Elämän suuria mysteerejä

Oletko joskus onnistunut mystisesti hukkaamaan vaatteitasi? Minä olen! Omituista kyllä, olen onnistunut tässä ensimmäistä kertaa vasta viime vuoden aikana, mutta otin heti lentävän lähdön, sillä hukkasin puolen vuoden sisään kaksi vaatekappaletta. Olen oikeasti aika hämmentynyt, koska kumpaakaan vaatetta en ole ottanut päältäni kotini ulkopuolella, vaan tuntuu kuin maa olisi ne nielaissut.

Perinteinen hukkailun kohde ovat sukat, mutta minulla sukat ovat pysyneet aika hyvin tallessa. Sen sijaan olen kadottanut kaksi toppia, mustan perustopin sekä valkoisen, pitsikoristellun topin. Jälkimmäisen mystinen katoaminen harmittaa todella, koska kyseessä oli yksi lempitopeistani. Muistan viimeksi käyttäneeni sitä ensitreffeillä poikakaverini kanssa puolisen vuotta sitten ja sen jälkeen en ole nähnyt topista jälkeäkään.

Mihin ne kadonneet vaatteet oikein menevät? Hotkiiko pyykkikoneeni niitä välipalaksi? Ehkäpä karkulaiset löytyvät sitten joskus, kun esimerkiksi muutan ja koko kämppä tulee myllättyä lattiasta kattoon. Jos eivät, niin ihmettelen. Isäni housut löytyivät kerran kuukausien etsintöjen jälkeen arkkupakastimen ja seinän välistä - tuntemattomat ovat kadonneiden vaatteiden tiet. :D

Kuva täältä.

Putiikkibongailua

Bongasin alkuviikosta Helsingin keskustassa pari uutta mielenkiintoista putiikkia, joista muutkin saattaisivat olla kiinnostuneita... Iki-ihana Beamhill, jolla oli ennen kaksi erillistä (, joita kutsuin tyttöjen ja poikien Beamhilleiksi tai vaihtoehtoisesti street- ja slick-Beamhilleiksi, hihi) putiikkia on nyt yhdistänyt voimansa yhdeksi suureksi liikkeeksi. Uusi ilmava ja selkeän tilava myymälä sijaitsee Yliopistonkatu 5:ssä ja on tyylillisesti yhtenäisempi Erottajalla sijaitsevan Beamin kanssa. Omiin silmiin osuivat erityisesti seuraavien merkkien maukaat kevätvalikoimat: Whyred, Velour, Acne, Cheap Monday, WKND ja Resteröds. Mutta shoppailulakko, shoppailulakko... :)

Toinen kiinnostava bongaus oli Kaivopihaa vastapäätä sijaitsevalla Kolmen Sepän käytävällä, jonne oli ilmestynyt jonkun goottiputiikin tilalle second hand -puoti (siinä Zetorin alapuolella olevassa "kauppakeskuksessa"). Hinnat näyttivät olevan aika laidasta laitaan, mutta valikoima oli kyllä kiinnostavaa. Suosittelen käymään ainakin vilkaisemassa tarjontaa. :)

Kuva täältä.

Standing on the packed dance floor

Arvatkaapa vain, missä piipahdin tänään kuvan asussa... ;) Kyllä, Bloc Partyn keikalla! Ja täytyy sanoa, että keikka oli alusta loppuun täydellinen. Jo lämppäri Delphic veti niin loistavan setin, että olisin voinut maksaa pelkästään päästäkseni katsomaan sitä ja lopulta pääesiintyjä räjäytti potin. :)



Pakko fiilistellä vähän keikan tunnelmia kuvin. Suurin osa kuvista oli kyllä todella heilahtaneita, mutta ehkäpä tunnelma välittyy. :)

Ihmeratkaisu juurikasvuun?

Tukkatilanteeni saanee helpotusta pikemmin kuin arvasinkaan... Olen vatvonut näitä tukkajuttuja jo iän kaiken, mutta en ole saanut tikkua ristiin sen eteen, että oikeasti varaisin ajan kampaajalle. Muutama ihan potentiaalinen vaihtoehto tässä on tullut esille, mutta nyt olen oikeasti tainnut löytää itselleni kampaajan. :) Kyseessä on ihan tuttu tyttö, jolla on tyyli ja hinnatkin kohdallaan. Jee! :) Kuvissa näkyy muuten aika hyvin nyt tuo tämän hetkinen hiusteni väri ja alemmaisessa kuvassa myös juurikasvu.

En ole vieläkään ihan tarkalleen ottaen päättänyt mitä teen juurikasvulleni eli hankkiudunko siitä eroon kotikonstein vai kampaajan tuolissa. Jotenkin se ei vain häiritse minua enää yhtä paljon kuin aluksi, koska sävytekin haalistuu pikkuhiljaa koko ajan ja sen myötä juurikasvu ei erotu ihan yhtä selvästi kuin ennen. Toinen mahdollisuus on, että olen vain tottunut rumaan juurikasvuun niin, että se ei sen takia enää pistä niin pahasti silmään. Oli miten oli, kävin toissapäivänä taas uudessa suosikkikaupassani Tarjoustalossa (haha) ja löysin jotakin mielenkiintoista! :D Eräs tarjouskori oli pullollaan Schwartzkopfin Coloriste Root Retouchereita yhden euron hintaan. Kyseessä on siis jonkinlainen juurinkasvun värjäykseen tarkoitettu "värikynä". Kuulostaa perin kummalliselta, mutta nappasin uteliaisuudesta tuotteen matkaan, kun hinta ei paljon kirpaissut.



Olen nyt tutustunut ohjeisiin huolella ja tuotteen idea on kutakuinkin selvillä - toimivuudesta sen sijaan ei ole mitään tietoa. :D Väri valitaan sen oman hiusvärin mukaan, eli sen mukaan, minkä värinen juurikasvu on kyseessä. Korissa olevat paketit olivat sopivasti kaikki keskivaaleasta tummanvaaleaan, joten käy minulle erittäin hyvin. Tuotteella voi ainoastaan tummentaa vaaleaa juurikasvua, ei vaalentaa tummaa. "Kynää" levitetään kuiviin, hyvin kammattuihin hiuksiin ja ainoastaan aivan siihen hiuksen juureen, joka kaipaa tummennusta. Väri ilmeisesti tummuu vähitellen niin, että noin kymmenen käyttökerran jälkeen juurikasvun pitäisi olla poissa. Suhtaudun melkoisen skeptisesti tähän tököttiin ja kyseessä on selkeästi vain pikainen hätäkeino eikä kestävämpi ratkaisu - kynää kun on tarkoitus käyttää vain jakauksen tuntumaan, jossa juurikasvu näkyy selvimmin. Värinkin on luvattu kestävän vain kolmisen pesua. Nooh, jos tulokset eivät ole kummoiset, niin eipähän tuohon kulunut kuin euro. :D Jos tulokset taas ovat vaihtoehtoisesti aivan vääränlaiset, ei haitta mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole kovin pitkäkestoinen. Mutta eiköhän tuota ole joku päivä ihan uteliaisuudesta pakko kokeilla. ;) Onko muilla kokemusta Coloriste Root Retoucherista?



PS. Muistakaahan muuten osallistua Secret Wardroben ja Mungolifen arvontoihin! :)

Somewhere over the rainbow

Törmäsin Tuhlauksen blogissa hauskaan verkkokauppaan nimeltä Koruharakka. Putiikin valikoima on melko pieni, mutta löysin sieltä ainakin yhden korun, joka voitti sydämeni välittömästi puolelleen. Suloinen sateenkaari-koru tuo välittömästi mieleen Halinallet ja My Little Ponyn. :D Tuollainen kaulaketju ja korvikset on ehkä pakko lisätä ostoslistalle...



PS. Koruharakan sivuilla on muuten käynnissä myös kilpailu, josta voi voittaa vapaavalintaisen korun. :) Ei liene vaikea arvata, mitä minä valitsisin, jos voitto osuisi kohdalle. ;)

Farkkujen uusi tuleminen

Tuntuu, että farkkuleggingsien hankkiminen on koitunut kohtaloksi kaikille muille housuilleni, koska ne lojuvat aikalailla tyhjän panttina kaapeissa. Farkkuleggingsit ovat vain niin helppo ja mukava vaihtoehto ja sopivat oikeastaan kaiken kanssa, että harvoin tulee enää pukeuduttua tavallisiin farkkuihin. Päätin, että asiaan on tultava muutos. Kaappini ovat täynnä kivoja farkkuja, jotka ansaitsevat tulla käytetyiksi!

Olen reilun puoli vuotta kulkenut lähes jatkuvasti grafiitinharmaissa farkkuleggareissani ja halusin nyt jotain erilaista. Nappasin eilen kaapista valkoiset Cheap Mondayn farkkuni, silmissäni selkeä visio. Mutta eilisaamu kuului niihin satunnaisiin aamuihin, jolloin MIKÄÄN ei tunnu hyvältä. Ehdin oikeasti kokeilla varmaan viittä asukokonaisuutta, ennen kuin olin tyytyväinen. :D Lopulta visio oli vaihtunut valkoisista farkuista ja harmaasta paidasta monen mutkan kautta vaaleanharmaisiin farkkuihin ja mustaan paitaan - ja vihdoin asu tuntui kotoisalta! Mukaan pääsivät siis laikukkaasti värjätyt Panic in Paradisen farkut, musta olkapäät paljastava paita, Cheapon nyörisaappaat sekä uskollinen ristikoru (ihan vain koska se nyt sopii ihan kaiken kanssa! :D). Yksinkertaisuudessaan tämä asu oli mielestäni yksi viime aikojen onnistuneimmista.

• paita - Only
• farkut - Panic in Paradise
• nyörisaappaat - Cheapo
• ristikoru - Antti Asplund

Hopeasurffari

Olen piilotellut vaatekaapissani jotakin jo liki parin kuukauden ajan... Sisäinen harakkani tykkää kimalluksesta ja säihkeestä, enkä voinut olla sovittamatta näitä hopeanvärisiä leggingsejä, kun törmäsin niihin - uskokaa tai älkää - Tarjoustalossa! Sovitin pöksyjä puhtaasti huumorimielellä, mutta jalassa ne näyttivätkin yllättävän kivoilta. Makutuomarin yllyttäessä vieressä en vain voinut jättää niitä kauppaan. :D




Hautasin synkän salaisuuteni vaatekaapin perukoille, koska en ollut varma olisiko minulla ikinä pokkaa käyttää hopeisia leggingsejä. En ole ihan varma vieläkään. Siitä huolimatta olen sovitellut niitä ylleni jo moneen otteeseen miettien, josko sittenkin... Vielä en ole uskaltanut astua ihmisten ilmoille hurjissa pöksyissäni, mutta voisin kuvitella niiden näyttävän aika kivaltakin, vaikkapa simppeliin mustaan mekkoon yhdistettynä. Veikkaan, että ihan arki-lookiin hopeiset sääret voisivat olla hiukan liikaa, mutta bileasun kanssa voisivat toimiakin. Mikä on teidän tuomionne? :D



PS. Minulle tulee aina noista leggingseistä mieleen Bloc Partyn loistobiisi Flux ja sen musiikkivideo, jossa seikkailee robotteja hopeisissa haalareissa. :D

Blogimiitti

Moni on ehkä lukenut aiheesta jo muistakin blogeista, mutta myös minä ajattelin kantaa korteni kekoon. :) Viikonloppuna järjestettiin nimittäin noin 40 bloggaajan yhteismiitti täällä Helsingissä, tai tarkalleen ottaen Mungolife-blogin Anna kantoi vastuun mahtavien kekkereiden järjestämisestä.

Oma kamera oli menossa mukana, mutta kas kummaa, yhtään ainoata kuvaa sinne ei kuitenkaan tallentunut. Olen ehkä huonoin katselemaan tilanteita kameran takaa, joten tässä ei ole mitään uutta. Niinpä tyydyn käyttämään muiden ottamia kuvia, joita kyllä melkoisesti riittikin. :) En tajunnut ottaa kuvaa edes illan asusta, mutta eipä tuo niin vaarallista.

Papa Giovannin herkkupöytien äärellä.

Ilta alkoi kokoontumisella rautatieaseman edessä. Suuntasimme italialaisravintola Papa Giovanniin, missä nautiskelimme HOK-Elannon tarjoamia pastaherkkuja. Ruoan jälkeen matka jatkui Myllypuroon Kurkimäen Korttelitalolle, joka toimi varsinaisena juhlapaikkana. Fiilis oli kuin ala-asteen diskossa, kun saavuimme 90-luvun hittien soidessa tunnelmavalaistuksessa olevaan saliin ja nurkassa nökötti herkkupöytä. :D Ei tarvinne erikseen mainita, että vierailin sipsikulholla useammin kuin tarpeellista. ;) Vaan suurimman häkellyksen aiheutti seuraava näky:



Kaikkia osallistujia odotti erittäin muhkea goodiebag, johon oli saatu sponsorointia peräti neljältä taholta - meitä olivat lahjoneet ruhtinaallisesti SKT-Group, L'oréal, DFJ Collections sekä Viking Line. Pussukoista paljastui valtaisat määrät hiustuotteita (muun muassa L'oréalilta, Tigiltä, Joicolta sekä Fudgelta), risteilylahjakortti sekä Snö of Swedenin koruja. Kaikilla oli olo kuin jouluna, kun pusseja raoteltiin. :)

SKT-Groupin edustaja sekä Pintaa-blogista tuttu Mikko esitteli goodiebagien sisältöä.

Ilta kului rattoisasti rupatellen ja vaikka montaa bloggaajaa ei ollut ennestään kasvotusten tavannut, tuntui kuin olisi höpötellyt vanhojen tuttujen kanssa. Minulla oli vaikeuksia tajuta, että tapasin todella esimerkiksi Vendetan vasta ensimmäistä kertaa, kun tyttö on niin tuttu bloginsa kautta. :D Harmi, että ihan kaikkien kanssa ei mitenkään ehtinyt jutella, mutta tavoitteeni oli kyllä tutustua mahdollisimman moneen. Ensi kerralla sitten vielä lisää! :)



Kekkerit kruunasi juhlien loppupuolella yllärinumerona kilpailu, jossa jokaisen oli loihdittava jätesäkistä mahdollisimman upea asu. Lavalla näkyi jos jonkinnäköistä viritelmää, mutta murskavoiton veivät jaetulla ykkössijalla Laura ja Tuhlaus. :)

Tässä poseeraa jätesäkkiluomuksessaan juhlien emäntä Anna. :D

Suurkiitokset vielä Annalle sekä kaikille osallistuneille todella onnistuneista pippaloista! :)


Kuvat: Idhren, Nadjastrange sekä hovikuvaajana toiminut Annan poikaystävä

Kynsilakkojen ihmeellinen maailma

Kynsilakat puhuttavat tällä hetkellä kovasti. Itsekin olen jo useammassa postauksessa vouhottanut eri kynsilakkasävyistä, enkä vieläkään ole saanut tarpeekseni. Joudutte siis vielä hetken aikaa sietämään jaaritteluitani kynsilakkojen ihmeellisyyksistä. ;) Kynsilakka on vähän kuin joku hauska pieni asuste: sen puuttumista ei välttämättä huomaa, mutta parhaimmillaan se täydentää asukokonaisuuden tai tekee lopputuloksesta astetta räväkämmän. :)

Lähdetään liikkeelle vaikkapa siitä, että kynteni ovat aika toivottomat - ne lohkeilevat, liuskoittuvat eivätkä ole muutenkaan kovin vahvaa sorttia. Olen yrittänyt korjata asiaa vitamiinipillerein, mutta hajamielisyyksissäni pillereiden ottaminen usein unohtuu. Bongattuani Trindin "ihmeaineen" parissakin blogissa päätin kokeilla sitä ja sopivasti se sattui olemaan vielä tarjouksessakin, kun törmäsin siihen Sokoksella. Aion aloittaa parin viikon Trind-kuurini huomenna ja raportoin sitten maaliskuun alkupuolella, miten meni. :) Kurjaa tässä vain on se, että olen tottunut nykyään käyttämään koko ajan jotakin värillistä lakkaa, mutta Trind-kuuriin kuuluu se, että hoitolakkaa pitää joka päivä laittaa uusi kerros ja edellisenä päivänä levitetty lakka on ensin poistettava. En siis usko, että jaksan kikkailla värilakkojen kanssa joka päivä kuurin aikana. Pitänee siis totutella hetkeksi värittömiin kynsiin...



Honey Junkien postauksessa keskusteltiin kynsilakkojen pysyvyydestä - miten sen saa pysymään kynsissä siistinä vai sakko ylipäänsä? Yleensä kynsilakan pysymistä edistää, jos lakkakerroksia on enemmän kuin yksi. Olen itse myös huomannut, että pitkäkestoisiksi luvatut lakat yleensä kestävät kynsissä selvästi tavallisia pidempään. Ainakin Maybellinen kynsilakka, jonka luvataan kestävän jopa 7 päivää, on yleensä pysynyt erinomaisesti jopa viisikin päivää, kun olen levittänyt sitä kaksi kerrosta (ilman alus- ja päällyslakkoja). Tavalliset lakat lohkeilevat parhaimmillaan jo ensimmäisen päivän aikana. Harmi vain, ettei ole vielä keksitty (?) lakkaa, jossa tulisivat samassa putelissa sekä pitkä kesto että nopea kuivuminen.



Alus- ja päällyslakan käyttö on jo melko varma tapa saada kynnet säilymään kauniina kauemmin kuin vain pari päivää. Alus- ja päällyslakat ovat kuitenkin minulle suuri mysteeri. Voisiko joku kertoa, miten ihmeessä tuo käytännössä onnistuu? Minun kärsivällisyydelläni (tai kärsimättömyydelläni) jo kahden lakkakerroksen kuivumisen odottelu (tai joskus vain yhdenkin) raastaa hermoja sietämättömästi. Usein onnistunkin törtsäämään kynteni johonkin ennen aikojaan ja homma kestää lopulta ainakin kaksinkertaisesti suunnitellun ajan, kun pari kynttä joutuu lähes poikkeuksetta lakkaamaan uudelleen. Mutta jos parin värilakkakerroksen lisäksi pitäisi laittaa vielä alus- ja päällyslakkakin, niin miten ihmeessä NELJÄ lakkakerrosta saa kuivumaan inhimillisyyden rajoissa pysyvässä ajassa? Olen joskus koetellut hermojani laittamalla kahden värilakkakerroksen päälle vielä päällyslakan ja todennut, että ei ole sen arvoista. :P Eli nyt kaikki kynsilakkagurut, jakakaa salanne!



Sain kerran loihdittua itselleni näinkin upean ranskalaisen manikyyrin aivan kotikonstein, mutta homma tyssäsi yllättäen taas siihen, kun kolmen lakkakerroksen kuivuminen vei niin kauan aikaa, ettei sitä olisi jaksanut odotella Erkkikään. Kaunis lakka meni rumasti rullalle, kun en jaksanut odotella kolmea tuntia koskematta mihinkään. :(


Lainakuvat täältä, täältä ja täältä.

Pieni vallankumous sängyssä

Heräsin torstaina aamulla jo seitsemän jälkeen tekemään töitä, mutta pari tuntia työskenneltyäni totesin, ettei vain kertakaikkiaan huvita! Työntekoa ei tehnyt yhtään houkuttelevammaksi se, että poikakaveri tuhisi vielä onnellisena sängyssä. Viimein herättyään hän vielä totesi, että suoraan sanottuna ei kyllä tippaakaan kiinnostaisi opiskelu tai työnteko. Kapinahengessä päätimme yhteistuumin "lintsata" velvollisuuksistamme koko päivän! :D Sänkyvallankumous!



Ah, kuinka rattoisasti päivä kuluikaan sängyssä makoillen ja jutellen. Välillä raahauduimme keittiöön asti hakemaan jotakin syötävää, mutta pääosin päivä vietettiin peiton alla. Jossain vaiheessa keksimme, että tällaiseen löhöpäivään sopisi täydellisesti pieni kauneudenhoitotuokio. Niinpä siinä sitten tehtiin kasvonaamioita ja nypittiin kulmakarvoja. :D

Oli todella riemastuttavaa uhmata hiukan "sääntöjä" ja poiketa kerrankin tavallisesta arkirutiinista. Ja täytyy sanoa, että seuraavana päivänä töiden pariin palasi ihan uusin voimin. :) Suosittelen! ;)



Postauksen kuvat kuuluisasta John Lennonin ja Yoko Onon Bed-in -tempauksesta, josta sattumalta on kulunut melko tarkalleen 40 vuotta. :) Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Viidakkovillitys

Eläinkuoseja näkyy vaatteissa tänä keväänä erityisen paljon. En ole itse mikään eläinkuosien suurin ystävä, mutta olen jo hyvin varovaisesti lämmennyt mustavalkoiselle seeprakuosille esimerkiksi leggingseissä, mutta en vielä ne eivät ole vaatekaappiini eksyneet. Jos eläinkuosit eivät nappaa, on tarjolla myös muita mahdollisuuksia toteuttaa viidakkoteemaa pukeutumisessaan. Esimerkiksi eläinprinteillä koristeltuja t-paitoja on tällä hetkellä tarjolla monessakin putiikissa. Hauskimpia bongaamiani eläinteeman edustajia ovat kuitenkin ehdottomasti ranskalaisen Claire Painin korut. :) Jungle Paradise -sarja koostuu eri tyylisistä ja eri materiaaleista tehdyistä eläinkoruista. Hintaa koruilla on melko reippaasti (60-160e), mutta idea on hauska! :) Koruja voi ostaa Claire Painin oman verkkokaupan lisäksi myös Suomesta. Ne kuuluvat nimittäin Helsingin Punavuoressa sijaitsevan Lumi on 14 -putiikin valikoimaan.



Omia suosikkejani ovat ehdottomasti nuo eläinten päät, riikinkukon sulka sekä linnun siipeä muistuttava rintakoru. :) Piti ottaa mukaan myös nuo ketjukorut, vaikka eivät ihan eläinteemaa olekaan, koska ovat niin hienoja! Mitäs muut tykkäävät?

Monkin kevät 2009

Meinasin lähestulkoon pökertyä ihastuksesta, kun tutkin Monkin kevään mallistoa. Se on kuin tehty minulle! Tässä kohtaa vain ikävä todeta, ettei sitä saa Suomesta ja vaikka saisikin, minähän olen shoppailulakossa. :P No mutta saahan sitä silti ihastella ja haikailla...



Olen mieltynyt erityisesti noihin rentoihin takkeihin - voin vain kuvitella, miten kivalta näyttäisi leggingsien ja käärityillä hihoilla varustetun hupputakin liitto. Sytyn myös varovasti porkkanahousuihin, mutta en tiedä olisiko sitten oikeasti pokkaa käyttää esimerkiksi tuon mallisia farkkuja. :D Värimaailmassa kolahtivat eniten musta, valkoinen, hiekka, koralli sekä puuterisävyt.

Pukeutumisen vaikeus

Huomasin eilen kehittäneeni itselleni paineita pukeutumisesta. Ennen blogiakin tunsin oloni epämiellyttäväksi, jos huomasin kesken päivän asuvalintani epäonnistuneen tai jos asu tuntui aivan liian tylsältä. Blogini ei ole ainakaan tehnyt asiasta yhtään helpompaa.



En ollut eilen tyytyväinen päivän asuun ja se varmaan huokui myös postauksen rivien välistä. Asu oli tylsä, värit hiukan tunkkaiset ja fiilis asun suhteen kutakuinkin "no eihän tämä nyt hyvä ole, mutta ehkä voin elää asian kanssa". Jostain syystä silti tein tuon postauksen - jälkikäteen melkein kadutti, että päästin kuvamateriaalia tuollaisesta asusta tänne netin syövereihin.



Mutta mitä väliä sillä oikeastaan on? Se oli vain yksi päivä ja yksi asu satojen joukossa, ensi viikolla se on jo unohtunut. Miksi sitten mietin asiaa näin paljon? Olen jonkin sortin perfektionisti, ja vaikka en murehtisikaan siitä, mitä muut ajattelevat, on minun vaikea sietää itseltäni suorituksia, joihin en ole täysin tyytyväinen.



Kun surffailee päivät pitkät muotiblogeissa, saattaa helposti ajautua siihen illuusioon, että kaikki muut ympärillä onnistuvat päivä päivältä pukeutumaan luovemmin ja fantastisemmin. En harrasta juurikaan itseni vertailua muihin, mutta oman inspiraation puute tai kykenemättömyys toteuttaa sitä tyydyttävällä tavalla, kaihertaa varsinaisten tyylikuningatarten seurassa kovemmin. Mistäs sitä sitten keksii blogilleen täytettä, jos on hengannut koko viikon vanhoissa kalsareissa ja kulahtaneessa topissa?



Koska työskentelen ja opiskelen kotoa käsin, on paljon sellaisia päiviä, etten välttämättä edes poistu kotoani minnekään ihmisten ilmoille koko päivänä. Vaikka pynttäydyn pääosin itseäni varten, yksin kotona vietetyt päivät vierähtävät silti melko usein esimerkiksi niinkin tyylikkäästi kuin kylpytakissa. Sitä haluaisi olla jatkuvasti mahdollisimman inspiroiva ja ilahduttaa sekä itseä että muita luovilla oivalluksillaan, mutta jos siihen pitäisi pystyä joka päivä, se on aika paljon vaadittu. ;) Kaikki asukuvat täällä netin syövereissä ovat yksittäisten päivien tuotoksia. Harva näyttää yhtä luovalta ja tuoreelta joka päivä, puhumattakaan street style -sivustojen tyylitaitureista, joten eiköhän muillakin ole päiviä, jolloin inspiraatio on hukassa. Sen kun muistaisi...



Kuvat aina niin inspiroivalta lookbook.nu -sivustolta.

Lakattuani kynnet eilen sinisiksi, verhouduin turvallisesti kokomustaan. Tänään halusin pukea päälleni jotain hiukan värikkäämpää ja mielessäni yhdistyivät välittömästi kaksi viime päivien inspiraationlähdettä. Joku ystävällinen lukija vinkkasi viime postauksen kommenteissa, että itse asiassa punainen sopii sinisen kanssa aika kivasti. Olen aiemminkin yhdistellyt vapautuneesti punaista ja sinistä, ja päätin tehdä niin jälleen tänään.

Toisen suuren inspiraation koin, kun tutkailin Bien dans sa peau -blogissa esiteltyjä kuvia Kate Mossista 90-luvun alkupuolella. Rehellisen siniset, klassisen malliset farkut osuivat erityisesti silmään, koska muistin heti omasta kaapistani löytyvän jotain samantyylistä. Kaivoin tasaisen siniset Cheap Mondayn farkkuni esille ja puin ne ylleni Kate Mossin hengessä. Itse asiassa yllätyin, miten hyvin farkkujen väri matchasi kynsiini. :)

Yläosaksi nappasin vain mustan tunikan ja piristykseksi lisäsin kaulaan pensselikorun sekä jalkaan punaista nahkaa olevat Eccon talvikengät. Asukokonaisuudesta tuli loppujen lopuksi aika tylsä, mutta ensi kerralla sitten jotain kivempaa. :D Näin jälkikäteen ajateltuna valkoinen yläosa olisi varmaan tehnyt asusta raikkaamman, mutta minulla ei oikein ole mitään pitkänmallista valkoista yläosaa. Ehkäpä sellainen pitää lisätä ostoslistalle...

• musta tunika - Gina Tricot
• siniset farkut - Cheap Monday
• punaiset talvikengät - Ecco/second hand
• pensselikoru - Antti Asplund
  

PS. Itse asiassa muutin kokonaisuutta kuvien ottamisen jälkeen. Vaihdoin pensselikorun ruutuhuiviin ja asusta tuli heti paljon kivempi! :)

Sähkönsinistä

Edellisen postauksen kauniin sinisistä sävyistä innostuneena päätin lakata kyntenikin sinisiksi! Olen aina tykännyt sähkönsinisestä väristä, mutta se ei ole juurikaan vaatevalinnoissani näkynyt. Haaveilin salaa joskus ala-asteikäisenä jopa sähkönsinisistä hiuksista, mutta luojan kiitos en koskaan lähtenyt haaveitani toteuttamaan - en halua edes ajatella, miltä kalvakka ihoni olisi kylmänsinistä tukkaa vasten näyttänyt! Hrrr... :D Kerran taisin sellaista sinistä spray-väriä tukkaani suihkia vappunaamiaisia varten ja se riitti. Samaisissa kemuissa myös kynteni hohtivat ensi kertaa sinisinä ja olipa minulla myös sinistä huulipunaakin! Noh, sitä en suosittele - valkaisemattomat hampaat näyttävät entistäkin keltaisemmilta sinisten huulten välistä.

Kuva täältä.

Nyt tosiaan innostuin jälleen lakkaamaan kynteni sähkönsinisellä melkein 15 vuoden jälkeen uudelleen. :D Sain viime viikolla Mintun blogiputiikista muutaman kynsilakkanäytteen ja pitihän näitä nyt heti päästä kokeilemaan! Viime viikolla näitte jo vilauksen O.P.I:n haalean harmaasta Moon over Mumbay -sävystä ja tällä viikolla testailin Essien Aruba Blueta. Sähkönsininen väri sopii hyvin yhteen mustan, valkoisen ja harmaan kanssa, mutta en ole vielä keksinyt, mihin muuhun sitä voisi yhdistää. Onko muilla ideoita?