Päivän asu 15

Nyt se syksy sitten koitti. Kylmyys tuntuu tulevan aina yhtä yllättäen ja tänä vuonna lämpötila hyppäsi +10 asteeseen kuin varkain. Viime viikolla en vielä käyttänyt edes sukkia ja nyt on jo pipokeli. Olen melkoinen vilukissa, joten pukeudun jo tällaisella säällä varsin lämpimästi. Tämänpäiväinen tyylini oli hyvin syksyinen sekä väriensä että vaatekappaleidensa puolesta. Oli suurta huivia, oversize-neuletta, nahkatakkia, villamyssyä sekä nahkasaappaat, ja värit liikkuivat maastossa musta-oliivinvihreä-tummansininen.














Vedin jalkaani nämä vanhat kapealahkeiset farkut, jotka ostin joskus ennen tätä kuuminta pillifarkkuvillitystä. Nämä olivat ne varovaiset "siirtymähousut" leveästä lahkeesta kapeampaan. :) Ja tuntuivat silloin alkuun ihan kauhean pilleiltä, vaikka nythän nämä ovat melkein löysät verrattuna moniin muihin farkkuihini. :D Farkkujen kaveriksi puin pitkän oliivinvihreän topin ja mustan jättikokoisen neuletakin, jotka molemmat löysin kirpparilta Brysselistä. Neuletakin kanssa kävi melkoinen tuuri, sillä se on aivan uusi ja vieläpä merkiltään Levi's (niitä jo aiemmin mainitsemiani näyte-eriä taasen). En itse ole lukenut yhtään Harry Potteria tai nähnyt edes elokuvia, mutta olen kuullut jo kahdelta kaveriltani, että neuletakkini on Harry Potter -paita. :D Tiedä sitten... Kaiken kaikkiaan tämänpäiväinen asuni oli melko second hand -painotteinen, sillä myös kengät ja laukku ovat kirpputorilöytöjä. Laukun pieni omena-koriste toisti hauskasti oliivinvihreää väriteemaa.

• farkut - Crocker (JC)
• oliivinvihreä pitkä toppi - second hand (Les Petits Riens, Bryssel)
• neuletakki - Levi's, second hand (Les Petits Riens, Bryssel)
• oliivinvihreä huivi - Sokos
• nahkatakki - H&M
  
• mustat nahkasaappaat - second hand
• laukku - second hand
• ruudullinen sateenvarjo - tuliainen Italiasta (Sain tuon sateenvarjon kaverini vanhemmilta ollessani ala-asteella! Hih.)
• myssy - Tiger of Sweden (Spirit Store)
  

Musiikkina soi juuri nyt:

Cinematic Orchestra - Everyday

Intohimosta kenkiin

En oikein tiedä, milloin ja miten tämä rakkauteni kenkiin alkoi, mutta jossain vaiheessa vain huomasin omistavani kenkiä huomattavasti kavereitani enemmän. Tämän havainnon jälkeen kenkieni määrä on varmasti kaksinkertaistunut. En tiedä kenkäparieni tarkkaa lukumäärää, sillä en ole hetkeen niitä laskenut, mutta veikkaisin luvun olevan siinä 70 paikkeilla. Mainittakoon kuitenkin, että kenkäkokoelmani on karttunut nykyisiin mittoihinsa vuosien kuluessa. Vanhimmat kenkäni ovat ala-asteajoiltani, sillä jalkani ei ole kasvanut yli 10 vuoteen. Karsin myös kenkävarastoani aina tietyin väliajoin - loppuun käytetyt ja käyttämättä jääneet kengät saavat auttamatta lähtöpassit.

Tällaisen kenkävaraston omistaminen ei varmasti ole millään tavalla tarpeellista, mutta mielestäni ihmisen tulee omistaa enemmän kuin kaksi paria kenkiä. Jo Suomen sääolosuhteet vaativat monenlaisia jalkineita, puhumattakaan eri tilaisuuksiin sopivista kengistä. Muistan erään ystäväni valittaneen, kuinka hänen mokkanahkaiset talvikenkänsä eivät kestäneet kauniina yhtä talvea pidempään. Itse omistan saman valmistajan melkein samanlaiset kengät, mutta omani olivat (ja ovat edelleen) täysin priimakunnossa. Syy kaverini kenkien huonoon kuntoon oli hänessä itsessään, ei kengissä. Ensinnäkin, mokkanahka tulee suojata kosteudelta ja lialta tarkoitukseen sopivalla suojasuihkeella. Toiseksi, kyseisestä materiaalista valmistettu kenkä ei sovi joka säähän. Ei ole ihme, että mokkanahka menee pilalle ja ruman näköiseksi, jos sitä uitetaan pahimmilla räntäkeleillä vetisessä loskassa. Jos aikomuksena on hankkia vain yhdet talvikengät, kannattaisi valita sellaiset, jotka sopivat mahdollisimman monenlaiseen säähän. Minun mielestäni jokaisen ihmisen peruskenkiin tulisi kuulua vähintään yhdet kesä-/kävelykengät, lämpimät talvikengät, kostealle säälle sopivat jalkineet, urheiluun sopivat kengät sekä juhlakengät. Silti tiedän montakin ihmistä, jotka omistavat tasan kaksi paria.

Tässä kuvassa näkyy eteiseni kesäkenkineen (osa myös kevät-/syyskenkiä). Viisikerroksinen kenkätelineeni on erittäin näppärä, mutta valitettavasti sekään ei riitä noille kuvassa näkyville 38 parille kenkiä. Pitäisi varmaankin hankkia toinen samanlainen. Millainen suhde sinulla on kenkiin? Vai oletko ajautunut hamstraamaan jotakin ihan muuta?

Home sweet home, part 3

Tänään esittelen teille makuuhuoneeni, joka on värimaailmaltaan sininen. Vaikka en sisustuksessa välitä sinisestä väristä suuremmin, makuuhuoneen värinä se on poikkeustapaus, sillä assosioin sinisen yöhön ja unimaailmaan. Minulla sisustusvärit lähtevät usein liikkeelle pienistä asioista ja niin myös makuuhuoneessani. Äitini on tehnyt minulle kauniin sinisen maton, jonka jälkeen on vain ollut helppo jatkaa sinisellä linjalla muunkin sisustuksen kanssa.

Tähän asuntoon muuttaessani makuuhuoneen seinien väri oli valmiiksi sininen, tosin melkoisen kamala sininen. :D Seinät on maalattu niin, että seinän alaosa on räikeää suomenlipun sinistä (tai aavistuksen vaaleampaa) ja yläosa hentoa vaaleansinistä. Kokonaisuuden kruunaa värien vaihtumiskohdassa hieman mauton boordi, joka ei sävyltään edes oikein istu seinien muuhun väritykseen. En ollut makuuhuoneeni seinistä mitenkään haltioissani, mutta lasikuitutapetin ansiosta ne on onneksi helppo maalata halutessaan uudelleen. Räikeiden seinien kanssa olen oppinut elämään, koska huone on sisustukseltaankin sinisävyinen. Maalausprojekti onkin suunnitelmissa ja odottaa vain toteuttamista. Voi kyllä mennä tovi jos toinenkin ennen kuin saan aikaiseksi...



Yksi huoneeni parhaista puolista on runsas säilytystila. Käytössäni on peräti viisi vaatekaappia yläkaappeineen, ja yhden hengen tarpeisiin se on varsin ruhtinaallisesti. Lisäksi yhtä seinää peittää Lundia-typpinen hyllystö, jonne olen huolellisesti arkistoinut muun muassa muotilehteni. ;) Romuja on hyvä piilotella myös suloisiin säilytysrasioihin. Minulla on kumma mieltymys pääkallokuvioon, jollainen koristaakin erästä säilytysboksiani (, johon olen piilottanut kaikki vain väliaikaiskäytössä tarvittavat piuhat ja laturit).
















Mieluisinta minulle makuuhuoneessani ovat äitini tekemät verhot. Kangas on Finlaysonin ja minusta todella kaunis. Molemmissa verhoissa kulkee pystysuunnassa kolme aavistuksen erisävyistä raitaa (violetti, keskisininen ja turkoosiin vivahtava sininen).



Pidän kovasti myös tähän uuteen asuntoon hankkimastani päiväpeitosta, jonka löysin Indiskasta. Turkoosi on toinen lempiväreistäni, joten olin mielissäni, kun onnistuin löytämään raikkaanvärisen päiväpeiton. Koristetyynyt ovat myös Indiskasta, mutta ne olen saanut lahjaksi äidiltäni.




Tämä pikkuinen kello on tuliainen itselleni Roomasta muutaman vuoden takaa. Löysin hauskan kaupan, joka oli täynnä käsintehtyjä, toinen toistaan kauniimpia kelloja. Valinta oli vaikea, mutta en ole hetkeäkään katunut, että päädyin tähän turkoosiin kelloon. Kuvassa näkyvä lamppu on 1,5 euron ostos huuto.netistä.







Sinisen sävyt toistuvat myös muissa makuuhuoneeni sisustuselementeissä kuten tauluissa ja koriste-esineissä. Ikkunan äärellä olevat kynttilälyhdyt ja kilpikonna ovat lahjoja läheisiltä. Kaj Stenvallin ankkataulun olen saanut pikkuveljeltäni ja Majakkataulu oli ylioppilaslahja kummitädiltäni. Rannekorujeni säilytyspaikaksi olen keksinyt merensinisen Mariskoolin.Minulla on niin paljon sinisävyisiä esineitä, että tuntuu kuin makuuhuoneeni kohtalo olisi olla sininen. Olohuoneesta nimittäin olen tietoisesti tehnyt sen värisen kuin se on.

Sananvapaudesta

Olen tätä aihetta sivunnut teksteissäni jo ennenkin, mutta Bisquitsin postauksen myötä heränneen keskustelun sekä Jokapoika-paita-postaukseni saamien kommenttien innoittamana sain jälleen uusia ajatuksia aiheen tiimoilta. Ja tietysti haluan jakaa ne teidän kanssanne, koska keskustelu on aina mukavaa ja avartavaa. :)

Olen kirjoittanut joskus aiemmin persoonallisesta tyylistä sekä hienosti pukeutumisesta ja siitä, miten molempiin suhtaudutaan Suomessa usein kovin nuivasti, jopa avoimen negatiivisesti. Styledrop kommentoi Bisquitsin tekstiä todeten, että on erikoista, miten omaan pukeutumiseensa huomiota kiinnittämättömien ihmisten mielestä muutkaan eivät saisi panostaa pukeutumiseensa. Ylipäänsä minusta on hieman erikoista, että muiden ihmisten asuvalintoihin kiinnitetään täällä niin paljon huomiota. Kuten Bisquits sanoi, ulkomailla voi pukeutua rauhassa juuri niin kuin haluaa, eikä kukaan vaivaudu tuijottamaan muutamaa sekuntia pidempään - ja saman totisesti huomasin itse asuessani Brysselissä. Tuo varmaankin on ollut ratkaiseva tekijä rohkaistumisessani pukeutumisen suhteen, ja selittää nyt selvästi sitä, miksi rohkaistumiseni tapahtui juuri tuona aikana, kun asuin Belgiassa.

Eniten minua ehkä kummastuttaa se, miten Suomessa ihmiset kokevat oikeudekseen jopa kommentoida tuntemattomien ihmisten pukeutumista useimmiten kaikkea muuta kuin mairittelevaan sävyyn, jos satunnaisen kanssaihmisen asuvalinta ei kommentoijan mielestä ole osunut ihan nappiin. Minun asuvalintani eivät taatusti aina osu kohdalleen (varsinkaan nyt tämän kokeilullisen periodini virallisesti alettua) ja osaan ottaa mahdollisesti vastaantulevat kommentit huumorilla. Täällä blogissani otan kommentit, niin rakentavat kuin kehuvatkin, ilolla vastaan, koska sitä vartenhan täällä on kommentointimahdollisuus. Ja mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Silti minua ihmetyttää, mikä saa ihmisen puuttumaan täysin tuntemattoman vastaantulijan pukeutumiseen.

Minä itse voisin antaa palautetta vastaantulijan asuvalinnasta ainoastaan, jos se olisi minusta aivan poikkeuksellisen ihastuttava - harvemmin edes silloin. Mutta ei tulisi mieleenikään alkaa kritisoida täysin tuntemattoman ihmisen pukeutumista. Hassua sinänsä on se, että useimmiten kommentoinnin kohteeksi joutuvat juuri joko persoonallisesti tai erityisen kauniisti pukeutuvat ihmiset. Resuinen tai epäsiisti olemus sen sijaan eivät yleensä aiheuta reaktioita suuntaan tai toiseen, tai vaikka aiheuttaisikin, tällöin mölyt pidetään mahassa. Perin kummallista, minun mielestäni. Miksi suomalaiset välittävät niin paljon toistensa pukeutumisesta?



Kuva on Amnestyn puolalaisesta mainoskampanjasta sananvapauden puolesta ja se on napattu täältä.

Seppälän uudet eväät

Seppälän jo pari vuotta käynnissä ollut "kasvonkohotusprojekti" saa varsinaisen huipentuman nyt, kun Hanna Sarénin yhteistyö firman kanssa on julkistettu. Sarénin tuleva mallisto on suunnattu nuorelle aikuiselle naiselle, joka on haluaa panostaa laatuun ja on kiinnostunut huippumuodista. Elokuussa 2008 myyntiin tuleva mallisto sisältää naisten vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Käytännössä Seppälä tekee siis Suomen mittakaavassa "H&M:t", tosin Seppälän ja Sarénin yhteistyön on määrä jatkua useampien mallistojen verran.

Seppälän imagon nostatus on toistaiseksi toiminut ihan kohtalaisesti, mutta uskon että yhteistyö Sarénin kanssa antaa myynnille ihan uudenlaista potkua. Itse en ole Seppälästä juurikaan vaatteita löytänyt, vaan ostokseni ovat rajoittuneet muutamaan kenkäpariin ja joihinkin asusteisiin. Minun silmissäni Seppälän tuotteita leimaavat materiaalien heikko laatu (tekokuitua, tekokuitua ja vielä kerran tekokuitua!) ja laatuun nähden korkeahko hinta sekä usein liian tunnistettavat ja hölmöt printit (, joita on tungettu liiaksi joka paikkaan). Esimerkiksi H&M:n vaatteissa arvostan juuri sitä, että niissä ei useimmiten ole kovin näkyviä merkkejä siitä, mistä tuote on hankittu, jolloin niitä on helppo yhdistellä monenlaisiin asuihin. Typerät tekstit ja hassunhauskat eläinprintit taas tuntuvat kuuluvan Seppälän vaatteiden vakiovarusteisiin. Minä kuitenkin jään avoimin ja odottavaisin mielin odottamaan Sarénin mallistoa ja aidosti toivon, että yhteistyö kantaa hedelmää. :)

Kuva täältä.

Kirput marketissa

Olin varannut tämän ja huomisen päivän erään koulutyön tekemiseen, mutta kuinka ollakaan kirpputorikierros tuntui tänään huomattavasti houkuttelevammalta ajatukselta kuin ahertaminen esseiden parissa. Positiivista kuitenkin lienee se, että sain mukavasti liikuntaa kierrokseni aikana, sillä käveltyä tuli useampikin kilometri.

Kirpputoreilla on selvästikin nyt menossa kesäkauden päätöshetket, sillä molemmilla vierailemillani kirppiksillä oli jonkinlainen alennusmyynti käynnissä. Kesäisiä vaatteita myytiin pois ale-hinnoin syystavaroiden tieltä ja onnistuin tekemään muutaman ihan hyvän löydön tämän päivän kierroksella.

Ensimmäinen löytöni oli tämä laukku, josta en kyllä osaa sanoa, onko se nahkaa vai tekonahkaa. Epäilen vahvasti jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikka toki on mahdollista, että materiaali olisi aitoa nahkaakin. Jotenkin tämä kassi toi minulle mieleen designer-laukut ja hauskana yksityiskohtana siinä oli pieni omena-koriste.




Toista löytöäni harkitsin jonkin aikaa, sillä en ollut varma tulisiko tällaiselle hameelle oikeasti käyttöä. Sitäpaitsi muistin, että olen saanut äidiltäni samanlaisen farkkuhameen, jota hän on itse käyttänyt nuoruudessaan. Olen hylännyt hameen jonnekin vanhempieni kaappien takanurkkiin, sillä korkea vyötärö ei innostanut minua teinivuosina. Nyt kuitenkin voisin käydä kaivelemassa senkin hameen hyötykäyttöön. Päätin kuitenkin ostaa kirpparihamosen, sillä hintaa sillä ei ollut juuri nimeksikään, ja se on hieman erilainen kuin äitini vanha. Hame on selvästi jostain 70-luvulta peräisin, se on hyvin vaaleansinistä farkkua ja siinä on kivana yksityiskohtana taskut. Valkoinen röyhelöpaitani näyttää olevan täydellinen korkeavyötäröisiin alaosiin yhdistettynä. :)

Viimeinen löytöni oli kauniilla pääntiellä varustettu mekko, joka kylläkin vaatii hieman muokkausta ennen kuin kelpuutan sen käyttöön. Kiinnitin heti ensimmäisenä mekossa huomiota suloiseen kankaaseen, hauskoihin nappeihin ja taskuihin sekä pääntien kauniiseen malliin. Nyt olen kahden vaiheilla tekisinkö mekostani vain hieman lyhyemmän tunika-mallisen taskumekon vai lyhyen A-linjaisen jakun (Rachel Bilsonin tyyliin). Kumman vaihtoehdon puoleen te kallistuisitte?

Jokapoika-paita - hirvitys vai ihanuus?

Kuva: fashionFINLAND.com

Marimekon Jokapoika-paita sai huutia muutama vuosi sitten, kun Saimi Hoyer (eli omalta sukunimeltään Nousiainen) lyttäsi paidan kärkevillä mielipiteillään Mtv3:n Unisex-ohjelmassa. Hoyerin mukaan paita on malliltaan tönkkö, eikä sovi kenellekään paitsi variksenpelättimelle. Mielipide poiki vilkasta keskustelua ja Hoyerille potkut Marimekon leivistä.

Raidallinen Jokapoika on klassikko, joka on pysynyt muuttumattomana Marimekon tuotannossa jo yli 50 vuoden ajan, vain Piccolo-kankaan värit ovat ajan saatossa vaihdelleet. Paidan suosioon ovat vaikuttaneet ajaton malli ja kuosi sekä kankaan kestävyys. Kuinka moni nykypäivän valmisvaate kestää vanhemmilta lapsille miltei uudenveroisena?

Minä olen perinyt vanhemmiltani neljä Jokapoika-paitaa, jotka ovat enimmäkseen koristaneet vaatekaappiani. Yhtenä päivänä päätin kuitenkin kokeilla yhtä paidoista päälleni. Yllätyin siitä, miten hyvin paita oikeastaan sopikaan. Löysät miestenpaidat ovat löytäneen tiensä naisten ylle viime kevään aikana, ja Marimekon Jokapoika täyttää väljän ja pitkähkön mallinsa ansiosta saman funktion mainiosti. Minun mielestäni paitaa on siis parjattu hieman syyttä suotta, mutta mitä mieltä sinä olet?

Ensimmäisen kuvan paidat ovat väreiltään sini-violetti ja savunsini-valkoinen. Toisen kuvan paidat ovat musta-oliivinvihreä ja musta-valkoinen (, joka on malliltaan hieman erilainen verrattuna muihin paitoihin).

Minä puin Jokapojan seuraksi mustat leggingsit, mutta esimerkiksi mustat pillifarkut sopisivat myös tähän asuun hyvin. Paita on kuitenkin sen verran lyhyt, että leggingsien kannattaa olla läpinäkymättömät. Jälleen kerran sain osakseni hyvin pitkiä katseita, mutta kukaan ei sentään innostunut kommentoimaan. Olin jo valmiiksi mietittinyt pari kipakkaa napautusta takaisin, jos joku sattuisi huomauttamaan jotakin sen tyylistä, että "Jäivätkö housut kotiin?"

Kummallinen Uusi Fantasia

Bändi, jonka aion tänään teille esitellä, on ehdottomasti rakkain lempilapseni kaikkien suosikkibändieni joukossa. Kuten yhtyeen nimi Uusi Fantasia jokseenkin antaa odottaa, kyseessä on todella erikoinen kokoonpano ja todella erikoista musiikkia.

Vaikka olen diggaillut Uutta Fantasiaa jo monta vuotta, en tiedä bändistä juuri mitään. Tämä ei johdu vähiten niistä syistä, että a) bändi on hyvin tuntematon, b) se tekee musiikkia pienelle marginaaliryhmälle, c) Uuden Fantasian musiikkia ei soiteta juuri missään (poikkeuksina satunnaisesti Groove FM sekä mahdollisesti Bassoradio, joka ei kuulu täälläpäin maailmaa) tai d) bändillä ei ole varsinaisia kotisivuja. Uskoisin myös, että Uuden Fantasian imago on osittain tarkoituksella hämärän salaperäinen. En ole tähän päivään mennessäkään onnistunut vielä selvittämään, ketkä ovat bändin varsinaiset jäsenet. :D Uudelta Fantasialta on ilmestynyt toistaiseksi yksi levy Top Ten, jonka takakannessa mainitaan kaiken kaikkiaan 25 ihmistä, jotka ovat olleet levynteossa mukana. Olen kuitenkin siinä luulossa, että bändin ydin ovat kaksi miestä, joiden tarkempi henkilöllisyys on ainakin minulle vielä kysymysmerkki. Jotain bändistä kertonee kuitenkin se, että sen taustatiimissä on mukana muun muassa ihmisiä, jotka ovat erittäin nimekkäitä ja arvostettuja esimerkiksi jazz-piireissä.

Kuten oheisista kuvista näkyy, myös levyn kannet ovat melko persoonalliset. Olen jo kauan yrittänyt miettiä, ovatko kannet vain rumat vaiko jo niin rumat, että ne olisivat jo hienot. :D Tavallaan kallistun jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen, koska rumuudessaan kannet saavat jo jonkinlaisen kitsch-arvon. (Huomatkaa myös ihastuttava pussilakanani.)


Olen toisinaan vitsaillut, että minusta tulisi Uudelle Fantasialle mainio promoottori, sillä olen tehnyt tätä bändiä mainostuksellani tunnetuksi omassa ystäväpiirissäni jo vuosia - ilmeisen hyvällä menestyksellä. Hauskaa sinänsä on se, että tämä on kantautunut mystisiä teitä myös bändin poikien korviin ja olen heiltä saanut asiasta ihan henkilökohtaista kiitosta ja palautettakin. :D Tätä kautta olen myös kuullut, että uusi levy olisi parhaillaan tekeillä. Ja voisi sanoa jo olevan aika, sillä edellisen levyn julkaisusta on vierähtänyt jo nelisen vuotta.

Uuden Fantasian musiikin esittely olisi melko mahdotonta (ei kotisivuja, ei musiikkivideoita), ellei bändillä sattuisi olemaan MySpace-profiilia, josta löytyy muutama biisi. Top Ten -levyllä musiikkityylit vaihtelevat laidasta laitaan, mutta kappaleista löytyy ainakin elektro- sekä jazz-vaikutteita, muutamia tyylilajeja mainitakseni. Uuden Fantasian musiikki on pääosin instrumentaalista, mutta muutamassa kappaleessa on pieniä lauluosuuksia. Kaksi omista suosikkikappaleistani löytyy myös Myspacesta, Takaisin 2002 ja Fantasia. Käykäähän testaamassa ja kertokaa jälleen mielipiteenne. :)

Päivän asu 14: "Annetaan korkeille vyötäröille vielä mahdollisuus"

Päätin tänään kokeilla jotakin rohkeaa: antaa korkealle vyötärölle vielä toisen mahdollisuuden. Olen Cheap Monday -farkkujen ylin ystävä, ja niissä tuppaa usein olemaan vähintäänkin normaali ellei korkea vyötärö. Ostin joulunjälkeisistä alennusmyynneistä aika erikoisen väriset Cheap Mondayn farkut, jotka ovat jääneet aika vähälle käytölle vielä toistaiseksi. Farkkujen sävy on erittäin tasainen vaaleansininen, joka tuo mieleeni 70-luvun farkut. Lahkeen malli on kuitenkin kapea, toisin kuin 70-luvulla.

Kokeilin tässä taannoin korkea vyötärö -lookia eräiden toisten Cheap Mondayn farkkujeni kera, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Totesin tällöin, etteivät korkeat vyötäröt vain taida sopia minulle. Moni lohdutti minua, ettei kokonaisuus näyttänyt niin pahalta kuin luulin, ja ehdotti parannusehdotuksia asukokonaisuuteeni. Näistä neuvoista viisastuneena päätin uskaltaa kokeilla tätä tyyliä vielä kerran, tällä kertaa uusin eväin. Viimekertaisen kokeiluni kohtaloksi koitui uskoakseni paitavalintani, joka oli vaakaraidallinen ja liian samanvärinen kuin farkkuni. Tänään valitsin viisaammin selvästi erivärisen yläosan ja lisäsin farkkujen seuraksi vyön. Ja yllätyksekseni kokonaisuus näytti suorastaan hyvältä!

Tämä on taas yksi niistä asuista, jotka hieman ujostuttavat ovesta ulos astuttaessa, mutta koska olen päättänyt olla välittämättä muiden tuijotuksista tai mielipiteistä, rohkeasti marssin ihmisten ilmoille tässä 70-luvun country girl -henkisessä asussani. :D Bootsit sentään jätin laittamatta, ne olisivat olleet jo hieman liikaa (, vaikkakin valkoiset reikäbootsini olisivat sopineet asuun kuin nenä päähän).

• valkoinen röyhelöpaita - Vero Moda
• farkut - Cheap Monday (Jim&Jill)
• vyö - äidin vanha
• avokkaat - Ecco, second hand
  

Lisäksi otin matkaani jo tutuksi tulleen ruskean nahkalaukun. :)

Vielä on kesää jäljellä

Antakaa minulle anteeksi, että käytin otsikkona sen kammottavan Mamba-renkutuksen nimeä. :D Se vain tuntui sopivan tämän postauksen nimeksi, sillä joudun todella välillä muistuttelemaan itselleni, että ollaan vielä kesässä. Henkisesti olen menossa jo pitkällä syksyssä ja tekisi mieli pukeutua lämpimämmin kuin on tarve. Tämä on sinänsä omituista, sillä olen ehdottomasti enemmän kesä- kuin talvi-ihminen. Vaikka paahtavista helteistä ei saisi valittaa, niin minua kyllä alkaa pikkuhiljaa tuskastuttaa jatkuva hikoilu. Minulle riittäisi +30 asteen sijaan vallan mainiosti +20. :)

MUTTA koska syksy vielä antaa odottaa itseään, säästän myös syysaiheisia postauksiani tuleville ajoille ja keskityn tällä kertaa ihanan kesäisiin asuihin, joita olen tässä pitkin kesää bongaillut eri street style -sivustoilta.

Ensimmäisissä kolmessa kuvassa tytöt ovat pukeutuneet suloisesti valkoiseen. Mekot ovat molemmat herkän tyttömäisiä ja tunika taas edustaa hieman boheemimpaa tyyliä, jota suuri kaulakoru ja luonnollisen värinen nahkalaukku korostavat mukavasti.

Seuraavat kolme mekkotyyliä ovat todella onnistuneita. Tytöt näyttävät kaikki suorastaan säteileviltä. Tuolta minäkin haluaisin näyttää kesämekossa kirmaillessani, huolettoman kauniilta ja luonnolliselta hiukset rennosti hulmuavina.

Jos sen sijaan haluaa verhoutua housuihin, näistä neitokaisista voi ottaa mallia. En osaa sanoa, mikä ensimmäisessä asukokonaisuudessa herätti huomioni, mutta jotenkin se vain toimii. Henkseli-look viehättää minua erityisesti ja vanhemman rouvan paita herkkine sudenkorentokuvioineen on varsin suloinen.

Näistä asuista huokuu boheemi huolettomuus. Vaatteita on yhdistelty ennakkoluulottomasti ja pukeutujat eivät selvästikään ota itseään liian vakavasti. Toisen kuvan tyttö saa lisäpisteitä ihanista hiuksista. :) En tiedä tohtisinko itse pukeutua pelkkään ylisuureen paitaan, laittamatta edes leggingsejä alle, mutta näemmä sekin voi toimia. Tähän väliin mainittakoon, että tein loisto-löydön eräältä kirpputorilta Brysselistä. Löysin eurolla ylisuuren valkoiset miesten kauluspaidan, jollaista olin jo jonkin aikaa etsiskellyt. vasta tarkemman syynäyksen jälkeen huomasin, että paita oli Yves Saint Laurentin! Arvatkaa vain lähtikö mukaani... ;)















Kuvat peräisin seuraavilta sivustoilta:
Style Arena
Hoy Fashion
The Sartorialist
Stockholm Street Style
The Streets Walker
YouCatwalk

Home sweet home, part 2

Aloitin jokin aika sitten uuden (tai paremminkin jatkoin jo aiemmin aloitettua ja sittemmin sivuun jäänyttä) sisustusta käsittelevän osion blogissani ja nyt on aika esitellä kotiani hieman lisää. Olen nyt vihdoin siivonnut asuntoni, joten siitä kehtaa ottaa nyt kuvia muillekin näytettäviksi. ;) Täytyy tosin tunnustaa, että muutamaa kuvaa varten vain siirsin rojuja muualle. :D

Esittelin viimeksi olohuonettani ja aion jatkaa siitä vielä edelleen, sillä otin tänään lisää kuvia yksityiskohdista. Erityisesti pidän kolmesta valokuvataulusta olohuoneeni seinällä. Olen ostanut valokuvat Egyptistä puolitoista vuotta sitten. Valokuvat ovat peräisin 30-40 -luvuilta, jolloin muutama valokuvaaja kiersi ympäri Egyptiä valokuvaamassa tavallisia ihmisiä ja arkea. Minut mykistää se, miten valokuviin on onnistuttu vangitsemaan niin taianomainen tunnelma ja se, ettei kuvista pysty mitenkään päättelemään, että ne ovat peräti 60 vuoden takaa.

Viime kerralla näitte jo vilauksen punavalkoisista verhoistani. Niiden lisäksi olohuoneeni ikkunaa peittää läpikuultava bambukaihdin. Pidän tavasta, jolla valo läpäisee verhon ja luo huoneeseen kauniin valaistuksen päiväsaikaan. Illalla kaunis verhoni ei kuitenkaan ole maailman käytännöllisin, sillä sen läpi näkyy myös toisinpäin, kun valo tuleekin asunnon sisältä päin. Olen kuitenkin todennut, että tämä on minun kotini, joten elän täällä juuri niin kuin tahdon. Jos joku kokee tarvetta tirkistellä ikkunoistani sisään, hän tehköön sen aivan vapaasti. Ei minun kodissani mitään niin kovin mystistä tapahdu. :D

Pidän kovasti myös sohvastani, jonka vanhempani ostivat minulle tupaantuliaislahjaksi. Punainen sohvani muuntuu sängyksi kädenkäänteessä näppärän mekanisminsa ansiosta ja toisinaan vietän öitäni useinkin sohvalla säälittävän kapean vuoteeni sijaan.

Tämän hauskan taulun olen saanut syntymäpäivälahjaksi tädiltäni. Pidän taulun pitkulaisesta muodosta, tummista kehyksistä ja hassusta kuvasta, jossa apina pitelee siveltimiä käsissään, varpaissaan, suussaan ja hännällään ja alla lukee teksti "Six hands are better than two". Kuva on suomalaista tekoa, mutta en tiedä taiteilijasta mitään. Alareunassa on kuitenkin signeeraus (?) Karhu.

iLove Music

Tänään on myös aika esitellä teille, millaista musiikkia kuuntelen, siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla on loistava musiikkimaku. ;) Musiikki edustaa minulle myös kauneutta (tosin auditiivista sellaista), ja olen jo ensimmäisessä postauksessani maininnut nauttivani kauneudesta kaikilla elämän osa-alueilla. Siispä katson voivani lukea myös musiikin osaksi blogini aihealuetta. :)

Kuuntelen joidenkin mielestä hyvin erikoista musiikkia ja on varmaa, että suurin osa lempiartisteistani/bändeistäni on melko tuntemattomia. Nautin erityisesti melankolisesta fiilistely-musiikista, jossa on mielellään unenomaista tunnelmaa, kaikuvia soundeja, kellopelimäisiä ääniä ja veikeitä rytmejä (etenkin hyppivät broken beatit ovat mieleeni), vaikka välillä kaipaan räväkämpääkin menoa. Kuuntelen paljon musiikkia, jossa ei ole laulua ollenkaan, vaikka pidän laulusta myös. Ja laulamisesta. :) Tulen jatkossa esittelemään teille musiikillisia löytöjäni muiden postausten yhteydessä, ja mahdollisesti silloin tällöin omistan aiheelle kokonaisia postauksiakin.

Tällä kertaa tutustutan teidät yhteen uusimmista suosikeistani - britti-artistiin nimeltä Bonobo (oikealta nimeltään Simon Green), joka työskentelee musiikin parissa sekä tuottajana, säveltäjänä, muusikkona että dj:nä. Miekkonen on tehnyt uraa Ninja Tunesin riveissä ja julkaissut kolme studioalbumia. Lisää tietoa Bonobosta löytyy Wikipediasta ja Ninja Tunesin kotisivu täältä.

Koska en osaa (, enkä pidä tarpeellisenakaan) liittää musiikkia tai videota blogiini, kiinnostuneet saavat itse käydä tutustumassa Bonobon mainioon musiikkiin täällä ja täällä. :) Ensimmäisestä Recurring-kappaleesta videota ei ole tehty, mutta joku on sattunut käyttämään kyseistä kappaletta taideprojektinsa musiikkina, joten keskittykää musiikkiin tässä kohtaa. Toinen biisi Flutter sen sijaan on saanut ihan oikean videon. Nautinnollisia hetkiä!

PS. Kuulen mielelläni mielipiteitänne. :)

Päivän asu 13 (ja second hand -shoppailuvinkki)

Pursuilen inspiraatiota tänään, joten saatte nauttia poikkeuksellisen monesta postauksesta nyt yhdellä kertaa. Olen aiemmin tehnyt päivän asu -postauksia aika harvakseltaan, mutta nyt tänäänkin tein niin hauskoja löytöjä omasta vaatekaapistani, että ne on syytä jakaa teidän kanssanne.

Ostin noin puolitoista vuotta sitten Tukholman matkallani Gina Tricot'sta punavalkoraidallisen pidemmän mallisen topin, jossa on todella suuri kaula-aukko. Pidin topin ideasta heti, mutta se ei ole löytänyt tietään käyttööni muutamaa kokeilukertaa lukuunottamatta. En oikein tiennyt, minkä kanssa toppia voisi käyttää, kunnes tänään kokeilin sitä uudelleen. Huomasin topin olevan niin pitkä, että sitä voisi käyttää trikoiden kanssa ikään kuin mekkona.

Sää on ollut jälleen lämmin tänään, joten pitkähihaista ei tarvitse. Päätinpä silti kokeilla toukokuussa ostamaani söpöä, vyötärömallista farkkutakkia asun kanssa ja antoikin sille täydellisen loppusilauksen. Farkkutakki on väriltään hyvin tummansininen, melkein musta, ja olen ostanut sen second hand -kaupasta Brysselistä. Hauskaa tarinassa on kuitenkin se, että takki on Levi'sin ja upouusi. Belgiassa tuntuu olevan tapana, että second hand -liikkeet ostavat toisinaan brändeiltä vaatteiden näyte-eriä ja myyvät niitä sitten eteenpäin huokeaan hintaan. On siis mahdollista löytää esimerkiksi täysin käyttämättömät merkkifarkut pilkkahinnalla second hand -putiikista. Näyte-erät tosin sisältävät yleensä vain yhtä kokoa, joten on sitten tuurista kiinni, sopivatko kyseiset vaatteet päälle. Maksoin siis farkkutakistani loppujen lopuksi 5 euroa. Vaikka en ole koskaan ollut suuri farkkutakkien ystävä, tämä lähti mukaan edullisen hintansa, loistavan istuvuutensa ja suloisen lyhyen mallinsa takia.

• valkoinen trikootoppi - JC
• punavalkoraidallinen toppi - Gina Tricot (Tukholma)
• mustat trikoot - Vero Moda
• farkkutakki - second hand (Les Petits Riens, Bryssel)
  
• kengät - Converse (Spirit Store)
• suuret punaiset nappikorvikset - Ninja