Mustanpuhuvaa

Olen jostain syystä viime aikoina tuntenut suurta vetoaa mustaan väriin. Muistelen ihmetellen aikoja (vain muutama vuosi sitten), jolloin en omistanut oikeastaan oikein mitään mustaa. Värit ovat yhä lähellä sydäntäni, mutta en nykyään kavahda ollenkaan kokomustia asuja - päinvastoin! Huomaan, että minulla selvästi meneillään jokin tosi minimalistinen kausi ja vaatteiden värit ovat pääosin mustaa, valkoista, harmaata ja ruskeaa. Väritän näitä perusvärejä sitten esimerkiksi asusteilla, jos kaipaan jotakin räväkämpää.

Jo eilen uudet ihanat CTRL:n leggingsini polttelivat kaapissa, mutta valitsin pakkasen takia farkut. Nyt keli on nollassa ja lihakset vieläkin (!) kipeät tiistain kössi-sessioista, joten leggingsit pääsivät tekemään ensiesiintymisen ylläni, sukkahousut alla tietenkin. Kuvioitujen leggingsien kanssa on aina hiukan mietittävä yläosaa, jotta lopputuloksesta ei tule liian riemunkirjava, niinpä valitsin tämän hetken luottovärini mustan. Jalkaan kiskaisin kirpparisaappaat ja kaulaan hennosti väriä antamaan uutukaiseni, Antti Asplundin vaaleanpunaisen ristikorun. Tosiaan, käväisin eilen hiukan Antti Asplundilla eikä sieltä tyhjin käsin lähdetty. Esittelen kuitenkin loput löytöni vasta vähän myöhemmin. ;) Pitkästä aikaa laitoin tukan letille ja asukokonaisuudesta tuli oma suosikkini vähään aikaan! :)

• musta, lepakkohihainen paita - Gina Tricot
• leggingsit - CTRL
• ruskeat nahkasaappaat - Janita/second hand
• ristikoru - Antti Asplund

Katujyrän alle jäänyt

Kun heräsin tänä aamuna, en ollut varma pääsisinkö sängystä ylös. Vartaloni jokaiseen lihakseen sattui (ja sattuu yhä) niin paljon, että pelkkä makaaminen tuntui ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Ylös oli kuitenkin pakko nousta, joten ei auttanut. Mistä tämä rampautunut tilani sitten johtuu? No kävin tuossa toissapäivänä hiukan urheilemassa... :D On myönnettävä, että olen melkoinen sohvaperuna eikä urheilu ole koskaan kuulunut intohimoihini, vaikka satunnaisia liikuntapuuskia toisinaan saankin. Nyt kuitenkin kävin pelaamassa reilun tunnin ajan squashia - ja itse asiassa se oli aika kivaa! Paino sanalla OLI, koska tänään tuntuu, kuin olisin jäänyt katujyrän alle. Ehkä venyttely olisi pitänyt hoitaa hieman paremmin ja ehkä muutaman kerran jälkeen ei tunnu enää näin pahalta, mutta tällä hetkellä se ei lohduta. Mutta kunhan tästä toivun: squash-halli, here I come!

Suunnittelin aluksi pukeutuvani mukavuuden ja kipujen lievityksen nimissä leggingseihin, mutta mittarin näyttäessä paria pakkasastetta, uudet ihanat farkkuni veivät voiton. Aion pitää teitä hieman jännityksessä farkkuihanuuksieni alkuperän kanssa, nimittäin paljastan yksityiskohtia vasta lähipäivinä ja kerron samalla, mistä näitä saa. :) Vaaleanharmaissa farkuissa on hiukan kloriittihenkinen pesu, mutta sen väri on minulle juuri sopivan hillitty. Sinisenkirjavat kloriittifarkut ovat nimittäin omaan makuuni hiukan liian villit, vaikka muiden päällä hyvältä näyttävätkin. Huomatkaa myös hurmaava heppabrodeeraus takataskuissa! :D



Vaaleat farkut kaipasivat jotakin tummaa seurakseen ja yläosana sai tällä kertaa toimia syksyn suosikkini, musta t-paitamekko. Mieleni olisi tehnyt laittaa asun seuraksi tämän hetken lempikenkäni, eli mustat kiiltonahkaiset korkonilkkurit, mutta järki onneksi puuttui peliin. Joudun tänään kävelemään ja seisomaan tosi paljon, joten nilkkurit olisivat olleet lähestulkoon itsemurha jaloilleni. Siispä tyydyin käytännöllisempiin Converseihin ja laitan nilkkurit vasta illalla, kun tiedossa on pientä juhlaa. :) Asun täydensi kivasti avain-koru.

• farkut - enpäs kerro vielä! ;)
• musta t-paitamekko - Gina Tricot (Organic)
• Converset (, jotka illan tullen vaihtuvat näihin)
• avain-koru - My o My

Sytytkö sinä kloriittipestyille farkuille?

Kauneutta purkista

"Extra hyper Lash Mascaralla saat 90 % tuuheammat ja pidemmät ripset!" Näemme hurjia mainoslupauksia joka puolella, mutta kuinka moni tuote oikeasti tekee sen, mitä mainoksissa luvataan? Ja itse voin ainakin myöntää ostaneeni tuotteen, jonka mainoslupausten olen jo ostohetkellä tiennyt olevan täyttä potaskaa - mutta voihan se silti olla ihan hyvä ripsari, vaikka villeimmät lupaukset eivät ihan täyttyisikään. Suurin osa meistä on yksinkertaisesti oppinut suodattamaan mainokset jonkinlaisen realiteetti-filtterin läpi, emmekä edes odota tuotteen toimivan täysin luvatulla tavalla. Kyse on enemmänkin tuuripelistä, kun jo ostohetkellä todetaan, että ehkä toimii, ehkä ei, mutta kokeillaan! Näin kiinnostavan dokumentin pari viikkoa sitten televisiossa. Brittitutkija oli päättänyt ottaa selvää, onko kosmetiikkatuotteilla oikeasti mainosten lupaamia vaikutuksia. Tutkija oli otttanut tarkastelun kohteeksi muun muassa hiusten hoitoaineita sekä ryppyvoiteita.



Hiuksen rakenteen tarkempi tutkiminen olisi ilmeisesti ollut mahdotonta edes tarkimmilla mikroskoopeilla, joten hoitoaineita tutkittiin varsin arkisin menetelmin. Tutkija valitsi kaksi hoitoainetta, laittoi ne tunnistamattomiin pulloihin ja käytti määrätyn ajan (olisiko ollut kaksi viikkoa tai kuukausi) toista hoitoainetta toiselle puolelle päätä ja toista toiselle. Tutkimusjakson päätyttyä tutkija meni kampaajalle, joka tunnusteli hiuksia ja tutki, huomasiko eri puolilla eroa. Toiselta puolelta hiukset olivat niin kampaajan kuin tutkijan omienkin havaintojen perusteella huomattavasti pehmeämmät ja sileämmät - laadukkaana mainostettu erikoishoitoaine oli ainakin tavalliseen verrattuna todistanut tehonsa.

Tutkija muistutti kuitenkin, että kenties kyseinen hoitoaine oli vain sopinut hänen hiuksilleen paremmin. Kiistatonta oli kuitenkin se, että hoitoaineiden välillä on eroja. Tutkija kehotti ihmisiä itse testaamaan tuotteita samaan tapaan ja selvittämään siten, mikä itselle parhaiten sopii.



Ohjelmassa testattiin myös kosteusvoiteita, jotka lupasivat hidastaa ihon ikääntymisen merkkejä. En nyt ole aiheen ekspertti, mutta ihon vanhenemista edistävät niin sanotut vapaat radikaalit, jotka vähentävät ihon kimmoisuutta ja aiheuttavat ryppyjä. Vapaiden radikaalien pahimpia vihollisia taas ovat antioksidantit, jotka tuhoavat niitä ja siten hidastavat vanhenemisen merkkejä iholla. Kosmetiikkateollisuudessa luotetaan antioksidanttien tehoon markkinoinnissa ja lupaillaan jälleen suuria. Jostain syystä kunnolliset ja luotettavat tutkimustulokset kuitenkin puuttuvat suurimman osan tuotteista kohdalla.

Dokumentissa ryhdyttiin tutkimaan ryppyvoiteiden tehoa varsin perusteellisesti laboratorio-olosuhteisssa, ja tulokset yllättivät ainakin minut. Tutkimus toteutettiin testaamalla voiteita esimerkiksi auringon ja vanhuuden vaurioittamasta ihosta otettuihin koepaloihin. Testauksen jälkeen tutkittiin ihon solurakennetta ennen ja jälkeen voiteen. Suurimmassa osassa näytteitä ero oli huomattava. Ja minä kun olen aina pitänyt koko ryppyvoidebisnestä aika humpuukina. Kaikki voiteet eivät tietenkään ole yhtä tehokkaita, mutta antioksidanttipitoisilla voiteilla on ihon vanhenemista hidastavia ja tutkimuksen mukaan myös jo vaurioitunutta ihoa elvyttäviä vaikutuksia. Myös antioksidantteja sisältävien tuotteiden joukossa on merkkikohtaisia eroja ja toiset voiteet ovat parempia kuin toiset, vaikkakaan tuotteiden hinnalla ei tuntunut tutkimuksen mukaan olevan selkeää korrelaatiota tehon suhteen.



Jos voiteet sitten oikeasti tehoavat, niin miksi ihmeessä kosmetiikkateollisuus ei tee tutkimusta, jolla teho voitaisiin todistaa? Haluttomuus kunnon tutkimukseen johtuukin aika yllättävästä syystä: jos voiteet nimittäin todella tekevät, mitä mainoslauseissa luvataan, tuotteet saatettaisiin kosmetiikan sijaan luokitella lääkkeiksi. Ja mikäli tuotteet taas luokiteltaisiin lääkkeiksi, vaadittaisiin vuosien perusteellinen tutkimuspohja, ennen kuin ne pääsisivät myyntiin - mikä tietysti veisi paljon aikaa ja rahaa. Minä olin aina kuvitellut, että tutkimuksen puute johtuisi lähinnä siitä, että väitteitä ei pystyttäisi todistamaan. Näköjään se voi mennä myös toisin päin! Kannattaa silti suhtautua niihin mainoksiin aika varauksella. ;)



Kuvat: 1, 2, 3, 4 & 5

Kuvahaaste

Minulle on ehditty heittää blogosfäärissä pyörinyt kuvahaaste jo ainakin kolmelta suunnalta. Kiitos siis Panda, Kate sekä Minttu! :)

1. go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. pick the 4th picture in that folder.
3. explain the picture.
4. tag 4 people to do the same!

Tehtävänä on siis poimia neljännen kuvatiedoston neljäs kuva ja esitellä se blogissa. Minun kuva-arkistoni vain ovat sellainen kaaos, että haaste tuotti päänvaivaa enemmän kuin osasin arvatakaan. Päätin lopulta napata kuvan vanhan koneeni Vastaanotetut tiedostot -kansiosta koska sieltä löytyy aina kaikkein hauskin matsku. :D Koska veikkaan, että ulkopuoliset ihmiset eivät haluaisi tulla esitellyksi blogissani, niin valitsin vastaanotetuista kuvista neljännen kuvan, jossa itse esiinnyn.



Kyseinen kuva on vappunaamiaisista vuodelta 2006. :D Olin muuttanut juuri vappuaattona uuteen asuntoon ja koko päivä meni kutakuinkin muuttotouhuissa ja uutta kämppää siivotessa. Olin hieman pahalla tuulella bileisiin päästessäni, koska kaikki muut olivat aloittaneet juhlinnan jo tunteja aiemmin, kun itse olin vielä kontannut kotona kämppäni lattioita luututen. Juhlapaikalle päästyäni kiskaisin noin tunnissa pullollisen viiniä huiviin, jotta pääsisin nopeasti tunnelmaan (ei niin fiksua!). Tämä kuva on otettu niihin aikoihin, kun olin juuri saanut tuon urakan päätökseen. Kummasti jo hymyilyttää ja kiva pikku punakin on poskilla! :D Ihmeen onnistunut kuva silti siihen tilaan nähden - olin nimittäin lopulta jo ennen kahtatoista kotona nukkumassa.

Vastaanotetuista kuvista löytyi pari muutakin niin hauskaa kuvaa, että pitää teidän kanssanne nämä jakaa. :D Kummasti tuolla vastaanotetuissa kuvissa on aina vain noita bilekuvia, joissa ihminen ei todellakaan ole ihan parhaimmillaan. ;)

Sumopainin tiimellystä, Jenni alakynnessä!

Hehkeä neito poseeraa karvalakkibileissä!

Loppuun vielä yksi löytö. Amen. :D


Haasteen voivat napata kaikki halukkaat! :)

Maailman ihanin mekko ja muita täydellisyyksiä

Minulla on teille paljastus... Olen ehkä vähän ihastunut! Kun näin Tsumori Chisaton turkoosin, merihenkisen pallomekon Helsinki 10:ssä joskus vuosi sitten, olin mennyttä. Mekon hintalappu näytti kolminumeroista summaa, joka oli paljon lähempänä nelinumeroista kuin kaksinumeroista. En ostanut mekkoa - ymmärtänette yskän. En kuitenkaan saanut mekkoa mielestäni, vaan kävin hiplaamassa sitä säännöllisin väliajoin liikkeessä toivoen, että sinne tulisi joku esimerkiksi 90% alennusmyynti. No odotustani palkittiin pikkuhiljaa, kun aleprosentit kasvoivat. Aivoissani naksahteli jo hiukan, kun aleprosentti oli 70, mutta hinta yhä reilusti kolminumeroinen eli yhä liikaa. Meinasin saada sätkyn, kun Helsinki 10 tiedotti lisäalesta, joka olisi jopa 80% ja säntäsin kauppaan. Poikakaverini oli varoitellut minua tiukasti: "Et sitten osta sitä mekkoa! Missä sellaista edes voi käyttää?!" No ööh, voihan sitä roikottaa vaikka seinällä koristeena! *Räps, räps* :D

Kaupassa sain ikäväkseni (ja toisaalta helpotuksekseni) todeta, että mekkoa ei ollut enää. Juttelin asiasta myyjän kanssa ja maailman kaunein mekko oli ostettu vasta edellisellä viikolla, mutta ennen lisäalea, joten ei minulla olisi ollut mahkuja. Myyjä tunnusti, että oli itsekin lähestulkoon itkenyt verta, kun joku vihdoin osti sen, sillä hänkin oli salaa odotellut, että aleprosentit vielä putoaisivat. Tunsimme suurta ymmärrystä toisiamme kohtaan hetken aikaa. Jotta saisitte jonkun käsityksen tästä mekkotäydellisyydestä, niin onnistuin löytämään kuvan mekosta, jossa on sama kuosi. Mekon malli oli kuitenkin lähempänä tuota mustaa mekkoa. Kuviointi oli päällimmäisessä kangaskerroksessa, joka oli seitinohutta, läpikuultavaa silkkiä ja siihen oli kirjailtu sinne tänne koristeiksi pieniä helmiä. Alla oli turkoosia, vahvempaa silkkiä ja helma laskeutui tuolla tavoin pallomaisesti.

Kuvat täältä.

Japanilaisen Tsumori Chisaton vaatteet inspiroivat minua muutenkin. Niissä on kerroksia ja värejä ja leikkisyyttä. Valitettavasti kuvamateriaalia Chisaton luomuksista löytyy netistä aika huonosti. Löysin kuitenkin kuvia syksyn 2008 mallistosta ja ihastuin laittoman moneen asuun. Olisin voinut liittää puolet kuvista tähän postaukseen, mutta päätin säästää teitä ja valita vain muutamia suosikkejani. Koko mallistoa pääsee ihailemaan täältä.

Miesten paidassa

Nykyinen suosikkiasuni tuntuu olevan väljä kauluspaita farkkuleggingsien ja korkonilkkureiden kera. Löysä ja androgyyni yläosa on ihanan rento ja helppo, mutta korolliset nilkkurit tuovat asuun särmää ja naisellisuutta. Farkkuleggingsit taas sopivat minkä kanssa tahansa!



Saatatte järkyttyä, mutta kaapistani löytyy eräs designer-aarre, jota en ole vielä koskaan esitellyt tai edes käyttänyt. Löysin nimittäin Belgiassa asuessani kerran kirpputorilta eurolla (!!!) Yves Saint Laurentin valkoisen miesten kauluspaidan! Suunnittelin aina, että voisin käyttää paitaa vyön kanssa vähän kuin paitamekkona, mutta pituus ei ihan riittänyt mekoksi asti. Farkkuleggingsien myötä tämä ongelma ratkesi, kun ei tarvitse enää murehtia, vaikka takamus paidan alta vilkkuisikin. Huomasin myös hiljattain, että löysät miesten paidat ovat oikeastaan aika kivan näköisiä myös ihan sellaisenaan, ilman vyötä. Tänään paita sitten vihdoin pääsi puolentoista vuoden odotuksen jälkeen päälle!



Asuni olisi jäänyt aika minimalistiseksi sellaisenaan, joten päätin lisätä siihen vielä jotakin. Äitini vanha liivi on odottanut kaapissa, josko joku päivä osaisin ottaa sen käyttöön ja nyt vihdoin uskaltauduin kokeilemaan. Sutaisin tukan huolettomalle nutturalle ja kynsissäni oli jo valmiiksi mustiin kiiltonahkanilkkureihin matchaavaa mustaa kynsilakkaa. Lopputuloksesta tuli mielestäni yllättävän kiva! Liivin sävyyn sopiva huulipuna olisi voinut täydentää asun, mutta sen keksin vasta kuvan ottamisen jälkeen. :)

• valkoinen kauluspaita - Yves Saint Laurent/second hand (Les Petits Riens, Bryssel)
• tummanharmaat farkkuleggingsit - Pieces (Only)
• mustat kiiltonahkanilkkurit - Seppälä by Hanna Sarén
• tummanpunainen liivi - Marks&Spencer (äidin vanha)
  

PS. On ihan pakko vielä pikkuisen palata siihen Madonna-aiheeseen. Outo lintu linnassa -blogissa on vielä otettu aiheeseen kantaa ja onnistuttu aika erinomaisesti selittämään juuri se, mitä itsekin ajoin tekstilläni takaa. Jos jotakuta vielä kiinnostaa, niin jutun voi käydä lukemassa täältä. :)

Pääasiat vaakakupissa

Enpä olisi ikinä arvannut, että Madonnaa koskeva postaukseni oli kuin sohaisu muurahaiskekoon. Aihe on selvästi ristiriitainen ja herättikin erittäin vilkasta keskustelua. Itse postauksessa olisin muutamassa kohdassa näin jälkikäteen ajatellen voinut ehkä valita sanani hiukan toisin, jos olisin tiennyt, miten kova häly jutusta lopulta nousi. Ikävää silti, että sanomisistani vedettiin aika räikeitä johtopäätöksiä aiheen ulkopuolelle vailla kunnon perusteita. Oli miten oli, minä olen sanottavani aiheen tiimoilta nyt sanonut ja päätän keskustelun omalta osaltani tähän. Täsmennetyt mielipiteeni voi lukea postauksen kommenttiosion loppupuolelta, suosittelen. Keskustelu jatkukoon muissa blogeissa (, esimerkiksi Honey Junkie on käsitellyt aihetta omasta näkökulmastaan)!

Pupulandiassa siirrytään nyt hiukan harmittomampiin aiheisiin, jotka luultavimmin herättävät kiihkeimmät debatit lähinnä minun oman pääni sisällä. ;) Aikani brunettena on tullut nyt siihen pisteeseen, että minun on tehtävä jatkopäätöksiä tukkani kohtaloa koskien. Toisin sanoen, sävy ei haalistu yhtä nopeasti kuin tukka kasvaa, joten seurauksena on elämäni ensimmäinen JUURIKASVU! Vielä vaalea väri näkyy hiusten juuressa melko huomaamattomasti, mutta näen kuitenkin itse värieron sen verran selvästi, että on ollut pakko alkaa harkita jatkotoimia. Olen siis tullut tienhaaraan - jatkaako brunettena vai aloittaako maltillinen taival kohti luonnollista hiustenväriäni?



Olen hiustenvärjäyksen osalta todellinen noviisi eli suoraan sanottuna en tiedä siitä mitään. Lähtötilanne on siis se, että sävytin vajaa kuukausi sitten hiukseni ns. kevytvärillä, joka haalistuu pikkuhiljaa pois pesujen yhteydessä. Vaihtoehtoni ovat siis kutakuinkin tässä: joko värjään/sävytän tukkani uudelleen tummaksi tai marssin kampaajalle ja otan hiuksiini reilusti vaaleita (omaa sävyäni lähellä olevia) raitoja. Vaaleaksi palaamisessa on luonnollisesti se etu, että sen jälkeen tukasta tai sen väristä ei tarvitse vähään aikaan murehtia (toisin sanoen vajaan kuukauden välein, kun juurikasvu ottaa vallan), ja oven takana oleva kesä (yeah right!) tekee kuontaloon itsestään kauniit aurinkoraidat. Ne tumman tukan edut sitten... No se vain näyttää hyvältä! Ja voin vain kuvitella, miten hyvältä se näyttää sitten, kun iholla on kaunis päivetys (toivossa on hyvä elää)! Tummana jatkamiseen liittyy vielä sekin pulma, että jatkaako kevytväreillä vai siirtyäkö kestoväriin? Ja vaikuttaako alla oleva haalistunut kevytväri kovastikin uuteen värjäykseen? Kertokaa te, koska minä en todellakaan tiedä.



Haluankin pitää tässä kohtaa nyt pienen gallupin, mitä muut ovat asiasta mieltä, jotta saan parhaat mahdolliset perustelut päätökselleni. Eli kumman puolelle sinä kallistut, tumman vai vaalean?

Express yourself - or not

Vaikka Madonnan uralle on mahtunut niin hittejä kuin hutejakin, se on komea ura. Itse olen seurannut tähden taivalta vaihtelevalla innostuksella jo suunnilleen kahdenkymmenen vuoden ajan - Madonnan The Immaculate Collection taisi olla ensimmäisiä suosikkikasettejani. Tähden viimeaikaiset tempaukset kuitenkin ihmetyttävät...

Lehtien otsikoista päätellen moni muukin on kyllästynyt Madonnan nykyiseen tyyliin esiintyä tavalla, joka ei yleisen käsityksen mukaan oikein sovi enää 50+ ikäluokalle. Älkää käsittäkö väärin, olen aina tykännyt Madonnasta, mutta vaikka miten päin katson rouvan keekoilua, en vain ihan ymmärrä. En ylipäänsä oikein ymmärrä tuota julkkisten nykyistä villitystä riekkua alusvaatteissa musiikkivideoissa ja lehtien kansissa. Tai no, kaipa niitä timmejä kroppia on kiva vilautella, mutta näkyy se kaunis vartalo ihonmyötäisissä vaatteissakin, jos sitä nyt on ihan pakko saada esitellä. Voin vielä jotenkin käsittää parikymppisten pimatsujen tyrkkyilyn, mutta en oikein tajua viisikymppisen tarvetta poseerata haarat levällään tuskin mitään päällään.



Äitini ikäinen Madonna on todella näyttävä nainen ja ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa, mutta ehkä olisi aika alkaa käyttäytyä ikäiselleen soveliaalla tavalla. Tuntuu, että Madonna yrittää liian kovasti. Kypsä nainen voi olla hyvinkin seksikäs, mutta itsensä tyrkyttäminen ei ole koskaan viehättävää. Uusimman Hard Candy -levyn kansikuvat saivat minussa aikaan lähinnä puistatuksia.

On myös ilmiselvää, että nykyään kaikki promo- ja lehtikuvat ovat voimakkaasti jälkikäsiteltyjä. Rypyt siloavat kummasti ja löystynyt iho muuttuu kimmoisaksi PhotoShopin taianomaisen voiman alla, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Kukapa ei pieniä epäkohtiaan haluaisi korjailla, jos se on kerran tehty noin helpoksi. Muutama päivä sitten nettiin kuitenkin pääsi livahtamaan kuvia, joille tätä silottelua ei ollut vielä ehditty tehdä. On tavallaan lohdullista nähdä, että muovisten mainoskuvien takana on kuitenkin ihan oikea ihminen ryppyineen ja muhkuroineen. Tuntuu omituiselta, että päivitellään keski-ikäisen naisen rupsahtamista, vaikka totuus on, että ilman kauneusleikkauksia harva viisikymppinen näyttää yhtä hehkeältä. Minua henkilökohtaisesti kuvissa häiritsee ainoastaan tuo vaatetus ja omituiset poseeraukset! Omituinen nisti-look ei pue kyllä ketään, eikä varsinkaan keski-ikäistä perheenäitiä. Liekö sitten irstailun takana jonkinlainen ikäkriisi, kun Madonna on kuulemma kieltänyt puhumasta iästään sanallakaan. Toivon kuitenkin, että rouva saisi kriisinsä hallintaan, jotta yleisönkin olisi helpompi arvostaa hänen kypsää kauneuttaan.




Kuvat nettiin lipsahtaneita promokuvia.


EDIT: Jos keski-ikäisen naisen oma näkökulma aiheeseen kiinnostaa, niin yksi sellainen löytyy ainakin täältä ja täältä.

Ruoho on vihreämpää...

Miten ihmeessä ne siellä Ruotsissa vaan osaavat?! Niillä on Cheap Monday, Filippa K, Acne, Tiger of Sweden, Monki, Nudie ja Whyred. Myös Vagabond, H&M, Lindex, KappAhl sekä JC-vaateliikkeet ovat ruotsalaista alkuperää, puhumattakaan DinSkosta tai Gina Tricot'sta. Voi olla, että moni merkki joukosta unohtuikin, mutta eiköhän pointti tullut selväksi: Ruotsista tulee erittäin monta menestynyttä vaatemerkkiä ja -ketjua.

Olen miettinyt, mistä naapurimaan menestys johtuu... Vaikuttavan trendivainun lisäksi Ruotsissa osataan markkinoida! On seksikästä olla ruotsalainen ja ruotsalaiset merkit ovat kieltämättä ainakin täällä Suomessa kovasti haluttuja. Esimerkiksi Cheap Monday, Acne, Monki ja Whyred ovat mystisellä tavalla cooleja, jollaiseen vain harva kotimainen merkki yltää.



Halpaketjut ymmärrettävistä syistä poislukien ruotsalaiseen laatuun voi myös yleensä luottaa. Laadukkaista tuotteista huolimatta hinta pystytään useimmissa merkeissä silti pitämään niin kohtuullisella tasolla, ettei tarvitse olla erityisen varakas voidakseen olla cool. Esimerkiksi Cheap Monday ja Monki ovat erittäin kuluttajaystävällisiä hinnoiltaan, mutta eivät niiden hiukan kalliimpienkaan merkkien hinnat aivan tähtitieteellisissä summissa pyöri (, vaikkakin sen verran korkealla kuitenkin, että minun kaltaiseni köyhän opiskelijan on hiukan kituutettava, jos jotakin noilta merkeiltä omakseni haikailen).

Samaan sakkiin edellämainittujen kanssa voisi lukea uusimman ihastukseni, ruotsalaismerkki Velourin. Olen jo pitkän aikaa kuolaillut Beamhillissä Velourin vaatteita, mutta toistaiseksi jättänyt ne suosiolla rekkeihin roikkumaan vilkaistuani hintalappua. :/ Postauksen kuvituksessa on kuitenkin näytillä pientä maistiaispalaa siitä, millaista valikoimaa Velourin viime syksyn mallistosta löytyy. Minuun vaikutuksen teki erityisesti pliseerattu neule. :)



En halua antaa vaikutelmaa, etten uskoisi suomalaiseen suunnitteluun, sillä osataanhan meilläkin! Toki Suomessakin on merkkejä, joista voimme hyvällä omallatunnolla olla ylpeitä. CTRL, Minna Parikka, Hanna Sarén, IVANAhelsinki ja Tiia Vanhatapio tulevat itselleni ensimmäisten joukossa mieleen. Jos kuitenkin ollaan ihan rehellisiä, niin käsi ylös kaikki, jotka omistavat yhdenkin tuotteen Parikalta, Sarénilta, Vanhatapiolta tai IVANAhelsingiltä? Uskallan veikata, että kovin moni käsi ei noussut. CTRL on hintatasoltaan oikeastaan ainoa, johon minulla itselläni on yleensä varaa. Aiemmin mainittuja ruotsalaisia kaapeissani on kuitenkin ainakin Cheap Mondayta, Monkia sekä Tiger of Swedeniä. Veikkaan, että aika monen käsi nousi myös Filippa K:n, Whyredin, Acnen sekä Nudien kohdalla.



Kaikki mainitut kotimaiset ovat loppujen lopuksi aika pieniä toimijoita, joilla on täällä Suomessakin vain yksi liike, jos sitäkään. Varsinaisia vaateketjuja Suomessa ei oikein edes ole. Onko kyse sitten markkinoista? Panostavatko ruotsalaiset pukeutumiseen niin paljon enemmän, että naapurissa on helpompi menestyä? Minkä sinä arvelet olevan syynä ruotsalaiseen menestykseen? Vai ovatko ruotsalaiset edes mielestäsi menestyneempiä muodin saralla kuin suomalaiset?

EDIT: Tuli muuten mieleen, että Jim&Jill- sekä Spirit Store -liikkeet taitavat olla suomalaisia, joten kyllä ruotsalaiselle JC-ketjulle siinä mielessä on vastusta myös Suomessa. :) Ja korjatkaa, jos käsitykseni noiden ketjujen alkuperämaasta on väärä!

CTRL-vallankumous vaatekaapissani

No eilisessä CTRL:n sample salessa kävi juuri niin kuin arvelinkin eli mukaan tarttui yhtä sun toista. Olin paikalla heti myynnin alkaessa ja tupa täyttyikin parissa minuutissa, joten ajoitus oli hommassa aika olennainen juttu. Minulla kävi kyllä aivan uskomaton mäihä, sillä löysin rekeiltä melkein kaiken, mitä lähdin hakemaankin. :)

Nyt aion siis esitellä, millä vaatteilla garderobini karttui. :) Ensisijaisesti katselin alennusmyynnistä hauskoja leggingsejä ja henkselishortseja - molemmat löytyivät! Itse asiassa shortseja otin peräti kahdet, koska en osannut päättää kummat valitsisin, tummanharmaat vai tummansiniset farkkushortsit. Huomasin, että lahkeita voi myös kääntää pidemmiksi halutessaan.


Leggingsien kanssa minulla kävi tuuri, koska haluamiani oli saapuessani vain yksi pari. Pöksyt ovat kokoa M, mutta eivät tuntuneet liian isoilta, joten ostin ne omakseni. Myös pallokuvioituja leggareita oli tarjolla, mutta minä halusin nimenomaan nuo huutomerkein ja kysymysmerkein koristellut. :)


Ylimääräisenä löytönä nappasin vielä itselleni neonväreissä hehkuvan, 80-luku-henkisen mekon, jossa on hapsut helmassa. Hassua sinänsä, että halusin lapsena aina aivan kuollakseni jotakin tuollaista hapsupaitaa tai -mekkoa, mutta en saanut. Nyt sitten sain toteuttaa lapsuudenhaaveeni. :D Pocahontas goes nu-rave, haha. :D Mekkokin on kokoa M, ja voi olla että joudun lantiolta sitä hiukan kaventamaan, mutta sen pitäisi olla helppo homma.


Kaiken kaikkiaan ostosreissulle upposi vain 60 euroa! Olin varautunut enempään ja itse asiassa vasta kotimatkalla tajusin, miksi ostosten loppusumma oli noin vähän - minulta veloitettiin vahingossa 20 euroa liian vähän! :D Joskus käy tuuri. :)



PS. Vielä on reilu vuorokausi aikaa huutaa omakseen 2. huutokaupan jäljellä olevia kohteita omakseen. Huutokauppa sulkeutuu huomenna sunnuntaina iltapäivällä!

CTRL SS09 Sample Sale

Yksi kotimaisista suosikkimerkeistäni vinkkasi, että heillä on tänään perjantaina kevään 2009 malliston näytekappaleiden myynti täällä Helsingissä. Myytävänä on siis edulliseen hintaan CTRL:n tulevaa mallistoa. Shoppailuaikaa on siis 16.1.2009 klo 12-22 ja tapahtumapaikkana CTRL:n showroom Kruunuhaassa, osoitteessa Rauhankatu 2a C (katutaso), Play It Again Sam -vintagekaupan alapuolella. Maksu vain käteisellä!



Itse aion ainakin käydä tsekkaamassa tarjonnan, koska tykkään CTRL:n vaatteista yleensäkin. Osa niistä menee kyllä hieman överiksi, mutta joukkoon mahtuu tosi kivojakin juttuja. Näytemyynnistä aion katsella erityisesti hauskoja leggingsejä ja jättipaitoja. Tosin kyllä nuo henkselishortsitkin ovat aika valloittavat... ;) Skeittimerkkien vaatteet ovat jostain syystä aina jotenkin kiehtoneet minua - niissä on ihailtavaa rentoutta, värejä ja hauskoja printtejä. Yksi ylivoimaisista suosikkivaatteistani onkin Volcomin neonkeltainen paita, joka löytyi alennusmyynnistä viime kesänä. CTRL:kin edustaa vaatekaapissani ainakin kolmen vaatteen verran - tänä iltana mahdollisesti jo useamman. :D

Kuvissa hieman esimakua, mitä tuleman pitää. :) (Klikkaa kuvat suuremmiksi.)

Jos vain olisin yhtä näppärä sormistani...

...kuin ihanainen ystäväni Maija, niin tekisin itse itselleni ja kavereilleni kaikenlaisia ihania koruja, vaatteita sekä leipomuksia. Kyllä vain, Maija does it all, ja onnistuu aina! Olemmekin vitsailleet, että hän voisi perustaa pitopalvelu-konditoria-koruliike-ompelimon aivan helposti. Todennäköisesti verhoomokin mahtuisi vielä samaan syssyyn. Ei voi kuin kadehtia ihmisiä, joilla on homma näpeissä ja viitseliäisyyttä tehdä itse. Minullakin on aina suuret suunnitelmat sen suhteen, mitä voisin tuunailla ja askarrella, mutta harvoin suunnitelmat yltävät teoiksi asti.

Sain jälleen ihastuttavan muistutuksen Maijan kädentaidoista, kun näimme eilen pitkästä aikaa. Joulun alla olimme molemmat niin kiireisiä, että joulupakettien vaihtokin tapahtui vasta näin jälkikäteen. Minä lahjoitin Maijalle suloiset IVANAhelsingin patalaput ja itse sain itsetehdyn korun. Itse asiassa aika hauska sattuma, että Maija oli tehnyt minulle Katariina Guthwertin inoittamana ansiomerkin, koska sellaistahan vähän joululahjaksi salaa toivoinkin. :)



Hauskalla ja huomiotaherättävällä korulla "tylsempikin" asu saa hieman särmää. Olen yleisesti ottaen aika huono käyttämään koruja, mutta tämä ansiomerkki on kiva laittaa rintapieleen. :) Pakko vielä sanoa, että pidän muuten aivan valtavasti tästä tämänhetkisestä hiusteni väristä! Sävy on vaalentunut paljon sitten värjäyshetken, mutta on edelleen ihanan tumma. Tämän värinen tukka voisi olla vaikka luonnostaankin. :)



PS. Tiedoksi niille, jotka kaipailivat lisäkuvia Huuto.netissä myytävänä olevasta takista: lisäsin kuvia tämän postauksen loppuun. :)