopisi kasvojeni muotoon erinomaisesti - oheisen kuvan perusteella voisi periaatteessa luulla hiusteni olevan noin lyhyet (todellisuudessa ne ovat hupun kätköissä kiinni). En taida raaskia leikata tukkaani kuitenkaan ihan noin lyhyeksi vielä, koska se on kerrankin ihanan pitkä. :)

Nyt soi:
Metric - Hustle Rose

Päänvaivaa...

Minulla on valtaisa tukkaongelma! Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että edellisestä kampaajakäynnistä on vierähtänyt melkein vuosi. No kuinka näin sitten on päässyt käymään? Kävin viime vuoden tammikuussa kampaajalla syntymäpäiväni kunniaksi ja leikkautin pitkästä aikaa polkan otsatukalla varustettuna. Tämän jälkeen muutin pian Belgiaan. Tukka kasvoi ja pitkäksi venähtänyt otsatukka alkoi haitata näkyvyyttä viimeistään maaliskuun tienoilla. Tässä vaiheessa harkitsin viimeistään kampaajakäyntiä. Hiuslaatuni on kuitenkin kovin erilainen kuin belgialaisilla, mistä syystä kampaajakäynti ulkomailla hirvitti. "Osaako ne ollenkaan tämmöistä hiusta edes leikata?" Hoksasin, että otsatukan sai vaivattomasti kammattua sivuun, mikä toimi hätäratkaisuna pulmaani. Tukka kasvoi edelleen, mutta kasvanut otsis pysyi nätisti poissa silmiltä sivujakauksen avulla, joten akuutein hiuskriisi oli ohi.

Kesällä Suomeen palattuani totesin, että olisi korkea aika käydä siistimässä kuontaloa kampaajan avustuksella. Kuinka ollakaan luottokampaajani ei ollutkaan enää töissä siinä kampaamossa, jossa olin tottunut käymään. Kampaajan uusi työpaikka olisi varmasti ollut helposti selvitettävissä tutusta kampaamosta, mutta en ole sitä saanut aikaiseksi vielä tänäkään päivänä. Olen tässä välillä ehtinyt harkita muitakin kampaajia, mutta uudelle ja oudolle kampaajalle meneminen pelottaa. Kesän lopulla kampaamoreissua jarrutti myös entinen poikaystäväni, joka tyrmäsi miltei kaikki ehdottamani hiustyylit tyyliin "Please don't make me run away". Thanks love. :P

Tähän kun lisätään vielä tämän syksyinen saamattomuuteni, päästään lopputulokseen, jossa en ole käynyt leikkauttamassa hiuksiani miltei vuoteen. Tukkani on tällä hetkellä ehkä pidempi kuin koskaan ennen, mikä on ihanaa. Vuoden tauko kampaamokäynneissä näkynee kuitenkin latvojen kuivuutena ja kaksihaaraisten vallankumouksena, ja veikkaankin hiusteni lyhenevän roimasti seuraavan leikkuun yhteydessä. Nyyh.

Vasemmanpuoleinen kuva tammikuun alkupuolelta ja oikeanpuoleinen marraskuun lopulta. (Toim. huom. Hauskana yksityiskohtana molemmissa kuvissa sama CTRL:n toppi.)




Kampaaja varmasti löytyy, mutta tällä hetkellä päällimmäinen ongelma on, etten tiedä yhtään mitä hiuksilleni tekisin. Aiemmin minun ei oikeastaan edes tarvinnut, sillä luottokampaajani hoiti sen asian puolestani. Ehtona kampaukselle on erilaisuus, sillä pidän vaihtelusta. Toinen ehto on helppous, sillä olen lähestulkoon vammainen hiustenlaiton suhteen (vaihtoehtoina lähinnä kiinni/auki). Hiuksiani en ole värjännyt koskaan, mutta olen jo monen vuoden ajan haaveillut kokeilevani tummempaa väriä. Kulmani ovat luonnostaan paljon hiuksiani tummemmat, joten tumma väri voisi sopiakin. Aika voisi pikkuhiljaa olla kypsä värikokeilullekin - jos nyt ei ihan vielä, niin jos vaikka keväällä sitten. Jonkinlaista ajatusta minulla on leikkauksen suhteen jo olemassa (nyt kun se exkään ei ole enää rajoittamassa valintojani typerillä mielipiteillään! :D ).

Tällä hetkellä olen kallistumassa ajatuksissani voimakkaasti kerrostetun, hieman rikotun leikkauksen puoleen. Valitsemieni esimerkkikuvien kampaukset ovat kaikki aika rock-henkisiä, enkä ehkä itse ihan noin villiä ajatellut leikata, mutta kuvat antavat hieman suuntaa, mihin päin ajattelin tästä lähteä. Lyhyt, epäsymmetrinen otsatukka on myös olennaisena osana visiotani. En kuitenkaan haluaisi hiusten olevan ihan noin lyhyet päältä kuin monessa kuvistani. Mielipiteitä ja ehdotuksia otetaan innolla vastaan. :)

Kuvat: 1, 2, 3, 4 ja 5

Tämän hetken suosikit

On hassua, miten ihmisellä on kausittain tiettyjä suosikkiasioita. Huomaan valitsevani tällä hetkellä lähes aina samat kengät, saman tuoksun tai saman mukin. Puolen vuoden päästä suosikkini voi olla jokin ihan muu. Toisinaan jotkut asiat pääsevät oikein kestosuosikin asemaan, mutta niistä kerron sitten myöhemmin. Nyt aion esitellä teille tämän hetken lempiasioitani.

1. Tuoksu

Tämän hetken lempituoksuni on ehdottomasti Versacen Bright Crystal, joka on hempeän tyttömäinen mutta silti ihanan raikas. Liian makeat tuoksut eivät ole minua varten. (Kuva löytyi täältä.)






2. Pipo
Tämä suloinen tupsupipo löytää tiensä päähäni nykyään joka kerta, kun astun ulos. Vaalea väri sopii yhteen melkein kaikkien vaatteiden kanssa ja hauska tupsu täydentää juuri sopivalla tavalla leikkisän pikkutyttömäistä olemustani ja elämänasennettani.





3. Muki
Minulla ei ollut pitkiin aikoihin ollut niin sanottua lempimukia, kunnes vanhempani antoivat Klaus Haapaniemen kuvittaman Taika-mukin minulle yllätyslahjaksi. Sen jälkeen se on ollut Ainoa Oikea Teekuppi.






4. Kengät
Surkutellessani Cheapo Ninjojeni kohtaloa törmäsin Andiamossa miltei samanlaisiin popoihin. Itse asiassa nämä ruudulliset ovat lähestulkoon identtiset juuri niiden kenkien kanssa, joista Ninja-innostukseni alun perin alkoi vuosi sitten. Andiamon versioissa on lisäksi pieni vuori, joten varpaita ei palele näissä talvellakaan.



5. Deodorantti
Hyvän deodorantin metsästys on aina yhtä vaikeaa, ainakin minusta. En yleensä pidä painekaasupulloista (jo niiden epäekologisuuden takia), mutta maailmalla ollessani vaihtoehdot olivat vähissä. Tuntemattomista tuotemerkeistä oli valittava joku - onnekseni osuin kultasuoneen. Sanexin minikokoinen suihkepullo sisältää tehokkainta deodoranttia, mitä olen koskaan kokeillut. Tuote saa neutraalista tuoksusta, pienestä koostaan sekä iholle hellävaraisesta koostumuksestaan plussaa. Tämän putelin hamstrasin matkaani viimeisimmällä Brysselin visiitilläni.


6. Kappale
Olen toivottomasti hullaantunut Tori Amosin surullisen kauniiseen A Sorta Fairytale -kappaleeseen. Kuullessani tämän biisin ensikertaa pillahdin heti itkuun. Olen kenties yliherkkä, mutta kappale on todella kuuntelemisen arvoinen. Suosittelen lämpimästi.



Haastan muutkin bloggaajat esittelemään tämän hetken lempiasioitaan. :)

Euforiaa karvalakissa

Olen salaa haaveillut karvalakista jo vuosia. En tiedä, mikä noissa reuhkoissa minua viehättää niin suuresti, mutta kirpputorien hattuhyllyillä olen ympärilleni vilkuillen sovitellut päähäni jos jonkinnäköistä pörröä. Jostain syystä sopivaa ei koskaan kuitenkaan ole tullut vastaan, tai sitten olen ollut vain liian häveliäs sellaista ostamaan, saati käyttämään. Mutta kuten olen jo aiemminkin maininnut, kuluneen vuoden aikana pieni asennemuutos on saanut minut vapautumaan pukeutumiseni suhteen huomattavasti. Siispä Tampereen UFF:lla törmätessäni Täydelliseen Karvalakkiin, nappasin sen välittömästi mukaani. Hintaa kaunokaisella ei ollut kuin vaivaiset 6 euroa, joten lompakkonikaan ei tästä löydöstä suuresti kärsinyt.

Minua mietityttää, olenko totaalisen moraaliton karvalakkia käyttäessäni. Nyt on joku pieni eläinparka menettänyt karvansa, jotta Jennin päätä ei palelisi. Toisaalta lakki on kierrätetty, joten en ole toiminnallani kannattanut turkisteollisuutta. Se on sitten eri asia, tekeekö uusiokäyttö turkisten käyttämisestä yhtään sen eettisempää. Tämän asian kanssa painiskellessani olen kuitenkin todennut, että lämpimämpää talvihattua tuskin löytyy - eivät taatusti mene läpi tuulet ja tuiskut! Karvalakki toimii muuten myös erinomaisesti kuulosuojaimena, sillä korvien päälle menevät läpät estävät kuuluvuutta tehokkaasti. :D


Tässä on kuvamateriaalia viime viikonlopulta, kun Jenni tanssii onnellisena karvalakissaan. :D Suurkiitokset ystävälleni tämän viehättävän kollaasin kokoamisesta.