Helppo suolainen piirakka

En ole koskaan oikein tuntenut kovin suurta kutsumusta leipoa kakkuja ja pullia, mutta suolaisia leivonnaisia teen usein. Henkilökohtainen suosikkini on ollut kinkku-paprika-juusto-piirakka, joka on sekä hyvää ja edullista että äärimmäisen helppo tehdä. Teen toisinaan suolaisia piirakoita ihan aterioiksikin, kun haluan hiukan herkutella. Yksi parhaista puolista piirakoissa on, että niitä on todella helppo soveltaa ja muunnella mielensä mukaan. Yhdellä hyvällä piirakkapohjan ohjeella tehtailee niin kasvis-, kinkku- kuin vaikka sienipiirakankin - vain luovuus on rajana!

Tässä yksi ilta minun alkoi tehdä mieli jotakin herkkupiirakkaa, mutta luottotäytettäni kinkkua ei jääkaapista löytynyt. Kauppa ei ollut enää auki, joten oli pakko ryhtyä tutkimaan, josko kaapeissa olevista aineksista syntyisi jotakin. Jääkaapista löytyi sipulia, nahistunut paprika sekä pari tomaattia. Totesin, että noilla päästäisiin hyvin alkuun ja aloin penkoa pakastinta. Wokkisekoitus, vihannessekoitus sekä jauhettu pinaatti täydensivät piirakka-ainesvaihtoehtoja erinomaisesti! En ollut koskaan ennen tehnyt kasvispiirakkaa, mutta päätin kokeilla, mitä noista aineksista syntyisi. Ja herkullista tuli! :)



Suolaisen piirakan todella taikoo vaikka mistä aineksista ja siihen voi tunkea sopivasti oikeastaan kaikki jääkaapin jämäpalat. Tämä on mainio resepti sellaisiin hetkiin, kun tuntuu, että kaapissa on vain edellisten päivien jämiä eikä mitään kunnon syötävää! Hiukan nahistuneet vihanneksetkin saa käytettyä hyödyksi, kun ne viskaa piirakan päälle. Muista, että Pupulandian ohjeita saa ja melkein pitääkin soveltaa ja säveltää. ;)




Helppo suolainen piirakka

Piirakkapohja
3 dl vehnäjauhoja
100 g margariinia
3 rkl vettä

Munamaito
2 kananmunaa
3 dl maitoa
juustoraastetta
mausteita (esim. suolaa ja pippuria)

Esimerkkejä täytteistä
kinkkua, paprikaa, wok-vihanneksia (pannulla kevyesti paistettuina), tomaattia, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, sipulia, feta-juustoa, pinaattia, aurinkokuivattua tomaattia, broilersuikaleita, jne.


Sekoita keskenään jauhot ja margariini. Lisää vesi ja sekoita taikinaksi. (Halutessasi voit lisätä taikinaan myös leseitä, mutta laita silloin hiukan enemmän margariinia ja vettä.) Painele taikina vuokaan (n. 30cm halkaisijaltaan) ja pistele siihen reikiä haarukalla. Esipaista piirakkapohjaa uunissa 200 asteessa 10-12 minuuttia. Lisää vuokaan valitsemasi täyte. Tee munamaito ja kaada se vuokaan niin, että täyte peittyy. (Voit halutessasi lisätä munamaidon sekaan lorauksen kermaa tai ranskankermaa.) Laita piirakka uuniin ja paista sitä kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta on kauniisti ruskistunut (30-40 min).

Kaappien kätköistä - tropiikin väreissä

Innostuin eilen keksimästäni Kaappien kätköistä -juttusarjasta niin, että päätin tänäänkin pukeutua teeman mukaisesti. :) Jo olemassaolevaa vaatevarastoa penkomalla tulee aika kattavasti mietittyä, miten vanhoja vaatteita voisi yhdistellä uudenlaisella ja tuoreella tavalla. Penkomisen ja pohtimisen myötä huomaa myös helposti, jos jotakin vaatetta ei oikeasti tule käytettyä tai se ei vain istu nykyiseen garderobiin enää - ja taas päästään turhasta eroon. ;)

Tänään ulkona paistaa aurinko ja halusin myös asuuni reippaita värejä! Asun kokoaminen alkoi limevihreästä, pitkänmallisesta topista, jota en ollut käyttänyt todella pitkään aikaan. Ehdin koota topin ympärille montakin asua, mutta vasta kolmas kokonaisuus miellytti silmää tarpeeksi. Olen aina tykännyt turkoosista ja viime keväänä löysin turkoosin neuleen, jonka jujuna on selässä oleva "reikä". Raikas turkoosin ja limevihreän väriyhdistelmä toi mieleeni heti tropiikin ja lämmön. :) Vaihdoin viime hetkellä farkut hameeseen, kun totesin jälleen kerran käyttäväni nykyään aivan liian vähän hameita! Kenkinä toimivat täydelliset mustat nahkasaappaani, jotka olen aikanaan löytänyt pienestä belgialaisesta second hand -putiikista.

• limevihreä toppi - Eve/JC (2005)
• turkoosi neule - Vila (2008)
• musta minihame - Eve/JC (2003)
• mustat paksut sukkahousut - joululahja (ehkä 2005?)
• mustat nahkasaappaat - second hand (2007)
  

Kaappien kätköistä

Olen huomannut, kuinka uusia vaatteita ostellessa vanhat usein jäävät unholaan. On myös tyypillistä, että jämähdän pitkiksi ajoiksi käyttämään vain muutamia vaatekappaleita muiden lojuessa käyttämättöminä. Ihmisten pitäisi ensin tutustua jo olemassaolevaan garderobiinsa, ennen kuin säntäävät ostamaan aina uutta. :) Näiden aatteiden siivittämänä päätin sitten aloittaa uuden juttusarjan "Kaapin kätköistä". Homman ideana on se, että poimin asuun aina vähintään yhden vanhan tai kauan käyttämättömänä olleen vaatteen. Vuosi on vähimmäisvaatimus vaatteen iän suhteen, mutta mitä vanhempi, sitä parempi!



Aloitin projektin tänään oikein tehokkaasti ja pyrin siihen, että kaikki asukokonaisuuteni vaatteet olisivat olleet mahdollisimman vanhoja. Lopputuloksena oli melko tavallinen perusasu, mutta olin tyytyväinen ensisijaisesti siihen, että sain kaapin perukoilla lojuneet vaatteet taas käyttöön. :) Olisin halunnut täydentää asuani vielä valkoisilla Converseillani, jotka olen hankkinut vuonna 2005, mutta kurainen sää sai minut valitsemaan mustat nahkaconverset valkoisten kangasversioiden sijaan.

• farkut - Stella McCartney for H&M (2005)
• toppi - Cheap Monday (2006)
• neuletakki - Eve/JC (2006)
• Converset (2008)

Sänkyni alla asuu MÖRKÖ

Tämä viikonloppu on vierähtänyt tehokkaasti siivouksen ja muuttohommien parissa. Itse en ole menossa minnekään, mutta saan seurakseni tästä eteenpäin kaksi viehättävää herrasmiestä, joista toisen haluaisin esitellä teille. Pikku-herra astui elämääni joulun tienoilla ja tästä päivästä eteenpäin hän sulostuttaa arkeani jatkuvalla läsnäolollaan. Tyyppi kantaa virallisesti nimeä Ugly Ghost, mutta on kotoisalta kutsumanimeltään Mörkö. Pitänee muistaa jättää herkkuja sängyn alle.. ;)



PS. Jotkut saattavat muistaa, kuinka Ugly Dollit löysivät tiensä sydämeeni jo viime kesänä. :)

Kompuroiden

Olen joskus aikaisemminkin maininnut, miten kaahottamisestani ja toilailustani ovat hienon naisen elkeet kaukana ja tänään edustin jälleen oikein antaumuksella. :P Olin juuri lähdössä kotiin kaupungilta ja nousemassa bussiin, kun pääsin pahimpaan ruuhka-aikaan todistamaan väkijoukolle kömpelyyteni. Olin siis nousemassa bussiin, mutta en ilmeisesti nostanut jalkaani tarpeeksi ja kompastuin sisään tullessa kynnykseen niin, että paukautin nilkkani suoraan kynnyksen reunaan ja lensin komeassa mahalaskussa pitkin pituuttani bussin lattialle. Ilmeisesti en mitenkään edes kovin huomaamattomasti, koska koko bussilastillinen ihmisiä toljotti minua sen jälkeen ja kuski huudahti hiukan säikähtäneenä, että "Ei tainnutkaan se kynnys olla sitten ihan niin matala kuin luulit!" Keräilin nopeasti itseni, näytin matkakorttiani ja yritin vähin äänin hiippailla istumaan.



Istumaan päästyäni huomasin kuitenkin, että nilkkoja ja polvia jomotti ikävästi. Myös valkoiset nahkasaappaani olivat kärsineet tästä kaatuilustani, nimittäin havaitsin, että toinen saapas oli nilkan kohdalta revennyt! Tarkempi tutkailu osoitti, että repeytymä on korjauskelpoinen. Nilkan kohdalla oleva sauma on vain auennut ja uskon, että sen pystyy suutarilla korjauttamaan.

Mutta jakakaahan omat töppäilynne ja kaatuilunne nyt, niin ei tarvitse täällä yksin nolostella. :D



Kaatuilevat mallit täältä ja täältä.

Lämmin yllätys

Minä en kovin usein hukkaile omaisuuttani ja sen takia kadoksiin joutuneet tavarat harmittavat usein aivan erityisesti. Sain jouluna äidiltäni hänen itse kutomansa harmaat lapaset, jotka ovat olleet koko alkuvuoden ahkerassa käytössä - eivätkä vähiten siksi, että väri on täsmälleen sama kuin suosikkikaulaliinassani. Yhtenä päivänä, kun aloin jumppasalilta lähtiessä pukea, huomasin lapasten kadonneen jäljettömiin. Veikkaan, että olin unohtanut ne bussiin kiireessä. Voi, miten harmitti ja otti päähän! Soitin äidille suunnilleen itkua tihrustaen ja kerroin hukanneeni ne lapaset. Äiti vain naurahti, että tehdään uudet. :D

Nyt sitten alkuviikosta postissa oli tullut mystinen paketti eikä minulla ollut aavistustakaan, mitä siellä voisi olla. No mitäpäs muutakaan kuin entistä ehommat, uudet lapaset! Ja pääsivät heti käyttöön, koska ei se kevät sitten vielä tullutkaan. Kiitos äiti! :)



PS. Minä ajattelin kyllä itse voittaa tämän mahtavan palkinnon, mutta voitte kai te muutkin onneanne kokeilla! ;)

Toisto on tehokeino?

Mainonta ja sponsorit blogeissa on ikuisuusaihe, joka jaksaa mietityttää ja puhuttaa kerta toisensa jälkeen. Olen viime aikoina pohdiskellut blogien sponsorointia, arvontoja sekä kutsuvierastapahtumia paljonkin, mutta vasta Nelliinan nostettua arvonta-asian kunnolla esille, inspiroiduin aiheesta peräti postauksen verran. Tuntuu, että nykyään erilaiset kutsutilaisuudet, sponsorilahjat sekä bloggaajien keskinäiset tapaamiset alkavat selkeästi olla osa tätä blogimaailmaa. On kuitenkin bloggaajan oma valinta, haluaako omalta osaltaan olla mukana tässä muutoksessa. Tässä postauksessa pohdinnan kohteena ovat lähinnä tuotelahjat ja kutsuvierastilaisuudet, mutta mitä arvontoihin tulee, Pupulandiassa ollaan toistaiseksi pärjätty ilman. Toivon, että jatkossakin blogin sisältö riittää motivaatioksi palata tänne. ;) Vannomatta silti paras!

Muotiblogien markkina-arvo on nyt vihdoin tajuttu Suomessakin ja se todella näkyy - bloggaajat saavat mainossopimuksia, sponsorilahjoja, kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin sekä näkyvyyttä mediassa. On selvää, että tällainen muutos herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Menettävätkö blogit puolueettomuuttaan ja aitouttaan, jos mainostajat saavat näppinsä oven rakoon? Muuttuuko blogosfääri tylsäksi, jos samat sponsorit näkyvät joka toisessa blogissa? Bloggaajana en voi kieltää, etteikö olisi mukavaa saada kutsuja kiinnostaviin tilaisuuksiin tai joskus jopa tuotelahjoja muoti- tai kauneusalan firmoilta. Tajuan toki, ettei noita minulle huvikseen lähetellä, vaan puhtaasti mainostarkoituksessa. En luonnollisestikaan sitoudu mihinkään vastaanottamalla lahjan tai kutsun, mutta tietysti mainostaja toivoo minun mainitsevan tuotteen tai tilaisuuden blogissani.


Tällä hetkellä luetuimmat blogit saavat melko paljon yhteistyötarjouksia, mutta se on ainakin itsessäni herättänyt jo jonkin asteisia vastareaktioita. Minä ainakin valikoin melko tarkoin, mitä blogissani mainitsen. Valikoin myös melko tarkkaan, mitä tuotteita ja kutsuja haluan vastaanottaa. Olen jättänyt menemättä moniin kekkereihin siksi, että ne eivät ole kuulostaneet minun tyyliseltäni jutulta tai en ole pitänyt vaikkapa merkistä, joka kutsuja isännöi. Kutsuja on edelleen mukava vastaanottaa, mutta mitä enemmän bloggaajia samoissa kekkereissä vierailee, sitä useammassa blogissa samat jutut pyörivät. Minua ei kiinnosta toistella blogissani jo moneen kertaan luettuja juttuja, joten jätän toisinaan kokonaan kirjoittamatta, vaikka itse tapahtuma ja merkki minulle mieluisia olisivatkin. Se on tavallaan harmi, koska joskus jopa haluaisin kirjoittaa, mutta nähtyäni jo viisi postausta samasta asiasta, luovutan suosiolla. Sama koskee luonnollisesti sponsoreilta saatuja tuotepaketteja. Olisi kivakin kirjoittaa tuotteesta, jos kokemukset siitä ovat positiiviset. Mutta jos samoja tuotteita on jo hehkutettu moneen kertaan muualla, tuntuu turhalta ja tarpeettomalta yhtyä samaan kuoroon.

Olisi kiva kuulla lukijoiden ja muiden bloggaajien mietteitä aiheesta myös. :)


EDIT: Tarkennukseksi siis vielä sen verran, että en ole mitenkään erityisesti kaupallisuutta vastaan. Toivottavasti sellaista kuvaa ei myöskään tekstistä välity. Kunhan tässä pohdiskelen... ;)



Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Shoppailuvinkkejä parin viikon tarpeiksi

Kuva

Ajattelin taas listata iloksenne muutamia shoppailuvinkkejä, sillä nyt näyttää olevan jälleen ystävämyyntien ja sesonkialennusten aika. Jos liikuskelet Helsingin alueella seuraavien parin viikon aikana, kannattaa lukaista lista huolella. :)

• Conversella on ystävämyynti to-pe 26.-27.3. klo 9-16 Helsingin Lauttasaaressa,osoitteessa Särkiniementie 3 A. Tarjolla on mallikappaleita naisille, miehille ja lapsille. Tarjolla on paljon malleja, joita ei kaupoista löydy. Mukana pieniä eriä kenkiä, joista löytyy kokoja 3-11 välillä ja lisäksi vaatemallikappaleita. Maksu vain käteisellä!

• Helsinki10:n jo viime viikonloppuna alkanut vintage-ale jatkuu la 28.3. asti. Kaikki putiikin vintage-tuotteet myydään alennuksella pois! Liike löytyy osoitteesta Eerikinkatu 3, 00100 Helsinki.

• Maahantuojan ystävämyynnissä to-la 26.-28.3. klo 11-19/11-17 myydään edullisesti seuraavia merkkejä: Fred Perry, Svea, Wesc, Wrangler, Elvine ja Makia, Dr.Martens. Tarjolla on tuhansia mallikappaleita todella edullisesti, alennukset 50%-80%. Osoitteessa: Ludviginkatu 3-5 (sisäpiha), Helsinki. Maksu vain käteisellä!

• Sisustusshoppailusta kiinnostuneille tiedoksi, että Deco Housen ystävämyynti järjestetään pe-la 27.-28.3. klo 9-17/11-16 Vallilan Akselissa, osoitteessa Lemuntie 3-5, Helsinki. Tarjolla on Deco House huonekaluja ja valaisimia, Designers Guild vuodevaatteita, huonetuoksuja, Vallilan Interior kankaita, valmisverhoja ja tyynyliinoja sekä Kehan mattoja. Edustettuina ovat mm. seuraavat merkit: Kartell, Dedon, Foscarini, Driade, Northern Lighting, Designers Guild, Keha, Vallina Interior...

• Kahdella maahantuojalla on ystävämyynti to-la 2.-4.4. klo 10-20/10-16 Helsingin Lauttasaaressa, osoitteessa Vattuniemenkuja 5 F (2. ja 4. kerros). Myynnissä on tuhansia mallikappaleita jopa -70% hintaan esimerkiksi seuraavilta merkeiltä: Killah, Levi's, Pepe Jeans, Vans, Osiris, Converse, Miss Sixty, Zoo York, Frenchurch...
  

• Helsinki Fashion Stock Sales -tapahtuma järjestetään Astoria-salissa pe-la 3.-4.4. klo 12-19/12-17 osoitteessa Iso Roobertinkatu 14, Helsinki. Mukana 15 suunnittelijaa myymässä varastoa ja mallikappaleita edullisesti. Huikeita alennuksia brändeistä kuten Marithé et Francois Girbaud, Vivienne Westwood, Jasmin Santanen, Cecilia Sörensen, Anna Ruohonen, Vainioseitsonen, Tonfisk Design, Twist & Tango, KoneHelsinki, SuperYellow, Arela Lizza, Linda Toye, Klo Design, Kirsi Lille, Kipikude, Hankala, Minimo, Mhann, Asuna, Dusty, Lumi etc.
  

Tuunaa farkkusi jo kaupassa

Se ei liene uutta, että hyvin palvelevissa vaateliikkeissä on toisinaan mahdollisuus esimerkiksi lyhennyttää farkkujaan sopivan mittaisiksi. Tänään huomasin kuitenkin, että jotkut putiikit ovat vieneet palvelun astetta pidemmälle. JC:n sivuilla kerrotaan, että oston yhteydessä voi farkkuihin tilata uniikin tuunauksen à la JC. :) Kuvista saa kyllä vinkkiä kotituunaukseenkin, mutta jos luotto omiin taitoihin ei ole ihan kohdallaan, niin voit hoidattaa homman kaupan sedillä ja tädeillä.

Itse olen tuunannut farkkujani vain kerran joskus lukiossa, kun roisisti leikkasin mielestäni liian korkeavyötäröisistä farkuista vyötärönauhan kokonaan pois (!) ja ompelin vyölenksut vain alemmas. Lopputulos oli yllättävän toimiva, kun kangas vyötäröllä hapsuuntui hauskasti. Sittemmin en ole housuihini kajonnut, vaikka tuunaaminen ei liene kovinkaan vaikeaa. Muotiblogeissa on nyt näkynyt paljon revittyjä ja itse kloriitilla värjättyjä farkkuja, ja usein tuollaisissa tapauksissa itse tehty onkin persoonallisempi ja uniikimpi vaihtoehto. Miten muut ovat tuunanneet farkkujaan? :)



Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Haaveilua kaappikellosta

Okei, muutamat teistä varmaankin hämmentyivät suuresti viime postauksessa paljastamistani kaappikellohaaveista. :D No selvennettäköön nyt, että kyse ei todellakaan ole sellaisesta ihan perinteisestä kaiverruksin ja kultaisin yksityiskohdin varustetusta hökötyksestä, joka kajauttaa aina tasatunnein eläimellisen metakan ilmoille. Näillä unenlahjoilla sellaista mölytoosaa ei minun huushollissani tule ikinä olemaan! Bongasin kuitenkin viikonloppuna modernisoidun version kaappikellosta ja ihastuin täysin. :)

Ikean kaappikello on mukavan pelkistetty ja riisuttu versio perinteisestä. Itse kaappiosa on myös käytetty erinomaisesti hyödyksi hyllykön muodossa. En välttämättä olisi Ikean sivuilla kiinnittänyt tähän erityisemmin huomiota, mutta nähtyäni Miltton Showroomissa kellon ihan livenä kirjoineen päivineen, olin myyty. :) Tykkään huonekaluista, joissa on joku juju ja tässä minusta sellainen todella on!

Päivä, jolloin minusta alkoi tuntua Aikuiselta

Kuva

Olen aina pitänyt itseäni sisäisesti pikkutyttönä ja sellaisena haluan pysyäkin. Ripaus lapsenmielisyyttä tekee elämästä hauskempaa ja huolettomampaa. Vaikka pikkutyttö elää minussa yhä vahvana, olen alkanut huomata itsessäni huolestuttavasti merkkejä siitä, että sisälläni asuu tyttösen lisäksi myös vanha kääkkä. :D Kaipa se aikuisuus kohtaa meistä jokaisen...

• Miten yhdestä juhlinnan täyteisestä illasta toipuminen voi kestää kaksi päivää? Ilta oli vielä kohtalaisen rauhallinen, mutta olen yhä niin puhki, että olen ottanut jo yhdet päiväunet ja mieleni tekisi ottaa vielä toiset.
• Olen alkanut ajatella, että kaappikello voisi olla ihan kiva sisustuselementti! :D Kerron tästä lisää myöhemmin tällä viikolla.
• Teineistä on yhtäkkiä tullut ärsyttäviä (no ei tietenkään kaikista). Ymmärrystä ei löydy epämääräiselle parveilulle oviaukkojen edessä, syljeskelylle tai teinityttöjen kikatukselle ja käkätykselle. Sorry. ;)
• Käytän huulipunaa.
• Vietin yksi ilta tuntikausia surffaillen ruokablogeissa. En ole päässyt vielä lähellekään sitä, että tekisin niitä ruokia itse, mutta se lienee sitten seuraava askel.
• Olen alkanut katsoa uutisia. Toistaiseksi tilanne ei ole vielä kovin huolestuttava, sillä yhdet uutiset päivässä riittävät. ;) Eikä ole kovin vakavaa, jos ne yhdetkin sattuisivat jäämään väliin.
  

Varmasti kohtia löytyisi lisää vaikka miten paljon, mutta olen niin puhki, että aivot eivät toimi. :D


EDIT: Blogilista näemmä jotain temppuilee. Toivotaan, että alkaa toimia taas piakkoin.

Hajaantunut rannekoru

Olin lauantaina hieman ulkoilemassa ja halusin heti laittaa ranteeseen uuden hienon romu-koruni. Sunnuntaina korua tarkastellessa havaitsin, että se oli hiukan kaljuuntunut. :D Vaijerinpätkässä killuneiden koristeiden määrä oli harventunut ehkä puoleen alkuperäisestä juhlinnan tiimellyksessä. Olen siis tietämättäni ripotellut killuttimia ympäriinsä Helsingin yössä, koska vaijerinpätkä ei onnistunutkaan toimittamaan ketjun virkaa ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä vaiheessa voidaan siis todeta, että korun idea oli kymppi, mutta toteutus ehkäpä jotakin kuutosen pintaan. Better luck next time. :)

Toisen romu on toisen aarre

Piipahdin tänään Eettisen kuluttamisen viikkojen kunniaksi järjestetyssä tapahtumassa Miltton Showroomissa. Tapahtumapaikalla järjestettiin pienet myyjäiset, joissa oli tarjolla toinen toistaan hienompia kierrätysmateriaaleista väsättyjä tekeleitä. Ei voi kuin ihastella ihmisten luovuutta ja kykyä luoda roskasta upeita luomuksia. Vai mitä sanotte esimerkiksi näistä limutölkkien avaus-ööö-nippeleistä tehdyistä laukuista!


Tapahtumassa järjestettiin myös Eco Stylist -kilpailu, jossa kilpailijoiden oli määrä koota myytävänä olleista tuotteista ekologinen ja eettinen asukokonaisuus. Asun stailaamiseen aikaa oli vain kymmenen minuuttia, jonka jälkeen kokonaisuudet esiteltiin yleisölle. Tässä kohtaa täytyy myöntää, että olin niin uppoutunut erääseen toiseen asiaan, että missasin oikeastaan koko kilpailun - en siis osaa tähän hätään kertoa teille edes voittajan nimeä. :D

No mikä sitten sai minut niin täydellisesti pauloihinsa, etten ehtinyt edes tuota jännittävää kisaa seurata... Paikalla järjestettiin myös pienimuotoinen Secco Shopin design-työpaja, jossa oli mahdollisuus askarrella itse ilmaiseksi kierrätysmateriaaleista jotakin kivaa. Minä olin suunnannut tapahtumaan ensisijaisesti tätä työpajaa silmälläpitäen ja olinkin yllättynyt, kun työpajassa ei ollut minun ja avecikseni lähteneen Herttaisen lisäksi ketään! No ei se mitään, me Herttaisen kanssa näpertelimme aikamoisia luomuksia. ;)



Tarjolla oli monenlaisia materiaaleja, mutta meitä houkutti ehdottomasti eniten suuri lasipurkki, joka oli täynnä kaikenlaista tosi epämääräistä roinaa kuten irronneita action-figuurien jalkoja ja käsiä, Barbien hiusharjoja, pullonkorkkeja, rikkinäisiä koruja ja mitä nyt ikinä vain kuvitella saattaa. Kunnon harakkana iskin heti silmäni kaikkiin hopean ja kullan värisiin killuttimiin ja aloin haalia niitä kasaksi eteeni.



Olin aluksi huolissani, riittäisikö luovuuteni ja osaisinko tehdä romuista yhtikäs mitään. Kummasti visioita kuitenkin tulvi päähäni sellaista tahtia, että huoleni osoittautui nopeasti turhaksi. Ensin tehtailin kaikenlaisista epämääräisistä killuttimista (suurimmasta osasta en edes tiedä, mitä ne ovat, mutta joukossa on esimerkiksi kulkunen, kellon rannekkeen osia, rikkinäisiä koruja, nepparin osa sekä paljon muuta) ja metallivaijerin pätkästä itselleni rannekorun, josta tuli itse asiassa aika hieno! Seccon edustaja jopa kyseli, voisiko korun saada myyntiin liikkeeseen. En raaskinut luopua aarteestani, mutta lupasin, että ideaa saisi kyllä vapaasti lainata. :D Lisäksi tein vanhasta avaimesta rintakorun ja hassuista pikku-trumpeteista (, joita ihan sattumalta olikin kaksi) korvakorut! :) Mitäs tykkäätte romu-koruistani? ;)



Halusin tietysti heti laittaa uudet, komeat korvikseni korviini, kun lähdin tilaisuudesta kotiin. Käväisin vielä ruokakaupassa, kun kauhukseni yhtäkkiä huomasin, että toinen korvakoru ei ollutkaan enää korvassa. Olin aivan surkeana, koska en ehtinyt käyttää superhienoja diy-korviksiani kuin korkeintaan puoli tuntia. Laukkasin keskustassa toiveikkaana edes takaisin reittiä, jota olin kävellyt, mutta trumpettikorviksesta ei näkynyt jälkeäkään. Olin jo täysin luopunut toivosta, kun työkaverini soitti minulle. Hän saapui tapahtumaan juuri, kun olin lähdössä ja oli nyt löytäny kadonneen korvakoruni lattialta! Näköjään ihmeitä tapahtuu. :)

Syöpäjärjestöt ja blogit yhteisellä asialla

Pari viikkoa sitten Pupulandiassa käytiin keskustelua tupakoinnista erään kiinnostavan, piakkoin julkaistavan vaatemalliston myötä. Keskustelussa nousi esille myös idea jonkinlaisesta tupakan vastaisesta tunnuksesta, jonka bloggaajat voisivat halutessaan liittää blogiinsa. Eilen oli kommenttiosiossa käynyt vierailulla ylilääkäri Matti Rautalahti ja hän tiedotti seuraavaa:

"Syöpäjärjestöt lanseerasivat eilen tunnuksen sellaisille blogeille, jotka sitoutuvat käyttämään ja näyttämään vain sellaisia kuvia, joissa tupakkaa ei näy. Blogissa ei toki muutenkaan saa ihannoida tupakkaa tai sen käyttöä. Käyttöehdot julkaistaan ensi viikolla www.cancer.fi."

Kuva täältä.

Miten tunnistaa aito nahka?

Viime postauksen kommenteissa kyseltiin vinkkejä siitä, miten aidon nahan erottaa tekonahasta. Päätin jakaa vinkit ihan omassa postauksessaan, koska uskon, että joku muukin saattaisi hyötyä näistä. :)

Tunnistusta auttavat monet merkit, joista yksinkertaisin on hinta- tai hoito-ohjelappu. Nahkaisen tuotteen lapuissa mainitaan AINA tuotteen olevan aitoa nahkaa, genuine leather. Jos mainintaa ei jossakin päin laukkua ole, se mitä todennäköisimmin on tekonahkaa. Oikean nahan tunnistaa monesti myös hajusta - aidolla nahalla on melko voimakas tuoksu, jonka erottaa kyllä synteettisten materiaalien teollisesta hajusta. Myös hinta antaa selkeää osviittaa, sillä esimerkiksi aitojen nahkalaukkujen hinnat alkavat yleensä jostakin 79 eurosta halpakaupoissakin (ellei tuote ole tarjouksessa). Tekonahkalaukkujen hinnat taas pyörivät usein huomattavasti alempana. Vaikka toisinaan tekonahka muistuttaa tuntumaltaan aitoa, yleensä ihan tuotteen pinnan tunnustelu kertoo paljon. Usein tekonahkaiset tuotteet erottaa välittömästi muovisesta tai nahkeasta pinnasta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös aitoa nahkaa on monen tuntuista - eri eläinten nahasta ja eri menetelmin valmistetut nahkatuotteet voivat tuntua hyvinkin erilaisilta. Jos näistä ohjeista huolimatta et onnistu selvittämään asiaa, kannattaa aina kysyä myyjältä. :)



Jo pitkän aikaa nahkaa priorisoineena harjaantuu erottamaan tekonahan aidosta ihan näppituntumalla ja yleensä jo pelkkä silmämääräinen vilkaisu paljastaa totuuden. Takaan siis, että kun aloitat aidon nahan metsästyksen, huomaat pian todella helposti eron tekonahan ja aidon välillä. :) Minulle yleensä nykyään kertoo faktat pelkkä tuotteen pinnan hipaisu sekä hintalapun vilkaisu, jos olen yhtään epävarma. :)


Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Found it!

Tein tänään kaupungilla pyöriessäni yllättävän, mutta ilahduttavan havainnon vaatekauppojen laukkutarjonnasta. Yhä useammat ketjut ovat alkaneet panostaa halvan ja huonolaatuisen tekonahan sijaan aitoihin nahkalaukkuihin. Veikkaan, että vaikutuksensa asiaan on sekä ympäristöasioilla että maailman taloudellisella tilanteellakin - onhan aito nahka ekologisempi ja kestävämpi vaihtoehto kuin synteettiset materiaalit. Bongailin nahkaisia laukkuja esimerkiksi H&M:ltä, Vilasta ja Vero Modasta, joista yleensä on löytynyt vain tekonahkaa. Toki myös nahkalaukkuja on eri laatuisia ja varsinkin edullisimpia kannattaa syynätä tarkkaan. Onko saumat ommeltu kunnolla? Ovatko hihnat jämäkät? Tuntuuko nahka paksulta ja kestävältä?



Olen löytänyt jo muutamankin sopivan kokelaan mustaa nahkalaukkua metsästäessäni, mutta tiukka budjetti asettaa kovia rajoituksia ja moni kaunis laukku on jäänyt armotta kaupan hyllylle. Tärkeimpiä laukulle asettamiani vaatimuksia ovat olleet riittävän suuri koko ja yksinkertaisuus. Ei turhia remmejä ja rensseleitä. Toiveissani oli myös, että laukussa ei olisi kullan tai pronssin värisiä yksityiskohtia, mutta tuossa asian suhteen olen ollut valmis joustamaan tarvittaessa.



Tänään sitten törmäsin aika mukavaan ja kohtuuhintaiseen yksilöön Vilassa. Piecesin musta nahkalaukku on kokovaatimusten alarajoilla ja muutama pronssin värinen yksityiskohtakin siitä löytyy, mutta mukavan mallinen ja simppeli laukku lähti silti matkaani. Laukku on paksua, jämäkkää nahkaa ja kivana yksityiskohtana siinä on reunoilla tikattua pintaa. Pidin erityisesti siitä, että hihnoissa on kunnon kiinnitys. Monissa halvemmissa laukuissa hihnat on kiinnitetty vain heppoisin ompelein. Minä raahaan laukussa mukanani usein puolta elämästäni, joten sen täytyy kestää painoa ja kulutusta. :) Laukku sattui sopivasti olemaan viimeinen kappale ja siksi alkuperäisestä hinnasta oli pudotettu 40 euroa.

Kuin kaksi marjaa, osa 3

Tein äskettäin niin ällistyttävän havainnon, että on pakko jakaa tämä myös teidän kanssanne! Katselin sivusilmällä Greyn Anatomiaa ja jäin hämmentyneenä tuijottamaan Denny-nimistä hahmoa ja ihmettelin, onko Vicky Cristina Barcelona -leffastakin tuttu Javier Bardem todella ollut osallisena tuossa sarjassa?! No eipä ole, vaan hänellä on kaksoisolento nimeltä Jeffrey Dean Morgan. Miten voivat kaksi miestä näyttää noin samalta!

Vasemmalla siis Jeffrey Dean Morgan ja oikealla Javier Bardem.

Pupu pois pöksyistä!

Olen aiemminkin pohdiskellut blogissani persoonallista pukeutumista, mutta aihe tuntuu jälleen ajankohtaiselta, joten tartun siihen uudelleen. Kovin moni nimittäin tuntuu miettivän, että olisi kiva laittaa jalkaan hopeiset leggingsit, huuliin räiskyvän punaista huulipunaa tai roikottaa kaulassaan pensseleitä koruna, mutta kun ei kehtaa tai uskalla.

Mikä siinä huomiota herättävässä ulkoasussa sitten niin jännittää? Ihmisten tuijotukset, kärkkäät kommentit tai jopa julkinen arvostelu? Aivan varmasti moni tuijottajista ajattelee, että "Jestas, kun on pöljän näköistä!" Mutta uskon yhtä monen salaa ihastelevan rohkeita valintoja ja toivovan mielessään, että itsekin uskaltaisi.



Ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia ihmisiä tässä maailmassa kyllä riittää. Olen huomannut, että usein varsinkin pienemmissä kaupungeissa erilaisuutta katsotaan karsastaen - suurten kaupunkien vilinässä erikoisuudet hukkuvat helpommin ihmispaljouteen. Olen itse havainnut asuinpaikan vaikutukset pukeutumisessani ihan selvästi. Vaikka olen koko aikuisikäni kiinnittänyt pukeutumiseeni melko paljon huomiota ja etsinyt omaa linjaani toisinaan melko rohkeidenkin valintojen kautta, on oma suhtautumiseni ulkonäköä kohtaan muuttunut viime vuosina selvästi. Muutos alkoi alun perin muuttaessani pikkukaupungista suurempaan opiskelukaupunkiin, mutta käynnistyi selkeimmin vasta ollessani vaihto-oppilaana Brysselissä. Yhtäkkiä huomasin, että suurkaupungin vilskeessä kukaan ei oikeasti vaivaudu tuijottamaan erikoisempaakaan olemusta muutamaa sekuntia kauempaa. Miten vapauttavaa!



Suomeen palattuani jatkoin rohkeita pukeutumiskokeilujani, mutta huomasin pian, ettei ilmapiiri Jyväskylän kokoisessa kaupungissa ollutkaan yhtä salliva. Vaikka pukeutumiseni ei ollut mitenkään erityisen huomiota herättävää, sain silti osakseni paljon pitkiä katseita ja tutummilta ihmisiltä joskus kommenttejakin. Muutto Helsinkiin tuntui jälleen kuin olisin astunut aivan uuteen maailmaan ja täällä olen taas rohkaistunut entisestäni. En minäkään olisi voinut vielä vuosi sitten kuvitella käyttäväni räikeän punaista huulipunaa, hopeisia leggingsejä tai pensseleitä kaulakoruna, mutta niinpä vain nyt käytän. :D Jotkut tykkäävät, toiset eivät - tässä asiassa minä välitän vain omasta mielipiteestäni.



Loppujen lopuksi on aika henkilökohtaista, mikä kenellekin on ujostuttavaa. Toinen kokee huulipunan käytön valtavaksi askeleeksi ja toisen kynnys on neonvärisessä haalarissa. Suosittelen kuitenkin koettelemaan rohkeasti omia rajoja, koska itse olen sen myötä yhtäkkiä huomannut, etten oikeastaan enää juuri välitä muiden mielipiteistä pukeutumisasioissa. Vaikka jonkun rajan ylittäminen tuntuu ensimmäistä kertaa pelottavalta, seuraavana päivänä se jännittää jo hiukan vähemmän. Lopulta ihmettelet, miten ihmeessä olet joskus voinut ujostella sellaista asiaa ja rohkenet jo kokeilla seuraavaa. :)




Kuvissa rohkeita pukeutujia Hel Looksin sivuilta.