Hui, enää kolme yötä jäljellä elämää Brysselissä! Sen jälkeen tämä neiti pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa lentokoneeseen ja lennähtää takaisin Suomeen. Viisi kuukautta ovat menneet hurjan nopeasti! On toki ihana palata kotiin, mutta haikein mielin täältä lähdetään. Nyt on enää edessä pakkaaminen ja paniikinomainen aikataulutus, jotta ehtisin tavata kaikki mahdolliset ihmiset vielä ennen lähtöäni. Pakkaamisen osalta vaikuttaa lupaavalta, sillä kaikki tavarani näyttäisivät mahtuvan kassiini. Muistettakoon silti, että olen perhettäni hyväksikäyttäen toimittanut jo kaksi kassillista tavaraa Suomeen etukäteen. Omaisuutta siis piisaa.
En tiedä Suomen tämänhetkisistä keleistä, mutta Brysselissä on kolme viimeistä päivää satanut vettä. Tästä pääsenkin oivan aasinsillan kautta sadevaatteisiin. (Ovelaa, vai mitä! Hah.) Olen jo pitkään miettinyt, miksi niin monet turhaan kastelevat itsensä, vaikka jos jonkinnäköistä vaatetta sadekeleille on olemassa.

Aloitan sateenvarjosta, joka kuuluukin useimpien ihmisten sadesään perusvarustukseen. Minä henkilökohtaisesti pidän sateenvarjoista ja omistan niitä ainakin viisi (kaksi suurta ja kolme kokoontaitettavaa). Ystäväni ovatkin kiitelleet minua sateenvarjokokoelmastani, joka on pelastanut monen kastumiselta, jos sadekuuro on visiitin lopuksi päässyt yllättämään. On nimittäin varaa antaa vaikka parikin sateenvarjoa lainaksi, kun omistaa peräti viisi. Pidän eniten suurista, pitkävartisista ja värikkäistä sateenvarjoista, joita tosin on liian helppo unohdella ympäri kaupunkia, koska ne eivät mahdu kassiin. Kokoontaitettavat ovat näppäriä, mutta kovemman viiman yllättäessä valitettavan usein entisiä. Unelmieni sateenvarjo on puuvartinen, suuri ja
punainen.
Seuraavaksi käsittelyyn pääsevät kumisaappaat, jotka nekin löytyvät aika monen suomalaisen kaapista. Minä olen aina ajatellut, että jokaisella ihmisellä kuuluu olla tietyt perusasiat vaatekaapissaan ja kumisaappaat ovat mielestäni yksi näistä. En kerta kaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka kipittävät pikkukengissä kaatosateella. Eivät kumisaappaat toki joka asuun sovi, mutta kyllä kauppareissulle tai koulumatkalle voi aivan hyvin laittaa kumpparit jalkaan. Nokian värikkäät
Hai-saappaat ovatkin tehneet uutta nousua ja myös monilta muilta valmistajilta on alkanut ilmestyä mitä mielikuvituksellisimpia sadesään kenkiä. Itse kuljen ylpeänä punaisissa Nokian kumisaappaissani mieluummin kuin kastelen jalkani.
Viimeisenä sadevarusteena mukaan pääsee sadetakki, joka ei minun nähdäkseni ainakaan ole erityisen suosittu sadesään asu. Minusta sadetakkikin on vallan mainio keksintö ja pidän erityisesti vanhoista sadetakeista. Omani on vanha, vihreä ja hieman kovaa materiaalia. Sadetakit tuntuvat kuitenkin tällä hetkellä tekevän pikkuhiljaa uutta nousua, sillä näin viime keväänä jopa H&M:llä myytävän ihastuttavaa sateenvarjo-kuvioista sadetakkia. Minä toivotankin hauskat ja värikkäät sadetakit tervetulleiksi harmaita sadepäiviä piristämään.
Kaikille sadeasuille en kuitenkaan minäkään lämpene. Muistan elävästi ala-asteelta ne kammottavat sadeviitat, jotka ovat toki käytännöllisiä mutta eivät pue yhtään ketään. Lapsuusajan kurahousuista ja -hanskoista on myös jäänyt karvaita muistoja, mutta ne johtuvat pääosin siitä, että kyseisiä asusteita oli kamalan hankala pukea päälleen. Muistelen myös omistaneeni joskus ihan pienenä valtavan upean Barbapapa-sadehatun, mutta niin hieno kuin se olikin, en ehkä pukisi moista enää päähäni. :D
Tunnisteet: Höpötyksiä, Inspiraatioita, Pukeutumisvinkit