Toisen käden löytöjä

Kävin tänään sadepäivän viihdykkeeksi kiertelemässä kirpputorilla. Sovittelin varmaan kahtakymmentä eri vaatekappaletta, joista lopulta muutama lähti kanssani kotiin. Nyt siis esittelen teille löytöni: kolme toppia ja kengät. Kaikille ostoksilleni hintaa tuli yhteensä 5 euroa.




Ensimmäinen, kirkkaan pinkki toppi on itse asiassa oikeasti hame, mutta ajattelin käyttää sitä mieluummin yläosana. Vyötärö- tai lantiovyön avulla hame muuntautuu topiksi varsin helposti.







Toinen, pilkullinen toppi on löysän tunika-mallinen ja vaatii seurakseen myös vyön, jotta ei näyttäisi teltalta. Toppi on jonkun itse tekemä, minkä voi havaita saumoista ja lappujen puuttumisesta.






Viimeinen, löysähkö paita on liukasta ja hieman kiiltävää materiaalia ja sopii käytettäväksi sekä vyön kanssa että ilman. Paidassa on beigellä pohjalla punavalkoisia (tai kermanvaaleita) kukkia. Mukana kuvat sivulta, edestä ja takaa.












Löysin kirpparilta myös nämä ruskeat, italialaista tekoa olevat nahkakengät. Olen jonkin aikaa jo miettinyt, että vanhanaikaiset nauhakengät olisivat hauskat ja nyt sattuivatkin sitten kohdalle nämä erinomaisessa kunnossa ja oikeaa kokoa olevat kengät.

Erilainen ekokassi

Muotiblogeissa on ollut jonkin verran keskustelua ekokasseista. Varmasti jokainen suomalainen tuntee myös nämä mummojen rakastamat "kultamokka-kassit", jotka sinänsä ovat erittäin mainio ja ekologinen keksintö, mutta melkoisen mauttomia ainakin minun mielestäni. Tein kuitenkin muutama vuosi sitten Roomasta löydön, joka on kuin moderni italialainen versio kotimaisesta kahvikassista. Omasta mielestäni mahtavasta ostoksesta voi olla montaa mieltä, mutta yksi asia on varma: tämä kierrätystä parhaimmillaan!

Pieni keltainen laukkuni (20cm x 15cm) on tehty Etelä-Euroopassa myytävistä mehupusseista, jotka muistuttavat materiaaliltaan kahvipaketteja. Ihastuin pirtsakan väriseen, ekologiseen ja hurmaavan kitsch-henkiseen kassiin välittömästi. Aluksi suunnittelisin, että tekisin itse vastaavan, mutta totesin pian, että kassin hinta oli niin huokea (4 e), ettei väkertäminen olisi sen arvoista (varsinkaan, kun se olisi edellyttänyt ensin mehupussien ostamisen ja juomisen) eikä kassi itse tehtynä todennäköisesti olisi tullut yhtään sen edullisemmaksi.


Kassini on herättänyt todella suurta ihmetystä ja useimmin siitä käytetyt adjektiivit ovat kummallinen ja hassu. Itse kuitenkin rakastan outoa laukkuani, joka on maailman näppärin esimerkiksi baarireissuilla. Laukku on yllätävän tilava hyvän mallinsa vuoksi ja materiaali on kuin tehty tahmeita baarin lattioita varten. Muovinen pinta ei likaannu ja mahdolliset juomaroiskeet tai muut tahmat on helppo vain pyyhkäistä kostealla paperilla pois.

Päivän asu 10 (ja pohdintaa korkeasta vyötäröstä)

Ostin keväällä Brysselistä hieman korkeammalla (= napaan asti ulottuvalla) vyötäröllä varustetut Cheap Mondayn pillifarkut. Lahkeen pituuskin on farkuissani aika reilu, mutta mielestäni näyttää ihan söpöltä, kun lahkeet jäävät kurttuun nilkkoihin. No lahkeet saavat rullautua ihan rauhassa, mutta korkean vyötärön kanssa on ollut ongelmia. Korkea vyötärölinja voi toki jäädä piiloon paidan alle, kuten olen sen tähän mennessä jättänytkin. En oikein tiedä, missä on vika, mutta jostain syystä korkeavyötäröiset housut eivät vain näytä hyvältä minun päälläni (vai olenko liian itsekriittinen?).

Luulen, että ongelma on ensisijaisesti vartaloni mallissa eikä asenteessani. Vaikka olen hyvin hoikka, minulla on silti naisellisia muotoja (toisin sanoen lantio). Jostain syystä korkeavyötäröiset farkkuni saavat minut näyttämään lyhytselkäiseltä ja tasapaksulta pötköltä, jos sullon paidan housujen sisään. En tiedä, mikä on kyseisen illuusion perimmäinen syy, mutta näin kuitenkin tapahtuu. Aion demonstroida tätä ilmiötä muutamalla (huonosta valaistuksesta johtuen valitettavan suttuisella) kuvalla.

Jostain syystä ensimmäisessä, hieman yläviistoon otetussa kuvassa paita tungettuna housujen sisään näyttää ihan hyvältä. Peilin kanssa otettu kuva paljastaa kuitenkin totuuden. Ei, ei ja ei! Harmi sinänsä... Toinen peilin kautta otettu kuva osoittaa hyvin, miten kokonaisuus on huomattavasti tasapainoisemman näköinen, kun paita on housujen päällä. Mitä tästä opimme: vaatteilla todella voi vaikuttaa siihen, miltä oma vartalo näyttää.














Tässä kuitenkin yksinkertainen päivän asuni lopullisessa muodossaan. Lisäksi nappasin kainalooni tässä kuvassa näkyvän laukun, joka matchaa mukavasti kengännauhoihini.

• pikee-paita - H&M
• farkut - Cheap Monday (Prive Joke, Bryssel)
• kengät - Vagabond (Nilsson)

Liian hienona arjessa?

Liekö syynä vaatimaton ja koreilematon suomalainen kansanluonne, mutta olen huomannut, että ihmiset kummastelevat keskivertoa huolitellumpaa olemusta yllättävän usein. Ikään kuin olisi hienostelua laittautua kauniiksi tavallisena arkipäivänä ilman erityistä syytä. Kommentit eivät välttämättä ole varsinaisesti töykeitä tai negatiivissävytteisiä, mutta jopa viimeisin päivän asuni herätti ystävässäni ihmetystä, olinko matkalla jonnekin (kenties juhliin), kun olin pukeutunut niin "hienosti". Minulla oli päälläni trikoomekko ja leggingsit, hyvänen aika! Minun mielestäni tuo nyt ei ole asuna kovinkaan juhlava tai hieno, vaikka toki se poikkeaa perinteisestä farkut ja toppi -linjasta jonkin verran.

Tuntuu, että Suomessa on hyväksytympää olla hieman ali- kuin ylipukeutunut. Verkkarit ja tuulipukuhan ovat lähestulkoon suomalaisten kansallisasu, eikä kukaan kiinnitä huomiota lenkki/remontti-lookiin ruokakaupassa tai kadulla. Sen sijaan kaunista ulkoasua mulkoillaan epäluuloisen paheksuvasti: "Mitä tuokin oiken luulee olevansa?" Minusta se on hieman nurinkurista. Enkä tarkoita kauniiksi pukeutumisella iltapukuja, vaan ihan arkisia mekkoja ja hameita ja yläosia, jotka ovat muutakin kuin t-paitoja tai trikootoppeja. Ympäristön reaktiot saavat joskus miettimään, olenko todella jotenkin ylipukeutunut, vaikka en annakaan niiden vaikuttaa vaatevalintoihini. Lähinnä minua vain harmittaa, että huoliteltua pukeutumista katsotaan toisinaan kieroon - loogisesti ajateltuna tilanteen kuuluisi minusta olla päinvastoin.

Tässä muutamia minun mielestäni ihastuttavan huoliteltuja ihmisiä ja asuja Hel Looksin sivuilta.

PS. Minulla taitaa olla pieni fiksaatio punaisiin kenkiin, sillä neljässä kuvassa kuudesta on punaiset kengät. :D

Päivän asu 9

Löysin viime viikolla alennusmyynneistä alle 6 eurolla mustan tunika-mallisen mekon, jota en shoppailulakosta huolimatta viitsinyt jättää kauppaan, koska hinta oli niin edullinen ja trikoomekoille on aina käyttöä. Mekko tuo rypytyksineen ja pussittavine hihoineen mieleeni Chloélle tyypilliset puseromallit. Epäilen, että se edustaa juuri sitä mekkojen kastia, joka etenkin miesten mielestä näyttää lähinnä raskausmekolta tai yöpaidalta. Minä kuitenkin pidän sen "pussimaisuudesta" ja väljyydestä. Vaikka mekkoni on kokoa XS, se on silti todella löysä. Tällä kertaa lisäsinkin mekon seuraksi vyötärövyön, jotta saisin siihen hieman enemmän muotoa. Värikkäät leggingsit tuovat hieman piristystä muuten tummaan asukokonaisuuteen.

• mekko - Lindex
• vyö - second hand (Episode, Bryssel)
• leggingsit - Lindex
• kiinantossut - Cheapo (Carlings)
  

Persoonallinen tyyli

Tässä tulee blogini 50. postaus. Onpas tänne siis tullut jonkin verran kirjoitettua... :) Vilkaisin eilen blogilistan info-sivuani ja häkellyin huomatessani, että blogillani on jo reilusti yli 50 tilaajaa! Tässähän päästään juhlimaan oikein pyöreitä numeroita. Valtavat kiitokset kaikille lukijoilleni! Mikään ei inspiroi paremmin jatkamaan kuin te. :) Toivottavasti viihdytte blogini parissa jatkossakin.

Tällä kertaa puhutaan persoonallisuudesta. Olen aina tehnyt hyvin pitkälti oman mieleni mukaan, mutta vaatetuksen suhteen tulee toisinaan mietittyä liikaa, mitä muut ajattelevat. "Onkohan tää nyt kuitenkin vähän liikaa? Tuijottaakohan ihmiset jos nyt laitan tällaisen? Uskallanko lähteä tämän näköisenä ulos?" Varsinkin tällaisessa ei-niin-suuressa kaupungissa ihmiset saattavat todella vaikka tuijottaakin. Suurkaupungin vilinässä sen sijaan ollaan usein totuttu näkemään niin monenlaista, että yksi yksittäinen pukeutuja hukkuu muiden kummajaisten joukkoon. Ei sillä, että mitään kovin hurjaa päälleni laittaisin. :)

Nyt kuitenkin huomaan, että asenteeni on hieman muuttunut. Luulen, että se johtuu jollain tapaa ulkomailla viettämästäni ajasta, vaikka en tiedäkään oikein miten. Muutos on silti selvästi tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana, joten liitän sen automaattisesti Brysselissä vietettyyn aikaan. Olen jotenkin vapautunut. Minua yksinkertaisesti ei liikuta enää, mitä muut ajattelevat ja näytänkö tyhmältä muiden mielestä. Jos näytän omasta mielestäni hyvältä, ei millään muulla pitäisi olla väliä. Uskon kuitenkin, että minulla on sen verran tyylitajua, etten pukeudu mihinkään totaalisiin hirvityksiin.

Huomasin itsessäni tapahtuneen muutoksen kaikista konkreettisimmin viime viikonloppuna, kun olin veljeni kanssa ulkona. Pukeuduin persoonallisesti ja hulluttelin koko illan veljeni kanssa välittämättä kenestäkään muusta. Ja totta puhuen minulla oli hauskempaa kuin koskaan ennen. Taatusti herätimme käytöksellämme hieman huomiotakin, mutta se ei vaivannut minua, sillä tunsin olevani todella oma itseni. Ja voin kertoa, että tuo vapautuminen tuntuu todella hyvältä. Vapautukaa ihmiset! ;)

Luulisin, että ainakin muotibloggaajat ovat aika vahvasti omien pukeutumisnäkemystensä takana, mutta en usko että itsevarminkaan ihminen välttyy ohikiitävältä ajatukselta siitä, miten muut mahtavat suhtautua. Kuinka paljon huoli muiden ihmisten ajatuksista vaikuttaa sinun pukeutumiseesi?


Tässä muutama hauska ja persoonallinen tyyli maailmalta. Omat suosikkini ovat kuvien 4. ja 5. tytöt, joista toisella on hauska "lävistyksellä" varustettu baskeri ja toinen näyttää ihan Pikku Myyltä. :)























































Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6

Yli-ikäinen wannabe-skeittityttö

Ostettuani Melodican t-paidan muutama päivä sitten, päätin tutkailla merkin nettisivuja hieman tarkemmin. Tajusin vasta tässä vaiheessa, että kyseessähän on suomalainen merkki! Suorastaan puhkuin ylpeyttä pienen kotimaamme puolesta kyseisen oivalluksen tehtyäni. Olen huomannut etenkin skeittikulttuurin parissa monta pientä ja hyvinvoivaa suomalaista yritystä, joiden vaatteet kelpaavat myös tällaiselle jo teini-iän ylittäneelle ja skeittaamisesta mitään ymmärtämättömälle tyttösellekin. (Skeittikokemukseni rajoittuvat siihen, kun 7-vuotiaana lensin laudalta pitkin pituuttani asfalttiin. Muistoksi tästä jäi arpi kyynärpäähän. Toinen kokemus oli parikymppisenä, jolloin lensin sen sijaan pyllylleni, mistä ei seurannut muuta kuin kova tälli. Skeittiurani ei siis oikein ottanut tuulta alleen, joten keskittynen vain vaatetukseen.)

Melodica on siis suomalainen vaate- ja rullalautamerkki, joka on perustettu vuonna 1999. Tuotteita myydään monissa alan liikkeissä ja niitä voi myös tilata Melodican nettisivujen kautta suoraan kotiin. Itse pidän Melodican tyylissä yksinkertaisista ja hauskoista printeistä yhdistettyinä selkeisiin väreihin. Tuotteiden hintataso on myös erittäin kohtuullinen (ainakin verrattuna moniin muihin vastaaviin merkkeihin). Esimerkiksi nettikaupan kautta t-paidan saa kotiinkuljetettuna 25 eurolla.

Toinen kotimainen, kenties hieman tunnetumpi merkki on CTRL, joka valmistaa myös skeittivarusteita ja vaatteita. CTRL vannoo värikkäiden printtikuosien nimeen ja uusi kesämallisto onkin varsin villi. (Eräs malliston paidoista tuo minulle mieleen Missonin kuosit!) Hintatasoltaan CTRL ei ole ihan edullisimmasta päästä.

Muita suomalaisia skeittimerkkejä ovat muun muassa Lamina, Nolla.net ja Tikari, jotka keskittyvät pääosin kuitenkin itse skeittivarusteisiin. Laminalla on lisäksi hyvä valikoima miesten farkkuja.









Kuvat: CTRL ja Melodica (itse muokattu)

Päivän asu 8

Etsiskelin hämmentyneenä Fashi on! -blogia blogilistaltani, kunnes tajusin sen kadonneen. Sen verran sain googlettamalla selville, että tämä blogi on ilmeisesti lopetettu, valitettavasti. Fashi on! oli mielestäni yksi parhaista muotiblogeista kauniine valokuvineen ja kekseliäine juttuaiheineen. Mutta asiaan, oli minulla siis syykin etsiskellä tuota kyseistä blogia. Muistelen Idan ostaneen joskus alkukesästä Melodican puukko-printillä koristellun hupparin ja itse sorruin ostamaan samalla printillä varustetun t-paidan toissapäivänä.

Shoppailulakkoni on pitänyt hyvin, mutta jostain syystä taloudellinen tilanteeni ei ole silti kohentunut tähän mennessä pätkääkään. Miten masentavaa! Nyt kuitenkin olin jo kaksi viikkoa haikaillut tämän puukko-paidan perään, joten päätin hankkia sen, koska hintakaan ei ollut mikään aivan kammottavan kamala (25e) ja kyseessä oli liikkeen viimeinen kappale omaa kokoani. Lisää tätä paitaa ei ilmeisesti ole enää tulossa, enkä Melodican nettisivuiltakaan sitä enää löytänyt. Tässä siis pitkästä aikaa päivän asu, tällä kertaa rock-henkinen ja simppeli. :)

• t-paita - Melodica (Beyond)
  
• farkut - Spirit (Spirit store)
  
• kengät - Converse (Brand outlet warehouse)

Conversen tossuissani on lisukkeena hauska resori, jonka saa irroitettua. Housujen pitää kuitenkin olla todella pillit, jotta resoria voisi käyttää. Käytännön syistä jätän sen siis usein pois, vaikka kivalta näyttääkin.

Thou shalt not steal

Haluaisin nostaa esille aiheen, joka on vaivannut minua jo jonkin aikaa: juttuaiheiden varastelu/kopiointi. Minua henkilökohtaisesti tympii lukea lähes samoja juttuja eri blogeista. Seuraan pääosin vain muotiblogeja ja olen huomannut tällaista useammin kuin kerran tai pari.

Viimeksi tänään törmäsin tapaukseen, jossa olin itse kirjoittanut nimeltä mainitsemattomasta aiheesta, ja toisessa muotiblogissa oli käsitelty samaa asiaa lähes identtisin sanakääntein heti iseuraavana päivänä. Minusta samoista aiheista kirjoittaminen on ihan hyväksyttävää/perusteltua, mikäli idean alkuperäinen lähde mainitaan tekstissä tai kirjoittajalla on aiheeseen täysin uusi näkökulma tai selkeästi uutta sanottavaa. Toki voi olla mahdollista, että kyseessä oli tällä kertaa vain sattuma. En itse seuraa läheskään kaikkia suomalaisia muotiblogeja, enkä usko siis että kukaan muukaan niin kykenee tekemään, tai edes haluaa. Väitän silti, että plagiointia tapahtuu.

En suoraan sanottuna oikein ymmärrä matkimisen tarkoitusta. Joskus minulle on käynyt niin, että olen suunnitellut kirjoittavani jostakin aiheesta, mutta joku muu onkin ehtinyt ensin. Tällöin totean nopeiden syövän hitaat, enkä turhaan tee postausta samasta aiheesta, ellei minulla ole jotakin todella uutta sanottavaa. Useimmiten tyydyn kommentoimaan toisen bloggaajan tekstiä ja ilmaisen siten mielipiteeni käsitellystä aiheesta. Kyllähän jokainen pystyy päättelemään jo kirjoituksen julkaisuajankohdasta, kuka on keksinyt aiheen ensimmäisenä.

Myös kuvien suhteen olen huomannut matkimista. Minusta on vain hölmöä, jos täsmälleen samat Facehunterin sivuilta bongatut kuvat esitellään viidessä eri muotiblogissa. Edelleen painotan sitä, että osa näistä yhteensattumista on todellakin vain sattumia, mutta itse ainakin pyrin blogissani omaperäisyyteen. Mikäli huomaan joidenkin bongaamieni kuvien esiintyneen jo muissa blogeissa, en välttämättä ota niitä postauksiini mukaan ollenkaan. Mitä teksteihin tulee, en usko sen antavan lukijoilleni (tai itsellenikään) yhtään mitään, jos toistan muiden sanomisia. Silloinkin kun satun saamaan inspiraation jonkun toisen blogista, yleensä mainitsen inspiraationi lähteen omassa blogissani.

Haluaisin tämän kirjoituksen myötä niiden ihmisten, jotka nyt tuntevat piston sydämessään (kuulostaapa dramaattiselta, hah), miettivän miksi he bloggaavat. Luulisi lähtökohdan blogin aloittamiselle olevan se, että bloggaajalla on jotakin sanottavaa tai annettavaa. Jos omia ideoita ei synny, kannattaisi ehkä miettiä, mikä oman blogin tarkoitus loppujen lopuksi on vai onko sitä ollenkaan.

Kirjoituksen tuimasta sävystä huolimatta toivotan teille kaikille ihanaa ja aurinkoista kesäpäivää! :)

Hauska kuva täältä.

EDIT: Kommenttiosiossa Mintun palaute sai minut antamaan hieman tarkennusta kärkevään kirjoitukseeni.

Work work work

Rakkaat lukijani, blogini on jäänyt vähän sivuun viime aikoina ja olen pahoillani siitä. Tiedoksenne siis, etten ole kyllästynyt tai lopettamassa blogiani. Olen yksinkertaisesti vain ollut niin kiireinen, ettei aikaa blogille ole tuntunut löytyvän. Paluu Suomeen ja arkeen on ollut raskaampaa kuin odotin. Töitä on paljon ja olen usein työpäivän jälkeen niin väsynyt, että mielessä häämöttävät vain sänky ja uni. Pyydän teiltä kuitenkin kärsivällisyyttä, sillä päivitystahtini vilkastunee kesän lopulla, jolloin siirryn päätoimisesta työnteosta opiskeluun. Siihen asti aion päivitellä hiljakseen silloin kun energiaa riittää.

Työnteosta pääsenkin sujuvasti ikuisuusaiheeseen "työasut". Miksi, oi miksi niiden pitää olla niin rumia?! Onko täysi mahdottomuus suunnitella työasu, joka olisi yhtäaikaisesti sekä käytännöllinen että hyvännäköinen? Tähänastiset kokemukseni työasuista tiivistyvät näihin sanoihin: telttamainen, ruudullinen, muodoton.

Minun työpaikkani on tässä asiassa sentään ollut jo sen verran edistyksellinen, että saimme viime kesänä ihan siedettävät uudet työasut. Vanhat olivatkin sen verran kammottavat, että totta puhuen minun ei tehny mieli liikuskella palvelutiskin (olen ruokakaupassa töissä) takaa ihmisten ilmoille muusta kuin todella pakottavasta syystä. Uusia työasuja tilatessa saimme omat työvaatteet, mikä takasi sen, ettei esimerkiksi tällaisen pienen tytön tarvinnut enää pukeutua kokoa 44 oleviin säkkeihin (siitä syystä, että ne sattuivat olemaan ainoita vapaina olevia kappaleita). Saimme jopa valita kahdesta eri paitamallista, joista toinen oli "hieman tyköistuvampi" eli toisin sanoen ei-ihan-säkki. Korkea vyötärö on toki muodissa, mutta minua ainakin ahdistaa, että työhousujeni vyötärö on lähes kainaloissa.

Ymmärrän tietysti, että työvaatteiden tärkein funktio ei ole näyttää hyvältä. Työvaatteiden kuuluu olla käytännöllisiä, tunnistettavia (, jotta asiakas tunnistaa henkilökunnan), kestäviä sekä monenlaisille vartalotyypeille soveltuvia. Siinä on jo melko monta kohtaa täytettävänä, mutta en silti usko, että niiden täyttymisen ainoa mahdollinen tulos on ruudullinen teltta.

Kuinka pukeutua nahkatakkiin

Omasta uudesta nahkatakistani innostuneena päätin esitellä teille muutaman mukavan nahkatakkityylin, jotka olen bongannut eri street style -sivustoilta aikaisemmin (eli silloin kun en ollut omaa takkiani vielä löytänyt, ja etsiskelin inspiraatiota).

Neljä ensimmäistä tyyliä ovat hyvin pelkistettyjä ja tummanpuhuvia. Kuvien takit ovat mustia ja melko niukkalinjaisia. Tytöt ovat pukeneet nahkatakin joko hameen ja leggingsien tai pillifarkkujen seuraksi.

Nämä takit taas on yhdistetty paljon rennommalla ja boheemimmalla tavalla. Nahkatakki on aivan erinäköinen esimerkiksi ruskeana kuin mustana ja koko ilmeen muuttaa, jos takin yhdistää vaikkapa iloisen väriseen mekkoon.

Kuvat: Stockholm Street Style, Hoyfashion ja Youcatwalk

Kaunis = tyylikäs?

AB:n postaus Elin Klingistä sai minut pohdiskelemaan kauneuden ja tyylin välistä suhdetta. Minusta tuntuu, että hyvin usein niin sanotun tyyli-ikonin aseman saavuttaneet henkilöt voivat vetää päälleen aivan mitä tahansa, ja saavat silti tietyn joukon ihmisiä varauksettoman ihailun osakseen. Kuinka suuri osa tästä ihailusta on a) henkilön julkkis-statuksen aikaansaamaa, b) henkilön viehättävän ulkonäön aikaansaamaa, c) henkilön kauniin vartalon aikaansaamaa vai d) henkilön tyylin aikaansaamaa? (Vaiko kenties e) henkilön stylistin aikaansaamaa?)

Farkut-valkoinen toppi/t-paita -yhdistelmä ei minun mielestäni ole yhtään sen ihmeellisempi Nicole Richien tai Mischa Bartonin (, jotka kylläkin minun mielestäni ovat varsin tyylikkäitä typyköitä) päällä kuin naapurin Maijankaan päällä. Siksi minun on vaikea ymmärtää ”ooh ja aah” -reaktioita kyseisen asukokonaisuuden edessä. En usko, että moinen asu inspiroisi kovin montaa, ellei asun kantajana olisi juurikin Nicole Ritchie (tai joku muu vastaava). Yleisesti ottaen luulen, että monien ihmisten tyylin ihailu perustuu osittain aivan muille asioille kuin itse tyylille. Ihaillaan nimenomaan henkilön ulkonäköä, treenattua/hoikkaa vartaloa, elämäntyyliä ja niin edelleen.

Olen miettinyt, vallitsevatko nämä samat arvostukset myös muotiblogeissa. Melko harva bloggaaja paljastaa kasvonsa, mutta ainakin suomalaisisten muotiblogien joukossa kasvonsa paljastaneiden blogit tuntuvat kuuluvan suosituimpien joukkoon. Lähes poikkeuksetta nämä kasvonsa paljastaneet henkilöt ovat myös melkoisen kauniita (, vaikka kauneus on toki katsojan silmässä). Mietin, vaikuttaako bloggaajan kauneus siihen, millaisena hänen tyyliään ja blogiaan pidetään. Yhtä hyvin kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että kasvonsa paljastaneiden henkilöiden blogit ovat hyviä. Uskallan silti epäillä, etteivät nuo blogit saisi osakseen yhtä suurta suosiota, elleivät niiden kirjoittajat olisi kauniita.

Muotibloggaajat ovat useimmat ainakin oman näkemykseni mukaan melko tyylikkäitä, vaikka toki aina poikkeuksiakin löytyy. Pointtini on kuitenkin se, että kaunista henkilöä pidetään herkemmin tyylikkäänä kuin ei-niin-viehättävää henkilöä, vaikka hän olisi pukeutunut melko tavallisiinkin vaatteisiin.

Kuva täältä.

Hölpön pölpön...

Heti ensiksi varoitus: nyt on tulossa melkoinen höpöhöpö-postaus (, joten jos haluat lukea pelkkää asiaa, jätä tämä väliin!) Vihdoin ja viimein pääsen palaamaan blogini pariin pari viikkoa kestäneiden kiireiden jälkeen. Kiireet tosin eivät lopu tähän, sillä sain juuri työvuorolistani ja töitä on edessä paljon (, mikä on tietysti talouteni kannalta erittäin hyvä asia!). Lisäksi asuntoni on reissusta paluun jäljiltä edelleen kuin hävityksen kauhistus, mutta enköhän tämän viikon loppuun mennessä saa paikat kuntoon. Älkää hätäilkö, jos päivityksiä tulee nyt hieman entistä harvemmin – en ole lopettamassa blogiani. :) Ajanpuute yksinkertaisesti näkyy vain myös postaustiheydessä, valitettavasti.

Kuten edellisessä postauksessani kerroinkin, olen onnistunut shoppailulakossani toistaiseksi todella hyvin. Tähän mennessä olen viimeisten kahden kuukauden aikana ostanut punaiset kengät ja nahkatakin, jotka olivat molemmat ostoslistallani. Noiden lisäksi olen sortunut vain yhteen heräteostokseen! Helsingin visiitillä löysin Cheapon mustat, samettiset kiinantossut, joille hintaa jäi alennuksen jälkeen vain 9,90. Päätin ostaa söpöt kengät omakseni, koska ne olivat todella mukavat jalassa eikä hintakaan päätä huimannut. Olen vielä harkintakannalla sen suhteen, poistanko kenkien kärjessä olevat pienet rusetit vai annanko niiden olla.

On mielenkiintoista, miten ulkomailla vietetty aika on vaikuttanut siihen, millä tavalla suhtaudun varsin mainittavaan vaatevarastooni. Otin reissuun mukaan vain pienen osan vaatteistani, jotka luonnollisesti olivat sen hetken suosikkejani. Pärjäsin vallan mainiosti hieman vaatimattomammallakin vaatevarastolla, enkä osannut kaivata Suomeen jääneitä vaatteitani yhtään. Nyt palattuani tuntuu, että onkin helppo luopua monista vanhoista vaatteista, jotka ovat jo vuosia pyörineet kaappien peränurkissa sillä verukkeella, että ”jos näitä joskus vielä käyttäisi”. Tyylini on muuttunut lukioajoista paljon, joten on turha säilyttää vaatteita, jotka eivät sovi nykyiseen makuuni. Ulkomailla vietetty aika sai minut tajuamaan konkreettisesti, etten todellakaan tarvitse noita vanhoja rytkyjä, sillä useimpien niistä en muistanut olevan edes olemassa. Eilen illalla ehdin pikaisesti käydä kaappiani läpi, ja jo nyt sain suuuuren muovikassillisen verran kaappia tyhjemmäksi. Tein lattialle kolme röykkiötä, joista ensimmäisessä olivat käyttökelpoiset ja mieluisat vaatteet. Toiseen pinoon päätyivät muokattavissa olevat ja niin sanotut ehkä-vaatteet. Kolmannen röykkiön eli toivottomien tapausten tuomio on kirpputori. Kasa kasvanee vielä, kunhan saan käytyä kaikki vaatteeni läpi. Mietin jonkin aikaa huutokaupan järjestämistä (kuten muutamat ovat blogeissaan jo tehneetkin), mutta totesin sen turhan hankalaksi postimaksujen ja muun järjestelyn takia.

Nahkatakkinen tyttö

Blogi on jäänyt väistämättä hieman paussille kuluneen viikon aikana, sillä muutin Belgiasta takaisin Suomeen viime perjantaina. Nyt olen kuitenkin päässyt vihdoin omaan kotiini ja blogini jatkukoon entistä ehompana jälleen ensi viikosta lähtien. Huomenna olen nimittäin suuntaamassa Helsinkiin, kun se vielä on mahdollista (ensi viikolla aloitan työt, eikä minulla ole aavistustakaan miten paljon vapaa-aikaa minulla tulee sen jälkeen olemaan). Esittelen tässä välissä kuitenkin upean ale-löytöni, jonka tein eilen H&M:ltä.

Kuten jo yhdessä aiemmista postauksistani mainitsinkin, aloitin eräänlaisen shoppailulakon jokin aika sitten. Tein kuitenkin itselleni jonkinlaisen ostoslistan, jolla olevat vaatteet saan vielä hankkia lakosta huolimatta ja yksi näistä jo kauan etsimistäni vaatekappaleista oli nahkatakki. Pistäydyin eilen alennusmyynneissä ja löysin yhtä jos toista, mutta shoppailulakkoni todella tuottaa tulosta, koska hillitsin ostohimoni esimerkillisen hyvin. Se ei oikeastaan edes ollut kovin vaikeaa, kun pysähdyin jokaisen houkuttelevan vaatteen kohdalla ajattelemaan, tarvitsenko sitä todella (ja suosittelen muillekin!).

Nahkatakkia olen metsästänyt jo pitkään ja eilen vihdoin tärppäsi. Ainakin minun kotikaupungissani Madonnan H&M:lle suunnittelemasta mallistosta oli päätynyt alerekkeihin melkoisen paljon tavaraa (mahdollisesti tuotteiden korkeiden normaalihintojen takia). Vaatteiden joukossa oli myös muutama nahkatakki, joihin iskin heti silmäni. Nahkatakin hintaakin (150e) oli pudotettu 50 prosentilla, jolloin loppusummaksi jäi vain 75e. Sovittelin takkia aikani ja päätin lopulta ostaa sen, sillä se istuu erinomaisesti. Nyt voin siis iloisesti viivata jälleen yhden asian yli ostoslistaltani (, jolla tosin ei enää virallisesti olekaan muuta kuin shortsit).

Uusi nahkatakkini on siis musta, tyköistuva, malliltaan pusakkamainen ja ulottuu vyötärölle. Oikeastaan ainoa asia, jonka suhteen hieman epäröin, oli takin pituus (tai lyhyys). Totesin kuitenkin, että kyseessä ei missään tapauksessa ole talvitakki, joten paleltumista ei tarvitse pelätä. Omistan myös pitkiä toppeja, jotka sopivat tämän takin alle mainiosti. Olin myös alun perin ajatellut, että musta nahka näyttäisi vaaleaa ihoani vasten liian kovalta ja suunnitellut siksi ensisijaisesti ruskean nahkatakin ostamista. Nyt kuitenkin huomasin, ettei mustakaan nahkatakki näyttänyt ollenkaan hassummalta ja se pelasti minut lisäksi ruskeiden saappaiden ostamiselta. (Ostoslistani lyheni siis kahdella, vaikka ostin vain yhden vaatteen!)