Päivän asu 23

Vietin eilen tyttöjen iltaa serkkuni kanssa. Illan asua miettiessä tuli sellainen olo, että halusin jotakin ihan uutta. Pengoin vaatekaappiani ja sain loistoajatuksen. Vähälle käytölle jääneet pikimustat farkut saivat kaverikseen mustan tuubitopin, ja lopputulos näyttää vekkulisti yhtenäiseltä haalarilta, vaikka koostuukin todellisuudessa kahdesta osasta. Mainiota! :)

Tehostin muuten kokomustaa asua Ferrarinpunaisilla kynsillä ja clutchilla. Kokonaisuuden olisivat kruunanneet täydellisesti punaiset korkokengät, mutta valitettavasti sää ei todellakaan sallinut korkkareilla koikkelehtimista ja olin liian laiska ottamaan kaksia kenkiä mukaan. Näin ollen jalkineina saivat toimia ruudulliset rokkipopot, jotka sopivat tähän ilmastoon astetta korkkareita paremmin.

Mielestäni asu ei erityisemmin koruja kaivannut, koska topin etuosassa on koristeena reikä ja rusetti. Kaulakoru olisi turhaan sotkenut kaunista paljasta décoltéeta. Korvakoruiksi sopivat simppelit mustat napit. Hiukset sutaisin huolettomalle nutturalle. Täytyy sanoa, että jostain syystä tämä asu on yksi kaikkien aikojen suosikkejani, joten varmasti tulen kesällä toteuttamaan tämän myös punaisten korkkareiden kera. :)

• musta tuubitoppi - Only
• mustat farkut - H&M
• mustat korvakorut - Vila
• ruutukengät - Andiamo
• punainen clutch - second hand
• punaiset korkokengät - second hand

Illan tunnelmaan minut saatteli tämä biisi:
The Strokes - Reptilia

The Dø

Pitkästä aikaa haluaisin jakaa teidän kanssanne ihanan musiikkilöydön! Uusin ihastukseni on suomalais-ranskalainen The Dø, joka on julkaissut esikoisalbuminsa tämän vuoden alkupuolella. Bändin ydin ovat ranskalainen Dan Levy ja suomalainen Olivia Merilahti. Suomessa The Dø ei käsittääkseni ole vielä päässyt kovin suuren yleisön tietouteen, mutta Keski-Euroopassa (Ranskassa ja Belgiassa) kaksikon kappale On my Shoulders on saanut valtavasti huomiota ja radiosoittoa.


Minua The Døn musiikissa viehättää erityisesti sen omaperäisyys ja tietynlainen vapaus. Bändin MySpace-sivulla musiikkityyliksi nimetään folk rock, joka antaakin tyylistä jotakin osviittaa. The Døn musiikki kulkee aivan omia reittejään rajoja rikkoen ja on paikoittain jopa aika hullua. Mikäs sen parempaa! :) Olivian ääni on kuin riehakkaan pikkutytön ja laulutyyli erikoisen naukuva, mutta se antaa musiikille vain persoonallisen säväyksen. Musiikkia on vaikea kuvailla, joten suosittelen lämpimästi kuuntelemaan itse (ja vaikka katsomaankin). Käsittääkseni The Dø on kiinnitetty myös Provinssirockiin, joten saamme nauttia bändistä ensi kesänä myös Suomessa.



Tyylifanaatikkona en voi myöskään olla kiinnittämättä huomiota suloisen Olivian upeaan tyyliin! Tästä tullaan kuulemaan vielä, sanokaa minun sanoneen. Annan kuvien puhua puolestaan. <3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv_h1Vlk6KEt80h38Ao2DiSkaBrmeMMB8yy0J-yJEVVJAmEkdsXsd_Z4oi2DNV14gwxZLOMz0pGRv3OZq20gHl-yt7d7S5Ve12imAiRCL0Z4xZIAoj5Hx5CNfhGbXV226TdMaiILpGjK2G/s1600-h/thedo3.jpg">

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Kysely

Sain haasteen vastata tällaiseen pieneen kyselyyn Xylitolilta. :)


1. Miten monta blogiviestiä olet kirjottanut blogiisi?
Tämä on 129. viesti. :)

2. Miksi aloitit kirjoittamaan omaa blogia nettiin?
Aloitin blogini hieman vajaa vuosi sitten, toukokuussa 2007. Asuin tuolloin Brysselissä ja kaipasin kovasti suomenkielistä luettavaa. Törmäsin netissä sattumalta muotiblogeihin ja jäin täysin koukkuun. Olen aina ollut kiinnostunut tyyliasioista ja koin, että minulla oli omaa sanottavaa aiheesta, joten perustin oman blogini.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
Olen toivoton nörtti. :) Vietän tietokoneen äärellä usein montakin tuntia päivässä. Vakiosivustoihini kuuluvat sähköpostini, oma blogini sekä muut suomalaiset muotiblogit (, ulkomaisia seurailen hieman harvemmin), Facebook, MySpace, IRC-galleria (tunnen kyllä itseni jo hieman yli-ikäiseksi sinne, joten tulee käytettyä aika vähän nykyään) ja Telkku.com. Surffailen toki muuallakin, mutta nämä sivustot tsekkaan lähes päivittäin.

4. Kenen tyyliä fanitat?
En oikeastaan fanita yhtään ketään, missään asiassa. Jos nyt joitakin esimerkkejä pitäisi mainita, niin mielestäni Kate Mossilla ja Rachel Bilsonilla on pettämätän tyylitaju. :)



5. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa)
Minulla on jotkut vuosia vanhat eräällä kurssilla tekemäni kotisivut, mutta en ole varma, ovatko ne edes enää toiminnassa. En ainakaan ole päivittänyt niitä ikiaikoihin. :D Tein kuitenkin hiljattain itselleni ammatillisen portfolion nettiin, joten sitä voisi kutsua kotisivuiksi.

6. Osaatko puhua muita kieliä, kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
Selviydyn englanniksi erinomaisesti, mutta muiden vieraiden kielten kanssa ei suju yhtä moitteettomasti. Ruotsilla pärjään ja hyvin auttavasti ranskalla ja espanjalla. Olen muinoin opiskellut myös venäjää, mutta muutamia perusfraaseja lukuunottamatta ne taidot ovat painuneet unholaan jo hyvän aikaa sitten.

7. Mitkä ohjelmat seuraat tv:stä?
Katson todella vähän tv:tä. On ollut aikoja, jolloin en ole katsonut televisiota ollenkaan. En seuraa mitään ohjelmaa säännöllisesti, mutta katson silloin tällöin Frendejä, Täydellisiä naisia ja Suomen Unelmien Poikamiestä (HAH). Katsoin myös silloin tällöin Huippumalli haussa -kisailua, mutta se ehtikin jo päättyä. Veikkaan, että tulen satunnaisesti seuraamaan myös Suomen omaa versiota tuosta kisasta. Niin ja tietysti katson myös elokuvia tv:stä joskus.

8. Hissi vai portaat?
Olen laiska, joten vastaan hissi. Jos portaita ei kuitenkaan ole tolkuttoman paljon, olen reipas.

9. Onnen- ja epäonnen numerosi ovat?
Minulla ei ole mitään ehdottomia onnennumeroita. Jostain syystä numerosta 4 on kuitenkin tullut sellainen hyvä numero minulle. Epäonnen numeroa minulla ei ole.

10. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa?
Olen nyt tottelematon, enkä haasta ketään. REBEL!

Kuvat täältä ja täältä.

Kohteliaisuus päivässä pitää mielen virkeänä!

Kummastelin kesällä sitä, miten ihmiset toisinaan kommentoivat toisensa pukeutumista ihmettelevin tai muuten vain oudoin sanakääntein. Tuntemattomilta ihmisiltä tuntuu saavan herkemmin paheksuvaa mutinaa kuin vilpittömiä kohteliaisuuksia. Nyt kuitenkin olen omalta osaltani saanut olla todistamassa, että toisinkin voi käydä. :)



Olin juuri raahautunut kotiin eilen illalla, kun kaverini soitti ja aneli minua lähtemään kanssaan ihanaisen Jenni Vartiaisen keikalle, joka oli siis vielä samana iltana. Alunperin olin aikonutkin mennä kyseiselle keikalle, mutta lumimyrsky ja työilta uuvuttivat minut niin, että luovuin alkuperäisistä suunnitelmistani. En kuitenkaan halunnut jättää kaveria pulaan, joten lupauduin lähtemään seuraksi. Vaihdoin vain päälleni paksut sukkahousut ja trikoomekon. Päälle kiskaisin vielä ulkovaatteet (punaiset saappaat ja laukun, ruskean nahkatakin sekä valkoisen kaulahuivin ja pipon) ja painuin takaisin ulos sään armoille. Laitoin vielä napit korviin ja annoin musiikin nostattaa mielialaani.



Olin nostamassa rahaa pankkiautomaatilta, kun kuulin vaimeata puhetta takaani. Käännähdin, otin napit korvilta ja pyysin takanani seisovaa rouvaa toistamaan. "Oi, miten ihanaa, että joku jaksaa näyttää noin tyylikkäältä tällaisessakin säässä!" rouva ihasteli. Kiitin hämmentyneenä ja selitin, että olen menossa juhliin (no melkein), että siksi olin laittautunut. "Niin nättinä olet!" rouva huikkasi vielä perään. Uskotteko, että rouvan spontaanin kommentin aikaansaama mielihyvä kesti monta tuntia! :) Näin helppoa se on antaa satunnaiselle kulkijalle hyvä mieli.



Minusta on äärimmäisen mukavaa sanoa kohteliaisuuksia - toki vain silloin, kun ne tulevat täydestä sydämestä ja tilanne on kohteliaisuuden lausumiselle jollain tapaa luonteva. On hassua huomata, miten ihmiset häkeltyvät mutta ovat silminnähden hyvillään saamistaan yllättävistä kommenteista. Olen töissä ollessani kehunut erään rouvan kauniita punaisia nahkahansikkaita ja erään toisen hienoja silmälaseja. Kassajonossa ihastelin kerran jonkun tytön komeita kumisaappaita. :) Positiiviset ajatukset on mukava sanoa ääneen, ja mikäs sen mukavampaa, jos toisenkin päivä sillä kirkastuu. Haastankin teidät kaikki sanomaan jonkun kohteliaisuuden läheisellenne tai ihan tuntemattomalle seuraavan viikon aikana!

Kuvitukseksi tähän postaukseen keräsin asuja ja tyylejä, jotka minun mielestäni ovat kohteliaisuuden arvoisia. :)



Kuvat: The Sartorialist, The Style Scout, Stockholm Street Style, Just Glitter Lust & Hel Looks

I want my spring!

Vaikka minua ihaillaankin optimismistani, joskus on tälläkin tytöllä sellaisia päiviä, että ketuttaa. Tänään ketutti, kun katsoin herättyäni ikkunasta ulos. Miten voi olla mahdollista, että eletään melkein huhtikuun alkua ja ulkona näyttää siltä, kuin olisimme Pohjoisnavalla?! Tai siis tiedän kyllä, miten se on mahdollista. Pirun ilmastonmuutos!



Sää ei ehkä tuntuisi niin rankalta, ellei vertailukohta viime vuoteen olisi niin raju. Mikäli joku ei siis vielä tiennyt, asuin viime kevään 2000 km etelämpänä Brysselissä, Belgiassa. Muistin ottaneeni pääsiäislomalla valokuvia keväisestä Brysselistä ja kaivoin nyt nuo tasan vuoden takaiset kuvat esiin. En ole varmaan koskaan ikävöinyt Belgiaa, kuten tänä päivänä.



Viime vuonna tähän aikaa kirmailin Brysselin kaduilla pikku-ballerinoissani sääret paljaina ja aurinko paistoi. Tänä päivänä kiskon päälleni toppatakin ja talvisaappaat. Masentavaa. Tahtoisin jo pukeutua noihin höyhenenkevyisiin kesähepeniin raskaiden talvivaatteiden sijaan. Minua lohduttaa kuitenkin se, että kyllä se kevät lopulta löytää tännekin (vaikkakin hieman myöhässä tänä vuonna). Ei liene tarvetta mainita, että postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy maisema keittiöni ikkunasta tänä aamuna. Muissa kuvissa näkyy keväinen Bryssel vuosi sitten. Imekää itsenne täyteen kuvien tarjoamaa kevät-energiaa sillä välin, kun aurinko ja lämpö vielä etsivät tietään tänne Pohjolaan.


PS. Kerron kuvista vielä sen verran, että graffitein koristeltu talo ja köynnösten alta pilkottava seinä vanhoine mainosteksteineen ovat entiseltä kotikadultani. :)

Hiekkaa paidassa...

Beige ei sovi minulle. Hiusteni luonnollinen väri on aivan liian lähellä beigen sävyjä, ja näin ollen tuo väri vaatteissa saa minut näyttämään haljuakin haljummalta. Näytän lähinnä siltä kuin olisin päästä varpaisiin samanvärinen ja voin kertoa: se näyttää tylsältä se! Asia on sinänsä harmittanut minua, sillä klassinen beige on aika näppärä väri muihin väreihin yhdisteltäväksi. Tarpeeksi hajuton ja mauton, että sillä voi mukavasti maustaa voimakkaampia värejä kuten mustaa.

Olen kuitenkin löytänyt asiaan ratkaisun, joka on hiekka - sävy beigen ja harmaan väliltä. Hiekanväri on tarpeeksi vaalea, jotta minä ja hiukseni emme huku siihen. Se on perusharmaata lempeämpi ja beigeä hailakampi sävy, joka on yllättävän armollinen kalpeaa ihoa vasten. Tein toissaviikolla aivan sattumalta kolme tämän väristä neulelöytöä. Tajusin vasta kotona, että kaikki ostamani paidat olivat hiekanvärisiä.

Ensimmäisten kuvien paita löytyi Vilasta ja ihastuin sen löysään malliin välittömästi. Paita oli hieman kalliimpi kuin mitä olen tottunut paidoista maksamaan, mutta tein poikkeuksen kahdesta syystä. Ensinnäkin, paidan malli on aivan hurmaava ja monikäyttöinen. Toiseksi, paita on luomupuuvillaa, josta maksan mielelläni hieman enemmän. Neule on heti lunastanut paikkansa vaatekaapissani ja voisin sanoa, että uusi lempivaate on löytynyt. :) Kuvissa näkyy muutamia eri tapoja, miten paitaa voi käyttää. Toistaiseksi olen käyttänyt sitä vain farkkujen kanssa niin, että sen alla on ollut joko hihaton toppi tai pitkähihainen paita. Paidan voisi myös kiskoa alas minimekoksi ja tuoda siihen muotoa vyöllä. (Klikkaa kuvat isommiksi.)















Kaksi muuta paitaa löytyi kirpputorilta euron korista. Hintaa näille neuleille tuli siis yhteensä huimat 2 euroa! Ihana, harvaanneulottu villatakki on kooltaan jättimäinen. Siihen on mukava kietoutua pimeinä ja viileinä öinä. Poolokauluksinen Ril'sin villaneule on silminnähden käyttämätön ja vieläpä erittäin laadukkaista materiaaleista tehty (lampaanvillaa ja angoraa). Vaikka paita on ohut, se on käsittämättömän lämmin materiaalinsa ansiosta. :)

Inhimillisyydestä...

Salla heitti minua jokin aika sitten hauskalla haasteella, johon jo moni bloggaaja onkin vastaillut.

Kerro itsestäsi jotain, mikä tekee sinusta ihmisen. Voit vaikka tehdä kokonaisen listan huonoista puolistasi, pahoista tavoista tai muusta. Tai voit vaikka kertoa elämäsi nöyryyttävimmän kokemuksen. Mitä tahansa, mikä muistuttaa ihmisiä, että "minäkin olen vain ihminen".

Minusta on ihan hyvä muistuttaa sekä itseään että muita omasta inhimillisyydestään. Täydellisyyttä tavoittelevassa maailmassa ebbojen ja muiden ihmenaisten keskellä on niin helppo hairahtua uskomaan siloiteltua ulkokuorta ja unohtaa, että kaikki me olemme loppujen lopuksi ihmisiä inhimillisine tapoinemme ja ominaisuuksinemme - vieläpä aika samanlaisia. :) Tässä tulee siis minun listani:

1. Minäkin, monien muiden tavoin, kaivan nenääni. En vain kestä ajatusta, että nenässäni pyörisi jotain ylimääräistä ja eiväthän ne kuivuneet kökkäreet sieltä kaivamatta ulos lähde. :D

2. Olen tolkuttoman kärsimätön. Saatan soittaa jollekulle viisi kertaa viiden minuutin sisään, jos puhelimeen ei heti vastata. Ihan vain siksi, etten kykene odottamaan, vaikka TIEDÄN, ettei se ihminen todennäköisesti ole puhelimensa ääressä puolen minuutin päästä yhtään sen enempää kuin nytkään.



3. Nenänkaivuun lisäksi muutkin ällöttävyydet kuten näppyjen puristelu ja kaikenlaisten karvojen nyppiminen (varsinkin juuri niiden ihon alle kasvaneiden!) kuuluvat myös repertuaariini. Finnejä itselläni on nykyään kovin harvoin, mutta auta armias, kun sellainen pukkaa naamaan. Puristelun lopputulos on yleensä rumempi kuin itse finni. :P

4. Olen todella perso herkuille. Suurin heikkouteni ovat sipsit, joita pystyn helposti hotkaisemaan 300 gramman pussillisen kerralla. Dippikastikepurkillinen riittää hädin tuskin puolelle pussille sipsejä. Tähän asiaan liittyy olennaisesti myös itsehillintäni puute, jota valotan enemmän seuraavassa kohdassa.

5. Minun itsehillintäni on asiassa kuin asiassa todella surkea. Jos tenttiinluku ei huvita, en vain saa otettua itseäni niskasta kiinni ja aika kuluu helposti vaikkapa netissä surffaillen. Herkkuhimoakin on mahdoton vastustaa. Älkäämme unohtako myöskään taipumustani purskahdella nauruun/itkuun täysin sopimattomissa tilanteissa.



6. Minusta on kauhean mukavaa käydä vessassa ovi auki. Kotona harrastan sitä jatkuvasti ja tutuimmat ihmiset ovat jo täysin sinut asian kanssa. Vietän mielelläni aikaa kotona myös alasti, mitä en kuitenkaan harrasta kovin usein muiden ihmisten läsnäollessa. Vieraiden kyläillessä asuksi kelpaavat kuitenkin esimerkiksi kulahtanut toppi ja pitkät kalsarit. Tervetuloa meille! ;)

7. Olen käsittämättömän itsepäinen ja aina oikeassa. Näihin ominaisuuksiin, kun lisätään vielä kohtalaisen räyhäkäs temperamenttini ja ylimaallinen herkkyyteni, on koossa jo melkoinen paketti. :P Onneksi tulistun näkyvästi lähinnä vain kaikkein läheisimmille ihmisille ja pidän mölyt mahassani muiden seurassa. Harrastan myös jankuttamista.



8. Olen wannabe-siisti. Inhoan sotkua, mutta olen aika huono ylläpitämään siisteyttä. Jos näkisitte asuntoni tällä hetkellä, joko kauhistuisitte syvästi tai alkaisitte nauraa. Vaatteita lojuu aivan kaikkialla ja paikka paikoin jopa liikkuminen on vaikeaa. En koskaan anna epäsiisteyden jatkua kovin kauaa, mutta nämä hetkittäiset sotkut ovat sitäkin hurjempia. En ole myöskään tainnut imuroida kahteen viikkoon (, tosin onneksi asuntoni ei jostain syystä pölyty kovinkaan helposti).

9. Silmäni ovat kuulemma aina pikkiriikkisen auki nukkuessani. Näyttää varmasti sekä epäviehättävältä että pelottavalta. :D



10. Jännitän esiintymistä toisinaan aivan järjettömän paljon. Kaikkein eniten minua pelottaa julkisesti laulaminen, vaikka todistetusti osaankin laulaa. Useimmiten se näkyy myös ulospäin tomaatinpunaisena naamana sekä tärinänä ja vapinana. Ihmiset saavat useimmiten palautetta jännittämisestä tyyliin "Ei se edes näkynyt päällepäin!" Minulle sen sijaan eräänkin esityksen jälkeen kommentoitiin: "Hei, älä jännitä niin paljon. Ei mitään syytä!" Jepjep.



Kertokaahan kaikki myös omia inhimillisyyksiänne. Palan halusta tietää! :D (Postauksen kuvituksesta tuli hieman synkähkö, mutta älkäähän ahdistuko!)

Teemaan sopien tällä hetkellä soi:
Carpark North - Human

Uusi koti on löytynyt! <3

Kerrottakoon nyt heti ensimmäiseksi Suuret Uutiset - minulla on Koti Helsingissä! Eli löysin vihdoin asunnon. :) Olen asiasta aivan haltioissani, sillä nyt vapaudun heti yhdestä stressitekijästä, kun asuntoasia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Asunnon kanssa minulla kävi todella hyvä tuuri, sillä onnistuin löytämään asunnon ystäväni kautta ilman välikäsiä ja kilpailijoita. Asunto on kaikin puolin ihana, suuri, mukavalla paikalla ja Helsingin mittakaavassa jopa edullinenkin. Pääsette kurkistamaan uuteen kotiini toukokuussa, kunhan saan asetuttua aloilleni ja järjesteltyä paikat. :)

Koti-teemaan sopivatkin hyvin sisustus-höpinät, joten jatkan niillä. Toissaviikkoisella kirpparikierroksellani törmäsin maailman suloisimpaan pieneen peilipöytään Fidassa. En saanut silmiäni irti siitä, ja soitin välittömästi äidilleni. (Tietysti tällaisessa asiassa tarvitaan konsultointia ja kukapa sen homman taitaisi paremmin kuin Äiti! Nimimerkillä Olen 24-vuotias, enkä osaa tehdä päätöksiä ilman äidin mielipidettä, haha.) Äitini käski minua välittömästi luopumaan ajatuksesta, sillä hintaa pöydällä oli yli sata euroa. Hän muistutti, etten edes vielä tiennyt, millaiseen asuntoon olisin muuttaamassa ja mitä sinne mahtuisi. Kyllä äiti. Pöytä jäi kauppaan.

En kuitenkaan saanut tuota ihanuutta mielestäni koko yönä. Kieriskelin sängyssäni tuskan hikikarpalot otsalla: "Olisikohan se vielä huomenna aamulla siellä..." Aamulla herättyäni päätin, että minun oli saatava se! Mikäli pöytä vielä iltapäivällä olisi siellä, se olisi tarkoitettu minulle. Puolijuoksua säntäsin Fidaan, ja siellähän se vielä oli. Onnistuin tinkaamaan hinnasta hieman, mutta maksoi se silti yhä päälle sata euroa. Siitä viis, ostin suloisen pöydän itselleni ja kävin hakemassa sen viime viikolla kotiin. Enkä ole hetkeäkään katunut. :)



Pöydänhakureissulla eksyin myös Hemtexiin, jossa oli hurja alennusmyynti. No eipä sieltäkään tyhjin käsin ulos päästy. Olen pidemmän aikaa jo etsiskellyt kivoja koristetyynyjä sohvalleni, sillä siinä ei ole päätyjä ja rentouttava makoilu edellyttää melkoista tyynyvuorta. Ennestään minulla oli kaksi punaista tyynyä ja nyt ostin ison kasan mustavalkoisia tyynyjä. Nappasin matkaan myös harmaan villaviltin vanhan samanlaisen kaveriksi.

Päivän asu 22

Tämä asu oli ylläni jo viime viikolla, mutta kiireiden takia se pääsee esittelyyn vasta nyt. Sävytettyäni kutrini tummiksi, en jotenkin ole osannut käyttää kokomustia vaatteita, sillä ihoni on näyttänyt niissä entistäkin haljummalta ja valjummalta, eikä haamu-look kiinnosta. Nyt kuitenkin kun hiusteni sävy on hieman vaalentunut, uskaltauduin jälleen kokeilemaan kokonaan mustia vaatteita.

Ostin tämä suloisen, tulppaanihelmaisen neulemekon joulunjälkeisistä alennusmyynneistä pilkkahintaan, mutta vasta nyt tuntuu luontevalta käyttää sitä. Olen tottunut pukeutumaan väreihin, joten vierastan senkin takia joskus mustaa. Halusin myös tähän asuun hieman väriä, joten yhdistin siihen tummanturkoosit sukkahousut sekä tummanruskeat kengät, laukun ja kaulakorun. Kaulakorulle kävi sittemmin köpelösti, sillä yhtenä päivänä takkia riisuessani rämähtivät helmeni yhtenä ryöppynä kouluni lattialle. Sain onneksi suurimman osan keräiltyä talteen, joten varmaankin kokoan ne vielä uudelleen.

• neulemekko - Only (Jim&Jill)
• sukkahousut - Lindex
• puuhelmet - Seppälä
• nilkkurit - second hand
• tekonahkalaukku - Mini-laukku
  

Tummanruskeat korkonilkkurit eivät olekaan päässeet vielä esittelyyn, vaikka löysin ne kirpputorilta jo syksyllä. Jälleen kerran olin onnekas, sillä kotimaisen Janitan valmistamat nahkaiset nilkkurit olivat ostohetkellä priimakunnossa, eikä hintakaan ollut kuin kolmisen euroa.



Tässä vielä tarkempaa kuvaa helminauhasta ja mekon yksityiskohdista, kuten rinnan alla olevasta rypytyksestä sekä pienistä puhvihihoista, jotka eivä taida kyllä kovin hyvin kuvassa näkyä. Myös kelloni ja sukkahousuni sattuivat matchaamaan hauskasti yhteen värinsä puolesta. :)















PS. Muistahan osallistua eko-aiheiseen arvontaan Mintun blogissa! :)

R.I.P. Raipe

Raipe, rakas ystävä. Niin uskollisesti pysyit rinnallani kaikki nämä vuodet. Toit lämpöä elämääni pimeinä ja yksinäisinä iltoina. Sinuun saatoin aina luottaa - sinä et jättänyt minua koskaan pulaan. Nyt yhteinen taipaleemme on tullut tiensä päähän ja jään kaipaamaan sinua kaihoten. Sinusta muistuttaa enää asunnossani leijaileva, katkera palaneen käry.
Kiitos yhteisistä hetkistä Raipe.

Sinua ikävöiden, Jenni

Oih ja voih! Tässä oli jäähyväispuheeni rakkaalle kaurapussilleni, joka on lämmittänyt minua jo kahden vuoden ajan. Ilmeisesti kauranjyvätkin voivat palaa loppuun, nimittäin eilen illalla nenäni havaitsi näin tapahtuneen. Otettuani kaurapussini mikrosta, koko huoneistoon levisi kammottava katku. Ja kuten kuvasta näkyy, myös kangas kärsi tässä prosessissa vaurioita. :D Ilmeisesti kahden vuoden jokailtainen lämmitys mikrossa oli Raipelle liikaa. (No minä palelen koko ajan!) Nyt ei auttane kuin lähettää Raipe autuaammille maille ja alkaa metsästää sille seuraajaa. Tällä välin minua saavat lämmittää villasukat ja kupponen kuumaa teetä. Omistan villasukkia valtavat määrät, mutta tässä lempparini (kolme paria äitini ja yksi perhetutun tekemiä). Onneksi ollaan kuitenkin kovaa vauhtia menossa kohti kesää, ja kohta pärjään ehkä jo omillani! :)














PS. Otin tuon sanavahvistuksen käyttöön kommentointiosiossa, koska viime aikoina on kommenttiboksiin tupsahdellut muutamia spam-kommentteja.

Päivän asu 21 ja haaste

Kävin tässä hiljattain vanhempieni luona kylässä ja päädyimme äitini kanssa penkomaan hänen vaatekaappiaan. Olen aina valittanut sitä, että äitini on heittänyt kaikki nuoruutensa vaatteet pois, mutta olinpa väärässä. Äiti olikin ovelana jemmannut talteen yhtä sun toista, mutta halusi tarjota aarteitaan minulle vasta, kun olisin hieman kypsemmässä iässä. Nyt tämä hetki oli koittanut!

Äidin nuoruudestaan säästämien vaatteiden lisäksi kävimme läpi hänen tämänhetkistä garderobiaan. Suosiollisesti äiti lahjoitti minulle kaiken, mitä ei uskonut itse enää tarvitsevansa tai käyttävänsä. Onkin aikamoinen onni, että äiti on säilyttänyt nuoruuden mittansa läpi vuosien, sillä voimme nyt huoletta käyttää samoja vaatteita tarpeen vaatiessa. Kaappipenkojaisten lopputulos: raahasin kotiin sinisen Ikea-kassillisen verran "uusia" vaatteita. Yhden jättipostauksen sijaan aion esitellä äitini kaapista tehtyjä löytöjä pikkuhiljaa ajan kanssa esimerkiksi päivän asujen yhteydessä.

Tämän päivän asun ytimenä oli äitini vanha skottiruutuinen hame. Pierre Cavallon hame on ihastuttavan monikäyttöinen sen molemmilla puolilla olevien kiristysnauhojen ansiosta. Hame on korkeavyötäröinen, mutta nauhoja säätämällä sitä saa laskettua alemmas tai vaihtoehtoisesti nostettua aivan ylös rinnan alle, kuten itse tänään tein. Alle sopi vanha tuttu röyhelöpaita, jonka olen ennenkin todennut toimivan erinomaisesti korkeavyötäröisten alaosien kaverina. :)

• valkoinen röyhelöpaita - Vero Moda
• alla valkoinen perustoppi - H&M
  
• skottiruudullinen hame - Pierre Cavallo (äidin kätköistä)
• mustat leggingsit - Vero Moda
• mustat nahkasaappaat - second hand
  

Lopuksi vastaan vielä Cool Cupcake -blogissa minulle heitettyyn haasteeseen. Kiitos Panda! :)


1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi.
Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:

PERHE En ole kovinkaan paljon kirjoittanut perheestäni tässä blogissa, mutta tässä postauksessa ainakin ohimennen tulee mainittua jotakin.

YSTÄVYYS Ystävyydestä tulikin kirjoitettua ihan vähän aikaa sitten, Ystävänpäivän tienoilla.

RAKKAUS Tämä rakkaus on kyllä jo historiaa, mutta muistot elävät yhä. :)

MINÄ ITSE Haasteen yhteydessä paljastin 7 asiaa itsestäni.

MITÄ TAHANSA Tämä värikäs pukeutuja jaksaa yhä edelleen ihastuttaa minua.

2. Haasta viisi muuta bloggaaja tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin

Fluxor
Bambi
P & U
2nd
Sofii

3. Lue postaukset ja jätä halutessasi kommentteja.

This is why I love 2nd hand

Näemmä postaustahtini ei kärsikään opinnoistani yhtä kovasti kuin luulin... Tosin voi olla, että opintoni kärsivät postaustahdistani. :D Nimimerkillä "Tälläkin hetkellä minun pitäisi oikeasti lukea hiki hatussa tieteellisiä artikkeleita". En kuitenkaan voi vastustaa kiusausta esitellä näitä löytöjä, jotka ehdin tällä viikolla tehdä. Kirpparikierrokseni oli aivan ennätyksellisen tuottoisa ja löysin toinen toistaan mahtavampia vaatekappaleita. :) Rahaa sain kirppareilla palamaan yhteensä 43 euroa, mutta sen verran maksoin ihan mielelläni näistä aarteista (, joista muutama jää vielä esittelyn ulkopuolellekin).




Tämä sininen, pliseerauksin koristeltu kietaisuhame muuntui mekoksi minun ylläni. Hame on kotimainen ja merkkiä Amis (heh), varmaankin jostain 70-luvulta. Hameen kaveriksi kuului samanvärinen paita, jonka ostin myös, mutta se ei tällä kertaa pääse vielä kuviin. Yhdessä en aio niitä kuitenkaan käyttää. Yhdistin kotitekoiseen mekkooni aiemmin kirpparilta löytämäni punaiset korkokengät sekä kiiltonahkavyön. (Klikkaa kuvat isommiksi.)



Alla näkyvä ihastuttava glitter-mekko on myös oikeasti hame. Italialaisvalmisteinen hame näyttää kuosinsa puolesta 80-luvun tuotokselta. Lisäsin mukaan kirpparilta aikaisemmin löytyneen joustovyön ja mekko sai mukavasti muotoa. Kokeilin vyötä kahdella eri korkeudella ja toimii mielestäni kumminkin päin. Kengät ovat mahtava alelöytö Donna-kenkäkaupasta. Saksalaista tekoa olevat korkkarit ovat kauttaaltaan nahkaa ja kuin unelma jalassa. Alennuskin oli huima, sillä hintaa oli laskettu 120 eurosta 30 euroon. :)
























Kolmaskin mekkoni on italialainen ja tehtailtu hameesta. Musta, pliseerattu hame olisi kyllä kaunis sellaisenaankin käytettäväksi, mutta vierastan pitkiä hameita, joten todennäköisesti tulen käyttämään sitä vain mekkona.








Olen ikuisuuden etsinyt täydellisiä pappahousuja niitä kuitenkaan löytämättä. Olen halunnut ehdottoman väljät pöksyt, jotka kuitenkin istuisivat napakasti vyötäröltä ja takapuolesta. Ennen tätä viikkoa yhtälö tuntui olevan mahdoton. Löysin kuitenkin kirpputorilta Ritva Fallan Marimekolle suunnittelemat housut, jotka ovat täydellisen malliset ja vieläpä kokoa 36! Tummanharmaat housut ovat puuvillaa ja villaa. Pinkki paita on myös tämän viikon löytö. Miss Ann -merkkinen ihanuus sopii mainiosti melkein minkä tahansa housujen tai kapean hameen kaveriksi. Huomaa ihastuttavat yksityiskohdat: vino kaulus, pussihihat sekä koristerypytykset edessä ja takana. Itse asiassa asukokonaisuus tuo minulle kovasti mieleen DKNY:n syksyn 2007 malliston ja erityisesti tämän asun.



























Musta, tyköistuva ja korkeavyötäröinen samettihame on kotimaisen Karelian valmistama. Näytän kuvassa aivan kirjastonhoitajalta, mutta älkää antako sen häiritä. Käsien asento on vähintäänkin omituinen, koska halusin näyttää paidan söpöjä hihoja. :D










Ihastuttava 80-luvun lepakkohihainen paita on koristeltu suurin kukkakuvioin ja kultakimaltein. Paita on oikeastaan aika kamala, mutta kaikessa kamaluudessaan se jotenkin viehätti minua. Kyllä minä tätä aion käyttää, kyllä kyllä. :D Farkut ovat jo muutaman vuoden takaa Stella McCartneyn H&M:lle suunnittelemasta mallistosta.








Musta löysähkö paita on oikeasti kokoa L, mutta vyöllä sen sai istumaan oikein nätisti. Ihastuin kaula-aukon ympäristöä koristaviin brodeerauksiin ja helmiin, jotka näkyvät lähikuvassa paremmin. Mietiskelin, että hihoista saisi helposti söpösti pussittavat vain pujottamalla kuminauhan hihansuihin. :)