Reality check

Olen jo kauan suunnitellut kirjoittavani tästä aiheesta ja aika taitaakin olla kypsä nyt, sillä huomaan monen muunki tarttuneen samaan aihepiiriin eli muotiblogien merkitykseen ja julkisuuteen sekä muotiblogimaailmassa (ja muuallakin maailmassa) vallitseviin ihanteisiin ja paineisiin. Aiheita on käsitelty hyvin eri näkökulmista ja oman kantansa ovat ilmaisseet muun muassa Desthea, Bisquits, Salla sekä Kirsikka. Samoja asioita sivuttiin myös taannoin Cottonin tyttöjen radiohaastattelussa. Olen pyöritellyt näihin aiheisiin liittyviä kysymyksiä päässäni jo hyvän aikaa, mutta lopullisen sysäyksen juttuaiheelle antoi Imagesta lukemani Ebba von Sydowin haastattelu, joka jätti minut vähintäänkin hämmentyneeseen mielentilaan.

Mikäli tänne nyt on eksynyt joku muotiblogosfäärin keltanokka, joka ei ole koskaan Ebbasta kuullutkaan, valaistakoon häntä hieman. Ebba von Sydow on siis 26-vuotias ruotsalaisneito, joka on onnistunut saavuttamaan tyyligurun aseman kotimaassaan. Pääosin tästä käy kiittäminen Ebban suursuosion saanutta blogia sekä hänen omaa aktiivisuuttaan ja menestystään kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla (eikä vähiten työelämässä). Hänen elämänsä kuulostaa kadehditavan hohdokkaalta: tyylikkäitä vaatteita, hienoja kutsuja, kiinnostavia työtilaisuuksia, terveellisiä elämäntapoja. Tämän lisäksi Ebba on tietysti mallimittoja hipova kaunotar, jolla on täydellinen iho ja upeat hiukset.

Minun mielestäni Ebba on hyvin ristiriitainen hahmo, sillä hän tavallaan edustaa yhtä aikaa sitä mitä niin moni meistä sekä ihannoi että halveksuu. Hänen elämäntyylinsä kuulostaa toki tavoittelun arvoiselta, mutta hei, elääkö kukaan ihan oikeasti noin? :) Kuinka moni loppujen lopuksi jaksaisi suunnilleen minuutin tarkkuudella laadittua viikkoaikataulua? Kuinka monen elämässä kaikki tuntuu aina mahtavalta ja upealta? Uskoisin, että hyvin suurelta osin loistokkuus Ebban elämässä on taitavan kirjoitustyön tulosta. Aivan taatusti Ebbakin työntää joskus kupuunsa roskaruokaa tai jatkuvat kissanristiäiset ja velvollisuudet ärsyttävät. Mutta eihän sitä kerrota. Ebba puhuu Imagen artikkelissa siitä, kuinka ruotsalaiset tytöt ovat niin stressaantuneita. Kuitenkin neitokainen juuri omalla esimerkillään luo tavallisille tytöille valtavia paineita. Huomaako joku muukin tässä ristiriidan?

Kaikkein eniten minua Ebbassa kuitenkin häiritsee se, miten ylimielisen mielikuvan olen hänestä lukemieni juttujen perusteella saanut. En tiedä onko ärtymiseni vain merkki siitä, että suomalainen luontoni uskoo hokemaan "vaatimattomuus kaunistaa", mutta minusta varaukseton itsensä ylistäminen (silloin kun se tapahtuu tosissaan, eikä pilke silmäkulmassa) ei ole kovin viehättävää. Ainakaan Imagen jutussa Ebba ei häpeile kertoa olevansa poikkeuksellinen siksi, että ei ole hyvä vain yhdessä asiassa, vaan todella hyvä monessa asiassa. Minusta myös seuraava sitaatti löyhkää: "Mielestäni olen tehnyt Ruotsin kansasta pikkuisen tyylikkäämmän, yksinkertaisesti." Näin voi toki ollakin, mutta minusta Ruotsin kadut vilisevät täsmälleen identtisesti pukeutuneita Ebba-kopioita. Neitokaisen tyylissä ei todellakaan ole mitään vikaa, mutta mihin katosi persoonallisuus ja omaperäisyys?

Ruotsissahan muotiblogit ovat jo tuttua kauraa, mutta Suomessa media ja mainostajat ovat vasta pikkuhiljaa heräilemässä ymmärtämään muotiblogien hyödyt. Nyt keskustelua ovatkin herättäneet muotibloggaajille satelevat kutsut alan tapahtumiin ja avajaisiin. On arvuuteltu, nouseeko blogosfääristä tulevaisuuden turhia julkkiksia tai Suomen oma "Ebba". Tyyli-ikonit eivät missään tapauksessa ole pahasta, mutta minusta Suomi ei tarvitse yhtä "ainoaa ja oikeaa" tyylitaituria kertomaan koko kansalle, mikä on in ja mikä out.



Melkein kaikissa muotiblogien syvintä olemusta pohdiskelevissa teksteissä on noussut keskeiseksi aiheeksi juuri se ahdistus, jota Ebbakin Imagen jutussa valitteli. Ihmiset ahdistuvat, kun eivät sovi siihen muottiin, jota yleisellä tasolla pidetään hienon ja tavoiteltavan elämän mittarina. Minusta Kirsikka havainnollistaa postauksensa johdannossa erinomaisesti sitä, millainen ristiriita sen välillä, mitä haluaisi tai kuuluisi olla verrattuna siihen, mitä on todellisuus.

Olen miettinyt tässä viime päivinä (ja pariin otteeseen aiemminkin) identiteettiäni “muotibloggaajana”. Usein tuntuu, että olen kamala huijari tämän blogimme kanssa, koska vaikka rakastan muotia ja vaatteita, todellisuudessa tykkään liian usein mieluummin istua luennoilla lökäreissä kuin puristavissa pillifarkuissa, ja hälyyttävän usein mieluummin nukun vartin pidempään kuin taiteilen ripsivärin kanssa.



Vaikka miten kirjoitan tästä aiheesta ja tiedostan mainitsemani ristiriidat, kuvittelen silti että olisin parempi ihminen, jos täyttäisin tietyt "vaatimukset". Aika tiukassa nämä asenteet siis meissä taitavat asustaa. Niinpä jatkan...

• taistelua terveellisten salaattien ja herkullisen roskaruoan välillä
• itseni patistamista liikunnan pariin
• haikailua istuskelusta trendikkäissä kahviloissa seesteisen olotilan valtaamana
• luuloa, että eläisin täydempää elämää, jos minulla olisi jatkuvasti kiire
• yritystä olla yhtä aikaa sekä trendikäs, klassinen että omaperäinen

... sekä muita samankaltaisia asioita, jotka kuvittelen tavoittelemisen arvoisiksi. Ja tunnen syyllisyyttä, jos en onnistu. Ei minusta ainakaan Ebbaksi olisi. :)

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Rillit!

Olen ehkä kummajainen, mutta olen aina salaa haaveillut silmälaseista. No en nyt ihan aina, mutta teini-ikään päästyäni olen salaa toivonut saavani lasit. Kaikki alkoi siitä, kun kokeilin joskus jonkun tutun silmälaseja, ja näytin mielestäni paremmalta lasit päässä kuin ilman. :D

Salaiset haaveeni kävivät toteen, kun pistäydyin optikolla viime viikolla. Olin jo jonkin aikaa epäillyt tarvitsevani lukulasit, sillä silmäni väsyvät todella helposti varsinkin lukiessa. Näöntarkastus varmisti epäilyni oikeiksi. Yllättävää kyllä, näköni on erinomainen, muta vikaa onkin silmien lihaksissa. Toisin sanoen, tarkkuutta ja lähinäköä vaativissa tilanteissa katseeni tarkentuu väärin, kun silmän lihakset ohjaavat sitä väärään suuntaan. Omalla kohdalla tilanne oli testien mukaan melkoisen hälyttävä, joten vikaa on syytä yrittää korjata. Saan siis lasit, joissa linssit on hiottu niin, että ne ohjaavat silmiä oikeaan suuntaan ja näin ollen korjaavat katsetta.

Optikko passitti minut silmälääkärille ja ihmetteli, enkö ollut ikinä huomannut näössäni mitään outoa. No olin toki huomannut, mutta noin 15 vuodessa ihminen kummasti tottuu kaikkeen. Kävin nimittäin lapsena silmälääkärillä, joka huomasi silmissäni hajataittoa, mutta arveli sen korjaantuvan itsestään ajan myötä. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt, vaan tilanne oli vuosien myötä pahentunut entisestään. Optikko totesikin, ettei ole ihme, jos lukeminen on tuntunut raskaalta. Olen vain oppinut elämään sen kanssa, etten ole lukiessani millään pysyä rivillä ja näen välillä jopa kahtena. Hassuinta tässä on se, että kaiken aikaa olen luullut ongelmien johtuvan omasta keskittymiskyvyn puutteestani. :D No, onneksi selvisi tämäkin asia.

Tänään päätin vihdoin aloittaa silmälasien etsinnän... Optikkoliikkeitä tuntuu olevan loputtomasti, ja urakassa vierähtikin melkein kokonainen päivä. Olin yllättynyt, miten melkein lasit kuin lasit sopivat päähäni. Kasvojeni leveys antoi kuitenkin oman haasteensa sopivien kehysten löytämiselle. Optikot tuntuivat yksimielisesti ohjaavan minua värikkäiden ja räväköiden lasien suuntaan, mikä sopi minulle paremmin kuin hyvin! Otin kotisovitukseen loppujen lopuksi 8 lasit, joista yhdet selviytyivät voittajaksi asiantuntevan raadin suosiollisella avustuksella. Lopullisessa päätöksessä painotettiin lasien mallia, väriä sekä hintaa, ja tuomaristo olikin yllättävän yksimielinen. Tämän(kin) näköisenä minua voi siis jatkossa bongailla. :)

Maapallon toivot

Törmäsin viime vuoden puolella jouluostoksia tehdessäni Globe Hopen tuotteisiin, jotka toki merkkinsä puolesta olivat ennalta tuttuja, mutta en ollut ennen nähnyt niitä myytävän täällä Jyväskylässä. Pidän suuresti firman ekologisesta filosofiasta ja nerokkaalla tavalla hauskasta ideasta, mutta tuotteiden hinnat ovat aina olleet köyhän opiskelijan budjetille hieman liikaa. Ihastelin jouluostosten teon lomassa söpöjä rahapusseja ja kukkaroita, mutta kauhistuin hintalappua vilkaistessani. Mikäli nyt oikein muistan, pikkuruinen vetoketjupussukka maksoi peräti 27 euroa. Vaikka suomalaisesta käsityöstä maksaa mielellään hieman enemmän kuin monikansallisen riistoyrityksen massamuodista, joku raja se on minunkin sietokyvylläni. (Okei, edellinen lause sisälsi hieman tarpeetonta dramatiikkaa. :D)

Globe Hopen perustaja Seija Lukkala on ottanut kantaa hintakeskusteluun perustelemalla korkeamman hinnan syitä. Koska Globe Hope hyödyntää jo käytössä olleita kankaita, leikkaus on huomattavasti hankalampaa kuin uusia kangaspakkoja käytettäessä. Toisaalta tässä on myös etunsa, sillä tuotteista tulee sarjatuotannollakin yksilöllisiä. Globe Hope työllistää vain muutamia henkilöitä ja kaikki tehdään käsityönä (, vaikkakin varsinaiset mallistot teetetään alihankkijoilla) - ja suomalainen työvoima sekä laatu maksaa. Lukkala on sanonut, ettei aio eettisten periaatteidensa takia lähteä Viroa kauemmaksi vaatteitaan valmistuttamaan.


Hyvä on, Lukkalan selvitys asiasta herättää minussa hyväksyvää nyökyttelyä, mutta yhä edelleen 27 euroa pienenpienestä rahapussista on liikaa. Tutkaillessani Globe Hopen verkkokauppaa, huomasin hintojen olevan siellä hieman edullisempia kuin paikallisessa putiikissa. Nettikauppa antoi samantapaiselle pussukalle hinnaksi 23,50 euroa, mikä kyllä sekin on moisesta kangasriekaleesta aika paljon. Toisaalta, paljonko maksavat Marimekon rahapussit? En tiedä tarkkaan, mutta veikkaisin hintojen olevan samoissa lukemissa. Oli miten oli, totesin tuollaisen pussukan olevan aika helppotekoinen. Miksipä siis en virkistäisi hieman uinumassa olevia käsityötaitojani ja tehtailisi rahapussiani aivan itse?!

Pienen pussukan tekemiseen kangasta ei tarvita juuri nimeksikään. Tarvittavan materiaalin löytää helposti kangaskaupan palakorista tai Globe Hopen hengessä kirpputorilta. Loppusummaan kun lisää mitättömät lankakulut sekä vetoketjun tai neppareiden hinnan, se jää taatusti naurettavan pieneksi. :) Lisäksi pussukan voi tehdä juuri itselle mieluisasta materiaalista ja sopivan kokoisena. Rahapussia voi myös tuunata persoonalliseksi esimerkiksi muutamalla hauskalla koristenapilla, kangasväreillä tai vaikkapa pienellä virkatulla koristeella. Tämä on myös mainio, persoonallinen (ja edullinen) lahjavinkki. :)


Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Tissimekko ja muuta paljastelua

Ostin viikonloppuna suloisen pinkin mekon, jonka nähtyään muutama kaverini oli pudottaa silmät päästään. No onhan mekossa toki hieman avara kaula-aukko, mutta en arvannut muiden siitä noin kovasti järkyttyvän. Yläosastaan erittäin tyköistuva mekko on malliltaan oikeastaan aika pikkutyttömäinen, mutta avara etumus tekee siitä rohkean. Itse ajattelin, että voisin huoletta käyttää mekkoa, vaikka en olekaan vielä keksinyt millaisiin tilanteisiin se sopisi. Ystävieni reaktiot saivat minut kuitenkin epäröimään, onko asu täysin sopimaton julkisesti pidettäväksi.

Kaksi naispuolista ystävääni siis muljautteli silmiään vähintäänkin pöyristyneenä mekkoni tarjoamasta näkymästä ja toinen esitti huolensa siitä, että tissini pullahtaisivat pihalle avarasta kaula-aukosta. :D Voin taata, että mekon yläosa on NIIN tiukka, että sieltä ei vahingossakaan pullahda ulos yhtään mitään. Vetoketjua sulkiessani joudun pidättämään hengitystä. :D Saatuani naispuoliselta raadilta murskatuomion, halusin asiasta myös miehisen mielipiteen ja esittelin mekkoni eräälle herra-ystävälle. Kas kummaa, reaktio ei ollut ollenkaan yhtä tuomitseva. Miesnäkökulmasta mekko oli juuri sopivan sensuelli, mutta samanaikaisesti tyttömäisen suloinen. Ah ja voih, ketä uskoa! Jokatapauksessa mekkoni sai kaiken tämän jälkeen heti lempinimen "tissimekko". Hah.

Noh, jäin nyt sitten pohdiskelemaan vaatteiden paljastavuutta - milloin paljaan pinnan näyttäminen muuttuu seksikkäästä mauttomaksi? Suosituimpia paljastelun kohteita lienevät rintaosasto sekä jalat, mutta aivan tavatonta ei ole avoimeksi jätetty selkäkään. Jotkut esittelevät mielellään myös vatsaansa, mutta se taitaa olla so-ancient-season nykyään, että paljaita napoja harvemmin julkisilla paikoilla näkyy. (Historiaan soisin noiden hirvitysten jäävänkin.) Nyrkkisääntönä paljastelussa voisi pitää sitä, että kannattaa keskittyä vain yhteen kohtaan kerrallaan ja tehdä sekin maltilla. Vaikutelma on takuuvarmasti tyrkky, jos asu ei jätä mitään arvailujen varaan.

Itse suosin kaikkein eniten selän paljastelua, koska selkä on minusta yksi ihmisvartalon kauneimmista osista. Selkä lienee myös kaikkein "turvallisin" paljastelun kohde, koska selästä avoimet vaatteet harvemmin vahingossa näyttävät mitään ylimääräistä. Tosin on todistettu, että myös selästä avoin vaate voi olla liian avoin. Kaula-aukkojen suhteen mielipiteet jakautuvat melkoisesti ja pahimmillaan yläosat voivat niukkuudellaan jättää alusvaatteetkin varjoonsa. Pienirintaiselle avarat kaula-aukot ovat siinä mielessä armollisempia, että vaikutelma ei ole yhtä herkästi tyrkky kuin suuremman rintavarustuksen omaavalla. Myös jalkojen paljastelussa on helppo lipsahtaa mauttomuuden puolelle, jos hamosen tai mekon alta vilkkuvat pikkupöksyt tai vaihtoehtoisesti minishortsit jättävät puoli pyllyä paljaaksi.

Paljastelu ei myöskään sovi kaikkiin tilanteisiin. Reilusti avara toppi voi sopia bileiltaan, mutta sukujuhliin se tuskin soveltuu. Myös ympäröivä kulttuuri vaikuttaa vahvasti siihen, mikä on soveliasta. Voimakkaasti islaminuskoiset maat ovat asia erikseen, mutta jo länsimaiden välillä on merkittäviä eroja pukeutumiskulttuurissa. Rapakon takana USA:ssa toisinaan riittää, kunhan kaikkein kriittisimmät alueet ovat peitossa. Vaikka näen punaisilla matoilla jatkuvasti paljon rohkeampia versioita ”tissimekostani”, eivät ne minun silmiini näytä edes kovin hurjilta, koska kaikkeen tottuu. Kaverini sanoikin, että mekkoni on ehkä Suomen oloissa silmiinpistävän rohkea, vaikka jossain muualla se saattaa olla suorastaan kesy.

Nyt kysynkin teiltä mielipidettä mekostani. Pudottaisitko sinä silmät päästäsi, jos kävelisin vastaan "tissimekossani"? Ja mikäli mekkoa voi mielestäsi käyttää julkisesti, millaiseen tilanteeseen se sopisi?

Mekon etuosa näyttää aivan erilaiselta eri kuvissa. Kokovartalokuvassa mekko näyttää suorastaan viattomalta, mutta yksityiskohtaisemmassa kuvassa vaikutelma on aivan toinen.


Lainakuvat täältä ja täältä.

Päivän asu 17

Monet kaipailivat blogiini kyselyvastauksissaan enemmän päivän asujen ja oman tyylini esittelyä, joten saamanne pitää. :) Viimeisimmästä päivän asusta onkin vierähtänyt jo melkoinen tovi. Joku myös kyseli viime postauksen kuvassa näkyneestä farkkuhaalari-asusta ja siihenkin tulee selvennystä tämän postauksen kuvissa.

Vietin viime viikonlopun Tampereella syntymäpäivääni juhlien. Hemmotteluviikonloppuun kuului kaksi yötä hotellissa ystäväni kanssa, shoppailua, hyvää ruokaa, rentoutumista ja tietysti hieman juhlintaa. Onnistuin vielä tekemään muutamia erinomaisia löytöjä alennusmyyntien tyhjentämistä rekeistä ja nyt voin hyvillä mielin julistaa ale-kauden omalta osaltani päättyneeksi.

Olin jo jonkin aikaa etsiskellyt tulppaanihelmaista takkia, sellaista kuitenkaan mistään löytämättä. Pääsin juuri tuskailemasta tätä kaverilleni, kun huomasimme H&M:llä juuri kyseisenlaisen takin. Se oli punainen, joka toki on lempivärini, mutta hakusessa oli enemmänkin musta takki. Olen tässä suhteessa varmaankin aika kummajainen, mutta minulla ei ole oikeastaan yhtään mustaa perustakkia. Nahkatakkini on musta, mutta se ei oikein sovellu talviselle säälle. Pienen tiedustelun jälkeen selvisi, että ihastelemaani takkia oli ollut myös mustana, mutta melkein kaikki olivat jo loppuneet. Myyjä kuitenkin muisti, että niitä taisi olla jossakin ale-rekissä vielä muutama. Takki oli siis uutuus, mutta koska sitä oli jäljellä enää pari kappaletta, jäljellä olevat oli laitettu 50 prosentin alennukseen. Kuin ihmeen kaupalla kahdesta takista toinen oli minun kokoani! Minulla kävi siis melkoinen tuuri ja takin hinnaksi jäi vain 25 euroa. :) Tämän päivän asussa myös näkyvä musta trikoopaita on alelöytö, joka maksoi vain 3,90e.

• musta trikoopaita - Niia
• lappuhaalari-farkkuhame - Vila
• turkoosit leggingsit - Lindex
• ruutukengät - Andiamo
• pipo - H&M
• punainen pashminahuivi - tuliainen ulkomailta
• takki - H&M
• laukku - second hand

Birthday Girl!

Niin se aika rientää, ja Jenni täyttää vuosia! Tällä kertaa mittariin kilahtaa jo 24 vuotta, mutta huomatkaa otsikossa sana girl. Tyttö olen ja tyttönä aion vielä ainakin useamman vuoden pysyäkin. :) Syntymäpäiväni kunniaksi kokoan hieman aiemmin tekemäni kyselyn saldoa ja pohdiskelen blogini tulevia suuntalinjoja. Suurkiitos siis kaikille vastanneille! :) Vastata saa toki yhä, sillä olen kovasti kiinnostunut tietämään edes jotakin kaikista teistä siellä näyttöjenne takana.

Olen yllättynyt siitä, miten tasaisesti blogillani oli lukijoita eri ikäryhmistä. Nuorimmat vastaajat olivat 14-vuotiaita ja vanhimmat päälle 30 ikävuoden. Eniten oli selvästi 15- ja 17-vuotiaita lukijoita, mutta loppujen lopuksi lukijoita tuntuu olevan kaikissa ikäluokissa yhteenlaskettuna suunnilleen saman verran. Mukavaa huomata, että blogini on helposti lähestyttävä kaikenikäisille. Vastaajista hieman alle puolella on myös oma blogi.

Minua ilahdutti kovasti se, etten saanut palautteessa juurikaan risuja. Moni mainitsi risuina vaisun postaustahdin, mitä osasinkin odottaa. Muutama oli ehtinyt jo pelätä blogini vetävän viimeisiä kuolinkorahduksiaan syksyn mittaan hiljenneen postaustiheyden myötä. Älkää kuitenkaan peljätkö, en ole menossa mihinkään. :) Kenties olette huomanneetkin, että postaustahtikin on nyt reipastunut ja jatkunee huomattavasti aktiivisempana kuin syksyllä.

Ruusuja sen sijaan sain niin kovasti, että aivan häkellyin. Kiitos! :) Selkeästi runsaimmat ruusut tulivat kirjoitustyylistäni, jota kehuttiin selkeäksi. Palautteessa kiiteltiin myös pitkiä tekstejä sekä kypsän aikuismaista otetta kirjoittamiseen (ja kuluttamiseen). Positiivista palautetta annettiin myös blogistani omaperäisenä ja harmonisena kokonaisuutena, joka poikkeaa mukavalla tavalla muista blogeista. Tämä lämmitti mieltäni aivan erityisesti. Sain myös muutaman hauskan kommentin persoonaani liittyen. "Pikkutuhma Pikku Myy" nauratti minua kovasti, eikä välttämättä ole edes kovin kaukana totuudesta. :D

Myös toiveita esitettiin rohkeasti, mikä oli varsin mukavaa. :) Kaikki toiveet on rekisteröity ja aion ottaa ne huomioon jatkossa postauksia tehdessäni. Useampi lukija toivoi esimerkiksi enemmän oman tyylin esittelyä ja päivän asuja, joten niitä varmaankin aion ainakin jonkin verran ottaa mukaan tulevaisuudessa (nykyistä enemmän). Jotkut kaipailivat myös blogini alkuaikoina enemmän esiintyneitä pohdiskelevia juttua, joita totta puhuen olen kaivannut minä itsekin. Niitä siis ainakin on tulossa, kunhan keksin pohdiskeltavaa. :D Muutama kiitteli myös musiikkia koskevia postauksiani ja toivoi niitä lisää. Musiikki- ja sisustusaiheisia postauksia onkin varmasti tulossa aiempaa enemmän jatkossa.

Blogini jatkuu mitä todennäköisimmin hyvin pitkälti samanlaisena kuin ennenkin, mutta mahdollisuuksien ja kiinnostusten mukaan entistä monipuolisempana. Pyrin kirjoittelemaan luonnollisesti niin usein kuin mahdollista, mutta voi olla että toisinaan "oikean elämän" velvollisuudet verottavat aikaa bloggaukselta. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin varsin lupaavalta. :) Piristysruiskeeksi ja synttäreiden kunniaksi päätin vaihtaa oletuskuvani tuolla sivupalkissa - nyt näkyy siinä sitten myös naamataulu. :)

Syntymäpäiväni kunniaksi päätin myös rohkaistua ja sävyttävän hiustenhoitoaineen osoittauduttua tehottomaksi (en huomannut mitään eroa ennen ja jälkeen käytön!), marssin kauppaan ja ostin väriaineen. Kyseessä on kuitenkin niin sanottu kevytväri, jonka pitäisi kestää hiuksissa 6-8 viikkoa. Se tuntui ensikertalaiselle pehmeämmältä vaihtoehdolta kuin kestoväri. Tässä nyt siis lopputulos, josta tuli mielestäni hyvinkin luonnollinen ja onnistunut. :) Vertailua vanhan ja uuden värin välillä voi tehdä esimerkiksi tämän kuvan avulla. Ja kuten tästä tuoreimmasta kuvasta näkyy, ikävuodet eivät ole karistaneet pikkutyttöä minusta! :)

Lainakuvat: 1, 2, 3

Tik tak

Olen jo kauan etsiskellyt mieluisaa seinäkelloa. Jossain vaiheessa jo tuntui kuin minun tyylisiäni seinäkelloja ei tehtäisikään. Koska en ole halunnut turvautua mihinkään kompromissiratkaisuun, olen elänyt ilman seinäkelloa jo vuosia. Entinen poikaystäväni huomasi seinältäni puuttuvan kellon ja tehtaili minulle sellaisen joululahjaksi muutama vuosi sitten. Lopputulos oli aika mielikuvituksellinen ja sen taustataulussa seikkailimme valokuvina minä ja exäni. :D Erosta oli tänä syksynä kulunut kuitenkin jo vuosi, joten minusta kello oli aika ottaa seinältä. Ja täten alkoi jälleen seinäkellon metsästys...

Yksi ehto kellolleni on ollut se, että en kovin mielelläni haluaisi siihen sekuntiviisaria, koska en jaksa kuunella tikitystä (enkä saa öisin unta, jos vieressä tikittää kello). Muuten minulla ei juurikaan ole ollut tiukkoja kriteereitä. Haaveissani on kuitenkin siintänyt jokin yksinkertaisen tyylikäs kapistus. Vihdoin ja viimein tuntui kuin rukouksiini olisi vastattu, kun löysin joulukuussa Karlssonin kellot, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia ja tyylikkäämpiä tai vaihtoehtoisesti hauskempia!

Karlsson on yksi hollantilaisen Present Time -nimisen yhtiön viidestä tytärfirmasta. Present Timen liikeidea on tarjota kuluttajalle nykyaikaista designia pienten kodin esineiden, kellojen, valaisimien sekä huonekalujen muodossa. Kelloja valmistavalla Karlssonilla on kaksi mallistoa, joista toinen panostaa ajattomaan tyylikkyyteen ja toisen malliston kellot sen sijaan ovat hauskoja, värikkäitä ja trendikkäitä. Yksi Karlssonin uusista ideoista on valtavan suuret kellot, jotka sopivat liiketiloihin ja työpaikoille tai näyttäväksi yksityiskohdaksi kotiin.

Itse löysin Karlssonin valikoimasta montakin mieluisaa kelloa, joiden väliltä tein lopullisen valintani. Tässä muutamia, jotka miellyttivät minun silmääni.



























Takaperin etenevä kello olisi sinänsä ollut hauska, mutta ajattelin sen olevan kotikäytössä melko epäkäytännöllinen, joten sen sulkin pois vaihtoehtojen joukosta tästä syystä. Mixed numbers -kello oli myös idealtaan hauska, mutta pidän siitä, että aika näkyy selkeästi. Toisin sanoen toivon, että kellossa on numerot - järjestyksessä. :) Punaisen vintage-henkisen kellon sekä Mr White Numbersin välillä harkitsin pitkään, mutta valkoinen tuntui ajattomammalta ja useampaan tilaan sopivalta vaihtoehdolta. Näin ollen olohuoneeni seinää koristaa nykyään tuo näyttävä kello, jonka halkaisijalla on mittaa miltei 40 cm.




PS. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Karlssonin valikoimaan, mikäli ajattoman tyylikkäät, retro-henkiset ja värikkäät kellot kiinnostavat. Suomessa Karlssonia myy useampikin sisustusliike. Helsingissä Karlssonin kelloja saa esimerkiksi Soulista (, jolla on muuten myös mainio nettikauppa ja josta löytyy kaikkea muutakin ihanaa) ja Jyväskylässä Sisustus Selmasta.

Alennusmyyntikierros, osa 2

Ensiksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat jo ehtineet vastata viime postauksessani olleeseen kyselyyn. Esitän silti mitä nöyrimmän toiveeni, että vielä useammat rohkaistuisivat vastaamaan. Tiedän, että teitä on siellä paljon enemmän kuin mitä tämän hetkinen vastausten määrä (34) antaa ymmärtää. Pelkästään blogilistan kautta lukijoita lienee miltei nelinkertaisesti tuohon lukuun nähden, joten vastailkaahan kaikki nyt kiltisti. ;) On hurjan kiinnostavaa saada tietää, millaista väkeä lukijoihini kuuluu!

Ja sitten asiaan... Tämän alennusmyyntikierroksen alusta sai sana "tuskainen" jäädä pois, sillä ruuhka kaupoissa ei juuri ennen loppiaista ollut ollenkaan yhtä helvetillinen kuin joulun jälkeisinä välipäivinä. En bongaillut muutenkaan kovin monia ihanuuksia, joten vältyin kamalalta sovitusrumbalta. Mukaan tarttui silti muutama mainio löytö.



Näihin saappaisiin rakastuin ensisilmäyksellä. Vaikka en yleensä välitä kovin korkeista koroista, annoin nekin anteeksi nämä ihanuudet nähdessäni. Korko ei sinänsä ole hirvittävän korkea, mutta lättäpohjiin tottuneelle tuossa on jo haastetta. :) Polven asti ulottuvalla varrella varustetut, hieman cowboy-henkiset saappaat hurmasivat minut kauniilla värillään ja upealla nahkapinnallaan. Kengät ovat tukevan korkonsa ansiosta mukavat jalassa ja varsi on juuri sopivan väljä, että housujen lahkeetkin mahtuvat saappaiden sisään. Koska saappaissa ei ole vuorta, ne sopivat mainiosti myös kesäkäyttöön ja näenkin jo sieluni silmillä itseni kirmailemassa kesämekossa nuo saappaat jalassani. Saappaat lähtivät matkaani Spirit Storesta puoleen hintaan (n. 75 euroa).



Tein myös toisen kenkälöydön alennusmyynneissä seikkailessani. Nämä ballerina-malliset, ruskeaa nahkaa olevat kengät nappasin Anttilan ale-hyllystä. Hintaa ei söpöliineille jäänyt kuin noin 17 euroa.















Onlysta löysin kaksi mustaa paitaa. Toinen on melko perusmallia, mutta erikoisuutta sille antavat hihoissa olevat reiät, jotka jättävät olkapäät paljaiksi. Toinen toppi on tuubi-mallinen, ja yksityiskohtina siinä on pieni rusetti ja reikä rinnan päällä, sekä koristenapit alaresorissa.



Minulla oli ostoslistallani kaikenlaista pientä kauneudenhoitoon liittyvää, ja alennusmyynneistä bongasin kunnon kavalkadin kauneustuotteitakin. Päätin tällä kertaa kokeilla Wellan Lifetex shampoota ja hoitoainetta, sillä ne olivat tarjouksessa. Lisäksi ostin käsi- ja jalkavoidetta, käsisaippuaa (simppeli, läpinäkyvä pullo oli minusta mukavan erottuva) sekä Doven kolmen pullon tarjouspakkauksen pesunestettä.



Kenkäpainotteisen alekierrokseni kruunasivat jumppakengät, jotka sain vanhemmiltani lahjakortin muodossa joululahjaksi. Suurimmaksi ongelmaksi tuntui kenkien valinnassa muodostuvan se, että ne olivat kaikki mielestäni niin rumia. Minä haluan kauniit jumppakengät! Tanssikengät olivat selvästi aerobic-kenkiä sirompia, mutta itse olen sen sortin sekaliikkuja, että kenkien pitäisi soveltua vähän molempiin. Paras vaihtoehtohan olisi tietysti hankkia omat kenkänsä eri lajeille, mutta minun budjettini ei nyt venynyt kaksien urheilujalkineiden vertaa. Minulla olisi ollut mahdollisuus ottaa vaikka kaupan kalleimmat kengät, sillä en joutunut maksamaan niitä itse. Löysin kuitenkin itselleni parhaiten sopivat hieman edullisemmasta hintaluokasta - tiedä sitten onko laatu miten hääppöinen. Niken tossut olivat mielestäni kauneimmasta päästä siron mallinsa ansiosta. Kengät ovat lähempänä tanssi- kuin aerobic-kenkiä, mutta sirosta mallistaan huolimatta niissä on jonkinlainen iskunvaimennussysteemi kantapäissä. Uuden vuoden kuntoiluprojekti onkin lähtenyt hyvin käyntiin, sillä viime viikolla onnistuin käymään jo kaksi kertaa pienellä lenkillä ja tänään aloitin viikkoni 800 metrin aamu-uinnilla. :)

100.

Tämä on blogini sadas postaus, ja haluankin sen kunniaksi ottaa hieman selvää teistä lukijoista. :) Toivoisin nyt ihan jokaisen tätä blogia seurailevan avaavan sanaisen arkkunsa ja ilmoittavan olemassaolostaan vastaamalla seuraaviin kysymyksiin. Olen utelias selvittämään millaista väkeä lukijakuntaani kuuluu!

1. Ikäsi?
2. Miten päädyit blogiini ensimmäisen kerran?
3. Oletko mukana blogosfäärissä lukijana vai myös oman blogin kirjoittajana?
4. Vapaa sana eli ruusuja, risuja sekä toiveita.

Vastaan tässä myös Sallan blogista poimimaani hauskaan kyselyyn.

Minut sekoitetaan joskus: Itse asiassa minua ei juurikaan ole sekoitettu keneenkään. Muutamia kertoja minua on luultu paikalliseksi, kun olen ollut ulkomailla (esimerkiksi Ruotsissa ja Belgiassa) ja näin ollen ahdisteltu turistien ja feissareiden toimesta.

Saan eniten kehuja: Silmistäni ja tyylistäni, tätä nykyä myös hiustyylistäni. ;) Myös iloinen luonteeni saa usein ihastelua osakseen.

Olen epävarmin: En ole erityisen epävarma mistään, mutta en ole täysin tyytyväinen esimerkiksi reisiini.

Ystäväni sanovat, että olen: Holtiton ja energinen :D

Ystäväni naljailevat minulle siitä, että: He eivät pysy perässä elämäni alati muuttuvissa kuvioissa. :D Sekä siitä, että ihastun niin helposti ja hötkyilen kaikesta. :)

Pelkään kuollakseni: Korkeita paikkoja ja hämähäkkejä.

Asia, jonka olisin halunnut tietää jo viisi vuotta sitten: Hmm... Tämä on vaikea. Sanotaan vaikka, että rakkaus ei aina riitä.

Jos voisin muuttaa itsessäni yhden asian, minä: Olisin mieluusti hieman kärsivällisempi ja itsehillintäni olisi parempi.

Minun lempikappaleeni karaokessa on: En ole laulanut karaokea kuin kaksi kertaa (eivätkä tarjolla olevat kappaleet useinkaan minua suuresti miellytä), mutta molemmilla kerroilla lauloin saman kappaleen, Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta. Olkoon vastaukseni siis se. :D

Ruoka, jota en yksinkertaisesti voi vastustaa on: Syöpöttelen vähän kaikkea, mutta suurimmat paheeni ovat sipsit (ja dippi), kevätrullat ja kaalikääryleet.


Kuva täältä.

Tuskainen alennusmyyntikierros

En ole oikein jaksanut innostua joulunjälkeisistä alennusmyynneistä. Viime viikolla käydessäni vähän vilkaisemassa tarjontaa, hermostuin vain tolkuttomaan väenpaljouteen ja melko alhaisiin alennuksiin. Monessa kaupassa alennukset ovat pääosin vain 30 prosentin luokkaa, eivätkä siis ole näin ollen suuresti houkuttaneet minua, hintatietoista kuluttajaa. Sovituskoppeihin en suurimmassa osassa kaupoista viitsinyt jonottaa, koska odottamassa oli joka paikassa noin sata ihmistä minua ennen. Onnistuin silti tekemään muutaman ihan mukavan löydön. Alennusmyyntiostokseni tuskin kuitenkaan päättyvät vielä tähän, sillä ainakin ensi viikolla on suunnitelmissa käydä ystävän kanssa kiertelemässä. Toivon mukaan tarjouksetkin paranevat alen loppua kohden. Viime viikolla mukaani lähti kuitenkin kolme mekkoa, jotka esittelen seuraavaksi.

Luonnonvalkoinen mekko on ohutta trikoota ja selkäpuolen yläosa on brodeerattua, läpikuultavaa materiaalia. Voin kuvitella tämän sopivan lämpimiin kesäpäiviin kuin nenä päähän.





















Harmaa mekko on kenties enemmänkin pitkänmallinen toppi tai tunika, mutta pituus riittää mekoksi huoletta. Leikkisästi kuvioidun paidan/mekon helma on tulppaani-mallinen.





















Musta neulemekko herätti huomioni heti ja ehtikin päästä ylläni jo uuden vuoden juhliin (punaisen vyön kanssa). Yläosa on palmikkoneuletta ja alaosa sileää neuletta. Tässäkin mekossa helma on tulppaani-mallinen.






Harmaat sukkahousut ovat joululahja ja mustat saappaat sekä punainen vyö kirpputorilöytöjä.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin hurahtivat joulu ja vuodenvaihde vauhdilla ohi ja Pupulandiakin jäi pienelle, suunnittelemattomalle joululomalle. Oma joululomani ei juurikaan lomailua ollut, sillä opiskelija pakersi töiden parissa sekä joulua edeltävän ajan että välipäivät. Vuoden vaihtuminen antoi kuitenkin myös minulle puhtia, vaikka loma jäikin lyhyeksi. Toivotan vielä näin jälkikäteen kaikille ihanaa joulua ja entistä parempaa uutta vuotta 2008! :)

Joulu sujui rauhaisasti perheen parissa, vaikka joululomani olikin vain säälittävä kolmen päivän mittainen tynkä. Parasta joululomassa olivat ehdottomasti lautapelisessiot ja elokuvien katselu. Katsoin muun muassa Audrey Hepburnin ja Gregory Peckin tähdittämän Loma Roomassa. :) Onnistuin tänä vuonna myös välttymään tolkuttomalta ylensyönniltä - kyllä, se on mahdollista. En tainnut santsata yhdelläkään aterialla, mutta ensimmäistä annosta lastatessani kirosin kyllä ahkerasti lautasten pienuutta. :D

Olin mitä ilmeisimmin ollut kamalan kiltti, koska lahjavuori hämmensi minua kertakaikkiaan (, toisaalta on myös mahdollista, että vanhempani ovat vain joulun alla hurahtavia höppänöitä ja tämä selittää lahjojen määrää realistisemmin kuin oletettu kiltteyteni). Esiteltäköön siis muutamia saamistani lahjoista. Tänä vuonna säästyin konvehtirasioilta kokonaan, mikä on pelkästään positiivinen asia, sillä poikkeuksellisesti en erityisemmin välitä suklaasta. Sen sijaan sain muun muassa paksuja sukkahousuja, joita olin toivonutkin. Kunnolliset, talvikäyttöön sopivat sukkahousut kun tuppaavat maksamaan maltaita, enkä itse usein raaski maksaa paria kymppiäkään sukkahousuista. Toivomieni seinäkalenterin (vanhojen italialaisten elokuvien julisteilla kuvitetun) ja vedenkeittimen lisäksi sain myös lukuisia ihania yllätyslahjoja. :)



Tänä jouluna koin yllätyksiä toisensa jälkeen. Mieluisimpia yllätyksiä taisivat olla kaunis Festinan rannekello ja Valentinon suunnittelemia asuja esittelevä kirja. Rannekello oli senkin takia erityisen mieluisa yllätys, sillä olin jo jonkin aikaa mietiskellyt uuden kellon hankkimista. Aina eivät vanhempien mieltymykset kohtaa omiani, mutta tällä kertaa valinta osui nappiin. Kauniin yksinkertaisessa, metallirannekkeisessa kellossa on jopa turkoosi tausta, ja turkoosihan on toinen lempiväreistäni. :)



Lahjasatoni oli myös melko käsityöpainotteinen (kiitos monitaituri-äitini) ja sain lahjaksi äitini kutoman punaisen maton, huovuttamat lapaset sekä heijastimen. Vaatteita ei tänä vuonna paketeista löytynyt Risto-Matti Ratian pitkää raidallista yöpaitaa lukuunottamatta. Musiikkilahjana sain Rajattoman Out of Bounds -levyn, sekä 80-luvun hupikokoelman. Vanhempani harrastavat myös kotitekoisia lahjakortteja milloin mitäkin rahoittaakseen. Tänä vuonna sain lahjakortin muodossa tukea kodin hankintoihin (, jota taidan hyödyntää ainakin seinäkelloa hankkiessani) sekä jumppakenkien ostoa varten (, jollaisia olinkin toivonut).



Jumppakengistä pääsenkin oivan aasinsillan kautta uuden vuoden lupauksiin, joita en kylläkään harrasta. Olen kuitenkin nyt asettanut itselleni jonkinlaisia tavoitteita uudelle vuodelle. Sohvaperunan elämä saa nyt päättyä ja aion ryhdistäytyä. Toivon, että uudet jumppakengät (, jotka kyllä vielä toistaiseksi ovat kaupan hyllyllä) motivoivat minua, sillä eihän hienoja uusia kenkiä tohdi jättää käyttämättä. :) Olen kyllä haalinut itselleni melko paljon kaikenlaista muutakin projektia kevääksi, ja mietin kauhulla miten tulen selviämään kaikesta. Aloitan nyt tammikuussa graduni tekemisen (siitä aion kertoa myöhemmin lisää, sillä aihe kiinnostaa taatusti teitäkin), ja sen lisäksi teen töitä ja muita opintoja samaan aikaan. Työharjoittelu ja valmistuminenkin häämöttävät jossakin hamassa tulevaisuudessa vuonna 2008. Lisäksi haaveissani siintävät harrastukset kuten jo mainitsemani liikunta, käsityöt sekä blogini. :) Tekemisen puutteesta tulen tuskin tänä vuonna kärsimään!